malli1930.fi

KESFILA 2018 etkot

By

Vuoden suurin kotimainen näyttely, Kesfila 2018 on jo alle kuukauden päässä. Huomasin, että Keski-Suomen Filatelistikerhon hienoille verkkosivuille liitetyille näyttelyn sivuille oli ilmestynyt näyttelyssä esitettävien kokoelmien lista. Listaa tutkimalla huomaan, että tulossa on paljon mielenkiintoista nähtävää, myös M30 kiinnostuneille. Heti listan alussa – kutsuttujen kokoelmien luokassa on M30 kiinnostavaa, nimittäin Keski-Suomen Filatelistiseuran kokoelma ”Kotimaista lentopostia 1920 – 1947” sisältänee mielenkiintoisia M30 kotimaan lentolähetyksiä. Perinteisen filatelian luokassa on näytillä Kalervo Lappalaisen kahdeksan kehyksen mittainen M30-kokoelma ”Yleismerkit 1930 – 1952”. Lappalainen ei ollut mukana Finlandiassa, mutta muista hyvin Jyväskylän Nordiasta, että kokoelma on laadukas ja sisältää paljon mielenkiintoisia kohteita. On mielenkiintoista nähdä, miten paljon uutta materiaalia kokoelmaan on tullut ja onko esitystapa muuttunut viimekertaisesta.

Postihistorialuokassa on mukana minulle yllätys, erittäin miellyttävä sellainen, nimittäin Harri Ala-Honkola esittää seitsemän kehystä aiheella ”Käyttösarja 1930 postimaksuja ja muita maksuja 1930 – 1962”. Kun tiedetään, että Ala-Honkolalla on mm. erinomaiset kokoelmat keskeytyneistä postiyhteyksistä ja katastrofipostista on odotettavissa hyvin kiinnostavia M30 kohteita sisältävä kokonaisuus. Ne, jotka Harrin tuntevat tietävät, että on kysymyksessä filatelisti, jolla on vihikoiran vainu ja haukan silmä – eli erittäin tarkkasilmäinen keräilijä, jolla on hyvä käsitys postihistoriasta ja sen kummallisuuksista – uskon, että tullaan näkemään hienoja löytöjä ja toivottavasti ennen näyttelyissä näkemättömiä kohteita.

Itse esittelen Jyväskylässä ulkomaan painotuotelähetyksiä M30 merkein, pääpaino on vihreiden, ensimmäisen painoluokan painotuotteille tarkoitettujen M30 leijonamerkkien esittelemisessä – lisäksi tullaan näkemään myös muita M30 aikakauden ulkomaan painotuotelähetyksiä. Tällä kertaa esitys on yhden kehyksen mittainen.

Mielenkiintoisia M30 kohteita tultaneen näkemään Tuomas Juvosen lunastuksia käsittelevässä kokoelmassa ja Kari Mäntysen vankilapostikokoelmassa. Myös Jorma Keturin postin ”urkintaa” käsittelevässä kokoelmassa nähtäneen mielenkiintoisia M30 kohteita. Lentopostiluokassa mukana oleva Esko Seitsosen ”Suomalaisen lentopostin ohjaukseen käytettyjä leimoja ja merkintöjä 1938 – 1948” sisältää varmasti useita kiinnostavia M30 kohteita – odotan tämänkin kokoelman näkemistä kovasti.

Yhteensä kehyksiä Kesfila 2018:ssa näyttäisi olevan viidettä sataa, eli ei mikään vähäpätöinen määrä – nähtävää riittää hyvin pariksi päiväksi, kun käyn verkkaisesti kaiken kiinnostavan läpi. Jyväskylässähän on näyttelyn lisäksi myös Liittokokous ja siellä nähtäneen mielenkiintoisia käänteitä ja keskustelua. Itseäni kiinnostaa, että mihin Liitto aikoo käyttää lähes kymppitonnin Internet-kotisivuihin liittyen (budjetti) – vaikka sivut uusittaisiin, niin on budjetoitu aika pitkälti yläkanttiin. Kannattaisi kysyä apua ja vihjeitä Keski-Suomen Filatelisteilta, joilla on erittäin hienot sivut; saattaisi olla, että päästäisiin ”aika paljon” halvemmalla.

Helmikuun huutokauppoja 2018

By

Huutokauppakevät jatkuu ja helmikuun puolen välin pintaan päättyivät Forssan kerhon Huutokortti HK ja HTO:n huutokauppa. Huutokortissa oli myytävänä lähes viisikymmentä kohdetta M30 osastossa. Tällä kertaa Huutokortin anti oli aika tavanomaista, mukana oli muutamia kiinnostavia ”pikkuhyviä” kohteita, kuten 50mk Tammerkosken silta singlenä kirjatulla paikalliskirjeellä vuodelta 1956. Tämä on paikalliskirjeen viimeinen taksa-aika M30 merkeille ja ei sittenkään kovin helppo single, myytiin vitosella jälkimyynnissä.

Yllä: Helsingistä 27.3.1958 (ilmeisesti) lähetetty kirjattu pikakirje Kuusankoskelle. M30 100mk Helsinki ja M54 10mk vihreä leijona sekapostite. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.6.1956 . 31.12.1962) 30,00mk + kirjaaminen (1.6.1956 – 31.12.1962) 30,00mk + kirjeen pikalisä (1.6.1956 – 31.7.1958) 50,00mk = 110,00mk. Kuva: Huutokortti HK.

Myytävänä oli myös muutamia kotimaan pikakirjeitä, jotka saavuttivat suosiota sen verran, että menivät kaupaksi pohjahinnoillaan tai pienillä nousuilla – yksi myytävänä olleista pikakirjeistä oli toisen painoluokan, mikä teki siitä mielestäni näitä muita paremman. Kotimaassa kulkenut kirjattu pikakirje, joka oli sekapostite mallin 54 kanssa, myytiin hieman yli 14 eurolla. Myytävänä oli myös vakuutettuja kirjeitä vuodelta 1945, joilla oli myös 10p M30 merkkejä, jotka saattoivat olla, tai saattoivat olla olematta jotain harvinaisempaa paperia (sellupaperi). Näiden kanssa en uskaltanut lähteä tanssimaan, koska ei ollut mahdollista päästä tarkistamaan asiaa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että jos on vuoden 1945 puolella lähetetty Helsinki-leimattu vakuutettu kirje, niin ollaan aika kovissa todennäköisyyksissä sen asian suhteen, että kyseessä on sellupaperinen merkki. ”Taka-Ylä-Posion” postitoimistossa lähetettiin sen verran vähän vakuutettuja kirjeitä, että kukaties pari vuonna 1935 tilattua 10p merkkien arkkia riittivät koko merkkimallin käypäisyyden ajalle vakuutettujen kirjeiden tarpeisiin… ja siksi pikkupaikkakuntien posteista lähetetyt vakuutettujen kirjeiden päällä olevat 10p merkit ovat vähemmän todennäköisesti sellupaperisia.

Siisti 3mk tummanoliivi singlenä Pohjoismaan lentotaksaisella kirjeellä jäi myymättä vitosen lähdöllä. Tämä oli jo kaikilla… rehellisyyden nimessä on todettava, että kyseessä ei ole mikään varsinainen aarre, mutta tämä lähetys oli mielestäni siisti. Ruotsiin mennyt 30-luvun pikakirje meni kaupaksi seitsemän euron limitillä. Myytävänä oli myös jokunen Pohjoismaiden ulkopuolelle mennyt kohde, muttei mitään järisyttävää.

HTO-huutokaupassa oli myytävänä M30 osastossa vain yhdeksän (9) kohdetta, ja silti mukaan mahtui muutamia kiinnostavia kohteita, tarkemmin sanottuna mielestäni kolme mielenkiintoista kohdetta. Ensimmäinen näistä oli vuonna 1968 kotimaassa, selkeän tarkoitushakuisesti M30 25 pennin merkillä lähetetty postikortti. Kyseiseen aikaan postikortin taksa oli 25 uutta penniä, eli 25  vanhaa markkaa vastaava summa. Jostain syystä kohdeselosteeseen oli kirjoitettu ”oikea taksa”, vaikka tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Tässä on kyseessä siis kohde, jossa postin vahingoksi käytettiin vanhentunutta merkkiä – M30 käyttöaika päättyi rahauudistukseen 31.12.1962. Tällaisia ”virityksiä” aina välillä näkee.

Yllä: Verkkorannasta (Porin läheltä) 29.11.1946 Manchuriaan Kiinaan lähetetty kirje. M30 10mk Saimaa Single. Takaisin lähetetty Moskovasta, paluun osoittavat leimat takana. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk. Harvinainen.

Ulkomaisista kohteista mielestäni kiinnostavin oli erittäin mielenkiintoinen Kiinaan, Manchuriaan vuonna 1946 lähetetty, 10mk Saimaa merkin singlellä maksettu kirje, joka oli Kiinan sisällissodan takia käännetty Moskovassa takaisin lähettäjälle. Kuorelle on merkitty kiinnitetylle lapulle ranskaksi ”Retour l´absens d´echange” (mikä tietysti oikealla ranskalla kirjoitetaan eri tavalla, mutta Moskovan pääpostin ranskalla se kirjoitetaan näin) sen merkiksi, että kuori palautetaan lähettäjälle, koska postiyhteys on keskeytynyt.

Kiinassahan tapeltiin pitkään ja hartaasti, kommunistit Mao Zedongin johdolla ottivat yhteen Shian Kai Shekin Kuomintang puolueen joukkojen kanssa. Käytännössä vastakkain olivat vasemmisto ja oikeisto, eli aatemaailman asetelmiltaan samankaltainen juttu kuin Suomenkin sisällissodassa oli kyseessä. Tiedämme tietysti kaikki, että Mao Zedong voitti ja Kuomintangin kannattajat pakenivat Taiwanin saarelle. Maat ovat virallisesti käsittääkseni yhäkin sotatilassa – tai Kiinan kansantasavallan versio todellisuudestahan on, että Taiwan, tai Kiinan tasavalta, on vain maakunta ja osa Kiinaa eikä suinkaan oma valtionsa. Tätä näkemystä kansainvälinen yhteisö on syystä tai toisesta myötäillyt. On kuitenkin vaikea olla ajattelematta ettei Taiwan olisi oma valtionsa, koska sitä johdetaan täysin itsenäisesti ja sillä on oma armeija. No joka tapauksessa… kuten todettua tappelua oli pitkään – kiinalaiset aloittivat lyömiskilpailun jo vuonna 1927, kauan ennen Japanilaisten 1937 alkanutta Kiinan valloitusretkeä, joka päättyi vuonna 1945 Japanin häviöön toisessa maailmansodassa. Kiinalaiset pystyivät yhdessä rintamassa yhdessä vastustamaan Japanilaisia, mutta heti, kun Japanin peli oli pelattu ja sota ohi alkoi keskinäinen tappeleminen uudelleen vuonna 1946. Kesäkuun 20. päivä 1946 Shian Kai Shekin johtama yli puolentoista miljoonan miehen armeija hyökkäsi Pohjois-Kiinassa majailevien kommunistien kimppuun. Tästä johtuen postiyhteys on tämän kirjeen osalta keskeytynyt. Taisteluita käytiin vaihtelevalla menestyksellä aina vuoteen 1950 saakka, jolloin Kommunistit olivat päässeet niskan päälle – tätä vuosien 1946-1950 sotimista kutsutaan joskus Kiinan kommunistiseksi vallankumoukseksi. Sotimisen saldo oli 12 miljoonaa kuollutta.

Mielestäni tässä on kyseessä kiinnostava ja harvinainen postihistoriakohde, joka sitoutuu vahvasti maailmanhistorian käännöksiin. Kirjeen lähtöhinta oli 50 euroa ja aina viimeiselle vuorokaudelle saakka kirje oli ilman ainuttakaan tarjousta – olin hieman yllättynyt, mutta toisaalta ”kyttääminen” on nykyajan huutokauppatrendi – näin nettihuutokaupoissa nykyään toimitaan, kaikki peliliikkeet tehdään vasta aivan viimetingassa. Tällä kertaa viimetingassakaan ei tapahtunut kuitenkaan mitään – kohde myytiin limitillä; olen aidosti hämmästynyt.

Yllä: Helsingistä 9.12.1950 Vaasaan lähetetty 12mk punainen vastausehiökortti. Kortti on ns. ”kotimaan käyttöön tarkoitettu” versio, jossa ei lue tekstiä ”Carte Postale”. Harvinainen.

Mielenkiintoisin M30 ehiökohde oli myynnissä jostain syystä M30 filatelian ja postihistorian osastossa – ehkäpä myyjä arveli osaston sopivan paremmin myytävälle tavaralle. Myytäväksi oli nimittäin asetettu kotimaan käyttöön tarkoitettu 12+12 mk punainen ehiökortti, jossa ei siis ole tekstiä ”Carte Postale”, joka ulkomaille tarkoitetuissa korteissa on painettuna. Näitä kortteja pääsi yleisön käyttöön vain vähäinen määrä ja siksi ne ovat vaikeita ja voidaan sanoa harvinaisia. Minulle näitä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut kaksi kappaletta vastaan, tämä on niistä toinen. Tämä saattaa olla aikainen käyttö, nimittäin jos katsotaan LaPe luetteloa (itse katson vuoden 2010 versiota) on siellä merkitty käyttö alkamaan vuonna 1951. Kortin lähtöhinta oli 50 euroa ja se siitä oli jo aikaisessa vaiheessa tarjottu. Loppujen lopuksi kortti myytiin hintaan 71 euroa. Tämän ehiökortin harvinaisuus olisi mielestäni pitänyt ehdottomasti mainita kohdeselosteessa. Ilmeisesti ei ole yleisesti tiedossa, että nämä ilman Carte Postale kirjoitusta tavattavat 12mk+12mk ehiökortit ovat erittäin pahoja tapauksia… toisaalta, olen jo aiemmin todennut, että M30 ehiökeräilijöitä taitaa olla valtakunnassa todella vähän.

Ulkomaillakin on tapahtunut… Corbitts huutokaupassa Englannissa oli myytävänä viime kuun viimeisenä päivänä yhdeksäntoista sodanaikaisen kohteen erä pääasiallisesti lentopostia, joista muutama oli englantilaisen sensuurin pidättämiä Bermudalla. Kohteet oli lähetetty eri aikoina, mutta kaikki vapautettu vasta vuonna 1946. Jostain syystä kohde oli myytävänä Bermudan osastossa. Yksi näistä kohteista oli Suomalainen Yhdysvaltoihin lähetetty lentopostikohde, joka oli kokenut tämän saman kohtalon ja tullut pidätetyksi Bermudalla. Kohteesta oli ilmeisesti käyty jonkinlainen huutokilpailu ja se jäi paikalla olleelle huutajalle. Muutamia päiviä huutokaupan päättymisen jälkeen ilmeisesti kaikki kyseisen erän kohteet listattiin eBay:n kautta myytäväksi – myös tämä suomalainen kohde. Limitiksi oli asetettu 50 dollaria.

Yllä: Helsingistä, ilmeisesti vuonna 1941 Toledoon, Ohioon, Yhdysvaltoihin lähetetty lentokirje. M30 10mk Saimaa ja 1½mk harmaa leijonamerkki, yhteensä 11,50mk. Suomen ja englantilaiset sensuurit. Leimattu ”Held by British Censor – Released in January 1946” ja ”Released”. Kuva eBayssa olleesta kohteesta. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + lentolisä (-20g) USA:an (25.7.1939 – 30.9.1942) 8,00mk = 11,50mk. Harvinainen.

Minusta tuntuu, että Corbittsin osalta tämä jäi suuremmalta suomalaiselta yleisöltä huomaamatta ja paikalla ollut ilmeinen kauppias nappasi koko erän myyntiin… mutta näin ei käynyt eBayn osalta, vaan pikku hiljaa kohteen ollessa ”auki” sitä kävi huutamassa useakin keräilijä. Kohteen hinta keikkui pitkään alle 60 taalassa, mutta kuten näissä hommissa yleensä käy saatiin tälläkin kerralla aikaan ns. loppukahina, jonka seurauksena hinta nousi aina 267 dollariin asti. Viimeisen viiden sekunnin aikana kohteen hinta nousi 200 taalaa. Mahtoi erän ostanutta jobbaria hymyilyttää… Kohde on kuitenkin aikamoisen mielenkiintoinen, sillä ainakan minä en ole vastaavaa ennen nähnyt aiemmin myytävänä missään, kaksi vastaavalla leimalla varustettua Suomalaista pidätettyä lähetystä kuitenkin olen nähnyt Esko Seitsosen kokoelmassa Finlandia 2017:ssä – ainoita tunnettuja lienee kuitenkin kysymyksessä. Kokoelmakohteiden haalimisessa siis pitää olla tuntosarvet herkkinä myös ulkolaisissa huutokaupoissa eikä koskaan saa menettää toivoa – nytkin sama kuori myytiin kahteen kertaan viikon sisällä.

Vuoden 2018 alun huutokauppoja ym.

By

Vuosi 2018 on alkanut huutokauppojen osalta kohtalaisen laiskanlaisesti. Tarkoitan tällä sitä, että verenpaineeni on saanut pysytellä lääkärin määräämissä rajoissa katsellessani myynnissä olevia kohteita. Suomennettuna tämä tarkoittaa sitä, että myytävänä ei vielä tähän mennessä ole ollut mitään tajunnan räjäyttävää, mutta muutamia paremmiksi luokiteltavia kohteita on kuitenkin näkynyt.

Suomen Filateliapalvelun huutokaupassa 107 oli myytävänä vain alle 20 kohdetta malli 1930 osastossa. Huomiota herättävää oli, että 4½mk sinisen leijonamerkin singlelähetys, kirje Ranskaan vuodelta 1943 myytiin niinkin alhaiseen hintaan kuin 34 euroa. Pidän tätä loppuhintaa todisteena siitä, että M30 keräilijöiden joukko on ohut ja kilpailua kohteista ei näin ollen välttämättä tule. Kuten hyvin tiedetään pidettiin 4½mk sinistä singleä aikoinaan aivan huippukohteena. Toinen 4½mk sininen singlekohde oli myytävänä sotilaspostierässä, jossa oli enemmänkin kirjeenvaihtoa sodan ajalta. Tämä eräkään ei noussut mitenkään erityisen korkealle. Näistäkin toteutumista huolimatta on selvää, että kysymyksessä ei kuitenkaan ole ns. pilipalikohde, vaan parempi lähetys. Pari ulkomaan pakettikorttiakin oli myynnissä parin kympin lähdöillä, toinen Etelä Afrikkaan ja toinen Ruotsiin – vain Etelä Afrikan kohde myyntiin ja sekin limitillä. En nyt aivan heti hurjasti parempaa kohdemaata voi keksiä… siksi hinta oli mielestäni alhainen…

Sinetti-Postin tammikuun huutokaupassa oli myytävänä muutamia kiinnostavia kohteita, yleisen tason kuitenkin jäädessä kohtalaisen tavalliseen materiaaliin… kuten on totuttu. Silti, jos tavaraa ei ole myynnissä, ei sitä voi ostaa. Myytävänä oli mm. 24mk ruskeanvioletti singlepostite kirjatulla kotimaan kirjeellä vuodelta 1948. Tämä 24 markan merkki sopi yllättävän monenlaisille postitteille yksinään käyttöajan puitteissa, tästä tultaneen pian näkemään lisää tietoa…

Yllä: Postikortti Loviisasta 1942 Wieniin, Itävaltaan. M30 2mk/1½mk päällepainamamerkin yksittäiskäyttö. Päivämäärä ei kortilla näy, mutta arvelen kyseessä olevan ns. Saksan erikoistaksaisen kohteen. Taksa: Postikortti Saksaan (1.10.1942 – 5.9.1944) 2,00mk. Kuva Sinetti-Postin Huutokaupasta.

Ehkäpä kiinnostavin kohde tällä kertaa oli Wieniin lähetetty postikortti 2mk/1½mk päällepainamamerkin yksittäiskäytöllä vuodelta 1942. Kyseessä on siis luultavasti (en pystynyt lukemaan kuvasta lähetyspäivämäärää varmaksi) ns. Saksan erikoistaksalla lähetetty postikortti Itävaltaan. Tälle merkille kyseessä on aika hyvä käyttö. Mielestäni vieläkin parempi on aivan ”tavallinen” ulkomaan postikortti merkin varsinaiselta käyttöajalta – pian julkaisemisen jälkeen, eli muutamaa vuotta aikaisemmin. Tämäkään kohde ei kuitenkaan ole huono. Muita mainittavia myytävänä olleita olivat 25mk sinisen leijonamerkin singlekäyttö taksan ja käyttötarkoituksenmukaisella kirjeellä Luxemburgiin, joka jäi myymättä vitosen pohjalla.

Yllä: Lentopainotuote 5.11.1947 Helsingistä Zürichiin, Sveitsiin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk + AO postin (per 5g) lentolisä Eurooppaan (24.10.1945 – 3.6.1953) 3,00mk = 5,50mk.

Muuten alkuvuonna on myynnissä ollut muutamia kiinnostavia kohteita, muun muassa Vesa Järvistön systeemi.netissä on ollut joitakin ns. varteenotettavia tapauksia tarjolla. Esimerkkinä mainittakoon mm. lentopainotuote vuodelta 1947 Sveitsiin ja Japaniin 50-luvulla lähetetty lentokirje. Lentopainotuotteet, kuten olen aikaisemminkin todennut, ovat hyviä ja kohtalaisen vaikeita kohteita. Muuta kiinnostavaa myynnissä ollutta ovat olleet mm. Delcampessa myyty lentokirje Eestiin 3mk tummanvioletilla singlellä ja eBayssa myyty 3mk vihreä single painotuotteella ulkomaille. Näitä 3mk vihreitä singlejä on tullut esiin lähiaikoina muutamia – niin monta, että luonnehdinta ”erittäin harvinainen” on täytynyt muuttaa ”harvinainen” osastoon – kriittisin tarkastelija saattaisi olla jopa sitä mieltä, että erittäin vaikeakin riittäisi. Näiden 3mk vihreiden puolesta puhuu se, että taksa-aika oli vain kuusi kuukautta ja sitä kautta on teoreettisesti mahdotonta, että niitä olisi aivan mielettömiä määriä edes lähetetty ulkomaille. Kuoren myyntihinta oli 55 dollaria, eli alas on tultu näissäkin.

Pitkän pohtimisen jälkeen päätin ilmoittautua KESFILA 2018 näyttelyyn Jyväskylään huhtikuussa. Kuulin, että ilmoittautumisaikaa oli jatkettu. Toivottavasti Finlandia näyttelyn krapula ei ole liian raskas, vaan saamme mukaan edustavan kattauksen kotimaista filateliaa ja postihistoriaa. Itse lähden esittämään yhden kehyksen postihistoriakokoelmaa, M30 merkein tietysti, mutta aihe selviää sitten näyttelyssä. Sen kuitenkin lupaan, että pistän pöytään parasta mitä minulta löytyy – mihin se sitten riittää, jos mihinkään, se jää nähtäväksi.

 

SP Lehden on-line HK 37

By

Vuoden viimeiset huutokaupat päättyivät torstaina illalla 28.12. Tällä kertaa ei vuosi loppunut mitenkään erikoiseen pamahdukseen, mutta aivan ääneti ei kuitenkaan menty tälläkään kertaa. Suomen Postimerkkilehden 37. on-line huutokaupassa oli tarjolla parisen kymmentä M30 kohdetta, joiden mukana muutama kiinnostava. Filateliapuolen kohteita näistä oli valtaosa. Myytävänä oli laskoksia ja siirtymiä, mukana parempia ja huonompia siirtymiä – yksittäisen merkin siirtymät menivät kaupaksi kympin lähdöillä pienillä nousuilla. Mielenkiintoinen ja mielestäni kohtalaisen näyttävä 8mk violetin merkin hammastesiirtymä 4×3 arkinosalla meni kaupaksi neljälläkymmenelläkolmella eurolla. Siirtymäkohteet ovat tyypillisesti näyttävämpiä, kun mukana on enemmän kuin yksi merkki. Myytävänä oli myös FORD reijitetty 5mk Olavinlinnamerkki – näitä olen lähiaikoina seuraillut, jotta pääsisin kärryille siitä, että mikä on harvinaista jne. Tällä kertaa lävistetty merkki meni viiden euron limitllä kaupaksi – muistan nähneeni aivan lähiaikoina systeemi.netissä kilpailun vastaavasta, jossa merkki myytiin kalliimmalla; tässä SP Lehden HK:n tapauksessa lävistys oli kuitenkin väärin päin ja Systeemi.netissä myydyssä oikein päin. Hinnat siis heittelevät…

Yllä: Violetin 8mk M30 leijonamerkin siirtymäpalanen. Kuva SP Lehden HK.

Harvemmin myynnissä oleva 1:25mk/50p päällepainamamerkin II ladelman kokoarkki myytiin hintaan 321€, mikä mielestäni ei ollut erityisen korkea hinta ajatellen, että kyseistä merkkiä myydään yksittäiskappaleena tyypillisesti kympin lähdöllä ja kauppoja syntyy. Tässäkin huutokaupassa myytiin leimattu vastaava merkki reunaan osuneella pyöröleimalla, ei siis mikään erikoinen herkku, hintaan 22 euroa.

Yllä: Postikortti 9.12.1940 Helsingistä Leverkuseniin, Saksaan. M30 2:75/2mk punainen yksin. Suomen ja Saksan sensuurit. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 2,00mk. Ylitaksa! Kuva SP Lehden HK.

Huutokaupan mielestäni kummallisin tapaus oli kohteen numero 99 hinnan nousu 15 euron limitista aina 95 euroon. Kohde on / oli 2:75mk/2mk päällepainamamerkillä lähetetty postikortti Saksaan vuoden 1940 joulukuulta. Kortti on ns. runsaasti sensuroitu – leimoja on Suomesta ja Saksasta useampiakin. Se mikä minua tässä erityisesti ihmetyttää on se, että kortti on täysin selvästi väärätaksainen, nimittäin postikortin taksa Saksaan vuonna 1940 oli tavallinen postikortin ulkomaantaksa, eli 2mk. Vaikka kortti on kiinnostavan näköinen useiden sensuuriensa takia ja merkkikin on sinänsä hyvä singlenä, niin tässä kohtaa en tästä paljon mitään jännää löydä. Voi olla, että joku on erehtynyt ajattelemaan, että kyse on lentopostikorttina erikoistaksalla vuonna 1942 kulkeneesta kohteesta, joka olisi kiven kova juttu. Kun kohteen selosteessakaan ei mitään erityistä kerrota, on tässä mielestäni tämän huutokaupan ylilyönti.

Yhdysvaltoihin vuonna 1940 toukokuussa lähetetty lentokirje myytiin 35 eurolla. Kirje oli hyvin tavallisen näköinen ja sen erotti muista saman aikakauden USAn lentokirjeistä vain erinomaisen hyvän näköinen ”Par service arien transatlantique Europe – Etats Unis” leimaus, joka oli ilmeisesti erittäin aikainen tämän leiman käyttö. Kirje on lentänyt Ruotsin kautta Saksaan, josta se on mennyt Marseillen kautta kulkenutta lentolinjaa Lissaboniin, josta kirje on jatkanut matkaansa USAan. Eli kyseessä oli kiinnostava kohde niille, jotka metsästävät sota-ajan leimauksia – näitä henkilöitä ei taida ihan hurjia määriä aktiivisesti markkinoilla kuitenkaan pyöriä.

Yllä: Kirje Munkkiniemestä 26.8.1942 Chicagoon, Illinoisiin, USAan. M30 3½ sininen single. Merkin käyttötarkoituksenmukainen käyttö. Suomen, Saksan ja Yhdysvaltain sensuurit. Leimattu Yhdysvalloissa ”This article has been held by the office of censorship” = ”tämä artikkeli on ollut pidätettynä sensuuritoimiston toimesta”. Limitti 45 euroa, myyntihinta 220 euroa (+ proviisiot). Kuva SP Lehden HK.

Postihistoriakeräilijälle paras kohde oli 1942 elokuussa Yhdysvaltoihin lähetetty kirje, joka oli sensuroitu Saksassa ja USAssa, sekä jäänyt sensuurin pidättämäksi USAssa aina vuoden 1945 joulukuuhun saakka. Kuorelle oli lyöty sen pidättämisestä kertova leima amerikkalaisten toimesta. Sisällössä lienee ollut jotakin, joka on katsottu sellaiseksi, että kirjettä ei sota-aikana voitaisi toimittaa vastaanottajalle. Kohdeselosteessa kerrottiin, että ”Takana New Yorkin tuloleima SEP 12 1945.”, mikä tarkoittaa, että kuori on ollut sensuurin hallussa alun neljättä vuotta. Vastaava kohde oli näytillä eräässä kokoelmassa Finlandia 2017 näyttelyssä, jossa merkkinä kuitenkin oli 4½mk sininen, eli kohde oli lähetetty tätä kohdetta myöhemmin. Tällaiset sensuurin pidättämät ja myöhemmin vapauttamat lähetykset ovat harvinaisia ja sen myös yleisö näköjään ymmärsi, sillä kohteen hinta nousi reippaasti yli lähtöhinnan, itse asiassa lisineen yli viisinkertaiseksi. Taitaa olla niin, että paremmat kohteet nousevat, pikkuhyvä tavara menee lähes limitillä ja tavallista ei saa kaupaksi oikeastaan muuten kuin erissä.

Siirryn nyt valmistautumaan henkisesti vuoden 2018 alkamista. Tulossa on jälleen kerran mielenkiintoinen postimerkkeilyvuosi, nimittäin Huhtikuussa järjestetään KESFILA 2018 kotimainen näyttely ja kesällä ESTEX 2018 Viron satavuotisnäyttely Tallinnassa. Toivotan lukijoille erinomaista Uutta Vuotta 2018!

 

 

 

Finland Airmails 1920 – 1946

By

Hain tänään postista kirjeen, joka sisälsi Postihistoriallisen Yhdistyksen kustantaman kirjan, joka käsittelee John Godfreyn näyttelykokoelmaa ”Finland Airmails 1920-1946”. Kokoelmaa on palkittu useammassa kansainvälisessä näyttelyssä korkeilla pisteillä ja kultamitalilla ja siksi Postihistoriallinen yhdistys on ottanut sen mukaan ”Merkittäviä Suomi-postihistorian kokoelmia” kirjasarjaansa mukaan. Halusin ostaa kirjan, koska katselin lentopostiluokan kokoelmia jo Nordiassa Lahdessa ja Finlandiassa Tampereella ja kummassakin tämä Godfreyn kokoelma oli mukana ja sai kovia pisteitä. Ihmettelin hieman pistesaldoa kummassakin näyttelyssä, sillä kokoelma on hyvin eri tyyppinen sisällöltään ja kohteiltaan kuin postihistorialuokan kokoelmat, eli luokka, jossa itse olen kokoelmaani esittänyt. Toki näyttelyluokkien välillä on eroja ja aerofilateliassa on tietysti läpikulkevana teemana aina se, että käsitellyt lähetykset ovat ilmassa kuljetuksensa aikana ainakin käyneet, mutta siitäkin huolimatta tiettyjä asioita lienee myöskin pidettävä yleisinä pelisääntöinä, kun postihistoriasta kuitenkin on kysymys.

Yksi asia, jota henkilökohtaisesti olen pyrkinyt kokoelmassani suuressa kuvassa mahdollisimman paljon välttämään on erilaisten selvien tekeleiden esitteleminen silloin, kun se ei ole aivan välttämätöntä. Esimerkiksi ensipäivä- ja ensilentokuoret olen jättänyt tyystin omasta kokoelmastani pois, vaikka ensilentokuoret ja postikortit usein on lähetetty kirjattuina. Aerofilateliassa olen huomannut, että ensilentokuoria viljellään runsaasti ja tuomarien näkemys niihin on ilmeisesti positiivinen. Näin on asia myös John Godfreyn kokoelmassa, mukana on useita ensilentokuoria Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen. On täysin selvää, että nämä on lähetetty suurella varmuudella kaikki tarkoitushakuisesti ja ne ovat näin ollen tekeleitä – yrittämättäkään olla mitään muuta. Toinen ensilentokuoria läheinen asia ovat Zeppelin kuoret. On selvää, että Zeppelin lennoilla kulkenut posti on ollut suurimmaksi osaksi tarkoitushakuisiin lähetyksiin perustuvaa. Zeppelinin Itä-Meren lento tietysti myöskin. Zeppelin keräilijöille tämä on selvä asia, eikä siitä kukaan yritäkään kiistellä – Zeppelin keräilyssä pointti on Zeppelin; mutta kuuluvatko Zeppelin kuoret vahvana kokonaisuutena mukaan Suomen lentopostia käsittelevään postihistoriakokoelmaan? En ole tästä aivan varma. Joitakin kirjeitä löytyy, joihin on maksettu lentomaksu esimerkiksi Etelä-Amerikkaan ja ne ovat ”sattumalta” ei-tarkoitushakuisesti lentäneet Zeppelinillä, näitä on kuitenkin vähemmistö kohteista – tällaisia Suomesta lähetettyjä kohteita en muista nähneeni. Ulkomaalaisia Suomeen tulleita en ole varsinaisesti seurannut, mutta sellaisia saattaa olla olemassa. Tässä asiassa paras ekspertti Suomessa lienee tällä hetkellä Veli-Heikki Nieminen. Godfreyn kokoelmassa tällaisia ei ole mukana. Minullakin on mukana yksi Zeppelin kohde, pelkillä M30 merkeillä kulkenut – kohde on mukana demonstroimassa Zeppelin lennon olemassaoloa. Kolmas asia, jota olen pyrkinyt välttämään mahdollisimman pitkälle on tunnettujen filatelistien lähettämien kuorien esittely enemmässä määrässä kuin mikä on välttämätöntä, samaten tunnetuille filatelisteille lähetetty posti on sellaista, jota olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan välttämään esittelemästä – vierastan mm. sitä, että Godfrey esittelee harvinaisena kohteena (värikehyksellä painottaen) Franz V. Lönnbergille lähetettyä kirjettä.

Yksi postihistoriakokoelman rakentamisen perusasia on mielestäni erittäin vahva taksatuntemus ja oikeataksaisten lähetysten esitteleminen. Itse olen vienyt tämän niin pitkälle, että en tietoisesti esittele omassa kokoelmassani yhtäkään väärätaksaista kohdetta. Asian vei vielä pidemmälle edesmennyt Juhani Kerppola, joka teki väärätaksaisista kohteista ns. ”on se niin väärin” kokoelman, joka kuvasi filatelistin tuskaa siitä, että hirvittävän hieno kohde on ”turha” silloin, kun sen taksa on väärin. Juhanin M30 postihistoriakokoelmassa ei myöskään ollut tahallisesti ainuttakaan väärätaksaista kohdetta. Haluan tähdentää, että virheitä sattuu kaikille, mutta pyrkimys on tyypillisesti postihistoriakokoelmissa esitellä vain oikeataksaista materiaalia, koska vain oikeataksaiset lähetykset kuvaavat aidosti omaa aikaansa ja aikansa postitaksoja. Väärätaksaisten lähetysten esitteleminen on ehkäpä suurin yksittäinen asia mikä minua nyppii tässä Godfreyn kokoelmassa, nimittäin kyse ei ole siitä, että mukaan olisi vahingossa eksynyt muutama väärätaksainen lähetys tai väärin ilmoitettu lähetyksen taksa, vaan homman nimi on se, että pikaisella laskennalla sain räknättyä, että Godfrey itse ilmoittaa neljänkymmenen kolmen kohteen yhteydessä tietävänsä taksan olevan väärin. Kun tajusin tämän, niin meinasin saada paskahalvauksen. Kun 127 näyttelysivulla (yksi sivu on etusivu) on tyypillisesti suurin piirtein n. 245 lähetystä, niin kysymys on siis tilanteesta, jossa mies tietää, että hänen esittelemästään materiaalista melkein 20 prosenttia on väärätaksaista! Ja tuomarit jakavat korkeita pisteitä ja kultaa… voi voi. Kun näiden lisäksi huomasin nopealla silmäilyllä suomalaisten (M30 ajan) lähetysten joukosta lisäksi vielä useita väärin ilmoitettuja taksoja… lisäksi mukana on painotuotepostikortteja, jotka ovat kulkeneet postikortin taksalla, eli ei aivan nappiin sekään asia mene.

Tarkkuutta puuttuu aika paljon muutenkin, esimerkiksi sivulla 116 olevassa lähetyksessä mainitaan kirjeen olevan lähetetyn Egeriin Saksaan, vaikka kyseinen kirje on mennyt Hohenberg an der Egeriin (eli Eger-joen varrella olevaan Hohenbergin kaupunkiin) Saksaan. Eger on kaupunki Unkarissa. Samaisen kirjeen yhteydessä puhutaan ”European Postal Unionista”, kun tarkoitetaan ns. Saksan erikoistaksaa, eli Euroopan Posti ja Pikatiedotusliittoa, englanniksi ehkäpä ”European Post and Telegraph Union”. Vastaavia pikkujuttuja löytyy aika paljon, mielestäni jopa häiritsevästi. Kun jatkuvasti lentää hiukan hiekkaa silmään alkaa harmittaa… sivulla 117 on Ranskaan 1942 lähetetty kirjattu pika lentokirje, joka on normaalin kirjekuoren kokoinen ja sille on ladottu merkkejä ”runsaasti”. Tämä Pariisiin mennyt kuori on aikakaudelta, joka on kiinnostava, mutta vaikka merkkien nimelliarvo sopii ilmeisesti 110g painoisen kirjeen taksalle on hyvin vaikeaa uskoa, että tavalliseen pieneen kirjekuoreen on laitettu 110g edestä tavaraa sisään (kun kuori ei ole edes revennyt).

M30 keräilijänä totean, että kun kokoelmassa on Suomesta Sveitsiin 1930 lähetetty kirjattu pikalentokirje merkitty erittäin harvinaiseksi, niin tämähän on hieno juttu, sillä minullakin on tällainen tai pari. Itse pidän kohdetta vaikeana ja värikkäänä, mutta M30 postihistoriallisena kohteena ei kirjattu pikalentokirje ulkomaille ole äärimmäisen harvinainen, joten hiukan inflatoitunutta kerrontaa kokoelmasta löytyy. Toki on todettava, että ei tällaisia kohteita puissa kasva. En tätä muuten noteeraisi, mutta toinen (Englantiin mennyt) kirjattu pikalentokuori on Godfreyn kokoelmassa esiteltynä tämän Sveitsiin menneen kuoren yläpuolella ja tämän kohteen osalta ei ole mitään harvinaisuusmerkintää. Jos väitetään kohdetta erittäin harvinaiseksi tulisi tuoda esiin vastaus kysymykseen ”miksi kohde on harvinainen”. Sveitsi ei ole kohdemaana Englantia kovin paljon harvinaisempi, kohde on samanlainen (kirjattu pikalento) ja samalta aikakaudelta (1930-luvun alku). Onko kyseessä harvinainen lentoreitti. Jos näin, niin silloin kyseessä ei ole ”very rare express cover” vaan ”very rare flight route”…  Totta… menen tosi detaljeihin, mutta kun alkoi nyppiä, niin alkoi!

Muutamien kohteiden osalta on kirjoitettu, että kyseessä on lyhyt lentotaksa – näin esimerkiksi sivulla 123 olevan Sveitsiin menneen lentokuoren osalta vuodelta 1945. Taksa kuitenkin oli voimassa melkei puoli vuotta… mikä kohteen yhteydessä ilmoitetaankin – mikä on lyhyt lentotaksa? (Lisäksi taksa-aika on ilmoitettu päivällä väärin). Saatana asustaa detaljeissa, ja kun näiden kanssa on viimeiset 10 vuotta aktiivisesti nysvännyt, niin alkaa näköjään asua ajoittain minussakin. Tällä kertaa se heräsi kohteen yhteyteen kirjoitetun tekstin ”Finland to Switzerland via BOAC Secret Flights by De Havilland ”mosquitos” 1941-1945″ – eli Godfrey väittää pokerina, että vuosien 1941 – 1945 välissä Brittiläiset kaksimoottoriset hävittäjälentokoneet tekivät salaisia lentoja Ruotsiin ja kuljettivat myös Suomalaista postia. Ehkä olen ymmärtänyt jotakin väärin, mutta hommahan ei todellakaan ole ollut näin. Lisäksi kohteen leiman mainitaan olevan Helsinki Avion, vaikka kyseessä on ihan tavallinen Helsingin ketjuleima – saman sivun kohteetkin ovat menneet jotenkin sekaisin…

Palatakseni vielä näihin salaisiin lentoihin, kirjan sivulla 94 niistä puhutaan enemmänkin kahden Yhdysvaltoihin marraskuussa 1940 ja huhtikuussa 1941 menneen lähetyksen yhteydessä ja väitetään, että sivulla kuvatut kaksi kuorta olisivat menneet Suomesta Ruotsiin laivalla, ja sitten ne olisivat kulkeneet salaisella lennolla Englannin kautta Yhdysvaltoihin. Tämä on tietysti aivan täyttä spekulaatiota, sillä Saksa antoi Suomalaisten lähettää postia Yhdysvaltoihin Berliinin kautta. USA ja Saksa eivät olleet edes sodassa keskenään ennen joulukuuta 1941! Ja tämänkin jälkeen Suomesta posti kulki Yhdysvaltoihin. Kumpikin esitetty kuori on sensuroitu ja ilmeisesti näistä sensuureista johtuen Godfrey ajattelee postin kulkeneen Englannin kautta – sensuuri on kummassakin tapauksessa erittäin suurella todennäköisyydellä tapahtunut Bermudalla, jossa suurin osa Suomesta Yhdysvaltoihin sodan aikana kulkenut posti sensuroitiin. Tiedetään, että vuodesta 1942 alkaen Englannin ja Ruotsin välillä lennettiin myös postia – jos näillä lennoilla on kulkenut suomalaista postia, niin vielä ei ole tullut minulle vastaan. Maaliskuun 2010 numerossa Scandinavian Contact lehdessä kerrotaan, että Suomen ja Englannin välinen posti Ruotsin kautta lakkasi huhtikuussa 1940 (kun Saksa miehitti Tanskan ja Norjan). Saman lehden kesäkuun numerossa 2010 kerrotaan, että lentotoiminta ja postin kuljetus lennoilla Englannista Ruotsiin alkoi uudelleen maaliskuussa 1942.

Samalla sivulla olevan toisen, Ruotsiin 2.3.1945 menneen lentopikakirjeen kohdalla esitetään, että ”syyskuun 1944 ja tammikuun 1947 välisenä aikana kaikki Aero oy:n lennot tehtiin Hyvinkäältä”. Tämä on kyllä osittain totta, Hyvinkää korvasi Helsingin, mutta kupletin juonihan on se, että Aero (eikä muutkaan yhtiöt = ABA eli SAS:n edeltäjä) ei saanut lentää 5.3.1945 jälkeen lainkaan reittiliikennettä, kun Valvontakomissio kielsi Aeron lentotoiminnan vedoten sotilaallisiin syihin. Vain ns. ylimääräiset lennot olivat erikoisluvalla sallittuja aina loppukesään 1945 asti, jolloin kotimaan lentoliikenne alkoi – ulkomaille liikennöinti alkoi vasta marraskuussa 1946 ja Aero yhtiönä aloitti lennot Tukholmaan vasta marraskuussa 1947. Tämä oli unohdettu kertoa kokonaan – tietohan löytyy viimeistään viime vuonna julkaistusta ”Lentopostia” kirjasta, jonka Jorma Keturi ja Timo Pokela ovat kasanneet. Kohtalaisen ”must” luettavaa suomalaisen lentopostihistorian keräilijälle siis. Lähetykset lentona ennen 5.3.1945 Tukholmaan eivät ole ”erikoisia”, mutta lähetykset 5.3. jälkeen lentona Tukholmaan aina marraskuuhun 1946 saakka ovat. Nämä ovat siis vain detaljeja… vastaavaa on paljon muuallakin. Mutta kuten todettua, nämä sodan ajan koukerot eivät ole helppoja ja pässinlihaa tuskin kenellekään, usein pitää olla pohtimiseen aikaa, jotta reitit ja mahdolliset muut kommervenkit selviävät. Kun kirjan alkusanoissa kehutaan kokoelman olevan ”ylivoimaisesti paras Suomen lentopostia käsittelevä kokoelma kautta aikain” niin ajattelen, että minulla on oikeus toivoa parempaa…

Yksi mielestäni aika fundamentaalinen puute kokoelmassa on, jota en voi antaa anteeksi, ainakaan yllä mainittujen saatesanojen puitteissa – kokoelmassa ei nimittäin ole juuri lainkaan variaatiota lähetyslajien suhteen. Kirje on täysin dominoiva lähetyslaji ja suomalaiset kohteet ovat järjestään ensimmäisen painoluokan kirjeitä. Nopean laskutoimituksen tehtyäni totean, että muita kuin ensimmäisen painoluokan kirjeitä suomalaisesta materiaalista on viisi tai kuusi ja näistä vain yksi jotain muuta kuin toisen painoluokan kirje (yllä mainittu ”110g” kirje). Missä ovat painavat kirjeet? Postikortteja on mukana muutamia. Ainoat lentopainotuotteet ovat Zeppelin Etelä-Amerikan lento ja yksi ensilentokortti! Eli painotuote lähetyslajina on kokonaan unohdettu – lentopainotuotteita on kuitenkin ollut mahdollista lähettää. Ainuttakaan lentotavaranäytettä ei ole esitelty, eikä myöskään ulkomaan lentopaketteja, olkoonkin, että nämä ovat tyypillisesti erittäin vaikeita. Suomalaisen lentona kulkeneen AO-postin osalta tämä kokoelma on täydellinen floppi. Tuomarit eivät ole asiaa tainneet hoksata lainkaan?? Lisäpalveluina mukana ovat kirjaus ja pika – no tietysti lento, se on selvää. Mutta muutakin olisi – saantitodistuksellisia lähetyksiä ei ole, ei myöskään postiennakkoja tai tullauksia.

Olen ollut tähän asti voittopuolisesti negatiivinen… asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Godfreyllä on mukana myös aivan huipputavaraa. Sehän tässä nimen omaan minua ihmetyttääkin – kun ja jos on ylipäätään ymmärtänyt hankkia hyvää tavaraa, niin miksi lainkaan esitellä roskaa? Pienemmällä kehysmäärällä vain paras tavara esillä ollen olisi kokoelma mielestäni saatavissa paljon paremmaksi. Ns. parin euron kuoret, joita mukana on yllättävänkin monta, voisi ja tulisi jättää pois kokonaan. No mitä huippukohteita M30 keräilijä on havainnut?

Mukana on mm. vuodelta 1942 Suomeen Englannista kulkenut lähetys internoidulle englantilaiselle henkilölle. Englannista Suomeen tuona aikana kulkenutta postia tunnetaan aniharvoja lähetyksiä. Aivan huippukohde siis kysymyksessä!! Rigasta Latviasta 1944 lähetetty ”Ostland” merkein varusteltu kuori Itä-Pakilaan on myöskin hyvä kohde. Näitä Reichskomissariat Ostlandista vuoden 1942 jälkeen Suomeen lähetettyjä kohteita tunnetaan vain muutamia. Godfrey ei ole edes mainostanut tämän olevan harvinainen, vaikka se sitä on.

M30 keräilijälle herkkua tarjoaa sivun 122 kohde, Helsingistä 2.5.1945 Portugaliin lähetetty OAT kuori. Eli aikana, jolloin lentopostireitti ulkomaille kulki Englannin kautta, on osa postista leimattu OAT = Onward Air Transmission, eli kohde on jatkanut lentona eteenpäin Englannista. Tämä päti ilmeisesti vain postille, jonka lentolisä oli maksettu koko matkalle. Tiedän kuitenkin, että ainakin joissakin ulkomaisissa lähetyksissä on käynyt niin, että ne on merkitty OAT, vaikka lentoa ei ole maksettu lainkaan. Voi siis hyvin olla, että OAT leimaus tehtiin yleisesti ottaen tapauksissa, joissa postissa päätettiin, että lähetys jatkaa Englannista eteenpäin lentona. Mitä muiden postilaitosten mandaattialueilla tapahtui, siihenhän Englantilaiset eivät voineet vaikuttaa. Huomioitavaa on, että sodan jälkeen Suomessa ei todellakaan mennyt ns. varakkaasti ja valuuttaa säännösteltiin, postissa ohjeistettiin luultavasti maksamaan lentomaksu vain Englantiin saakka ja OAT kuoret Suomesta ovat harvinaisia. Tätäkään kuorta Godfrey ei esitä harvinaisena, vaikka hyvin voisi. En osaa sanoa montako OAT kuorta suomalaisin merkein tunnetaan, mutta itse olen nähnyt alle kymmenen. Näistä suurin osa eri reittejä pitkin lähetettyinä eri maihin…

Vähän aikaa sitten myyty ja näköjään Godfreyn ostama, sivun 114 kohde, Yhdysvaltoihin lähetetty kuori vuodelta 1942, jonka sensuuri oli pidättänyt ja vapauttanut vasta vuonna 1946 on mielenkiintoinen. En sitä itse aikoinaan huutanut, koska mukana on punaisen ristin merkki. Hyvä kohde silti. Sivun 112 Helsingistä Englantiin vuonna 1941 lähetetty kirjattu lentokirje on hyvä – reitti on ollut idän kautta, eli Tukholmasta Moskovaan ja siitä Bagdadiin.  Bagdadista sitten Englantilaista reittiä aina Lontooseen saakka. Godfrey on sitä mieltä, että kuori olisi kulkenut Etelä Afrikan kautta, itse en ole tästä asiasta niinkään varma, sillä käytössä oli myös huomattavasti lyhyempi reitti Saharan Eteläosan läpi, tästä on kirjoitettu tässä blogissa aiemminkin. Joka tapauksessa kohde on kanuuna ja Godfrey sitä harvinaisena esitteleekin. Mukana on mukavia sodan aikaisia lentokirjeitä Etelä-Amerikkaan, lähes kaikki Argentinaan, mutta kuitenkin. Siperian kautta vuonna 1940 kulkenutta postia esitellään sivulla 108, nämä ovat ”kivoja”, vaikka väite siitä, että kuoret olisivat lentäneet Pohjois-Amerikassa lienevätkin keksittyä juttua. Lento-onnettomuuspostiakin on mukana, kaksi Småland koneen maahansyöksyssä vaurioitunutta lähetystä, toinen M30 singlekohde.

Summa summarum: En yksinkertaisesti ymmärrä miksi tämä kokoelma on saanut niin hyviä pisteitä jo vuosien ajan kuin mitä se on saanut. Laatu on hyvin epätasainen ja erityisesti sodanaikainen suomalainen, suomalaisin merkein lähetetty posti on vaikeudeltaan muutamaa valopilkkua lukuunottamatta aikamoinen pettymys. Onko käynyt niin, että joku tuomariporukka on joskus ampunut raskaasti yläkanttiin ja sen jälkeen ei ole ollut munaa palauttaa asiaa oikeaan asentoon? Jotain tällaista ehkä. Yleensä en ole näin kriittinen, koska joka tapauksessa arvostan jokaista henkilöä, joka jaksaa nähdä vaivaa ja laittaa kokoelmansa kehyksiin. Mutta kun arvioitavana on kokoelma… jos pisteytys olisi mennyt nappiin, ehkä tämäkään kirjoitus ei olisi näin kriittinen.

Kirjan esipuheessa mainituksi suomalaisen lentopostin käsikirjaksi tästä teoksesta ei ikävä kyllä ole, niin paljon on huomautettavaa aivan perusasioissa. Ja paras suomalaista lentopostia esittelevä kokoelma ei myöskään ole kyseessä – parhaiten menestynyt ehkä, mutta nimen omaan suomalaisten kohteiden osalta kokoelma ei ole parasta mahdollista materiaalia muuta kuin ajoittain. Näin uskallan väittää – ja tiedän näin väittäessäni, että ystäviähän tässä ei olla tekemässä. Asia on kuitenkin sillä tavalla, että jos sivuutetaan tosiasiat, niin käteen ei jää paljon mitään mainitsemisen arvoista. Jos katson esimerkiksi Esko Seitsosen Finlandiassa näytillä ollutta kokoelmaa ja sen sodanaikaisia lentopostikohteita ja niiden käsittelyä, niin taso on korkeammalla – niin tietojen kuin kohteidenkin laadun osalta. Sama juttu voidaan todeta Lindebladin Lapoex 2015 näyttelyssä näytillä olleen kattauksen osalta. Kerppolan M30 postihistoriakokoelmassakin on mielestäni vuosilta 1930-46, eli käytännössä suurimmalta osalta hahmoteltua aikakautta nimen omaan postihistoria-ominaisuuksiltaan kovempaa suomalaista lentopostia ja mukana on myös lentopainotuotteita. Hannu Kaupin kohteita en halua edes mainita, koska kaikki esitetty lentoposti on vähintään yhtä hyvää kuin Godfreyn esittämä paras suomalainen materiaali. Tässä tulee nyt sellainen olo, että alan odottaa Ari Muhosen lentopostikokoelman näkemistä seuraavan kerran, kun se on kehyksissä, oikeastaan jo aika paljon…

On joka tapauksessa mukavaa ja erinomaista, että kokoelmia dokumentoidaan – vain tällä tavalla niistä voi oppia jotakin. Kirjasarja on erinomainen idea Postihistorialliselta yhdistykseltä. Toivon, että kukaan ei tämän kirjoituksen takia ainakaan kieltäydy esittämästä kirjasarjassa omaa kokoelmaansa. Päin vastoin, se on näyttelyfilatelistien velvollisuus – meidän on luotava edellytyksiä sille, että osaaminen säilyy ja se säilyy vain dokumentoituna. Kiitokset siis John Godfreylle kokoelman käyttöön antamisesta ja Postihistorialliselle yhdistykselle kirjan julkaisemisesta.

Tällaista tällä kertaa. Muistakaa palauttaa potut pottuina, kun itse seuraavan kerran esitän jotakin. Odotan sitä jo innolla!

SFP huutokauppa 106 ja Huutokortti 11

By

Tämänkertainen Suomen Filateliapalvelun huutokauppa oli selvästi ”välihuutokaupan” makuinen tapaus. M30 kohteita ei ollut kovinkaan paljon myynnissä ja mukana oli vain muutama parempi kohde. Filateliapuolella kohteita oli myytävänä kahdeksan, näistä mieleen jäi noin 40 loistoleimaista merkkiä sisältänyt erä, joka meni 33 eurolla kaupaksi – M30 loistot eivät siis kovin paljon maksa! Mukana oli aivan huippuloistojakin – tosin ehkäpä niiden kaikkein vaikeimpien merkkien loistoja mukana ei sittenkään ollut.

Yllä: Postitaksataulu, joka on maksettu 3mk punaisella M30 leijonamerkillä. Harvinainen. Limitti 20 euroa, myytiin 160 eurolla. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriaa oli myöskin niukasti tarjolla, vain kuusi kappaletta. Näistä ylivoimaisesti paras ja harvinaisin oli aivan ”aikuisten oikeasti” hyvä kohde – 3mk punaisen leijonamerkin singlekohde, taksataulu, joka oli maksettu kyseisellä merkillä. Näitä taksatauluja on myyty hyvin vaihtelevilla hinnoilla, muista vastaavan 3mk punaisen taksataulun repineen aivan eri numeroita mittariin aikaisemmin. Tällä kertaa myyntihinta oli mielestäni edullinen. Edellisessä saman talon järjestämässä Hellman huutokaupassa myytiin vieläkin harvinaisempi, ainoa tunnettu, 1mk oranssilla merkillä maksettu taksataulu sadalla viidelläkympillä. Hinta ei siis ollut kovin paljon erilainen aikaisemmasta. Tiedän, että 3mk punaisella merkillä taksatauluja tunnetaan alle 5 kappaletta, lisäksi yksi 1mk oranssilla ja yksi 2mk vihreällä. Siinä kaiketi kaikki, jotka tunnetaan – yhteensä noin seitsemän. Kysymys on siis vaikeasta ”lähetyslajista” ja kokoelmakelpoisesta kohteesta. Jopa leimauskin on hyvä.

Yllä: Venäläinen ehiöpostikortti, joka on mennyt lunastukseen. Lunastettu käyttämällä 2kpl 60p harmaita merkkejä. Limitti 20 euroa, myytiin limitillä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Jos jotain muuta kiinnostavaa on etsittävä, niin mieleen tulee 60p harmaan merkin pari, jolla oli maksettu Neuvostoliitosta tulleen postikortin lunastusmaksu. Mitään järisyttävää tässä kohteessa ei ole, mutta 60 penniä harmaalle on haastavaa löytää mitään erityisen hyviä kohteita ja näin olleen kohde on mielenkiintoinen. Kuten tässäkin blogissa on aiemmin todettu, on 60p harmaa M30 leijonamerkki jonkinlainen erikoisuus siinä suhteessa, että sen julkaisemiseen ei ole ollut mitään järkevää syytä. Merkkihän ei koskaan sopinut minkään postimaksun maksamiseen yksinään. Mitä hyviä kohteita tälle merkille sitten on olemassa? Ehkäpä paras on ulkomaan postikortin maksuna 2*60p tai vakuutetun lähetyksen vakuutusmaksujen maksuna käytetty merkki. Tällainen lunastus ei ole huono, koska on makuasia mistä pitää – kortti on kuitenkin tullut ulkomailta…

Erien osalta täytyy sanoa, että myytävänä oli kiinnostavan näköisiä juttuja. Kävin siksi Naantalissa kääntymässä ja tutkailemassa asiaa. Harmikseni havaitsin, että hinnoittelu ei ollut minun kannaltani sopivaa. Yhdessä erässä oli painotuotepostikortti Kuubaan, mikä tietysti herätti pientä hikoilua kämmenpohjassa, mutta kun kyseisessä erässä ei sitten ollut juuri mitään muuta minua kiinnostavaa kiinnittyi huomioni limittiin ja sitä kautta unohdin koko jutun. Kohteita tässäkin erässä oli paljon, joten ostaja saanee omansa takaisin, mutta suurin osa kohteista oli parin euron juttuja. Tätä kirjoittaessani on vielä kolme M30 osaston kohdetta myymättä, eli tavara on kuitenkin tehnyt jälleen kauppaansa.

Huutokortti HK 11 oli auki marraskuun 28. päivä asti. Tällä kertaa Forssalaisten huutokaupassa oli jokunen kiinnostava kohde, mutta kohteita oli aika vähän ylipäätäänsä. Muutama filateliakohde ja pari hassua M30 postihistoriakohdetta. Silti jotakin kiinnostavaakin Huutokortissa oli mukana.

Yllä: Kotiinkannettu pikapaketti 12.12.1957 Vaasasta Helsinkiin. Paketin paino 1kg. M30 100mk Helsinki ja M54 50mk kirkko.  Taksa: Paketti (-1kg) kotimaassa (1.6.1956-31.7.1958) 50,00 + paketin pikalisä (15.1.1926-31.3.1973) kaksinkertainen postimaksu 50,00 + paketin (-5kg) kotiinkanto (1.6.1956-31.7.1958) 50,00 = 150,00mk. Kuva Huutokortti huutokaupasta.

Paras Huutokortti huutokaupan M30 kohde oli myytävänä M54 osastolla. Tämä saattaa johtua siitä, että Forssassa on enemmän kuin yksi M54 keräilijä ja sitä kautta kohteita on sijoiteltu tällä tavalla. Tämä kohde sitten olikin aika hyvä – itse asiassa M30 keräilijälle erittäinkin hyvä, nimittäin kyseessä oli pikapaketti kotiinkannolla. M30 merkein kotiinkannetut paketit ovat harvinaisia ja itse olen nähnyt vain kaksi kotiinkannettua pikapakettia. Yhteensä arvailen, että M30 merkeillä on kotiinkannettuja paketteja (tai siis pakettikortteja) jäljellä vain kohtalaisen pieni määrä – ehkäpä parikymmentä. Omin silmin olen nähnyt alle kymmenen. Pakettikortilla on mukavaa se, että siinä on kotiinkantolipuke, joka ilmeisesti tuli käyttöön vasta 50-luvulla. Lisäksi M30 merkki lienee viimeistä painoerää ja harmaata sellupaperia, eli erinomainen kohde tälle merkille – filateliakeräilijä ei halua vain ”yhtä merkkiä” vaan jokaiselle paperille pitää olla oma hyvä postihistoriakohde filateliakohteiden lisäksi. Juuri tämä on se asia mikä tekee M30 merkkimallin parhaan filateliakokoelman, Hannu Kaupin kokoelman niin äärettömän hyväksi – Hannulla on parhaan merkkimateriaalin lisäksi vain parasta laatua oleva postihistoriallinen materiaali. Ottamatta vähääkään pois erinomaisista M17 kokoelmista, joita olemme nähneet viimeksi Tampereella on Hannun kokoelma vielä ns. pari napsua paremmalla tasolla postihistorian osalta kuin maamme parhaat M17 kokoelmat. Tiedän, että tämä ero kuitenkin on kapenemassa, sillä tämän valon ovat nähneet myös maamme kovimmat M17 keräilijät.

M30 asiaan liittymättömästi totean, että on se vaan huikean hieno asia, että valtakunnan tällä hetkellä kovimmat M17 (Pekka Rannikko) ja Kotkamerkit (Markku Koivuniemi) kokoelmat olivat esillä Brasilia 2017 näyttelyssä ja pokkasivat sieltä kansainvälistä kultaa (linkki palmareslehdykkään) – Pekka Rannikko sai kokoelmallaan lisäksi erikoispalkinnon. Ari Jurvasen 1885-1889 sai Vermeilin, jonka päälle ei myöskään voi sylkeä. Tämä kertoo siitä loppujen lopuksi yksinkertaisesta asiasta, että Suomessa on kovan luokan osaamista mitä tulee filateelisen materiaalin keräämiseen ja esittämiseen. Se on nimittäin sanomattakin selvää, että pampaksen pojat (siis sen oikean Etelä-Amerikan pampaksen) ovat yhtä hyvin perilllä suomalaisesta filateliasta kuin Matti Nykänen diplomatiasta. Suomen komissaarina toimineelle Ari Muhoselle propsit siitä, että homma on mennyt puikkoihin!

 

 

 

 

 

 

 

 

Merkki Albertin 54. HK

By

Merkki Albertin 54. huutokaupan voidaan sanoa olleen erittäin kiinnostava huutokauppa M30 keräilijän kannalta. Itse asiassa ilmassa oli suorastaan urheiluhenkeä, kun puolta tuntia ennen huutokaupan loppua istuuduin tietokoneeni eteen ja lähdin katsomaan missä jamassa maaima makaa. Jo tätä ennen oli alkanut kisastudio, eli puhelin oli pärissyt pitkin iltaa ja huutokaupasta oli keskusteltu useammankin filatelistin kanssa. Juonia oli juonittu ja pohdittu eri kohteiden hyvyyttä ja huonoutta. Kun ilta alkoi lähenemään kahdeksaa alkoi tunnelma tiivistyä ja kuten yleensä silloin, kun liipasimella on oma kukkaro, pientä jännitystäkin alkoi kehittyä. Miksi näin? Yksinkertaisesti siksi, että tällä kertaa huutokaupassa oli M30 keräilijäin osalta useita parempia kohteita myynnissä ja näistä tietysti jokainen kiinnostunut halusi itselleen mieleisensä. Tapani mukaan aloitan kohteiden läpikäynnin filateliapuolelta ja siirryn sitten postihistorian kautta kotimaasta ulkomaille.

Filateliapuolella ja tässä tapauksessa huutokaupan osastossa ”1930 yleismerkit” oli myytävänä yhteensä yli sata kohdetta. Näistä useimmat filateliaa, merkkikohteita. Kaikenlaista pikkuhyvää oli myytävänä ja mukana joitakin hyviäkin kohteita.

Yllä: Ehdotearkista leikattu 1,25mk/50p keltaisen merkin päällepainamamerkin ehdotemerkkipari. Limitti ja myyntihinta 50€. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Myytävänä oli tälläkin kertaa ehdotearkista hammastamaton pari, merkki kuitenkin oli vähemmän nähty 1,25mk/50p keltainen päällepainamamerkki. Tämän merkin ehdotteita ei ole viime vuosina näkynyt myytävänä, lieneekö jostain tullut markkinoille enemmänkin tällaista materiaalia. Meni kaupaksi 50€ limitillään. Rullamerkkieriä ja rullamerkkejä yksittäin oli myytävänä useampia, menivät vaihtelevasti kaupaksi – lähdöt olivat tyypillisesti kympin. Loistoleimatut eivät näyttäneet tekevän kauppaansa ja samoin myymättä jäi huutokaupan loppuessa paljon arkkeja. Hammastamattomat liimoitetut 5mk violetit merkit, joita oli myytävänä kaksi pystyparia menivät ”puoliksi” kaupaksi. Heikompilaatuinen, kympin limitillä listattu pari myytiin limitillä, mutta kolmen kympin limitillä oleva postituore vastaava jäi myymättä. Tarttumiakin oli kaupan ja myytiin, mielestäni aika näyttävä 5mk sinisen merkin koko ja osatarttuma (2 merkkiä) myytiin neljällä kympillä. Osatarttumat ovat näyttäviä, sillä ”homma tulee selväksi” helposti. Olivatko nämä liiman päällä vai alla, sitä en tutkinut, vaikka Albertilla katselemassa käväisinkin.

Yllä: Kohde 1011 5mk sinisen merkin koko- ja osatarttuma. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Sokkohammaskohteita oli myytävänä useampiakin. Tunnetusta 8mk violetista oli kolmen kohteen verran sokkohampaita myytävänä. Olin yllättynyt, kun postituoreen arkin reunasta irroitetun merkin, jolla on neljä sokkohammasta, hinta nousi 87 euroon kympin limitistä. Tämä oli mielestäni tämän huutokaupan oudoin tapahtuma. Nimittäin aivan vastaava neljän sokkohampaan kohde oli myytävänä yhdessä yhdellä sokkohampaalla olevan kohteen kanssa 30 euron limitillä – ja on vieläkin. Ei ehkä yhtä näyttävänä, mutta mielestäni aivan saman asian ajaen. Yhdellä sokkohampaalla oleva kolmas kohde ei mennyt kympillä kaupaksi. Yhdeksän markan punaisen leinojanerkin oikean yläkulman sokkohammas jäi kympillä myymättä. Mielestäni vaikein sokkohammasmerkki, joka myytiin oli 4mk oliivin merkin sokkohammas oikealla alhaalla. Vaikein tämä minun mielestäni oli siksi, että en sellaista ole koskaan ennen nähnyt. Ilmeisesti tästä oli tietoa myös muilla, sillä hinta kipusi kympin limitistä aina 58 euroon.

Yllä: Sokkohampainen 4mk oliivi leijonamerkki. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Myytävänä olleet laskokset jäivät lähes kaikki myymättä, yhden kohteen osalta tämä hiukan ihmetytti, nimittäin kohteen 1031 laskos 10mk Saimaa on näyttävänä näköinen. Toki tälle merkille laskoksia tunnetaan paljon. Kaiken kaikkiaan ihan kohtalaista filateliatarjontaa merkkien osalta, vaikkei mitään super kanuunoita mukana tällä kertaa ollutkaan.

Postihistoriapuolella sitä vastoin olikin paljonkin ihmeteltävää, tällä kertaa erityisesti kotimaan postilähetysten osalta. Usein tuntuu siltä, että postihistorian osalta kotimainen osasto on sitä tylsempää, sillä kotimaan kirje ja postikorttilähetykset ovat huomattavasti yleisempiä kuin ulkomaille lähetetyt. Siksipä tämä huutokauppa tullaan muistamaan nimen omaan kotimaan postihistorian osalta pitkään, nimittäin kotimaassa lähetetyt kohteet olivat tämän huutokaupan M30 keräilijälle tarjoama suola ja ehdoton ykkösjuttu. Mainitsen M30 kohdeluokassa myynnissä olleen FORD reijitetyin merkein lähetetyn pakettikortin, jonka hinta nousi kympin limitistä aina 173 euroon saakka. Olen aiemminkin todennut, että ymmärrän rei´itteistä todella vähän, mutta olen alkanut ymmärtää, että hyvät postilähetykset suojareijitetyillä merkeillä ovat hyviä kohteita.

Yllä: FORD reijitetyin merkein 29.12.1930 lähetetty pakettikortti Helsingistä Viipuriin. M30 5mk Olavinlinna ja 2mk mustansininen, yhteensä 12mk. Taksa: Paketti (5-6kg) kotimaassa (15.1.1926 – 31.8.1942) 12,00mk. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Huomasin myytävänä ainakin kaksi kohdetta, jotka ovat aiemminkin olleet myynnissä – muistaakseni Merkki Albertilla; toinen oli kammottavassa kunnossa oleva ulkomaan vakuutettu kirje Englantiin ja toinen numerolla 947 myytävänä ollut kohde ”10p ja 25p harvinaisella sokeainlähetyksellä, tahaton 5p ylimaksu”. Tämä vakuutettu kirje oli mennyt englantiin ja viimeksi jäi myymättä muistaakseni 20 euron lähdöllä, nyt se meni kaupaksi 14 euron pohjalla. Vakuutetut kirjeet ulkomaille ovat vaikeita kohteita, mutta tämän kunto on huono – eheämpänä sen hinta olisikin noussut. Tämä toinen kohde, sokeainkirje, on siis väärätaksainen – oli syy mikä hyvänsä, tahaton tai ei. Näin ollen 100 euron lähtöhinta oli sille liikaa. Homman nimi on se, että nykyään ei oikein väärätaksaisia voi näyttelykokoelmaan laittaa ja muut kuin näyttelyyn tähtäävät tai muuten vain aika vakavasti asioita ottavat keräilijät eivät yli sataa euroa väärätaksaisista kohteista maksa. Ymmärrän tämän hyvin. ”Oikea hinta” tällaisen väärätaksaisen vaikean lähetyslajin edustajalle lienee jossain kolmen kympin kinttaalla ja ostajana sellainen henkilö, jolla ei tätä lähetyslajia vielä ole – aukontäyttäjäksihän näitä ostellaan, jos sittenkään. Rehellistä oli kuitenkin se, että väärätaksaisuus oli mainittu kohdeselosteessa – aina näin ei suinkaan ole, pidetään se nyt kuitenkin mielessä.

Yllä: Lentopostikortti 2.8.1937 Helsingistä Viipuriin. M30 1,25mk keltainen ja 50p vihreä leijonamerkki, yhteensä 1,75mk. Taksa: postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk + postikortin lentolisä kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 0,50mk = 1,75mk. Erittäin vaikea. Limitti 10 euroa, myyntihinta 36 euroa. Mielestäni edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Kovimpia M30 kohteita ei suinkaan oltu listattu M30 kategoriaan, vaan kysymys oli tällä kertaa lentopostista ja siksi kohteet löytyivätkin lentopostin myyntiluokasta. Kun puhutaan lentopostista yhdessä kotimaan lähetysten kansa M30 merkeillä ollaan kohtalaisen kiinnostavassa puheenaiheessa, sillä kotimaan lentoposti on sitä parempaa M30 postihistoriamateriaalia kautta linjan. Tämä saattaa tuntua yllättävältä, mutta kotimainen lentoposti 1930-1940 luvuilla on huomattavasti vaikeampaa kuin ulkomaille mennyt lentoposti samaan aikaan. Vasta 1950-luvun puolesta välistä eteenpäin alkaa löytyä kotimaan lentopostia runsaammin. Erityisesti täytyy todeta, että 1930-luvun lentopostikortit ovat kiven alla, sota-aikaista lentopostia kulki vuosina 1941-1944 yhteensä 3kg ja kaikenlaiset muut kuin kirjeet ja postikortit lentona kotimaassa ovat kaikki vähintään erittäin vaikeita kohteita. 1930-luvun lentokirjeetkin ovat vaikeita… tai sanotaanko näin: silloin, kun sellaista alkaa etsiä, niin mistään ei löydy. Eli 1930-luvun kotimaan lentokirjeitä näkyy aina ajoittain ja hinnat vaihtelevat hurjasti, koska on sattuman kauppaa ovatko ”oikeat ostajat” hereillä.

Yllä: Lentokirje 27.6.1935 Turusta Helsinkiin. M30 3mk tummanvioletti single. Taksa: kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931-15.6.1940) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk = 3,00mk. Hyvä single kohde. Erittäin vaikea. Limitti 10 euroa, myyntihinta 32 euroa. Mielestäni edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Tämän ”alustuksen” jälkeen, koskien kotimaan lentopostin harvinaisuutta, en voi muuta kuin todeta, että tässä huutokaupassa oli millä mällätä, eli kotimaan lentokohteita oli myynnissä huomattava määrä.  Ehkäpä juuri siksi osan kohteista hinnat jäivät mielestäni alhaisiksi – osittain jopa niin alhaisiksi, että itseäni suorastaan hirvitti. Toisaalta parhaiden kohteiden hinnat kyllä kipusivat ylös. Niille, jotka eivät tiedä mistä nämä kohteet ovat tulleet voin avata kuviota – kyseessä on kesällä edesmenneen kotimaan lentopostin ykkösnimen ja pitkän linjan postihistoriakeräilyn erikoismiehen Jorma Lindebladin kokoelman kohteiden myynti. Jorma oli kerännyt kokoelmaansa vuosikymmeniä ja hänellä oli kovan luokan asiantuntemus mm. kotimaan lentopostista, kohteissa näkyvät vielä kokoelmassa olleet tekstit JF55, eli Järvenpään Filatelistien 55 vuotis näyttelystä, jossa Jorma viimeistä kertaa kokoelmaan esitteli. Kirjoitin tuon näyttelyn osalta tässä blogissani, että minulla meni jauhot suuhun katsoessani Jorman kokoelmaa. Pysyn näiden sanojeni takana, sillä kyseessä on huikea kokonaisuus. Viimeisessä Filatelistissa on Jorman muistokirjoitus. Muita keräilyalueita, joita hän keräsi olivat mm. Viron postihistoria ja kansalaissodan posti – näitäkin kohteita tässä huutokaupassa oli myytävänä.

Yllä: Yksi huutokaupan kovimmista kohteista, Helsingistä 10.8.1941 Maarianhaminaan lähetetty lentokirje. M30 2,75mk violetti ja 1mk oranssi, yhteensä 3,75mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940 – 31.8.1942) 2,75mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk = 3,75mk. Sota-aikainen lentoposti on harvinaista. Uskoakseni tällä taksalla olevaa sota-aikaista kotimaan lentopostia tunnetaan vain aniharva kappale. Limitti 100 euroa, myyntihinta 410 euroa. Onnea ostajalle! Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

On vaikea kootusti kuvailla eri kohteiden myyntihintoja, sillä ne vaihtelivat niin kovasti – kympin lähdöstä osa huippukohteista nousi vain alle viiteen kymppiin, toisaalta osa kohteista nousi useiden satojen eurojen hintaan. Olen valinnut kuvia mielestäni parhaista kohteista, vaikka myytävänä olleista useampikin olisi ansainnut tulla kuvan kanssa mukaan. Sota-aikaisesta lentopostista mukana oli kaksi tai oikeastaan kolme kohdetta. Näistä parempi 3,75mk kokonaistaksalla ollut lentokuori nousi aina 410 euroon saakka ja toinen sota-aikaiseksi mainostettu vuodelta 1943 oleva lentokuori myytiin 145 eurolla, joka mielestäni oli halpa hinta. Kolmas, Petsamosta 1940 lentänyt kuori myytiin 121 eurolla, ja tämäkin oli mielestäni edullinen ostajalleen. Harvinaisuus näissä on kovaa luokkaa. 1930-luvun lentolähetykset menivät mielestäni erittäin halvalla – useampia 3mk taksaisia lähetyksiä alle neljällä kympillä!

Yllä: Lentopostikortti 16.10.1945 Vaasasta Helsinkiin. M30 5mk sininen single. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.6.1946) 3,00mk + postikortin lentolisä kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 5,00mk. Erinomainen singlekohde, harvinainen. Limitti 10 euroa, myyntihinta 37 euroa. Edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Kiven kovia sodan jälkeisiä lentolähetyksiä myytiin muutamia. Näistä vaikein oli mielestäni 5mk sinisellä merkillä yksin lähetetty lentopostikortti Vaasasta Helsinkiin. En ole toista tällaista koskaan nähnyt muualla. Kyseessä on mielestäni aivan huippu 5mk sinisen käyttö ja harvinainen, jos ei erittäin harvinainen kohde. Ensinnäkin kyseessä on 6 kuukauden pituinen taksa sodan jälkeen, ei kovin varhainen lentotoiminnan uudellenavaamisen jälkeen, mutta on otettava huomioon, että kun lentotoiminta avautui vasta 13.8. jää tuosta kuuden kuukauden taksasta vain 4½kk jäljelle mahdolliseksi lentona. Myyntihinta jäi mielestäni alas, ottaen huomioon kohteen vaikeuden. Lisäksi… henkilökohtaisesti totean, että koska vastaanottajana on kaukainen sukulaiseni, olisin ollut valmis laittamaan kohteen saadakseni ”kampoihin” kohtalaisen pitkään toteutuneen myyntihinnan jälkeenkin mikäli se ei olisi muuten minulle lohjennut. Tällä kertaa kävi tuuri ja sain haluamani kohteen sopivasti.

Yllä: Lentokirje 13.11.1946 Kemistä Helsinkiin. M30 10mk sininen leijona single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 10,00mk. Erinomainen singlekohde. Erittäin vaikea tai harvinainen. Limitti 10 euroa, myyntihinta 161 euroa. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Yllä mainitun 5mk sinisen lentopostikorttikohteen ”kolleega” oli 10mk sininen single lentokirjeellä Kemistä Helsinkiin, eli toinen erinomainen single kohde. Tästä kohteesta käytiin pitkään kisaa ja itse asiassa se taisi olla viimeisiä M30 kohteita, jotka päättyivät usean lisäajan jälkeen. Näitä loppukahinoita on aina mukava sivusta seurata ja joskus niihin myös osallistua itsekin. Ilmeisesti kaksi huutajaa nokitteli toisiaan aina 161 euroon saakka. Silläkin hinnalla tämä kohde on vielä ihan järkevän hintainen, nimittäin singlekohteena se on aivan erinomainen. Saman perustaksan ajalta oli myytävänä myös muutama muu kohde, ja tämä 10mk kokonaistaksa oli kolmessa myytävässä kohteessa.

Yllä: Kirjattu pikalentokirje 23.4.1946 Helsingistä Muurolaan. M30 15mk Olavinlinna pari ja 3mk keltainen leijona, yhteensä 33mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + kirjaaminen kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + pikalisä kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 15,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 33,00mk. Erittäin vaikea taksakombinaatio. Lähtöhinta 10 euroa, myyntihinta 83 euroa (kuitenkin siten, että mukana oli toinenkin lentokirje). Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Värikkäin taksayhdistelmä saatiin ehkäpä kasaan kirjatulla pikalentokirjeellä vuodelta 1946, eli 8mk kirjeen perustaksaisella kotimaan lentolähetyksellä. Näitä erikoisia taksayhdistelmiä on kiva metsästää ja monipuolisuutensa takia tällaiset ovat yleensä kohtalaisen vaikeita. Kohteen postimaksu oli tässä tapauksessa yli nelinkertainen pelkän perustaksaisen kirjeen postimaksuun verrattuna. Kohteen huomasi ainakin kaksi huutajaa, sillä sen hinta nousi aina 83 euroon saakka. Tämäkään ei minusta tunnu kovin pahalta, sillä jälleen kerran on sanottava, että en ole toista vastaavaa nähnyt. Oli tällainen taksayhdistelmä mihin tahansa – kotimaassa tai ulkomaille, niin se on aina vaikea löytää. Ulkomaille olen vastaavan nähnyt, mutta en siis koskaan toista kotimaassa kulkenutta vastaavaa.

Yllä: Kotimaan lentopakettikortti särkyvänä ja kotiinkuljetuksella 26.2.1956 Lauttasaaresta Maarianhaminaan. M30 50mk Tampere 3kpl ja M54 2mk vihreä  ja 15mk punainen, yhteensä 167 mk. Tarkan taksan laskemiseen ei minun taitoni riitä, tämä on kuitenkin postitoimistosta lähetetty ja sitä kautta on syytä olettaa taksan olevan oikein. 167 markalla paketti on ainakin toimitettu perille.  Limitti 10 euroa, myyntihinta 454 euroa. Erittäin harvinainen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Huutokaupan ennalta ajatellen jännittävin kohde oli kotimaan lentopakettikortti särkyvänä ja kotiinkuljetuksella vuodelta 1956. Tämä on aivan huikea kohde. Lähdetään siitä liikenteeseen, että kotimaan lentopakettikortteja tunnetaan ylipäätään käsittääkseni kaksi kappaletta kokonaisina. Se on tässä pelkkä lähtökohta. Mikä tahansa paketti, joka on lähetetty särkyvänä on paljon vaikeampi kuin tavallinen paketti. Kotiinkuljetuksella lähetettyjä paketteja M30 merkeillä tunnetaan alle 20 kappaletta. Tässä on suurin piirtein kaikki kohdallaan mitä kohdallaan voi M30 postihistoriakohteessa olla. Suoraan sanottuna olen ihmeissäni, että kohteen hinta ei tästä korkeammalle noussut, se nimittäin olisi voinut nousta vielä paljonkin korkeammalle. Syynä ei voi olla se, että kaikilla on tämä, sillä tämä on ainoa tunnettu vastaava kohde. Myytävänä oli myös kaksi kotimaan lentopainotuotetta, joiden taksa oli maksettu M30 ja M54 merkkien sekakäytöllä – lentopainotuotteet ovat vaikeita kohteita. Niitä ei joko hoksattu tai niiden päälle ei ymmärretty. Olen viimeisten 10 vuoden aikana nähnyt M30 merkein alle viisi lentopainotuotetta kotimaassa.

Yllä: Viroon lähetetty lentokirje vuonna 1944. Mikäli aito, on kyseessä hieno kohde. Myyntihinta 192 euroa. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Pohjoismaihin menneitä maininnan arvoisia lähetyksiä ei tällä kertaa ollut myytävänä. Viroon lentänyt ja takaisin lähetetty lentokirje myytiin 23 eurolla, joka oli mielestäni kohtalaisen edullinen hinta. Viroon lähetetyistä M30 kohteista kiinnostavin oli vuonna 1944 Viroon osoitettu kenttäpostikirje lentona, joka oli myytävänä osastossa ”sota-ajan postia”. Tämän lähetyksen mukana oli pitkä selitys lähettäjästä, joka oli Virolainen vapaaehtoinen, joka sodan jälkeen palattuaan kotimaahansa sai kokea mitä tarkoittaa joutua Neuvostoliiton väkivaltakoneiston uhriksi. Mies kuoli vankilassa pian paluunsa jälkeen. Noh… takaisin kohteeseen. Kohde oli siis lähetetty Turusta vuoden 1944 helmikuussa Tallinnaan, joka tuolloin oli Saksan miehittämänä ja kuului ns. Reichskomissariat Ostlandiin. Mielenkiintoiseksi kohteen tekee se, että se on kenttäpostikirje ja sellaisena se olisi kulkenut ilmaiseksi Suomesta Viroon. Kuorelle on kuitenkin liimattu yhteensä 5,50mk:n edestä M30 merkkejä ja lentolipuke. Mekit on leimattu Turussa ja kuorella on sensuurileima.

Yllä: Lounais-Afrikkaan 16.6.1945 Vöyristä lähetetty lentokirje. M30 5mk Olavinlinna pari ja 2mk keltainen leijonamerkki, yhteensä 12mk. Suomen ja Etelä-Afrikan sensuurit. Lentänyt Englantiin asti. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 5g*3) Englantiin (5.3.1945 – 31.3.1946) 7,50mk = 12,00mk. Vaikea sodanjälkeinen lentopostilähetys Kaukomaille. Myyntihinta 166 euroa.

Minua hämäsi tämä Viron kenttäpostikohde suuresti, sillä en käsitä miksi tähän olisi laitettu postimaksu ja miksi on kuviteltu, että se olisi voinut lentona kulkea. Ihmettelin myös käytettyä sensuurileimaa, joka on tyyppiä, jota yleisesti käytettiin talvisodan aikana – mutta tämä pohdinta saattaa olla kuvitelmaa, sillä en ole sodanaikaisen sensuurin asiantuntija. Yleensä vastaavana aikana kulkeneet on sensuroitu pyöreällä sensuurileimalla. Lisäksi pohdin, että mitä tarkoittaa kuoren oikeassa reunassa 2½mk merkin alla oleva lyijykynämerkintä ”3.03.44” ja lisäksi miksi näyttää siltä, että Åbo-leiman kaari katkeaa ja ketjuleiman viivat katkeavat oikean puolimmaisen 2½mk merkin alapuolella… ikään kuin kohdassa olisi merkin mentävä aukko? Käsittääkseni kirjeen takana ei ole mitään merkintöjä, joten varmuutta siitä, että onko kirje koskaan Viroon asti kulkenut ei näin voida saada. En osaa oikein selittää miksi, mutta tässä ei mielestäni kaikki ollut ihan kunnossa. Jos kyseessä on ”aito asia” on kohde aivan huippu ja mahdollisesti siinä tapauksessa ainoita tunnettuja Reichskomissariat Ostlandiin kulkeneita lähetyksiä M30 merkein vuoden 1942 jälkeen. En kuitenkaan uskaltautunut lähtemään hippasille tämän kohteen osalta. Toivotaan, että tälle kohteelle löytyy ”hyvä selitys” ja ostaja sai hyvän kohteen.

Eurooppaan ja kauemmaksi oli myytävänä pari kiinnostavaa lähetystä, joista kiinnostavin oli Lounais-Afrikkaan lähetyssaarnaajille lähetetty lentokirje. Suomalaisillahan oli ollut jo pitkään lähetystoimintaa nykyisen Namibian alueella ja siellä oli lähetystyöntekijöitä sodankin aikana. Koska alue oli brittiläisessä komennossa oli posti käytännössä koko sodan ajan poikki näiltä alueilta Suomeen ja toisin päin. Tällaisista kaukomaiden lähetyksistä olisi aina hyvä saada kuva myös toisesta puolesta, jotta voisi nähdä onko siellä tuloleimaa. Tässä tapauksessa tiedetään, että kuori on mennyt ainakin Etelä-Afrikkaan saakka, sillä oikeassa reunassa on etelä-afrikkalainen sensuuriliuska. Toinen samoille seuduille mennyt lentolähetys vuodelta 1946 myytiin 18 eurolla.

Huh huh… aika pitkä juttu tästä tuli, mutta hyviä kohteita oli tällä kertaa mukana niin monta, että ehkäpä pitkälliseen selitykseen riitti syytä. Mielenkiintoinen huutokauppa ja paljon hyviä kohteita.

 

 

Vaasan Filatelistien HK ja Forssan keräilytapahtuma

By

Vaasan Filatelistikerhon huutokauppa numero 77 päättyi 2.11. ja kuten tavallista tämän huutokaupan osalta oli M30 tarjonta kohtalaisen rajallista. Kohteita oli M30 osastolla myynnissä kolmisen kymmentä. Tällä kertaa mukaan oli kuitenkin ”eksynyt” muutama kiinnostavakin kohde – postihistoriapuolelta. Vaasan Filatelistien huutokauppa on yksi niitä huutokauppoja, jotka vielä jonkin aikaa sitten toimivat paperisen luettelon kautta, mutta Vaasassakin on nyttemmin siirrytty Philabid alustalle, jolla on erittäin vahva asema suomalaisessa postimerkkihuutokauppakentässä. Toinen kiinnostavista lähetyksistä oli Tampereelta 1947 Saksaan lähetetty kirje, jonka tulli oli avannut ja tarkistanut. Kirje oli toistamiseen avattu Saksassa brittiliäisellä vyöhykkeellä sensuurin toimesta, joka yhä toimi Saksassa. Kirjeen limittihinta oli 10 euroa ja sillä se myytiin.

Yllä: Ilmeisesti 19.12.1947 Tampereelta Twistingeniin, brittiläiselle vyöhykkeelle Saksaan lähetetty kirje. M30 2mk vihreä ja 10mk violetti, yhteensä 12mk. Tullin avaama ja hyväksymä. Englantilaisen sensuurin tarkastama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 12,00mk. Tullauksen alainen posti on mielestäni ”vähän parempaa”. Kuva Vaasan Filatelistien huutokaupasta.

Olen laittanut sivuun, aina vastaan tullessa, kohteita, jotka osuvat kansainvälisten taksojen ja vihreiden, punaisten ja sinisten leijonamerkkien julkaisun väliin jäävään aikaan, eli tarkoitan sitä, että kun ulkomaan taksa vaihtui ei UPU:n värisuosituksen mukainen taksalle tarkoitettu merkki suinkaan aina ilmestynyt samana päivänä taksan vaihtumisen kanssa. Taksan vaihtumisen ja merkin julkaisun välissä on siis aika, jolloin ko. taksalla oleva ulkomaan painotuote, kirje tai postikortti piti lähettää käyttämällä muita merkkejä. Minun kiinnostukseni tietysti osuu muihin M30 merkkeihin näiden aukkojen kohdalla.

Yllä: Kirje 4.1.1952 Helsingistä Pariisiin, M30 25mk puunhakkaaja single. Vuoden 1951 Joulumerkki. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 25,00mk. M30 25mk sininen leijonamerkki julkaistiin 18.1.1952, joten 17 päivän ajan ulkomaan ensimmäisen luokan kirje oli lähetettävä muita merkkejä käyttäen. 25mk puunhakkaajamerkki oli ainoa M30 merkki, joka yksin sopi tälle taksalle. Kuva Vaasan Filatelistien huutokaupasta.

Tällä kertaa myytävänä oli tällaisten jippojen keräilijälle ns. herkkupala, ennen 25mk sinisen ilmestymistä lähetetty kirje. Kysymyksessä on kirjeiden osalta kaikkein lyhin ”aukko” M30 käyttöajan puitteissa, vain 17 päivää. Muita kiinnostavia kohteita edusti kolmen kirjeen erä, jossa oli Sierra Leoneen Vladi Marmolle lähetetty lentokirje ja Intiaan mennyt kirje. Tämä erä lähti kympin lähtöhinnasta ja päätyi 33 euron myyntihintaan.

Forssassa perinteisesti pyhäinmiestenpäivänä järjestettävä keräilytapahtuma osui tällä kertaa päivämäärälle 4.11. Lähdin ajelemaan kohti Forssaa yhdeksältä ja teiden ollessa täysin jäästä vapaat kesti matkani Salosta vain noin 50 minuuttia. Ajaessani Kuhalankadulle ihmettelin, että matkan varrella oli ”Keräilytapahtuma” viittoja, jotka osoittivat ”väärään suuntaan”. Ajoin kuitenkin itsepäisesti eteenpäin ja tulin perille havaitakseni, että keräilytapahtuma oli käynnissä täysillä. Kun asiasta tiedustelin Forssan kerhon väeltä kertoivat he, että totta tosiaan, toinenkin porukka järjestää samana päivänä keräilytapahtumaa Forssassa. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen tarkoitushakuinen ”apinointi”, sillä kun Forssaan kerran tulee muutenkin keräilyporukkaa, niin osa näistä saattaa käydä katsomassa toisenkin tapahtuman tavarat. Forssalaiset kertoivat, että toiseen tapahtumaan on kymmenen euron sisäänpääsymaksu ja eräs jäsen luonnehti tapahtumaa sanoin: ”ei kai siäl mittä muut ole ku jottai emalikippoi”. En lähtenyt selvittämään tämän toisen tapahtuman syvintä olemusta, koska olin varannut koko keikkaan vain muutaman tunnin aikaa.

Yllä: Postikortti 26.6.1937 Kuopiosta Viljandiin Viroon. M30 1,25mk keltainen single. Taksa: Postikortti Viroon (1.12.1931-15.6.1940) 1,25mk. Siisti leimaus!

Löysin järjestöjen talon aulassa olevalta myyntipöydältä, jossa useat kerholaiset myyvät kohteitaan ”samasta pisteestä” Viroon lähetetyn postikortin tyypillisellä 1,25mk taksalla ja yhtä tyypillisellä keltaisella M30 leijonamerkillä. Se mikä miellytti silmää oli leiman siisteys. Minulla on näitä vastaavia tapauksia muutamia jo hankittuna, mutta tällä kertaa leimaus oli sen verran kaunis, että päätin ottaa tämän ja nyt näitä on muutama +1 kappaletta… Toisaalta, kun hinta ei huimannut päätä olisi ollut ehkäpä hieman tyhmää jättää tämä hyväleimainen kohde laatikkoon. Kukaties tätäkin joskus tarvitaan johonkin.

Lauri Poroputaan ”Eturivin filatelistit” kirjassakin esiintyvä Juhani Pietilä oli myymässä tavaraa – Juhanin kanssa on mukava käydä kauppaa, koska hän osaa pitää odotukset ja hinnat tarpeeksi matalalla. Viimeiset neljä kertaa Forssassa on käyty lähes sama keskustelu: ”Onk sul mul mittä?” – ”Ei tietenkä, mitä mul sul olis?”. Käyttämämme salakieli on siis Lounais-Suomen murretta, tuleehan Juhani Turusta. Kertaakaan en ole Juhanin kansioita läpikäytyäni kuitenkaan ilman ostettua kohdetta Forssasta lähtenyt. Enkä lähtenyt tälläkään kertaa. Juhanin tiskiltä sain tällä kertaa nipun firmakuoria ja tietäen mitä myy, Juhani oli laittanut päällimmäiseksi tavaranäytekuoren.

Yllä: Tavaranäyte Lahdesta 31.10.1936 Uuteenkaupunkiin. M30 1mk leijonamerkki single. Taksa: Tavaranäyte (-100g) kotimaassa (1.12.1931 – 31.8.1942) 1,00mk. Tavallista ”värikkäämpi” tavaranäytekuori, joskin hieman isokokoinen.

Mielenkiintoista kuoressa mielestäni oli, että siinä ei lukenut tavalliseen tapaan ”tavaranäyte” vaan ”sisältää hinnaston ja tavaranäytteitä”. Hinnasto lienee ollut ns. painotuote ja lisäksi mukana on kulkenut tavaranäytteitä… en oikein ollut varma miten tätä pitäisi tulkita ja otinkin esiin postisännön (vuodelta 1942, mutta ”toivon”, että vuonna 1936 postisäännössä olisi sama meininki) ja siellä sanotaan tavaranäytteestä seuraavaa (12§, 3 mom.): ”Tavaranäytteen päällykseen tai sisällykseen, … saa käsin tai koneella merkitä… ,hinnan ja kaikki muut hintaan kuuluvat ilmoitukset sekä painoa, mittaa, kokoa ja saatavissa olevaa määrää koskevia ilmoituksia…”. Eli käytännössä hinnasto sai olla luvallisesti mukana tavaranäytelähetyksessä. Näin lienee usein ollutkin, pitihän näytteen lisäksi olla selvitys siitä, että mistä on kysymys, hinnasta ja siitä tieto, että miten tavaraa voi tilata.

Juhanin vieressä Kaj Hellmanin tytär myi isänsä jäämistöstä tavaraa, ostin häneltä vielä Filateliamessuilta hankkimieni lisäksi pari kirjaa sekä yhden postikortin. Ilmeisesti kirjaston ”hävittäminen” on onnistunut hyvin, sillä jäljellä on enää ilmeisen rajatusti kirjallisuutta – arvaan, että tavaraa on ollut valtavasti ja varmasti suuri osa on mennyt suoraan eteenpäin. Ostamani postikortti oli ns. punainen postikortti, jonka postimaksu oli maksettu käyttötarkoitusta varta vasten painetulla UPU:n värisuosituksen mukaisella punaisella M30 merkillä – tässä tapauksessa 15mk markan merkillä.

Yllä: Postikortti 4.7.1953 Pieksämäeltä Hamdeniin, Connecticutiin, USAan. M30 15mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1952-31.12.1956) 15,00mk.

Postikortti on lähetetty Hamdeniin Connecticutiin Yhdysvaltoihin. Hamden on New Havenin kaupungin esikaupunki ja sitä kutsutaan myös nimellä ”The land of the sleeping giant” eli suomeksi ”nukkuvan jättiläisen maa”. Tähän on olemassa mielestäni hyvä selitys – kaupunki nimittäin sijaitsee ”sleeping giant” vuoren lähellä. Mikä tämä nukkuva jätti sitten on ja miksi vuoren nimi on tämän kaltainen? Se selviää katsomalla alla olevaa kuvaa.

Yllä: Sleeping giant vuori – kun katsotaan kuvaa huomataan, että vuori tosiaan muistuttaa selällään makavaa hahmoa, jonka pää on vasemmalla. Kuva: Morrowlong – Own work, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=49285963

Ruotsalaisten kauppiaiden anti oli tällä kertaa keskittynyt vahvasti postikortteihin – en löytänyt heidän pöydiltään yhtään mitään. Tyhjän arvan vedin myös monelta muulta pöydältä – toisaalta sain sentään jotakin, eli ei ihan turha reissu. Sitäpaitsi tapasin monta tuttua keräilijää ja sitä asiaa ei saa koskaan arvottomaksi laskea – yksinäisyys vaivaa kuulemma yhteiskuntaamme, syrjäytyminen riivaa nuoria… kumpikaan näistä ei osu keräilijöihin, sillä meillä on kerhoja ja tapahtumia. Samanmielisiä ihmisiä on keräilijöiden keskuudessa paljon ja omituisuutta ja omaperäisyyttä sallitaan erittäin pitkälle, vaikka kuppikuntia toki on olemassa. Hölmöily tietysti harmittaa porukassa kuin porukassa. Tämä filosofoinnista tällä kertaa.

 

 

 

Vierailu Lahden kerhossa 30.10.2017

By

Vierailin Lahden Postimerkkikerhossa kerhon puheenjohtajan Jouni Hynysen kutsumana. Vierailun tarkoituksena oli pitää esitys M30 keräilystä ja oikeastaan käydä läpi lyhyt oppimäärä mallin 1930 postimerkkien filateliasta ja kertoa hieman postihistoriasta. Paikalla oli arviolta kolmisen kymmentä henkeä, mikä tarkoittaa sitä, että Lahden kerho on kohtalaisen aktiivinen keräilykerho. Kerhoillan aluksi pidettiin huutokauppa, jossa oli parisen kymmentä kohdetta – mielestäni ihan sopivilla lähtöhinnoilla. Itsekin ostin yhden kohteen.

Lahden kerho on ylläpitänyt perinnettä toimittaa erikoisleimaus Lahdessa järjestettävien suurten urheilutapahtumien aikaan, näitä ovat mm. Finlandia-hiihdon leimaukset ja Salpausselän kisojen leimaukset. Tämä on toimintaa, jossa kulut kaatuvat kerholle ja kiitosta on tullut vähemmän kuin olisi ollut ansaittua. Käsittääkseni viime vuonna Lahden MM kisojen aikaan oli leimaus jopa ulkotiloissa, koska kisajärjestäjät eivät nähneet merkitykselliseksi edes antaa ”tukikohtaa” leimaukselle – korjattakoon tämä luulo, mikäli se on väärä. Ilmeisesti yleisö oli kuitenkin asiasta huomauttanut siinä määrässä, että järki on palaamassa järjestäjien päähän… toivottavasti. Kaikenlainen oheistapahtuma ei suinkaan ole pois kisaorganisaatiolta, vaan päin vastoin, lisää kisojen kiinnostavuutta kävijöiden silmissä. Erikoisleimaus on sitäpaitsi sen verran harvinaista herkkua tässä valtakunnassa nykyään, että se on suorastaan nähtävyys itsessään. Aikoinaan erikoisleimauksia tuntui olevan jos missäkin kissanristiäisissä, mutta nykyään toisaalta ei siis juuri missään. Lahden kisajärjestäjät saisivat olla ylpeitä kerholaisista, jotka jaksavat leimauksia järjestää.

Pitäessäni esitelmää sain hyviä kommentteja Lahtelaisilta – keskustelimme mm. jälkitaksoituksesta kohteen yhteydessä, joka oli edelleen lähetetty Unkariin. Todettiin, että jälkitaksoitus tapahtui vain, jos posti oli tehnyt virheen – muussa tapauksessa kyseeseen tuli lunastus. Tämä on hyvä tieto, sillä se tarkoittaa, että jälkitaksoitusta ei tullut esimerkiksi edelleen lähettämisten perusteella, koska niiden osalta ei ollut tapahtunut virhettä. Esitellyssä kohteessa edelleenlähettämisen oli kuitenkin maksanut erittäin suurella todennäköisyydellä alkuperäisessä osoitteessa asunut vastaanottajan perheenjäsen tai muu asuinkumppani.

Yllä: Kuopiosta 26.4.1937 Helsinkiin lähetetty kirje, 2mk karmiini M30 leijona. Vastaanottaja on lähtenyt Unkariin. Lisätty Helsingissä ulkomaan kirjemaksun täydentämiseksi 3 kpl 50p vihreitä 27.4.1937 ja edelleenlähetetty Budapestiin, jonne saapunut 30.4.1937. Taksa: Kotimaan kirje (-20g) 1.12.1931 – 15.6.1940 2,00mk. Kirje ulkomaille (-20g) 1.11.1936 – 30.9.1942 3,50mk. Lähetykset, joihin on edelleenlähetyksen takia lisätty ja mitätöity ”lisää” merkkejä ovat kiinnostavia kohteita.

Joku tiesi sanoa, että kyseisen kohteen (yllä oleva kuva) edelleenlähetysosoite, Budapestissa sijaitseva hotelli ”Hotel St. Gellert” ei olekaan mikään matkailijakoti, vaan ns. parempi hotelli. Ja epäilemättä tämä pitää paikkaansa – hotellin verkkosivut (hotelli on siis yhä olemassa) näyttävät, että kyseessä ei ole tosiaan mikään laavu. Tietoa hotellista löytyy muutenkin: Hotelli on avattu vuonna 1918, mutta sitä alettiin rakentaa jo vuonna 1912. Miksi rakentaminen kesti näin kauan – on jälleen kerran syytä pohtia ja muistaa että vuosien 1912 ja 1918 välillä käytiin Euroopassa maailmansota ja tuolloinen Itävalta-Unkari oli siinä yksi pääriitapukareista. Sodan jälkeen Itävalta-Unkari syöksyi kaaokseen ja Unkarissa elettiin hyvin vaikeita aikoja, vuoden 1919 aikana hotelli oli sotilaskäytössä mm. ns. krysanteemivallankumouksen aikana. Hotelliin kuului kylpylä (jota ilmeisesti nykyään pyörittää Budapestin kaupunki), joka saa vetensä kuumasta lähteestä. Käsittääkseni hotelli oli erittäin tunnettu 20- ja 30-luvuilla. Rakennus kärsi pahasti toisessa maailmansodassa ja restauroitiin sodan jälkeen. Nykyään se on osa Danubius yhtiötä, joka oli aikoinaan valtio-omisteinen. Tällainenkin uteliaisuus on mahdollista ja postihistoriallisesti perusteltavissa!

Kiitokset Lahden kerholle vieraanvaraisuudesta. Kaikessa tohinassa unohdin ottaa kuvia, sekös harmittaa näin jälkikäteen.

 

Postimerkkimessujen lauantai 28.10.2017

By

Yllä: Postimerkkimessujen meininkiä

Lauantai on yleensä ollut postimerkkimessujen ”kovin” päivä ja tälläkin kertaa paikalla oli kohtalaisesti filatelisteja ja muita keräilijöitä. Useita tunnettuja filatelisteja oli jälleen paikalla.  Jo totuttuun tapaan oli Filatelistiliiton varaamalla messualueella näytillä näyttely, sekä muutamien kauppiaiden lisäksi myös Liiton koju ja ”esiintymisalue”. Tällä kertaa näyttelystä vastasivat aihefilatelistit. Kauppiasta mukaan olivat lähteneet Merkki Albert, Käpylän Merkki, Suomen Filateliapalvelu, Aspbäck Ruotsista ja Lauri Peltonen Oy, mukana oli myös Posten Åland.

Liitto jakaa vuosittain perinteisen Leo Linder Trophyn, tämä on tapahtunut usein juuri postimerkkimessuilla, näin tälläkin kertaa. Kyseessä on Karl-Erik Stenbergin muistopalkinto, jonka Stenbergin kuolinpesä ja Corinphila Auktionen AG ovat lahjoittaneet jaettavaksi Suomen filateliassa ansioituneelle henkilölle. Tänään, Linder Trophy annettiin Esko Seitsoselle. Eskon ansiot sijoittuvat vahvasti postihistoriapuolelle ja erityisesti tulivat esiin uuden taksakirjan kirjoittamisessa. Esko on ollut mukana muutenkin tuomassa tietoa postiyhteyksistä Suomen ja ulkomaiden välillä mm. Filatelistissa ja on hän ollut takapiruna mm. viime vuonna ilmestyneessä lentopostia käsittelevässä kirjassakin, vaikkei nimeä kirjan kannessa olekaan. M30 keräilijöille Eskon tekemä työ on erittäin tärkeää, sillä postiyhteydet ulkomaiden kanssa sodan aikana ovat olleet usein Eskon tutkimusten kohteena ja näiden tuloksista olen minäkin päässyt nauttimaan.

Yllä: Esko Seitsonen vastaanottaa Leo Linder Trophyn Liiton puheenjohtaja Klaus Juvakselta (oik.)

Paikalla olleen ohjelman mukaan palkinnon jako piti olla kello 13.00, mutta jostain syystä Liiton hallituksen pj. Juvas päätti julistaa Linder Trophyn saajan jo n. kello 12.25, vaikka Esko Seitsonen (joka ei tiennyt Trophya saavansa) ei ollut paikalla. En osaa sanoa, että mistä tässä selkeässä oikosulussa oli kysymys, varsinkin, kun herralta puheenjohtajalta oli itseltään n. 20 minuuttia aiemmin erikseen kysytty asiasta juuri silmälläpitäen palkinnon saajan julkistamisessa paikallaoloa. Onneksi Esko saatiin nopeasti paikalle. Henkilökohtaisesti jäin pohtimaan, että puheenjohtajan ”ajattelu” eroaa jonkin verran omastani… tämä toki ei tullut minulle yllätyksenä Liiton hallituksessa vietetyn vuoden jälkeen. Ei tästä sen enenpää.

Yllä: Vakuutettu kirje Nivalasta 2.10.1951 Helsinkiin. Viisi kpl. M30 50mk Tammerkosken silta merkkejä, yhteensä 250mk. Paino merkitty 35g ja vakuutettu 100000 markasta. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 30,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk + vakuuttaminen jokaiselta 1000 markalta (1.7.1950 – 31.12.1962) 2,00mk = 250,00mk. Hyvä kohde M30 kuvamerkkien keräilijälle.

Toinen kiinnostava julkistus tältä päivältä oli Lauri Poroputaan, nykyisen Filatelisti-lehden päätoimittajan kirjoittaman ”Suomen eturivin filatelisteja” kirjan julkistaminen. M30 osalta on erittäin mukavaa todeta, että mukana on myös keräilyalueen grand old man Hannu Kauppi, jonka henkilökuva kertoo myös muista merkittävistä M30 keräilyä eteenpäin vieneistä suomalaisista filatelisteista. Kirjassa on filatelistien henkilökuvien lisäksi paljon tietoa myös kohteista sekä niihin liittyvistä jännistäkin kommervenkeistä – mm. siitä, että miten kohteita on aikoinaan epäilty varastetun ja siitä mikä tilanne ehkä oikeasti on ollut. Poropudas on kerännyt erinomaisen materiaalin yksiin kansiin – kirjaa selatessani huomaan pohtineeni, että työmäärä lienee mukana olevien detaljien määrästä päätellen ollut valtava. On mukava tulevina aikoina lukea useista henkilöistä, joiden nimen olen kuullut, mutta itse henkilö on jäänyt hämärän peittoon ja lisää tapaamistani henkilöistä, jotka ovat kirjassa mukana. Kirjaan tutustuvat voivat pohtia yhtä paljon sitä, mitä kirjassa on mukana, kuin sitä mitä siitä puuttuu… Voi olla, että tästä kuulemme vielä kommentteja pitkänkin aikaa.

Yllä: Joulupostikortti painotuotteena 21.12.1943 rintamalle Helsingistä. Kyseessä on ns. Joulun erikoistaksa kenttäpostiin – erikoisuutena se, että painotuote rintamalle saatiin lähettää ilman kenttäpostimerkkiä tai kenttäpostilipuketta, joka muuten oli pakollinen. M30 50p vihreä. Mukana myös joulumerkki ja kortti on lähetetty lotalle. Taksa: Joulu ja Uuden Vuoden tervehdyksen painotuote-erikoistaksa rintamille (10.12.1943-10.1.1944) 0,50mk.

Olen iloisesti yllättynyt, että tällä(kin) kertaa mukaan tuli muutama ainakin omasta mielestäni kiva kohde. Usein on käynyt niin, että silloin, kun en ole tullut tapahtumaan ensimmäisenä päivänä on ns. paras tavara kadonnut jo parempiin suihin.  En löytänyt mitään uskomattomia kohteita, mutta kuitenkin sellaisia, joista tuli hiukan hyvä mieli. Kävin läpi kaikki myyntitiskit ainakin jollakin tavalla, vaikka en tällä kertaa suoranaisesta väsymyksestä johtuen jaksanut olla erityisen energisenä liikenteessä; kadehdin niitä keräilijöitä, jotka jaksavat tarkasti perata suuren määrän tavaraa – se on tapa löytää itselleen jotain kivaa. Tällä kertaa haaviin jäi vakuutettu kirje, joka oli maksettu vain 50mk Tammerkosken silta merkkejä käyttämällä. En varsinaisesti kerää tällaisia ”monimerkkikohteita”, mutta ei tämä nyt päähänkään sattunut, joten otin sen pois pyörimästä. Toinen vastaan tullut kohde oli vuoden 1943 jouluna rintamille lähetetty joulukorttipainotuote. Näihin vuoden 1943 joulun painotuotteisiin liittyen olen kirjoittanut tässä blogissa aiemminkin täällä. Tällainen minulla jo oli entuudestaan, mutta tässä oli mielestäni paljon hyvää ja päätin laittaa euroja likoon. Tämän kortin taksa on mielestäni epäselvästi kerrottu uudessa taksakirjassa sivulla 366, jossa on jäänyt hiukan epäselväksi se, että tämä joulun 1943 taksa on kuukauden pituinen ja pääsiäisen 1944 taksa 10 päivän mittainen – käsittääkseni kysymys ei ole yhtäjaksoisesta taksa-ajasta joulutaksan ja pääsiäistaksan osalta, vaikka tiedetään, että onnittelupainotuotteiden lähettäminen avoimissa kirjekuorissa rintamille 50 pennillä hyväksyttiin muutenkin.

Yllä: Pienikokoinen pikakirje Helsingistä 20.12.1944 Göteborgiin, Ruotsiin. M30 10mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1945 – 14.1.1946) 5,00mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 10,00mk = 15,00mk. Eli aivan päin mäntyä. Vaikka kirje olisi mennyt helmikuussa 1945, kuten heikon leiman vuoksi on mahdollista, olisi taksa silti päin mäntyä.

Pienikokoinen pikakirje Ruotsiin sai minut solmuun. Katselin sitä kätöselläni ja pohdin, että onpa sopivan kokoinen kokoelmaan ja avot, jälleen aivotoiminta lakkasi, taksat unohtuivat ja rahat menivät kankkulan kaivoon. Näin siinä helposti käy. Onneksi puhutaan pienemmistä summista…. mutta silti. Kotonahan nämä vasta selviävät – miksi, oi miksi, en jälleenkään jaksanut kantaa taksakirjaa mukanani. Onneksi minun huumorini pelasti löytämäni Viroon lentänyt kirje vuodelta 1932, joka oli maksettu yksin 3mk tummanoliivilla merkillä. Tämä on mielestäni aika hyvä kohde, koska se on yhdellä merkillä. Postihistoriakohteiden lisäksi ostin joitakin filatelia-aiheisia kirjoja Kaj Hellmanin tyttäreltä, joka realisoi isänsä kirjastoa messujen yhteydessä. Kuljinkin siis kotiin laukku täynnä tavaraa.

Yllä: Lentokirje 21.3.1932 Viipurista Tallinnaan. M30 3mk tummanoliivi single. Taksa: Kirje (-20g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Viroon (4.1.1929 – taksa jatkui 16.6.1940 asti käytännössä) 1,00mk = 3,00mk. Huom! Tämä Viron sopimuksen lento-taksan aika alkaa vasta siitä hetkestä, kun Viron postisopimus tuli voimaan (kts. KK 49/1928 ja KK 1/1929) – tämä asia ei ole tarkasti määritelty uuden taksakirjan Viron lentotaksoja käsittelevässä taulukossa.

Muutama ajatus postimerkkimessujen paikasta: Messukeskuksessa homma menee vuosi vuodelta aina vain suuremman riiston suuntaan, tällä kertaa narikka maksoi 16€ sisäänpääsylippujen lisäksi kaksi ja puoli euroa per takki – ei ihme, että väki jonotti säilytyslaatikoille, joihin takin pystyi laittamaan kahdella eurolla… Nettoajana tässä kuviossa on halliyhtiö – eli samantyyppinen työnjako kuin jääkiekkoseuroilla – joukkue (tässä tapauksessa näytteilleasettajat) tekee työt ja halliyhtiö korjaa tulot. Kun vielä n. vuosi sitten olin mukana Liiton hallituksessa muistan, että postimerkkimessujen käytössä olleiden tilojen vuokra oli lähellä kymppitonnia (torstai – sunnuntai), vaikka kustannusvaikutus Liitolle ei kovin suuri ollutkaan, koska kauppiaspaikoista kerätään suuret vuokrat näiden maksujen peittämiseksi, tuntuu summa aika kovalta. Teimme hallituksessa ennen viimekertaa päätöksen siitä, että emme vuokraa Messukeskukselta tarvitavaa välineistöä standille mm. videotykkiä ja valkokangasta, sillä niiden vuokra olisi ollut satoja euroja viideltä päivältä. Halvemmalla saa nimittäin kaupasta tykin ja valkokankaan uutena…

Jossakin vaiheessa olisi mielestäni pohdittava, että millä keinoin postimerkkimessut saadaan järjestettyä edullisemmin ja kuitenkin siten, että niille on helppoa tulla. Yhteistyö jonkin Helsinkiläisen keskustan tai Pasilan aseman vieressä olevan toimijan kanssa on siis oikeastaan ainoa mahdollisuus. En osaa sanoa kannattaako tämän kaltainen tapahtuma kauppiaille, jos ei niin asia on kohtalaisen murheellinen – sen ainakin tiedän, että kun Messut menevät kiinni vasta kello 20 tulee kauppiaille vähintään 12 tuntinen päivä, jonka viimeiset tunnit lienevät ns. ”kitutunteja”. Kauppiaiden paikallaolo on edellytys näille messuille ainakin siltä kannalta, että Liiton tuskin kannattaa niitä järjestää, jos ei saada kuluja peittoon.

Joka tapauksessa… tulipahan käytyä. Parasta reissuissa on aina se, että tapaa tuttuja ja uusiakin ihmisiä. Eräänkin pitkän linjan keräilijän kanssa jutellessamme tajusimme, että olemme 80-luvulla asuneet samassa taloyhtiössä. Jos maailma tuntuu pieneltä, niin Suomi onkin sitten varsinainen mikrokosmos.