Syyskuu vaikuttaa olevan vuoden tiukin huutokauppakuukausi filateliarintamalla – huutokauppoja on useita eritasoisia ja erikokoisia. 25. ja 26. päivinä päätökseensä tuli yhteensä kolme on-line huutokauppa, joista ensimmäisenä päättyi Järvenpään Filateliapalvelun 14. on-line huutokauppa. Aiemmin JFP:n huutokaupoissa on ollut tarjolla sekalaista M30 seurakuntaan ja tämä asiantila ei varsinaisesti ole muuttunut.
Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupassa filatelian puolella oli yli kolmekymmentä kohdetta myytävänä, näistä muutama oli ns. pikkumukava – esimerkiksi ”virheellisiä” numerokuusiloita oli myytävänä kaksikin kappaletta. Antinumeron 181 kuusilo, jossa kahdeksikko oli kääntynyt väärin päin ja 15mk punaisen kuusilo vuodelta 1951, jossa vuosiluvun keskimmäiset numerot vaihtaneet paikkaa ja vuosiluvun tilalla lukee 1591. Nämä erikoisuudet menivät kumpikin kaupaksi, kuusilo 181 hintaan 33 euroa ja 1591 kolmella kympillä.
Kohdenumerolla 159 kohdeselosteenaan: ”Erä 11 eri hammastesiirtymää leimatuilla leijona merkeillä. 11 diff. misplaced perforations on Lion type stamps.” oli tosiaan myytävänä yksitoista M30 leijonamerkkiä. Surullinen tosiasia näiden suhteen on se, että hyviä siirtymiä ei erässä ollut ainoatakaan. Muutamalla merkillä näkyy toisen merkin merkkikuva hieman, mutta kaikilla ei sitäkään – vaikka merkit, joissa ei näy toista merkkikuvaa ovatkin heikosti keskitettyjä ei niitä voi kutsua siirtymiksi hyvällä tahdollakaan. Kunnollisessa siirtymässä nimittäin näkyy kahden tai useamma merkin kuva ”paljon” – erässä olevat kohteet ovat rankimman määrittelyn mukaan kaikki huonoja keskityksiä. Viime aikoina ja oikeastaan jo kauankin on moni kauppias ja myyjä yrittänyt myydä huonosti keskitettyjä merkkejä siirtyminä. On tärkeää havaita ja ymmärtää tämä ero! Kahden kympin pohjilla tämä levyllinen ei mennyt kaupaksi ja hyvä niin.
Postihistoriapuolella kohteita oli myytävänä viitisentoista. Mielenkiintoisimpia näistä olivat tiedustelulomakkeelle tehty paketin palautuspyyntö vuodelta 1956 ja Chileen lähetetty palautettu lentokirje.
Tavallisen tiedustelun sijaan lähetetyn postin palautuspyynnöt ovat harvinaisempia ja niitä näkee harvoin. Tässä tapauksessa oli palautuspyyntö erikseen kirjoitettu tiedustelulomakkeelle ruotsiksi ”Paketet bedes returnera till avsändaren”. Taksakirjasta voidaan lukea, että erilaisille anomuksille ja pyynnöille oli asetettu maailmanpostisopimuksessa maksu, joka vastasi alimman painoluokan kirjeen postimaksua. Erilaisia mahdollisia anomuksia ja pyyntöjä olivat osoitteenmuutos, lähetyksen palauttaminen ja jälkeenlähettäminen, postietuantimäärän vähentäminen, korottaminen tai peruuttaminen. Näistä määrättiin useissa eri kiertokirjeissä vuosien varrella. Myytävänä ollut kohde oli oikeataksainen ja kohtalaisen ”selkeä tapaus”… sille joka osaa ruotsia ja ymmärsi katsoa mitä kohtalaisen tavallisen näköisellä lomakkeella lukee. Limitistään 10 euroa kohteen hinta ei liikahtanut piiruakaan.
Taustapuolella olevat seitsemän leimaa kertovat kohteen tarinaa tehokkaasti. 
Kokeneen näköinen ”julkisivu”. Kuvien oikeudet omistaa Järvenpään Filateliapalvelu.
Chileen Suomesta lähetetty posti ei ole sitä kaikkein yleisintä – yleisin Etelä-Amerikan maa, jonne postia on Suomesta lähetetty lienee Argentina. Myytävänä ollut kohde oli lähetetty vuonna 1938 Santiagoon lentopostina. Kohteen taksa oli oikein, kirjeen postimaksu ulkomaille 3½mk ja lentolisä Chileen 22 markkaa viideltä grammalta, yhteensä 25,50mk. Huomataan, että lentolisä oli huomattavan korkea suhteessa kirjeen perustaksaan.
Tässä kohtaa täytyy kehua JFP:n meklaria, sillä kohteesta oli kuvattu kumpikin puoli eikä potentiaalisten tarjoajien tarvinnut arvailla, että olisiko kohteen kääntöpuolella merkintöjä tai leimauksia. Lentopostin kannalta on merkityksellistä ymmärtää kohteen kulkenut reitti ja se tyypillisimmin selviää varmasti vain kauttakulkuleimojen perusteella. Kohteessa oli taustapuolella kokonaiset seitsemän leimaa, joiden perusteella oli mahdollista päätellä ensinnäkin, että kohde oli varmasti käynyt Chilessä ja, että se oli kulkenut sinne ranskalaista lentopostiyhteyttä käyttämällä Pariisin kautta. Etelä-Amerikkaan kulkevia lentopostireittejä ylläpitivät 1930-luvun alkupuolelta alkaen ranskalaiset ja saksalaiset. Kohteen lähtöhinta oli asetettu viitentoista euroon ja se nousi aina noin 75 euroon euroon saakka. Lentopostikeräilijät ilmeisesti innostuivat kohteesta.
HTO huutokauppojen 47. huutokauppa päättyi 26.9. kello 20. Vaikka filateliapuolen tarjonta oli kohtalaisen ohutta, niin mukana oli kaikenlaista pikkukivaa. Oli esittelyarkista leikattuja liimattomia hammastamattomia pareja, liimalla oleva 5mk violetin hammastamattoman merkin pari ja ehkäpä mielenkiintoisimpana kohteena 25mk puunhakkaajamerkki ”W” suojareijityksellä. Tämä W tarkoittaa ilmeisesti Waldhof:ia, eli Waldhofin sulfiittiselluloosatehdasta, joka rakennettiin Käkisalmeen vuonna 1931. Kuten tiedämme jäi Käkisalmi ja kyseinen tehdas Neuvostoliitolle sodassa, mutta tehtaan toiminta ei kuitenkaan loppunut – venäläiset jatkoivat tehtaan käyttöä aina yli 1980-luvun puolenvälin ja sulkivat sen vasta 1987 liian ympäristöä likaavana. Arvatenkin koneet oli ajatettu täysin loppuun. Tiloissa toimii tällä hetkellä lämpövoimalaitos. No joka tapauksessa, kyseinen tehdas ja sen omistanut saksalainen Zellstoff-fabrik Waldhof AG ilmeisesti suojareijitti käyttämiään merkkejä. Näitä reijitteitä tunnetaan kuitenkin vain vähän, mikä tekee niistä harvinaisia. Niin harvinaisia, että joku uskalias myyjä oli päättänyt jättää W reijitteellä olevan merkin myyntiin hulppealla 500 euron lähtöhinnalla.
Kohteessa on mukana atesti, mikä tuo uskottavuutta – oma kompetenssini suojareijitteiden osalta on puutteellinen, yritän oppia lisää… Kohde myytiin 500 euron hinnalla, mikä teki siitä huutokaupan kalleimman M30 kohteen.
Postihistorian puolella huutokaupassa oli yli kolmekymmentä kohdetta tarjolla, mukana muutavia pikkuhyviä. Kotimaan kohteista maininnan arvoinen oli kirjattu painotuote, joka 25 euron lähdöstä n. 29 euroon. Yhden kohteen kohdalla nähtiin aikamoinen ylilyönti. Kyseessä oli Norjaan vuonna marraskuussa 1942 lähetetty kirjattu kirje, jolle oli maksuksi laitettu neljä erilaista M30 leijonamerkkiä yhteensä 11 markan edestä. Kuori oli sensuroitu Suomessa ja saksalaisen sensuurin toimesta Oslossa ja sille oli kirjoitettu ruotsiksi ajatuksia siitä mitä postimaksu voisi olla. Nämä ajatukset eivät ole linjassa sen kanssa mitä posti oikeasti postimaksuna veloitti.
Oikea taksa on helppoa tarkistaa uudesta taksakirjasta, mutta siitä huolimatta kohde lähti kympin pohjista nousuun jo monta päivää ennen huutokaupan loppukahinoita ja oli saavuttanut 250 euroa jo päivää ennen päätöstä. Loppuhinnaksi muodostui 271 euroa.
Saksaan 2mk/1½mk punaisella M30 päällepainamamerkillä lähetetty postikortti myytiin 50 eurolla, lähtöhinta oli laitettu viiteen kymppiin. Kyseinen kohde oli mielestäni aika kallis – toisaalta jos oli puutos juuri tämän merkin hyvälle singlelle, niin aukon sai täyteen. Se mitä en ymmärtänyt on, että edellinen kohde oli samalla merkillä Englantiin lähetetty postikortti, jonka lähtöhinta oli 30 euroa, itse olisin kilpaillut Englantiin menneestä ensin 50 euroon asti ja vasta sen jälkeen lähtenyt hakemaan Saksan kohdetta… varsinkin kun kumpikin oli muuta kuin aivan juhlaliputuksen arvoinen leimoiltaan. Englantiin mennyt kohde myytiin lopulta 30 euron hintaan.
Muitakin mielenkiintoisia postihistoriallisia kohteita oli tarjolla, mutta niissä oli mukana juhlamerkkejä, jotka tekivät niistä minulle vähemmän kiinnostavia – olen puristi sen asian suhteen, että haluan kohteeni vain M30 merkein, enkä ”sulata” sekapostitteita juhlamerkkien kanssa. Tämä on tietysti omaa hulluuttani, sekapostitteissa ei ole mitään vikaa – mutta meillä jokaisella on omat ajatuksemme…
Huutokaupan ehkäpä parhaat M30 kohteet oli tällä kertaa myytävänä sotilaspostin osastossa, jossa myytävänä oli harvinainen postikortti syyskuulta 1942 Ruotsiin. Harvinaisen kortista tekee se, että taksa oli mahdollinen vain yhden kuukauden ajan, kun uusi postikorttitaksa oli jo voimassa ja vanha lentopostitaksa ei vielä väistynyt. Ulkonäöllä kohdetta ei oltu pilattu, vaan se on kaikin puolin muotopuoli – sotilaspostin osastossa se oli siksi, että se oli lähetetty kenttäpostiosoitteesta. Kun kenttäpostia lähetettiin lentona tuli maksaa koko postimaksu. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se ei siitä noussut.
Toinen kiinnostava M30 kohde sotilaspostin osastossa oli painotuotelähetys vuodelta 1944, joka oli ensin lähetetty painotuotteen taksalla sitten eteenpäinlähetetty kenttäpostiosoitteeseen. Koska kenttäpostiin ei saanut lähettää postia ilman kenttäpostilipuketta tai kenttäpostimerkkejä oli lähetykseen, asianmukaisesti, lisätty kenttäpostilipuke. Kyseessä on kiinnostava sekapostitelähetys. Tällaisia kenttäpostiin edelleen lähetettyjä kohteita tunnetaan jonkin verran, ne ovat mielenkiintoisia ja sopivat sekä kenttäpostin, että postihistoriakokoelmiin kotimaan lähetysten kohdalle hyvin. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja sillä se myytiin.
Juuri ennen huutokaupan aikataulunmukaista sulkeutumista n. 19.57 Philabid järjestelmä, eli on-line kauppapaikka päätti tehdä niin kutsutun wanhan liiton jysähdyksen ja päätti kaatua. Näin ollen saatiin odottaa ja ihmetellä, että mitä huutokaupassa oikein tapahtuu. Kun 20.22 sain avattua Philabid sivut oli HTO huutokauppa mennyt jo jälkimyyntiin ja kaikki kohteet päättyneet. Sen jälkeen tilanne muuttui ja ilmeisesti tilanne palautettiin siihen hetkeen, kun systemi oli mennyt tilttiin ja huutoaikaa jatkeettiin klo. 22 asti, vaikka huutokauppa oli jo kertaalleen päättynyt…. Nämä tekniset ongelmat ovat erittäin ikäviä juttuja, koska ne aiheuttavat epävarmuutta. Ongelmat jatkuivat myös noin kello 22, kun uusi sulkeutumisaika oli käsillä – järjestelmä ei ottanut huutoja normaalisti vastaan.
Huutokortti huutokauppa numero 20 päättyi tuntia HTO huutokaupan alkuperäisen päättymisajan jälkeen, kello 21. M30 osastossa oli myytävänä yhteensä hiukan alle kolmekymmentä kohdetta, kuten yleensä filatelia ja postihistoria olisivat sekaisin, mutta tällä kertaa myytävänä oli yhtä kohdetta lukuunottamatta pelkästään postihistoriaa. Kun filateliakohteesta, eli 1,25mk/50p merkin I tyypin loistosta ei tehty kauppoja normaalin myyntiajan puitteissa, oli filateliapuolen myyntiprosentti nolla.
Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia ulkomaan postikortteja asianmukaisilla punaisilla M30 merkeillä ja mm. paikalliskirjealueen sisällä eteenpäinlähetetty paikalliskirje. Mitään erikoisuuksia ei myynnissä ollut. Tältä osin tästä siis tuli lyhyt juttu – onneksi sentään ”Luovutettu alue” osastossa oli M30 ”kivaa” – myytävänä oli nimittäin kaksikin Jäniskosen Voimalaitokselta sodan jälkeen lähetettyä lähetystä, joista toinen oli kirjattu kirje. Kysymyshän on yhdestä suomalaisilla voimalatyömailla Neuvostoliiton puolella toimineista postikonttoreista, joista saattoi lähettää postia suomalaisilla merkeillä. Nämä ovat mielestäni kivoja kohteita – muita mahdollisuuksia, jolloin suomalaisia merkkejä sai käyttää ulkomailla olivat laivaposti sekä YK-posti. Kirjattu kirje nousi 10 euron lähtöhinnastaan n. 15 euroon saakka.
Kaikenlaista näissä kolmessa huutokaupassa oli myytävänä, ei kuitenkaan mitään varsinaisia kanuunoita, ehkäpä kuukauden lentotaksaista postikorttia lukuunottamatta. Kohtalaisen ”normaali” M30 kattaus siis.
