malli1930.fi

Kesfila 2018 käteen jääneet kohteet

By

Kuten aiemmissa Kesfila 2018 näyttelyä käsitelleissä postauksissani kävi ilmi, oli Jyväskylässä paikalla myös kauppiaita ja keräilijät parveilivat tiskien ympärillä epälukuisina määrinä mehiläisten tavoin. Laatikoita plarattiin ja esittelykansioiden sivut kääntyivät tiuhaan. Myös allekirjoittanut käytti aikaa kauppiaiden antiin tutustuessaan. Käytännössä kävin läpi kaikkien myyjien tarjonnasta jotakin – en pysty katsomaan kuin noin yhden laatikon kerrallaan, jonka jälkeen on pakko pitää paussi, tässä häviän monelle mulle keräilijälle sitkeydessä. En ostanut lainkaan filateliaa, vaan kaikki hankkimani kohteet ovat postihistorian puolelta. Aloitan esittelyn, kuten niin monta kertaa aiemminkin kotimaan kohteista ja etenen kohti kaukaisia maita…

Yllä: Kelirikkolennolla 27.11.1946 Vaasasta Raippaluotoon kulkenut kirje. M30 8mk violetti single. Leimattu kelirikkolennon erikoisleimalla. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk. Nähtävästi lentolisää ei tarvinnut maksaa. Takana 27.11.1946 Replot saapumisleima.

Ensimmäinen haaviin jäänyt kohde oli Vaasasta Raippaluotoon, eli ruotsiksi Replot:iin kulkenut ja kelirikon lentoleimauksella leimattu kuori, jolle oli leimattu 8mk violetti M30 leijonamerkki. Kuori näyttää hyvin kauniilta ja näin ollen päättelen sen olevan vahvasti tekele, kuten niin monet muutkin vastaavat Raippaluodon kuoret ovat. Tästä käytetystä kelirikkolentoleimasta sain hyvää lisätietoa katsomalla Keski-Suomen Filatelistikerhon kotimaan lentopostia käsittelevää parin kehyksen kokoelmaa. Leima on 24mm halkaisijalla varustettu leima, jonka renkaan sisällä leiman kaarella lukee ”Lentoposti 1946 – Flygpost 1946” ja keskellä ”Vaasa – Vasa – Replot”. Yläosassa on stilisoitu lentokone. Leimavärinä on violetti. Ensimmäinen kelirikkolento oli 27.11.1946, jolloin tämäkin kuori on leimattu. Koneena oli Merivartiolaitoksen Junkers lentokone, jota ohjasi Lentomestari E. Rautio. Kone pudotti postia Bergön, Raippaluodon ja Björköbyn saarille laskeutumatta lainkaan. Onneksi kuori on leimattu takaläppäänsä Replot samana päivänä – tämä on vahva indikaatio siitä, että se on ainakin kulkenut kyseisellä lennolla.

Yllä: Pienikokoinen lentopainotuote 20.12.1947 Helsingistä Tukholmaan. M30 2mk ja 2½mk vihreä. Taksa: painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 4,50mk.

Toinen löydökseni oli pienikokoinen Ruotsiin lentänyt painotuotekuori vuodelta 1947. Kuten tiedetään oli Ruotsi painotuotteiden näkökulmasta ulkomaa ja näin ollen painoutuotteiden taksa oli sama kuin muihin ulkomaihin lähetetyillä painotuotteilla, tässä tapauksessa 2½mk. Lentolisät kuitenkin olivat Pohjoismaihin omansa. Kun kohteen hinta oli 3 euroa päätin ottaa sen pois pyörimästä. Lisäksi sen pieni koko viehätti, vaikka leimaukset eivät olekaan huippuluokkaa. Lentopainotuotteet ovat aliarvostettuja, koska niiden harvinaisuutta ei tyypillisesti ymmärretä. On ollut vain erikoistapauksissa merkityksellistä saada painotuote mahdollisimman nopeasti perille – näitä tapauksia ovat olleet esimerkiksi viimehetken toivotukset (kuten esimerkiksi joulukortit). Toki Ruotsi on kaikkein yleisin kohdemaa, mutta silti – ei lentopainotuotteita Ruotsiinkaan mitenkään valtavasti liiku. Eivät tule peittämään aurinkoa lähiaikoina…

Yllä: Lentopainotuote 19.12.1954 Paraisilta Tukholmaan Ruotsiin. M54 10mk vihreä ja M30 2mk vihreä. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.3.1959) 10,00mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 12,00mk.

Kolmaskin löytämäni kohde oli lentopainotuote Ruotsiin, tällä kertaa myöhäisempi 50-luvun ”sekakäyttö” M54 10mk vihreän kanssa. Mukana oli myös Joulumerkki. Tämä kuori on aika tavallinen, eikä herättänyt sen suurempaa tunnemyrskyä, mutta viidelläkymmenellä sentillä se löysi tiensä kokoelmaani tai ainakin siihen kansioon, johon sen aion epämääräiseksi ajaksi säilöä. Tätä kohdetta seuraakin sitten näyttelyn kauppiailta ostamistani kohteista paras, nimittäin kävi niin mukavasti, että huomasin Viroon menneen hieman nuhjuisen näköisen kuoren ja lähdin tarkastelemaan sitä hippasen verran tarkemmin. Lähemmän tarkastelun jälkeen totesin, että kyseessä on toisen painoluokan lentokirje eteläiseen naapurimaahamme vuodelta 1934, eli maidemme välinen bilateraalinen postisopimus oli tuolloin voimassa ja Viroon voitiin lähettää kirjeitä Pohjoismaiden taksalla ja käyttämällä Pohjoismaiden lentolisiä. Niille, jotka ovat Viron postia tutkineet ei tyytyväisyyteni tästä löydöstä ole arvoitus, sillä he tietävät, että toisen painoluokan kirjeita tunnetaan sopimustaksalla ilmeisesti yksi kappale ja kyseisen painoluokan lentopostikirjeitä alle viisi kappaletta. Suomen ja Viron välisestä postisopimuksesta ”uutisoiva” kiertokirje KK 1/1929 löytyy tästä linkistä pdf muotoisena.

Yllä: Toisen painoluokan lentokirje Helsingistä 17.5.1934 Tallinnaan, Viroon. M30 merkkejä yhteensä 4kpl. Taksa: Kirje (21-125g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-125g) Viroon (4.1.1929 – 30.11.1940) 2,00mk = 6,00mk. Vaikea toisen painoluokan lentokuori Viroon. Vaikea, jopa Harvinainen – ainakin vielä.

Löydökseni jatkuivat ”erikoistaksojen” merkeissä, sillä aivan kalkkiviivoilla löysin hienoleimaisen Postikortin Pelkosenniemeltä Latviaan vuodelta 1938. Tuolloin voimassa oli kahdenvälinen postisopimus Suomen ja Latvian välillä, joka oli alkanut vain noin vuosi aiemmin. Latvia on sopimustaksa-aikana vaikea kohdemaa ja tämä löytämäni postikortti ehkäpä yleisin sinne kulkenut postite – näitä tunnetaa viitisentoista kappaletta ja jatkossa varmasti lisääkin. Silti otin tämän pois, koska leimaus on erinomainen ja kortti muutenkin siisti. Kun tätä taksaa pitää esitellä on tämä kohde kokoelmakelpoinen. Lähettäjänä Pallastunturilla käynyt turisti.

Yllä: Postikortti 8.3.1938 Pelkosenniemeltä Rigaan Latviaan. M30 1,25mk keltainen leijonamerkki. Taksa: Postikortti (1.7.1937 – 15.6.1940) Latviaan 1,25mk. Siisti.

Viimeinen löytämäni M30 kohde ei ole mikään helmi, vaan aivan tavallinen viiden markan violetin kahdella merkillä, yhteensä siis kymmenellä markalla, maksettu kirje Kanadaan. En oikeastaan tiedä miksi nappasin tämän kuoren pois 50 centin kasasta. Ehkä siksi, että se oli siellä… ja mitään muuta en ollut vielä siihen mennessä löytänyt – eli varmistelin asiaa kaiketi henkisesti. Ei mikään erikoinen löydös tosiaankaan, parempi kuitenkin kuin kotimaan kirje. Kirjeen taksa oli yli vuoden mittainen ja näilläkin merkeillä, jotka julkaistiin lokakuussa 1945 tulee käyttöaikaa, siis mahdollista sellaista tällä taksalla toista vuotta…. nothing special.

Yllä: Sudburyyn Ontarioon Kanadaan 30.4.1946 – lähetyspaikkakunta epäselvä, mutta alkaa ”Mää..”. Kaksi M30 5mk violettia leijonamerkkiä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk. 

Aivan tyhjin käsin ei siis tarvinnut M30 miehen kotiin lähteä, vaikkei mitään uskomattomia löytöjä vastaan tullutkaan. Mieltä lämmittää vieläkin hyvä toisen painoluokan lentokirje Viroon. Viroon oli tarjolla myös kansainvälinen postiosoitus, mutta en lähtenyt siitä kauppaa vääntämään, koska sellainen minulla jo on. Ehkä sitäkin vielä jonain päivänä mietin uudelleen… Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tekemiini kauppoihin, rahaa ei mennyt paljon – itse asiassa, koska myin muutamia omia kohteitani jäin ensimmäistä kertaa elämässäni ns. ”voiton puolelle” kokonaisuutena näyttelymatkasta – toki vain, jos hotelleja jne. ei lasketa mukaan.

 

Kesfila 2018 Jyväskylässä

By

Kesfila 2018 kotimainen postimerkkinäyttely järjestettiin viime viikonloppuna Jyväskylässä. Paikkana oli messukeskus Paviljonki, joka toimi myös 2016 järjestetyn Pohjoismaisen Nordia näyttelyn paikkana. Näyttely oli pystytetty D-halliin ja kehysmäärä oli hieman yli 420. Järjestäjät kertoivat, että mukana oli paljon ensikertalaisia, mikä on mielestäni aivan loistava juttu. Liian moni on pelännyt tai muuten vain jättänyt näyttelyosallistumisen väliin – ainoa tapa saada tunnettuutta omalle keräilyalueelle ja omalle kokoelmalle on tuoda se näyttelyyn. Arvostelu tietysti jännittää monia – mutta jos asiaan suhteutuu rauhallisesti, eikä aseta liian suurta painoa arvostelulle osana näyttelyä, ei senkään pitäisi olla ylipääsemätön asia. Näyttelyissä kuitenkin tuppaa näkemään hymynaamoja ja ns. naama väärinpäin kulkevia arvostelun saaneita – itse otan vastaan sen mitä tulee, se ei kuitenkaan määrittele minun elämääni millään tavalla. Kuten wanha sanonta kuuluu: ”pessimisti ei pety ja optimisti ei ylläty”, on jokaisen oma päätös minne tällä skaalalla asettaa itsensä.

Yllä: Näyttelyn virallinen avaus lauantaina

Kauppiaita oli paikalla kymmenkunta – Ruotsista paikalle oli tullut Aspbäck ja Kellosta Juhani Kemi, Naantalista Suomen Filateliapalvelu ja Keräilypojilla oli iso osasto. Merkki Albertin huutokaupalla oli näyttö ja Merkki Albertilla myyntikoju. Myös Oval Point oli esillä. Philea järjesti tapahtuman yhteydessä pienen huutokaupan – kirjoitan siksi pienen, että minulla ei tästä huutokaupasta ole kerrottavaa, nimittäin sen M30 anti oli kovin kovin olematon. Ideana se, että huutokauppojen kohteita oli näytillä (Merkki Albert) tapahtumassa oli erinomainen – muutoin olisi pitänyt erikseen lähteä Helsinkiin näytölle, mikä olisi ollut mielestäni hölmöä. Toivon tällaisen tavan saavan lisää kannattajia huutokauppahuoneiden osalta. Huutokaupan standia pyöritti meklari Juha Niininen, joka toimi myös Liittokokouksen puheenjohtajana.

Yllä: Näyttelyn tunnelmaa – kehykset oli sijoitettu ilmavasti ja niiden välissä oli hyvin tilaa. Valaistuskin oli riittävä.

Käytin jonkin verran aikaa kokoelmiin tutustumiseen, erityisesti katselin Harri Ala-Honkolan kokoelmaa ja sen M30 erikoisuuksia. Mieleen jäi mm. vapaakirje, jolle oli maksettu vain vakuutuksen lakkaaminen – erittäin harvinainen vapaakirjeen lisämaksu. Katselin myös Tuomas Juvosen lunastuksia käsittelevää kokoelmaa, jossa oli mielestäni mielenkiintoisia kohteita. Jorma Keturin tyylikkäästi monteeratun kokoelman äärellä vietin myös jokusen tovin – Jormalla on kiven kovat tiedot mm. sodan ajan sensuurista ja opin monta uutta asiaa tutkimalla ja pohtimalla. Harmi, ettei Jorma ollut itse paikalla, olisin pakottanut hänet käymään läpi kokoelma kanssani.  Kaiken kaikkiaan vietin kaiken ”vapaan ajan” näyttelyhalissa, joko kohteita etsien, kokoelmia katsellen tai tuttujen kanssa kuulumisia vaihtaen.

Palmares juhlassa, joka järjestettiin hotelli Alexandrassa Jyväskylän rautatieaseman välittömässä läheisyydessä nautittiin maukas kolmen ruokalajin illallinen ja nähtiin paikallaolevien näytteilleasettajien palkitseminen. Kilpailuluokissa korkeimman pistemäärän sai jo kansainvälistäkin mainetta niittänyt Pekka Rannikon M17 kokoelma – sain kuulla, että Pekan kokoelman saama 94 pistettä olisi korkein kotimaisessa näyttelyssä kokoelmalle koskaan annettu pistemäärä. Onnea Pekalle.

Kultamitaleita jaettiin useita – mielenkiintoisesti todettakoon, että M54-kokoelma sai ensimmäistä kertaa kultaa Asko Haahtelan 87 ja Kari Tapolan 85 pisteellä. Nämä ovat korkeita pisteitä ja herrojen tulee olla tyytyväisiä, sillä kuten eräs näyttelyvieras asiasta mainitsi: ”kolmekymmentä vuotta sitten näitä ei melkein pidetty edes postimerkkeinä”. M30 osallistujat keräsivät hyviä pisteitä – Kalervo Lappalainen sai M30 filateelisella kokoelmallaan 85 pistettä ja kultaa, Harri Ala-Honkola M30 postihistorialuokan kokoelmallaan 87 pistettä ja myöskin kultaa. Erinomaisia saavutuksia. Alan jo toistaa itseäni, kun jälleen totean, että Esko Seitsosen kokoelmassa oli muutamia aikamoisen hienoja kohteita, mutta pisteet jäivät silti verrattaen alhaisiksi. Tällä kertaa Eskolla oli lentopostiluokassa näytillä yksi kehys lentopostin ohjaukseen tarkoitettuja leimoja ja merkintöjä, joukossa erinomaisia M30 kohteita – kokoelma sai 79 pistettä ja vermeilin. Oma yhden kehyksen kokoelmani M30 ulkomaan painotuotteista sai 87 pistettä.

Yllä: Tunnelmia palmares juhlasta

GP eli mestariluokan kokoelmille jaettu Grand Prix meni tällä kertaa Jeffrey Stonelle, kilpailu oli tiukkaa, sillä toiseksi tullut Risto Pitkäsen kokoelma jäi tuomariarvostelussa vain aivan hiukan jälkeen. Tuomo Koskiaho ja Pentti Waris olivat kaksi muuta mestariluokan osallistujaa. Kaikista näistä kokoelmista voisi kustakin kirjoittaa romaanin, jätän maininnat kuitenkin siihen, että Pentti Wariksen kokoelmassa Tongalle M1889 merkeillä lähetty kuori sai minut hieman hämilleni, kuitenkin vain siihen asti, että seuraavan lehden Guadaloupeen mennyt lähetys tuli näkökenttääni. Koko palkintoluettelo löytyy tästä linkistä.

Mielenkiintoa herättivät Palmares juhlan aikana seinälle heijastetut, näyttelytuomarinakin toimineen, Jussi Murtosaaren ottamat luontovalokuvat. Jussin kamerasta olivat peräisin myös näyttelyn postikorttien ja postimerkkien kuvat. Näistä minun on todettava, että kysymyksessä oli mielestäni erittäin korkealaatuinen valokuvanäyttely. Suuret kiitokset myös kaikille muille järjestäjille, etunenässä Tuomo Koskiaholle ja tottakai myös tuomareille heidän tekemästään työstä. Lisäksi kiitokset erikoispalkintojen lahjoittajille ja Suomen Filateliapalvelulle kaikille osallistujille tarjotusta alkumaljasta – nämä voivat tuntua monesta pikkuasioilta, mutta mikäli näyttelyjärjestäjä joutuisi nämäkin järjestämään ja maksamaan olisi pienistä puroista kertyvä suurehko rahallinen painolasti ja palkintoja olisi vähemmän ja alkumaljat jäisivät mahdollisesti juomatta.

Yllä: Kultainen Hannu Kaupille myönnetty Pro Filatelia mitali

M30 osalta suurimman yllätyksen palmareksen osalta aiheutti Hannu Kauppi saamalla kultaisen Pro Filatelia mitalin – asia oli todellakin yllätys myös Hannulle itselleen, sen verran lahjakkaasti loksahti suu auki, kun asia julkistettiin. Mitali myönnettiin mm. Hannun ansioista Malli 1930 aitouttajana ja hänen toiminnastaan aitouttamistoimikunnan puheenjohtajana – toki taustalla on myös Hannun työ mm. M30 käsikirjan kirjoittajana sekä uuden taksakirjan kirjoittajana muiden saavutusten lisäksi.

Näyttelyn yhteydessä järjestettiin myös Filatelistiliiton liittokokous, jonka agendalla oli mm. puheenjohtajan ja hallituksen valinta. Henkilökohtaisesti minua kiinnosti aivan erityisesti puheenjohtajan valinta, olinhan itse ehdokkaana – haastoin istuvan puhenjohtaja Juvaksen. Paikalla oli  yhteensä 43 kerhoa edustettuna, näistä osa toisten kerhojen edustajien toimesta valtakirjalla. Jaossa oli siis 45 ääntä, sillä kahdella kerholla on kaksi ääntä. Äänestys puheenjohtajasta päättyi 27 – 18 istuvan puheenjohtajan, Juvaksen hyväksi. Tämän jälkeen todettiin, että hallituksen jäseniksi oli vain yksi ehdotus, joka hyväksyttiin – eli vanha hallitus jatkaa.

Liittokokousta oli edeltänyt ilmeisen ”aktiivinen kausi”, jonka aikana mm. istuvan hallituksen kolme jäsentä lähettivät nimissään kirjeen kerhoille, jossa he kertoivat positiiviseen sävyyn hallituksen saavutuksista ja Liiton tilanteesta. Kuulin grillitietona, että myös henkilökohtaisia yhteydenottoja jäsenkerhoihin olisi otettu ja keskusteltu tulevasta Liittokokouksesta. Eli asiaan liittyi ilmeisesti suuriakin intohimoja. Mutta valinnat on nyt tehty, joten pulinat pois niiden osalta. Toivotan uudelleen valitulle puheenjohtajalle voimia ja aktiivista otetta seuraavaan kauteen.

Uusi hallitus sai suoraan kokouksessa useammaltakin kokousedustajalta ”vihjetietoa” kentän toiveista liittyen siihen, että miten asioita tulisi jatkossa hoitaa. Yhtenä, ehkä osuvimpana esimerkkinä mainittakoon kommentti, joka lausuttiin apteekkineuvos Marcus Ollin kerrottua ”hallituksen yrittävän lisätä aktiivisuutta kerhojen suuntaan” ja jossa käsiteltiin asiaa armeijan alokkaiden kouluttamisen kautta, ja kuului suurin piirtein seuraavasti (kirjoittajan muistinvarainen versio): ”…olen kouluttanut alokkaista sotilaita jo joitakin kymmeniä vuosia ja meillä Puolustusvoimissa on sellainen periaate, että me emme yritä tehdä asioita, vaan me teemme asioita – toivoisin, että hallituskin alkaisi yrittää vähemmän ja tehdä enemmän”. Kommentti kiteytti erinomaisesti myös ne syyt, joiden tähden itsekin olin lähtenyt mukaan puheenjohtajakilpaan.

Toivon, että Liiton hallitus saisi nopeasti aikaiseksi kauan odotetun ja kipeästi kaivatun verkkosivujen uusintaprojektin, johon hallituksen esityksestä hyväksyttiin budjetissa suuri summa rahaa ja hallituksen jo sopimana oli tilattu 6000€ (arvonlisäveroineen ilmeisesti lähes 8000€) hintainen muutostyö. Liitto maksaa käsittääkseni jatkossa noin 2000€ vuodessa verkkopalveluiden ylläpidosta. Kyseinen investointi on rahallisesti niin merkittävä, että on lupa odottaa erittäin hienon näköistä ja toimivaa jälkeä. Sisällön tuotantoa tuohon rahasummaan ei käsittääkseni kuulu, joten se on erikseen ratkaistava asia – mikäli uusille sivuille päivittyvää sisältöä halutaan. Vertailun vuoksi totean, että tämän blogin ylläpitokustannus vuodessa on alle 50 euroa.

Kirjoitan erikseen näppeihin jääneistä kohteista, koska tämä kirjoitus uhkaa tulla muuten liian pitkäksi. Tähän vaikuttaa myös se tosiasia, että minunkin päivässäni on vain 24 tuntia.

 

Forssan kerhon keräilytapahtuma 31.3.2018

By

Forssan kerhon keräilytapahtuma jaksaa yllättää – vuosi vuoden jälkeen tupa on täynnä myyjiä ja tapahtumavieraita ja vielä kertaakaan en ole lähtenyt tyhjin käsin kotiin. Näin ei käynyt tänäänkään. Aamu kahdeksalta lähdin yhdessä kahden Salon Filateliakerholaisen kanssa kohti Forssaa, ajoaika Salosta on minuutilleen tunti ja vaikka olimme paikalla tasan yhdeksältä oli paikalla jo kova kuhina – Järjestöjen talon pihalle ei enää mahtunut ja jätimme auton tien varteen. Matkalla kuulin pitkän aikaa Forssan tapahtumassa käyneeltä kerholaiselta koko tapahtuman historian niin järjestämispaikan kuin monen muunkin asian suhteen. Ajokeli oli jälleen mitä parhain, lähtöhetkellä muutama aste pakkasta, palatessa jo plussalla ja kaunis kevätaurinko paistoi.

Paikalla oli tällä kertaa kaksi ruotsalaista kauppiasta, joilla oli pöydät täynnä korttitavaraa ja paljon filateliaa ja postilähetyksiä. Muita kauppiaita oli koko tupa täynnä ja eteisessä Forssan kerhon yhteismyynti. Tavaraa oli todella paljon myytävänä. Viime vuosina paikalla ollut Virolainen kauppias ei ollut tällä kerralla tullut paikalle – muistin hänellä olleen muita huomattavasti korkeampi hintataso ja sitä kautta hän ilmeisesti oli pelannut itsensä ulos. Liian kalliilla myytäessä homma menee myyntiesittelyksi eikä myymiseksi.

Tällä kertaan näppeihini jäi eräästä euron laatikosta kirjattu paikalliskirje vuodelta 1951. Paikalliskirjeet ovat yksi lähetyslaji ja kirjattuina paikalliskirjeet ovat tyypillisesti ihan hyvä kohteita – vaikkeivat ne ole harvinaisia, niin niitä ei kasva puissa. Kuten yleisesti ymmärretään ovat pienten paikkakuntien paikalliskirjeet parempia kuin suurten kaupunkien – harvinaisuutensa tähden; tällä kertaa löytöni oli kulkenut Helsingissä… hinta-laatu suhde oli kuitenkin mielestäni kunnossa.

Yllä: Kirjattu paikalliskirje 3.11.1951 Helsingissä. M30 30mk linja-auto ja 2mk vihreä leijona, yhteensä 32mk. Taksa: Paikalliskirje (-20g) (1.7.1950-31.12.1951) + kirjaaminen kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk = 32,00mk.  

Toinen läytöni on kohtalaisen jännä – tai ainakaan sen kaltaisia en ole kovin montaa nähnyt, nimittäin kyseessä on M30 ehiökortti, jolle ei ole laitettu lisämerkkiä, vaan tarvittava lisämaksu on maksettu frankeerauskoneella. On huomattava, että postikortin ja painotuotteen ero on tässä löytöni tapauksessa niinkin pieni kuin yksi sana, sillä jos kortilla olisi viisi sanaa tai vähemmän olisi sen voinut lähettää painotuotteen taksalla. Jos tulkitsemme kortilla lukevan tekstin ”Madetoja-ohjelman” yhdeksi sanaksi olisi kyseessä väärätaksainen painotuote, jos katsomme sen olevan kaksi sanaa, niin meillä on oikeataksainen postikortti. Sama pätee kellonaikaan, onko 17.45 ”seitsemäntoista neljäkymmentäviisi” kaksi sanaa vai yksi sana.

Yllä: Frankkeerauskoneella täydennetty ehiökortin maksu 2.9.1940 Helsingissä. Taksa: Postikortti kotimaassa (16.6.1940-31.8.1942) 1,75mk. Postikortti vai painotuote, siinä pulma. Käytetty frankeerauskone on käsittääkseni Francotyp C – koneen tunnusnumero on 637.

Kolmas hankkimani M30 kohde oli siisti ja hyväkuntoisella Turun ohjausleimalla leimattu lentokirje Yhdysvaltoihin kesältä 1940. Tämä kuori ei ole mitenkään postihistoriallisesti merkittävä, mutta siisti se on – merkkejäkin on sijoiteltu kiinnostavasti ja ohjausleiman käyttö on kohtalaisen aikainen – käsittääkseni aikaisin tunnettu tämän ohjausleiman käyttö on toukokuulta 1940 ja sitä voi mennä katselemaan Jyväskylän näyttelyssä Esko Seitsosen kokoelmasta. Löytämäni kuoren takana on mielenkiintoinen sininen Tukholman leimaus 18.7.1940 ”Stockholm FLYG”, jollaista harvemmin näkee.

Yllä: Turusta 18.7.1940 Tukholman kautta Moosupiin Connecticutiin, Yhdysvaltoihin. Sensuroitu suomessa. M30 10mk Saimaa, 4mk postitalo ja 2kpl 2,75/2mk karmiini leijonamerkki, yhteensä 19,50mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 31.9.1942) 3,50mk + lentolisä (per 5g) USA:n (25.7.1939 – 24.1.1941) 8,00mk*2 = 19,50mk. Turun ohjausleima ”Par Service Aerien Trans-Atlantique Europe-Etats-Unis,” eli ”Lentopostina Atlantin yli Yhdysvaltoihin”. Takana sininen ”Stockholm FLYG” leima. Mielestäni tyylikäs.

Kirje on kulkenut Connecticutin osavaltioon Yhdysvaltain Itä-rannikolla ns. ”Uudessa Englannissa”. Connecticut on kooltaan USAn kolmanneksi pienin osavaltio, mutta tulot per asukas ovat USAn toiseksi korkeimmat ja reippaasti yli 70000 taalaa vuosittain – kysymys on siis erittäin hyvinvoivasta osavaltiosta. Moosup on pieni parin tuhannen hengen kylä Plainfieldin pikkukaupungin lähellä. Moosup on myös kylän läpi virtaavan joen nimi.  Kun näiden kolme kohteen lisäksi löysin vielä kaksi ulkomaille kulkenutta M30 ehiökorttia euron laatikosta olin hyvin tyytyväinen saaliiseeni. Ja reissun lopuksi, juuri ennen lähtöä aloin vielä vääntää kauppaa kahdesta tyhjästä postilähetyskansiosta, joista loppujen lopuksi saatiin sovittua hinta. Lähdin siis kotiin tyytyväisin mielin.

Jyväskylän Kesfilaan on enää viikon päivät – odotan jo innolla näyttelyä ja mahdollisuutta päästä tutustumaan kokoelmiin. On myös mielenkiintoista nähdä mitä Liittokokouksessa tapahtuu…

 

 

Hellman huutokauppa 3/2018

By

Naantalissa pidettiin 23.-24.3. Hellman huutokauppa – mukana oli paljon materiaalia ja myös paljon M30 keräilijöitä kiinnostavaa tavaraa. Itse mallin 1930 myyntialueella oli noin viisikymmentä kohdetta, mutta kiinnostavia kohteita oli muuallakin. Tämä kertoo siitä tosiasiasta, että kun huutokauppoihin tutustuu on fiksua katsoa läpi muitakin osastoja, kuin vain ”oman” keräilyalueen osasto. Näin siis oli tälläkin kertaa. Saavuin Naantaliin kauniina lauantaipäivänä jo aamutuimaan, jotta ehtisin katsomaan postilähetyseriä läpi ennen mahdollisia huutoja. Olin huomannut eräässä laivakirjeitä sisältävässä erässä mielenkiintoisen lähetyksen, joka kuitenkin osoittautui ns. ”suutariksi” lähemmän tarkastelun kautta. Olen tyytyväinen itseeni, etten lähtenyt sokkona huutelemaan, vaan ”tein tarvittavan työn”, jotta homma meni siten miten sen pitikin mennä. Päivän aikana paikalla oli arvioltani vähintään sata innokasta filatelistia ja jälleen kerran täytyy todeta, että fyysisissä huutokaupoissa on siksi mukava käydä, että tapaa tuttavia ja voi vaihtaa kuulumisia.

Huutokauppaan liittyi tällä kertaa jopa hieman glamouria, sillä Turun Sanomat oli kirjoittanut jutun myytävästä Zeppelin arkista, jossa Liiton puheenjohtaja Juvas epäili arkin hinnan nousevan jopa useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin toimitusjohtaja Untisen toppuutellessa samassa artikkelissa asiaa. Kyseinen arkki myytiin 9000 euron lähtöhinnallaan, mikä sekin sai julkisuutta tämän aamuisessa Turun Sanomissa. Positiivista tässä kaikessa on se, että filatelia pääsi esille! Glamouria oli tarjolla myös ns. ”Hellman Exclusive” palvelun muodossa – eli maksamalla vuosimaksun tarjoaa Hellman huutokaupat ns. parempaa palvelua paketissa asiakkailleen – tämä tarkoittaa käytännössä fyysisessä huutokaupassa mahdollisuuden suorittaa sohvalla köllöttelyä privaattitilassa ja kahvi / naposteltavatarjoilua sekä alennuksen huutorahaan. Tämän kaltaista palvelua en ole ennen Suomen filateliaskenessä nähnyt. Tarjolla oli jälleen yleisestikin viinistä ja naposteltavista nakkeihin saakka herkuteltavaa paikalle tulleille – mielestäni erittäin mukava juttu. Palatakseni itse asiaan, eli myytävänä olleisiin mielenkiintoisiin kohteisiin… aloitan tapani mukaan filateliasta.

Myytävänä oli mielestäni hyvä levyllinen hammastamattomien liimattomien merkkien nelilöitä, seitsemän kappaletta – nämähän ovat tunnetusti ehdotearkeista leikattuja palasia ja siksi kiinnostavia. Hinta oli 70 euroa ja kohde nousi vain 80 euroon – mielestäni halpa hinta, sillä kohteessa oli mukana hyvä kattaus ehdotemerkkejä. Ilmeisesti monella keräilijällä jo on näitä, siksi hinta ei noussut tästä enenpää. Myytävänä oli myös 1½mk punaisen merkin kokonainen ehdotearkki, jonka alareunassa olevassa tekstissä kerrotaan, että kyseessä on esittelyarkki ja siihen on allekirjoitettu hyväksyntä – arkin lähtöhinta oli 450 euroa, mikä on aika kova tässä markkinatilanteessa. Tämä arkki on peräisin eräästä nyt jo hajoitetusta M30 filateliakokoelmasta, jossa oli näytillä seitsemän kokonaista näyttelymerkkien arkkia.

Yllä: Kohde 2239 – levyllinen erikoisuuksia. Lähtöhinta 30 euroa myytiin 68 eurolla. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Erikoisuuksia oli myytävänä levyittäin – ei yksitellen, kuten on totuttu. Tilanne on sillä tavalla muuttunut, että yksittäisistä erikoisuuksista (reijitteet, laskokset, tarttumat jne. ) ei tunnu enää saavan 20 euroa kappaleelta ja siksi niitä on laitettu erinä myyntiin. Kohde numero 2239 sisälsi kolme laskosta (pieniä), reijitteitä ja muutaman muun erikoisuuden. Lähtöhinta oli 30 euroa, joka on mielestäni edullinen – näin ajattelivat ilmeisesti muutkin ja kohteen hinta nousi 68 euroon. Muita myytävänä olleita erikoisuuksia olivat mm. 8mk violetin tunnetut puuttuvien hammasneulojen variantit 4kpl, jotka myytiin kolmella kympillä, joka oli mielestäni edullinen, 2mk vihreä merkin poikittainen siirtymä yhdessä kahden tarttuman kanssa (myyntihinta 30 euroa) ja yksittäiskohteena myyty voimakas 50p vihreän siirtymä, joka ei suinkaan ole helppo. Tämä 50p merkki jäi myymättä. Mitään kanuunoita ei filateliapuolella tällä kertaa myytävänä ollut.

Myytävänä oli muutama kiinnostava kotimaan postihistoriakohde, pikkuhyviä ja joku vähän parempikin. Oranssilla 1mk automaattimerkillä kotimaassa lähetetty postikortti myytiin 40 eurolla ja 1,25/0,50p II tyypin päällepainamasinglellä lähetetty kotimaan postikortti 30 eurolla. Myytävänä oli myös sokeainlähetys 40 pennin taksalla. Tämän kortin lähtöhinta oli 250 euroa ja kysymyksessä on sama kohde, joka on ollut myytävänä viimeksi 2017. Myytiin pohjahinnalla. Kiinnostava oli Ristiinassa puolitetulla 3mk tummanvioletilla merkillä frankeerattu kuori, jossa oli lyijykynällä kirjoitettu osoite – tämä näytti humpuukilta ja kohdetekstissäkin todettiin kyseessä olevan tekele – reilua peliä. Kohde myytiin pohjahinnallaan 20 euroa. Kotimaan kirjattu pikalentokuori vuodelta 1950 myytiin kolmella kympillä – tällainen kohde ei ole helppo ja hinta olikin mielestäni aika edullinen – näitä on kalliimmallakin myyty.

Yllä: Hanko Pohjoisesta Helsinkiin lähetetty vakuutettu toisen painoluokan kirje kotiinkannolla vuodelta 1933, vakuutetun lähetyksen laskenta suoritettu. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + kirjaaminen (1.12.1931 – 31.8.1942) kotimaassa 2,00mk + vakuutus (-1000mk) (1.6.1922 – 31.12.1934) 0,40mk + vakuutetun lähetyksen laskenta (laskenta ja lakkausmaksu yhdessä) (15.1.1926 – 31.12.1934) 1,50mk = 10,90mk. Harvinainen lisäpalvelukokonaisuus. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Isompi kasa isokokoisia vakuutettuja kotimaan kirjeitä oli myynnissä 20 euron limitllä – eivät menneet kaupaksi, itsekin näitä katsoin, mutta on hyvin vaikeaa laittaa isoja kirjekuoria kokoelmaan niiden koon vuoksi. Vaikka korkeamman painoluokan vakuutetut kirjeet ovat hyviä on kyseessä ns. mahdoton tehtävä. Näin taisivat ajatella muutkin ja kohde on tällä hetkellä vielä myymättä. Postihistoriallisesti mielenkiintoinen oli itse tehty reklamaatio Neuvostoliittoon lähetetystä kirjatusta kirjeestä, jossa henkilö oli lähettänyt matka-asiakirjoja Neuvostoliitossa vierailevalle vaimolleen. Kohde oli tehty henkilökohtaiselle tai firman kirjepaperille ja koneella kirjoitettu, postimerkit reklamaation maksuksi oli liimattu arkin yläreunaan. Tämä kohde ei kiinnostanut ja se myytiin pohjahinnallaan, vaikka mielestäni se oli erikoinen ja postihistoriallisesti kiinnostava. Mielenkiintoinen oli myös myytävänä ollut vakuutettu toisen painoluokan kirje kotiinkannolla ja lähetyksen laskennalla, joka myöskin myytiin pohjahinnalla (20 euroa). Kohde oli ”kokeneen” näköinen ja minulla oli aluksi vaikeuksia saada taksa täsmäämään, kunnes tajusin, että takana oli postin sinetit, jossa kohtaa ymmärsin katsoa lähetyksen laskennan maksua, joka vuonna 1933 – kirjeen lähettämisen aikaan oli 1,50mk ja sisälsi sisällön tarkastamisen, laskennan ja sinetöinnin. Kirjeelle on kirjoitettu kosmos-kynällä ruotsiksi ”hembäring betalt” eli kotiinkanto maksettu. Tämä on mielestäni 20 pennin merkeille kohtalainen kohde myös filateeliseen kokoelmaan, koska kahdella 20p vihreällä leijonamerkillä on maksettu nimen omaan ja ainoastaan 40p maksanut vakuutusmaksu. Pidän tätä kohdetta harvinaisena, sillä kirjeiden kotiinkantoja ei puissa kasva ja vakuutetun lähetyksen laskenta on hyvä lisäpalvelu.

Pohjoismaihin mennyttä postia oli tällä kertaa M30 osastossa vain yksi kappale, Ruotsiin 1941 lähettetty pika-postikortti, eli kohtalaisen hyvä kohde. Kirjatut ja pikapostikortit ovat huomattavasti parempia kuin tavalliset tai lentopostikortit. Kohteen lähtöhinta oli asetettu sopivasti, viiteen kymppiin, koska se sillä meni kaupaksi. Ostaja sai hyvän kohteen.

Yllä: Postikortti 1.10.1940 Helsingistä Liepajaan. Sensuuri ja Liepajassa leimaus 9.10.1940. Taksa: Postikortti Latviaan (16.6.1940-31.11.1940) 1,75mk. Kortin takana on pitkä kirjoitettu teksti. Taksa-aika 5,5kk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Latviaan kulkenutta postia oli myytävänä kolme kohdetta – Suomen ja Latvian välillä oli voimassa kahdenvälinen postisopimus vuosina 1937 – 1940, eli noin nelisen vuotta. Tämä on verrattaen lyhyt aika ja Suomesta Latviaan sopimuksen puitteissa mennyttä postia tunnetaan kohtalaisen vähän. Yleisin postite, joka tällä sopimustaksalla tavataan on postikortti 1,25mk keltaisella merkillä – näitä tunnetaan 5-10 kappaletta. Kaikki muut postitteet ovatkin sitten paljon vaikeampia. Siksi olin hieman innostunut, kun huutokaupassa oli peräti kaksi hyvää Latvian sopimustaksaista lähetystä myytävänä. Toinen näistä oli lokakuussa 1940 Liepajaan lähetetty 1½mk punainen ehiöpostikortti lisämerkillä, 1,75mk taksalla. Kortti oli palautettu lähettäjälle, koska vastaanottaja oli lähtenyt. Lokakuussa 1940 Neuvostoliitto oli jo miehittänyt Latvian. Kortti on ainoa näkemäni postikortti tällä taksalla Latviaan ja pidän sitä harvinaisena. Ymmärrystä tälle asialle oli muillakin, sillä kortin hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta 80 euroon saakka.

Yllä: Helsingistä 17.4.1940 Rigaan Latviaan lähetetty lentokirje. Suomen sensuuri. Kaksi 2mk karmiinia M30 leijonamerkkiä. Taksa: Kirje (-20g) Latviaan (1.7.1937 – 15.6.1940) 2,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä Eurooppaan (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,00mk. Harvinainen lentokirje. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen Latvian sopimustaksa-aikainen myytävänä ollut kohde oli lentokirje kahdella 2mk karmiinilla M30 leijonamerkillä. Suoraan sanottuna tämä kohde ei näytä juuri miltään, vaikka se onkin harvinainen, itse asiassa en ole koskaan nähnyt yhtäkään muuta sopimuksen aikaista oikeataksaista lentolähetystä Latviaan. Harvinaisuuden oli haistanut joku muukin, sillä huutajia oli aluksi noin viisi ja kohteen hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 280 euroon asti – selvästi voittaja maksoi tästä kohteesta ns. ”voittajan kirous”-hinnan. Myyjää varmasti naurattaa. Kyseessä on kuitenkin kokoelmakelpoinen harvinainen kohde.

Kolmaskin Latviaan mennyt kohde osuu tähän sopimustaksan aikaan, mutta sitä ei sopimus kattanut – kysymyksessä on nimittäin harvinainen ulkomaan postiosoitus Latviaan. Ulkomaan postiosoitukset ovat harvinaista herkkua ja niitä tunnetaan vain muutamia, ehkäpä alle 10 kappaletta. Kaikki tuntemani kappaleet ovat menneet joko Viroon, Latviaan tai Saksaan. Tämä kappale oli selvästi aidosti kulkenut, mutta en osannut päättää, että olisiko kohteen takana joskus ollut latvialainen merkki kotiinkuljetusmaksun merkiksi vai ei – siksi jätin tästä kohteesta huudot tekemättä. Toinen syy oli se, että minulla on jo kansainvälinen postiosoitus nimen omaan Latviaan. Limitillä 150 euroa kyseessä oli hyvä ostos ostajalle, joka tapauksessa.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä muutakin ja mukana joitakin erittäin hyviä kohteita, sanoisin M30 kohteiden kermaa. Mainitaan ensiksi ja erikseen 2½mk punainen postikortti Bulgariaan vuodelta 1943, eli yksi harvinaisista M30 aikaisista postikorttitaksoista käyttötarkoituksen mukaisella 2½mk punaisen merkin käytöllä – näitä tunnetaan käsittääkseni alle kymmenen. Lähtöhinta kohteella oli 500 euroa. Toinen myytävänä ollut kanuuna oli 1mk vihreän käyttötarkoituksen mukainen käyttö painotuotekortilla Sveitsiin vuodelta 1943. Tämäkin kohde on erittäin harvinainen ja tunnettuja singlekäyttöjä on alle kymmenen. Tämän painotuotekortin lähtöhinta oli 450 euroa. Näiden kahden singlekohteen lisäksi oli myytävänä myös 20mk postitalo kirjatulla kirjeellä Sveitsiin vuodelta 1946 – tämäkin on huippukohde, mutta vastaavia on tullut muutamia uusia tapauksia esiin viime vuosina, tunnettujen lukumäärä lienee 10-15 kappaletta. Lähtöhinnaksi oli laitettu 400 euroa – vastaava myytiin jokin aika sitten muistaakseni reippaasti alle sadalla eurolla. Vaikuttaa siltä, että hinnoittelu oli näiden kohteiden kohdalla metsässä, sillä M30 hintataso on tullut huippuvuosista reippaasti alas, eikä tällaisilla lähtöhinnoilla näköjään päästä kauppoja tällä hetkellä tekemään. En muista ehkä aivan väärin, kun sanon, että samat kohteet ovat olleet viimeisten parin vuoden aikana aiemminkin myytävänä Hellmanin huutokaupoissa, ja tuolloin markkinahintaan verrattuna hurjan korkeilla lähtöhinnoilla. Ne ovat kotoisin eräästä tunnetusta M30 kokoelmasta, jota on hajoitettu jo pidemmän aikaa.

Yllä: Zagrebiin Kroatiaan 4.3.1944 Helsingistä lähetetty lentokirje. M30 7mk postitalo ja 1½mk harmaa leijonamerkki, yhteensä 8,50mk. Suomen ja Saksan sensuurit. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 20g) Eurooppaan (1.10.1942 – 4.9.1944 kesk.) 4,00mk = 8,50mk. Kroatia on hyvä kohdemaa. Vain vähän myöhemmin Kroatiaan alettiin käyttämään erikoistaksaa, jonka aikaiset lähetykset ovat erittäin harvinaisia. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Muitakin kohteita oli myytävänä – Kroatiaan vuonna 1944 lähetetty lentokirje myytiin 38 eurolla ja Unkariin lähetetty erikoistaksainen lentokirje hintaan 70 euroa. Ranskaan 2½mk perustaksalla vuonna 1943 lähetetty lentopostikortti teki kauppansa 75 eurolla. Kyseessä oli hyvännäköinen lähetys sensuureineen. Muuta myytävää oli mm. 2mk vihreän merkin singlekäytöllä oleva painotuotekortti Neuvostoliittoon, joka myytiin 30 eurolla ja oli mielestäni edullinen. Kohde löytyy kuvattuna edesmenneen M30 postihistoriakeräilijä Juhani Kerppolan kokoelmaa käsittelevästä kirjasta. Siisti 4½mk sinisen merkin singlekäyttö vuodelta 1943 Sveitsiin myytiin 32 eurolla. Viimeistään nyt voidaan julistaa kyseisen kohteen hintataso alhaiseksi. Tunnettuja lienee jo vähintään 20 kappaletta ja hinta on mielestäni erittäin alhaalla. En malta jälleen kerran olla vetämättä surullisen kuuluisaa Doodson arkkia peliin mukaan. Näitä höpöhöpöjähän painettiin 3000 kappaletta ja niistä maksetaan yhäkin suolaisia hintoja… harvinaisuus on niin suhteellista!! Aina ei mene tasan onnen lahjat.

Yllä: Kuopiosta 7.12.1931 Rio de Janeiroon, Brasiliaan lähetetty kirjattu postikortti saantitodistuksella. Punainen 1:20 mk ehiökortti ja seitsemän lisämerkkiä, yhteensä 6,50mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 1,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-31.9.1942) 2,50mk + saantitodistus ulkomaille (1.12.1931 – 31.12.1934) 2,50mk = 6,50mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Euroopan ulkopuolisiin maihin menneen postin joukossa oli yksi huutokaupan helmistä, nimittäin kirjattu postikortti saantitodistuksella Brasiliaan. Tarkkasilmäiset tunnistivat lähettäjän käsialan välittömästi, eikä kyseessä ole kukaan muu kuin Kuopiolainen tunnettu Filatelisti, laajoista kansainvälisistä yhteyksistään tunnettu, Granfelt. Postikortin tekstipuolella Granfelt kirjoittaa brasilialaiselle keräilijälle, ettei ole kuullut hänestä sen jälkeen, kun lähetti 417,65 markan? arvosta leimamerkkejä, joita tämä oli pyytänyt. Kysymyksessä on siis tarvepostia myös saantitodistuksen osalta, sillä allekirjoitusta edeltää maininta ”Avocat” eli suomeksi lakimies – Granfelt on lähtenyt selvittämään, että mihin merkit ovat kadonneet ja halunnut varmistaa, että kortti menee perille brasilialaiselle vastaanottajalle. Granfeltiä ei pidä sotkea toiseen suomalaiseen filatelistiin Granbergiin, joka tunnetaan kaikenlaisista erikoisista ja eksoottisista tekeleistään, joita hän lähetti ympäri maapalloa ja joista useat tulivat takaisin, koska olematonta vastaanottajaa ei imaginäärisessä osoitteessa tavoitettu. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat harvinaisia, saantitodistuksella olevat kirjatut erittäin harvinaisia. Lentopostipakettikortti Etelä-Afrikkaan myytiin parillä kympillä – ei ollut kallis.

Eristä täytyy sanoa, että tällä kertaa oli laivapostikeräilijän onnenpäivä, sillä myynnissä oli paljon laiva-aiheista ja laivaleimattua materiaalia, (meri)onnettomuuspostia ja kaikenlaista laivoihin liittyvää materiaalia, kortteja ja kirjallisuutta sekä muuta pinsseistä astioihin. Kysymys on hurjasta määrästä tavaraa, joka on peräisin Raumalaisen kaikkeen meriaiheiseen keräilyyn erikoistuneen suurkeräilijä Johan Snellmanin pesästä. Johan oli mukava mies ja laivapostin osalta tiedoiltaan luultavasti valtakunnan kärkinimi. Mukana oli yksi erittäin kiinnostava onnettomuuspostikokoelma, jossa kuitenkaan ei ollut M30 kohteita.

Minua kiinnosti eniten kohde numero 1864, joka sisälsi pääasiallisesti M30 lentopostia, nimittäin mukana oli kaksi lähetystä, joista toinen oli harvinainen kotimaan lentopostilähetys vuodelta 1940, vaikealla 2,75mk peruskirjetaksalla ja 1mk lentotaksalla ja toinen Yhdysvaltoihin vuoden 1942 tammikuussa lentopostissa lähetetty kirje. Tämän Yhdysvaltoihin menneen lähetyksen mielenkiintoiseksi tekee se, että vuoden 1942 alussa Turun vaihtopostikonttorissa käytetty lentopostin ohjausleimasin uusittiin ja tämä kohde oli leimattu tällä uudella leimalla. Uusinta tapahtui luultavasti sen vuoksi, että vanha jo vuodelta 1940 peräisin oleva leimasin oli kammottavassa kunnossa ja epäselvä – tapahtui kuitenkin niin, että uuteen leimasimeen oli tullut ”painovirhepaholainen” ja teksti, jonka piti kuulua ”par service arien..” oli kirjoitettu ”par servise arien..” eli ”c” kirjain oli muuttunut ”s” kirjaimeksi. Ilmeisesti tästä syystä leimasimen käyttö jäi lyhytaikaiseksi ja näitä virheellisellä leimatekstillä leimattuja lähtetyksiä tunnetaan tällä hetkellä vain muutama, tarkalleen ottaen tiedän kolme tapausta. Tällä leimalla leimattuja kohteita varmasti on olemassa enemmänkin, mutta juuri tällä hetkellä niitä siis tunnetaan vain vähän ja kaikki tunnetut ovat tammikuulta 1942. Joku tai jotkut muutkin olivat perillä erästä löytyvistä kohteista, sillä erän hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 170 euron myyntihintaan saakka. Olin silti tyytyväinen ostokseeni, sillä tähtäsin tämän kotimaan lentopostikohteen kotiuttamiseen ja olin varautunut nimenomaan siitä maksamaan – Yhdysvaltoihin mennyt kuori oli tällä kertaa minulle pelkkää plussaa.

Muita maininnan arvoisia eriä olivat kaksi M30 kokoelmaa, joissa oli mukana paljon materiaalia – toisen lähtöhinta oli 750 euroa ja toisen 400 euroa. Katsoin läpi kummatkin – vaikka kummassakin oli mukana joitakin ihan hyviä kohteita, eivät erät asetettuun hintatasoon suhteutettuna sopineet minulle. Myytävänä oli myös M30 ehiötavaraa ja itse asiassa ilmeisesti valtakunnan paras M30 ehiökokoelma. Kävin kokoelman läpi ja totesin, että se oli erityisen hieno – parasta antia olivat ehiökorttien ehdotteet, joita oli monia erilaisia, sekä useat hyvät ja vaikeat ehiöt kulkeneina. Totesin, että ”tätä on pakko yrittää” ja huutelinkin omaan maksimiini asti – muut jatkoivat siitä mihin minä lopetin… kun noin 3500 eurossa jäljellä oli vain yksi huutaja kävi hänelle ”huutokauppapainajainen” toteen, nimittäin vasta silloin kun jo vaikutti hyvältä, nosti eräs huutaja numerolaikkansa ulos, eikä sitten sitä laskenutkaan ennen kuin oli todettu, että kohteesta on tehty kaupat 5200 euron hintaan. Näin yksi oman alansa huippukokoelma vaihtoi omistajaa.

Kaiken kaikkiaan tämä huutokauppa oli mielenkiintoinen ja mielenkiintoisia olivat myös monet kohteet. Se on sanottava, että hintataso on M30 kohteiden osalta tullut alas, mutta M30 ei ole tässä trendissä yksin. Toivottavasti edullisemmat hinnat innostavat uusia keräilijöitä M30 apajille, minusta tuntui, että huutelin muutamia ”uusia kasvoja” vastaan osassa kohteista – toivottavasti tämä ei ollut vain toiveajattelua!

 

KESFILA 2018 etkot

By

Vuoden suurin kotimainen näyttely, Kesfila 2018 on jo alle kuukauden päässä. Huomasin, että Keski-Suomen Filatelistikerhon hienoille verkkosivuille liitetyille näyttelyn sivuille oli ilmestynyt näyttelyssä esitettävien kokoelmien lista. Listaa tutkimalla huomaan, että tulossa on paljon mielenkiintoista nähtävää, myös M30 kiinnostuneille. Heti listan alussa – kutsuttujen kokoelmien luokassa on M30 kiinnostavaa, nimittäin Keski-Suomen Filatelistiseuran kokoelma ”Kotimaista lentopostia 1920 – 1947” sisältänee mielenkiintoisia M30 kotimaan lentolähetyksiä. Perinteisen filatelian luokassa on näytillä Kalervo Lappalaisen kahdeksan kehyksen mittainen M30-kokoelma ”Yleismerkit 1930 – 1952”. Lappalainen ei ollut mukana Finlandiassa, mutta muista hyvin Jyväskylän Nordiasta, että kokoelma on laadukas ja sisältää paljon mielenkiintoisia kohteita. On mielenkiintoista nähdä, miten paljon uutta materiaalia kokoelmaan on tullut ja onko esitystapa muuttunut viimekertaisesta.

Postihistorialuokassa on mukana minulle yllätys, erittäin miellyttävä sellainen, nimittäin Harri Ala-Honkola esittää seitsemän kehystä aiheella ”Käyttösarja 1930 postimaksuja ja muita maksuja 1930 – 1962”. Kun tiedetään, että Ala-Honkolalla on mm. erinomaiset kokoelmat keskeytyneistä postiyhteyksistä ja katastrofipostista on odotettavissa hyvin kiinnostavia M30 kohteita sisältävä kokonaisuus. Ne, jotka Harrin tuntevat tietävät, että on kysymyksessä filatelisti, jolla on vihikoiran vainu ja haukan silmä – eli erittäin tarkkasilmäinen keräilijä, jolla on hyvä käsitys postihistoriasta ja sen kummallisuuksista – uskon, että tullaan näkemään hienoja löytöjä ja toivottavasti ennen näyttelyissä näkemättömiä kohteita.

Itse esittelen Jyväskylässä ulkomaan painotuotelähetyksiä M30 merkein, pääpaino on vihreiden, ensimmäisen painoluokan painotuotteille tarkoitettujen M30 leijonamerkkien esittelemisessä – lisäksi tullaan näkemään myös muita M30 aikakauden ulkomaan painotuotelähetyksiä. Tällä kertaa esitys on yhden kehyksen mittainen.

Mielenkiintoisia M30 kohteita tultaneen näkemään Tuomas Juvosen lunastuksia käsittelevässä kokoelmassa ja Kari Mäntysen vankilapostikokoelmassa. Myös Jorma Keturin postin ”urkintaa” käsittelevässä kokoelmassa nähtäneen mielenkiintoisia M30 kohteita. Lentopostiluokassa mukana oleva Esko Seitsosen ”Suomalaisen lentopostin ohjaukseen käytettyjä leimoja ja merkintöjä 1938 – 1948” sisältää varmasti useita kiinnostavia M30 kohteita – odotan tämänkin kokoelman näkemistä kovasti.

Yhteensä kehyksiä Kesfila 2018:ssa näyttäisi olevan viidettä sataa, eli ei mikään vähäpätöinen määrä – nähtävää riittää hyvin pariksi päiväksi, kun käyn verkkaisesti kaiken kiinnostavan läpi. Jyväskylässähän on näyttelyn lisäksi myös Liittokokous ja siellä nähtäneen mielenkiintoisia käänteitä ja keskustelua. Itseäni kiinnostaa, että mihin Liitto aikoo käyttää lähes kymppitonnin Internet-kotisivuihin liittyen (budjetti) – vaikka sivut uusittaisiin, niin on budjetoitu aika pitkälti yläkanttiin. Kannattaisi kysyä apua ja vihjeitä Keski-Suomen Filatelisteilta, joilla on erittäin hienot sivut; saattaisi olla, että päästäisiin ”aika paljon” halvemmalla.

Helmikuun huutokauppoja 2018

By

Huutokauppakevät jatkuu ja helmikuun puolen välin pintaan päättyivät Forssan kerhon Huutokortti HK ja HTO:n huutokauppa. Huutokortissa oli myytävänä lähes viisikymmentä kohdetta M30 osastossa. Tällä kertaa Huutokortin anti oli aika tavanomaista, mukana oli muutamia kiinnostavia ”pikkuhyviä” kohteita, kuten 50mk Tammerkosken silta singlenä kirjatulla paikalliskirjeellä vuodelta 1956. Tämä on paikalliskirjeen viimeinen taksa-aika M30 merkeille ja ei sittenkään kovin helppo single, myytiin vitosella jälkimyynnissä.

Yllä: Helsingistä 27.3.1958 (ilmeisesti) lähetetty kirjattu pikakirje Kuusankoskelle. M30 100mk Helsinki ja M54 10mk vihreä leijona sekapostite. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.6.1956 . 31.12.1962) 30,00mk + kirjaaminen (1.6.1956 – 31.12.1962) 30,00mk + kirjeen pikalisä (1.6.1956 – 31.7.1958) 50,00mk = 110,00mk. Kuva: Huutokortti HK.

Myytävänä oli myös muutamia kotimaan pikakirjeitä, jotka saavuttivat suosiota sen verran, että menivät kaupaksi pohjahinnoillaan tai pienillä nousuilla – yksi myytävänä olleista pikakirjeistä oli toisen painoluokan, mikä teki siitä mielestäni näitä muita paremman. Kotimaassa kulkenut kirjattu pikakirje, joka oli sekapostite mallin 54 kanssa, myytiin hieman yli 14 eurolla. Myytävänä oli myös vakuutettuja kirjeitä vuodelta 1945, joilla oli myös 10p M30 merkkejä, jotka saattoivat olla, tai saattoivat olla olematta jotain harvinaisempaa paperia (sellupaperi). Näiden kanssa en uskaltanut lähteä tanssimaan, koska ei ollut mahdollista päästä tarkistamaan asiaa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että jos on vuoden 1945 puolella lähetetty Helsinki-leimattu vakuutettu kirje, niin ollaan aika kovissa todennäköisyyksissä sen asian suhteen, että kyseessä on sellupaperinen merkki. ”Taka-Ylä-Posion” postitoimistossa lähetettiin sen verran vähän vakuutettuja kirjeitä, että kukaties pari vuonna 1935 tilattua 10p merkkien arkkia riittivät koko merkkimallin käypäisyyden ajalle vakuutettujen kirjeiden tarpeisiin… ja siksi pikkupaikkakuntien posteista lähetetyt vakuutettujen kirjeiden päällä olevat 10p merkit ovat vähemmän todennäköisesti sellupaperisia.

Siisti 3mk tummanoliivi singlenä Pohjoismaan lentotaksaisella kirjeellä jäi myymättä vitosen lähdöllä. Tämä oli jo kaikilla… rehellisyyden nimessä on todettava, että kyseessä ei ole mikään varsinainen aarre, mutta tämä lähetys oli mielestäni siisti. Ruotsiin mennyt 30-luvun pikakirje meni kaupaksi seitsemän euron limitillä. Myytävänä oli myös jokunen Pohjoismaiden ulkopuolelle mennyt kohde, muttei mitään järisyttävää.

HTO-huutokaupassa oli myytävänä M30 osastossa vain yhdeksän (9) kohdetta, ja silti mukaan mahtui muutamia kiinnostavia kohteita, tarkemmin sanottuna mielestäni kolme mielenkiintoista kohdetta. Ensimmäinen näistä oli vuonna 1968 kotimaassa, selkeän tarkoitushakuisesti M30 25 pennin merkillä lähetetty postikortti. Kyseiseen aikaan postikortin taksa oli 25 uutta penniä, eli 25  vanhaa markkaa vastaava summa. Jostain syystä kohdeselosteeseen oli kirjoitettu ”oikea taksa”, vaikka tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Tässä on kyseessä siis kohde, jossa postin vahingoksi käytettiin vanhentunutta merkkiä – M30 käyttöaika päättyi rahauudistukseen 31.12.1962. Tällaisia ”virityksiä” aina välillä näkee.

Yllä: Verkkorannasta (Porin läheltä) 29.11.1946 Manchuriaan Kiinaan lähetetty kirje. M30 10mk Saimaa Single. Takaisin lähetetty Moskovasta, paluun osoittavat leimat takana. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk. Harvinainen.

Ulkomaisista kohteista mielestäni kiinnostavin oli erittäin mielenkiintoinen Kiinaan, Manchuriaan vuonna 1946 lähetetty, 10mk Saimaa merkin singlellä maksettu kirje, joka oli Kiinan sisällissodan takia käännetty Moskovassa takaisin lähettäjälle. Kuorelle on merkitty kiinnitetylle lapulle ranskaksi ”Retour l´absens d´echange” (mikä tietysti oikealla ranskalla kirjoitetaan eri tavalla, mutta Moskovan pääpostin ranskalla se kirjoitetaan näin) sen merkiksi, että kuori palautetaan lähettäjälle, koska postiyhteys on keskeytynyt.

Kiinassahan tapeltiin pitkään ja hartaasti, kommunistit Mao Zedongin johdolla ottivat yhteen Shian Kai Shekin Kuomintang puolueen joukkojen kanssa. Käytännössä vastakkain olivat vasemmisto ja oikeisto, eli aatemaailman asetelmiltaan samankaltainen juttu kuin Suomenkin sisällissodassa oli kyseessä. Tiedämme tietysti kaikki, että Mao Zedong voitti ja Kuomintangin kannattajat pakenivat Taiwanin saarelle. Maat ovat virallisesti käsittääkseni yhäkin sotatilassa – tai Kiinan kansantasavallan versio todellisuudestahan on, että Taiwan, tai Kiinan tasavalta, on vain maakunta ja osa Kiinaa eikä suinkaan oma valtionsa. Tätä näkemystä kansainvälinen yhteisö on syystä tai toisesta myötäillyt. On kuitenkin vaikea olla ajattelematta ettei Taiwan olisi oma valtionsa, koska sitä johdetaan täysin itsenäisesti ja sillä on oma armeija. No joka tapauksessa… kuten todettua tappelua oli pitkään – kiinalaiset aloittivat lyömiskilpailun jo vuonna 1927, kauan ennen Japanilaisten 1937 alkanutta Kiinan valloitusretkeä, joka päättyi vuonna 1945 Japanin häviöön toisessa maailmansodassa. Kiinalaiset pystyivät yhdessä rintamassa yhdessä vastustamaan Japanilaisia, mutta heti, kun Japanin peli oli pelattu ja sota ohi alkoi keskinäinen tappeleminen uudelleen vuonna 1946. Kesäkuun 20. päivä 1946 Shian Kai Shekin johtama yli puolentoista miljoonan miehen armeija hyökkäsi Pohjois-Kiinassa majailevien kommunistien kimppuun. Tästä johtuen postiyhteys on tämän kirjeen osalta keskeytynyt. Taisteluita käytiin vaihtelevalla menestyksellä aina vuoteen 1950 saakka, jolloin Kommunistit olivat päässeet niskan päälle – tätä vuosien 1946-1950 sotimista kutsutaan joskus Kiinan kommunistiseksi vallankumoukseksi. Sotimisen saldo oli 12 miljoonaa kuollutta.

Mielestäni tässä on kyseessä kiinnostava ja harvinainen postihistoriakohde, joka sitoutuu vahvasti maailmanhistorian käännöksiin. Kirjeen lähtöhinta oli 50 euroa ja aina viimeiselle vuorokaudelle saakka kirje oli ilman ainuttakaan tarjousta – olin hieman yllättynyt, mutta toisaalta ”kyttääminen” on nykyajan huutokauppatrendi – näin nettihuutokaupoissa nykyään toimitaan, kaikki peliliikkeet tehdään vasta aivan viimetingassa. Tällä kertaa viimetingassakaan ei tapahtunut kuitenkaan mitään – kohde myytiin limitillä; olen aidosti hämmästynyt.

Yllä: Helsingistä 9.12.1950 Vaasaan lähetetty 12mk punainen vastausehiökortti. Kortti on ns. ”kotimaan käyttöön tarkoitettu” versio, jossa ei lue tekstiä ”Carte Postale”. Harvinainen.

Mielenkiintoisin M30 ehiökohde oli myynnissä jostain syystä M30 filatelian ja postihistorian osastossa – ehkäpä myyjä arveli osaston sopivan paremmin myytävälle tavaralle. Myytäväksi oli nimittäin asetettu kotimaan käyttöön tarkoitettu 12+12 mk punainen ehiökortti, jossa ei siis ole tekstiä ”Carte Postale”, joka ulkomaille tarkoitetuissa korteissa on painettuna. Näitä kortteja pääsi yleisön käyttöön vain vähäinen määrä ja siksi ne ovat vaikeita ja voidaan sanoa harvinaisia. Minulle näitä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut kaksi kappaletta vastaan, tämä on niistä toinen. Tämä saattaa olla aikainen käyttö, nimittäin jos katsotaan LaPe luetteloa (itse katson vuoden 2010 versiota) on siellä merkitty käyttö alkamaan vuonna 1951. Kortin lähtöhinta oli 50 euroa ja se siitä oli jo aikaisessa vaiheessa tarjottu. Loppujen lopuksi kortti myytiin hintaan 71 euroa. Tämän ehiökortin harvinaisuus olisi mielestäni pitänyt ehdottomasti mainita kohdeselosteessa. Ilmeisesti ei ole yleisesti tiedossa, että nämä ilman Carte Postale kirjoitusta tavattavat 12mk+12mk ehiökortit ovat erittäin pahoja tapauksia… toisaalta, olen jo aiemmin todennut, että M30 ehiökeräilijöitä taitaa olla valtakunnassa todella vähän.

Ulkomaillakin on tapahtunut… Corbitts huutokaupassa Englannissa oli myytävänä viime kuun viimeisenä päivänä yhdeksäntoista sodanaikaisen kohteen erä pääasiallisesti lentopostia, joista muutama oli englantilaisen sensuurin pidättämiä Bermudalla. Kohteet oli lähetetty eri aikoina, mutta kaikki vapautettu vasta vuonna 1946. Jostain syystä kohde oli myytävänä Bermudan osastossa. Yksi näistä kohteista oli Suomalainen Yhdysvaltoihin lähetetty lentopostikohde, joka oli kokenut tämän saman kohtalon ja tullut pidätetyksi Bermudalla. Kohteesta oli ilmeisesti käyty jonkinlainen huutokilpailu ja se jäi paikalla olleelle huutajalle. Muutamia päiviä huutokaupan päättymisen jälkeen ilmeisesti kaikki kyseisen erän kohteet listattiin eBay:n kautta myytäväksi – myös tämä suomalainen kohde. Limitiksi oli asetettu 50 dollaria.

Yllä: Helsingistä, ilmeisesti vuonna 1941 Toledoon, Ohioon, Yhdysvaltoihin lähetetty lentokirje. M30 10mk Saimaa ja 1½mk harmaa leijonamerkki, yhteensä 11,50mk. Suomen ja englantilaiset sensuurit. Leimattu ”Held by British Censor – Released in January 1946” ja ”Released”. Kuva eBayssa olleesta kohteesta. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + lentolisä (-20g) USA:an (25.7.1939 – 30.9.1942) 8,00mk = 11,50mk. Harvinainen.

Minusta tuntuu, että Corbittsin osalta tämä jäi suuremmalta suomalaiselta yleisöltä huomaamatta ja paikalla ollut ilmeinen kauppias nappasi koko erän myyntiin… mutta näin ei käynyt eBayn osalta, vaan pikku hiljaa kohteen ollessa ”auki” sitä kävi huutamassa useakin keräilijä. Kohteen hinta keikkui pitkään alle 60 taalassa, mutta kuten näissä hommissa yleensä käy saatiin tälläkin kerralla aikaan ns. loppukahina, jonka seurauksena hinta nousi aina 267 dollariin asti. Viimeisen viiden sekunnin aikana kohteen hinta nousi 200 taalaa. Mahtoi erän ostanutta jobbaria hymyilyttää… Kohde on kuitenkin aikamoisen mielenkiintoinen, sillä ainakan minä en ole vastaavaa ennen nähnyt aiemmin myytävänä missään, kaksi vastaavalla leimalla varustettua Suomalaista pidätettyä lähetystä kuitenkin olen nähnyt Esko Seitsosen kokoelmassa Finlandia 2017:ssä – ainoita tunnettuja lienee kuitenkin kysymyksessä. Kokoelmakohteiden haalimisessa siis pitää olla tuntosarvet herkkinä myös ulkolaisissa huutokaupoissa eikä koskaan saa menettää toivoa – nytkin sama kuori myytiin kahteen kertaan viikon sisällä.

Vuoden 2018 alun huutokauppoja ym.

By

Vuosi 2018 on alkanut huutokauppojen osalta kohtalaisen laiskanlaisesti. Tarkoitan tällä sitä, että verenpaineeni on saanut pysytellä lääkärin määräämissä rajoissa katsellessani myynnissä olevia kohteita. Suomennettuna tämä tarkoittaa sitä, että myytävänä ei vielä tähän mennessä ole ollut mitään tajunnan räjäyttävää, mutta muutamia paremmiksi luokiteltavia kohteita on kuitenkin näkynyt.

Suomen Filateliapalvelun huutokaupassa 107 oli myytävänä vain alle 20 kohdetta malli 1930 osastossa. Huomiota herättävää oli, että 4½mk sinisen leijonamerkin singlelähetys, kirje Ranskaan vuodelta 1943 myytiin niinkin alhaiseen hintaan kuin 34 euroa. Pidän tätä loppuhintaa todisteena siitä, että M30 keräilijöiden joukko on ohut ja kilpailua kohteista ei näin ollen välttämättä tule. Kuten hyvin tiedetään pidettiin 4½mk sinistä singleä aikoinaan aivan huippukohteena. Toinen 4½mk sininen singlekohde oli myytävänä sotilaspostierässä, jossa oli enemmänkin kirjeenvaihtoa sodan ajalta. Tämä eräkään ei noussut mitenkään erityisen korkealle. Näistäkin toteutumista huolimatta on selvää, että kysymyksessä ei kuitenkaan ole ns. pilipalikohde, vaan parempi lähetys. Pari ulkomaan pakettikorttiakin oli myynnissä parin kympin lähdöillä, toinen Etelä Afrikkaan ja toinen Ruotsiin – vain Etelä Afrikan kohde myyntiin ja sekin limitillä. En nyt aivan heti hurjasti parempaa kohdemaata voi keksiä… siksi hinta oli mielestäni alhainen…

Sinetti-Postin tammikuun huutokaupassa oli myytävänä muutamia kiinnostavia kohteita, yleisen tason kuitenkin jäädessä kohtalaisen tavalliseen materiaaliin… kuten on totuttu. Silti, jos tavaraa ei ole myynnissä, ei sitä voi ostaa. Myytävänä oli mm. 24mk ruskeanvioletti singlepostite kirjatulla kotimaan kirjeellä vuodelta 1948. Tämä 24 markan merkki sopi yllättävän monenlaisille postitteille yksinään käyttöajan puitteissa, tästä tultaneen pian näkemään lisää tietoa…

Yllä: Postikortti Loviisasta 1942 Wieniin, Itävaltaan. M30 2mk/1½mk päällepainamamerkin yksittäiskäyttö. Päivämäärä ei kortilla näy, mutta arvelen kyseessä olevan ns. Saksan erikoistaksaisen kohteen. Taksa: Postikortti Saksaan (1.10.1942 – 5.9.1944) 2,00mk. Kuva Sinetti-Postin Huutokaupasta.

Ehkäpä kiinnostavin kohde tällä kertaa oli Wieniin lähetetty postikortti 2mk/1½mk päällepainamamerkin yksittäiskäytöllä vuodelta 1942. Kyseessä on siis luultavasti (en pystynyt lukemaan kuvasta lähetyspäivämäärää varmaksi) ns. Saksan erikoistaksalla lähetetty postikortti Itävaltaan. Tälle merkille kyseessä on aika hyvä käyttö. Mielestäni vieläkin parempi on aivan ”tavallinen” ulkomaan postikortti merkin varsinaiselta käyttöajalta – pian julkaisemisen jälkeen, eli muutamaa vuotta aikaisemmin. Tämäkään kohde ei kuitenkaan ole huono. Muita mainittavia myytävänä olleita olivat 25mk sinisen leijonamerkin singlekäyttö taksan ja käyttötarkoituksenmukaisella kirjeellä Luxemburgiin, joka jäi myymättä vitosen pohjalla.

Yllä: Lentopainotuote 5.11.1947 Helsingistä Zürichiin, Sveitsiin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk + AO postin (per 5g) lentolisä Eurooppaan (24.10.1945 – 3.6.1953) 3,00mk = 5,50mk.

Muuten alkuvuonna on myynnissä ollut muutamia kiinnostavia kohteita, muun muassa Vesa Järvistön systeemi.netissä on ollut joitakin ns. varteenotettavia tapauksia tarjolla. Esimerkkinä mainittakoon mm. lentopainotuote vuodelta 1947 Sveitsiin ja Japaniin 50-luvulla lähetetty lentokirje. Lentopainotuotteet, kuten olen aikaisemminkin todennut, ovat hyviä ja kohtalaisen vaikeita kohteita. Muuta kiinnostavaa myynnissä ollutta ovat olleet mm. Delcampessa myyty lentokirje Eestiin 3mk tummanvioletilla singlellä ja eBayssa myyty 3mk vihreä single painotuotteella ulkomaille. Näitä 3mk vihreitä singlejä on tullut esiin lähiaikoina muutamia – niin monta, että luonnehdinta ”erittäin harvinainen” on täytynyt muuttaa ”harvinainen” osastoon – kriittisin tarkastelija saattaisi olla jopa sitä mieltä, että erittäin vaikeakin riittäisi. Näiden 3mk vihreiden puolesta puhuu se, että taksa-aika oli vain kuusi kuukautta ja sitä kautta on teoreettisesti mahdotonta, että niitä olisi aivan mielettömiä määriä edes lähetetty ulkomaille. Kuoren myyntihinta oli 55 dollaria, eli alas on tultu näissäkin.

Pitkän pohtimisen jälkeen päätin ilmoittautua KESFILA 2018 näyttelyyn Jyväskylään huhtikuussa. Kuulin, että ilmoittautumisaikaa oli jatkettu. Toivottavasti Finlandia näyttelyn krapula ei ole liian raskas, vaan saamme mukaan edustavan kattauksen kotimaista filateliaa ja postihistoriaa. Itse lähden esittämään yhden kehyksen postihistoriakokoelmaa, M30 merkein tietysti, mutta aihe selviää sitten näyttelyssä. Sen kuitenkin lupaan, että pistän pöytään parasta mitä minulta löytyy – mihin se sitten riittää, jos mihinkään, se jää nähtäväksi.

 

SP Lehden on-line HK 37

By

Vuoden viimeiset huutokaupat päättyivät torstaina illalla 28.12. Tällä kertaa ei vuosi loppunut mitenkään erikoiseen pamahdukseen, mutta aivan ääneti ei kuitenkaan menty tälläkään kertaa. Suomen Postimerkkilehden 37. on-line huutokaupassa oli tarjolla parisen kymmentä M30 kohdetta, joiden mukana muutama kiinnostava. Filateliapuolen kohteita näistä oli valtaosa. Myytävänä oli laskoksia ja siirtymiä, mukana parempia ja huonompia siirtymiä – yksittäisen merkin siirtymät menivät kaupaksi kympin lähdöillä pienillä nousuilla. Mielenkiintoinen ja mielestäni kohtalaisen näyttävä 8mk violetin merkin hammastesiirtymä 4×3 arkinosalla meni kaupaksi neljälläkymmenelläkolmella eurolla. Siirtymäkohteet ovat tyypillisesti näyttävämpiä, kun mukana on enemmän kuin yksi merkki. Myytävänä oli myös FORD reijitetty 5mk Olavinlinnamerkki – näitä olen lähiaikoina seuraillut, jotta pääsisin kärryille siitä, että mikä on harvinaista jne. Tällä kertaa lävistetty merkki meni viiden euron limitllä kaupaksi – muistan nähneeni aivan lähiaikoina systeemi.netissä kilpailun vastaavasta, jossa merkki myytiin kalliimmalla; tässä SP Lehden HK:n tapauksessa lävistys oli kuitenkin väärin päin ja Systeemi.netissä myydyssä oikein päin. Hinnat siis heittelevät…

Yllä: Violetin 8mk M30 leijonamerkin siirtymäpalanen. Kuva SP Lehden HK.

Harvemmin myynnissä oleva 1:25mk/50p päällepainamamerkin II ladelman kokoarkki myytiin hintaan 321€, mikä mielestäni ei ollut erityisen korkea hinta ajatellen, että kyseistä merkkiä myydään yksittäiskappaleena tyypillisesti kympin lähdöllä ja kauppoja syntyy. Tässäkin huutokaupassa myytiin leimattu vastaava merkki reunaan osuneella pyöröleimalla, ei siis mikään erikoinen herkku, hintaan 22 euroa.

Yllä: Postikortti 9.12.1940 Helsingistä Leverkuseniin, Saksaan. M30 2:75/2mk punainen yksin. Suomen ja Saksan sensuurit. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 2,00mk. Ylitaksa! Kuva SP Lehden HK.

Huutokaupan mielestäni kummallisin tapaus oli kohteen numero 99 hinnan nousu 15 euron limitista aina 95 euroon. Kohde on / oli 2:75mk/2mk päällepainamamerkillä lähetetty postikortti Saksaan vuoden 1940 joulukuulta. Kortti on ns. runsaasti sensuroitu – leimoja on Suomesta ja Saksasta useampiakin. Se mikä minua tässä erityisesti ihmetyttää on se, että kortti on täysin selvästi väärätaksainen, nimittäin postikortin taksa Saksaan vuonna 1940 oli tavallinen postikortin ulkomaantaksa, eli 2mk. Vaikka kortti on kiinnostavan näköinen useiden sensuuriensa takia ja merkkikin on sinänsä hyvä singlenä, niin tässä kohtaa en tästä paljon mitään jännää löydä. Voi olla, että joku on erehtynyt ajattelemaan, että kyse on lentopostikorttina erikoistaksalla vuonna 1942 kulkeneesta kohteesta, joka olisi kiven kova juttu. Kun kohteen selosteessakaan ei mitään erityistä kerrota, on tässä mielestäni tämän huutokaupan ylilyönti.

Yhdysvaltoihin vuonna 1940 toukokuussa lähetetty lentokirje myytiin 35 eurolla. Kirje oli hyvin tavallisen näköinen ja sen erotti muista saman aikakauden USAn lentokirjeistä vain erinomaisen hyvän näköinen ”Par service arien transatlantique Europe – Etats Unis” leimaus, joka oli ilmeisesti erittäin aikainen tämän leiman käyttö. Kirje on lentänyt Ruotsin kautta Saksaan, josta se on mennyt Marseillen kautta kulkenutta lentolinjaa Lissaboniin, josta kirje on jatkanut matkaansa USAan. Eli kyseessä oli kiinnostava kohde niille, jotka metsästävät sota-ajan leimauksia – näitä henkilöitä ei taida ihan hurjia määriä aktiivisesti markkinoilla kuitenkaan pyöriä.

Yllä: Kirje Munkkiniemestä 26.8.1942 Chicagoon, Illinoisiin, USAan. M30 3½ sininen single. Merkin käyttötarkoituksenmukainen käyttö. Suomen, Saksan ja Yhdysvaltain sensuurit. Leimattu Yhdysvalloissa ”This article has been held by the office of censorship” = ”tämä artikkeli on ollut pidätettynä sensuuritoimiston toimesta”. Limitti 45 euroa, myyntihinta 220 euroa (+ proviisiot). Kuva SP Lehden HK.

Postihistoriakeräilijälle paras kohde oli 1942 elokuussa Yhdysvaltoihin lähetetty kirje, joka oli sensuroitu Saksassa ja USAssa, sekä jäänyt sensuurin pidättämäksi USAssa aina vuoden 1945 joulukuuhun saakka. Kuorelle oli lyöty sen pidättämisestä kertova leima amerikkalaisten toimesta. Sisällössä lienee ollut jotakin, joka on katsottu sellaiseksi, että kirjettä ei sota-aikana voitaisi toimittaa vastaanottajalle. Kohdeselosteessa kerrottiin, että ”Takana New Yorkin tuloleima SEP 12 1945.”, mikä tarkoittaa, että kuori on ollut sensuurin hallussa alun neljättä vuotta. Vastaava kohde oli näytillä eräässä kokoelmassa Finlandia 2017 näyttelyssä, jossa merkkinä kuitenkin oli 4½mk sininen, eli kohde oli lähetetty tätä kohdetta myöhemmin. Tällaiset sensuurin pidättämät ja myöhemmin vapauttamat lähetykset ovat harvinaisia ja sen myös yleisö näköjään ymmärsi, sillä kohteen hinta nousi reippaasti yli lähtöhinnan, itse asiassa lisineen yli viisinkertaiseksi. Taitaa olla niin, että paremmat kohteet nousevat, pikkuhyvä tavara menee lähes limitillä ja tavallista ei saa kaupaksi oikeastaan muuten kuin erissä.

Siirryn nyt valmistautumaan henkisesti vuoden 2018 alkamista. Tulossa on jälleen kerran mielenkiintoinen postimerkkeilyvuosi, nimittäin Huhtikuussa järjestetään KESFILA 2018 kotimainen näyttely ja kesällä ESTEX 2018 Viron satavuotisnäyttely Tallinnassa. Toivotan lukijoille erinomaista Uutta Vuotta 2018!

 

 

 

Finland Airmails 1920 – 1946

By

Hain tänään postista kirjeen, joka sisälsi Postihistoriallisen Yhdistyksen kustantaman kirjan, joka käsittelee John Godfreyn näyttelykokoelmaa ”Finland Airmails 1920-1946”. Kokoelmaa on palkittu useammassa kansainvälisessä näyttelyssä korkeilla pisteillä ja kultamitalilla ja siksi Postihistoriallinen yhdistys on ottanut sen mukaan ”Merkittäviä Suomi-postihistorian kokoelmia” kirjasarjaansa mukaan. Halusin ostaa kirjan, koska katselin lentopostiluokan kokoelmia jo Nordiassa Lahdessa ja Finlandiassa Tampereella ja kummassakin tämä Godfreyn kokoelma oli mukana ja sai kovia pisteitä. Ihmettelin hieman pistesaldoa kummassakin näyttelyssä, sillä kokoelma on hyvin eri tyyppinen sisällöltään ja kohteiltaan kuin postihistorialuokan kokoelmat, eli luokka, jossa itse olen kokoelmaani esittänyt. Toki näyttelyluokkien välillä on eroja ja aerofilateliassa on tietysti läpikulkevana teemana aina se, että käsitellyt lähetykset ovat ilmassa kuljetuksensa aikana ainakin käyneet, mutta siitäkin huolimatta tiettyjä asioita lienee myöskin pidettävä yleisinä pelisääntöinä, kun postihistoriasta kuitenkin on kysymys.

Yksi asia, jota henkilökohtaisesti olen pyrkinyt kokoelmassani suuressa kuvassa mahdollisimman paljon välttämään on erilaisten selvien tekeleiden esitteleminen silloin, kun se ei ole aivan välttämätöntä. Esimerkiksi ensipäivä- ja ensilentokuoret olen jättänyt tyystin omasta kokoelmastani pois, vaikka ensilentokuoret ja postikortit usein on lähetetty kirjattuina. Aerofilateliassa olen huomannut, että ensilentokuoria viljellään runsaasti ja tuomarien näkemys niihin on ilmeisesti positiivinen. Näin on asia myös John Godfreyn kokoelmassa, mukana on useita ensilentokuoria Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen. On täysin selvää, että nämä on lähetetty suurella varmuudella kaikki tarkoitushakuisesti ja ne ovat näin ollen tekeleitä – yrittämättäkään olla mitään muuta. Toinen ensilentokuoria läheinen asia ovat Zeppelin kuoret. On selvää, että Zeppelin lennoilla kulkenut posti on ollut suurimmaksi osaksi tarkoitushakuisiin lähetyksiin perustuvaa. Zeppelinin Itä-Meren lento tietysti myöskin. Zeppelin keräilijöille tämä on selvä asia, eikä siitä kukaan yritäkään kiistellä – Zeppelin keräilyssä pointti on Zeppelin; mutta kuuluvatko Zeppelin kuoret vahvana kokonaisuutena mukaan Suomen lentopostia käsittelevään postihistoriakokoelmaan? En ole tästä aivan varma. Joitakin kirjeitä löytyy, joihin on maksettu lentomaksu esimerkiksi Etelä-Amerikkaan ja ne ovat ”sattumalta” ei-tarkoitushakuisesti lentäneet Zeppelinillä, näitä on kuitenkin vähemmistö kohteista – tällaisia Suomesta lähetettyjä kohteita en muista nähneeni. Ulkomaalaisia Suomeen tulleita en ole varsinaisesti seurannut, mutta sellaisia saattaa olla olemassa. Tässä asiassa paras ekspertti Suomessa lienee tällä hetkellä Veli-Heikki Nieminen. Godfreyn kokoelmassa tällaisia ei ole mukana. Minullakin on mukana yksi Zeppelin kohde, pelkillä M30 merkeillä kulkenut – kohde on mukana demonstroimassa Zeppelin lennon olemassaoloa. Kolmas asia, jota olen pyrkinyt välttämään mahdollisimman pitkälle on tunnettujen filatelistien lähettämien kuorien esittely enemmässä määrässä kuin mikä on välttämätöntä, samaten tunnetuille filatelisteille lähetetty posti on sellaista, jota olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan välttämään esittelemästä – vierastan mm. sitä, että Godfrey esittelee harvinaisena kohteena (värikehyksellä painottaen) Franz V. Lönnbergille lähetettyä kirjettä.

Yksi postihistoriakokoelman rakentamisen perusasia on mielestäni erittäin vahva taksatuntemus ja oikeataksaisten lähetysten esitteleminen. Itse olen vienyt tämän niin pitkälle, että en tietoisesti esittele omassa kokoelmassani yhtäkään väärätaksaista kohdetta. Asian vei vielä pidemmälle edesmennyt Juhani Kerppola, joka teki väärätaksaisista kohteista ns. ”on se niin väärin” kokoelman, joka kuvasi filatelistin tuskaa siitä, että hirvittävän hieno kohde on ”turha” silloin, kun sen taksa on väärin. Juhanin M30 postihistoriakokoelmassa ei myöskään ollut tahallisesti ainuttakaan väärätaksaista kohdetta. Haluan tähdentää, että virheitä sattuu kaikille, mutta pyrkimys on tyypillisesti postihistoriakokoelmissa esitellä vain oikeataksaista materiaalia, koska vain oikeataksaiset lähetykset kuvaavat aidosti omaa aikaansa ja aikansa postitaksoja. Väärätaksaisten lähetysten esitteleminen on ehkäpä suurin yksittäinen asia mikä minua nyppii tässä Godfreyn kokoelmassa, nimittäin kyse ei ole siitä, että mukaan olisi vahingossa eksynyt muutama väärätaksainen lähetys tai väärin ilmoitettu lähetyksen taksa, vaan homman nimi on se, että pikaisella laskennalla sain räknättyä, että Godfrey itse ilmoittaa neljänkymmenen kolmen kohteen yhteydessä tietävänsä taksan olevan väärin. Kun tajusin tämän, niin meinasin saada paskahalvauksen. Kun 127 näyttelysivulla (yksi sivu on etusivu) on tyypillisesti suurin piirtein n. 245 lähetystä, niin kysymys on siis tilanteesta, jossa mies tietää, että hänen esittelemästään materiaalista melkein 20 prosenttia on väärätaksaista! Ja tuomarit jakavat korkeita pisteitä ja kultaa… voi voi. Kun näiden lisäksi huomasin nopealla silmäilyllä suomalaisten (M30 ajan) lähetysten joukosta lisäksi vielä useita väärin ilmoitettuja taksoja… lisäksi mukana on painotuotepostikortteja, jotka ovat kulkeneet postikortin taksalla, eli ei aivan nappiin sekään asia mene.

Tarkkuutta puuttuu aika paljon muutenkin, esimerkiksi sivulla 116 olevassa lähetyksessä mainitaan kirjeen olevan lähetetyn Egeriin Saksaan, vaikka kyseinen kirje on mennyt Hohenberg an der Egeriin (eli Eger-joen varrella olevaan Hohenbergin kaupunkiin) Saksaan. Eger on kaupunki Unkarissa. Samaisen kirjeen yhteydessä puhutaan ”European Postal Unionista”, kun tarkoitetaan ns. Saksan erikoistaksaa, eli Euroopan Posti ja Pikatiedotusliittoa, englanniksi ehkäpä ”European Post and Telegraph Union”. Vastaavia pikkujuttuja löytyy aika paljon, mielestäni jopa häiritsevästi. Kun jatkuvasti lentää hiukan hiekkaa silmään alkaa harmittaa… sivulla 117 on Ranskaan 1942 lähetetty kirjattu pika lentokirje, joka on normaalin kirjekuoren kokoinen ja sille on ladottu merkkejä ”runsaasti”. Tämä Pariisiin mennyt kuori on aikakaudelta, joka on kiinnostava, mutta vaikka merkkien nimelliarvo sopii ilmeisesti 110g painoisen kirjeen taksalle on hyvin vaikeaa uskoa, että tavalliseen pieneen kirjekuoreen on laitettu 110g edestä tavaraa sisään (kun kuori ei ole edes revennyt).

M30 keräilijänä totean, että kun kokoelmassa on Suomesta Sveitsiin 1930 lähetetty kirjattu pikalentokirje merkitty erittäin harvinaiseksi, niin tämähän on hieno juttu, sillä minullakin on tällainen tai pari. Itse pidän kohdetta vaikeana ja värikkäänä, mutta M30 postihistoriallisena kohteena ei kirjattu pikalentokirje ulkomaille ole äärimmäisen harvinainen, joten hiukan inflatoitunutta kerrontaa kokoelmasta löytyy. Toki on todettava, että ei tällaisia kohteita puissa kasva. En tätä muuten noteeraisi, mutta toinen (Englantiin mennyt) kirjattu pikalentokuori on Godfreyn kokoelmassa esiteltynä tämän Sveitsiin menneen kuoren yläpuolella ja tämän kohteen osalta ei ole mitään harvinaisuusmerkintää. Jos väitetään kohdetta erittäin harvinaiseksi tulisi tuoda esiin vastaus kysymykseen ”miksi kohde on harvinainen”. Sveitsi ei ole kohdemaana Englantia kovin paljon harvinaisempi, kohde on samanlainen (kirjattu pikalento) ja samalta aikakaudelta (1930-luvun alku). Onko kyseessä harvinainen lentoreitti. Jos näin, niin silloin kyseessä ei ole ”very rare express cover” vaan ”very rare flight route”…  Totta… menen tosi detaljeihin, mutta kun alkoi nyppiä, niin alkoi!

Muutamien kohteiden osalta on kirjoitettu, että kyseessä on lyhyt lentotaksa – näin esimerkiksi sivulla 123 olevan Sveitsiin menneen lentokuoren osalta vuodelta 1945. Taksa kuitenkin oli voimassa melkei puoli vuotta… mikä kohteen yhteydessä ilmoitetaankin – mikä on lyhyt lentotaksa? (Lisäksi taksa-aika on ilmoitettu päivällä väärin). Saatana asustaa detaljeissa, ja kun näiden kanssa on viimeiset 10 vuotta aktiivisesti nysvännyt, niin alkaa näköjään asua ajoittain minussakin. Tällä kertaa se heräsi kohteen yhteyteen kirjoitetun tekstin ”Finland to Switzerland via BOAC Secret Flights by De Havilland ”mosquitos” 1941-1945″ – eli Godfrey väittää pokerina, että vuosien 1941 – 1945 välissä Brittiläiset kaksimoottoriset hävittäjälentokoneet tekivät salaisia lentoja Ruotsiin ja kuljettivat myös Suomalaista postia. Ehkä olen ymmärtänyt jotakin väärin, mutta hommahan ei todellakaan ole ollut näin. Lisäksi kohteen leiman mainitaan olevan Helsinki Avion, vaikka kyseessä on ihan tavallinen Helsingin ketjuleima – saman sivun kohteetkin ovat menneet jotenkin sekaisin…

Palatakseni vielä näihin salaisiin lentoihin, kirjan sivulla 94 niistä puhutaan enemmänkin kahden Yhdysvaltoihin marraskuussa 1940 ja huhtikuussa 1941 menneen lähetyksen yhteydessä ja väitetään, että sivulla kuvatut kaksi kuorta olisivat menneet Suomesta Ruotsiin laivalla, ja sitten ne olisivat kulkeneet salaisella lennolla Englannin kautta Yhdysvaltoihin. Tämä on tietysti aivan täyttä spekulaatiota, sillä Saksa antoi Suomalaisten lähettää postia Yhdysvaltoihin Berliinin kautta. USA ja Saksa eivät olleet edes sodassa keskenään ennen joulukuuta 1941! Ja tämänkin jälkeen Suomesta posti kulki Yhdysvaltoihin. Kumpikin esitetty kuori on sensuroitu ja ilmeisesti näistä sensuureista johtuen Godfrey ajattelee postin kulkeneen Englannin kautta – sensuuri on kummassakin tapauksessa erittäin suurella todennäköisyydellä tapahtunut Bermudalla, jossa suurin osa Suomesta Yhdysvaltoihin sodan aikana kulkenut posti sensuroitiin. Tiedetään, että vuodesta 1942 alkaen Englannin ja Ruotsin välillä lennettiin myös postia – jos näillä lennoilla on kulkenut suomalaista postia, niin vielä ei ole tullut minulle vastaan. Maaliskuun 2010 numerossa Scandinavian Contact lehdessä kerrotaan, että Suomen ja Englannin välinen posti Ruotsin kautta lakkasi huhtikuussa 1940 (kun Saksa miehitti Tanskan ja Norjan). Saman lehden kesäkuun numerossa 2010 kerrotaan, että lentotoiminta ja postin kuljetus lennoilla Englannista Ruotsiin alkoi uudelleen maaliskuussa 1942.

Samalla sivulla olevan toisen, Ruotsiin 2.3.1945 menneen lentopikakirjeen kohdalla esitetään, että ”syyskuun 1944 ja tammikuun 1947 välisenä aikana kaikki Aero oy:n lennot tehtiin Hyvinkäältä”. Tämä on kyllä osittain totta, Hyvinkää korvasi Helsingin, mutta kupletin juonihan on se, että Aero (eikä muutkaan yhtiöt = ABA eli SAS:n edeltäjä) ei saanut lentää 5.3.1945 jälkeen lainkaan reittiliikennettä, kun Valvontakomissio kielsi Aeron lentotoiminnan vedoten sotilaallisiin syihin. Vain ns. ylimääräiset lennot olivat erikoisluvalla sallittuja aina loppukesään 1945 asti, jolloin kotimaan lentoliikenne alkoi – ulkomaille liikennöinti alkoi vasta marraskuussa 1946 ja Aero yhtiönä aloitti lennot Tukholmaan vasta marraskuussa 1947. Tämä oli unohdettu kertoa kokonaan – tietohan löytyy viimeistään viime vuonna julkaistusta ”Lentopostia” kirjasta, jonka Jorma Keturi ja Timo Pokela ovat kasanneet. Kohtalaisen ”must” luettavaa suomalaisen lentopostihistorian keräilijälle siis. Lähetykset lentona ennen 5.3.1945 Tukholmaan eivät ole ”erikoisia”, mutta lähetykset 5.3. jälkeen lentona Tukholmaan aina marraskuuhun 1946 saakka ovat. Nämä ovat siis vain detaljeja… vastaavaa on paljon muuallakin. Mutta kuten todettua, nämä sodan ajan koukerot eivät ole helppoja ja pässinlihaa tuskin kenellekään, usein pitää olla pohtimiseen aikaa, jotta reitit ja mahdolliset muut kommervenkit selviävät. Kun kirjan alkusanoissa kehutaan kokoelman olevan ”ylivoimaisesti paras Suomen lentopostia käsittelevä kokoelma kautta aikain” niin ajattelen, että minulla on oikeus toivoa parempaa…

Yksi mielestäni aika fundamentaalinen puute kokoelmassa on, jota en voi antaa anteeksi, ainakaan yllä mainittujen saatesanojen puitteissa – kokoelmassa ei nimittäin ole juuri lainkaan variaatiota lähetyslajien suhteen. Kirje on täysin dominoiva lähetyslaji ja suomalaiset kohteet ovat järjestään ensimmäisen painoluokan kirjeitä. Nopean laskutoimituksen tehtyäni totean, että muita kuin ensimmäisen painoluokan kirjeitä suomalaisesta materiaalista on viisi tai kuusi ja näistä vain yksi jotain muuta kuin toisen painoluokan kirje (yllä mainittu ”110g” kirje). Missä ovat painavat kirjeet? Postikortteja on mukana muutamia. Ainoat lentopainotuotteet ovat Zeppelin Etelä-Amerikan lento ja yksi ensilentokortti! Eli painotuote lähetyslajina on kokonaan unohdettu – lentopainotuotteita on kuitenkin ollut mahdollista lähettää. Ainuttakaan lentotavaranäytettä ei ole esitelty, eikä myöskään ulkomaan lentopaketteja, olkoonkin, että nämä ovat tyypillisesti erittäin vaikeita. Suomalaisen lentona kulkeneen AO-postin osalta tämä kokoelma on täydellinen floppi. Tuomarit eivät ole asiaa tainneet hoksata lainkaan?? Lisäpalveluina mukana ovat kirjaus ja pika – no tietysti lento, se on selvää. Mutta muutakin olisi – saantitodistuksellisia lähetyksiä ei ole, ei myöskään postiennakkoja tai tullauksia.

Olen ollut tähän asti voittopuolisesti negatiivinen… asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Godfreyllä on mukana myös aivan huipputavaraa. Sehän tässä nimen omaan minua ihmetyttääkin – kun ja jos on ylipäätään ymmärtänyt hankkia hyvää tavaraa, niin miksi lainkaan esitellä roskaa? Pienemmällä kehysmäärällä vain paras tavara esillä ollen olisi kokoelma mielestäni saatavissa paljon paremmaksi. Ns. parin euron kuoret, joita mukana on yllättävänkin monta, voisi ja tulisi jättää pois kokonaan. No mitä huippukohteita M30 keräilijä on havainnut?

Mukana on mm. vuodelta 1942 Suomeen Englannista kulkenut lähetys internoidulle englantilaiselle henkilölle. Englannista Suomeen tuona aikana kulkenutta postia tunnetaan aniharvoja lähetyksiä. Aivan huippukohde siis kysymyksessä!! Rigasta Latviasta 1944 lähetetty ”Ostland” merkein varusteltu kuori Itä-Pakilaan on myöskin hyvä kohde. Näitä Reichskomissariat Ostlandista vuoden 1942 jälkeen Suomeen lähetettyjä kohteita tunnetaan vain muutamia. Godfrey ei ole edes mainostanut tämän olevan harvinainen, vaikka se sitä on.

M30 keräilijälle herkkua tarjoaa sivun 122 kohde, Helsingistä 2.5.1945 Portugaliin lähetetty OAT kuori. Eli aikana, jolloin lentopostireitti ulkomaille kulki Englannin kautta, on osa postista leimattu OAT = Onward Air Transmission, eli kohde on jatkanut lentona eteenpäin Englannista. Tämä päti ilmeisesti vain postille, jonka lentolisä oli maksettu koko matkalle. Tiedän kuitenkin, että ainakin joissakin ulkomaisissa lähetyksissä on käynyt niin, että ne on merkitty OAT, vaikka lentoa ei ole maksettu lainkaan. Voi siis hyvin olla, että OAT leimaus tehtiin yleisesti ottaen tapauksissa, joissa postissa päätettiin, että lähetys jatkaa Englannista eteenpäin lentona. Mitä muiden postilaitosten mandaattialueilla tapahtui, siihenhän Englantilaiset eivät voineet vaikuttaa. Huomioitavaa on, että sodan jälkeen Suomessa ei todellakaan mennyt ns. varakkaasti ja valuuttaa säännösteltiin, postissa ohjeistettiin luultavasti maksamaan lentomaksu vain Englantiin saakka ja OAT kuoret Suomesta ovat harvinaisia. Tätäkään kuorta Godfrey ei esitä harvinaisena, vaikka hyvin voisi. En osaa sanoa montako OAT kuorta suomalaisin merkein tunnetaan, mutta itse olen nähnyt alle kymmenen. Näistä suurin osa eri reittejä pitkin lähetettyinä eri maihin…

Vähän aikaa sitten myyty ja näköjään Godfreyn ostama, sivun 114 kohde, Yhdysvaltoihin lähetetty kuori vuodelta 1942, jonka sensuuri oli pidättänyt ja vapauttanut vasta vuonna 1946 on mielenkiintoinen. En sitä itse aikoinaan huutanut, koska mukana on punaisen ristin merkki. Hyvä kohde silti. Sivun 112 Helsingistä Englantiin vuonna 1941 lähetetty kirjattu lentokirje on hyvä – reitti on ollut idän kautta, eli Tukholmasta Moskovaan ja siitä Bagdadiin.  Bagdadista sitten Englantilaista reittiä aina Lontooseen saakka. Godfrey on sitä mieltä, että kuori olisi kulkenut Etelä Afrikan kautta, itse en ole tästä asiasta niinkään varma, sillä käytössä oli myös huomattavasti lyhyempi reitti Saharan Eteläosan läpi, tästä on kirjoitettu tässä blogissa aiemminkin. Joka tapauksessa kohde on kanuuna ja Godfrey sitä harvinaisena esitteleekin. Mukana on mukavia sodan aikaisia lentokirjeitä Etelä-Amerikkaan, lähes kaikki Argentinaan, mutta kuitenkin. Siperian kautta vuonna 1940 kulkenutta postia esitellään sivulla 108, nämä ovat ”kivoja”, vaikka väite siitä, että kuoret olisivat lentäneet Pohjois-Amerikassa lienevätkin keksittyä juttua. Lento-onnettomuuspostiakin on mukana, kaksi Småland koneen maahansyöksyssä vaurioitunutta lähetystä, toinen M30 singlekohde.

Summa summarum: En yksinkertaisesti ymmärrä miksi tämä kokoelma on saanut niin hyviä pisteitä jo vuosien ajan kuin mitä se on saanut. Laatu on hyvin epätasainen ja erityisesti sodanaikainen suomalainen, suomalaisin merkein lähetetty posti on vaikeudeltaan muutamaa valopilkkua lukuunottamatta aikamoinen pettymys. Onko käynyt niin, että joku tuomariporukka on joskus ampunut raskaasti yläkanttiin ja sen jälkeen ei ole ollut munaa palauttaa asiaa oikeaan asentoon? Jotain tällaista ehkä. Yleensä en ole näin kriittinen, koska joka tapauksessa arvostan jokaista henkilöä, joka jaksaa nähdä vaivaa ja laittaa kokoelmansa kehyksiin. Mutta kun arvioitavana on kokoelma… jos pisteytys olisi mennyt nappiin, ehkä tämäkään kirjoitus ei olisi näin kriittinen.

Kirjan esipuheessa mainituksi suomalaisen lentopostin käsikirjaksi tästä teoksesta ei ikävä kyllä ole, niin paljon on huomautettavaa aivan perusasioissa. Ja paras suomalaista lentopostia esittelevä kokoelma ei myöskään ole kyseessä – parhaiten menestynyt ehkä, mutta nimen omaan suomalaisten kohteiden osalta kokoelma ei ole parasta mahdollista materiaalia muuta kuin ajoittain. Näin uskallan väittää – ja tiedän näin väittäessäni, että ystäviähän tässä ei olla tekemässä. Asia on kuitenkin sillä tavalla, että jos sivuutetaan tosiasiat, niin käteen ei jää paljon mitään mainitsemisen arvoista. Jos katson esimerkiksi Esko Seitsosen Finlandiassa näytillä ollutta kokoelmaa ja sen sodanaikaisia lentopostikohteita ja niiden käsittelyä, niin taso on korkeammalla – niin tietojen kuin kohteidenkin laadun osalta. Sama juttu voidaan todeta Lindebladin Lapoex 2015 näyttelyssä näytillä olleen kattauksen osalta. Kerppolan M30 postihistoriakokoelmassakin on mielestäni vuosilta 1930-46, eli käytännössä suurimmalta osalta hahmoteltua aikakautta nimen omaan postihistoria-ominaisuuksiltaan kovempaa suomalaista lentopostia ja mukana on myös lentopainotuotteita. Hannu Kaupin kohteita en halua edes mainita, koska kaikki esitetty lentoposti on vähintään yhtä hyvää kuin Godfreyn esittämä paras suomalainen materiaali. Tässä tulee nyt sellainen olo, että alan odottaa Ari Muhosen lentopostikokoelman näkemistä seuraavan kerran, kun se on kehyksissä, oikeastaan jo aika paljon…

On joka tapauksessa mukavaa ja erinomaista, että kokoelmia dokumentoidaan – vain tällä tavalla niistä voi oppia jotakin. Kirjasarja on erinomainen idea Postihistorialliselta yhdistykseltä. Toivon, että kukaan ei tämän kirjoituksen takia ainakaan kieltäydy esittämästä kirjasarjassa omaa kokoelmaansa. Päin vastoin, se on näyttelyfilatelistien velvollisuus – meidän on luotava edellytyksiä sille, että osaaminen säilyy ja se säilyy vain dokumentoituna. Kiitokset siis John Godfreylle kokoelman käyttöön antamisesta ja Postihistorialliselle yhdistykselle kirjan julkaisemisesta.

Tällaista tällä kertaa. Muistakaa palauttaa potut pottuina, kun itse seuraavan kerran esitän jotakin. Odotan sitä jo innolla!

SFP huutokauppa 106 ja Huutokortti 11

By

Tämänkertainen Suomen Filateliapalvelun huutokauppa oli selvästi ”välihuutokaupan” makuinen tapaus. M30 kohteita ei ollut kovinkaan paljon myynnissä ja mukana oli vain muutama parempi kohde. Filateliapuolella kohteita oli myytävänä kahdeksan, näistä mieleen jäi noin 40 loistoleimaista merkkiä sisältänyt erä, joka meni 33 eurolla kaupaksi – M30 loistot eivät siis kovin paljon maksa! Mukana oli aivan huippuloistojakin – tosin ehkäpä niiden kaikkein vaikeimpien merkkien loistoja mukana ei sittenkään ollut.

Yllä: Postitaksataulu, joka on maksettu 3mk punaisella M30 leijonamerkillä. Harvinainen. Limitti 20 euroa, myytiin 160 eurolla. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriaa oli myöskin niukasti tarjolla, vain kuusi kappaletta. Näistä ylivoimaisesti paras ja harvinaisin oli aivan ”aikuisten oikeasti” hyvä kohde – 3mk punaisen leijonamerkin singlekohde, taksataulu, joka oli maksettu kyseisellä merkillä. Näitä taksatauluja on myyty hyvin vaihtelevilla hinnoilla, muista vastaavan 3mk punaisen taksataulun repineen aivan eri numeroita mittariin aikaisemmin. Tällä kertaa myyntihinta oli mielestäni edullinen. Edellisessä saman talon järjestämässä Hellman huutokaupassa myytiin vieläkin harvinaisempi, ainoa tunnettu, 1mk oranssilla merkillä maksettu taksataulu sadalla viidelläkympillä. Hinta ei siis ollut kovin paljon erilainen aikaisemmasta. Tiedän, että 3mk punaisella merkillä taksatauluja tunnetaan alle 5 kappaletta, lisäksi yksi 1mk oranssilla ja yksi 2mk vihreällä. Siinä kaiketi kaikki, jotka tunnetaan – yhteensä noin seitsemän. Kysymys on siis vaikeasta ”lähetyslajista” ja kokoelmakelpoisesta kohteesta. Jopa leimauskin on hyvä.

Yllä: Venäläinen ehiöpostikortti, joka on mennyt lunastukseen. Lunastettu käyttämällä 2kpl 60p harmaita merkkejä. Limitti 20 euroa, myytiin limitillä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Jos jotain muuta kiinnostavaa on etsittävä, niin mieleen tulee 60p harmaan merkin pari, jolla oli maksettu Neuvostoliitosta tulleen postikortin lunastusmaksu. Mitään järisyttävää tässä kohteessa ei ole, mutta 60 penniä harmaalle on haastavaa löytää mitään erityisen hyviä kohteita ja näin olleen kohde on mielenkiintoinen. Kuten tässäkin blogissa on aiemmin todettu, on 60p harmaa M30 leijonamerkki jonkinlainen erikoisuus siinä suhteessa, että sen julkaisemiseen ei ole ollut mitään järkevää syytä. Merkkihän ei koskaan sopinut minkään postimaksun maksamiseen yksinään. Mitä hyviä kohteita tälle merkille sitten on olemassa? Ehkäpä paras on ulkomaan postikortin maksuna 2*60p tai vakuutetun lähetyksen vakuutusmaksujen maksuna käytetty merkki. Tällainen lunastus ei ole huono, koska on makuasia mistä pitää – kortti on kuitenkin tullut ulkomailta…

Erien osalta täytyy sanoa, että myytävänä oli kiinnostavan näköisiä juttuja. Kävin siksi Naantalissa kääntymässä ja tutkailemassa asiaa. Harmikseni havaitsin, että hinnoittelu ei ollut minun kannaltani sopivaa. Yhdessä erässä oli painotuotepostikortti Kuubaan, mikä tietysti herätti pientä hikoilua kämmenpohjassa, mutta kun kyseisessä erässä ei sitten ollut juuri mitään muuta minua kiinnostavaa kiinnittyi huomioni limittiin ja sitä kautta unohdin koko jutun. Kohteita tässäkin erässä oli paljon, joten ostaja saanee omansa takaisin, mutta suurin osa kohteista oli parin euron juttuja. Tätä kirjoittaessani on vielä kolme M30 osaston kohdetta myymättä, eli tavara on kuitenkin tehnyt jälleen kauppaansa.

Huutokortti HK 11 oli auki marraskuun 28. päivä asti. Tällä kertaa Forssalaisten huutokaupassa oli jokunen kiinnostava kohde, mutta kohteita oli aika vähän ylipäätäänsä. Muutama filateliakohde ja pari hassua M30 postihistoriakohdetta. Silti jotakin kiinnostavaakin Huutokortissa oli mukana.

Yllä: Kotiinkannettu pikapaketti 12.12.1957 Vaasasta Helsinkiin. Paketin paino 1kg. M30 100mk Helsinki ja M54 50mk kirkko.  Taksa: Paketti (-1kg) kotimaassa (1.6.1956-31.7.1958) 50,00 + paketin pikalisä (15.1.1926-31.3.1973) kaksinkertainen postimaksu 50,00 + paketin (-5kg) kotiinkanto (1.6.1956-31.7.1958) 50,00 = 150,00mk. Kuva Huutokortti huutokaupasta.

Paras Huutokortti huutokaupan M30 kohde oli myytävänä M54 osastolla. Tämä saattaa johtua siitä, että Forssassa on enemmän kuin yksi M54 keräilijä ja sitä kautta kohteita on sijoiteltu tällä tavalla. Tämä kohde sitten olikin aika hyvä – itse asiassa M30 keräilijälle erittäinkin hyvä, nimittäin kyseessä oli pikapaketti kotiinkannolla. M30 merkein kotiinkannetut paketit ovat harvinaisia ja itse olen nähnyt vain kaksi kotiinkannettua pikapakettia. Yhteensä arvailen, että M30 merkeillä on kotiinkannettuja paketteja (tai siis pakettikortteja) jäljellä vain kohtalaisen pieni määrä – ehkäpä parikymmentä. Omin silmin olen nähnyt alle kymmenen. Pakettikortilla on mukavaa se, että siinä on kotiinkantolipuke, joka ilmeisesti tuli käyttöön vasta 50-luvulla. Lisäksi M30 merkki lienee viimeistä painoerää ja harmaata sellupaperia, eli erinomainen kohde tälle merkille – filateliakeräilijä ei halua vain ”yhtä merkkiä” vaan jokaiselle paperille pitää olla oma hyvä postihistoriakohde filateliakohteiden lisäksi. Juuri tämä on se asia mikä tekee M30 merkkimallin parhaan filateliakokoelman, Hannu Kaupin kokoelman niin äärettömän hyväksi – Hannulla on parhaan merkkimateriaalin lisäksi vain parasta laatua oleva postihistoriallinen materiaali. Ottamatta vähääkään pois erinomaisista M17 kokoelmista, joita olemme nähneet viimeksi Tampereella on Hannun kokoelma vielä ns. pari napsua paremmalla tasolla postihistorian osalta kuin maamme parhaat M17 kokoelmat. Tiedän, että tämä ero kuitenkin on kapenemassa, sillä tämän valon ovat nähneet myös maamme kovimmat M17 keräilijät.

M30 asiaan liittymättömästi totean, että on se vaan huikean hieno asia, että valtakunnan tällä hetkellä kovimmat M17 (Pekka Rannikko) ja Kotkamerkit (Markku Koivuniemi) kokoelmat olivat esillä Brasilia 2017 näyttelyssä ja pokkasivat sieltä kansainvälistä kultaa (linkki palmareslehdykkään) – Pekka Rannikko sai kokoelmallaan lisäksi erikoispalkinnon. Ari Jurvasen 1885-1889 sai Vermeilin, jonka päälle ei myöskään voi sylkeä. Tämä kertoo siitä loppujen lopuksi yksinkertaisesta asiasta, että Suomessa on kovan luokan osaamista mitä tulee filateelisen materiaalin keräämiseen ja esittämiseen. Se on nimittäin sanomattakin selvää, että pampaksen pojat (siis sen oikean Etelä-Amerikan pampaksen) ovat yhtä hyvin perilllä suomalaisesta filateliasta kuin Matti Nykänen diplomatiasta. Suomen komissaarina toimineelle Ari Muhoselle propsit siitä, että homma on mennyt puikkoihin!