malli1930.fi

Viikon 48/2018 huutokauppasuma

By

Alkoi hieman hirvittämään, kun huomasin ainakin viiden huutokaupan olevan päättymässä viikolla 48. Juuri kun Albertin isomman huutokaupan tohinoista oli päästy, tuli vastaan tällainen pläjäys. Auki olivat yhtä aikaa ainakin Forssan kerhon Huutokortti, HTO, Vaasan kerhon HK, Lahden kerhon huutokauppa ja Suomen Filateliapalvelun huutokaupat. Rahatilannettani tutkaillessani pohdin mielessäni, että toivottavasti tarjonta ei ylitä tavanomaista määrää M30 kiinnostavaa, sillä muutoin voi jäädä tarjoukset tekemättä. Kuunteliko kosminen keräilijöiden suojeluspyhimys pohdintaani vai mistä mahtoi johtua, mutta tarjonta näissä viidessä huutokaupassa ei tosiaankaan ollut mitenkään loistava – M30 keräilijän näkövinkkelistä katsottuna. Muuta tavaraa, kuten M17 kohteita, oli paljon ja hyviä myytävänä. Niistä ei kuitenkaan sen enenpää, sillä keskitymme tässä, kuten aina ennenkin, M30 asiaan.

Yllä: Postikortti 11.3.1940 Raumalta Sheffieldiin Englantiin. M30 2mk karmiini single. Suomen ja Englannin sensuurit. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 1.10.1942) 2,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Huutokortti HK.

Forssan kerhon Huutokortti no. 16 päättyi näistä ensimmäisenä. M30 kohteita oli tällä kertaa tarjolla noin viisikymmentä kappaletta. Filateliapuolella muutama loistoleimainen merkki ja pari leimaamatonta, ei siis mitään erikoista. Postihistoriapuolella tilanne oli se, että tavara oli kohtalaisen tavallista – muutamia pikkuhyviä mahtui mukaan, mutta ei siis mitään sen kummempaa. Tein pari huutoa, joista toinen jäi kiinni – ostin tieten tahtoen väärätaksaisen postikortin Viroon vuodelta 1940 helmikuulta, kortille oli laitettu 2mk karmiini merkki, vaikka se olisi kulkenut 1,75mk merkillä perille, koska maidemme välillä oli postisopimus, joka takasi Viroon lähetettävälle kirjepostille kotimaan perustaksan. En tiedä miksi tämän ostin… ehkä siksi, että olen tätä Viro-asiaa nyt lähiaikoina tutkaillut ja se kiinnostaa. Toinen samalla 2mk karmiinilla lähetetty postikortti, Englantiin vuodelta 1940, näytti mielenkiintoiselta – kortti oli Englannissa sensuroitu ja sen merkiksi leimattu; se oli lähetetty maaliskuussa 1940, talvisodan vielä ollessa kesken. Kortti on kulkenut laivalla Ruotsiin, josta joko Ruotsin Länsirannikolta tai Norjasta laivalla Englantiin. Lähtöhintana oli seitsemän euroa ja kolmellatoista se myytiin.

Yllä: Kallein 44. HTO huutokaupassa myyty M30 loisto, 5mk sininen Helsinki 9.8.1945. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

HTO huutokaupassa oli M30 postihistoriapuolella vain muutama kohde myytävänä ja filateliapuolella suurempi määrä, pääasiassa loistoleimattuja merkkejä. Loistot tekivät kauppansa mielestäni erittäin hyvin – olen hieman yllättynyt. Kympin lähdöllä myytiin suurin osa loistokohteista ja kalleimpaan hintaan nousi 5mk sininen loisto vuodelta 1945, joka saavutti 34 euron myyntihinnan. Tällä kertaa HTO:n anti minulle oli hyvin vähäinen. Postihistoriapuolella kohteet olivat aika tavallisia, jos kohta ”roskaa” ei ollut myytävänä.

Yllä: M17 osastossa myytävänä ollut sekapostite, kirjattu paikalliskirje Helsingissä 21.10.1930. M17 1mk oranssi valkoinen paperi ja 2mk mustansininen M30 leijona,yhteensä 3mk. Taksa: Paikalliskirje (15.1.1926 – 30.11.1931) 1,00mk + kirjaaminen kotimaassa (15.1.1926-30.11.1931) 1,50mk = 2,50mk. Ylitaksa 0,50mk. Oikeudet kuvaan omistaa Vaasan Filatelistien huutokauppa.

Vaasan Filatelistien 79. huutokaupassa oli M30 osastolla yhteensä noin kuutisenkymmentä kohdetta. Erikoisuuksia ei tällä kerralla ollut tarjolla. Myytävänä oli paljon tavallisempaa M30 filateliaa, joka teki vaihtelevasti kauppansa – pääasiallisesti limitillä silloin kun teki. Postihistorian osalta ei voi myöskään käyttää ylisanoja. Kohteita oli jonkin verran, mutta tavallisia. Mielenkiintoinen oli paikalliskirje Utsjoella – paikkakunta on paikalliskirjeelle erinomainen – kohde menikin kaupaksi 8€ limitillään. M17 osastossa oli myytävänä kirjattu paikalliskirje, jolla M17 1mk oranssi valkoiselle paperille painettu merkki oli käytetty maksuna yhdessä M30 2mk mustansinisen kanssa. Tämä on mielenkiintoinen kuori monestakin syystä, mutta pohditaan ensin postihistoriallisia syitä. Paikalliskirjeet ovat kirjattuna ihan kivoja kohteita ja tämä on ensimmäiseltä M30 taksa-ajalta, joka oli kohtalaisen lyhyt – tuota asiaa ajatellen ns. pikkuhyvä, sekapostitteena hiukan parempi. Filatelian puolelta huomataan, että 1mk oranssi valkoisella paperilla on vaikea löytää lähetyksellä ja juuri tämä asia tekee tästä kohteesta hyvän. Lähtöhinta kohteelle oli laitettu 500 euroon. Kohteessa ei kuitenkaan kaikki ole kuten pitää. Itse ihmettelin ensimmäiseksi leimoja – vasemmalla puolella olevassa leimassa on päivämäärä vinossa suhteessa siltaleiman kehikkoon, tämä toki näyttäisi olevan tilanne myös oikean puoleisessa, merkkien päällä olevassa leimassa. Leimasimen keskusta lienee ollut jotenkin irrallaan? Minua hämäsi kuitenkin tätäkin enemmän se, että 1mk oranssin merkin päällä oleva osa leimaa on muuta leimaa paljon tummempi ja suttuinen. Lisäksi on aivan kuin M17 merkin päällä oleva siltaleiman kehikon viiva ei yhdistyisi suoraan M30 merkin päällä olevan leimanosan kehikon suoraan viivaan. Onko leimaa jotenkin tohtoroitu? Kuva on sen verran huono, että siitä ei voi vetää tarkempia johtopäätöksiä, mutta erittäin suspektilta näyttää. Kohteella on kuitenkin Kari Lehtosen atesti ja Kari on yleensä tarkka mies näissä asioissa, joten ilmeisesti kohde on parempi kuin mitä kuvasta voi nähdä.

Atestin mukaan kohde on oikeataksainen, mutta kun ei ole – nimittäin kyseessä on paikalliskirje eikä kotimaan kirje ja näin ollen taksa on paikalliskirjeen taksa, joka lähettämisen aikaan oli markan. Toisen painoluokan paikalliskirje oli kaksi markkaa maksava lähetys. Kirjaaminen kotimaassa maksoi puolitoista markkaa. Näin ollen tästä ei mitenkään saa kolmea markkaa kasaan, vaan on pakko todeta, että joku on lähettänyt kirjeen Helsingin sisällä kotimaan kirjeen taksalla, eli maksanut yli tarvittavan taksan, eli lähetys on ylitaksainen. Myyntihinta 693 euroa, mikä on mielestäni paljon ylitaksaisesta kohteesta, jossa on outo leimaus.

Yllä: Paketti kenttäpostiin alennetuin maksuin Kortesjärveltä 21.7.1941. Paino 1900g maksettu M30 2mk karmiinilla ja 2kpl 50p vihreällä leijonamerkillä, eli yhteensä 3 markkaa. Taksa: Paketti kenttäpostiin alennetuin maksuin (1-3kg) ilman kenttäpostilipuketta (28.6.1941 – 31.10.1941) 3,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa  Suomen Filateliapalvelu Oy.

Suomen Filateliapalvelun 112. huutokauppa esitteli kokonaiset kaksi M30 kohdetta alueelle varatulla osastollaan. Näistäkin toinen jäi myymättä, myyty kohde oli 5kk pitkällä Saksan erikoistaksan ensimmäisen taksa-ajan puitteissa lähetetty siisti lentokirje Saksaan. Kohde nousi 20 euron lähdöstä 25 euroon. En voi kuin todeta, että tämä on heikoin M30 tarjonta tässä huutokaupassa pitkään aikaan. Kenttäpostin osastossa oli myytävänä yksi ”varhainen” kenttäpostipakettikortti vuodelta 1941 – kysymyksessä on siis pakettikortti, jonka sai lähettää rintamille ns. alennetuin maksuin. Kyseinen pakettikortti oli leimattu postipysäkillä ”Rintala” ja Kortesjärvi. Pakettikortilla ei ollut kenttäpostilipuketta, koska punainen kenttäpostilipuke tuli käyttöön vasta 1.11.1941, jonka jälkeen sellainen täytyi kiinnittää mukaan pakettikorttiin alennetun maksun saamiseksi. Ilman lipuketta paketista piti maksaa täysi maksu. Tämä tarkoittaa sitä, että kun kenttäpostiin lähetettyjen paketien osalta käyttöön tulivat alennetut maksut 28.6.1941 oli ilman lipuketta alennetuin maksuin mahdollista lähettä paketteja kenttäpostiin vain noin neljän kuukauden ajan.

Yllä: Helsingistä (Helsingin Lentosatama) 8.5.1931 Englantiin Lontooseen lähetetty lentopostikirje. Kolmirivinen Lento-Postitse leimaus. M30 leijonia yhteensä 4mk edestä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925 – 30.11.1931) 2,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä Eurooppaan (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00 = 4,00mk. Lentopostikeräilijöitä kiinnostava. Oikeudet kuvaan omistaa Lahden Postimerkkikerhon Huutokauppa.

Lahden kerhon huutokaupassa oli M30 osastolla noin 45 kohdetta myytävänä. Filateliapuolella oli myytävänä vain muutama kohde, mm. 8mk violetin sokkohampaisia merkkejä ja loistoja. Sokkohampainen pari meni kaupaksi 22 eurolla. Postihistoriaa oli myytävänä runsaammin. Kiinnostusta huutajissa herätti lentokirje Englantiin, joka oli lähetetty toukokuussa 1931. Kuorella oli hiukan epätavallisempi kolmirivinen ”Lento-Postitse” leima ja merkit oli mitätöity Helsinki – Lentosatama leimalla. Kuten hyvin tiedämme, 1930-luvun alussa ei maassamme ollut maakenttiä siviilikäytössä, vaan lentoposti kulki ponttoonikoneilla Helsingin ja Turun lentosatamista maailmalle. Kyseessä ei ole mitenkään erityisen ihmeellinen kohde, mutta lentopostikeräilijöitä kiinnostava se varmasti on. Kohteen hinta nousikin kymmenen euron lähdöstä aina 55 euroon saakka.

Muuta mielenkiintoista Lahden kerhossa edusti mm. Honoluluun kulkenut kirje 3½mk:n perustaksalla. Hawaiille mennyttä postia ei aivan valtavasti ole liikkeellä. Myytiin 20 euron limitillä.  Kuuden markan pohjataksalla USAan lähetetty lentopostikortti (ehiö), jolle oli laitettu 6mk pohjataksan lisäksi kolme markkaa lentolisää ei mennyt 80 euron lähdöllä kaupaksi. Kyseinen kohde on hyvä kolmen markan lentolisän kohde postikortilla, mutta lähtöhinta taisi olla liian kova. Lentopainotuote Yhdysvaltoihin vuodelta 1952 meni kaupaksi kuuden euron pohjalla. Tarkkasilmäiselle tarjolla oli vuoden 1940 alussa Vaasan kautta Sundsvalliin ja sieltä eteenpäin lentänyt kirjattu pikalentokirje. Vaasan lentoreitti oli käytössä vain alle neljä kuukautta sodan aikana, mikä tekee kohteesta mielenkiintoisen – en ole tällä taksakombinaatiolla tuota reittiä kulkenutta lähetystä ennen nähnyt.

Kaiken kaikkiaan viidestä huutokaupasta, jotka olivat auki oli Lahden kerhon huutokaupassa tällä kertaa eniten M30 nähtävää. Toivotaan, että jatkossa kiinnostavia kohteita tulee myyntiin – tämä tilanne, joka vallitsi näissä viidessä huutokaupassa lienee jonkinlainen ”normaali”, kun puhutaan M30 kohteista. Ei ole lupa odottaa joka kerta ihmeellisiä herkkuja. Nähtäväksi jää miten huutokauppavuoden viimeiset huutokaupat vetävät.

Merkki Albertin HK 56 – Marraskuussa

By

Merkki Albertin huutokaupoissa on viimeaikoina ollut myytävänä mielenkiintoisia M30 kohteita, suurin syy tähän on ollut erään suurkeräilijän pesän hajoittaminen ja sieltä myyntiin tulleet hyvät kohteet. Tällä kertaa huutokauppa oli avattu jo kuukausi ennen varsinaista huutokauppapäivää, joka mielestäni ei ollut optimaalinen asia, sillä vaikka kohteisiin tutustumiseen netin kautta oli runsaasti aikaa, Jotenkin minulle tuli nimittäin ”taisteluväsymys” tähän huutokauppaan ennen kuin itse rähinät alkoivatkaan. Hieman ihmettelin myös sitä, että huutokaupan kohteita ei ollut nähtävänä Postimerkkimessuilla Merkki Albertin osastolla – tämä olisi ollut erittäin virkistävää niin kyseisten messujen tarjonnan kannalta, kuin mielestäni järkevää myös itse huutokaupan kannalta, sillä Postimerkkimessuille kuitenkin tuli paikalle väkeä myös Pohjoisesta ja Itä-Suomesta. Tyypillisesti kaukomatkalaiset eivät viitsi lähteä Jyväskylään tai Helsinkiin kohteita katsomaan, muuten kuin ”äärimmäisessä hädässä” ja siksi oli outoa, että näyttöä ei ollut. Viimeksi, KESFILA näyttelyn yhteydessähän Merkki Albertilla oli näyttö ja mielestäni se oli aivan erinomainen juttu. Noh… kaikkea ei ilmeisesti voi saada, mutta tällainen ”useita kärpäsiä yhdellä iskulla” strategia olisi varmasti monelle mieleen – varsinkin, kun Postimerkkimessujen ohjelma on junnannut paikoillaan jo useita vuosia eikä siellä enää juuri mitään ”erikoista” nähtävää ole…

Palatakseni itse huutokauppaan ja myytävänä olleisiin kohteisiin todettakoon ensiksi, että M30 alueella myytävää oli lähes sata kohdetta! Tämä on kohtalaisen huomattava määrä. Filateliaa näistä oli noin 30% ja loput noin seitsemänkymmentä kohdetta postihistoriaa. On ollut jo pidemmän aikaa selvää, että postihistoria myy M30 osastoilla paremmin kuin filatelia. Näin maa makasi myös eilen illalla, kun huutokauppa päättyi – jälkimyyntiin jäi pääasiassa filateliakohteita. Ilahduttavaa oli, että postihistoriallisella puolella oli tälläkin kertaa erittäin kiinnostavia kohteita mukana. Tapojeni mukaan aloitan huutokaupan annin ruotimisen filateliasta ja jatkan postihistorian kanssa läheltä kauas.

Yllä: KK suojaleimaus M30 leijonamerkkien takana. Apteekkari Killinen leimasi apteekkinsa ja yksityisessä postissaan käytetyt merkit KK leimalla. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Mielenkiintoinen KK suojaleimaus kahdella M30 leijonamerkillä myytiin 30 euron pohjalla. Kyseessä on vähän tunnettu asia, nimittäin tämä suojaleimaus on varkauslaisen Kalervo Killisen, paikallisen apteekkarin käyttämä leimaus, joita hän ilmeisesti leimasi vain itse käyttämiinsä ja apteekkinsa käyttämiin merkkeihin. Tästä oli kohteessa mukana lehtijuttu, jossa ruodittiin asiaa ja meklari oli fiksusti jutun laittanut myös näkyviin verkkoon. Killisen suojaleimauksia tunnetaan M30 merkeillä verrattaen vähän ja tämä tekee kohteista kiinnostavia. Ovatko nämä suojaleimaukset humpuukia? Asiasta siitä voidaan olla montaa mieltä – humpuukina ei kuitenkaan tunnuta pidettävän ns. suojareijitettyjä merkkejä, joten miksi näitä suojaleimattuja tulisi pitää humpuukina? Mielenkiintoisesta ja harvinaisesta filateliakohteesta on siis kysymys, vaikka jotakuta saattaakin arveluttaa. Olen hieman yllättynyt kohteen matalasta myyntihinnasta ja laimeasta kiinnostuksesta kohdetta kohtaan, jälleen kerran olen nimittäin kohtalaisen varma, että kaikilla näitäkään ei ole.

Vuoden 1940 päällepainamamerkkien arkit myytiin 80 euron lähdöllä ja 1,25/50p keltaiset tyypin I ja II numerokuusilot jäivät myymättä 30 euron limitillä – tämäkin on mielestäni jännä juttu, sillä kun näitä II ladelman merkkejä on yksittäin myyty, on hinta ollut noin kympin kappale leimaamattomana – yhteenlaskulla 6*10 saadaan 60 ja nyt myytiin numerokuusiloa kolmella kympillä… Hammastamattoman 5mk keltaisen kulmapari myytiin kympillä – toinen samankaltainen pari jäi parilla kympillä myymättä ja 5mk violetin hammastamaton pystypari meni kaupaksi kahdella kympillä – keltaisia 5mk hammastamattomia arkkeja tunnetaan muistaakseni 6kpl ja violetteja vastaavia vain kaksi kappaletta, joten ihan hyviä kohteita nämäkin. Viidentoista markan punaisen merkin numerokuusilo vuosilukuvirheellä ”1591” jäi myymättä 15 eurolla – hiukan yllättävää tämäkin. Filatelian erikoisuudet eivät kiinnosta!! Joitakin loistoleimaisia merkkejä meni kaupaksi ja 8mk vihreä loisto myytiin peräti 33 eurolla, lähtö oli tällä merkillä 15 euroa. Olin yllättynyt kohteen 1383 ”50/40p lisäpainaman siirtymä **, 5mk tarttuma ** ja 9mk siirtymä” hinnan noususta – kyseessä oli siis kohde, jolla oli kolme filateelista erikoisuutta: lisäpainaman siirtymä, joka oli ihan ”hyvä” 50/40p vihreällä merkillä, 5mk keltaisen merkin täydellinen tarttuma ja 9mk punaisen merkin pieni siirtymä sivuttain päin. Näistä ehkäpä vaikein on tuo 9mk merkin siirtymä. Kohteen lähtöhinta oli 15 euroa, mutta se myytiin 186 eurolla – kyseessä on mielestäni huima korotus ja aika hurja hinta.

Kotimaista postia oli ”postihistoriapuolella” myytävänä joitakin kohteita, mukana oli myös erittäin mielenkiintoista nähtävää. Kahden keltaisen 50p leijonamerkin parilla paikalliskirjeenä lähetetty sähkösanoma myytiin kovalla yli 90 euron hinnalla. Itse olen pitkään pohtinut sitä, että mikä näistä sähkösanomista tekee niin ihmeellisiä, että niistä pitää maksaa normaalin postilähetyksen hinnan huikeasti ylittäviä hintoja. Ilmeisesti ”joku tuomari jossain näyttelyssä joskus” on heittänyt löysän lausahduksen, jossa on todettu näiden olevan ”hienoja”. Mitään muuta syytä en voi tälle ”ilmiölle” keksiä – kyseessä on siis tilanne, jossa sähkösanoma on saapunut lennätintoimistoon paikkakunnalla jossain ja tämä sanoma on lähetetty eteenpäin paikalliskirjeenä tai kirjeenä. Koska sähkösanomia ei valtavasti lähetelty ovat tällaiset sähkösanoman sisältävät lähetykset tietysti ”harvinaisempia” kuin tavalliset kirjelähetykset. Kyseessä on siis lähetyksen sisältöön liittyvää erikoisuutta, itse lähetyksessä ei sinänsä ole mitään sen kummallisempaa – minun mielestäni. Mutta kuten hyvin tiedämme, ihmiset arvostavat eri asioita, tämä pätee myös postilähetyksiin.

Yllä: Kirje Turusta 19.4.1941 Niinisaloon, maksettu vihkomerkeillä (V1). M30 2mk punainen, 50p vihreä ja 25p ruskea leijonamerkki, yhteensä 2,75mk. Taksa: kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940 – 31.8.1942) 2,75mk. Vihkomerkeillä maksetut lähetykset ovat vaikeita löytää. Myyntihinta 105 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Vihkomerkeillä lähetetyn kotimaan kirjeen lähtöhinta oli asetettu 45 euroon ja ajattelin, että kyseessä on mielenkiintoinen kohde, koska näitä vihkomerkein lähetettyjä lähetyksiä ei kovin usein tule vastaan. Tai oikeammin on sanoa, että vaikka niitä tulisi vastaan, on niitä joskus hiukan vaikeaa huomata. Asioita, jotka puhuvat sen puolesta, että lähetyksellä on käytetty vihkomerkkejä ovat käyttöaika ja tietysti itse merkit – vihkomerkkien tekotapa oli sellainen, että jokaisessa merkissä pitäisi olla joku hammasteen reuna leikattu, koska merkit leikattiin neljän merkin palasiksi. Tyypillisesti leikkaaminen tehtiin hyvin ja pitää katsoa suurennuslasilla, jotta näkee ”suoran” leikkauksen merkkien hampaissa. Vihkoissa oli 2mk karmiini, 1,25mk keltainen, 1mk oranssi, 50p vihreä ja 25p ruskea merkki – yhden vihkon postitusarvo ja myyntihinta oli siis yhteensä 20 markkaa. Parhaita vihkomerkkien käyttöjä ovat tietysti ulkomaan postitteet, jotka ovat harvinaisia. Suurin osa vihkomerkkien käytöistä on nimen omaan kotimaan postitteita. Tällä kertaa tämä vuonna 1941 vihkomerkein lähetetty kirje nousi 105 euron myyntihintaan. Kun tiedetään, että näitä vihkomerkkilähetyksiä voi löytää ns. tauhkalaatikoista, jos jaksaa penkoa, on niiden metsästäminen tietysti mahdollisuus niille, joita rahan tekeminen etsimällä ja löytämällä kiinnostaa. Siinä missä vihkomerkit menivät kaupaksi, ei rullamerkein kotimaassa postitettu kirje mennyt 40 eurolla kaupaksi – kirje olikin mielestäni kovin nuhruisen oloinen, eikä rullamerkeissä ollut mitään erikoista. Jos edes toinen merkeistä olisi selvästi ollut rullamerkin parhaat tunnusmerkit täyttävä, eli selvästi leikattu, olisi kohde saattanut mennä kaupaksi. Näitä vastaavia ”perus rullamerkkikohteita” on aiemmin myyty n. 20 eurolla, joten limitti oli asetettu tälle kohteelle verrattaen ylös. Mielenkiintoisia kotimaan taksaisia kohteita olivat kaksi K/L Suomen Joutsenelta lähetettyä kirjattua kirjettä kotimaahan – paatti oli tuolloin purjehduksella ja kansainvälisen postisopimuksen mukaan laivoilta sai lähettää postia kotimaahan kotimaan taksoilla, vaikka ne olisivat ankkurissa missä tahansa postiliiton sopimukset allekirjoittaneessa maassa. Tässä tapauksessa kyseessä oli koululaivan neljäs purjehdus ja laiva on lähettämisen aikoihin ollut luultavasti jossain Välimerellä. Kirjatut kirjeet Suomen Joutsenelta ovat hyviä kohteita, sillä yleensä postia ei kirjattu – ilmeisesti laivalla ei ollut mukana R-lipukkeita ja siksi kirjaukset onkin näihin myytäviin kohteisiin ”piirretty” kynällä. Kohteiden hinnat pysyivät maltillisina – kumpikin kirjattu kuori myytiin n. 30 euron hinnalla, joka mielestäni oli edullinen.

Yllä: Postitaksataulukko 3mk taksalla, joka maksettu 3mk keltaisella M30 leijonamerkillä. Harvinainen 3mk keltaisen merkin käyttö. Myyntihinta 211 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Yksi huutokaupan mielenkiintoisista kohteista oli taksataulukko, jonka kolmen markan hinta oli maksettu M30 3mk keltaisella leijonamerkillä. Kuten tiedetään, merkki oli tarkoitettu kotimaan (ja Pohjoismaiden) postikortille. mutta postikortin taksa muuttui pian merkin julkaisemisen jälkeen ja näin olleen merkki oli käypäinen käyttötarkoitukseensa vain vähän aikaa. Varsinaisia muita single käyttökohteita merkille on hyvin vähän, yksi tällainen on juuri taksataulukon maksaminen. Taksatauluja tunnetaan yhteensä alle 20 kappaletta ja tämä myyty kappale on ainoa tuntemani 3mk keltaisella merkillä maksettu. Taksataulun lähtöhinta oli 50 euroa ja huudot loppuivat 211 euroon. Mielenkiintoinen ja hyvä kohde tälle merkille filateeliseen kokoelmaan. Taksataulu ei suinkaan ollut ainoa ”kotimaan” tykkikohde tällä kertaa, myytävänä oli myös harvinainen postin henkilökortti, jonka teki tavallista harvinaisemmaksi se, että sen taksa oli 20mk ja se oli maksettu 20mk postitalo merkillä. Henkilökortteja tunnetaan M30 ajalta alle kymmenen ja 20mk taksaisia näistä kaksi. Kyseessä on siis erittäin harvinainen kohde. Edellinen myyty kohde myytiin joitakin vuosia sitten Hellman huutokaupoissa ja oli kuulunut erään edesmenneen tunnetun porilaisen keräilijän kokoelmiin, tämä nyt myyty kohde on käsittääkseni tunnetun myös jo edesmenneen lahtelaisen keräilijän kokoelmista.

Yllä: Postin henkilökortti vuodelta 1949. Maksettu 20mk Postitalo kuvamerkillä. Taksa: Postin henkilökortti (1.1.1948 – 31.12.1951) 20,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Henkilökortin lähtöhinta oli 200 euroa, joka oli mielestäni aika hyvä lähtöhinta kohteelle. Keräilijät käsittivät, että kyseessä ei ole mikä tahansa läpyskä ja hinta lähti nousuun – taistelua käytiin pitkään yli huutokaupan virallisen loppumisen ja lopputuloksena hinnaksi muodostui 566 euroa, joka on kortista kohtalaisen hyvä hinta. Toki toinen kortti myytiin vieläkin kalliimmalla, jos en aivan väärin muista. Huippukohteet eivät loppuneet tähänkään, vaan myytävänä oli, jos vain mahdollista, vieläkin vaikeampi kohde, eli ns. S-lainan, eli setelinvaihtolainan, kuitin palautusmaksu, joka oli maksettu M30 merkein. S-lainan kuitit, jotka ”palautettiin” eli lähetettiin alkuperäisestä lainan keräämiseen käytetystä postitoimistosta lainan ”antajan” kotia lähinnä olevaan postitoimistoon ovat harvinaisia, koska setelinvaihtolainan palautus käytiin tyypillisesti hakemassa henkilökohtaisesti postista – jos kuitenkin henkilö oli muuttanut, tuli kyseinen kuitti lähettää perässä uuteen postitoimistoon, ja tämä lähettäminen maksoi rahaa. Lainahan oli pakkolaina, siksi lainausmerkit lainan ”antaja” sanan osalta. No joka tapauksessa, näitä kuitin palautuspyyntöjä palautusmaksuineen tunnetaan kolme kappaletta, ja näistä kahdelle on maksettu palautusmaksu yhdelle kuitille ja yhdelle kolmelle kuitille (kolme kertaa 45mk). Myytävänä ollut kohde oli yhden kuitin palautusmaksu. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja siitä käytiin pitkä ja raskas taistelu – loppuhinnaksi tuli kokonaiset 490 euroa, mikä mielestäni oli kohtalaisen kova hinta. Harvinaisuus kuitenkin kohteella on kohdillaan.

Yllä: S-Lainan kuitin palautusmaksu. Yhden kuitin palauttaminen maksoi 45mk, joka on maksettu kolmella 15mk sinisellä merkillä. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Kotimaan kohteissa oli siis tällä kertaa ”raakaa” tavaraa – erinomaisia kohteita oli useampia, vaikka ehkäpä kovimmat kohteet kuuluvatkin osastoon ”muut maksut”, eivätkä niinkään ole varsinaisia postilähetyksiä – M30 merkkien harvinaisia käyttöjä kuitenkin. Pohjoismaihin mennyttä postia oli myytävänä muutamia kohteita. Norjaan edelleen lähetetty kenttäpostikirje, jolle oli lisätty 3½mk oliivi merkki myytiin 33 euron hintaan – kyseessä on merimiehelle rintamilta lähetetty posti, jonka ilmeisesti varustamo on lähettänyt edelleen Norjaan. Mielenkiintoinen kenttäpostimerkin ja M30 merkin sekakäyttö ulkomaan kohteella. Painotuote Islantiin 2mk vihreällä merkillä myytiin 14 eurolla, joka oli mielestäni halpa hinta, sillä Islanti on kuitenkin kohdemaana ”paras Pohjoismaista”. Painotuotteelle olivat voimassa kansainväliset taksat, joten sinänsä kyseessä on ”ulkomaan painotuote”. Painotuote Islantiin 6mk oranssilla merkillä ei mennyt kaupaksi 20 euron lähdöllä, joka ehkä oli hieman yllättäävää, kun taas 6mk vihreä painotuote postikortti Ruotsiin teki kauppansa samalla lähdöllä. Itse olisin näiden kahden välillä valinnut Islantiin menneen. Mielestäni mielenkiintoisin kohde Pohjoismaihin oli Islantiin menneen paketin pakettikortti – kohde oli mielenkiintoinen myös muiden mielestä ja sen hinta nousikin 20 euron lähdöstä aina 130 euroon saakka.

Yllä: Kirjattu postikortti Orivedeltä 1.8.1944 Osijekiin, Kroatiaan. M30 5mk Olavinlinna ja 2kpl 1mk oranssi leijonamerkki, yhteensä 7mk. Suomen ja Saksan sensuurit ja kemiallinen sensuuri. Taksa: Postikortti Kroatiaan Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla (1.4.1944 – 5.9.1944) 2,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk = 6,50mk. Ylitaksaa 50 penniä. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erikoistaksaisia kohteitakin oli tällä kertaa myytävänä – kaikki erikoistaksaiset kohteet eivät kuitenkaan olleet aivan sitä miltä ne näyttivät…. ensi silmäyksellä huikea kohde, kirjattu postikortti Kroatiaan 1.8.1944, Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla osoittautui lähemmän tarkastelun ja taksakirjan konsultoinnin perusteella väärätaksaiseksi. Erikoistaksa-aikaisia kirjattuja postikortteja tunnetaan muutamia, mutta ilmeisesti vain yhdessä on oikea taksa. Väärästä taksasta huolimatta kirjattu postikortti nousi aina 96 euron hintaan saakka – Kroatiaan mennyttä erikoistaksa-aikaista postia tunnetaan vain muutama lähetys, joten kohde on harvinainen, vaikka väärätaksainen onkin.

Unkariin menneet lentopostikortti ja lentokirje löytyivät lentopostikohteiden joukosta, kumpikin hyviä erikoistaksaisia kohteita. Suomen ja Unkarin välillä oli kahdenvälinen postisopimus, joka alkoi jo vuoden 1942 puolella, posti unkariin tämän taksan puitteissa on vaikeaa ja erityisesti myyty lentopostikortti on hyvä kohde – hinnat pysyivät alhaisina, lentokuori nousi vain 26 euroon ja lentopostikortti 32 euroon. Böömin ja Määrin protektoraattiin lähetetty kirjattu lentokirje 10mk saimaan singlellä myytiin 15 euron pohjahinnalla, joka mielestäni on jonkin sortin pohjanoteeraus hinnan osalta – kohde ei ole helppo, vaikka näitä joskus näkeekin. Kalleimmaksi osoittautunut erikoistaksainen lähetys oli postiyhteyden keskeytymistä ennen 4.9.1944, mutta keskeytyksen ”uhriksi” joutunut, Saksaan lähetetty lentokirje 5½mk yhteistaksalla – kohteelle oli asianmukaisesti leimattu ”postiyhteys keskeytynyt” leima. Keskeytyksen syynähän oli Suomen ja Neuvostoliiton 5.9. solmima aselepo, jonka takia Suomen ja Saksan väliset yhteydet katkesivat. Tällaisia hyvin samanlaisia kuoria tunnetaan kymmenkunta. Tällä kertaa kuoren hinta nousi 20 euron lähdöstä aina 247 euroon saakka – mielestäni myyjä sai hyvän hinnan.

Yllä: Kuriiripostissa Helsingistä Vichyn Ranskaan kulkenut kirje. Lähetetty ensin kotimaan taksalla Helsinkiin. Harvinainen ja postihistoriallisesti hyvin kiinnostava. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä aika paljon, jos mukaan lasketaan lentopostiosaston kohteet. Mukana oli kiinnostavia ja postihistoriallisesti hyvinkin haluttavia kohteita, joiden osalta on todettava, että kun postihistoriasta on kysymys, niin on hyvin tärkeää, että kohteista olisi olemassa kunnolliset kuvat etu ja takapuolelta. Näin ei ollut esimerkiksi asian laita kohteen 1391 ”75p ja 2,75mk kuriirikirjeellä Ranskaan” kohdalla, sillä kohteen kuvassa edellisen omistajan kirjoittama kohdeseloste esti kohteen näkemisen. Tämä on tietysti harmittavaista, kun kohteen voidaan tekstin perusteella ajatella olevan mielenkiintoisen – jos ei pysty näkemään kohdetta kokonaan on mahdotonta tietää, että minkälainen kohde oikeastaan on kysymyksessä. Yksi asia nimittäin postihistoriassa on varma ja se on, että mihinkään kohdekuvausteksteihin ei kannata eikä voi 100% luottaa koskaan. Virheitä sattuu nimittäin myös meistä parhaimmille ja tietoa tulee jatkuvasti lisää. No joka tapauksessa tämä kyseinen kohde oli aito asia, eli kyseessä oli kotimaassa lähetetty kirje, joka oli osoitettu Ulkoministeriön kuriiripostiosastolle, lähetettäväksi eteenpäin Vichyn Ranskaan suomalaisen diplomaatin perheenjäsenelle aikana, jolloin alueelle ei ollut Suomesta postiyhteyttä. Kohde on sekä historiallisesti erittäin kiinnostava, että postihistoriallisesti mielestäni erinomainen. Maksettu taksa on kotimaan taksa, joka on riittänyt siis Ulkoministeriöön asti – loppumatkan kohde on kulkenut kuriirin viemänä. Kohteen lähtöhinta oli laitettu 20 euroon, josta se nousi aina sataan euroon saakka. En pidä satasta järkyttävän kalliina hintana tästä kohteesta.

Neuvostoliittoon lähetettyä postia oli myytävänä muutamia kiinnostavia kohteita, erityisen kiinnostavana pidin vuoden 1945 helmikuulta olevaa kirjettä, neljän ja puolen markan kirjetaksalla, joka on aikainen lähetys sodan jälkeen Neuvostoliittoon. Vaikka postiyhteys Suomen ja Neuvostoliiton välillä avautuikin jo Joulukuun 22. vuonna 1944 on vuoden 1945 alun posti aikaista, sillä yleisölle tieto postiyhteyden avautumisesta saatiin luultavasti vasta 1945 puolella. Toinen kiinnostava Neuvostoliittoon lähetetty kohde oli palautettu ehiöpostikortti lisämerkillä, kuuden markan taksalla. Kohde on hyvän näköinen ja siinä on useita leimoja, myös 6mk korttitaksa ulkomaille on kohtalaisen hyvä ja Neuvostoliitto on hyvä kohdemaa. Kumpikin kohde meni kaupaksi maltillisilla hinnoilla, kirje 33 eurolla ja postikortti kolmella kympillä. Jos olisin hyvin rikas, olisin voinut haalia nämä itselleni, mutta rahavarallisuuden ollessa rajallista oli minun pakko todeta, että jotta sekiinit riittäisivät minulle tärkeämpiin huutoihin, on päästettävä irti näistä kiinnostavista kohteista. Keräilijänkin elämä on luopumista.

Yllä: Helsingistä 21.11.1940 Liverpooliin Englantiin lähetetty lentokirje. Suomen ja Englannin sensuurit. Joulumerkki ja Liverpoolin saapumisleima 27.1.1941. M30 2,75mk violetti pari, yhteensä 5½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (-20g) lentolisä Neuvostoliittoon (30.4.1928 – 22.6.1941) 2,00mk = 5,50mk. Lento Moskovaan saakka. Hyvä kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Sodan aikaisia Englantiin Neuvostoliiton kautta kulkeneita kirjeitä oli myytävänä kolme kappaletta, yksi maapostissa kulkenut ja kaksi lentopostiosastossa. Kysymys on siis siitä, että koska Saksa ja Englanti olivat sodassa keskenään, ei postia voitu Englantiin lähettää Saksan kautta, vaan se jouduttiin kuljettamaan Neuvostoliiton läpi junalla Vladivostokiin, josta laivalla Japaniin josta yhä eteenpäin Tyynen valtameren yli laivalla San Pedroon Kaliforniaan, josta junalla Pohjois-Amerikan halki New Yorkiin, josta laivalla Englantiin. Lentolähetykset kuljetettiin lentona Moskovaan asti ja sieltä edellä mainittua reittiä pitkin maapostina – lentolähetyksiin oli maksettu ns. Euroopan lentomaksu, joka oikeutti lentoon Moskovaan asti. Tällaiset sodan aikaiset ”pitkän matkan” lähetykset ovat hyviä kohteita – maapostissa koko matkan kulkeneita tunnetaan jonkin verran, lentopostia vähemmän. Lentopostikohteet ovatkin erinomaisia kohteita. Vielä parempia kuin nyt myydyt kaksi Euroopan lentotaksaista ovat ns. koko matkan lentopostikohteet, jotka tulivat mahdollisiksi maaliskuussa 1941 ja joita tunnetaan aniharvoja. Postiyhteys Neuvostoliiton kautta päättyi 22.6.1941 Saksan aloitettua hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan. Koko matkan maapostissa kulkenut 3½mk sinisen merkin singlekohde myytiin hintaan 65 euroa (lähtö 20€) ja lentopostikohteista edullisempi 85 eurolla ja kalliimpi, Englannissa saapumisleimattu ja sensuroitu, hintaan 380 euroa. Mielestäni tämä kalliimman kohteen hinta oli aivan suunnaton, vaikka kohde hyvän näköinen olikin – toisaalta köyhä ihmettelee usein sellaisia asioita, jotka rikkaalle ovat itsestäänselvyyksiä.

Yllä: Aero Oy:n leimalla mitätöity lentokirje Suomesta Dessauhun Saksaan. M30 2kpl 2mk mustansininen, yhteensä 4mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925 – 31.11.1931) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) ulkomaille (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,00mk. Jännittävä harvinainen lähetys. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erittäin kiinnostava lentopostikohde oli vuonna 1930 toukokuussa Suomesta Saksaan lähetetty lentokirje, jonka merkit oli mitätöity AERO Oy:n yritysleimalla ilmeisesti Tallinnassa. Aero liikennöi Helsingin ja Tallinnan välistä lentopostiliikennettä. Tällaisia Aeron leimalla leimattuja kuoria tunnetaan vain harvoja. Kyseessä saattaa olla Aeron oma firmaposti. Kuorella oli myös saksalainen ns. luftbestätigungstämpel, eli suomennettuna lentoleima. On siis varmaa, että kuori on lentänyt. Kyseessä on mielenkiintoinen lentopostikohde ja sen lentopostikeräilijät huomasivat ilmeisesti ”suurin joukoin” sillä hinta nousi 80 euron lähdöstä aina 481 euroon saakka, joka mielestäni on erittäin kova hinta. Kohde oli yhä myytäessä monteerattuna Jorma Lindebladin kokoelmalehdelle ja on ollut Jorman ”Republic of Estonia 1918 – 1940” kokoelmaa. Jos kohta tämä aika ”selkeä” tapaus nousi hinnaltaan korkealle, niin näin ei suinkaan tapahtunut kaikkien hyvien lentokohteiden osalta. Lentopainotuotepostikortti Hollantiin vuodelta 1943 myytiin vasta jälkimyynnissä kymmenen euron pohjalla. Pidän tätä aika uskomattomana tapahtumana, sillä sodan aikainen painotuoteposti on harvinaista ja neljän markan lentolisällä kulkenut painotuoteposti on muutenkin vaikeaa. Yhden markan perustaksalla, joka on M30 ajan painotuotteista vaikein, ovat lentolähetykset kiven alla. Kohteessa on lisäksi mukana viisi 1mk vihreää merkkiä, joten tämä ulkomaan painotuotteelle tarkoitettu merkki on edustettuna kohteella erinomaisesti. En osaa sanoa mitä itsekin ajattelin, kun en tätä ollut ”aktiivisesti” rekisteröinyt huutokauppaa selaillessani.

Yllä: Lentokirje Turusta 11.3.1940 Teheraniin Iraniin, lentänyt Tukholman kautta. M30 10mk Saimaa, 5mk Olavin linna ja 50p vihreä leijona, yhteensä 15,50mk. Sensuurin tarkastama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (per 5g) lentolisä (1.4.1938 – 14.3.1941) 4*3,00mk = 15,50mk. Hyvä lentokohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Euroopan ulkopuolellekin menneitä kohteita oli tarjolla…. kuten pikkuhiljaa huomataan, oli tämä Merkki Albertin huutokauppa erittäin kiinnostava M30 keräilijän osalta. Lentopostikuori Iraniin vuodelta 1940 on lähetysajankohtansa takia sitä parempaa sorttia. Lähetyksen aikana posti ei voinut kulkea Neuvostoliiton kautta, koska Talvisodan takia yhteys oli yhä sitä kautta poikki, tämän takia kirje on kulkenut ilmeisesti Saksan kautta Italiaan, josta lentoreitillä Israeliin. Sieltä joko KLM:n tai BOAC:in lennoilla Bagdadin kautta Teheraniin. En tiedä mistä entinen omistaja on keksinyt, että kirje olisi mennyt maareittiä pitkin Bagdadista Teheraniin. Tällaiset 1940 luvun alun lentokohteet Euroopan ulkopuolelle ovat hyviä! En ole tästä kohteesta 100% perillä, mutta hyvä kohde on kyseessä.

Lentopostikortti Palestiinaan meni kaupaksi kuudella kympillä – kyseessä on parempi kohdemaa ja lentotaksa kortilla on ns. Lähi-Idän (Vähä-Aasia) taksa, johon kuului mm. myös Turkki. Tavallisen näköiset pakettikortit Yhdysvaltoihin ja Kanadaan jäivät myymättä – niissä ei mitään ihmeellistä ollutkaan; perus ulkomaan pakettikortin hinta on tänä päivänä n. 10 euroa, jos sitäkään. Parempaa hintaa saa korteista, joissa on maksettu lisämaksuja, kuten pikalisä tai kirjaus. Myös lentopaketit ovat kiinnostavampia. Brasiliaan lähetetty ja palautettu paketti, jolle oli mitätöity merkkejä yli 1400mk arvosta myytiin  yli satasella – kyseessä olikin näyttävän näköinen postihistoriakohde – erikoisuutta tuo palautus ja useat eri maissa lyödyt leimat ja lipukkeet. USAan lähetetty kirje 4½mk sinisen M30 leijonamerkin singlenä myytiin 66 eurolla –  kirje oli ”hyvän näköinen” ja siinä oli kolmen maan sensuurit – hinta ei ollut kovin kova, kohde on näyttävä. Vuonna 1944 kulkeneena kyseessä on mielenkiintoinen, jos kohta ei mahdottoman harvinainen lähetys. Ensipäiväkuorien osastossa M30 keräilijää odotti mielenkiintoinen yllätys, myytävänä oli nimittäin yksi kovan luokan harvinaisuus – 16mk linja-automerkki yksin kirjatulla postikortilla. Kortti oli tosiaan lähetetty 16mk merkin ensipäivänä, mutta on siis täysin taksan mukainen ilman aivan uskomatonta tekeleenomaisuutta. Meni pohjahinnalla 30 euroa, mikä tälle kohteelle on erittäin alhainen – kyseessä on nimittäin erittäin vaikea kohde. Nykyiseen Tansaaniaan kulkenut lentokirje myytiin 30 eurolla – kirje oli kulkenut sodan jälkeen ja siksi ei ehkä ollut sitä aivan ”parasta A-ryhmää”… Afrikkaan kulkenut posti on kuitenkin aina hiukan parempaa.

Kaiken kaikkiaan jäi sellainen olo, että M30 kohteiden perässä oli tällä keralla useita keräilijöitä, joilla tuntui olevan ns. pinkka kunnossa. Monesta hyvästä kohteesta käytiin kovaakin kisaa ja hinnat nousivat. Osa kohteista myytiin siitä huolimatta mielestäni hyvinkin edullisesti – vaikeammin ymmärrettävissä kohteissa ei huutajia sitten ollutkaan ja kilpailu jäi käymättä. Lentopostikohteiden hinnat nousivat tavallista korkeammiksi, tämä asia on jollakin tavalla ”ollut ilmassa” (heko heko) jo pidemmän aikaa, toivottavasti aktiiviset lentopostikeräilijät jossain kohtaa räväyttävät myös näyttelyssä ja näemme ns. wanhojen, jo nähtyjen, kokoelmien lisäksi myös uusia tulokkaita näyttelyparketeilla.

 

Forssan keräilytapahtuma, pyhäinmiestenpäivä 2018

By

Jälleen kerran suuntasin Salon postimerkkikerhon veteraanin, Ensio Huldénin kanssa heti aamusta Forssaan, kohti ties kuinka monetta Forssan Postimerkkikerhon syys-keräilytapahtumaa. Vettä tihutti hiljakseen harmaalta taivaalta, mutta lämpötila oli marraskuisen sijaan lähes kymmenen astetta. Pohdimme sopivaa lähtöaikaa, koska tapahtuman alkuajaksi oli ilmoitettu kymmenen – totesimme, että hevosmiesten tietotoimisto oli aiemmin kertonut, että parhaat kaupat on aina tehty jo puoli kympiltä ja päätimme lähteä puoli yhdeksältä liikkeelle. Paikalle pääsimme noin tuntia myöhemmin ja kuinka ollakaan tupa oli jo lähes täynnä ja tapahtuma täydessä käynnissä.

Heti kättelyssä, sisääntuloaulassa huomasin, että Forssalaisilla on järkeä päässä, nimittäin paikalla oli Huutokortti-huutokaupan kohteiden näyttö. Eli on yhdistetty kaksi asiaa ja tarjottu asiakkaille mahdollisuus tutustua huutokaupan kohteisiin tapahtuman yhteydessä. Voi herranen aika, kuinka olisin iloinen jos kaikki huutokauppiaat ymmärtäisivät tällaisen asian arvon asiakkaalle. Tästä jo marmatin Postimerkkimessuihin liittyen, mutta repetitio mater studiorum est. Itse tutustuin Huutokortin kohteisiin alustavasti jo verkon kautta ja pari kohdetta tulevassa Huutokortissa onkin, joita saatan huutaa. No palataanpa asiaan….

Tapahtuman päätilassa oli paikalla parisenkymmentä myyjää – tällä kertaa mukana ei ollut kauppiaita Ruotsista tai joinakin kertoina mukana ollutta virolaista kauppiasta, mutta heidän tilallaan oli suomalaisia kauppamiehiä ja naisia. Kuten tavallista pöydät olivat täynnä tavaraa ja tavalliseen tapaan kahvihuoneen takaseinän oli valloittanut Pertti Hurmerinta ja suuret laatikot täynnä edullista postihistoriaa. Pertin laatikkoja tälläkin kertaa tutkin minäkin.

Viivyin Forssassa vain puolitoista tuntia muiden kiireiden takia, mutta siitä huolimatta tälläkin kertaa käpälään jäi muutamia kohteita. Ensimmäinen kohde, joka kiinnitti huomioni oli tavalliselta näyttävä lentokuori Ruotsiin. Tarkempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli toisen painoluokan lähetys, jonka aiempi omistajakin oli huomannut ja kohteelle kirjoittanut. Toinen painoluokka on aina parempi kuin ensimmäinen, koska toisen painoluokan kirjeitaä lähetettiin hurjasti vähemmän kuin ensimmäistä painoluokkaa, käytännössä kyseessä siis on yli 20 grammaa painanut kirje. Kun tämä löytyi 1€ laatikosta oli mielestäni hinta kohdallaan.

Yllä: Toisen painoluokan lentokirje Helsingistä 12.4.1939 Göteborgiin, Ruotsiin. Maksettu kahdella M30 tummanoliivilla 3mk merkillä, yhteensä 6mk. Taksa: Kirje (21-125g) Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-12gg) Pohjoismaihin (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = yhteensä 6,00mk.  

Toinenkin löytämäni kiinnostava kirje oli mennyt Ruotsiin – kyseinen kohde kiinnosti minua, koska siinä oli Suomen sensuuri, vaikka se oli lähetetty niinkin myöhään kuin kesällä 1946. En muista, että minulla olisi toista yhtä myöhään sensuroitua lähetystä. En ole pistänyt sensuurien päivämääriä ylös, joten en pysty suoralta kädeltä sanomaan, että onko kyseessä ”myöhäinen sensuuri”, vai kuvittelenko tämän asian omassa päässäni. Jos kyseessä on myöhäinen sensuuri, niin kohde on siinä tapauksessa ihan kiva 8/5mk päällepainamamerkin käyttö.

Yllä: Sensuroitu kirje Helsingistä 7.8.1946 Tukholmaan, Ruotsiin. M30 8/5mk violetti single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk.

Löytämistäni kohteista ehkäpä kaikkien mielenkiintoisin oli kirjattu lentopikakirje Zliniin protektoraattiin vuodelta 1944. Kyseessä on siis ns. ”Saksan erikoistaksainen” lähetys, jossa kirjeen perustaksa on sama kuin kotimaan taksa, lentotaksa on myöskin sama kuin kotimaan lentotaksa, mutta kirjaamismaksu ja pikalisä ovat kansainvälisen taksan mukaisia. Kyseessä on siis varsin kiinnostava eikä kovin yleinen taksakombinaatio. Vaikka kuoressa oli selvä taite, en nähnyt sitä häiritseväksi kokonaisuuden kannalta, sillä sodanaikaiset firmojen lähetykset tyypillisesti eivät ole välttämättä mitään puhtoisimpia kappaleita. Tämä kohdekaupunki Zlin on nykyisen Tsekin alueella, hyvin lähellä Slovakian rajaa.

Yllä: Kirjattu lentopikakirje Helsingistä 17.5.1944 Zliniin, Protektorat Böhmen und Mähreniin. M30 Saimaa 10mk, 5mk Olavinlinna ja 1mk vihreä leijona, yhteensä 16mk. Sensuroitu Suomessa ja Saksassa. Taksa: Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukainen  (-20g) kirje (1.9.1942 – 5.9.1944) 3,50mk + Kirjeen (per 20g) lentolisä Saksaan (1.10.1942 – 5.9.1944) 2,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + pikalisä ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 6,00mk = yhteensä 16,00mk. Harvinainen yhdistelmä.

Kun yllä esiteltyjen kohteiden lisäksi löysin vielä pari muutakin mielestä kohdetta, joskin tavallisempia, täytyy taas kerran todeta, että Forssan keräilytapahtuma ei pettänyt. Jos kohta odotukset eivät olleet kovin korkealla, niin ne ylittyivät tällä kertaa reippaasti. Kun samalla tapasi paljon keräilijäkolleegoja ja ehti juoda Forssan baarin kaffet pullan kera, oli aamupäivässä niin paljon hyvää, että sitä näin illansuussa vielä muistelee hyvillä mielin.

Postimerkkimessut 2018 Helsingin Messukeskuksessa

By

Taas kerran päätin lähteä Postimerkkimessuille Helsinkiin Pasilaan Messukeskukseen, vaikka jo kertaalleen olin päättänyt, että tällä kertaa en lähde. Tähän päätökseen ei suinkaan vaikuttanut kaunis päivä tai muu vastaava, vaan se, että keräilijäkaverit kertoivat olevansa tulossa ja, että tiedossa olisi mukavaa jutustelua yhteisen harrastuksen parissa. Tällä kertaa Postimerkkimessujen osasto sijaitsi edellisvuosiin nähden eri suunnassa, messuhallin toisella laidalla kuin mihin on totuttu. Alue oli pienempi kuin viime vuonna, vaikkei sitä kyllä huomannut. Paikalla oli pienen näyttelyn lisäksi myös kauppiaiden standeja ja Liiton standi. Heti paikalle saavuttuani huomasin useita tuttuja filatelisteja.

Kävin paikalle pystytetyn näyttelyn läpi ja huomasin, että M30 keräilijälle omaan keräilyalueeseen liittyvää nähtävää oli ns. liikuttavan vähän. Mitään valittamista kokoelmissa kuitenkaan ei ollut, sillä moni Suomen Filatelistiseuran jäsen oli laittanut kokoelmiaan näytille. Minun kiinnostustani herättivät mm. Hannu Elon rei´itteitä käsittelevä kokoelma ja Sveitsin lentopostia käsittelevä kokoelma.

Olin liikenteenä lauantaina, eli kolmantena messupäivänä – tiesin, että parempien uusien kohteiden löytyminen olisi käytännössä mahdotonta, mutta siitä huolimatta kävin läpi myyjien laatikoita. Etsintä tuotti vain kaksi kohdetta, jotka päätin ostaa, mutta sekin on parempi kuin ei mitään tai kuten toinen kauppias tinkiessäni kohteesta totesi: ”vähänkin on enemmän kuin ei mitään”. Myymässä messulla ollut Vesa Järvistö toi paikalle systeemi.netistä huutamani kohteet, joten säästyin niiden osalta postimaksuilta, tämä oli tietysti ystävällistä.

Ensimmäinen löytämäni kohde oli ilmeisesti laivalla leimattu Ruotsiin lähetetty postikortti – kortista mielenkiintosen tekee se, että se on mitätöity ilmeisesti laivalla laivan kuvaleimalla. Kuvassa on käsittääkseni jonkinlainen tankkialus. En tällaista ollut aiemmin nähnyt, joten päätin investoida. Onneksi en joutunut hirvittävästi köyhtymään. Kortin tekstistä käy ilmi, että aluksen nimi on ollut T/A Valvoja – tällaisesta aluksesta vuodelta 1951 en kuitenkaan mitään tietoa äkkiseltäni kyennyt löytämään. Kun katson kortin toista puolta, jossa kirjoittaja kertoo olevan ehkäpä aluksen kuvankin, on pakko todeta, että mistään suuresta aluksesta ei ole kysymys. Voipi olla, että kyse on tullin tai rajavartiolaitoksen aluksesta.

Yllä: Postikortti 6.8.1951 Maarianhaminasta (laivalta) Ruotsiin, merkki mitätöity laivan kuvaleimalla, M30 12mk punainen single. Taksa: postikortti Pohjoismaihin (1.7.1950 – 31.12.1951) 12,00mk. Kortin alapuolella laivaleiman suurennos – tankkerihan se siinä.

Toinen käpälään jäänyt kohde oli vuonna 1940 Yhdysvaltoihin lähetetty lentokirje, jolla oli useita mielenkiintoisia leimoja. Tavallisten postileimoje lisäksi kirjeellä oli suomalaisen sensuurin leimat lähetyspaikkakunnalta Turusta sekä Turun lentopostin ohjausleima, eli suorakulmio, jonka sisällä lukee ”par service arerien trans-atlantique europe-etats-unis” kaikki isolla kirjoitettuna. Näiden lisäksi kuorelta löytyy myös kaksi ruotsalaista leimaa, toinen näistä on lentopostin ohjausleima ”By air over the Atlantic and from New York” eli lentona Atlantin yli ja New Yorkista eteenpäin ja viittaa siihen, että kirje kulkisi koko matkan Kaliforniaan lentona ja toinen Tukholman pyöreä lentopostileima ”Stockholm FLYG”, jota joskus Tukholman kautta kulkeneista lentolähetyksistä löytyy. Vaikka 4mk postitalomerkki olikin pahoin leikkaantunut kuorta avattaessa päätin ostaa kuoren siitä huolimatta, koska ei ole tavallista, että samalla kohteella on kaksi lentopostin ohjausleimaa. Kun kuoren hinta oli vielä kohtalaisen järkevyyden rajoissa, niin siitä tehtiin kaupat.

Yllä: Turusta 29.5.1940 Oaklandiin, Kaliforniaan, USAan lähetetty lentokirje. M30 merkkejä 3kpl 5mk olavinlinna, 4mk postitalo ja 50p vihreä leijona, yhteensä 19½mk. Suomen sensuurin tarkastama Turussa. Lentopostin ohjausleima Turussa ja Tukholmassa, takana Tukholmassa lyöty pyöreä ”Stockholm FLYG” leima. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50 + kirjeen (per 5g) lentolisä Yhdysvaltoihin (25.5.1939 – 4.3.1945) 2*8,00mk = 19,50mk. Mielenkiintoinen.

Tällä kertaa reissun anti oli keräilijäkavereiden näkeminen ja vähemmän uusien kohteiden hankinta, mutta taas kerran jotain jäi kotiinkin vietäväksi. Kun vieläpä omaa tyhmyyttäni munasin juna-aikataulun kanssa huomasin, että minulla on yht´äkkiä 2h ylimääräistä aikaa – käytin sen laatikkoja penkoen, ikävä kyllä ilman sen suurempaa tulosta.

Lisäys 13.12.2018:

Sain lisätietoja laivaleimasta, jota esittelen yllä. Kortti, joka laivaleimalla on leimattu on nähdäkseni lähetetty alukselta T/A Valvoja ja tällainen alus tosiaan on ollut olemassa. Tiedot minulle lähetti keräilijäkolleega T.N. joka oli lukenut tämän blogikirjoituksen. Kyseessä on siis tarkastualus Walvoja tai myöhemmältä nimeltään Valvoja, joka oli valmistettu 1876 Motalan veistämöllä Ruotsissa. Tekniset tiedot: Uppouma 148 t, 200 hv, 32.1 x 5.9 x 3.0 m.

Alus oli tilattu luotsilaitoksen käyttöön ja itsenäisyyden jälkeen laiva nimettiin uudelleen SS Valvojaksi ja  siirrettiin Ahvenanmaan luotsipiirin tarkastusalukseksi (T/A). Alus oli siis Merenkulkuhallituksen alus, jota käytettiin mm. majakoiden huoltoaluksena. Alus osallistui mm. Märketin majakan rakennustöihin ja niihin liittyviin kuljetuksiin vuonna 1885. Alus kuljetti majakoille mm. polttopuita ja makeaa vettä. Alus poistettiin käytöstä ja romutettiin vuonna 1959 – uusi Valvoja valmistui Pansiossa 1958 ja korvasi tämän vanhan aluksen.

Merkityksetön detalji on, että Merenkulkulaitoksen Maarianhaminan konttorin kassakaapissa oli vuonna 1989 jäljellä joitakin Walvojalla käytettyjä hopea-astioita. Aluksesta on olemassa jossain guassimaalaus ja pienoismalli, lisäksi joitakin kalusteita lienee säilynyt.

Liikenneviraston julkaisu vuodelta 2018 kertoo Walvojasta seuraavaa (Luotsilaiva Saimaa – Aluksen vaiheita vuosina 1893 – 2018, Esko Pakkanen, Liikennevirasto) https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/lr_2018_luotsilaiva_saimaa_web.pdf

”Vuonna 1876 Luotsihallituksen ylitirehtööri, amiraali Justus Eriksson sai käyttöönsä laitoksen ensimmäisen varsinaisen luotsi- eli tarkastuslaivan. Walvojaksi nimetty alus rakennettiin Motalassa ja saapui Suomeen kesäkuun alussa. Alus oli Sextantia selvästi suurempi, 110 jalkaa pitkä ja 20 jalkaa leveä ja se kulki 8 ½ jalkaa syvässä. Alus oli kaikin puolin hienosti rakennettu, ”Svenska Dagbladetin” mukaan ”är såväl till det yttre som till sin inredning synnerligen elegant och mera liknar en ”pleasure-yacht” med slättoppad skonerttackli ng”. Tukholman saaristossa tehdyssä koeajossa aluksen 3250-hevosvoimainen (200 ihv) kone antoi lehden mukaan alukselle 11 solmun nopeuden.
Näin ei kuitenkaan ollut todellisuudessa. Nopeus ei yltänyt sopimuksen mukaiseen 11 solmuun, kun taas hiilen kulutus oli sovittua (11 kuutiojalkaa tunnissa) suurempi. Myöskään kone ei toiminut tyydyttävästi. Alusta korjattiin aluksi Suomessa, loppu-syksystä Ruotsissa. Siellä tehdyssä koeajossa koneen todettiin toimivan, mutta nopeus ja kulutus olivat samat kuin keväällä. Muutenkin Motalan työnlaatu jätti toivomisen varaa; se koski erityisesti kattilaa. Jo viikon päästä Suomeen tulonsa jälkeen ylitirehtööri ja Walvoja joutuivat edustus-tehtäviin: se oli saattoaluksena, kun Venäjän kruununperijä puolisoineen (tuleva keisari Aleksanteri III) matkasi keisarillisella Zarevna-jahdilla Tornioon katsomaan juhannusaurinkoa Aavasaksalla. Sinne ei päästy, vaan jo Vaasan pohjoispuolelta palattiin takaisin Helsinkiin. Aluksen päällikkö luutnantti H.J. Öhrbom sai muuten onnistuneesta matkasta palkkiokseen kultakellon ketjuilla; myös kaikki muut miehistön jäsenet, kuten ylitirehtöörikin, saivat arvonsa mukaiset muistolahjat kruununperilliseltä. – Vastaavanlaisia saatto- ja kuljetustehtäviä riitti vuosittain niin Walvojalle kuin muillekin luotsilaivoille.
Walvoja tai Valvoja toimi luotsitirehtöörin päällikköaluksena vuoteen 1886 saakka, jolloin Eläköön valmistui. Sen jälkeen Walvoja toimi eri luotsipiirien käytössä, lähinnä Ahvenanmaalla ja Pohjanlahdella. Kesällä 1907 Walvojalle sattui erikoinen tapaus Kemin edustalla, kuten ohessa kerrotaan. Itsenäisyyden alussa Walvoja siirrettiin Ahvenanmaan luotsipiirin tarkastusalukseksi, missä tehtävässä se palveli aina vuoteen 1959. Sen jälkeen kaunis alus romutettiin. Walvoja sai luotsipiirien päälliköt innostumaan, kuten Laurell kuvailee: ”Erikssonin saatua aluksensa alkoivat myös luotsipiiripäälliköt vaatia käyttöönsä höyrypursia tarkastusmatkojaan, luotsien tutkintoajoja sekä majakoiden ja merimerkkien huoltoa varten. Eriksson torjui heidän vaatimuksensa täysin perusteettomina. Hänen mielestään höyryalusten hankkiminen piiripäälliköiden käyttöön olisi pelkästään haitaksi, koska tällaisten alusten hoitaminen veisi liiaksi heidän aikaansa. Sitäpaitsi he eivät nopealla höyrylaivalla liikkuessaan ehti si perehtyä väyliin ja merimerkkeihin yhtä hyvin kuin purjehtimalla tai soutamalla liikkuen.” ”

111. Hellman HK Naantalissa

By

Naantalissa järjestettiin syksyn Hellman huutokauppa, joka Suomen Filateliapalvelun huutokauppanumeroinnin mukaan sai numeron 111. Kaksipäiväisessä huutokaupassa nuijittiin maailmalle perjantaina muu kuin Filatelia ja lauantaina ensin ulkolaista ja sitten suomalaista filateliaa, yhteensä yli kolme tuhatta kohdetta. Olin itse paikalla heti lauantai aamusta käyden ensin läpi kohteita ja sitten odotellen, että minua kiinnostavat kohteet tulisivat myyntivuoroon. Tällä kertaa kävi niin, että en ulkomaiden eristä löytänyt mitään itseäni kiinnostavaa ja näin olleen olin paikalla ”turhaan” hyvinkin pitkän aikaa. Toisaalta, jos haluaa varmistua asioista on odottaminen varmuuden hinta. Minulla oli mukana kirja, jota lukemalla ja Suomen Filateliapalvelun tarjoaman naposteltavan voimin ei odotus osoittautunut mitenkään erityisen kamalaksi tehtäväksi – kun paikalla oli arvioni mukaan 100 filatelistia, joista suuri osa on tuttuja ei tarvinnut odottaa yksin.

Yllä: Jeffrey Stone ja Linder Trophy

Ennen Suomalaisten kohteiden meklausta, joka alkoi kello 13 pidettiin juhlallinen seremonia, jossa huutokaupassa paikalla olleelle Jeffrey Stonelle ojennettiin Leo Linder trophy hänen pitkäaikaisesta työstään suomalaisen filatelian edistämiseksi, josta esimerkkinä mainittiin Agathon Faberge kirjan englanninkielinen osuus ja uuden taksakirjan englannin kielen tarkistus. Englantilainen Stone on mm. mallin 1875 pitkän linjan keräilijä. Oli mukavaa nähdä, että mies oli aidosti 100% yllättynyt ja hyvin otettu palkinnosta. Mielestäni palkintolautakunta oli onnistunut löytämään palkinnon arvoisen vastaanottajan. Faberge kirjan luomisessa vahvasti mukana ollut kirjan toinen kirjoittaja on jo edesmennyt Kaj Hellman – tätä muistaen Hellman huutokaupat tarjosivat koko huutokauppayleisölle kuohuviinit Jeffreyn kunniaksi.

Mutta siirrytäänpä asiaan, eli malli 1930 merkkien maailmaan. M30 filateliaa oli tällä kertaa Hellmanilla myytävänä yhdentoista kohteen verran, mukana myös harvinaisempia kohteita – neljä kohteista oli ns. esittelyarkkien tavaraa, eräs kohde oli seitsemän eri esittelyarkista leikattua kulmapalaa – tämä myytiin sadalla kymmenellä eurolla ja ostaja sai kaikille kyseisille merkeille ehdotteen kokoelmiinsa. Toinen myytävänä ollut esittelyarkkikohde oli 1,25/50p keltaisen merkin liimaton hammastamaton pari, joka myytiin neljän kympin limitillä. Kahden 10mk Saimaan pystypari esittelyarkista meni jälkimyynnissä kaupaksi 40 eurolla. Myytävänä oli myös 2mk punainen kokonainen esittelyarkki 450€ lähdöllä – tämä jäi huutokaupassa myymättömäksi. Hammaste-erikoisuuksia myytiin useita – 3½mk oliivin siirtymäpari myytiin 42 eurolla (lim 40) ja 2,75mk violetin siirtymäkuusilo nousi 40 euron lähtöhinnasta aina hulppeaan 520€ saakka, tässä oli siis yli 13 kertainen hinta verrattuna lähtöhintaan – myyjää hymyilyttää. Mielestäni kyseessä oli aika kova hinta.

Yllä: 2,75mk violetin siirtymäkuusilo, 11-1940 nro. 412 – myyntihinta 520€. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Muuta mielenkiintoista filateliaa edusti 10p rullamerkkien kokonainen rulla, joka myytiin hintaan 46 euroa. Käytännössä ainoa tapa päästä käsiksi rullan valmistajan nimikirjoituksiin, jotka löytyvät rullan alusta on ostaa kokonaisia rullia. Postihistoriapuolella kohteita oli kolmisen kymmentä ja näin yhteensä kohteita M30 osastossa olikin noin neljäkymmentä. Kotimaan lähetyksistä ehkä mielenkiintoisin oli painotuotteena lähetetty sanomalehti, jonka postimaksu oli maksettu 3mk vihreällä merkillä – kyseessä on kohtalaisen hyvä käyttö ko. merkille ja muutenkin ”väriä” kokoelmaan antava sanomalehtikohde. Myytiin limitillä 50 euroa. Muuten kotimaisen postin osalta ei ole mitään suurempaa kerrottavaa. Pohjoismaihin menneitä lähetyksiä oli myytävänä kolme, joista kirjattu pika lentokuori Tanskaan myytiin parilla kympillä, joka oli kohteen limitti – kuori oli maksettu pelkästään 1,75/1,25mk keltaisilla päällepainamamerkeillä (5kpl). Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton sopimustaksainen Slovakiaan mennyt postikortti oli myytävänä 40 euron pohjahinnalla. Kortti oli tyypillinen sota-aikainen lähetys, jolla oli näykyvät sensuurilemaukset ja kemiallinen sensuuri. Kyseessä on ehkäpä hieman mitäänsanomattomasta ulkonäöstään huolimatta harvinainen ja vaikea kohde – Slovakiaan menneitä erikoistaksaisia lähetyksiä tunnetaan vain vähän ja tämä on ainoa näkemäni postikortti. Kohteen hinta nousi 85 euroon, eli limitti yli tuplaantui.

Yllä: Postikortti Helsingistä 17.6.1943 Bratilavaan, Slovakiaan. M30 2mk keltainen single, Suomen ja Saksan sensuurit, myös näkyvä kemiallinen sensuuri. Taksa: Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton sopimuksen mukainen postikortin taksa Slovakiaan (1.4.1943 – 5.9.1944) 2,00mk. Alle kymmenen Slovakiaan mennytä erikoistaksaista lähetystä tunnetaan, joista pelkin M30 merkein alle viisi. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä useita kiinnostavia kohteita. Kolmannen painoluokan kirjattu kirje M30 10mk Saimaan yksittäispostitteella myytiin 40 euron pohjahinnalla, 12/10mk violetti yksin kirjeellä Saksaan myytiin 46 eurolla ja toisen painoluokan lentokirje Italiaan vuodelta 1949 meni kaupaksi 20 euron pohjahinnalla. ”Postikorttipuolella” oli myytävänä useita kiinnostavia kohteita – paras näistä oli Helsingistä 1945 Belgiaan lähetetty lentopostikortti 2½mk postikortin pohjataksalla (ehiökortti). Kortti oli merkitty ja leimattu ”By air mail via the United Kingdom”, sensuroitu Englannissa ja tuloleimattu Belgiassa. Kun lentolisäkin oli maksettu 2½mk punaisella M30 leijonamerkillä, oli tässä kortissa kaikki erittäin nätisti kasassa. Kuten tiedetään on 2½mk pohjataksa postikortilla ulkomaille vaikea löytää, koska maita, jonne 2½mk taksa oli voimassa oli vain muutamia ja sodanaikainen ja sodan jälkeinen postinkulku oli ”takkuilevaa”. Tämä kortti oli laitettu lähtöhinnaltaa kohtalaisen ylös, limitti oli 400 euroa – se ei kuitenkaan hidastanut huutajia ja kortin myyntihinta nousi aina 580 euroon saakka. Asiaa luultavasti auttoi kortin mukana tullut aitoutus.

Yllä: Helsingistä 1.6.1945 Belgiaan lähetetty postikortti. M30 2½mk punainen ehiökortti ja 2½mk punainen M30 leijonamerkki, yhteensä 5mk. Leimattu ”By air mail to the united kingdom” ja sensuroitu Englannissa. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 2,50mk + postikortin lentolisä Englannin kautta Eurooppaan (5.3.1945 – 23.10.1945) 2,50mk = 5,00mk. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Toinen erittäin kiinnostava postikorttikohde oli 3mk pohjataksalla Suomeen Sveitsistä lähetetty lentopostikortti, joka oli lähetetty 2½mk punaisen kaksoispostikortin palautusosalla ja 3mk punaisella lisämerkillä, eli yhteensä 5,50mk taksalla Suomeen. Kaksoispostikorttien palautusosa piti leimata lähetysmaassa postimaksuarvokkeen viereen (ei päälle) siksi, että tällöin nähtiin milloin palautuskortti oli lähetetty. Asianmukaisesti leimattu palautuskortti oli käypäinen lähettämiseen vaikka kohdemaan ja lähettäjämaan postitaksa olisi saapumisen ja lähettämisen välillä noussut. Näissä tapauksissa ainoa mahdollisuus todentaa taksan nousua aikaisempi saapuminen oli lähtömaassa tehty leimaus. Kyseisellä kortilla ei tällaista leimausta ollut ja ehkäpä juuri siksi Sveitsistä lähetetty kortti olikin lentolipukkeen osalta sutattu. Kortille oli laitettu 2,50mk edestä lentolisää, mutta suora lentoposti Ranskan kautta Sveitsiin maksoi kortin leimaushetkellä 24.8.1945 3,50mk. Vaikka kortilla luki via United Kingdom, oli reittikin jo muuttunut ja Sveitsiin lentoposti kulki tuohon aikaan Ranskan kautta. Kun kortista puuttui tarpeellinen suomalainen lähetyspäivän leima ja taksakin oli hieman epäselvä, en uskaltautunut täysipainoisesti kisaamaan tästä kortista. Kun kortilla oli vielä Englannin sensuuri, niin ihmetys sen kuin lisääntyi – oliko sensuurileima leimattu jo kortin tullessa Sveitsiin via UK vai mahdollisesti matkalla Suomeen… Lisäksi kortilla luki teksti ”lähetystöposti ja päivämäärä 22.8.1945”, mikä ollessaan paikkaansa pitävä asia kertoisi sitä, että joko posti oli tullut kuriirin mukana tai postin mukana Suomen lähetystöön ja sitä kautta vastaanottajalle Baseliin, mutta mikäli ko. päivämäärä stemmaisi, olisi lentolipuke siinä tapauksessa sutattu jo Suomessa, koska lentolisä olisi ollut liian pieni. Ehiön postiarvoke ja 3mk punainen merkki oli mitätöity ”Basel – Elisabethen” leimalla 22.8.1945 ja toiseen kertaan kortti oli leimattu Baselissa ilmeisesti lähettämisensä yhteydessä 24.8.1945 ”Basel – Briefausgabe”. Mene ja tiedä… joka tapauksessa kortin hinta nousi 270 euroon ja kieltämättä se on mielenkiintoinen kohde. En kuitenkaan itse uskaltanut sitä huutaa. Kortin toisella puolella oli muuten aivan laatuun käypä kirjoituskoneella saksaksi kirjoitettu teksti, joten niiltä osin ei kortissa ollut mitään vikaa. Kaikki 3mk pohjataksaiset postikortit ovat harvinaisia – taksa oli voimassa vain 2 kuukautta ja kun tähän sotketaan lentotaksoja ja kuljetusreittejä ovat ajat vielä lyhyempiä.

Yllä: Mielenkiintoinen Baselista Sveitsistä 24.8.1945 Tammisaareen lähetetty ehiökortin vastausosa, edelleenlähetetty Helsinkiin. Leimoja ja sensuureja… mielenkiintoinen. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 3,00mk + postikortin lentolisä Sveitsiin (10.8.1945 – 23.10.1945) 3,50mk = 6,50mk. Toisaalta oli mahdollisuus lähettää ”via UK” ja lentotaksa oli 2,50mk, jolloin kokonaistaksa 5,50mk… mutta miten tämä tulkitaan – en ota siihen mitään ”kovaa” kantaa. Harvinainen ja mielenkiintoinen. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Olin yllättynyt, kun hyvä 10mk Saimaan singlellä lähetetty lentopostikortti jäi myymättä – kohde oli näyttävä eikä 30 euron lähtöhinta siitä mielestäni ollut liioiteltu. Lentopainotuote Belgiaan 9mk punaisella M30 leijonamerkillä vuodelta 1948 ei mennyt kaupaksi 30 euron pohjalla. Sen verran haluan jälleen kerran palata lentopainotuotteisiin, että totean niiden olevan helposti ajateltua haastavampi keräilykohde. Tämä myytävänä ollut 6mk perustaksainen lentopainotuote on kohtalaisen vaikea kohde singlenä, kun asiaa ajattelen, niin toista en ole tainnut nähdä. Kun kyseessä on Joulukortti, niin monella keräilijällä tulee ns. inhoreaktio ”yleiseen” kohteeseen päällimmäisenä mieleen – tässä tapauksessa reaktio on virheellinen ja johtaa turhaan ylenkatsontaan. Kortti on näköjään mennyt kaupaksi jälkimyynnissä.

Yllä: Yhdysvaltoihin, New Yorkiin 22.12.1947 Turusta lähetetty toisen painoluokan kirjattu lentokirje. Kuorella yhteensä 115mk M30 merkein.  Tullattu USA:ssa ”Collect 10c postage due for customs service” ja 10c lunastusmerkki. Taksa: Kirje (21-40g) Yhdysvaltoihin (1.1.1947 – 31.12.1948)  19,00mk + lentolisä (per 5g) Yhdysvaltoihin (15.1.1947 – 31.12.1948) 12,00mk * 8 = 115,00mk. Mielenkiintoinen. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Argentiinaan lähetetty 10mk sinisellä singlellä maksettu kirje meni kaupaksi parin kympin pohjalla – mielestäni hyvä kohde meni tässä edullisesti kaupaksi. Sitävastoin Yhdysvaltoihin vuonna 1947 lähetetty painavampi, kirjattu toisen painoluokan lentokirje, joka oli Yhdysvalloissa tullattu ja tullauksesta maksu kerätty jäi myymättä huutokaupassa. Tällaiset tullatut kirjeet ovat kohtalaisen vaiketa kohteita – kotimaassa tullattuja kirjeitä tunnen n. 10 kappaletta ja tällaisia USA:ssa tullattuja Suomesta lähetettyjä kirjeitä olen nähnyt muutamia. Siinä, missä pakettien tullaamismaksu on kohtalaisen yleinen kohde, ovat tullatut kirjeet vaikeita. Limitti oli 60 euroa, en osaa sanoa pidettiinkö sitä liian korkeana, vai mistä oli kysymys. 15mk Olavinlinna-merkillä maksettu kirje Kanadaan ei tehnyt kauppaansa parin kympin lähdöllä. Meksikoon lähetetty lentopostikortti 40mk puunhakkaaja-merkin singlekäytöllä myytiin 40 euron pohjalla, tämä on erinomainen kohdemaa ja hyvä kokoelmakelpoinen kohde tälle merkille.

Erissä oli tälläkin kertaan M30 kiinnostavaa – katselin useampia eriä sillä silmällä, että mikäli hinnat pysyvät aisoissa voisin M30 kohteiden valossa jonkin eristä ostaa, kävi kuitenkin niin, että minulle erien ostamisesta teki likipitäen mahdottoman tällä kertaa se, että muut olivat hanakammin liikenteessä – erät, joissa minua kiinnostavia kohteita oli mukana nousivat hinnaltaan niin kalliiksi, etten pysynyt kisoissa mukana. Esimerkiksi kohde 2608, jossa oli kiinnostavia M30 kohteita nousi yli viidensadan euron ja jännittävän oloinen kohde 1967 kipusi kolmeen sataan. Ostin yhden erän limitillä saadakseni yhden kohteen, toiveeni toteutui, mutta minulle on suuri mysteeri mitä teen erän muilla kohteilla – tämä lienee filatelistien elämän yksi suurista mysteereistä yleisemminkin ajateltuna.

 

 

HTO 43. huutokauppa

By

Tämänkertaisessa HTO huutokaupassa oli M30 filateliakohteita myytävänä 13 kappaletta ja näistä kiinnostavia olivat rullamerkkierä, jossa yhdellä 1mk oranssilla merkillä oli hyvä leikkausvirhe sekä kaksi leimaamatonta arkinreunaparia 8mk violetista merkistä, joissa kummassakin hammasteneulan katkeamisista johtuvat ”puuttuvat reijät”. Rullamerkit jäivät myymättä ja vain toinen hammasteneulan katkeamiskohdeki meni kaupaksi limitillä. M30 filatelia ei näköjään tee kauppaansa – lähtöhinnat eivät olleet erityisen korkealla.

Yllä: Saimaa 10mk vaaleanvioletti numerokuusilo #184, 12-1929.

Muuta kiinnostavaa oli mm. 10mk vaalean violetin, eli vuonna 1930 julkaistun painoksen numerokuusilo, joka ei ole kovin yleinen, mutta joka satasen lähtöhinnalla tulisi joka tapauksessa olemaan hintava. Numerokuusiloja kerääville kyseessä on vaikeampi kohde ja lähtöhinta ilmeisesti oli sopiva, koska kohde myytiin 120 eurolla. Summa summarum, mitään ihmeitä ei tällä kertaa filateliapuolella myytävänä ollut – noin puolet kohteista meni kaupaksi.

Postihistoriapuolella oli kohteita tarjolla runsaasti, yli viisikymmentä. Tämä on tietysti ilahduttavaa. Mukana oli myös kiinnostavia kohteita, joita nostan seuraavassa esiin, tapojeni mukaan, kiinnostavia kohteita ensin kotimaasta ja siirryn sitten ulkomaanpostiin.

Yllä: Hiitolaan 26.2.1940 lähetetty kirje – leimattu: ”Postitoimisto ei toimi”.

Mielestäni kiinnostavin kotimainen kohde oli 2mk punaisella M30 merkillä Laatokan rannalla sijaitsevaan Hiitolaan lähetetty kirje, jolle oli leimattu ”Postitoimisto ei toimi”. Lähetysaika on ollut helmikuussa 1940, kun Hiitolasta on jouduttu jo lähtemään ja postitoimisto on mennyt kiinni. En tunne muita tällaisella leimauksella Hiitolaan lähetettyä kohdetta, mutta kaksi Viipuriin lähtettyä tunnetaan. Ilmeisesti talvisodan loppupuolella postitoimistoja evakuoitiin ja tällaisia leimoja leimattiin evakuoitujen postitoimistojen alueille lähetettyihin lähetyksiin. Missä leimaaminen tapahtui on minulle epäselvää, kuitenkin ilmeisesti jossakin sellaisessa postikonttorissa, jonka kautta posti ko. alueille olisi muuten kulkenut. Kohteen lähtöhinta oli sata euroa, joka oli tarjottu jo kauan ennen huutokaupan loppua – lähtöhinnalla kohde kaupaksi menikin, siitä olen varma, että kaikilla tätä kohdetta ei jo ollut!

Toinen hyvä kotimaan kohde oli kotimaan lentopostikortti vuodelta 1937. Lentopostikortit kotimaassa ovat vaikeampia kuin lentokirjeet. Kyseessä oleva kortti oli mielestäni hieman tekeleenomainen, useine merkkeineen, mutta täytyy sanoa, että aivan helposta kohteesta ei ole kysymys. Olen moneen kertaan todennut kotimaan lentopostin olevan vaikeampaa. Kortin myyntihinta oli 32 euroa, eli nousua parin kympin limitistä oli yli 50%.

Kotimaan lentopostista puheenollen voidaan todeta, että mukana tällä kertaa oli toinenkin hyvä kotimaan lentokohde, nimittäin lentopainotuote Helsingistä Maarianhaminaan vuodelta 1954. Tämä painotuotepostikortti oli lähetetty M30 + M54 sekapostitteena ja vaikutti aidolta asialta. Maarianhamina on mielestäni ”järkevä” kohdepaikkakunta, nimittäin Helsingistä Lahteen lähetetyt lentopainotuotteet haiskahtavat tekeleiltä. Lentopainotuotteet kotimaassa ovat parempia ja vaikeampia kohteita. Parin kympin pohjista kohde nousi 37 euroon saakka. Hyvyys oli selvästi enemmän kuin yhden huutajan tiedossa.

Yllä: Postiosoitus 22.10.1947 Lempäälästä Riihimäelle. Postiennakkomäärä 31095mk. M30 10mk violetti single. Taksa: Postiosoitus (25001-50000mk) kotimaassa (16.1.1946-31.12.1947) 10,00 mk. Vaikea.

10mk violetti single postiosoituskortilla vuodelta 1947 ei ehkä näytä paljon miltään, mutta kyseessä on erinomainen ja vaikea kohde kyseiselle merkille, nimittäin neljäkymmentäluvun puolen välin jälkeen on hyvin vaikeaa löytää postiosoituskortteja ehjinä. Tyypillisesti kaikki kortit silputtiin leikkeeksi, joita kilotavaralaatikot ovat pullollaan. Vain harvoja kortteja on säilynyt ja ne ovat vaikeita – 1930-luvun alusta kortteja löytyy kyllä, tuolloin sääntöjä ilmeisesti valvottiin löysemmin ja kortit jäivät helposti kiertoon, 1940-luvulle tultaessa tilanne oli muuttunut. Kortin lähtöhinta oli 20 euroa ja siitä hinta ei noussut, myytiin limitillä.

Vuodelta 1945 peräisin oleva vakuutettu pikakirje, joka oli lähetetty 50mk Tammerkosken Silta merkillä singlenä myytiin 32 eurolla ja 3mk taksainen postin seinätaksa, joka oli maksettu kolmella 1mk vihreällä merkillä meni kaupaksi 75 euron limitillä. Seinätaksat ovat hyviä kohteita, joita tunnetaan vain noin kymmenkunta. Yleisin on kolmen markan taksainen, 1mk ja 2mk taksaiset huomattavasti vaikeampia.

Pohjoismaihin kulkenutta postia edusti mm. toisen painoluokan kirjattu lentokirje Tanskaan vuodelta 1939, joka oli maksettu 4mk postitalomerkin parilla. Lähtöhinta oli 25 euroa, joka oli mielestäni hiukan korkea, sillä Pohjoismaihin kulkenut posti ei sittenkään ole sitä kaikkein vaikeinta. Toisaalta toisen painoluokan kirjattuja lentokirjeitä Tanskaan ei myöskään joka päivä näy… muut pohtivat samoin lähtöhinnasta ja kohde jäi myymättä.

Yllä: Lentopostikortti Helsingistä 18.10.1931 Nõo:n Viroon. M30 1mk oranssi ja 50p keltainen leijonamerkki, yhteensä 1½mk. Taksa: Postikortti Viroon (4.1.1929 – 31.11.1931) 1,00mk + postikortin lentolisä Viroon (4.1.1929 – 16.6.1940) 0,50mk = 1,50mk. Vaikea.

Suomen ja Viron välisen postisopimuksen mukaisella taksalla lähetetty lentopostikortti Viroon vuodelta 1931 on hyvä Viroon mennyt lentopostikohde. Lentoposti Viroon on vaikeata ja pääosa postista maidemme välillä kulki laivalla – postikortit ovat parempia kuin kirjeet ja nekin kohtalaisen vaikeita. Tämä kohde on yksi harvoista tunnetuista sopimuksen ensimmäisen taksa-ajan aikaisista lentopostikorteista M30 merkeillä. Limitti oli 15 euroa ja kohde myytiin 20 eurolla. Mielestäni vaikeuteen nähden edullinen. Mikä ihmeen Nõo? Nõo on pieni kauppala n. 15km Tartosta Lounaaseen Etelä-Virossa.

Saksan erikoistaksaisia lähetyksiä oli myytävänä muutamia. Näistä mielenkiintoisin oli mielestäni oli pikakirje Aacheniin vuodelta 1944. Kuori oli tyypilliseen tapaan sensuroitu Suomessa ja Saksassa. Lisämaksullinen posti Saksan erikoistaksalla ei sittenkään ole kovin helppoa – yleisin lisä on lentolisä ja lentopostia löytyykin runsaasti, kirjattu ja pikaposti sitävastoin on paljon vaikeampaa. Lähtöhinta oli laitettu korkealle 40 euroon ja kohde jäikin myymättä. Uskon, että parilla kympillä olisi voinut mennä kaupaksi.

Yllä: Väärataksainen postikortti Unkariin vuodelta 1943

Kohdeseloste kuului ”50 p vihr. 2 mk ehiökortilla Unkariin Konnitsa 27.3.43 + Tark.-o 76, 6 kk taksamahdollisuus sota-ajalta !” – asiassa oltiin jollakin tavalla ”jäljillä” nimittäin ulkomaan postikorttitaksan muuttumisen 2½ markkaan 1.10.1942 ja Unkarin ja Suomen välisen postisopimuksen voimantulon väliin jäi aika, jolloin postikortti Unkariin oli taksaltaan 2½ markkaa – tämä aika kuitenkin päättyi jo 30.11.1942, kun kyseinen sopimus astui voimaan. Näin ollen tuo aika oli vain kaksi kuukautta ja myytävänä ollut kohde oli väärätaksainen. Pelottaa saattoi myös se, että kortilla ei näkynyt kuin lähettäjän osoite – tuollaisenahan kortti olisi itse asiassa painotuote eikä postikortti ollenkaan, toisella puolella kuitenkin on kirjoitusta, mikä tekee kohteesta postikortin – olisi tärkeää tällaisissa tapauksissa laittaa kortin kummankin puolen kuva mukaan huutokauppaluetteloon. Limitti oli 50 euroa – kauppoja ei syntynyt, ilmeisesti väärätaksaisuus oli huomattu. Tarkkana kuin porkkana! Taksakirjaa kannattaa selailla ahkerasti! Oikeataksaisia kyseiseen 2kk taksa-aikaan osuvia Unkariin kulkeneita kohteita tunnetaan käsittääkseni vain yksi kappale.

Postikortti Hollantiin 6mk punaisella singlellä, eli erinomaisen hyvä kohde lähti 150 euron limitistä ja jäi myymättä. Näitä 6mk punaisia postikortteja on nyt tullut ”esiin” sen verran, että täytyy alkaa puhumaan niiden harvinaisuudesta hiukan entistä laveampaan sävyyn, nimittäin kohteita lienee tunnettu noin 20 kappaletta tällä hetkellä. Toki suuressa kuvassa 20 on vähän, mutta kysymys ei siis ole kaikkein harvinaisimpiin kohteisiin kuuluva tapaus, vaikka hyvä singlekohde kyseessä onkin. Myynnissä ollut kohtalaisen hyvä väliinputoaja oli Sveitsiin lähetetty painotuote 3mk harmaalla merkillä. Lähettäjänä oli vaihtoklubi ”Finlandia”, jonka lähettämänä tunnetaan muitakin vastaavia 3mk harmaita ennen 3mk vihreän merkin julkaisemista vuoden 1948 alusta. Kyseessä on hyvä ja kohtalaisen vaikea kohde – on otettava huomioon, että koko 3mk painotuotetaksa oli voimassa vain kuuden kuukauden ajan.

Yllä: Painotuote Helsingistä 14.1.1947 USAan. M30 2½mk punainen single – osuu painotuotteen taksan nousun ja 2½mk vihreän merkin ilmestymisen väliin. Taksa: Painotuote ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk. 19 päivän mittainen väliinputoaminen, vaikea.

Toinen myytävänä ollut väliinputoaja oli USAan lähetetty painotuotepostikortti 2½mk punaisen merkin singlellä 14.1.1947, eli ennen painotuotteelle tarkoitetun 2½mk vihreän merkin julkaisemista. Kohde myytiin 36 eurolla limitin oltua 30 euroa. Kyseessä on vaikea, ehkä kaikkein vaikein, ”vihreä” väliinputoaja, väli on vain 19 päivää, eli hyvin lyhyt. Kuten moni tietää, on näistä väliinputoajista on viimeaikoina ollut juttusarja Filatelistissa.

Elokuussa 1945 USAan lähetetty lentokirje, jonka pohjataksa oli M30 ulkomaan kirjeelle harvinaisin 5mk oli myynnissä lähtöhinnalla 40 euroa. Lähtöhinta oli mielestäni aika kova, koska näitä kohteita tunnetaan jonkin verran – tosin asiansa tunteva keräilijä osaa arvostaa oikeaa taksaa ja hyviä leimoja. Kirjeelle oli leimattu ”By air to the United Kingdom” ja kohde oli maksettu 5mk Olavinlinna merkillä ja kahdella 9mk postitalo merkillä. Lentotaksa oli 18mk viideltä grammalta, ja taksa-aja pituus yhteensä 21 päivää. Eli kyseessä on kohtalaisen hyvä kohde. Kohde jäi kuitenkin myymättä, myyntihinta oli liian kova. Toukokuussa 1941 Siperian ja Japanin kautta Yhdysvaltoihin kulkenut 3½mk sinisellä maksettu kirje jäi myymättä kympin limitillä, mikä oli ehkä pieni yllätys.

Tätä huutokauppaa riivasivat tekniset ongelmat – ennen kahdeksalta tarkoitettua loppumisaikaa meni Philabid palvelun serveri juntturaan ja homma meni ns. läskiksi. Tästä johtuen huutokauppa avattiin uudelleen pariksi tunniksi ja saatiin suurin piirtein kunnialla maaliin kymmeneltä. Muutamien kohteiden osalta huutoja tulikin lisää. Nämä tekniset vaikeudet ovat aina harmittavia. Tällä kertaa minuun ne eivät vaikuttaneet negatiivisesti – joskus on käynyt toisinkin.

Syyskuun alun huutokaupat

By

Syyskuu on jälleen kerran huutokaupoiltaan rikas – ainakin neljä huutokauppaa on ollut auki ja niissä tietysti mukana jonkin verran M30 keräilijää kiinnostavaa materiaalia – rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että mitään ihmeellistä ilotulitusta ei ole kuitenkaan nähty, vaan kohteet, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ovat olleet sitä tavallisempaa materiaalia. Huutokauppoja pitivät auki SP-Lehti ja Sinettiposti sekä Järvenpään Filateliapalvelu – lisäksi tällä hetkellä auki on HTO:n huutokauppa.

SP-Lehden huutokaupassa oli M30 osastossa, tai tarkemmin sanottuna ”käyttösarjat M30 ja eteenpäin” osastossa myytävänä alle viisitoista M30 kohdetta. Kysymyksessä on mielestäni vähäinen kohdemäärä. Myytävänä oli pääasiallisesti filateliaa, siirtymiä ja tarttumia, mutta myös ns. ehdotearkista leikattu 2½mk sinisen merkin hammastamaton pari. Pari meni kaupaksi 10 euron limitillä – ovat hinnat näiden osalta laskeneet! Syynä lienee se, että M30 filateliakeräilijöitä on kohtalaisen vähän ja toisaalta se, että ehdotearkkien merkkejä on ollut kohtalaisen usein myytävänä – niitä on saanut jatkuvasti ja tämä tyypillisesti laskee hintoja. 35mk Olavinlinnamerkin loisto Kemi leimalla myytiin 28 eurolla, joka oli minulle pieni yllätys – ostaja sai haluamansa ja myyjä varmasti enemmän kuin mitä odotti.

Yllä: Valmiin M54 merkin ehdote Suomen Pankin Setelipainon leimalla leimatulla pahvilla. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Mielenkiintoisin kohde osastossa oli valmiin M54 merkin ehdote setelipainon pahvilla. Tällainen ehdote voidaan laittaa näytille myös M30 filateliakokoelman viimeisille lehdille, joissa käydään läpi siirtymistä seuraavaan merkkimalliin. Samoilla sivuilla olisi tyypillisesti näytillä myös muita M54 ehdotteita ja vedoksia. Tämän kohteen harvinaisuus ja vaikeus ei jäänyt huutajilta huomaamatta ja kohteen hinta nousi 50€ lähtöhinnasta aina noin 350 euroon saakka. Kyseessähän on hyvinkin samanlainen tapaus kuin tuo myös myyty M30 2½mk sininen ehdote – tämä oli erikseen pahville laitettu. Hintaero on kohtalaisen huomattava, mutta tällaisia M54 merkeillä ei tunnetakaan käsittääkseni juuri muita.

Yllä: Harvinainen M30 ehiökortin sommitelma. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Myytävänä postihistoriapuolella oli valtavan vähän kiinnostavaa, postikortti Yhdysvaltoihin 1½mk violetilla merkillä ei mennyt vitosella kaupaksi, vaikka kyseessä on mielestäni aika hyvä väliinputoajasingle. Muuta mainittavaa ei oikeastaan olekaan – eli ”hiljaista”. Ehiöpuolella oli myytävänä muutama kiinnostava ja harvinainen M30 ehiökortti, nimittäin 15mk Olympialaisia varten painetuista kuvallisista ehiökorteista oli myytävänä kaksi Setelipainon ”mitätön” leimattua ”harjoituskappaletta”. Kumpikin meni kaupaksi 115€ hintaan, mikä ei nyt varsinaisen kova hinta ole, sillä kohteet olivat harvinaisia. Mukana oli myös ehiötietäjämme Juhani Pietilän atestit, joten aidosta tavarasta oli kysymys. Paras myytävänä ollut ehiöharvinaisuus oli 25mk puunhakkaajaehiön luonnos, jollaista ei koskaan julkaistu. Kyseessä lienee jonkinlainen ”sommitelma” jolla on havainnollistettu miltä ehiökortti voisi näyttää. En ole nähnyt aiemmin toista juuri tällaista – puunhakkaajan arvomerkintä oli tuotettu liimaamalla hammastamaton 25mk puunhakkaaja-merkki pahvikortille. Ostajat ymmärsivät harvinaisuuden ja kohteen hinta nousi aina 375 euroon saakka.

Sinetti-Postin huutokaupassa oli merkkipuolella myytävänä vain kaksi kohdetta, joista kumpikin oli tätä kirjoitettaessa myymättä. Voidaan siis todeta, että kiinnostavia filateliakohteita M30 osastolla oli nolla kappaletta! Postihistoriapuolella myytävänä oli yli 30 kohdetta, eli paremmalta näytti. Mukana oli muutamia pikkuhyviä, kuten vuonna 1964 M30 merkillä kulkenut tilauskortti – muistamme, että M30 käypäisyys loppui vuoden 1963 alkuun. Kohde ei mennyt vitosell kaupaksi. Mielenkiintoinen vakuutettu kirje 10mk Saimaa merkin singlenä myytiin hieman alle 18 eurolla ja 1939 M17 merkeillä lähetetty, lunastukseen mennyt kirje, jolla lunastus oli maksettu kahdella M30 2mk karmiinilla leijonamerkillä kiinnosti kympin verran. Muutakin pikkuhyvää oli tarjolla – suurin osa myytiin pohjahinnalla.

Yllä: Lentopostikortti 14.10.1937 Helsingistä Turkkiin. Varsovan ja Sofian kauttakulkuleimat ja Istanbulin saapumisleima. M30 3mk tummanoliivi ja 2mk punainen leijonamerkki, yhteensä 5mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk + postikortin lentolisä (15.4.1935 – 31.3.1938) Vähä-Aasiaan (sis. Turkki) 3,00mk = 5,00mk. Vaikea. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti-Posti HK.

Mielenkiintoinen myytävänä ollut M30 kohde oli Turkkiin 1937 lentona kulkenut postikortti. Turkki kuului taksajärjestelmässä tuona aikana ns. Vähä-Aasiaan ja näin ollen sinne ei Euroopan lentotaksalla voitu lentopostia lähettää. Kohde on mielenkiintoinen siksi, että Euroopan ulkopuolelle 1930-luvulla kulkeneet lentopostikortit eivät ole yleisiä. Tämän oli ainakin kaksi keräilijää huomannut, sillä kohteen hinta nousi viiden euron lähdöstä lähes sataan euroon. Mielestäni hinta kipusi ainakin jonkinlaisen kipurajan yli, mutta joskus ihminen kestää ihmeellisiä asioita.

Yllä: Cinderellaosaston ylläri – Postin henkilökortti 5mk Olavinlinna merkillä. Taksa: Postin henkilökortti, ilmeisesti vuodelta 1945 (1.12.1931 – 31.6.1945) 5,00mk. Alle 10 tunnetaan. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti-Posti HK.

Osastossa ”Cinderella” eli Tuhkimo oli tällä kertaa kohtalaisen kiinnostava Tuhkimo-kohde. Nimittäin mahdollisesti koko huutokaupan kiinnostavin M30 kohde – postin henkilökortti, joka oli maksettu M30 5mk Olavinlinna merkillä. Kuvasta (joka oli huonolaatuinen) pystyi näkemään, että merkki on keskeltä haljennut kuvan reunan mukaan. Kohde on silti kiinnostava, ja kun tiedetään, että Postin henkilökortteja M30 merkein tunnetaan alle 10 kappaletta havaitaan, että ainakin 6€ lähtöhinnalla kohde oli todellinen Tuhkimo. Illan pimentyessä ja huutokaupan käydessä kohti loppuaan saapuivat vaunut ja veivät tämän tuhkimon aina yli 130 euron hintaan saakka. Ainoasta rikkinäisestä kohteesta tuli tämän huutokaupan kallein M30 kohde.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupassa ei tällä kertaa ollut mitään mainittavaa M30 keräilijälle, kohteita oli myytävänä vain vähän ja nekin tavallisia. Huutokaupan hinnat alkavat kympistä, joka on tavalliselle tavaralle aika paljon.

SFP:n syksyn ensimmäinen huutokauppa

By

Suomen Filateliapalvelun on-line huutokauppa 110 avasi vuoden 2018 syyskauden huutokaupparumban. Tällä kertaa mukana oli jonkin verran mielenkiintoista M30 tavaraa M30 osastossa, vaikka oman kiinnostukseni kärki kohdistui tällä kertaa erissä myytäviin kohteisiin. M30 osastossa oli parisenkymmentä kohdetta myytävänä ja lisäksi erien kohteet – lukumääräisesti ei kyseessä siis ollut mikään M30 bonanza.

Yllä: 50p vihreän merkin hammastesiirtymäkuusilo. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli 50p vihreän merkin kuusilo, jolla oli selvä hammastesiirtymä – tällaiset siirtymät ovat filateelisessa kokoelmassa tarvittavia erikoisuuksia ja kohtalaisen näyttäviä. Kuusilo on parempi kuin yksittäinen merkki, koska siinä ei jää epäselväksi mistä on kysymys. Tarjolla oli lisäksi 50p vihreä merkki, jolla oli hammastesiirtymä, ja jolta oli leikattu hammaste yläreunasta pois – näin lienee yritetty saada luotua illuusio kahdelta reunalta hammastamattomasta merkistä. Illuusioksi tämä jäikin, sillä ostajat eivät innostuneet.

Tälläkin kertaa myytävänä oli ns. esittelyarkki M30 merkeistä – lähtöhinta oli jälleen 450 euroa, sama kuin viimeisessä vastaavassa huutokaupassa, jolloin arkki myytiin jälkimyynnissä. Näitä on olemassa n. kymmenen kappaletta markkinoilla ja ne ovat peräisin eräästä tunnetusta M30 filateelisesta kokoelmasta, jota on hajoitettu jo muutaman vuoden ajan. Kyseessä oli tällä kertaa 2mk/1½mk punaisen päällepainamamerkin ehdotearkki. Näitä lienee tulossa vielä ainakin puolen kymmentä. Ei ole mennyt kaupaksi tätä kirjoitettaessa. Virheellinen ”vuosilukuerikoisuus” 15mk punaisen M30 leijonamerkin kuusilossa, eli vuosi ”1591” meni kaupaksi n. 20 eurolla – lähtöhinta oli 20 euroa. 30mk linja-auto merkki, jolla oli laskoksen aiheuttama hammaste-erikoisuus nousi 30 euron limitistä n. 40 euroon – kohde oli mielestäni hyvän näköinen.

Yllä: Paketin osoitekorttina käytetty ehiökortti. Riistavedeltä 28.2.1938 Helsinkiin. Postinkantajan numeroleima 3365. Taksa: Paketti (3-5kg) kotimaassa (15.1.1926-31.8.1942) 9,00mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kotimaan postihistoriakohteista jännittävin taisi olla ehiöpostikortti, jota oli käytetty paketin osoitekorttina. Kortille oli mitätöity paketin lähettämistä varten taksan mukaisesti M30 postimerkkejä ja se oli leimattu ”pakettikortiksi”. Takapuolella oli asianmukaisesti merkinnät koskien paketin luovuttamista. Kyseessä lienee ollut tilanne, jossa pakettikortit ovat lähettävästä postitoimistosta väliaikaisesti loppuneet ja ehiökortista on löydetty asiaan ratkaisu. Tämä on mielenkiintoinen, joskaan ei Postin sääntöjen mukainen tapa hoitaa pakettikortin virkaa ehiöllä – oikeastaan aika kiva postihistoriallinen tapaus. Samaa mieltä olivat ostajat – 20 euron lähtöhinnasta kortin hinta kipusi aina yli 120 euron. Toinen kiinnostava kotimaan postihistoriakohde oli vapaakirje, jolle oli maksettu vain pikalisä. Kyseessä oli kahdella viiden markan sinisellä leijonamerkillä maksettu 10mk pikalisä vuodelta 1945. Tämän kohteen sai ostaa hiukan yli kolmella kympillä.

Yllä: Keltainen 3mk merkki singlenä postikortilla Ruotsiin. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. 6½ kuukauden taksa ja mahdollinen 3mk keltaisella vain kaksi kuukautta. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Pohjoismaihin menneitä lähetyksiä oli M30 osastolla myytävänä kaksi kappaletta. Näistä toinen oli mielestäni aika tavallisen oloinen 50p vihreällä M30 leijonamerkillä maksettu lehtikääre Tanskaan. Lehtikääret ovat tietysti ihan kivoja, mutta tällainen ensimmäisen painoluokan painotuotteen taksalla kulkenut ei herättänyt minussa juuri minkäänlaista verenpaineen nousua. Toinen Pohjoismaihin kulkenut kohde oli Ruotsiin vuonna 1945 mennyt postikortti, joka oli maksettu yksin 3mk keltaisella M30 leijonalla. Kyseessä on mielestäni mielenkiintoinen ja hyvä kohde, vaikkei se juuri miltää näytäkään. Kuten asiasta ymmärtävät tietävät, julkaistiin 3mk keltainen kotimaan postikortin taksalle tarkoitettu merkki vasta 16.11.1945, mikä tarkoitti sitä, että tarkoituksenmukainen käyttö rajoittui vain kahteen kuukauteen. Kun taksa Pohjoismaihin oli sama kuin kotimaahan, on tämä hyvä taksakohde, sillä taksa-aika on tosiaan vain tuo kaksi kuukautta. Olen nähnyt alle viisi tällaista 3mk keltaista sinkkua Pohjoismaihin, joten mistään valtavan yleisestä kohteesta ei ole kysymys, vaikka epäilemättä postikortteja etenkin Ruotsiin lähetettiin tällä taksalla suuria määriä.  Vielä minulle ei ole tullut vastaan muualle kuin Ruotsiin 3mk keltaisella singlellä lähetettyä Pohjoismaista postikorttia. Halvalla meni, hinta ei kahden kympin limitistä noussut – veikkaan, että kohteen vaikeus oli jäänyt ymmärtämättä.

Yllä: Postikortti 3.7.1942 Tervakoskelta Berliiniin, Saksaan. M30 1,75mk keltainen ehiökortti ja kaksi 50p vihreää M30 lieijonamerkkiä, yhteensä 2,75mk. Suomen ja Saksan sensuuri. Hyvän näköinen postikortti, Saksan erikoistaksan ensimmäisen taksa-ajan puitteissa. Taksa: Postikortti Saksaan (1.4.1942 – 30.8.1942)  1,75mk + postikortin lentolisä Eurooppaan (30.4.1928-30.9.1942) 1,00mk = 2,75mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Erikoistaksaisia lähetyksiä tällä hetkellä edustivat Latviaan 1939 lähetetty 1,25mk keltaisella merkillä maksettu postikortti ja vuoden 1942 heinäkuussa lentona Saksaan lähetetty postikortti. Näistä on todettava, että Latviaan mennyt kortti on ”oman erikoistaksansa” yleisin ja helpoin edustaja. Saksaan mennyt 1,75 perustaksainen postikortti on hyvin harvinainen, lentopostissa 2,75mk taksalla kulkeneita tunnetaan enemmänkin. 2,75mk violetilla merkillä kulkeneita sinkkuja lienee havaittu kymmenisen kappaletta ja muita tällä taksalla kulkeneita lentopostikortteja toiset mokomat. Siitä huolimatta kyseessä on hyvä taksa ja kohde on itsessään hyvän näköinen – lentoposti on ilmaistu leimalla ja kortti on sensuroitu sekä Suomessa, että Saksassa. Kohde oli ensimmäinen M30 luokan kohteista, joihin tuli huuto – 50 euron limitti ei siis keräilijöitä pelottanut ja myyntihinta paukahti yli satasen.

Jälleen myytävänä oli myös 6mk punainen postikortilla – tällä kertaa kyseessä oli sama Neuvosto-Eestiin vuonna 1946 mennyt kohde, joka oli jo aiemmin myytävänä SFP:n huutokaupassa 109 keväällä. Hintaa oli pudotettu sataseen sen jälkeen, kun kohde oli jäänyt myymättä korkeammalla lähdöllä aiemmin. Satanen alkaa tästä kohteesta mielestäni olla jo ns. mahdollisuuksien rajoissa, sillä kohde on M30 postihistoriakeräilijälle ns. parempi singlekohde ja kyseinen kappale on siistin näköinen ja kohdemaakin kiinnostava. Limitillä kohde tekikin kauppansa, hyvä ostos mielestäni ostajalle. Hyvä postikorttikohde oli myös 10mk violetin M30 leijonamerkin single lentopostikortilla vuodelta 1947 Englantiin. Vaikka kysymyksessä ei ole mikään järisyttävä kohde, on se kuitenkin hyvä taksakohde ja ihan ”ok” kohde 10mk violetille merkille. Limitin ollessa 20 euroa meni kohde kaupaksi.

Yllä: Painotuotepostikortti Valkeakoskelta 22.11.1945 Tartumaahan, Eestiin, Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton sensuuri. M30 2mk keltainen single. Kulkenut Leningradin kautta. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 2,00mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Mielestäni mielenkiintoinen kohde oli 2mk keltaisella merkillä maksettu postikortti Eestiin, Neuvostoliittoon vuodelta 1945. Kortilla oli kirjoitusta enemmän kuin viisi sanaa, oikeastaan seitsemän sanaa, mutta kyseessä oli luonteeltaan selvästi ”lyhyt tervehdys”, joka mielestäni vastaa painotuotepostikortin tarkoitusta. Vaikka kirjaimellisesti sanojen määrä ylittää painotuotteelle sallitun ollaan sillä pienellä harmaalla alueella, jossa olen valmis kallistumaan siihen suuntaan, että kyseessä on painotuotteeksi ”kelpaava” kohde. Neuvostoliitto ei sodan jälkeen ole ”helppo” kohdemaa – kortilla on myös Neuvostoliiton sensuuri. Lähtöhinta kohteella oli 20 euroa  – kyseessä on hyvä kohde 2mk keltaiselle merkille, suurella todennäköisyydellä merkki on sellupaperia ja parhassa tapauksessa jopa viimeistä kellanoranssia tilauserää 650; kuvan perusteella en osaa itse sanoa onko näin. Kohteen hinta jäi alle neljän kympin, mikä mielestäni ei ollut kallis hinta näin mielenkiintoisesta kohteesta.

Lentopainotuote 15mk punaisen merkin singlellä Ranskaan oli myytävänä 20 euron lähdöllä. Tällainen 50-luvun lentopainotuote M30 merkin singlellä saattaa vaikuttaa höpö höpöltä, mutta kuten monta kertaa aiemminkin olen todennut ovat lentopainotuotteet yksi kaikkein aliarvostetuimmista lähetyksistä, joita kentällä liikkuu. Lentopainotuotteet nimittäin eivät sittenkään ole kovin helppoja ja kaikki erikoisuudet, kuten tässä tapauksessa yhden merkin single, ovat heti hieman parempia lähetyksiä. Näitä 15mk punaisen leijonamerkin singlellä kulkeneita lentopainotuotteita olen nähnyt alle kymmenen – tässä on luultavasti kulkenut painotuotteena onnittelukortti avonaisen kirjekuoren sisällä. Mielestäni mielenkiintoista lentopainotuotteissa on se, että ne eivät jostain syystä ole löytäneet tietään lentopostikokoelmiin, joissa tyypillisesti on näytillä lähes pelkästään kirjepostia (kirjeitä ja postikortteja) – tämä asia on tullut selväksi Godfreyn lentopostikokoelmaa katsoneille ja sama asia oli myös nähtävissä Pokelan EstExissä nähdyssä kokoelmassa.

Yllä: Kohteesta 1234 erikseen pyydetyn yksittäisen kohteen kuvat – Lentolipukkeella varustettu postiennakkopaketin osoitekortti. Leimattu Turussa 1.8.1930 ja Maarianhaminassa samana päivänä kello 16 (tai klo. 18). Postiennakon määrä 167,50 markkaa ja paino 0,5kg. M30 5mk Olavinlinna, 1½mk violetti ja 1mk oranssi, yhteensä 7,50mk sekä 2kpl M17 2mk sininen, yhteensä 11,50mk.Taksa: Paketti (-1kg) kotimaassa (15.1.1926 – 31.8.1942) 5,00mk + postiennakko (101-500mk) kotimaassa (15.1.1926 – 30.11.1931) 2,50mk = 7,50mk. Paketin lentolisä kotimaassa per 1kg (1.4.1928 – 30.9.1942) 3,00mk. Yhteensä taksa lentona 10,50mk. Maksettu liikaa tai jotain muuta…

Erissä oli muutamia kiinnostavia M30 kohteita myytävänä, itse asiassa useammassakin erässä, mutta keskityn tässä vain yhteen kohteeseen, joka on kohtalaisen mielenkiintoinen ja herättää keskustelua. Kohde löytyi erästä, joka oli myytävänä numerolla 1234. Kyseessä on vuonna 1930 leimattu mallien M17 ja M30 sekapostite paketin postiennakko-osoitekortti, jolle on lisätty lentolipuke.Kuten aiemminkin tässä blogissa on todettu, ovat kotimaan lentopaketit äärimmäisen harvinaisia ja aina kun niitä tulee vastaan tulee olla varpaisillaan, sillä kuten hyvin tiedetään kaikenlaisia vedätyksiä on liikenteessä. Tämä kyseinen osoitekortti on kirjoitettu ja lähetetty Turussa 1.8.1930 ja sille on kiinnitetty M30 merkkejä yhteensä 7½ markan edestä, joka vastaa paketin ja postiennakon taksaa. Lisäksi kortille on mitätöity M17 merkein 4mk, joka ei kuitenkaan vastaa paketin tuonaikaista lentolisää, joka oli 3 markkaa. On kuitenkin huomattava, että 4mk oli paketin lähettämisen aikaan pikalisän hinta. Toisaalta, että paketin lähettäminen kiireellisenä maksoi kaksinkertaisesti paketin hinnan (KK 43 / 1925), eli tässä tapauksessa 5mk. Olen kuitenkin nähnyt paljon pakettikortteja, jotka on varusteltu pikalisällä ja ”pikalisän” mukaisella maksulla. En ole täysin perillä siitä mitä tuo kiireellisyys vs. pikalisä merkitsi paketin käsittelyssä käytännössä. Tämän lisäksi kun katsotaan tarkasti leimojen kaaria kortilla olevilla merkeillä, huomataan, että M17 merkeistä vasemman puolimmaisessa on leiman kaari, joka ei jatku merkin ulkopuolella kortille. Tämä asia on mielestäni erittäin suspekti!!

Turun ja Maarianhaminan välisistä lennoista sen verran, että paketin lähettämisen aikaan elokuussa 1930 ja paketin lähettämisen päivänä (joka oli perjantai) kulki lento, joka lähti Turusta kello 16 ja oli arvatenkin perillä Maarianhaminassa noin kello 17. Näin ollen on mielestäni mahdotonta, että tällä lennolla kulkenut lähetys olisi voitu aidosti leimata Maarianhaminassa kello 16. Lento jatko Maarianhaminasta Tukholmaan. Jos Maarianhaminan leimaus onkin 18 muuttuu tämä asia erilaiseksi ja voin uskoa, että paketti olisi ehtinyt Maarianhaminan kentältä postiin iltakuudeksi ja tullut siellä leimatuksi. Kuvasta ei voi 100% varmuudella sanoa Maarianhaminan kellonaikaa, mutta se näyttää kovasti olevan 16.

Optimisti voi spekuloida, että kortille on Turussa maksettu pikalisä, jonka tilalle postissa on laitettu lentolisä ja paketti olisi lentänyt Turusta Maarianhaminaan. Tällaisena kortti olisi hieno kohde – ongelma on se, että asiasta ei ole mitään todisteita ja lisäksi se, että M17 merkkien leiman kaari on äärettömän onneton juttu. Eli jälleen kerran löytyi aikamoisen vaikea purtava ja vaikka tällaisen kivan tarinan tähän saisi väkisin väännettyä, niin enpä itse tätä kohdetta lähtenyt vakavasti havittelemaan. On hyvinkin mahdollista, että M17 merkkien alta löytyy Turku-leima, joka jatkuu kortilla ja kyseiset kaksi merkkiä on lisätty kortille filunkimielessä samaan aikaan kun lentolipuke on lisätty. Pitäisi saada kohde lähempään tarkasteluun, jotta voisi tehdä tämän parempia arvioita siitä, että mistä oikeastaan on kysymys. Joka tapauksessa kiinnostava kohde, vaikka todennäköisesti onkin filunki. Erän hinnaksi saatiin hieman yli 110 euroa.

 

 

KESFILA 2018 – kokoelman läpikäynti

By

Esitin Jyväskylässä järjestetyssä KESFILA näyttelyssä yhden kehyksen kokoelman ulkomaan taksaisista painotuotteista. Kuten aiemmassa KESFILAa käsittelevässä kirjoituksessa mainitsin, ajattelin käydä kokoelman läpi yksityiskohtaisesti, kun aikaa tulee – nyt lomat ovat alkaneet ja aikaa on sen verran, että ehdin käydä kokoelman läpi. Kokoelman ideana on esitellä Malli 1930 merkeillä ulkomaan painotuotetaksoja merkkimallin käyttöajalta. Erityisesti halusin esitellä kaikki UPU:n värisuositusten mukaiset vihreät M30 merkit, jotka oli painettu nimen omaan ulkomaan ensimmäisen painoluokan painotuotteita varten.

Yllä: Kokoelman etusivu

Kokoelman etusivulla kerrotaan yleisluontoisesti ulkomaan painotuotteista ja todetaan, että painotuotteet ovat usein aliarvostettuja lähetysmuotona, vaikka erityisesti ulkomaan painotuotteista löytyy hyvinkin vaikeita kohteita. Erityisen vaikeita ovat painavammat painotuotteet ja lentopainotuotteet 30- ja 40-luvuilta. Etusivulla todetaan, että mukana ei ole muita kuin vaikeita kohteita, eli aivan tavallinen tavara on jätetty ”armotta” pois. Näyttelykokoelmiin yleensä tehdään lyhyt, parin sivun pituinen, kokoelmaa paremmin selittävä synopsis. Synopsiksessa voi esittää asioita, joita ei kokoelman etusivulle mahdu ja mahdollisesti ”kouluttaa” kokoelman katselijoita etusivuakin enemmän. Kokoelman synopsiksen voi ladata tästä linkistä.


Yllä: Video, jolla kokoelmaa käydään läpi – loppuu kesken lauseen, jatkuu osassa 2

Yllä: Videon toinen osa, jolla käydään läpi kokoelma loppuun, sekä kokoelman saama arvostelu lyhyesti

Yllä olevilla videoilla kokoelma käydään läpi alusta loppuun – videon katsomalla pääsee kohtalaisen hyvin perille vihreistä M30 leijonamerkeistä ja erilaisista ulkokomaan painotuotteista ja niiden harvinaisuudesta. Video loppuu kesken, koska ohjelma jota käytin ns. ”crashasi” eli luhistui omaan mahdottomuuteensa. Onneksi pystyin pelastamaan nauhoitteen, ja säästin aikaa siinä, ettei tarvinnut aloittaa uusiksi nollasta.

 

EstEx 2018 Tallinna

By

Eteläisen naapurivaltiomme Eestin tai Viron satavuotisen taipaleen juhlistamiseksi järjestetty EstEx 2018 näyttely on yhä auki ja voimissaan tätä kirjoitettaessa Tallinnassa. Näyttelypaikkana on Eestin messukeskus Piritan kaupunginosassa, ei kovin kaukana Moskovan Olympialaisten purjehduskilpailujen näyttämöstä. Messukeskuksesta on näyttelyä varten varattu yksi halli, joka on täynnä kehyksiä – kaiken kaikkiaan viidettä sataa. Mukana on suuri määrä suomalaisia kokoelmia, yli neljäsosa koko kehysmäärästä. Luonnollisesti Eestiläiset ja muut Itämeren valtiot, jostain syystä Latviaa lukuunottamatta, ovat hyvin esillä. Lisäksi Romaniasta oli käsittääkseni yksi kokoelma. Hallissa ei ole ilmastointia ja tästä johtuen fiilis oli kohtalaisen lämpöinen. Aamulla suoritettu lattioiden vesipesu ei vähentänyt ”safari-meininkiä”. Ilmeisesti siivoojille ei oltu kerrottu, että vesihöyry ja postihistoria eivät sovellu kovin hyvin yhteen…

Itse lähdin matkaan jo näyttelyn avajaispäivää edellisenä iltapäivänä, ensin linja-autolla Helsinkiin, josta nousin laivaan. Huomasin, että laivalla voi huokeasti yöpyä ja nousta maihin Tallinnassa vasta aamulla. Näin säästin hottelin kustannukset. Matka-aika Helsingistä Tallinnaan on vain kaksi tuntia, joten hyvin helppo ja näppärä yhteys on kysymyksessä. Aamiaisella huomasin, että mukana on Forssan kerholaisia ja Hämeenlinnasta Esa Kärkäs. Söimme yhdessä aamiaisen ja siirryimme sen jälkeen forssalaisten autolla messukeskukselle. Kiitokset vielä kyydistä! Olimme sen verran etuajassa, että ”jouduimme” odottelemaan kauniissa aamusäässä ja juttelemaan muiden paikalle hyvissä ajoin saapuneiden kanssa mieliaheestamme. Hieman ennen yhdeksää joukko kommissaareja ja tuomareita tuli paikalle, ja tämän jälkeen pääsimme kaikki sisälle näyttelyyn, vaikka sen virallinen avautuminen tapahtuisikin vasta kymmeneltä. Tunnelmaa ei siis pilannut liiallinen niuhoittaminen.

Yllä: Heti näyttelypaikalle saavuttuamme otettu video.

Näyttelyssä oli lähes kaikki kehykset saatu jo täytettyä ja ennen virallista alkamisaikaa loputkin oli täytetty. Oli mukava huomata, että Suomesta Viroon 1930-1945 M30 merkein lähetettyjä kohteita käsittelevä yhteiskokoelmamme (Kauppi, Seitsonen, Nieminen, Collan) oli hienosti esillä heti sisäänkäynnin edessä ja kehysnumerolla 001. Valaistus oli paikassa parhain mitä koko hallista löytyi ja toivottavasti kokoelma kiinnostaa katsojia. Yleensähän yhdessä tehtyjä kokoelmia ei näyttelyissä ole nähty ja näyttelysäännöt tyypillisesti estävät kokoelmien yhdessä kokoamisen. Tämä on tietysti hieman ristiriidassa sen kanssa, että tulos ja mitalit annetaan aina kokoelmalle eikä näytteilleasettajalle… mutta tällaiset ovat säännöt. Tällä kertaa homma onnistui siten, että Suomen komissaarina toiminut Jukka Mäkinen hoiti homman kotiin ja sai kokoelmamme mukaan kutsuttujen luokkaan. Kokoelma oli suunniteltu ja tehty vain tätä näyttelyä varten, eikä sitä suurella todennäköisyydellä tulla enää missään tämän jälkeen näyttämään, joten tavallaan kutsuttujen luokka sille oikea paikka onkin.

Kauppiaita paikalla oli kohtalaisen nihkeästi – olin tästä hieman yllättynyt, mutta ehkäpä järjestäjiltä oli hinnoittelun suhteen mopo karannut. On kuitenkin kaikkien etu, että kauppiaita olisi paikalla maksimaalisesti, koska tällöin keräilijöitä tulee paikalle maksimaalisesti – itse näyttely on yksi asia, mutta harrastukseen kuuluu vahvasti uuden tavaran hankkiminen ja jos se ei onnistu on yksi vetovoimainen elementti pois pelistä. Paikalla oli siis alle kymmenen myyjää, joista suomalaisia edusti Vesa Järvistö. Toinen ”iso” myyjä oli tanskalainen JF-Stamps, jonka hintataso on tunnetusti sieltä korkeammasta päästä. Kohde kuin kohde on tyypillisesti kaksin, jollei kolminkertaisesti hinnoiteltu verrattuna ns. normaaliin. Itse en tästä johtuen ole ostanut JF:ltä tyypillisesti kuin hyvin vaikeita kohteita, silloin harvoin, kun niitä on ollut saatavilla. Kun hinnat huitelevat yli satasessa alkaa moninkertaisten hintojen pyytämienen olla vaikeampaa, joten paremmissa kohteissa ei hinta ehkä sittenkään ole niin huikea, kuin edullisemmissa. Ja toki hinta on aina neuvotteluasia… Paikallisilla kauppiailla tavara oli tyypillisesti painottunut akselille Eesti-Venäjä-Saksa ja suomalaista filateliaa oli myytävänä vähän, jos lainkaan.  Sekä Järvistöllä että JF:llä oli M30 postihistoriaa myytävänä ja kaikenlaista pikkukivaa oli näkyvissä. JF:llä oli muutamia kohteita, joita olisin voinut ostaa, mikäli niiden hinta olisi ollut matalampi – päädyin kuitenkin olemaan ostamatta, sillä tuplakohteiden ostaminen kallilla on aika hurjaa toimintaa.

Yllä: M30 kortti Odd Arve Kvinneslandin kokoelmasta ”Postal history of the sea service East Prussia 1935-1944”. Pahoittelut huonolaatuisesta kuvasta.

Mallin 1930 kohteita oli näytillä muutamissa kokoelmissa, oman kokoelmamme lisäksi. Eräällä norjalaisella oli omassa laivaleimauksia ja laivapostia esittelevässä kokoelmassaan mukana yksi M30 merkeillä lähetetty Saksassa, Itä Preussissa laivaleimattu postikortti. Kortti on leimattu M/S Hansestadt nimisen aluksen laivaleimalla. Muut M30 kohteet löytyivät kahden suomalaisen kokoelmista – Harri Ala-Honkolalla oli lento-onnettomuuspostia käsittelevässä yhden kehyksen kokoelmassaan muutamia M30 kohteita, jotka tietysti ovat erinomaisia, koska lento-onnettomuuskohteet ovat tyypillisesti harvinaisia. Harrilla oli näytillä mm. Småland lentokoneen maahansyöksyssä käristynyttä M30 postia. Samaisessa kokoelmassa oli mukana kaksi kolmesta tunnetusta matkustajakone Kalevan alasampumisesta säilynyttä kirjettä. Aero Oy:n siviililentoa suorittava matkustajakone Kaleva oli 14.6.1940 lentoreitillä Tallinna-Helsinki ja kuljetti postia, kun Neuvostoliittolaiset pommikoneet ampuivat sen varoittamatta alas. Neuvostoliittolaisten tähtäimessä oli koneessa kuljetettu 227kg diplomaattipostierä Amerikkalaista ja Ranskalaista diplomaattipostia, jonka sisällön he halusivat nähdä – tätä varten he kaikkien kansainvälisten sopimusten vastaisesti hyökkäsivät matkustajakoneen kimppuun, tappaen sen miehistön ja kaikki matkustajat, sekä varastivat postin. Kone syöksyi mereen ja syöksupaikalle ehätti ensimmäisenä troolari – pian neuvostoliittolainen sukellusvene kuitenkin nousi pintaan lähellä ja tykillä uhaten takavarikoi kaiken postin, jota troolari oli ehtinyt nostaa. Suomen sodanjohto pääsi heti tietoiseksi asiasta, sillä sukellusvene sähkötti Pietariin, että pommikoneet olivat ampuneet Kalevan alas – suomalaiset osasivat avata Venäläisen koodatun lähetyksen. Asiaa ei kuitenkaan päästetty julkisuuteen, eikä se tullutkaan julkiseksi, vaikka Viron puolella alasampumisella oli silminnäkijöitä – Neuvostoliitto nimittäin sulki yhteydet Eestiin heti alasampumisen jälkeen ja miehitti koko Baltian kaksi päivää myöhemmin. Tämä tapahtui siis välirauhan aikana! Kun Suomen ja Neuvostoliiton välillä virallisesti oli rauha – Suomen sodanjohto ilmeisesti katsoi, että asia salataan, jotta asian tiimoilta vältettäisiin sodan uudelleensyttyminen.

Toisen teorian mukaan diplomaattipostilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, vaan kysymys oli pikemminkin Neuvostoliiton sotavoimien epäselvistä ohjeista Viron eristämiseen liittyen – pommikoneiden miehistöt eivät ymmärtäneet ampuvansa Suomalaista konetta, niille oli annettu ohjeet estää Virolaisten koneiden lähteminen maasta. Kyseessä olisi ollut siis ns. ”rankemman kertaluokan tyrintä”. Voin kuvitella tämän teorian paikkaansa pitäessä herrojen pommittajalentäjien saaneen Neuvostoliittolaiseen tapaan ohjeistuksen toimia seuraavat vuodet suolakaivoksessa jossain jumalan selän takana. Oli miten oli tämä onnettomuuden piikkiin kirjattu mereensyöksy oli siis kylmän rauhallinen siviilikoneen alasampuminen Neuvostoliiton taholta. Asia tuli julkiseksi vasta 1990-luvulla ja kuolleiden perheille mm. ei oltu asiasta kerrottu. Harrin kokoelmaan kannattaa siis tutustua – historiallisia kohteita löytyy.

Toinen M30 kohteita sisältänyt kokoelma oli sekin lentopostiluokassa – kyseessä on Timo Pokelan, toisen lentopostia käsittelevän kirjan kirjoittajista, Suomen lentopostia käsittelevä viiden kehyksen kokoelma ”Airmail of Finland 1913-1952”. Kokoelmassa käsitellään lentopostin alkuaikoja Suomessa ja mukana on niin Suomesta ulkomaille kuin ulkomailta Suomeenkin tulevaa postia. Pokela on laittanut kokoelmansa täysin uusiksi ja yleisilme on mielestäni pirteä. Jokaisella sivulla on pitkälti kerrottu aiheesta kohdeselosteiden lisäksi. Mukana on muutamia mielestäni hyviä M30 kohteita, mm. raskas lentopainotuote (lehtikääre) ja sota-aikainen kotimaan lentopostikirje, Vaikka en aivan jokaisesta kokoelman teksteissä kirjoitetusta asiasta ole Timon kanssa samaa mieltä on hienoa, että kokoelma oli taas näytillä.

Yllä: Käteen jäänyt kohde, kirje Helsingistä 28.11.1940 Reichenbergiin, Sudeettialueelle. M30 3½mk sininen leijona. Suomnen ja Saksan (Köln) sensuurit. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936-30.8.1942)) 3,50mk.

Tällä kertaa käpälään jäi vain pari kohdetta, joista yksi on mielenkiintoinen kirje Sudeettialueelle, Reichenbergiin. Reichenberg oli Sudeettialueen administratiivinen pääkaupunki ja nykyään kaupungin nimi on Liberec. Sudeettialueet liitettiin Saksaan vuonna 1938 ja käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Tsekkoslovakian puolustusmahdollisuudet Saksaa vastaan katosivat, jos kohta ne eivät hyviä olleet olleet liitosta ennenkään. Vieraan vallan tapa hamuta toisten alueita ei siis ole mitenkään uusi asia – Sudeettialueiden osalta tilanne kuitenkin oli siitä mielenkiintoinen, että liitos tapahtui ulkovaltojen mm. Englanti, hyväksynnällä. Kun puhutaan siitä, että Venäjä valtasi Krimin Ukrainalta, ei tarvitse siis mennä kuin aikaan ennen toista maailmansotaa, kun aivan vastaavaa tapahtui Keski-Euroopassa. Jopa argumentit väestön etnisestä kuuluvuudesta ”emämaahan” ovat erittäin samankaltaisia. No se maailman politiikasta – alue on mielenkiintoinen postihistoriallisesti, sillä Sudeettialueelle lähetettyä postia ei tunneta valtavasti ja niille, jotka keräävät toisen maailmansodan postia ovat alueelle lähetetyt kohteet kiinnostava osa sodan alkutahtien kuvaamista.

Vaikka uusia kohteita ei taskuun jäänytkään nippukaupalla oli reissu tekemisen arvoinen – harrastuksen parissa vietetty päivä sujui nopeasti ja kotimatkakin jutellessa keräilijäkavereiden kanssa meni viihdyttävästi. Vaikka Yhdysvaltain ja Venäjä presidenttien tapaamisen takia oli ilmoitettu maahantulomuodollisuuksien mahdollisista kiristyksistä, ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa ollut havaittavissa Länsisatamassa.