malli1930.fi

Forssan kerhon kesätapahtuma Tammelassa

By

Varma merkki kesästä, paljon varmempi kuin muuttolinnut tai kelit, on Forssan kerhon kesätapahtuma, joka paikalla olleiden arvion mukaan oli noin ”pariskymmenes”. Paikalle oli saapunut yli viisikymmentä filatelistia ympäri maata – ja tunnelma oli mukava. Pihalla oli kolme isompaa myyntipöytää täynnä kohteita, joista saattoi etsiä itselleen sopivia. Itsekin löysin yhden kohteen – mikä oli pieni yllätys; en odottanut mitään…. mutta näinpä taas kävi…

Yllä: Tammelan opiston mökki, Tammelan Pyhäjärven rannalla

Juha Valtonen piti tapahtumassa erinomaisen esityksen koskien Viron postimerkkien ja postin historiaa. Juha aloitti tarinansa Viron postin alkutaipaleelta, 1600-luvulta, eli samoilta ajoilta kuin Suomen postinkuljetuksen historia sai alkunsa ja lopetti uusimman itsenäisyyden alkuun. Saimme kuulla Virolaisten kovista kokemuksista milloin minkäkin maata hallinneen valloittajan käsissä ja senkin ihmeen kuulimme, että Ruotsalaisten satavuotista kautta Viron ruorissa muistellaan pääosittain positiivisena, jopa kultaisena, aikana maan historiassa. Juha mehusti historian tapahtumiin nivoutuvaa esitystään kiinnostavilla postilähetyksillä ja kertoi myös Viron merkkien väärenteistä. Postihistoriakeräilijälle antoi tämä esitys paljon ajateltavaa – varmasti EstEx´18 näyttelyssä, tutkiessani Viron postihistoriallisia kokoelmia, saan ammennettua Juhan kertomuksesta.

Yllä: Juha Valtonen valmistautuu esitykseensä Tammelan Opiston mökillä

Esityksen jälkeen järjestettiin perinteiset arpajaiset, joissa palkintoja oli runsaasti ja voittajiakin oli runsaasti. Arpajaisten tuotolla käytännössä kustannetaan pippalot – eli Forssan kerhon tarjoamat voileivät, kahvit, kakut ja makkarat. Pääpalkinto meni tällä kertaa Helsinkiläiselle vieraalle. Arpajaisten jälkeen pidettiin huutokauppa – viitisenkymmentä kohdetta nuijittiin maailmalle – paljon jäi myös myymättä; lähtöhinnat eivät päätä huimanneet. Tällä kertaa mukana ei ollut M30 herkkuja, joten siirryinkin saunan lauteille kesken huutokaupan. Sauna oli jälleen erinomainen; pehmeät löylyt ja hyvä happi, pistämätön yhdistelmä. Järven vesi oli kuitenkin aikamoisen vilakkaa – kesti kuitenkin kastautumisen ja jonkinlaisen talviturkin päältäheittämisen.

Yllä: Kesätapahtumasta tehty löytö. Kirjattu kirje 30.10.1946 Kannuksesta Tampereelle. M30 16mk linja-auto single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + Kirjaaminen kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1947) 8,00mk = 16,00mk. Kyseinen merkki julkaistiin 16.10.1946 – eli tällä taksalla merkin käyttö oli mahdollista vain kaksi ja puoli kuukautta.

Ja tosiaan, käteen jäi yksi kohde – parilla eurolla laatikosta löytynyt kirjattu kirje kotimaassa 16mk posti-bussi merkin singlekäyttönä. Kyseessä ei ole minkäänlainen kanuuna, mutta kohteen taksa-aika on kohtalaisen lyhyt, vain kaksi ja puoli kuukautta. Tämä johtuu 16mk posti-bussi merkin julkaisuajankohdasta. Parhaita kohteita tälle merkille ovat ulkomaan toisen painoluokan kirjeet, hyvänä kakkosena tulevat ulkomaan lentokirjeet ja tätä kohdetta vastaava kirjattu kirje Pohjoismaihin.

Kotimatkalla Saloon oli ilta hämärtymässä ja peurat vilkkaasti liikenteessä. Niin vilkkaasti, että eräskin peura yritti kaikkensa päästäkseen tutustumaan autooni lähemmin. Tällä kertaa onnistuminen jäi metrin päähän n. 80 kilometrin tuntinopeudessa. En ehtinyt oikeastaan reagoida lainkaan, kun tämä luontokappale ryntäsi kurvissa vasemmalta puuntakaa tielle ja ohitti autoni takaa metrin päästä. Onneksi en ryhtynyt peura-keräilijäksi – toivottavasti muutkin pääsivät turvallisesti kotiin.

SFP huutokauppa 109

By

Suomen Filateliapalvelun 109. huutokauppa päättyi eilen illalla kahdeksan nurkilla. Tämä huutokauppa oli ns. nettihuutokauppa, jossa myytävät kohteet huudettiin verkon kautta – Hellman huutokauppojen kaltaista live-huutomahdollisuutta ei ollut (toki puhelin ja kirjalliset huudot saattoi toimittaa etukäteen. Minun tapani suhtautua huutokauppaluetteloihin on katsoa niitä läpi kokonaisvaltaisesti, jotta saan käsityksen siitä mitä tavaraa on myynnissä – myös oman keräilyalueeni ulkopuolella. Tällä kertaa huomasin, että myynnissä oli yhä jonkin verran laiva-aiheista tavaraa, sekä mukana oli myös muissa huutokaupoissa myytävänä ollutta parempaa itsenäisyydenajan lähetyspuolta, erään hiljattain poistuneen keräilijän jäämistöstä. Malli 1930 osaston osalta myynnissä oli vain vähän tavaraa – kaiken kaikkiaan osastossa oli vain kaksitoista kohdetta. Eli anti oli niin sanotusti ”hintsua” –  onneksi mukana oli muutamia parempiakin kohteita, joten toteamus, että ei se määrä vaan se laatu ratkaisee, piti paikkansa tälläkin kertaa. Kiinnostavia M30 kohteita oli myytävänä myös lähetyserissä, ja itse asiassa niistä löytyikin eniten allekirjoittanutta kiinnostava kohde. Koska erien osalta on ilmassa aina tiettyä epävarmuutta ja usein, kuten tälläkin kertaa, valokuvat eivät ole riittävän hyviä täydellisen ymmärryksen saamiseen, päätin ajella Naantaliin tutkimaan kohteita henkilökohtaisesti, jottei sitten jäisi mitään hampaan koloon. Mutta katsotaan mitä myytävänä oli – tapani mukaan filatelia edellä, läheltä kauas.

Yllä: Karjalan väreissä painettu 1,25mk merkin ehdotevedos – 24 merkin ryhmä. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kahdestatoista listatusta M30 kohteesta ei-lähetyskohteita oli vain neljä. Näistä kaksi oli tavallisia, 10mk Saimaa merkin ykkösvärin postituore nelilö myytiin hiukan yli 50 eurolla ja 1,25 / 50p keltainen päällepainamamerkki kakkos ladelman leimattu vaakapari noin 35 euron hintaan. Kahden markan violetin M30 leijonamerkin kokonainen esittelyarkki jäi myymättä 450 euron lähtöhinnalla – näitä arkkeja on ollut myynnissä aiemminkin ja niiden lähtöhinnoittelu ei ole muuttunut siitä huolimatta, että myymättä ovat jääneet – myyntiin jättäjä on ilmeisesti kohtalaisen itsepäistä sorttia. Kieltämättä kyseessä ovat harvinaiset kohteet, mutta tänä päivänä kohteiden hintataso on ehkäpä puolet alempana. Mielenkiintoinen myytävänä ollut kohde oli 1,25mk leijonamerkin ”Karjalan värein” painettu liimaton 24-merkin ryhmä. Kysymyksessä on ilmeisesti (en ole varma) Viipurin uudelleen valloitusta 1941 juhlimaan tai Itä-Karjalaa varten suunniteltu merkki, jota ei koskaan julkaistu. Eräässä aiemmin esillä olleessa M30 kokoelmassa on kirjoitettu, että tästä olisi tehty yksi arkki 100 merkkiä, mutta tuntien M30 painotavan, on luontevaa ajatella, että ainakin yksi painoarkki, eli 200 merkkiä olisi painettu. Tuossa kokoelmassa oli esillä 16 merkin kokoinen arkin reunakappale ja siinä mainittiin kappaleen olevan suurin tunnettu ryhmä – viimeistään nyt voimme todeta, että näin ei ole, koska tämä myytävänä ollut oli kahdeksan merkkiä suurempi. Tämä erikoisuus meni edullisesti ja nousi 20 euron lähtöhinnasta vain noin 40 euron hintaan, eli per merkki hinnaksi jäi alle 2 euroa. Tämä on mielenkiintoinen juttu M30 filateliakeräilijälle ja mielestäni arkinpalanen oli edullinen.

Yllä: Helsingistä 14.11.1936 Reykjavikiin, Islantiin lähetetty postikortti. M30 1mk oranssi ja 25p ruskea, yhteensä 1,25mk. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk. Harvinainen postikortti Islantiin. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kotimaan postia ei tällä kertaa ollut myynnissä M30 osastolla, Pohjoismaihin mennyttä kuitenkin oli. Erityisesti kiinnostavaksi osoittautui 1936 Islantiin lähetetty postikortti, joka nousi 20 euron lähdöstä aina 170 euron tuolle puolen. Kuten monet tietävät, on Islanti Pohjoismaista Norjan kanssa paras kohdemaa. Islantiin mennyttä postia tunnetaan yhteensäkin kohtalaisen vähän ja postikortit Islantiin ovat aina hyviä – tällainen 30-luvun postikortti on erittäin hyvä kohde ja niitä ei suinkaan puissa kasva. Erityisen hyvää tässä kortissa on vielä se, että se on firmapostia, eli ei missään tapauksessa tekele. Hyvyydestään huolimatta tämän kortin saavuttama hinta oli minulle yllätys. Painotuotteena Viroon 1944 lähetetty postikortti, jolle oli leimattu kaksi 25p merkkiä (yhteensä 50 penniä) myytiin 20 euron pohjahinnalla. Suurin osa ostajista ilmeisesti katsoi korttia ja huomasi useita kiinnostavia asioita mm. sen, että painotuotteen taksa vuonna 1944 oli 1mk eikä 50 penniä ja, että kenttäpostissa kortti olisi kulkenut ilmaiseksi. Näistäkin asioista huolimatta kohde on jotenkin mielenkiintoinen, sillä sikäli kuin mikäli se on kulkenut Viroon. Ajankohta on mielenkiintoinen – juuri noihin aikoihin Virossa käytiin kovia taisteluja Neuvostoliittolaisia joukkoja vastaan. Epäselvyyksien takia en kuitenkaan lähtenyt tätä kohdetta huutelemaan.

Yllä: Helsingistä 6.7.1946 Bielaja Halonitzaan, Neuvostoliittoon lähetetty kirjattu postikortti. M30 5mk keltainen ehiö ja lisämerkkeinä 10mk sininen ja 1mk vihreä, yhteensä 16mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk = 16,00mk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Neuvostoliittoon lähetetty vakuutettu kirje, hieman kokeneen näköinen, myytiin noin 35 eurolla. Näitä ulkomaan vakuutettuja tulee harvemmin vastaan ja tällainenkin, hiukan rospuutto kohde on hyvä lisä kokoelmaan – kun uudessa taksakirjassa on dokumentoitu myös kultafrangin vasta-arvot ei näiden ulkomaiden vakuutettujen kirjeiden taksan laskeminenkaan tuota enää ongelmia. Tämä kohde, kuten niin monet Neuvostoliittoon lähetetyt on palautettu. Neuvostoliiton miehittämään Viroon 1946 lähetetty 6mk punaisella singellä maksettu postikortti jäi 150 euron lähtöhinnallaan seinäkukkaseksi – näistä 6mk punaisista singleistä on tässäkin blogissa kirjoitettu useampia kertoja. Kohteiden hinnat ovat vaihdelleet viimeaikoina 40-100 euron välillä, joten 150 euron lähtöhinta on ylimitoitettu, vaikka hyvästä kohteesta on kysymys. Näitä tunnetaan tänäpäivänä n. 15 kappaletta. Tämä myytävänä oleva kohde ei suinkaan ole ns. uusi tuttavuus, vaan se on kotoisin eräästä tunnetusta M30 kokoelmasta. Kolmas Neuvostoliittoon lähetetty ja myytävänä ollut kohde oli kirjattu postikortti Bielaja Halonitzaan. Missä tällainen paikka on tai on ollut ei minulle avaudu, mutta mahdollisesti jossakin Kazanin Pohjois-puolella. Kortilla on Leningradin ja Moskovan kauttakulkuleimat ja se, kuten niin monet muutkin Neuvostoliittoon lähetetyt postitteet on palautettu. Kortilla on pitkät pätkät kertomusta ja se ei vaikuta tekeleeltä. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat vaikeita, koska lomaltahan kortteja yleensä lähetettiin ja tuolloin kirjaus ei ollut tarpeellinen. Neuvostoliittoon postia lähettäneet kuitenkin tiesivät, että jos ei lähetyksiä kirjattu, oli suuri todennäköisyys siitä, että posti ei koskaan mennyt perille tai vaihtoehtoisesti, jos ei mennyt perille, niin perille menemättömyydestä ei tullut mitään tietoa (lähetykset katosivat), kirjattuja kuitenkin käsiteltiin paremmin ja lähetettiin takaisin, mikäli niitä ei voitu toimittaa perille. Tämäkin tieto oli sodan jälkeisessä Neuvostoliitossa jotakin – tieto nimittäin oli silloin siinä yhteiskunnassa kortilla. Kohteen hinta nousi 20 euron limitistä aina n. 95 euroon. Kohde saavutti siis kohtalaisen hintatason, joka kertoo kirjattujen postikorttien harvinaisuudesta.

Yllä: Myynnistä poistettu Latviaan 1940 lähetetty lähetys. Kun vertaillaan vasemmassa yläkulmassa olevaa kirjoituskoneella kirjoitettua tekstiä muuhun kirjoituskoneen tekstiin huomataan, että se on kirjoitettu erilaisella fontilla eli kirjasimella. Itse asiassa sellaisella, joka tuli käyttöön vasta paljon 1940-lukua myöhemmin. Teksti ”asiakirja” on siis lisätty myöhemmin – ilmeisessä väärennöstarkoituksessa. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Sensuroitu ja ”hyvän näköinen” postikortti vuodelta 1943 Ranskaan, yksin M30 2mk merkillä myytiin n. 25 eurolla. Kortti oli hienon näköinen, mutta surkeaa kyllä väärätaksainen, sillä Ranska ei kuulunut erikoistaksojen piiriin, vaan sinne oli voimassa kansainvälinen postitaksa, joka postikortille kortin lähettämisen aikaan oli 2½ markkaa. Vaikutti kuitenkin siltä, että kortti olisi kulkenut normaalisti. Kolmannen painoluokan lentokirje Ranskaan vuodelta 1954, jonka sisältönä oli kehitettävä filmirulla, myytiin parilla kympillä jälkimyynnissä – totean, että kolmannen painoluokan kirjeet ovat kohtalaisen mukavia kohteita. Myynnistä poistettiin yksi kohde, numerolla 1675 myytävänä ollut lähetys Rigaan, Latviaan vuodelta 1940. Tämä lähetys oli maksettu kolmella M30 leijonamerkillä taksan ollessa yhteensä 3½mk. Kuten tässäkin blogissa on useaan kertaan käyty läpi, oli Suomen ja Latvian välillä voimassa kahdenvälinen postisopimus vuodesta 1937 alkaen, joka oli voimassa aina Neuvostoliiton miehitykseen 1940 saakka. Tämän sopimuksen alaiset lähetykset ovat hyvää tavaraa ja vaikeita kohteita. Tässä tapauksessa kysymyksessä on suurella todennäköisyydellä tilanne, jossa kyseinen lähetys on alun perin lähetetty Latviaan väärätaksaisena, eli on maksettu kansainvälisen kirjeen postimaksu (3½mk), vaikka Latviaan olisi riittänyt sopimuksen-mukainen alempi maksu (2mk). No tämä ei ole ”kelvannut” jollekulle, vaan kirjeen yläkulmaan vasemmalle on kirjoitettu kirjoituskoneella ”asiakirjoja”. Homman juoni lienee ollut se, että tämä ”kaunistelija” on tiennyt sen, että ulkomaille lähetetyt asiakirjalähetykset ovat erittäin harvinaisia ja kohteesta on haluttu tehdä kanuuna. Homma on kuitenkin mennyt pieleen, sillä tarkkasilmäinen havainnoitsija voi nähdä, että kirjoituskoneen kirjasin on ollut erilainen kuin se, jolla osoite on kirjoitettu. Itse asiassa tämä kirjasintyyppi tuli käyttöön vasta paljon myöhemmin kuin 1940-luvulla. Lisäksi, kaunistelu on mennyt pieleen siinäkin, että vaikka on tiedetty ulkomaan asiakirjalähetyksen harvinaisuus, ei ole otettu huomioon, että Latviaan tosiaan oli oma taksansa, joka käsitti asiakirjalähetykset! Kun asiakirja ulkomaille oli taksoitettu siten, että lähetykselle laitettu 3,50mk oli ”minimimaksu” ja käsitti asiakirjat 350g saakka, oli Latvian taksan mukainen asiakirjalähetyksen hinta 200g saakka 2mk ja siitä aina 50p per 50g ylöspäin. Näin ollen 3½mk:lla olisi lähetetty 300-350 grammainen asiakirjalähetys. Kun tilanne on se, että kyseessä on tavallinen pieni kirjekuori, joka ei ole edes kulmistaan hajonnut ja levinnyt, on käytännössä mahdotonta, että kirjekuoressa olisi ollut yli 300g edestä asiakirjoja. Homma siis kaatuu omaan mahdottomuuteensa! Asiasta ilmoitettiin Suomen Filateliapalveluun, joka heti poisti lähetyksen myynnistä – suoraselkäistä toimintaa. Jos kohde olisi ollut aito, se olisi ollut erittäin kova juttu ja olisin ollut siitä erittäin kiinnostunut.

Yllä: Toinen kohteen 1508 kuvista. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Muutamissa postilähetyserissä oli M30 kohteita. Erässä 1505 myytiin kansiollinen M30 ulkomaanlähetyksiä – selostetekstissä hehkutettiin Kiinaa ja Intiaa, mutta Kiinaan mennyt kirje oli väärätaksainen ja Intiaan mennyt väärätaksainen ja lunastukseen mennyt. Erä myytiin kuitenkin n. 90 eurolla. Mukana oli nimittäin kuitenkin yksi Viroon 1941 lähetetty lähetys, joka oli postiyhteyden keskeytyksen takia lähetetty takaisin. Kohde 1508 oli noin viidentoista kohteen lentopostierä kokoelmalehdillä. Mukana oli mielenkiintoista M30 materiaalia, nimittäin kasassa oli yksi vuonna 1943 Italiaan lähetetty lentokirje. Koska kohdekuvista oli vaikeaa nähdä päivämääriä ja kohteiden leimoja lähdin oikeastaan tämän kohteen takia Naantaliin katsomaan tarkemmin, että mistä on kysymys. Kysymys oli oikeasta asiasta, eli erikoistaksaisesta lentokuoresta Italiaan vuodelta 1943. Näitä Italiaan menneitä lähetyksiä tunnetaan oikeataksaisena vain muutamia – itse olen nähnyt alle viisi. Tämä nyt myyty kohde oli yksi näistä viidestä ja olin sen nähnyt aiemmin Jorma Lindebladin kokoelmassa, jonka lehdistä tässäkin on kysymys. Se mitä meni tarkistamaan oli, että lähetys on kulkenut 1.4.1943 jälkeen, kun Italia oli tullut mukaan Euroopan Posti ja Pikatiedotusliittoon ja kirjetaksa laski kotimaan taksan tasolle. Lisäksi, koska kuorella on erilaisia leimoja halusin nähdä, että mistä on kysymys – leimoissa kerrotaan, että kirje on italialaisen sensuurin takaisinlähettämä – samalla, kirjettä tutkiessani, totesin, että kyseessä on aito asia, eikä humpuuki tai muu filunki. Kohde nousi 80 euron lähdöstä n. 120 euron hintaan. Kohteessa 1509 myytiin erä isokokoisia resuisia pääasiallisesti USAan kulkeneita sodanaikaisia kuoria. Tällainen erä herätti heti mielenkiintoni. Kun sitä katselin huomasin, että mukana oli ihan hyvännäköistä tavaraa. Hiukan ihmettelin, kun kasa myytiin alle neljällä kympillä. Kohde 1510 sisälsi kasan kiinnostavia lentolähetyksiä sodan ajalta. Kuvia kohteesta oli 2 kpl ja niistä ei oikein saanut käsitystä siitä, että mitä kohde sisälsi. Kun tätä asiaa perkasin Naantalissa, huomasin, että mukana oli neljä kappaletta vaikeita vuoden 1942 alun lentolähetyksiä USAan, ”par serviSe aerien…” leimalla – eli tässäkin blogissa keskustellulla ”uudistetulla” Turun vaihtopostitoimiston ohjausleimalla leimattuja kohteita. Tämä nostaakin näillä leimoilla tunnettujen lähetysten lukumäärän noin kymmeneen. Erä on siis erinomainen postihistoriallinen kasa lähetyksiä. Kuvien laatu on ratkaisevassa asemassa, kun tällaisia yrittää ymmärtää – myytiin 110 eurolla, eli nousi 30 euroa lähtöhinnasta. Kohteessa 1511 oli mukana muutamia, itse asiassa kolme, Egyptistä Siinailta lähetettyä YK-pakettikorttia, jotka oli maksettu M30 ja M54 merkein, sekapostitteina. Nämä olivat erittäin kuumottavia, mutta ne oli selvästi lähetetty filatelistin toimesta ja vieläpä postitoimiston ensipäivänä. Jätin näistä syistä huutelematta tätä kohdetta loppuun asti – silti aikamoisen mielenkiintoinen tällainen Egyptissä toiminut suomalainen postitoimisto on…

Kaikenlaista jännää siis oli taas myytävänä – saas katsoa mitä kesän aikana tapahtuu, ainakin EstEx 2018 näyttely pidetään Tallinnassa ja sinne on osallistumassa suuri määrä suomalaisia keräilijöitä – olen vasta 90% varma, että lähden Eestiin, ehkä sataprosenttinen varmuus vielä tulee. Siinä tapauksessa raportoin mitä rapakon takana tapahtuu.

 

 

 

 

 

Toukokuun HTO huutokauppa ja M30 harvinaisuus

By

HTO huutokaupan 42. kilpailu loppui 10.5.2018 – tällä kertaa HTO ei pystynyt samaan kuin joskus aikaisemmin, eli erinomaiseen M30 tarjontaan. Itse asiassa M30 tarjonta oli tällä kertaa mielestäni kohtalaisen laimeaa. Tämä kertoo siitä tosiasiasta, että hyviä M30 kohteita ei suinkaan riitä jokaiseen huutokauppaan niputtain, vaikka joskus siltä ehkä saattaisikin vaikuttaa. Ne, jotka ovat asiaa vasta vast´ikään alkaneet seurata ovat saattaneet saada väärän kuvan, sillä muutamien M30 aluetta keränneiden keräilijöiden kokoelmien hajoittamisen yhteydessä on hyvää tavaraa ollut viimeaikoina ”tavallista” enemmän myynnissä. Vaikka trendi on sen suuntainen, että tavara ”lisääntyy”, koska verkon kautta sitä on hyvin helppoa myydä ja ostaa, ei kovimpien kohteiden lukumäärä ole tästä aivan fundamentaalisesta muutoksesta huolimatta lähtenyt mitenkään räjähdysmäiseen nousuun. Filosofiasta sen verran… nyt itse asiaan…. Myytävänä siis oli noin parikymmentä M30 filateliakohdetta ja noin 25 postihistoriakohdetta. Myytävänä oli M30 rullamerkkejä isompina kohteina – tarkoitan, että ei yksittäisinä merkkeinä, vaan kohteina, jotka sisälsivät useita rullamerkkejä ja rullamerkkien ”rimpsuja”. Toinen kohteista meni kaupaksi ja nousi kympin lähdöstä aina 28 euroon. Useita loistoja myytiin kympin pohjahinnalla ja parhaimmillaan loistojen hinnat nousivat jonkin verran, 50mk Tammerkoski-merkin loisto Oulussa 1955 leimattuna myytiin 46 eurolla. Mielestäni hinta oli aika kova, sillä 50mk merkkien vaikeat loistot ajoittuvat huomattavasti aiempaan aikaan. Mitään erikoista ei filateliapuolella myytävänä ollut.

Yllä: Lentopikakirje 24.7.1934 Helsingistä Tukholmaan Ruotsiin. M30 5mk olavinlinna, 2mk violetti ja 1mk oranssi leijonamerkki, yhteensä 8 mk. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 2,00mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.12.1931-31.12.1934) 5,00mk + lentolisä Pohjoismaihin (30.4.1928-31.9.1942) 1,00mk = 8,00mk. Parasta kohteessa on se, että kaikki maksut = perustaksa ja lisät on maksettu ”omilla merkeillään”. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Postihistoriapuolellakin oli hiljaista, perustavaraa myytiin ja kaupaksi se meni kohtalaisen keskinkertaisesti. Nousuja nähtiin vain muutamien kohteiden osalta. Nostan myytävistä esiin vain pari kohdetta – pikana lähetetty lentokirje vuodelta 1934 Ruotsiin ja kolmen Saksaan lähetetyn kirjeen erä. Pikalentokuori on aina parempi kuin tavallinen lento ja 1930-luvulta tällaiset eivät ole kovin harvinaisia, mutta kuitenkin ihan hyviä kohteita. Kyseinen kohde oli myymättä huutokaupan päättyessä, mutta joku osti kohteen jälkimyynnistä kympin pohjalla. Mielestäni ihan ok kohde postihistorialliseen M30 kokoelmaan. Saksaan menneiden kolmen kirjeen erä myytiin myöskin pohjahinnalla 12 euroa. Tämä erä oli kiinnostava, sillä mukana oli Saksaan 1943 lähetetty kirje, siis erikoistaksainen, joka oli maksettu 3½/2,75mk päällepainama-merkillä. Nämä päällepainamamerkit erikoistaksalla singlenä eivät suinkaan ole jokapäiväisiä kohteita, vaan kohtalaisen vaikeita tapauksia – niitä tunnetaan erikoistaksoilla (siis Saksaan ja muihin Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton sopimusmaihin) vain kymmenen – viitisentoista kappaletta. Erässä oli toinenkin kiinnostava kirje, nimittäin vuonna 1941 Düsseldorfiin lähetetty lentokirje, jolle oli maksuksi laitettu yhteensä 9½mk edestä M30 merkkejä. Kun taksa lasketaan, huomataan, että kyseessähän ei tosiaan ole erikoistaksa-aika, joka alkoi vasta tämän kirjeen lähettämisen jälkeen vuonna 1942, mutta samalla huomataan, että kyseessä on toisen painoluokan lentokirje. Toisen painoluokan kirjeet ovat huomattavasti parempia kohteita kuin ensimmäisen painoluokan ”tavalliset” kirjeet. Vaikka kyseessä ei ollut erikoistaksainen kirje, erikoistaksaisia toisen painoluokan kirjeitä tunnetaan aniharvoja kappaleita, on tämä mielestäni hyvä kohde. Ostaja taisi ymmärtää asian ja muut jättivät kohteen omaan arvoonsa.

Yllä: Kenttäpostipaketti joukkoihin 16.8.1944 Kemistä. Paketti 2kg, joka oli maksimipaino. Pieni vihreä kenttäpostilipuke ja 5mk Olavinlinna M30 merkki. Kenttäpostilipukkeen vasta-arvo (1.10.1942 – 4.12.1944) 4,00mk. On huomattava, että pieni vihreä lipuke tuli käyttöön vasta 15.7.1944, ja sen käyttöaika on ollut joukkoihin lähetettäessa 15.7.1944 – 26.11.1944, eli noin neljä ja puoli kuukautta. Kenttäpostipaketin (1-3kg; maksimi lähetyksen päivänä 2kg) alennettu taksa (1.10.1942 – 4.12.1944) 5,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Kenttäpostin osastossa oli myytävänä muutamia kenttäpostipakettien kortteja – näistä kirjoitin juuri viimeisessä blogissani, joten ehkäpä jollakulla lukijalla on mielessä miten ”juonikkaita” kenttäpostipakettien taksat voivat olla. Tällä kertaa ei tarjonta yltänyt juonikkuudessaan aivan merstarillisiin sfääreihin, mutta pari hyvää ja siistiä kenttäpostipakettikohdetta oli kuitenkin tarjolla. Siisteys ei ole tässä tapauksessa mikään ”yleinen asiantila”, sillä kenttäpostipakettien kortit ovat usein nuhruisia. Myytävänä oli vuoden 1942 helmikuulta yksikköön lähetetty pakettikortti, jolle oli laitettu maksuksi punainen kenttäpostilipuke ja 1mk oranssi M30 leijonamerkki. Vuoden 1942 helmikuussa lipukkeen vasta-arvo oli neljä markkaa ja (vain) sitä käyttämällä sai käyttää alennettua kenttäpostin pakettitaksaa, joka kortin tapauksessa oli yksi markka. Toinen kiinnostava kenttäpostipakettikohde oli vuonna 1944 joukko-osastoon lähetetty KP-pakettikortti, joka oli maksettu pienellä vihreällä kenttäpostilipukkeella ja 5mk Olavinlinna M30 merkillä. Lipukkeen arvo oli lähettämisen aikaan 4mk ja taksa siis yhteensä 9mk. Kohteen kuvasta saattoi nähdä, että kohde oli ollut kokoelmassa ja sen selosteessa kerrottiin, että Puolanka, jonka kauttakulkuleima paketilla oli, oli toiminut väliaikaisena kenttäpostin konttorina. Ihan mielenkiintoinen detalji, joka varmasti kiinnostaa kenttäpostin erikoiskeräilijöitä. Kohteen hinta ei kuitenkaan noussut 15 euron limitistä. Myytävänä oli myös vuoden 1944 Pääsiäisen kortti kenttäpostiin, eli aikana, jolloin kenttäpostiin sai erikseen lähettää pääsiäistoivotuksen 50 pennillä kymmenen päivän ajan. Näitä kenttäpostin pääsiäisen erikoistaksaisia tulee tasaisin väliaijoin esiin ja niitä on myyty erilaisin hinnoin – nyt kortti myytiin 12 euron limitillä.

Tänään minulle saapuneessa Keräilyuutiset-lehdessä oli Hannu Kaupin artikkeli M30 postilähetysten harvinaisuudesta. Hannu oli artikkelissaan ”päivittänyt” harvinaisuustiedon juttuun mukaan otettujen kohteiden osalta. On virkistävää nähdä päivitettyä tietoa ja monelle varmasti ylipäätään nähdä, että miten harvinaisia M30 kohteet oikeastaan ovat – saattaa tulla yllätyksenä. Erityisen osuva kommentti on mielestäni Hannun huomio siitä, että Zeppelin virhepainamakuori, joita tunnetaan noin 20 kpl maksaa huutokaupassa lähes kymppitonnin, kun vastaavalla harvinaisuudella ”siunattu” M30 on huomattavasti halvempi. Kyse onkin siitä, että kysyntä määrää hinnan – Zeppelin on kansainvälinen keräilykohde ja virhepainamakuoret ovat kansainvälisestikin katsottuna Zeppelinkeräilyn aatelia, kaikki alaa keräävät haluavat sellaisen – M30 erikoisuuksia halajavat vain M30 erikoiskeräilijät ja tietyissä tapauksissa sota-ajan postin erikoiskeräilijät… viimeksimainittujen ryhmien nuppiluku jää rankasti jälkeen Zeppelinkeräilijöiden lukumäärästä ja ”taistelua” ei kohteista samalla tavalla synny. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö harvinaisuutta olisi, vaan se tarkoittaa, että harvinaisiin kohteisiin pääsee M30 keräilyssä järkevillä summilla kiinni. Tämä oli aikanaan yksi niistä asioista, jotka saivat allekirjoittaneenkin päätymään M30 postihistoriakeräilyyn, omalle kohdalleni kun ei vielä ole Lottopottiakaan siunaantunut. Mutta mutta… juuri saapuneen sähköpostin perusteella on Lahden Kerhon huutokauppa avautunut… täytyypä mennä tutkimaan. Toivotan kaikille äideille tässä kohtaa erinomaista äitien päiväsunnuntaita!

 

 

Huhtikuun huutokilpailut

By

Huhtikuusta kehkeytyi useiden auki olleiden huutokauppojensa takia mielenkiintoinen keräilykuukausi. Auki olivat yhtä aikaa Sinetti-Postin, Vaasan Filatelistien, Kouvolan ”Halvan tavaran” huutokaupat, ja Forssan kerhon Huutokortti huutokaupat. Kun Nokian huutokauppa päättyy vielä 30.4. on huhtikuussa säpinää kerrakseen. Minulla oli vaikeuksia pysyä intensiivisen työrupeaman takia mukana kuvioissa ja muutama kiinnostava kohde menikin sen sileän tien ohi suun tai oikeastaan parempiin suihin. Ei auta itku markkinoilla ja onneksi kohteita tulee jatkuvalla syötöllä myyntiin.

Sinettipostin 136. huutokauppa sulkeutui 18.4. ja M30 filatelian osastossa oli myytävänä yhteensä alle viisi kohdetta, eli erittäin hiljaista. Onneksi sentään postihistoriapuolella oli kolmisenkymmentä kohdetta tarjolla. Mielenkiintoista kyllä yksikään myytävänä ollut filateliakohde ei mennyt kaupaksi. Postihistoriapuolella menestys oli parempaa, joskin myymättäkin kohteita jäi jonkin verran. Myytävänä ei ollut ihmeitä, mutta muutamia maininnan arvoisia kohteita kuitenkin – Kirjattu paikalliskirje vuodelta 1949 ei kiinnostanut kiviäkään ja jäi vitosella myymättä. Paikalliskirjeistä ei usein ymmärretä, että kirjaaminen ja muut lisämaksut ovat vaikeahkoja, koska usein ajateltiin, että kirje menee niin nopeasti ja turvallisesti perille, että ei ole tarpeellista käyttää lisämaksuja. Tästä johtuen kirjatut paikalliskirjeet eivät ole huonoja kohteita. M30 3mk punainen yksin postikortilla Ruotsiin myytiin 24 eurolla, mikä mielestäni oli kohtalaisen paljon. Kortti oli kulkenut elokuussa 1945, eli samaan aikaan kun kansainvälinen postikortin taksa oli myöskin 3mk ja hyvin vaikea. Näitä 3mk punaisia Ruotsiin tunnetaan kuitenkin sen verran monta, että kysymys ei ole kanuunasta, korkeintaan pienestä tussahduksesta. Silti parempi samanaikainen, kuin myöhäisempi käyttö ulkomaan taksan kanssa.

Yllä: Unkarista Hodmezovasarhelystä 8.6.1948 Helsinkiin lähetetty kirjattu kirje. Ilmeisesti avattu ja lähetetty eteenpäin Ruotsiin. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.1.1948 – 30.11.1948) 12,00mk + kirjaaminen Pohjoismaihin (1.1.1948 – 30.11.1948) 12,00mk = 24,00mk. Mielenkiintoinen kohde.

Myytävänä oli myös Unkarista Suomeen lähetetty kirjattu kirje, joka oli edelleen lähetetty Ruotsiin – kuorelle oli maksettu kirjatun kirjeen maksu uudelleen; ilmeisesti kuori oli avattu ja sinne oli mahdollisesti lisätty tietoa / kirje suomalaisen avaajan toimesta. Näin olleen se on täytynyt maksaa uudelleen. Tällaiset kahden maan merkeillä lähetetyt kuoret ovat eksoottisen näköisiä ja joskus niihin liittyy taksaerikoisuuksia. Tällä kertaa erikoisuus ei ollut niin kovin suurta, mutta siitä huolimatta kyseessä on mielenkiintoisen näköinen kuori ja jonkinlainen kohde 12/10mk violetille merkille. Jos kuorta ei olisi avattu välissä olisi sen saanut lähettää sellaisenaan, ilman postimaksun maksamista eteenpäin – tähän antoi mahdollisuuden kansainvälinen postisopimus.

Yllä: Fiji saarille Helsingistä ??.9.1947 lähetetty painotuote. Kaksi 1,25mk keltaista leijonamerkkiä, yhteensä 2½mk. Leimattu Suva, Fiji saarilla ja lähetetty takaisin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk. Eksoottinen ja harvinainen kohdemaa.

Ehkä mielenkiintoisin Sinetti-Postin huutokaupassa myyty kohde oli Fiji saarille lähetetty painotuotekirje. Kysymyksessä on ehkä Olympiakomitean lähtettämä lähetys, joka on palautunut osoitteen paikkaansapitämättömyyden takia. Kyseessä siis ei välttämättä ole tekele – toisaalta miksi Fiji saarille on pitänyt lähettää Suurkisojen kuorella yhtikäs mitään… haiskahtaa silti, vaikka kauniita ajatuksia päässäni pyörii. Fiji on vaikea kohdemaa ja kun kuorelle on leimattu leima ”Suva”, joka on Fiji saarten pääkaupunki, on varmaa, että siellä kaukana tämä lähetys on käynyt kääntymässä. Tällaiset eksoottiset paikat ovat ”kivoja” ja kohde on ainakin pitkän matkan kokoelmaa tekevälle hyvä, nimittäin kauas on pitkä matka ja kun kohde on lähetetty vielä takaisin, niin kaksinkertaisesti pitkä.

Yllä: Tarttumanelilö 5mk violetista merkistä. Näyttävä.

Vaasan Filatelistien huutokauppa numero 78 päättyi 19.4. ja myytävänä M30 osastolla oli alle 25 kohdetta. Vaasassa ei viimeaikoina ole ollut myytävänä mitään M30 helmiä, eikä näin ollut tälläkään kertaa. Jotain kuitenkin sellaista, jota on helppoa nostaa esiin. Kiinnostavin filateliakohde oli 5mk violetin merkin tarttumanelilö, jossa ”mukavasti” näkyi tarttuman raja selvästi. Tällaiset helposti ymmärrettävät visuaaliset tapaukset ovat mukavia, sillä ne herättävät kokoelmassa huomiota. Kohde oli siis tosiaan hyvän näköinen ja nousikin kuuden euron alhaisesta lähtöhinnastaan aina yli 38 euron.

Yllä: Vaasan huutokaupan ylilyönti. Suttuisin leimoin varustettu 3mk punainen postikortilla Tukholmaan heinäkuussa 1945 – Pohjoismaan taksalla. Lähtöhinta 100 euroa, jonka joku maksoi. 

Huutokaupan häpeäpilkku oli myyntiin laitettu Ruotsiin kulkenut 3mk punaisen M30 merkiln singlellä maksettu postikortti vuodelta 1945. Häpeäpilkku siksi, että kohdeseloste luki: ”L. 296 yksin kortilla Ruotsiin. Hki 14.7.45 Erittäin lyhyt taksa.” ja kohteen lähtöhinta oli 100 euroa. Kyseessä on siis aivan samanlainen kohde, joka oli myytävänä Sinetti-Postin huutokaupassa edellisenä päivänä. Tämä kohde oli leimattu heinäkuussa, eli myöskin samaan aikaan, kun aidosti erittäin lyhyt taksa-aikainen ulkomaan postikorttitaksa oli myöskin kolme markkaa. Kysymyksessä tässä on siis Pohjoismaihin lähetetty postikortti, joka ei suinkaan ole sama kuin ulkomaille lähetetty. Tämä Pohjoismaiden taksa oli voimassa 1.7.1945 alkaen aina vuoden 1946 tammikuun puoleen väliin, eli yli kuusi kuukautta. Onko kuusi kuukautta ”erittäin lyhyt” taksa-aika, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta kun kysymys on M30 kohteesta, niin sanoisin, että ei ole erittäin lyhyestä taksasta kysymys. Tästä jäi pieni ”fuulauksen” maku, nimittäin kortin käypä hinta on mielestäni selvästi alle kympin tällaisilla huonoilla leimoilla. Vastaavan sai osta Jyväskylästä Aspbäckin laatikosta kolmella eurolla – jätin ostamatta sellaisen silloin. Mielestäni tällainen on meklarin osalta asiakkaiden pettämistä, vaikka onkin totta, että kun hulluja pyydetään, ei hulluja tarvitse maksaa. Sata euroa kohteesta maksanutta saattaa harmittaa kun asia tulee ilmi. Amerikkaan lähetetty pakettikortti maksoi vitosen ja oli mielestäni halpa.

Yllä: Vaikea 6mk oranssin merkin alareunan sokkohammas. Vaikea M30 filateliakohde. Kympillä meni.

Kouvolan ”Halvan tavaran” huutokauppa 42 päättyi 20.4. ja myytävänä oli aika paljon halpaa tavaraa – oliko hyvää… siitä voidaan olla montaa mieltä. Filateliakohteita oli myytävänä kohtalaisen runsaasti, mm. sokkohampaita 8mk violetille merkille ja muutamia muitakin erikoisuuksia – pääasiassa aika yleistä tavaraa. 2mk violetti merkki, jolla oli jonkinlainen valkoinen viiva – ilmeisesti roskan aiheuttama tilapäisyys oli myytävänä kympin lähtöhinnalla, jolla kohde myytiin. Paras myytävänä ollut filateliakohde oli mielestäni vaikea ja harvinainen 6mk oranssin merkin hammasteneulan katkeamisesta johtunut sokkohammastus merkin alareunassa. Nämähän eivät tunnetusti näytä eivätkä tunnu normaalin kaduntallaajan mielestä yhtikäs miltään, mitä lienee krämmälettä kiinni siellä merkin alareunassa – mutta filatelistille tällainen kohde on hyvä ja harvinainen löytö. Näitä ei ole näkynyt ja kympin lähdöllä kysymyksessä oli halpa kohde. Kympillä tämä myytiinkin, sillä M30 filateliasta pitää ymmärtää ”jonkin verran”, että tajuaa tämän olevan pirullisen vaikea kohde. En suinkaan tässä kehuskele omilla tiedoillani, sillä minä tajusin tämän asian vasta sen jälkeen, kun minua viisaammat katsoivat parhaaksi valistaa tyhmempäänsä! Niin tyhmä en kuitenkaan ollut, etten olisi valistuksesta ollut kiitollinen. Huomioitavaa on, että vastaava sokko voi löytyä 6mk oranssin yläkerran hammastuksesta, koska kysymys on kahden merkin välissä olevasta sokkohampaasta – sattuma määrittelee merkkien irroituksen yhteydessä kummalle puolelle sokkohammas jää kiinni. Nyt arkkikeräilijät katsomaan mistä tilauserästä on kysymys.

Postilähetysten osalta Kouvolan anti oli kohtalaisen tympeä – ei oikein mitään sävähdyttävää. Norjaan 12mk singlellä mennyt kirje jäi myymättä vitosen lähdöllä, samaten 7mk punaisen merkin singlellä lähetetty postikortti Sveitsiin kympin pohjalla. Lunastukseen mennyt lentokuori Ruotsiin 1930 luvulta ei kelvannut kenellekään kuuden euron hinnalla. Kirjattu paikalliskirje vuodelta 39 meni pohjilla kaupaksi. Hiljaista oli kuin huopatossutehtaassa. Minä en löytänyt oikeastaan mitään.

Forssan kerhon 13. huutokorti huutokauppa päättyi 23.4. ja sisälsi muutamia pikkunäppäriä kohteita. Tullipostiosoitus myytiin noin yhdeksällä eurolla ja joukkoihin joulun 1943 painotuotteen erikoistaksalla lähetetty painotuotepostikortti jäi myymättä viidellä eurolla. Joko kaikilla on jo näitä, tai asia jäi tajuamatta kaikilta. Veikkaan, että ne, jotka tajuavat ovat jo tällaisen jostain saaneet, koska kyseessä ei sittenkään ole valtavan harvinainen asia ja ne, jotka eivät ymmärtäneet, että kyse on erikoisuudesta eivät halunneet maksaa tavallisesta joulukortista tavallisimmalla mahdollisella M30 merkillä vitosta. Oli miten oli, myymättä jäi.

Yllä: Kenttäpostipaketti 30.9.1941 Jämsänkoskelta Kenttäpostikonttori kolmoseen. Taksa: Kenttäpostipaketin (1-3kg) alennettu taksa (28.6.1941 – 30.9.1942). Mahdollinen kenttäpostipakettikortilla ilman kenttäpostilipuketta 19.7.1941 – 31.10.1941 – alle kolme ja puoli kuukautta.

Joukkoihin vuonna 1941 lokakuussa lähetetty kenttäpostipaketin pakettikortti, jolle oli leimattu kaksi 1½mk harmaata M30 leijonamerkkiä myytiin seitsemän euron pohjilla. Nämä kenttäpostipakettien taksat ovat aiheuttaneet useille päänvaivaa ja tulevat jatkossakin aiheuttamaan, sillä niihin liittyy monia kommervenkkejä. Tämän pakettikortin osalta kommervenkkejä löytyy riittämiin. Kun lähdetään tutkimaan asiaa tarkemmin, niin ensimmäisenä silmään iskee M30 filatelistina se, että 1½mk harmaalle merkille hyvien kohteiden löytäminen on vaikeaa – noh… rehellisesti sanottuna tällä pakettikortilla leimaus on sen verran kammottava, että sitä ei kannata edes ajatella. Juuri ja juuri siitä selviää, lähetyspaikkakunta sen jälkeen, kun kortilta sen on ensin osannut lukea. Päivämäärästä näkyy vain huonosti mitään, mutta sen voi selvittää katsomalla kortin takapuolen kuittausta 1.10.1941 ja lähtemällä itsesuggestion voimalla vääntämään mielessään tummalla pohjalla olevaan mustan värin sekamelskaan merkityksiä. Itse päädyin syyskuun kolmanteenkymmenenteen päivään. No mitä sitten… sitä sitten, että kenttäpostipakettien pakettikorteista ja niiden käytöstä tuli määräys 19.7.1941 kiertokirjeellä 135/1941. Ilmoitus kenttäpostipakettien alennetun taksan käyttämisen edellytyksistä tuli 1.11.1941 alkaen, eli ilmoitus siitä, että paketin alennetun taksan sai vain silloin, kun pakettikortille oli laitettu kenttäpostilipuke (joka 1941 oli punainen suorakulmainen lipuke), muuten piti maksaa normaalin paketin kuljetusmaksu. Näin olleen kenttäpostipakettikortilla ilman lipuketta, alennetulla kenttäpostipakettitaksalla saattoi lähettää lähetyksiä vain 19.7.1941 – 31.10.1941, eli kokonaiset kolme kuukautta ja 11 päivää. Tällainen asia siis on kyseessä. Kun kysymys on alle kolmen ja puolen kuukauden ajanjaksosta, hiipii väkisin mieleen ajatus siitä, että kuinkahan monta tällaista mahtaa olla jäljellä ja onkohan kohde vaikea tai peräti harvinainen. Harvinaiseksi en uskalla julistaa, mutta sen tiedän, että ei näitä puissa ole viimeaikoina kasvanut – vaikka, rehellisyyden nimissä, muutamissa viimeaikojen huutokaupoissä vastaavanlaista tavaraa onkin ollut muutamaan otteeseen myytävänä.

Yllä: Helsingistä 2.6.1930 Berniin Sveitsiin lähetetty kirje. Kaksi M30 1mk oranssia merkkiä, yhteensä 2mk. Leimattu ”Praha 82 Letiste”, eli Prahan lentokenttä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925 – 30.11.1931) 2,00mk. Kulkenut ilmeisesti lentona. Mielenkiintoinen.

Mielenkiintoinen oli vuonna 1930 Sveitsiin lähetetty kirje, joka oli maksettu kahdella 1mk oranssilla M30 merkillä. Kuorelle oli Prahassa lyöty leima, joka kohdeselosteessakin oli huomioitu. Se mitä ei oltu huomioitu oli, että ”Praha 82 Letiste” leima tarkoittaa Prahan lentoasemaa ja kyseessä on siis käytännössä lentopostia tarkoittava asia. Kuori on siis kulkenut lentoreitillä Prahan kautta, vaikka sille ei ole maksettu lentomaksua. Tämä on minun mielestäni mielenkiintoinen asia, sillä en ole ennen nähnyt tällaista lentona kulkemisesta indikoivaa tsekkiläistä leimaa. Saksalaiset ”mit luftpost befördert” leimathan tunnetaan laajasti. Kuvittelisin, että Prahan kauta ei kuljetettu Sveitsiin menevää postia yleisesti, voin toki olla täysin väärässäkin, mikäli esimerkiksi Königsbergin kautta kulkenut lentoreitti on jatkunut suoraan Pohjoiseen ja esimerkiksi Munchenin kautta on koukattu Länteen vaikuttaa reitti aivan järkevältä.

Kävin eilen Forssassa Forssan Filatelistikerhon kokouksesa Lehmuskadulla pitämässä esityksen katkenneista postiyhteyksistä toisen maailmansodan ajalta ja ”postiyhteys keskeytynyt” leimatuista M30 kohteista. Forssassa on kerhoilloissa mukava meininki, on huutokauppaa ja tietokilpailua ja tällä kertaa tietysti oli myös esitykseni. Noin viisitoistahenkinen Forssan kerhon porukka kuunteli ja kyseli ahkerasti kysymyksiä – tunnin verran käytimme aikaa postiyhteyksien keskeytyksiin. Vaikka huutokauppa oli vielä edessä ja esitys kesti, eivät vieraanvaraiset Forssalaiset heittäneet minua pihalle!

Forssan kerhon puheenjohtajana toimii Kari Tapola, joka on tunnettu M54 mies ja maailman toinen kultamitalin M54 kokoelmalla saavuttanut keräilijä; mitä sitä turhaan vaatimattomaksi ryhtymään. Kerhossa on useita aktiivisia jäseniä ja keräilyalueina on monenlaista. Forssalaiset ovat aktiivisia myös tapahtuman järjestäjinä, vuosittain järjestetään kaksi keräilytapahtumaa ja lisäksi kerhon kesäjuhlat, jossa filatelian, postihistorian ja korttien lisäksi on tarjolla sauna ja tyypillisesti myös esitelmä. Kerhossa käydään kauempaakin, tällä kertaa mukana oli mm. Helsingistä varta vasten kerhoiltaa varten tullut keräilijä. Kari näytti minulle kohteen, jolla oli yksirenkainen Forssa Kontr. leima syyskuulta 1942, kuulemma ainoa, jonka hän on nähnyt. Nyt slimät auki – löytyykö muita! Kerhon huutokaupassa oli noin sata kohdetta, jokaiselle jotakin. Suosittelen joskus käymään Forssan kerhossa ja erityisesti kesätapahtumassa. Itse menen aina jos vain suinkin pääsen.

 

 

 

 

 

Turun Kevät 2018

By

Turussa järjestettiiin toissaviikonloppuna Turun Kevät postimerkki ja postikorttitapahtuma. Järjestäjänä totutusti Turun Postimerkkikerho (TPK). Paikkana oli jälleen Puolalan koulu aivan Turun kauppatorin läheisyydessä Kauppiaskadulla. Tällä kertaa keli oli mitä parhain, noin kahdentoista asteen aurinkoinen kevätsää kiidätti Salon kerhon jäseniä kohti Turkua. Salon kerholaiset olivat lähteneet prameasti isolla bussilla liikenteeseen – mikä toki ei riippunut kerhosta, vaan oli liikennöitsijän valinta. Mukana oli, harvinaista kyllä, myös kaksi alle kymmenvuotiasta vierailijaa – Salon kerhon epävirallinen nuoriso-osasto! Kun saavuimme Turkuun näimme toisen bussilastillisen ihmisiä, ilmeisesti Porvoosta juuri saapuneen samaan tapahtumaan – tämä kertoo siitä, että tapahtumiin tullaan kaukaakin, joten kiinnostusta riittää. Uskon päivän aikana porukkaa käyneen kolmatta sataa.

Yllä: Salolaisten ”pikkubussi” ja ryntäys bussilta tapahtumaan Kauppiaskadun aamuauringossa

Postikorttiyhdistys Apollon pj. Nina Vainio ja Turun Postimerkkikerhon pj. Matti Lempiäinen avasivat tapahtuman lyhyellä tervetuliaispuheella ja homma lähti sen jälkeen ”virallisesti” käyntiin. Heti aamusta oli paikalla useita kymmeniä innokkaita keräilijöitä. Myyjiä oli parisen kymmentä ja tarjontaa kaikenlaista. Ruotsista asti oli saavuttu myymään postikortteja ja merkkejä – eräällä myyjällä oli edullisia kansioitakin myytävänä. Näyttelykehykset oli laitettu pystyyn Puolalan koulun jumppasaliin ja näytillä oli pääasiallisesti postikortteja ja aihekokoelmia, mukana oli toki muutama postimerkkikokoelmakin. Perinteisesti oli järjestetty parhaan kokoelman valinta äänestyksellä – lauantaina, kun kävimme ei ollut tietenkään tiedossa voittajaa.

Yllä: Kuva tapahtumasta – paljeovien takana on jumppasali, jossa kehykset olivat pystyssä – etualalla myyntipöytiä

Kävin läpi muutamia laatikoita M30 kohteita etsien, en odottanut löytäväni mitään erikoista, mutta kun sitä ei koskaan tiedä mitä mistäkin löytyy. Löysin kuitenkin kaksi kohdetta, jotka päätin kummatkin kotiuttaa euron kappalehintaan. Toinen kohteista on Olympiavuonna 1952 Ranskaan lähetetty kirje, M30 25mk sinisen merkin singlenä, eli tarkoituksen mukaisena käyttönä. Kuori on kokeneen näköinen, mutta silti mielestäni euron arvoinen. Näitä 25mk merkkejä on kahden värisiä, vaalean sinisiä ja sinisiä – tämä kyseinen merkki on tavallinen sininen. Kyseessä oleva merkki oli viimeinen M30 julkaisu, yhdessä kolmen muun merkin kanssa.

Yllä: Kirje Kotkasta 31.3.1952 Pariisiin Ranskaan. M30 25mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 25,00mk. Käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

Toinen noukkimani kohde on 15mk / 12mk punainen ”Carte Postale” Ruotsiin lähetetty päällepainamaehiökortti. Punainen väri kertoo siitä, että kortti oli tarkoitettu kansainväliselle postikorttitaksalle, joten kyseessä ei ole tälle kortille optimaalisen hyvä käyttö – Ruotsia ei lasketa ”ulkomaaksi” vaan se tulee postikorttien taksa-asioissa käsittää Pohjoismaana, jolle oli oma ”ulkomaista” eriävä taksansa. On kuitenkin sen verran ”armahdettava”, että todetaan Pohjoismaiden ja ulkomaiden postikorttitaksan olleen kortin lähetysaikana saman suuruisen! Otin tämän kuitenkin ”pois kuleksimasta”, koska minulla ei tälle ehiölle ole mitään erityisen hyvää käyttöä. Kohteen leimat ovat lähinnä ”kauhufilmitasoa”, onneksi sentään leiman päivämäärä ja paikkakunta on mahdollista saada selville. Olen alkanut hieman opetella näitä M30 ehiöitä ja yritän laittaa niitäkin sivuun – tietoa on kuitenkin saatavissa huomattavasti paljon vähemmän kuin M30 filateliasta, tässä onkin mahdollisuuksia tehdä tutkimusta ja selvittää erilaisia asioita M30 ehiöihin liittyen. Kuten tässäkin blogissa on uutisoitu, myytiin maan ehkä paras M30 ehiökokoelma Hellman huutokaupoissa tänä keväänä – toivottavasti tuo kokoelma nähdään kolmen vuoden karenssin jälkeen entistä ehompana näytillä jossakin näyttelyssä.

Yllä: Punainen 15mk / 12mk ehiökortti 8.5.1952 Helsingistä Uppsalaan Ruotsiin. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.1.1952 – 31.5.1956) 15,00mk.

Vaikka M30 rintamalla oli tällä kertaa hiukan köyhää, löysin tapahtumasta yhden kiinnostavan M11 / M17 sekapostitteen, vakuutetun kirjeen Ruotsiin toukokuulta 1918. Kyseessä on varsinainen reuhake, revennyt ja ruma, mutta postihistoriallisesti kohde on sitäkin parempi. Nimittäin toukokuussa 1918 oli maata repinyt sisällissota juuri päättynyt ja olot olivat normalisoitumassa. Elettiin vielä Venäjän valta vahvasti muistaen, osa postitaksoistakin oli vielä ruplamääräisiä (tässä tapauksessa ulkomaan vakuuttamisen taksat) vaikka suurin osa oli toki jo muuttunut markkamääräisiksi. Lisäksi oli voimassa määräys, että kotkamallisia merkkejä ei saa enää käyttää. No yhdistelmä oli vaikea ulkomaan vakuutusten takia, sillä ruplamääräiset taksat piti jollakin tapaa kääntää markkamääräisiksi ja käännöksen tulos saattoi olla viidellä jakamaton pennimäärä – juuri näin oli tällä ostamallani kirjeellä. Kuorelle oli laitettu yhteensä 1,62mk merkkejä, joista tuo 2 penniä M11 keltaisella 2p merkillä. Taksa vakuutukselle oli ruplamääräinen 12 kopeekka per 300 kultafrangia. Kun kirjeen vakuutusarvo oli yli 400 kultafrangia tarkoitti tämä 24 kopeekan maksua. Nyt heräsi kysymys siitä, että mitä tuo 24 kopeekka oli toukokuun lopulla 1918 markoissa. Tiedetään postin kiertokirjeistä, että hieman aiemmin oli vaihdettu ruplamääräisiä merkkejä hintaan 0,9 ruplaa per markka, ruplan kurssi oli kuitenkin kovassa pudotuksessa vallankumouksen mullistaessa Venäjää. Mikäli vaihtokurssi oli 0,5 ruplaa per markka olisi taksa oikein, mikäli ei, niin ei… en kuitenkaan ole saanut käsiini dokumenttia, jonka avulla voisin ratkaista tämän ongelma. Siitäkin huolimatta olen pystynyt nukkumaan yöni rauhassa, sillä kohde on käsittääkseni ensimmäisiä ulkomaille lähetettyjä vakuutettuja sisällissodan lopun jälkeen. Koska taksoitus on tehty Turun postitoimistossa on se ainakin ollut ”virallinen” näkemys oikeasta kuljetuksen hinnasta, näin ollen taksan maksanut on joka tapauksessa joutunut luottamaan postitoimiston arvioon asiasta. Kuori on kulkenut laivalla reittiä Turku – Saaristo – Maarianhamina – Tukholma ja saapumisleimat kertovat matkan kestäneen n. kaksi päivää. Tämän jälkeen kuljetus tapahtui Tornion kautta junalla. Mutta ei enempää tästä. Lähinnä tämä kertoo sen asian, että mielenkiintoista voi löytyä mistä tahansa tapahtumasta milloin vain. Tämä lieneenkin yksi harrastuksemme suola. Hienoa, että Turkulaiset järjestävät tapahtumaa vuodesta toiseen!

 

Merkki Albertin 55. huutokauppa

By

Merkki Albertin 55. huutokauppa loppui perjantaina illalla 13.4. Tarjolla oli paljon mielenkiintoisia kohteita M30 keräilijöille, niin filatelian kuin postihistoriankin puolelta, kuitenkin siten, että postihistoria oli tällä kertaa leijonanosassa. Myytävänä oli kaikenlaista filateliaa, mm. ehdotteita ja hammastamattomia merkkejä, loistoja, rei´itteitä ja siirtymiä. Kaiken kaikkiaan kuva oli se, että tavara meni kaupaksi limitillä, jos silloinkaan. Vain harva M30 filateliakohde nousi voimakkaasti. Useita rullamerkkikohteita jäi myymättä, hinnat eivät yksittäisellä merkillä kymppiä tänä päivänä kestä ja ns. ”rimpsuja” on myynnissä ollut jo sen verran, että parilla kympillä eivät nekään näköjään enää myy. Postihistorian osalta tilanne oli erilainen – kohteet menivät kaupaksi ja hinnat nousivat. Vaikuttaa siltä, että filatelian puoli M30 keräilystä on alamaissa, mutta postihistoriassa on hiukan paremmin imua. Perinteinen filatelia on M30 osalta ehkäpä astetta vaikeampi keräilyalue, sillä tulee tuntea merkkierikoisuudet ja tärkeäksi tulee paperilaatujen tunnistus. Onneksi sekään ei M30 merkkien osalta ole aivan mahdotonta. Siirryn suoraan kertomaan myytävänä olleista postihistoriakohteista.

Yllä: Sokeainkirje 5.3.1940 Karttulasta Helsinkiin. Kolme M30 10p harmaata leijonamerkkiä. Taksa: Sokeainlähetys (-1kg) kotimaassa (1.1.1935 – 31.8.1942) 0,30mk. Harvinainen.

Sokeainkirje kolmella 10p harmaalla, siis yhteensä 30 pennin taksalla nousi 80 euron lähdöstä aina 230 euroon saakka. Tämä oli mielestäni yhä täyden järjen rajoissa, sillä sokeainlähetykset ovat vaikeita. Kyseessä on myös erinomainen kohde 10 pennin harmaalle merkille, jolle hyvien kohteiden löytäminen voi olla haastavaa. Hyvän kohteesta tekee selvästi näkyvä sokeainkirjoitus – pistekirjoitus kuoren etusivulla.

Myytävänä oli rullamerkeillä kotimaassa kulkenut tavallinen kirje – 80 euron lähtöhinta oli liikaa, kohde ei mennyt kaupaksi. Vastaavia on ollut aiemmin kaupan 30 euron kummankin puolen ja silloin kauppa on tyypillisesti käynyt. Myöskään 1mk rullamerkki paperijatkoksella postikortilla ei tehnyt kauppaansa 60 euron hinnalla. Markkinat ovat ohuet ja korkeita hintoja ei rullamerkeistä tässä kohtaa saa. Myytyä sitä vastoin tuli 1mk oranssilla leijonamerkillä maksettu postitaksataulu, jonka lähtöhinta oli 50 euroa. Taksataulun hinta nousi 165 euroon. Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun vastaava myytiin Filateliapalvelun huutokaupassa 150 euron lähtöhinnalla. Nämä ovatkin kaksi tunnettua kappaletta tästä taksataulun taksasta. Toinen myytävänä ollut 3mk punaisella maksettu taksataulu, joita tunnetaan noin viisi kappaletta, myytiin samalla 165 euron hinnalla. Hyvistä kohteista on kysymys.

Myytävänä oli myös sähköpostiosoitus vuodelta 1930 – tälle osoitukselle oli maksettu myös pikalisä, mikä oli M30 merkkien ensimmäisen taksa-ajan aikaan tavanomaista. Se mikä ei ole tässä kohteessa tavanomaista on, että sille oli liimattu yksi 50p keltainen merkki, jota ei oltu mitätöity, vaikka lomakkeelle oli muuten lyöty ”riittävästi” leimoja. Ilmeisesti taksa ei ole täsmännyt ja voi olla käynyt niin, että keräilijä on ”hoitanut asian kuntoon”. Tutkimatta kohdetta tarkkaan on vaikea sanoa miten on käynyt, mutta haiskahtaa… Vakuutettu kirje kotiinkannolla meni kaupaksi kahdeksalla kympillä – kohdeselosteeseen oli merkitty ”ainoa tunnettu” mikä saattaa olla ollut totta silloin, kun kohteen omistanut keräilijä on sen selosteen kirjoittanut. Totta tämä asia ei tänä päivänä ole, vaan kotiinkannettuja vakuutettuja kirjeitä tunnetaan muutamia – kohde on kuitenkin vaikea ja kokoelmakelpoinen, eli ei todellakaan huono.

Yllä: Sanomalehden osoitteen muutosilmoitus 9.6.1949 Hyvinkäällä. M30 6mk vihreä single. Taksa: Sanomalehden osoitteenmuutosilmoitus (1.1.1947 – 31.12.1957) 6,00mk. Harvinainen.

Sanomalehden osoitteenmuutosilmoitus 6mk vihreällä merkillä singlenä oli myytävänä kohdenumerolla 1178. Kysymyksessä on yksi harvinaisista lähetyslajeista, joita tunnetaan alle kymmenen. Erinomainen kohde 6mk vihreälle merkille. Edellinen vastaava, jonka olen nähnyt myynnissä meni muistaakseni parilla sadalla, joten kuuden kympin hintaan tämä kohde meni mielestäni erittäin edullisesti. Ilmeisesti lomakkeen ulkonäkö ei herättänyt ostajissa tarpeellista luottamusta kohteen vaikeuteen – eihän se juuri miltään näytäkään, mutta erittäin harvinaisesta kohteesta on kysymys.

Kenttäpostipaketti vuodelta 1941 lyhyenä aikana ennen kuin kenttäpostipaketteja sai lähettää pelkästään postimerkeillä ilman kenttäpostilipuketta myytiin 80 eurolla. Kyseesä on hyvä knoppi ja hyvä kohde 1½ markan merkille, joita kohteelle oli mitätöity kaksi kappaletta. Mukana oli jonkinlainen A4 kokoinen selitys paketin seikkailuista, mutta kun tuohon tutustuin, en ollut lainkaan varma, että kuuluiko dokumentti juuri tähän pakettikorttiin mitenkään… se ei vähennä kohteen hyvyyttä. Ostaja sai joka tapauksessa mielestäni hyvän kohteen. Sota-ajan postin osastossa myytiin eteenpäin kenttäpostimerkillä lähetetty toisen painoluokan kirje, joka oli alunperin lähetetty M30 merkein hintaan 32 euroa ja Lempäälän Internointileiri 1 leimattu postikortti painotuotetaksalla hintaan 42 euroa. Kumpikin ihan kelpo postihistoriakohteita.

Pohjoismaihin menneitäkin kohteita oli tällä kertaa tarjolla, mutta kaikki ei näiden kohdalla ollut kunnossa. Kohdenumerolla 1099 myyty painotuote postikortti Norjaan vuodelta 1944 oli saanut seuraavan kohdeselosteen: ”50p painotuotteella Norjaan, Saksan sensuuri, erityissopimuksen mukainen taksa”. Homma oli muuten hyvä ja kohdekin siisti, mutta painotuotteen taksa vuonna 1944 ulkomaille oli 1 markka. Norjan kanssa ei ollut mitään painotuotteita koskevaa erityissopimusta voimassa vuonna 1944. Joku meni ja osti kohteen 33 eurolla. Nämä tällaiset virheelliset tiedot ovat harmittavia. Islantiin lähetetty postikortti 6mk oranssin merkin singlellä meni kaupaksi 25 euron pohjilla. Kyseessä on mielestäni hyvä kohde ja hyvä kohdemaa. Tässä oli rahalla hyvää vastinetta – postihistoriakeräilijä sai hyvän kohteen Pohjoismaan postikorttitaksalle.

Yllä: Michelspiltomista 22.12?.194?? Kuressaareen, Viroon lähetetty postikortti. M30 1,75/1,25mk päällepainamamerkki yksin. Taksa: Postikortti Viroon (16.6.1940 – 30.11.1940) 1,75mk. Vaikea yksittäiskäyttö, harvinainen.

Suomen ja Viron välisen postisopimuksen taksalla lähetettyjä lähetyksiä oli tarjolla kaksi kappaletta, toinen oli harvinainen 1,75/1,25mk keltaisen M30 leijonamerkin singlekäyttö postikortilla Viroon. Tämä on mielestäni yksi tämän merkin parhaita käyttöjä yhdessä Saksan postisopimuksen taksalla lähetetyn vastaavan kohteen kanssa. Kortti oli siisti leimoiltaan ja muutenkin hyvän näköinen. Olin erittäin yllättynyt, kun sitä ei huudettu korkeammalle kuin 18 euroon kympin lähdöstä. Kortin leiman päivämäärästä en saanut selvää, mutta lienee myöhäissyksyllä 1940. Toinen Viron erikoistaksalla kulkenut kohde oli 4mk postitalon singlellä maksettu kirjattu kirje vuodelta 1939. Tämäkin taksan mukainen ja hyvä kohde. Olen nähnyt toisenkin vastaavan. Yllättävää kyllä kohteen limitti oli asetettu korkeammalle kuin postikortin, joka mielestäni oli vaikeampi – eli oli mennyt väärin päin. Kirjattu kirje myytiin limitillä. Ilmeisesti näitä Viron sopimustaksaisia lähetyksiä ei oikein ymmärretä, ainakaan niille ei selvästi anneta niille kuuluvaa arvostusta tällä hetkellä. Muistetaan, että 2018 on Viron itsenäisyyden 100-vuotis juhlavuosi, ehkä sen kunniaksi on alennusmyynti (heko heko).

Saksan erikoistaksainen ns. Liebesgaber postikortti myytiin kympin pohjilla, nämä Liebesgaber kortit ovat eräänlaisia epävirallisia saantitodistuksia, joita pyydettiin lähettämään, kun oli vastaanotettu avustus paketti Saksasta. Lentopostin osastossa oli myytävänä hyvä Saksan erikoistaksainen singlekäyttö, nimittäin 2,75mk taksainen 2,75mk violetin merkin singlellä lähetetty lentopostikortti. Kyseessä on yksi harvinaisista lentopostisingleistä, joka on vaikeudeltaan kokoelmakelpoinen. Näitä 2,75mk singlejä Saksan erikoistaksaisia lentopostikortteja tunnetaan kymmenkunta. Tämän myydyn kortin eduksi täytyy sanoa, että se on kyseisen taksan ensimmäisenä päivänä lähetetty ja, että kortti on jännittävän näköinen takaisinlähetyksineen kaikkineen. Keräilijät havaitsivat tämän asian ja kortin hinta nousi 20 euron limitistä aina 210 euroon saakka, eli yli kymmenkertainen nousu limitistä. Tämä 210 euroa oli mielestäni aika kova hinta ja myyjän pitää olla tyytyväinen saamaansa hintaan. Kortti kuitenkin kelpaa niin lentopostikeräilijöille, kuin M30 filatelia ja postihistoriakeräilijöillekin – eli kysyntää oli selvästi ”tavallista” M30 kohdetta enemmän.

Yllä: Postikortti 20.5.1943 Helsingistä Rotterdamiin, Hollantiin. M30 2mk keltainen single. Saksan ja Suomen sensuuri. Taksa: Postikortti Hollantiin (1.4.1943 – 5.9.1944) 2,00mk. Erikoistaksainen ja vaikea.

Unkariin lähetetty erikoistaksainen 3½mk kirje ei mennyt kympillä kaupaksi – ilmeisesti kaikilla on jo näitä pilvin pimein. Olen hieman yllättynyt, sillä kyseessä ei sittenkään ole aivan yleinen kohde. Hollantiin mennyt 2mk taksainen erikoistaksa-aikainen postikortti myytiin 20 euron pohjilla vasta jälkimyynnissä. Tämän olin merkannut omiin kiinnostukseni kohteisiin, mutta jostain syystä se jäi huutamatta, hiukan harmittaa. Kohde on nimittäin aikamoisen hyvä – näitä postikortteja ei erikoistaksaisina Hollantiin tunneta kuin aniharva. Tyypillinen kohde on 3½mk taksainen kirje ja niitäkin tunnetaan alle kymmenen. Halvalla meni hyvä kohde.

Harmaan 60p leijonamerkin pari postikortilla Latviaan myytiin 37 eurolla – kyseessä oli ennen Latvian erikoistaksa-aikaa lähetetty kansainvälisen taksan postikortti. Tällainen postikorttikohde on 60 pennin harmaalle kohtalaisen hyvä kohde, ja Latvia on parempi kohdemaa. Kuuden markan punaisen merkin singlenä lähetetty postikortti Eestiin vuodelta 1946, jolle oli mukana atesti myytiin 88 euron hintaan. Kyseessä on yksi vaikeammista postikortin punaisista singlekäytöistä ja hyvä kohdemaa. Atesti tietysti auttaa ymmärtämään kohteen aitouden, sekä sen, että kyseessä ei ole ns. pilipali. Näitä 6mk punaisia single postikortteja tunnetaan ehkäpä noin viisitoista kappaletta, joten aivan super harvinaisia ne eivät enää ole, mutta sanoisin silti, että vielä näitä harvinaisiksi voi kutsua, ainakin parempiin kohdemaihin lähetettyinä. Sinkkuna lähetetty 7mk punainen postikortti Prahaan myytiin kympin pohjilla, halvalla meni. Kortti oli siisti. Samaten siisti oli 9mk Englantiin lähetetty postikortti – sekin singlellä. Kyllä nyt postikorttitaksojen keräilijöitä hellittiin! Myytävänä oli useiden taksojen osalta parempia lähetyksiä ja halvalla!

Yllä: New Yorkiin 1.5.1939 Helsingistä lähetetty lentopostikortti. M30 3mk tummanoliivi single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 31.9.1942) 2,00mk + lentolisä (20.6.1933 – 24.7.1939) 1,00mk = 3,00mk. Hyvä yksittäiskäyttö, vaikeampi lentotaksa Yhdysvaltoihin.

Hyviä ulkomaan postikorttikohteita oli myytävänä myös lentopostin osastossa, jossa oli myytävänä mm. kaksi kolmen markan taksaista postikorttia – toinen Königsgräziin, Böömiin ja Määriin vuodelta 1941 ja toinen New Yorkiin vuodelta 1939. Böömiin ja määriin mennyt kortti oli lähetetty käyttämällä kahta 1½mk harmaata M30 leijonamerkkiä ja oli mielenkiintoinsen näköinen hyvine leimoineen ja firmatunnuksineen. Kortti ei kuitenkaan mennyt 30 euron pohjilla kaupaksi. New Yorkin kortti sitävastoin meni kaupaksi 38 euron hinnalla – lentomaksu New Yorkiin siten, että lentona kuljetus loppui ”Euroopan-puolen satamaan” oli postikortille vuonna 1939 markan verran, kysymyksessä on hyvä taksa ja kun kyseinen kortti oli vielä M30 3mk tummanoliivilla merkillä yksin maksettu on kyseessä mielestäni hyvä kohde. Hinta ei ollut paha, se täytyy todeta!

Yllä: Saksaan takaisin lähetetyn paketin lähetysmaksu suoritettu paketin kuitille 22.9.1955 Turussa. Merkit yhteensä 305 euroa, kuitilla takaisinlähetyksen yhteismaksu 2,96 kultafrangia, joka on tarkoittanut tuolloin 305 euroa. Erikoinen.

Kanadaan 1930-luvulla lähetetty pakettikortti, jolla oli neljä vaaleanviolettia 10mk Saimaa-merkkiä myytiin 34 eurolla – kohtalainen kohde näille merkeille, joskaan ei mikään ”täysimittainen kanuuna”. Toinen ulkomaan pakettikohde oli takaisinlähetetty Saksasta tullut paketti, jonka kuitille oli maksettu paketin takaisinlähetys M30 ja M54 merkein – tarkemmin sanottuna M30 300mk lentokonemerkkiä ja M54 5mk sinistä oli käytetty sekapostitteena. Tällainen takaisinlähetys on mielenkiintoinen ja erikoinan, eli sitä kautta jopa kelvollinen kokoelmaan. Tiedän toisenkin vastaavan kohteen, mutta muita en sitten tunnekaan. Vaikea sanoa miten harvinainen tällainen on, mutta ei siis tosiaan ole useita vastaan tullut. Tätä mieltä olivat muutkin ja palautuksen hinta nousi 40 euron pohjasta 65 euroon saakka. Muutamia muitakin kiinnostavia kohteita oli myytävänä, mutta kaikkea ei voi käydä läpi – kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen huutokauppa, jossa varmasti oli kokoelmaansa kartuttaville ostomahdollisuuksia.

Kesfila 2018 käteen jääneet kohteet

By

Kuten aiemmissa Kesfila 2018 näyttelyä käsitelleissä postauksissani kävi ilmi, oli Jyväskylässä paikalla myös kauppiaita ja keräilijät parveilivat tiskien ympärillä epälukuisina määrinä mehiläisten tavoin. Laatikoita plarattiin ja esittelykansioiden sivut kääntyivät tiuhaan. Myös allekirjoittanut käytti aikaa kauppiaiden antiin tutustuessaan. Käytännössä kävin läpi kaikkien myyjien tarjonnasta jotakin – en pysty katsomaan kuin noin yhden laatikon kerrallaan, jonka jälkeen on pakko pitää paussi, tässä häviän monelle mulle keräilijälle sitkeydessä. En ostanut lainkaan filateliaa, vaan kaikki hankkimani kohteet ovat postihistorian puolelta. Aloitan esittelyn, kuten niin monta kertaa aiemminkin kotimaan kohteista ja etenen kohti kaukaisia maita…

Yllä: Kelirikkolennolla 27.11.1946 Vaasasta Raippaluotoon kulkenut kirje. M30 8mk violetti single. Leimattu kelirikkolennon erikoisleimalla. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk. Nähtävästi lentolisää ei tarvinnut maksaa. Takana 27.11.1946 Replot saapumisleima.

Ensimmäinen haaviin jäänyt kohde oli Vaasasta Raippaluotoon, eli ruotsiksi Replot:iin kulkenut ja kelirikon lentoleimauksella leimattu kuori, jolle oli leimattu 8mk violetti M30 leijonamerkki. Kuori näyttää hyvin kauniilta ja näin ollen päättelen sen olevan vahvasti tekele, kuten niin monet muutkin vastaavat Raippaluodon kuoret ovat. Tästä käytetystä kelirikkolentoleimasta sain hyvää lisätietoa katsomalla Keski-Suomen Filatelistikerhon kotimaan lentopostia käsittelevää parin kehyksen kokoelmaa. Leima on 24mm halkaisijalla varustettu leima, jonka renkaan sisällä leiman kaarella lukee ”Lentoposti 1946 – Flygpost 1946” ja keskellä ”Vaasa – Vasa – Replot”. Yläosassa on stilisoitu lentokone. Leimavärinä on violetti. Ensimmäinen kelirikkolento oli 27.11.1946, jolloin tämäkin kuori on leimattu. Koneena oli Merivartiolaitoksen Junkers lentokone, jota ohjasi Lentomestari E. Rautio. Kone pudotti postia Bergön, Raippaluodon ja Björköbyn saarille laskeutumatta lainkaan. Onneksi kuori on leimattu takaläppäänsä Replot samana päivänä – tämä on vahva indikaatio siitä, että se on ainakin kulkenut kyseisellä lennolla.

Yllä: Pienikokoinen lentopainotuote 20.12.1947 Helsingistä Tukholmaan. M30 2mk ja 2½mk vihreä. Taksa: painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 4,50mk.

Toinen löydökseni oli pienikokoinen Ruotsiin lentänyt painotuotekuori vuodelta 1947. Kuten tiedetään oli Ruotsi painotuotteiden näkökulmasta ulkomaa ja näin ollen painoutuotteiden taksa oli sama kuin muihin ulkomaihin lähetetyillä painotuotteilla, tässä tapauksessa 2½mk. Lentolisät kuitenkin olivat Pohjoismaihin omansa. Kun kohteen hinta oli 3 euroa päätin ottaa sen pois pyörimästä. Lisäksi sen pieni koko viehätti, vaikka leimaukset eivät olekaan huippuluokkaa. Lentopainotuotteet ovat aliarvostettuja, koska niiden harvinaisuutta ei tyypillisesti ymmärretä. On ollut vain erikoistapauksissa merkityksellistä saada painotuote mahdollisimman nopeasti perille – näitä tapauksia ovat olleet esimerkiksi viimehetken toivotukset (kuten esimerkiksi joulukortit). Toki Ruotsi on kaikkein yleisin kohdemaa, mutta silti – ei lentopainotuotteita Ruotsiinkaan mitenkään valtavasti liiku. Eivät tule peittämään aurinkoa lähiaikoina…

Yllä: Lentopainotuote 19.12.1954 Paraisilta Tukholmaan Ruotsiin. M54 10mk vihreä ja M30 2mk vihreä. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.3.1959) 10,00mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 12,00mk.

Kolmaskin löytämäni kohde oli lentopainotuote Ruotsiin, tällä kertaa myöhäisempi 50-luvun ”sekakäyttö” M54 10mk vihreän kanssa. Mukana oli myös Joulumerkki. Tämä kuori on aika tavallinen, eikä herättänyt sen suurempaa tunnemyrskyä, mutta viidelläkymmenellä sentillä se löysi tiensä kokoelmaani tai ainakin siihen kansioon, johon sen aion epämääräiseksi ajaksi säilöä. Tätä kohdetta seuraakin sitten näyttelyn kauppiailta ostamistani kohteista paras, nimittäin kävi niin mukavasti, että huomasin Viroon menneen hieman nuhjuisen näköisen kuoren ja lähdin tarkastelemaan sitä hippasen verran tarkemmin. Lähemmän tarkastelun jälkeen totesin, että kyseessä on toisen painoluokan lentokirje eteläiseen naapurimaahamme vuodelta 1934, eli maidemme välinen bilateraalinen postisopimus oli tuolloin voimassa ja Viroon voitiin lähettää kirjeitä Pohjoismaiden taksalla ja käyttämällä Pohjoismaiden lentolisiä. Niille, jotka ovat Viron postia tutkineet ei tyytyväisyyteni tästä löydöstä ole arvoitus, sillä he tietävät, että toisen painoluokan kirjeita tunnetaan sopimustaksalla ilmeisesti yksi kappale ja kyseisen painoluokan lentopostikirjeitä alle viisi kappaletta. Suomen ja Viron välisestä postisopimuksesta ”uutisoiva” kiertokirje KK 1/1929 löytyy tästä linkistä pdf muotoisena.

Yllä: Toisen painoluokan lentokirje Helsingistä 17.5.1934 Tallinnaan, Viroon. M30 merkkejä yhteensä 4kpl. Taksa: Kirje (21-125g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-125g) Viroon (4.1.1929 – 30.11.1940) 2,00mk = 6,00mk. Vaikea toisen painoluokan lentokuori Viroon. Vaikea, jopa Harvinainen – ainakin vielä.

Löydökseni jatkuivat ”erikoistaksojen” merkeissä, sillä aivan kalkkiviivoilla löysin hienoleimaisen Postikortin Pelkosenniemeltä Latviaan vuodelta 1938. Tuolloin voimassa oli kahdenvälinen postisopimus Suomen ja Latvian välillä, joka oli alkanut vain noin vuosi aiemmin. Latvia on sopimustaksa-aikana vaikea kohdemaa ja tämä löytämäni postikortti ehkäpä yleisin sinne kulkenut postite – näitä tunnetaa viitisentoista kappaletta ja jatkossa varmasti lisääkin. Silti otin tämän pois, koska leimaus on erinomainen ja kortti muutenkin siisti. Kun tätä taksaa pitää esitellä on tämä kohde kokoelmakelpoinen. Lähettäjänä Pallastunturilla käynyt turisti.

Yllä: Postikortti 8.3.1938 Pelkosenniemeltä Rigaan Latviaan. M30 1,25mk keltainen leijonamerkki. Taksa: Postikortti (1.7.1937 – 15.6.1940) Latviaan 1,25mk. Siisti.

Viimeinen löytämäni M30 kohde ei ole mikään helmi, vaan aivan tavallinen viiden markan violetin kahdella merkillä, yhteensä siis kymmenellä markalla, maksettu kirje Kanadaan. En oikeastaan tiedä miksi nappasin tämän kuoren pois 50 centin kasasta. Ehkä siksi, että se oli siellä… ja mitään muuta en ollut vielä siihen mennessä löytänyt – eli varmistelin asiaa kaiketi henkisesti. Ei mikään erikoinen löydös tosiaankaan, parempi kuitenkin kuin kotimaan kirje. Kirjeen taksa oli yli vuoden mittainen ja näilläkin merkeillä, jotka julkaistiin lokakuussa 1945 tulee käyttöaikaa, siis mahdollista sellaista tällä taksalla toista vuotta…. nothing special.

Yllä: Sudburyyn Ontarioon Kanadaan 30.4.1946 – lähetyspaikkakunta epäselvä, mutta alkaa ”Mää..”. Kaksi M30 5mk violettia leijonamerkkiä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk. 

Aivan tyhjin käsin ei siis tarvinnut M30 miehen kotiin lähteä, vaikkei mitään uskomattomia löytöjä vastaan tullutkaan. Mieltä lämmittää vieläkin hyvä toisen painoluokan lentokirje Viroon. Viroon oli tarjolla myös kansainvälinen postiosoitus, mutta en lähtenyt siitä kauppaa vääntämään, koska sellainen minulla jo on. Ehkä sitäkin vielä jonain päivänä mietin uudelleen… Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tekemiini kauppoihin, rahaa ei mennyt paljon – itse asiassa, koska myin muutamia omia kohteitani jäin ensimmäistä kertaa elämässäni ns. ”voiton puolelle” kokonaisuutena näyttelymatkasta – toki vain, jos hotelleja jne. ei lasketa mukaan.

 

Kesfila 2018 Jyväskylässä

By

Kesfila 2018 kotimainen postimerkkinäyttely järjestettiin viime viikonloppuna Jyväskylässä. Paikkana oli messukeskus Paviljonki, joka toimi myös 2016 järjestetyn Pohjoismaisen Nordia näyttelyn paikkana. Näyttely oli pystytetty D-halliin ja kehysmäärä oli hieman yli 420. Järjestäjät kertoivat, että mukana oli paljon ensikertalaisia, mikä on mielestäni aivan loistava juttu. Liian moni on pelännyt tai muuten vain jättänyt näyttelyosallistumisen väliin – ainoa tapa saada tunnettuutta omalle keräilyalueelle ja omalle kokoelmalle on tuoda se näyttelyyn. Arvostelu tietysti jännittää monia – mutta jos asiaan suhteutuu rauhallisesti, eikä aseta liian suurta painoa arvostelulle osana näyttelyä, ei senkään pitäisi olla ylipääsemätön asia. Näyttelyissä kuitenkin tuppaa näkemään hymynaamoja ja ns. naama väärinpäin kulkevia arvostelun saaneita – itse otan vastaan sen mitä tulee, se ei kuitenkaan määrittele minun elämääni millään tavalla. Kuten wanha sanonta kuuluu: ”pessimisti ei pety ja optimisti ei ylläty”, on jokaisen oma päätös minne tällä skaalalla asettaa itsensä.

Yllä: Näyttelyn virallinen avaus lauantaina

Kauppiaita oli paikalla kymmenkunta – Ruotsista paikalle oli tullut Aspbäck ja Kellosta Juhani Kemi, Naantalista Suomen Filateliapalvelu ja Keräilypojilla oli iso osasto. Merkki Albertin huutokaupalla oli näyttö ja Merkki Albertilla myyntikoju. Myös Oval Point oli esillä. Philea järjesti tapahtuman yhteydessä pienen huutokaupan – kirjoitan siksi pienen, että minulla ei tästä huutokaupasta ole kerrottavaa, nimittäin sen M30 anti oli kovin kovin olematon. Ideana se, että huutokauppojen kohteita oli näytillä (Merkki Albert) tapahtumassa oli erinomainen – muutoin olisi pitänyt erikseen lähteä Helsinkiin näytölle, mikä olisi ollut mielestäni hölmöä. Toivon tällaisen tavan saavan lisää kannattajia huutokauppahuoneiden osalta. Huutokaupan standia pyöritti meklari Juha Niininen, joka toimi myös Liittokokouksen puheenjohtajana.

Yllä: Näyttelyn tunnelmaa – kehykset oli sijoitettu ilmavasti ja niiden välissä oli hyvin tilaa. Valaistuskin oli riittävä.

Käytin jonkin verran aikaa kokoelmiin tutustumiseen, erityisesti katselin Harri Ala-Honkolan kokoelmaa ja sen M30 erikoisuuksia. Mieleen jäi mm. vapaakirje, jolle oli maksettu vain vakuutuksen lakkaaminen – erittäin harvinainen vapaakirjeen lisämaksu. Katselin myös Tuomas Juvosen lunastuksia käsittelevää kokoelmaa, jossa oli mielestäni mielenkiintoisia kohteita. Jorma Keturin tyylikkäästi monteeratun kokoelman äärellä vietin myös jokusen tovin – Jormalla on kiven kovat tiedot mm. sodan ajan sensuurista ja opin monta uutta asiaa tutkimalla ja pohtimalla. Harmi, ettei Jorma ollut itse paikalla, olisin pakottanut hänet käymään läpi kokoelma kanssani.  Kaiken kaikkiaan vietin kaiken ”vapaan ajan” näyttelyhalissa, joko kohteita etsien, kokoelmia katsellen tai tuttujen kanssa kuulumisia vaihtaen.

Palmares juhlassa, joka järjestettiin hotelli Alexandrassa Jyväskylän rautatieaseman välittömässä läheisyydessä nautittiin maukas kolmen ruokalajin illallinen ja nähtiin paikallaolevien näytteilleasettajien palkitseminen. Kilpailuluokissa korkeimman pistemäärän sai jo kansainvälistäkin mainetta niittänyt Pekka Rannikon M17 kokoelma – sain kuulla, että Pekan kokoelman saama 94 pistettä olisi korkein kotimaisessa näyttelyssä kokoelmalle koskaan annettu pistemäärä. Onnea Pekalle.

Kultamitaleita jaettiin useita – mielenkiintoisesti todettakoon, että M54-kokoelma sai ensimmäistä kertaa kultaa Asko Haahtelan 87 ja Kari Tapolan 85 pisteellä. Nämä ovat korkeita pisteitä ja herrojen tulee olla tyytyväisiä, sillä kuten eräs näyttelyvieras asiasta mainitsi: ”kolmekymmentä vuotta sitten näitä ei melkein pidetty edes postimerkkeinä”. M30 osallistujat keräsivät hyviä pisteitä – Kalervo Lappalainen sai M30 filateelisella kokoelmallaan 85 pistettä ja kultaa, Harri Ala-Honkola M30 postihistorialuokan kokoelmallaan 87 pistettä ja myöskin kultaa. Erinomaisia saavutuksia. Alan jo toistaa itseäni, kun jälleen totean, että Esko Seitsosen kokoelmassa oli muutamia aikamoisen hienoja kohteita, mutta pisteet jäivät silti verrattaen alhaisiksi. Tällä kertaa Eskolla oli lentopostiluokassa näytillä yksi kehys lentopostin ohjaukseen tarkoitettuja leimoja ja merkintöjä, joukossa erinomaisia M30 kohteita – kokoelma sai 79 pistettä ja vermeilin. Oma yhden kehyksen kokoelmani M30 ulkomaan painotuotteista sai 87 pistettä.

Yllä: Tunnelmia palmares juhlasta

GP eli mestariluokan kokoelmille jaettu Grand Prix meni tällä kertaa Jeffrey Stonelle, kilpailu oli tiukkaa, sillä toiseksi tullut Risto Pitkäsen kokoelma jäi tuomariarvostelussa vain aivan hiukan jälkeen. Tuomo Koskiaho ja Pentti Waris olivat kaksi muuta mestariluokan osallistujaa. Kaikista näistä kokoelmista voisi kustakin kirjoittaa romaanin, jätän maininnat kuitenkin siihen, että Pentti Wariksen kokoelmassa Tongalle M1889 merkeillä lähetty kuori sai minut hieman hämilleni, kuitenkin vain siihen asti, että seuraavan lehden Guadaloupeen mennyt lähetys tuli näkökenttääni. Koko palkintoluettelo löytyy tästä linkistä.

Mielenkiintoa herättivät Palmares juhlan aikana seinälle heijastetut, näyttelytuomarinakin toimineen, Jussi Murtosaaren ottamat luontovalokuvat. Jussin kamerasta olivat peräisin myös näyttelyn postikorttien ja postimerkkien kuvat. Näistä minun on todettava, että kysymyksessä oli mielestäni erittäin korkealaatuinen valokuvanäyttely. Suuret kiitokset myös kaikille muille järjestäjille, etunenässä Tuomo Koskiaholle ja tottakai myös tuomareille heidän tekemästään työstä. Lisäksi kiitokset erikoispalkintojen lahjoittajille ja Suomen Filateliapalvelulle kaikille osallistujille tarjotusta alkumaljasta – nämä voivat tuntua monesta pikkuasioilta, mutta mikäli näyttelyjärjestäjä joutuisi nämäkin järjestämään ja maksamaan olisi pienistä puroista kertyvä suurehko rahallinen painolasti ja palkintoja olisi vähemmän ja alkumaljat jäisivät mahdollisesti juomatta.

Yllä: Kultainen Hannu Kaupille myönnetty Pro Filatelia mitali

M30 osalta suurimman yllätyksen palmareksen osalta aiheutti Hannu Kauppi saamalla kultaisen Pro Filatelia mitalin – asia oli todellakin yllätys myös Hannulle itselleen, sen verran lahjakkaasti loksahti suu auki, kun asia julkistettiin. Mitali myönnettiin mm. Hannun ansioista Malli 1930 aitouttajana ja hänen toiminnastaan aitouttamistoimikunnan puheenjohtajana – toki taustalla on myös Hannun työ mm. M30 käsikirjan kirjoittajana sekä uuden taksakirjan kirjoittajana muiden saavutusten lisäksi.

Näyttelyn yhteydessä järjestettiin myös Filatelistiliiton liittokokous, jonka agendalla oli mm. puheenjohtajan ja hallituksen valinta. Henkilökohtaisesti minua kiinnosti aivan erityisesti puheenjohtajan valinta, olinhan itse ehdokkaana – haastoin istuvan puhenjohtaja Juvaksen. Paikalla oli  yhteensä 43 kerhoa edustettuna, näistä osa toisten kerhojen edustajien toimesta valtakirjalla. Jaossa oli siis 45 ääntä, sillä kahdella kerholla on kaksi ääntä. Äänestys puheenjohtajasta päättyi 27 – 18 istuvan puheenjohtajan, Juvaksen hyväksi. Tämän jälkeen todettiin, että hallituksen jäseniksi oli vain yksi ehdotus, joka hyväksyttiin – eli vanha hallitus jatkaa.

Liittokokousta oli edeltänyt ilmeisen ”aktiivinen kausi”, jonka aikana mm. istuvan hallituksen kolme jäsentä lähettivät nimissään kirjeen kerhoille, jossa he kertoivat positiiviseen sävyyn hallituksen saavutuksista ja Liiton tilanteesta. Kuulin grillitietona, että myös henkilökohtaisia yhteydenottoja jäsenkerhoihin olisi otettu ja keskusteltu tulevasta Liittokokouksesta. Eli asiaan liittyi ilmeisesti suuriakin intohimoja. Mutta valinnat on nyt tehty, joten pulinat pois niiden osalta. Toivotan uudelleen valitulle puheenjohtajalle voimia ja aktiivista otetta seuraavaan kauteen.

Uusi hallitus sai suoraan kokouksessa useammaltakin kokousedustajalta ”vihjetietoa” kentän toiveista liittyen siihen, että miten asioita tulisi jatkossa hoitaa. Yhtenä, ehkä osuvimpana esimerkkinä mainittakoon kommentti, joka lausuttiin apteekkineuvos Marcus Ollin kerrottua ”hallituksen yrittävän lisätä aktiivisuutta kerhojen suuntaan” ja jossa käsiteltiin asiaa armeijan alokkaiden kouluttamisen kautta, ja kuului suurin piirtein seuraavasti (kirjoittajan muistinvarainen versio): ”…olen kouluttanut alokkaista sotilaita jo joitakin kymmeniä vuosia ja meillä Puolustusvoimissa on sellainen periaate, että me emme yritä tehdä asioita, vaan me teemme asioita – toivoisin, että hallituskin alkaisi yrittää vähemmän ja tehdä enemmän”. Kommentti kiteytti erinomaisesti myös ne syyt, joiden tähden itsekin olin lähtenyt mukaan puheenjohtajakilpaan.

Toivon, että Liiton hallitus saisi nopeasti aikaiseksi kauan odotetun ja kipeästi kaivatun verkkosivujen uusintaprojektin, johon hallituksen esityksestä hyväksyttiin budjetissa suuri summa rahaa ja hallituksen jo sopimana oli tilattu 6000€ (arvonlisäveroineen ilmeisesti lähes 8000€) hintainen muutostyö. Liitto maksaa käsittääkseni jatkossa noin 2000€ vuodessa verkkopalveluiden ylläpidosta. Kyseinen investointi on rahallisesti niin merkittävä, että on lupa odottaa erittäin hienon näköistä ja toimivaa jälkeä. Sisällön tuotantoa tuohon rahasummaan ei käsittääkseni kuulu, joten se on erikseen ratkaistava asia – mikäli uusille sivuille päivittyvää sisältöä halutaan. Vertailun vuoksi totean, että tämän blogin ylläpitokustannus vuodessa on alle 50 euroa.

Kirjoitan erikseen näppeihin jääneistä kohteista, koska tämä kirjoitus uhkaa tulla muuten liian pitkäksi. Tähän vaikuttaa myös se tosiasia, että minunkin päivässäni on vain 24 tuntia.

 

Forssan kerhon keräilytapahtuma 31.3.2018

By

Forssan kerhon keräilytapahtuma jaksaa yllättää – vuosi vuoden jälkeen tupa on täynnä myyjiä ja tapahtumavieraita ja vielä kertaakaan en ole lähtenyt tyhjin käsin kotiin. Näin ei käynyt tänäänkään. Aamu kahdeksalta lähdin yhdessä kahden Salon Filateliakerholaisen kanssa kohti Forssaa, ajoaika Salosta on minuutilleen tunti ja vaikka olimme paikalla tasan yhdeksältä oli paikalla jo kova kuhina – Järjestöjen talon pihalle ei enää mahtunut ja jätimme auton tien varteen. Matkalla kuulin pitkän aikaa Forssan tapahtumassa käyneeltä kerholaiselta koko tapahtuman historian niin järjestämispaikan kuin monen muunkin asian suhteen. Ajokeli oli jälleen mitä parhain, lähtöhetkellä muutama aste pakkasta, palatessa jo plussalla ja kaunis kevätaurinko paistoi.

Paikalla oli tällä kertaa kaksi ruotsalaista kauppiasta, joilla oli pöydät täynnä korttitavaraa ja paljon filateliaa ja postilähetyksiä. Muita kauppiaita oli koko tupa täynnä ja eteisessä Forssan kerhon yhteismyynti. Tavaraa oli todella paljon myytävänä. Viime vuosina paikalla ollut Virolainen kauppias ei ollut tällä kerralla tullut paikalle – muistin hänellä olleen muita huomattavasti korkeampi hintataso ja sitä kautta hän ilmeisesti oli pelannut itsensä ulos. Liian kalliilla myytäessä homma menee myyntiesittelyksi eikä myymiseksi.

Tällä kertaan näppeihini jäi eräästä euron laatikosta kirjattu paikalliskirje vuodelta 1951. Paikalliskirjeet ovat yksi lähetyslaji ja kirjattuina paikalliskirjeet ovat tyypillisesti ihan hyvä kohteita – vaikkeivat ne ole harvinaisia, niin niitä ei kasva puissa. Kuten yleisesti ymmärretään ovat pienten paikkakuntien paikalliskirjeet parempia kuin suurten kaupunkien – harvinaisuutensa tähden; tällä kertaa löytöni oli kulkenut Helsingissä… hinta-laatu suhde oli kuitenkin mielestäni kunnossa.

Yllä: Kirjattu paikalliskirje 3.11.1951 Helsingissä. M30 30mk linja-auto ja 2mk vihreä leijona, yhteensä 32mk. Taksa: Paikalliskirje (-20g) (1.7.1950-31.12.1951) + kirjaaminen kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk = 32,00mk.  

Toinen läytöni on kohtalaisen jännä – tai ainakaan sen kaltaisia en ole kovin montaa nähnyt, nimittäin kyseessä on M30 ehiökortti, jolle ei ole laitettu lisämerkkiä, vaan tarvittava lisämaksu on maksettu frankeerauskoneella. On huomattava, että postikortin ja painotuotteen ero on tässä löytöni tapauksessa niinkin pieni kuin yksi sana, sillä jos kortilla olisi viisi sanaa tai vähemmän olisi sen voinut lähettää painotuotteen taksalla. Jos tulkitsemme kortilla lukevan tekstin ”Madetoja-ohjelman” yhdeksi sanaksi olisi kyseessä väärätaksainen painotuote, jos katsomme sen olevan kaksi sanaa, niin meillä on oikeataksainen postikortti. Sama pätee kellonaikaan, onko 17.45 ”seitsemäntoista neljäkymmentäviisi” kaksi sanaa vai yksi sana.

Yllä: Frankkeerauskoneella täydennetty ehiökortin maksu 2.9.1940 Helsingissä. Taksa: Postikortti kotimaassa (16.6.1940-31.8.1942) 1,75mk. Postikortti vai painotuote, siinä pulma. Käytetty frankeerauskone on käsittääkseni Francotyp C – koneen tunnusnumero on 637.

Kolmas hankkimani M30 kohde oli siisti ja hyväkuntoisella Turun ohjausleimalla leimattu lentokirje Yhdysvaltoihin kesältä 1940. Tämä kuori ei ole mitenkään postihistoriallisesti merkittävä, mutta siisti se on – merkkejäkin on sijoiteltu kiinnostavasti ja ohjausleiman käyttö on kohtalaisen aikainen – käsittääkseni aikaisin tunnettu tämän ohjausleiman käyttö on toukokuulta 1940 ja sitä voi mennä katselemaan Jyväskylän näyttelyssä Esko Seitsosen kokoelmasta. Löytämäni kuoren takana on mielenkiintoinen sininen Tukholman leimaus 18.7.1940 ”Stockholm FLYG”, jollaista harvemmin näkee.

Yllä: Turusta 18.7.1940 Tukholman kautta Moosupiin Connecticutiin, Yhdysvaltoihin. Sensuroitu suomessa. M30 10mk Saimaa, 4mk postitalo ja 2kpl 2,75/2mk karmiini leijonamerkki, yhteensä 19,50mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 31.9.1942) 3,50mk + lentolisä (per 5g) USA:n (25.7.1939 – 24.1.1941) 8,00mk*2 = 19,50mk. Turun ohjausleima ”Par Service Aerien Trans-Atlantique Europe-Etats-Unis,” eli ”Lentopostina Atlantin yli Yhdysvaltoihin”. Takana sininen ”Stockholm FLYG” leima. Mielestäni tyylikäs.

Kirje on kulkenut Connecticutin osavaltioon Yhdysvaltain Itä-rannikolla ns. ”Uudessa Englannissa”. Connecticut on kooltaan USAn kolmanneksi pienin osavaltio, mutta tulot per asukas ovat USAn toiseksi korkeimmat ja reippaasti yli 70000 taalaa vuosittain – kysymys on siis erittäin hyvinvoivasta osavaltiosta. Moosup on pieni parin tuhannen hengen kylä Plainfieldin pikkukaupungin lähellä. Moosup on myös kylän läpi virtaavan joen nimi.  Kun näiden kolme kohteen lisäksi löysin vielä kaksi ulkomaille kulkenutta M30 ehiökorttia euron laatikosta olin hyvin tyytyväinen saaliiseeni. Ja reissun lopuksi, juuri ennen lähtöä aloin vielä vääntää kauppaa kahdesta tyhjästä postilähetyskansiosta, joista loppujen lopuksi saatiin sovittua hinta. Lähdin siis kotiin tyytyväisin mielin.

Jyväskylän Kesfilaan on enää viikon päivät – odotan jo innolla näyttelyä ja mahdollisuutta päästä tutustumaan kokoelmiin. On myös mielenkiintoista nähdä mitä Liittokokouksessa tapahtuu…

 

 

Hellman huutokauppa 3/2018

By

Naantalissa pidettiin 23.-24.3. Hellman huutokauppa – mukana oli paljon materiaalia ja myös paljon M30 keräilijöitä kiinnostavaa tavaraa. Itse mallin 1930 myyntialueella oli noin viisikymmentä kohdetta, mutta kiinnostavia kohteita oli muuallakin. Tämä kertoo siitä tosiasiasta, että kun huutokauppoihin tutustuu on fiksua katsoa läpi muitakin osastoja, kuin vain ”oman” keräilyalueen osasto. Näin siis oli tälläkin kertaa. Saavuin Naantaliin kauniina lauantaipäivänä jo aamutuimaan, jotta ehtisin katsomaan postilähetyseriä läpi ennen mahdollisia huutoja. Olin huomannut eräässä laivakirjeitä sisältävässä erässä mielenkiintoisen lähetyksen, joka kuitenkin osoittautui ns. ”suutariksi” lähemmän tarkastelun kautta. Olen tyytyväinen itseeni, etten lähtenyt sokkona huutelemaan, vaan ”tein tarvittavan työn”, jotta homma meni siten miten sen pitikin mennä. Päivän aikana paikalla oli arvioltani vähintään sata innokasta filatelistia ja jälleen kerran täytyy todeta, että fyysisissä huutokaupoissa on siksi mukava käydä, että tapaa tuttavia ja voi vaihtaa kuulumisia.

Huutokauppaan liittyi tällä kertaa jopa hieman glamouria, sillä Turun Sanomat oli kirjoittanut jutun myytävästä Zeppelin arkista, jossa Liiton puheenjohtaja Juvas epäili arkin hinnan nousevan jopa useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin toimitusjohtaja Untisen toppuutellessa samassa artikkelissa asiaa. Kyseinen arkki myytiin 9000 euron lähtöhinnallaan, mikä sekin sai julkisuutta tämän aamuisessa Turun Sanomissa. Positiivista tässä kaikessa on se, että filatelia pääsi esille! Glamouria oli tarjolla myös ns. ”Hellman Exclusive” palvelun muodossa – eli maksamalla vuosimaksun tarjoaa Hellman huutokaupat ns. parempaa palvelua paketissa asiakkailleen – tämä tarkoittaa käytännössä fyysisessä huutokaupassa mahdollisuuden suorittaa sohvalla köllöttelyä privaattitilassa ja kahvi / naposteltavatarjoilua sekä alennuksen huutorahaan. Tämän kaltaista palvelua en ole ennen Suomen filateliaskenessä nähnyt. Tarjolla oli jälleen yleisestikin viinistä ja naposteltavista nakkeihin saakka herkuteltavaa paikalle tulleille – mielestäni erittäin mukava juttu. Palatakseni itse asiaan, eli myytävänä olleisiin mielenkiintoisiin kohteisiin… aloitan tapani mukaan filateliasta.

Myytävänä oli mielestäni hyvä levyllinen hammastamattomien liimattomien merkkien nelilöitä, seitsemän kappaletta – nämähän ovat tunnetusti ehdotearkeista leikattuja palasia ja siksi kiinnostavia. Hinta oli 70 euroa ja kohde nousi vain 80 euroon – mielestäni halpa hinta, sillä kohteessa oli mukana hyvä kattaus ehdotemerkkejä. Ilmeisesti monella keräilijällä jo on näitä, siksi hinta ei noussut tästä enenpää. Myytävänä oli myös 1½mk punaisen merkin kokonainen ehdotearkki, jonka alareunassa olevassa tekstissä kerrotaan, että kyseessä on esittelyarkki ja siihen on allekirjoitettu hyväksyntä – arkin lähtöhinta oli 450 euroa, mikä on aika kova tässä markkinatilanteessa. Tämä arkki on peräisin eräästä nyt jo hajoitetusta M30 filateliakokoelmasta, jossa oli näytillä seitsemän kokonaista näyttelymerkkien arkkia.

Yllä: Kohde 2239 – levyllinen erikoisuuksia. Lähtöhinta 30 euroa myytiin 68 eurolla. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Erikoisuuksia oli myytävänä levyittäin – ei yksitellen, kuten on totuttu. Tilanne on sillä tavalla muuttunut, että yksittäisistä erikoisuuksista (reijitteet, laskokset, tarttumat jne. ) ei tunnu enää saavan 20 euroa kappaleelta ja siksi niitä on laitettu erinä myyntiin. Kohde numero 2239 sisälsi kolme laskosta (pieniä), reijitteitä ja muutaman muun erikoisuuden. Lähtöhinta oli 30 euroa, joka on mielestäni edullinen – näin ajattelivat ilmeisesti muutkin ja kohteen hinta nousi 68 euroon. Muita myytävänä olleita erikoisuuksia olivat mm. 8mk violetin tunnetut puuttuvien hammasneulojen variantit 4kpl, jotka myytiin kolmella kympillä, joka oli mielestäni edullinen, 2mk vihreä merkin poikittainen siirtymä yhdessä kahden tarttuman kanssa (myyntihinta 30 euroa) ja yksittäiskohteena myyty voimakas 50p vihreän siirtymä, joka ei suinkaan ole helppo. Tämä 50p merkki jäi myymättä. Mitään kanuunoita ei filateliapuolella tällä kertaa myytävänä ollut.

Myytävänä oli muutama kiinnostava kotimaan postihistoriakohde, pikkuhyviä ja joku vähän parempikin. Oranssilla 1mk automaattimerkillä kotimaassa lähetetty postikortti myytiin 40 eurolla ja 1,25/0,50p II tyypin päällepainamasinglellä lähetetty kotimaan postikortti 30 eurolla. Myytävänä oli myös sokeainlähetys 40 pennin taksalla. Tämän kortin lähtöhinta oli 250 euroa ja kysymyksessä on sama kohde, joka on ollut myytävänä viimeksi 2017. Myytiin pohjahinnalla. Kiinnostava oli Ristiinassa puolitetulla 3mk tummanvioletilla merkillä frankeerattu kuori, jossa oli lyijykynällä kirjoitettu osoite – tämä näytti humpuukilta ja kohdetekstissäkin todettiin kyseessä olevan tekele – reilua peliä. Kohde myytiin pohjahinnallaan 20 euroa. Kotimaan kirjattu pikalentokuori vuodelta 1950 myytiin kolmella kympillä – tällainen kohde ei ole helppo ja hinta olikin mielestäni aika edullinen – näitä on kalliimmallakin myyty.

Yllä: Hanko Pohjoisesta Helsinkiin lähetetty vakuutettu toisen painoluokan kirje kotiinkannolla vuodelta 1933, vakuutetun lähetyksen laskenta suoritettu. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + kirjaaminen (1.12.1931 – 31.8.1942) kotimaassa 2,00mk + vakuutus (-1000mk) (1.6.1922 – 31.12.1934) 0,40mk + vakuutetun lähetyksen laskenta (laskenta ja lakkausmaksu yhdessä) (15.1.1926 – 31.12.1934) 1,50mk = 10,90mk. Harvinainen lisäpalvelukokonaisuus. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Isompi kasa isokokoisia vakuutettuja kotimaan kirjeitä oli myynnissä 20 euron limitllä – eivät menneet kaupaksi, itsekin näitä katsoin, mutta on hyvin vaikeaa laittaa isoja kirjekuoria kokoelmaan niiden koon vuoksi. Vaikka korkeamman painoluokan vakuutetut kirjeet ovat hyviä on kyseessä ns. mahdoton tehtävä. Näin taisivat ajatella muutkin ja kohde on tällä hetkellä vielä myymättä. Postihistoriallisesti mielenkiintoinen oli itse tehty reklamaatio Neuvostoliittoon lähetetystä kirjatusta kirjeestä, jossa henkilö oli lähettänyt matka-asiakirjoja Neuvostoliitossa vierailevalle vaimolleen. Kohde oli tehty henkilökohtaiselle tai firman kirjepaperille ja koneella kirjoitettu, postimerkit reklamaation maksuksi oli liimattu arkin yläreunaan. Tämä kohde ei kiinnostanut ja se myytiin pohjahinnallaan, vaikka mielestäni se oli erikoinen ja postihistoriallisesti kiinnostava. Mielenkiintoinen oli myös myytävänä ollut vakuutettu toisen painoluokan kirje kotiinkannolla ja lähetyksen laskennalla, joka myöskin myytiin pohjahinnalla (20 euroa). Kohde oli ”kokeneen” näköinen ja minulla oli aluksi vaikeuksia saada taksa täsmäämään, kunnes tajusin, että takana oli postin sinetit, jossa kohtaa ymmärsin katsoa lähetyksen laskennan maksua, joka vuonna 1933 – kirjeen lähettämisen aikaan oli 1,50mk ja sisälsi sisällön tarkastamisen, laskennan ja sinetöinnin. Kirjeelle on kirjoitettu kosmos-kynällä ruotsiksi ”hembäring betalt” eli kotiinkanto maksettu. Tämä on mielestäni 20 pennin merkeille kohtalainen kohde myös filateeliseen kokoelmaan, koska kahdella 20p vihreällä leijonamerkillä on maksettu nimen omaan ja ainoastaan 40p maksanut vakuutusmaksu. Pidän tätä kohdetta harvinaisena, sillä kirjeiden kotiinkantoja ei puissa kasva ja vakuutetun lähetyksen laskenta on hyvä lisäpalvelu.

Pohjoismaihin mennyttä postia oli tällä kertaa M30 osastossa vain yksi kappale, Ruotsiin 1941 lähettetty pika-postikortti, eli kohtalaisen hyvä kohde. Kirjatut ja pikapostikortit ovat huomattavasti parempia kuin tavalliset tai lentopostikortit. Kohteen lähtöhinta oli asetettu sopivasti, viiteen kymppiin, koska se sillä meni kaupaksi. Ostaja sai hyvän kohteen.

Yllä: Postikortti 1.10.1940 Helsingistä Liepajaan. Sensuuri ja Liepajassa leimaus 9.10.1940. Taksa: Postikortti Latviaan (16.6.1940-31.11.1940) 1,75mk. Kortin takana on pitkä kirjoitettu teksti. Taksa-aika 5,5kk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Latviaan kulkenutta postia oli myytävänä kolme kohdetta – Suomen ja Latvian välillä oli voimassa kahdenvälinen postisopimus vuosina 1937 – 1940, eli noin nelisen vuotta. Tämä on verrattaen lyhyt aika ja Suomesta Latviaan sopimuksen puitteissa mennyttä postia tunnetaan kohtalaisen vähän. Yleisin postite, joka tällä sopimustaksalla tavataan on postikortti 1,25mk keltaisella merkillä – näitä tunnetaan 5-10 kappaletta. Kaikki muut postitteet ovatkin sitten paljon vaikeampia. Siksi olin hieman innostunut, kun huutokaupassa oli peräti kaksi hyvää Latvian sopimustaksaista lähetystä myytävänä. Toinen näistä oli lokakuussa 1940 Liepajaan lähetetty 1½mk punainen ehiöpostikortti lisämerkillä, 1,75mk taksalla. Kortti oli palautettu lähettäjälle, koska vastaanottaja oli lähtenyt. Lokakuussa 1940 Neuvostoliitto oli jo miehittänyt Latvian. Kortti on ainoa näkemäni postikortti tällä taksalla Latviaan ja pidän sitä harvinaisena. Ymmärrystä tälle asialle oli muillakin, sillä kortin hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta 80 euroon saakka.

Yllä: Helsingistä 17.4.1940 Rigaan Latviaan lähetetty lentokirje. Suomen sensuuri. Kaksi 2mk karmiinia M30 leijonamerkkiä. Taksa: Kirje (-20g) Latviaan (1.7.1937 – 15.6.1940) 2,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä Eurooppaan (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,00mk. Harvinainen lentokirje. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen Latvian sopimustaksa-aikainen myytävänä ollut kohde oli lentokirje kahdella 2mk karmiinilla M30 leijonamerkillä. Suoraan sanottuna tämä kohde ei näytä juuri miltään, vaikka se onkin harvinainen, itse asiassa en ole koskaan nähnyt yhtäkään muuta sopimuksen aikaista oikeataksaista lentolähetystä Latviaan. Harvinaisuuden oli haistanut joku muukin, sillä huutajia oli aluksi noin viisi ja kohteen hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 280 euroon asti – selvästi voittaja maksoi tästä kohteesta ns. ”voittajan kirous”-hinnan. Myyjää varmasti naurattaa. Kyseessä on kuitenkin kokoelmakelpoinen harvinainen kohde.

Kolmaskin Latviaan mennyt kohde osuu tähän sopimustaksan aikaan, mutta sitä ei sopimus kattanut – kysymyksessä on nimittäin harvinainen ulkomaan postiosoitus Latviaan. Ulkomaan postiosoitukset ovat harvinaista herkkua ja niitä tunnetaan vain muutamia, ehkäpä alle 10 kappaletta. Kaikki tuntemani kappaleet ovat menneet joko Viroon, Latviaan tai Saksaan. Tämä kappale oli selvästi aidosti kulkenut, mutta en osannut päättää, että olisiko kohteen takana joskus ollut latvialainen merkki kotiinkuljetusmaksun merkiksi vai ei – siksi jätin tästä kohteesta huudot tekemättä. Toinen syy oli se, että minulla on jo kansainvälinen postiosoitus nimen omaan Latviaan. Limitillä 150 euroa kyseessä oli hyvä ostos ostajalle, joka tapauksessa.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä muutakin ja mukana joitakin erittäin hyviä kohteita, sanoisin M30 kohteiden kermaa. Mainitaan ensiksi ja erikseen 2½mk punainen postikortti Bulgariaan vuodelta 1943, eli yksi harvinaisista M30 aikaisista postikorttitaksoista käyttötarkoituksen mukaisella 2½mk punaisen merkin käytöllä – näitä tunnetaan käsittääkseni alle kymmenen. Lähtöhinta kohteella oli 500 euroa. Toinen myytävänä ollut kanuuna oli 1mk vihreän käyttötarkoituksen mukainen käyttö painotuotekortilla Sveitsiin vuodelta 1943. Tämäkin kohde on erittäin harvinainen ja tunnettuja singlekäyttöjä on alle kymmenen. Tämän painotuotekortin lähtöhinta oli 450 euroa. Näiden kahden singlekohteen lisäksi oli myytävänä myös 20mk postitalo kirjatulla kirjeellä Sveitsiin vuodelta 1946 – tämäkin on huippukohde, mutta vastaavia on tullut muutamia uusia tapauksia esiin viime vuosina, tunnettujen lukumäärä lienee 10-15 kappaletta. Lähtöhinnaksi oli laitettu 400 euroa – vastaava myytiin jokin aika sitten muistaakseni reippaasti alle sadalla eurolla. Vaikuttaa siltä, että hinnoittelu oli näiden kohteiden kohdalla metsässä, sillä M30 hintataso on tullut huippuvuosista reippaasti alas, eikä tällaisilla lähtöhinnoilla näköjään päästä kauppoja tällä hetkellä tekemään. En muista ehkä aivan väärin, kun sanon, että samat kohteet ovat olleet viimeisten parin vuoden aikana aiemminkin myytävänä Hellmanin huutokaupoissa, ja tuolloin markkinahintaan verrattuna hurjan korkeilla lähtöhinnoilla. Ne ovat kotoisin eräästä tunnetusta M30 kokoelmasta, jota on hajoitettu jo pidemmän aikaa.

Yllä: Zagrebiin Kroatiaan 4.3.1944 Helsingistä lähetetty lentokirje. M30 7mk postitalo ja 1½mk harmaa leijonamerkki, yhteensä 8,50mk. Suomen ja Saksan sensuurit. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 20g) Eurooppaan (1.10.1942 – 4.9.1944 kesk.) 4,00mk = 8,50mk. Kroatia on hyvä kohdemaa. Vain vähän myöhemmin Kroatiaan alettiin käyttämään erikoistaksaa, jonka aikaiset lähetykset ovat erittäin harvinaisia. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Muitakin kohteita oli myytävänä – Kroatiaan vuonna 1944 lähetetty lentokirje myytiin 38 eurolla ja Unkariin lähetetty erikoistaksainen lentokirje hintaan 70 euroa. Ranskaan 2½mk perustaksalla vuonna 1943 lähetetty lentopostikortti teki kauppansa 75 eurolla. Kyseessä oli hyvännäköinen lähetys sensuureineen. Muuta myytävää oli mm. 2mk vihreän merkin singlekäytöllä oleva painotuotekortti Neuvostoliittoon, joka myytiin 30 eurolla ja oli mielestäni edullinen. Kohde löytyy kuvattuna edesmenneen M30 postihistoriakeräilijä Juhani Kerppolan kokoelmaa käsittelevästä kirjasta. Siisti 4½mk sinisen merkin singlekäyttö vuodelta 1943 Sveitsiin myytiin 32 eurolla. Viimeistään nyt voidaan julistaa kyseisen kohteen hintataso alhaiseksi. Tunnettuja lienee jo vähintään 20 kappaletta ja hinta on mielestäni erittäin alhaalla. En malta jälleen kerran olla vetämättä surullisen kuuluisaa Doodson arkkia peliin mukaan. Näitä höpöhöpöjähän painettiin 3000 kappaletta ja niistä maksetaan yhäkin suolaisia hintoja… harvinaisuus on niin suhteellista!! Aina ei mene tasan onnen lahjat.

Yllä: Kuopiosta 7.12.1931 Rio de Janeiroon, Brasiliaan lähetetty kirjattu postikortti saantitodistuksella. Punainen 1:20 mk ehiökortti ja seitsemän lisämerkkiä, yhteensä 6,50mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 1,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-31.9.1942) 2,50mk + saantitodistus ulkomaille (1.12.1931 – 31.12.1934) 2,50mk = 6,50mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Euroopan ulkopuolisiin maihin menneen postin joukossa oli yksi huutokaupan helmistä, nimittäin kirjattu postikortti saantitodistuksella Brasiliaan. Tarkkasilmäiset tunnistivat lähettäjän käsialan välittömästi, eikä kyseessä ole kukaan muu kuin Kuopiolainen tunnettu Filatelisti, laajoista kansainvälisistä yhteyksistään tunnettu, Granfelt. Postikortin tekstipuolella Granfelt kirjoittaa brasilialaiselle keräilijälle, ettei ole kuullut hänestä sen jälkeen, kun lähetti 417,65 markan? arvosta leimamerkkejä, joita tämä oli pyytänyt. Kysymyksessä on siis tarvepostia myös saantitodistuksen osalta, sillä allekirjoitusta edeltää maininta ”Avocat” eli suomeksi lakimies – Granfelt on lähtenyt selvittämään, että mihin merkit ovat kadonneet ja halunnut varmistaa, että kortti menee perille brasilialaiselle vastaanottajalle. Granfeltiä ei pidä sotkea toiseen suomalaiseen filatelistiin Granbergiin, joka tunnetaan kaikenlaisista erikoisista ja eksoottisista tekeleistään, joita hän lähetti ympäri maapalloa ja joista useat tulivat takaisin, koska olematonta vastaanottajaa ei imaginäärisessä osoitteessa tavoitettu. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat harvinaisia, saantitodistuksella olevat kirjatut erittäin harvinaisia. Lentopostipakettikortti Etelä-Afrikkaan myytiin parillä kympillä – ei ollut kallis.

Eristä täytyy sanoa, että tällä kertaa oli laivapostikeräilijän onnenpäivä, sillä myynnissä oli paljon laiva-aiheista ja laivaleimattua materiaalia, (meri)onnettomuuspostia ja kaikenlaista laivoihin liittyvää materiaalia, kortteja ja kirjallisuutta sekä muuta pinsseistä astioihin. Kysymys on hurjasta määrästä tavaraa, joka on peräisin Raumalaisen kaikkeen meriaiheiseen keräilyyn erikoistuneen suurkeräilijä Johan Snellmanin pesästä. Johan oli mukava mies ja laivapostin osalta tiedoiltaan luultavasti valtakunnan kärkinimi. Mukana oli yksi erittäin kiinnostava onnettomuuspostikokoelma, jossa kuitenkaan ei ollut M30 kohteita.

Minua kiinnosti eniten kohde numero 1864, joka sisälsi pääasiallisesti M30 lentopostia, nimittäin mukana oli kaksi lähetystä, joista toinen oli harvinainen kotimaan lentopostilähetys vuodelta 1940, vaikealla 2,75mk peruskirjetaksalla ja 1mk lentotaksalla ja toinen Yhdysvaltoihin vuoden 1942 tammikuussa lentopostissa lähetetty kirje. Tämän Yhdysvaltoihin menneen lähetyksen mielenkiintoiseksi tekee se, että vuoden 1942 alussa Turun vaihtopostikonttorissa käytetty lentopostin ohjausleimasin uusittiin ja tämä kohde oli leimattu tällä uudella leimalla. Uusinta tapahtui luultavasti sen vuoksi, että vanha jo vuodelta 1940 peräisin oleva leimasin oli kammottavassa kunnossa ja epäselvä – tapahtui kuitenkin niin, että uuteen leimasimeen oli tullut ”painovirhepaholainen” ja teksti, jonka piti kuulua ”par service arien..” oli kirjoitettu ”par servise arien..” eli ”c” kirjain oli muuttunut ”s” kirjaimeksi. Ilmeisesti tästä syystä leimasimen käyttö jäi lyhytaikaiseksi ja näitä virheellisellä leimatekstillä leimattuja lähtetyksiä tunnetaan tällä hetkellä vain muutama, tarkalleen ottaen tiedän kolme tapausta. Tällä leimalla leimattuja kohteita varmasti on olemassa enemmänkin, mutta juuri tällä hetkellä niitä siis tunnetaan vain vähän ja kaikki tunnetut ovat tammikuulta 1942. Joku tai jotkut muutkin olivat perillä erästä löytyvistä kohteista, sillä erän hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 170 euron myyntihintaan saakka. Olin silti tyytyväinen ostokseeni, sillä tähtäsin tämän kotimaan lentopostikohteen kotiuttamiseen ja olin varautunut nimenomaan siitä maksamaan – Yhdysvaltoihin mennyt kuori oli tällä kertaa minulle pelkkää plussaa.

Muita maininnan arvoisia eriä olivat kaksi M30 kokoelmaa, joissa oli mukana paljon materiaalia – toisen lähtöhinta oli 750 euroa ja toisen 400 euroa. Katsoin läpi kummatkin – vaikka kummassakin oli mukana joitakin ihan hyviä kohteita, eivät erät asetettuun hintatasoon suhteutettuna sopineet minulle. Myytävänä oli myös M30 ehiötavaraa ja itse asiassa ilmeisesti valtakunnan paras M30 ehiökokoelma. Kävin kokoelman läpi ja totesin, että se oli erityisen hieno – parasta antia olivat ehiökorttien ehdotteet, joita oli monia erilaisia, sekä useat hyvät ja vaikeat ehiöt kulkeneina. Totesin, että ”tätä on pakko yrittää” ja huutelinkin omaan maksimiini asti – muut jatkoivat siitä mihin minä lopetin… kun noin 3500 eurossa jäljellä oli vain yksi huutaja kävi hänelle ”huutokauppapainajainen” toteen, nimittäin vasta silloin kun jo vaikutti hyvältä, nosti eräs huutaja numerolaikkansa ulos, eikä sitten sitä laskenutkaan ennen kuin oli todettu, että kohteesta on tehty kaupat 5200 euron hintaan. Näin yksi oman alansa huippukokoelma vaihtoi omistajaa.

Kaiken kaikkiaan tämä huutokauppa oli mielenkiintoinen ja mielenkiintoisia olivat myös monet kohteet. Se on sanottava, että hintataso on M30 kohteiden osalta tullut alas, mutta M30 ei ole tässä trendissä yksin. Toivottavasti edullisemmat hinnat innostavat uusia keräilijöitä M30 apajille, minusta tuntui, että huutelin muutamia ”uusia kasvoja” vastaan osassa kohteista – toivottavasti tämä ei ollut vain toiveajattelua!