Eteläisen naapurivaltiomme Eestin tai Viron satavuotisen taipaleen juhlistamiseksi järjestetty EstEx 2018 näyttely on yhä auki ja voimissaan tätä kirjoitettaessa Tallinnassa. Näyttelypaikkana on Eestin messukeskus Piritan kaupunginosassa, ei kovin kaukana Moskovan Olympialaisten purjehduskilpailujen näyttämöstä. Messukeskuksesta on näyttelyä varten varattu yksi halli, joka on täynnä kehyksiä – kaiken kaikkiaan viidettä sataa. Mukana on suuri määrä suomalaisia kokoelmia, yli neljäsosa koko kehysmäärästä. Luonnollisesti Eestiläiset ja muut Itämeren valtiot, jostain syystä Latviaa lukuunottamatta, ovat hyvin esillä. Lisäksi Romaniasta oli käsittääkseni yksi kokoelma. Hallissa ei ole ilmastointia ja tästä johtuen fiilis oli kohtalaisen lämpöinen. Aamulla suoritettu lattioiden vesipesu ei vähentänyt ”safari-meininkiä”. Ilmeisesti siivoojille ei oltu kerrottu, että vesihöyry ja postihistoria eivät sovellu kovin hyvin yhteen…

Itse lähdin matkaan jo näyttelyn avajaispäivää edellisenä iltapäivänä, ensin linja-autolla Helsinkiin, josta nousin laivaan. Huomasin, että laivalla voi huokeasti yöpyä ja nousta maihin Tallinnassa vasta aamulla. Näin säästin hottelin kustannukset. Matka-aika Helsingistä Tallinnaan on vain kaksi tuntia, joten hyvin helppo ja näppärä yhteys on kysymyksessä. Aamiaisella huomasin, että mukana on Forssan kerholaisia ja Hämeenlinnasta Esa Kärkäs. Söimme yhdessä aamiaisen ja siirryimme sen jälkeen forssalaisten autolla messukeskukselle. Kiitokset vielä kyydistä! Olimme sen verran etuajassa, että ”jouduimme” odottelemaan kauniissa aamusäässä ja juttelemaan muiden paikalle hyvissä ajoin saapuneiden kanssa mieliaheestamme. Hieman ennen yhdeksää joukko kommissaareja ja tuomareita tuli paikalle, ja tämän jälkeen pääsimme kaikki sisälle näyttelyyn, vaikka sen virallinen avautuminen tapahtuisikin vasta kymmeneltä. Tunnelmaa ei siis pilannut liiallinen niuhoittaminen.

Yllä: Heti näyttelypaikalle saavuttuamme otettu video.

Näyttelyssä oli lähes kaikki kehykset saatu jo täytettyä ja ennen virallista alkamisaikaa loputkin oli täytetty. Oli mukava huomata, että Suomesta Viroon 1930-1945 M30 merkein lähetettyjä kohteita käsittelevä yhteiskokoelmamme (Kauppi, Seitsonen, Nieminen, Collan) oli hienosti esillä heti sisäänkäynnin edessä ja kehysnumerolla 001. Valaistus oli paikassa parhain mitä koko hallista löytyi ja toivottavasti kokoelma kiinnostaa katsojia. Yleensähän yhdessä tehtyjä kokoelmia ei näyttelyissä ole nähty ja näyttelysäännöt tyypillisesti estävät kokoelmien yhdessä kokoamisen. Tämä on tietysti hieman ristiriidassa sen kanssa, että tulos ja mitalit annetaan aina kokoelmalle eikä näytteilleasettajalle… mutta tällaiset ovat säännöt. Tällä kertaa homma onnistui siten, että Suomen komissaarina toiminut Jukka Mäkinen hoiti homman kotiin ja sai kokoelmamme mukaan kutsuttujen luokkaan. Kokoelma oli suunniteltu ja tehty vain tätä näyttelyä varten, eikä sitä suurella todennäköisyydellä tulla enää missään tämän jälkeen näyttämään, joten tavallaan kutsuttujen luokka sille oikea paikka onkin.

Kauppiaita paikalla oli kohtalaisen nihkeästi – olin tästä hieman yllättynyt, mutta ehkäpä järjestäjiltä oli hinnoittelun suhteen mopo karannut. On kuitenkin kaikkien etu, että kauppiaita olisi paikalla maksimaalisesti, koska tällöin keräilijöitä tulee paikalle maksimaalisesti – itse näyttely on yksi asia, mutta harrastukseen kuuluu vahvasti uuden tavaran hankkiminen ja jos se ei onnistu on yksi vetovoimainen elementti pois pelistä. Paikalla oli siis alle kymmenen myyjää, joista suomalaisia edusti Vesa Järvistö. Toinen ”iso” myyjä oli tanskalainen JF-Stamps, jonka hintataso on tunnetusti sieltä korkeammasta päästä. Kohde kuin kohde on tyypillisesti kaksin, jollei kolminkertaisesti hinnoiteltu verrattuna ns. normaaliin. Itse en tästä johtuen ole ostanut JF:ltä tyypillisesti kuin hyvin vaikeita kohteita, silloin harvoin, kun niitä on ollut saatavilla. Kun hinnat huitelevat yli satasessa alkaa moninkertaisten hintojen pyytämienen olla vaikeampaa, joten paremmissa kohteissa ei hinta ehkä sittenkään ole niin huikea, kuin edullisemmissa. Ja toki hinta on aina neuvotteluasia… Paikallisilla kauppiailla tavara oli tyypillisesti painottunut akselille Eesti-Venäjä-Saksa ja suomalaista filateliaa oli myytävänä vähän, jos lainkaan.  Sekä Järvistöllä että JF:llä oli M30 postihistoriaa myytävänä ja kaikenlaista pikkukivaa oli näkyvissä. JF:llä oli muutamia kohteita, joita olisin voinut ostaa, mikäli niiden hinta olisi ollut matalampi – päädyin kuitenkin olemaan ostamatta, sillä tuplakohteiden ostaminen kallilla on aika hurjaa toimintaa.

Yllä: M30 kortti Odd Arve Kvinneslandin kokoelmasta ”Postal history of the sea service East Prussia 1935-1944”. Pahoittelut huonolaatuisesta kuvasta.

Mallin 1930 kohteita oli näytillä muutamissa kokoelmissa, oman kokoelmamme lisäksi. Eräällä norjalaisella oli omassa laivaleimauksia ja laivapostia esittelevässä kokoelmassaan mukana yksi M30 merkeillä lähetetty Saksassa, Itä Preussissa laivaleimattu postikortti. Kortti on leimattu M/S Hansestadt nimisen aluksen laivaleimalla. Muut M30 kohteet löytyivät kahden suomalaisen kokoelmista – Harri Ala-Honkolalla oli lento-onnettomuuspostia käsittelevässä yhden kehyksen kokoelmassaan muutamia M30 kohteita, jotka tietysti ovat erinomaisia, koska lento-onnettomuuskohteet ovat tyypillisesti harvinaisia. Harrilla oli näytillä mm. Småland lentokoneen maahansyöksyssä käristynyttä M30 postia. Samaisessa kokoelmassa oli mukana kaksi kolmesta tunnetusta matkustajakone Kalevan alasampumisesta säilynyttä kirjettä. Aero Oy:n siviililentoa suorittava matkustajakone Kaleva oli 14.6.1940 lentoreitillä Tallinna-Helsinki ja kuljetti postia, kun Neuvostoliittolaiset pommikoneet ampuivat sen varoittamatta alas. Neuvostoliittolaisten tähtäimessä oli koneessa kuljetettu 227kg diplomaattipostierä Amerikkalaista ja Ranskalaista diplomaattipostia, jonka sisällön he halusivat nähdä – tätä varten he kaikkien kansainvälisten sopimusten vastaisesti hyökkäsivät matkustajakoneen kimppuun, tappaen sen miehistön ja kaikki matkustajat, sekä varastivat postin. Kone syöksyi mereen ja syöksupaikalle ehätti ensimmäisenä troolari – pian neuvostoliittolainen sukellusvene kuitenkin nousi pintaan lähellä ja tykillä uhaten takavarikoi kaiken postin, jota troolari oli ehtinyt nostaa. Suomen sodanjohto pääsi heti tietoiseksi asiasta, sillä sukellusvene sähkötti Pietariin, että pommikoneet olivat ampuneet Kalevan alas – suomalaiset osasivat avata Venäläisen koodatun lähetyksen. Asiaa ei kuitenkaan päästetty julkisuuteen, eikä se tullutkaan julkiseksi, vaikka Viron puolella alasampumisella oli silminnäkijöitä – Neuvostoliitto nimittäin sulki yhteydet Eestiin heti alasampumisen jälkeen ja miehitti koko Baltian kaksi päivää myöhemmin. Tämä tapahtui siis välirauhan aikana! Kun Suomen ja Neuvostoliiton välillä virallisesti oli rauha – Suomen sodanjohto ilmeisesti katsoi, että asia salataan, jotta asian tiimoilta vältettäisiin sodan uudelleensyttyminen.

Toisen teorian mukaan diplomaattipostilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, vaan kysymys oli pikemminkin Neuvostoliiton sotavoimien epäselvistä ohjeista Viron eristämiseen liittyen – pommikoneiden miehistöt eivät ymmärtäneet ampuvansa Suomalaista konetta, niille oli annettu ohjeet estää Virolaisten koneiden lähteminen maasta. Kyseessä olisi ollut siis ns. ”rankemman kertaluokan tyrintä”. Voin kuvitella tämän teorian paikkaansa pitäessä herrojen pommittajalentäjien saaneen Neuvostoliittolaiseen tapaan ohjeistuksen toimia seuraavat vuodet suolakaivoksessa jossain jumalan selän takana. Oli miten oli tämä onnettomuuden piikkiin kirjattu mereensyöksy oli siis kylmän rauhallinen siviilikoneen alasampuminen Neuvostoliiton taholta. Asia tuli julkiseksi vasta 1990-luvulla ja kuolleiden perheille mm. ei oltu asiasta kerrottu. Harrin kokoelmaan kannattaa siis tutustua – historiallisia kohteita löytyy.

Toinen M30 kohteita sisältänyt kokoelma oli sekin lentopostiluokassa – kyseessä on Timo Pokelan, toisen lentopostia käsittelevän kirjan kirjoittajista, Suomen lentopostia käsittelevä viiden kehyksen kokoelma ”Airmail of Finland 1913-1952”. Kokoelmassa käsitellään lentopostin alkuaikoja Suomessa ja mukana on niin Suomesta ulkomaille kuin ulkomailta Suomeenkin tulevaa postia. Pokela on laittanut kokoelmansa täysin uusiksi ja yleisilme on mielestäni pirteä. Jokaisella sivulla on pitkälti kerrottu aiheesta kohdeselosteiden lisäksi. Mukana on muutamia mielestäni hyviä M30 kohteita, mm. raskas lentopainotuote (lehtikääre) ja sota-aikainen kotimaan lentopostikirje, Vaikka en aivan jokaisesta kokoelman teksteissä kirjoitetusta asiasta ole Timon kanssa samaa mieltä on hienoa, että kokoelma oli taas näytillä.

Yllä: Käteen jäänyt kohde, kirje Helsingistä 28.11.1940 Reichenbergiin, Sudeettialueelle. M30 3½mk sininen leijona. Suomnen ja Saksan (Köln) sensuurit. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936-30.8.1942)) 3,50mk.

Tällä kertaa käpälään jäi vain pari kohdetta, joista yksi on mielenkiintoinen kirje Sudeettialueelle, Reichenbergiin. Reichenberg oli Sudeettialueen administratiivinen pääkaupunki ja nykyään kaupungin nimi on Liberec. Sudeettialueet liitettiin Saksaan vuonna 1938 ja käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Tsekkoslovakian puolustusmahdollisuudet Saksaa vastaan katosivat, jos kohta ne eivät hyviä olleet olleet liitosta ennenkään. Vieraan vallan tapa hamuta toisten alueita ei siis ole mitenkään uusi asia – Sudeettialueiden osalta tilanne kuitenkin oli siitä mielenkiintoinen, että liitos tapahtui ulkovaltojen mm. Englanti, hyväksynnällä. Kun puhutaan siitä, että Venäjä valtasi Krimin Ukrainalta, ei tarvitse siis mennä kuin aikaan ennen toista maailmansotaa, kun aivan vastaavaa tapahtui Keski-Euroopassa. Jopa argumentit väestön etnisestä kuuluvuudesta ”emämaahan” ovat erittäin samankaltaisia. No se maailman politiikasta – alue on mielenkiintoinen postihistoriallisesti, sillä Sudeettialueelle lähetettyä postia ei tunneta valtavasti ja niille, jotka keräävät toisen maailmansodan postia ovat alueelle lähetetyt kohteet kiinnostava osa sodan alkutahtien kuvaamista.

Vaikka uusia kohteita ei taskuun jäänytkään nippukaupalla oli reissu tekemisen arvoinen – harrastuksen parissa vietetty päivä sujui nopeasti ja kotimatkakin jutellessa keräilijäkavereiden kanssa meni viihdyttävästi. Vaikka Yhdysvaltain ja Venäjä presidenttien tapaamisen takia oli ilmoitettu maahantulomuodollisuuksien mahdollisista kiristyksistä, ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa ollut havaittavissa Länsisatamassa.