malli1930.fi

SP-Lehden suurhuutokauppa

By

SP-Lehden huutokauppa, joka oli tituleerattu itse lehdessäkin ”suurhuutokaupaksi” päättyi 11.1.2023 ja oli näin ollen vuoden ensimmäinen ”isompi” filateliaan keskittyvä huutokauppa Suomessa. Suurhuutokauppa-nimityksen takeeksi olivat SF:n meklarit keränneet paljon kohteita ja siten, että laatu oli keskimäärin hyvä. Eli ns. parin euron tavara oli kategorisesti pyritty jättämää huutokaupan ulkopuolelle ja tässä oli nähdäkseni onnistuttukin aika hyvin.

M30 keräilijän osalta mukana oli mielenkiintoisia kohteita, niin M30 alueella kuin muuallakin huutokaupan osastoissa. On erikseen mainittava, että M30 osaston kohteista jäi myymättä ainoastaan yksi kohde, eli myynti oli aivan erinomainen. Hinnatkin nousivat suuressa osassa kohteita, joten M30 asia kiinnostaa!

Filatelian puolella myytävänä oli loistoleimaisia merkkejä ja tällä kertaa paljon numerokuusiloeriä. Mielenkiintoista kyllä nousivat numerokuusilojen hinnat joidenkin kohteiden osalla huomatavastikin. Päällepainama merkin 1,25mk/50p loistoa hyvin lähellä oleva merkki nousi yli sataan euroon ja 2½mk sinisen Taalintehtaalla leimattu merkki myytiin 75 eurolla. Nämä ovat kohtalaisen korkeita hintoja. 3½mk sinisen leijonamerkin kuusiloerä keräsi 241 euron myyntihinnan (luetteloarvon mainittiin olevan 900€) ja kuvamerkkien kuusiloeriä myytiin reippaasti yli 50 euron hinnoilla. Vaikka nämä saattavat tuntua korkeilta hinnoilta, on vastaavia myyty kalliimmallakin. Luettelohinnat ovat tiettyjen kuusiloiden osalta kohtalaisen korkeita ja kuvastavat sitä, että aikoinaan merkit ovat maksaneet oikeaa rahaa ja siksi kuusiloitakaan ei ole pilvin pimein tarjolla.

15mk punainen leijona, jolla laskos. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

Myytävänä olleista filateelisista erikoisuuksista nostan esimerkiksi 15mk punaisen leijonamerkin, jolla on koko merkin läpi kulkeva laskos. Kohde myytiin 60 eurolla lähtöhinnan oltua 40 euroa. Kohde on hyvä ja näyttelykokoelmaan sopiva. Mitään filateelisia M30 suurharvinaisuuksia ei tällä kertaa ollut myytävänä yksittäisten merkkikohteiden joukossa. Lilan 2,75mk M30 leijonamerkin iso siirtymä postilähetyksellä myytiin 40 euron pohjallaan. Suojaleimatut TKT (Teknokonsult) ja N (Notraco) merkit postilähetyksillä kiinnostivat – TKT reijitetty merkki lähetyksellä nousi 15 euron lähtöhinnata 131 euroon ja N reijitetty 20 euron lähdöstä 109 euroon. Tämä kertoo siitä, että suojareijitykset lähetyksillä ovat vaikeampia kohteita ja niitä tavoitellaan.

”pankkileimattuja” – kuva SP-Lehden huutokaupasta

Myytävänä oli kohdenumerolla 297 ja kohdetekstillä ”1930. Leijonamerkeillä pankkileimoja, harvinaisia, sopivat näyttelykokoelmaan” levyllinen M30 leijonia, joihin oli osunut pankin leimaus. Kyseessä on siis tapaus, kun Pankkiin on tullut postia tai lomakkeita, ja lomakkeilla olleille merkeille on osunut pankin leimasimella tehty merkintä. Kyseessä siis _ei_ ole postin kulkuun tai postin lähettämiseen liittyvä leimaus, vaan ns. sattumanlaukaus. Oma näkemykseni on, että tällaisia ei näyttelykokoelmaan voi laittaa – vastaavia ovat mm. kauppaliikkeiden saapumispäivämääräleimojen osuminen merkeille jne., eli vaikka ”jännittää” niin ei kuulu varsinaisesti filateliaan. Ehkäpä tämä ymmärrettiin ja levy myytiin 20 euron pohjahinnallaan, vaikka kohdetekstissä reviteltiinkin.

M30 osaston postihistorialliset kohteet olivat aika vähissä. Niistä paras oli ”postiyhteys keskeytynyt” kohde vuoden 1944 syyskuulta, kun postiyhteys Suomesta Saksaan keskeytyi. Kohde oli siisti 5.9.1944 Koski As.:lta lähetetty lentokuori, jossa postimaksu on maksettu taksan mukaisesti 3½mk kirjeeltä ja 2mk lentolisä Saksaan ja Pohjoismaihin. Kyseessä on itse asiassa postiyhteyden keskeytymisen lisäksi tämän lentotaksan loppumispäivä Saksan osalta, nimittäin tätä ennen ja tämän jälkeen Saksa oli mukana Euroopan lentotaksoissa, eikä samassa taksaryhmässä Pohjoismaiden kanssa. Muutoshan oli tapahtunut vuonna 1942 syksyllä ja liittyi Suomen ja Saksan välisiä postiyhteyksiä koskeviin uudistettuihin sopimuksiin, ei niihin sopimuksiin, joilla solmittiin ns. ”Saksan erikoistaksa”.

Siisti ”postiyhteys keskeytynyt” kuori Saksaan 1944. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

Kuoren lähtöhinnaksi oli laitettu 20 euroa, joka käytännössä tarkoitti sitä, että se menisi varmasti kaupaksi. Hinta nousikin heti alkumetreillä jo yli sadan euron. Loppuhinnaksi tuli 185 euroa, joka on linjassa viimeaikoina vastaavista maksettujen kanssa. Itse asiasa hiukan suttuisemmalla leimalla varustettu vastaava kohde myytiin aiemmin 180 eurolla, joten suhteutettuna siihen, ostaja sai kohteen edullisemmin. Erityisen harvinaisesta kohteesta ei ole kysymys, sillä vastaavia tunnetaan erään Vaasalaisen firman kirjeenvaihtoa joitakin kappaleita (ehkäpä jopa 10kpl) ja näiden lisäksi toinen mokoma muilta lähettäjiltä. Nämä siis lentokirjeitä. Myös maapostia samalla leimalla tunnetaan, mutta oman kokemukseni mukaan hieman vähemmän. Yhteensä näitä tätä postiyhteyden keskeytymistä hyvin kuvaavia kohteita lienee kuitenkin ainakin joitakin kymmeniä olemassa.

Postilähetyseriä oli myytävänä sekä M30 osastolla, että muissa osastoissa. Hämmentävin M30 erä myytiin kenttäpostin osastossa, nimittäin erässä oli toki sotasensuroituja lähetyksiä, joukossa mm. Slovakiaan lähetetty sekapostite juhlamerkin kanssa vuodelta 1944, mutta kenttäpostin kanssa sillä oli kovin vähän tekemistä – ilmeisesti myyntiosaston takia kyseinen aika hyvännäköinen erä myytiin 30 euron pohjilla. Loppujen lopuksi yllä esitelty ”postiyhteys keskeytetty” kuori oli yksittäinen paras M30 postihistoriakohde tällä kertaa. Eli vaikka myytävä oli kasattu paremmiksi eriksi ja keskimäärin kohteiden laatu oli hyvä, mitään uskomattomia kanuunoita ei myytävänä ollut – mutta harvoinhan niitä on muutenkaan.

Mainittakoon, että M54 osastossa oli myytävänä hyvä LA-radiolupa, jonka hinta nousi aina yli 350 euron ja tämän huutokaupan mielestäni kovin keulinta nähtiin M63 osaston kahden loistoleimasen merkin osalta, joiden hinta nousi 245 euroon. Pidin myös punaisen kenttäpostilipukkeen loistoleimatun kappaleen hinnan nousua 160 euroon aikamoisena… toki minulla ei rehellisesti sanottuna ole tästä ”aistihavaintoa”, eli en osaa arvioida miten homma meni, mutta vaikuttaa aika tiukalta hinnalta.

SP-Lehden huutokauppa kuulemma varautuu ja valmistautuu jo seuraavan kisan alkuun ja pian on aukeamassa seuraava huutokauppa. Muutenkin keväällä on tulossa useita huutokauppoja – vielä siis ehtii täydentää kokoelmia ennen Riihimäen näyttelyä ja Turussa ollaan järjestämässä huhtikuussa Turun Kevät näyttely – pidetään sekin mielessä!

Edellisen viimeiset ja uuden ensimmäiset

By

Vuosi 2022 on taputeltu ja vuoden loppu tyypillisesti menee Joulun ja välipäivien vietossa… välipäivinä nykyään odotellaan ja luetaan saapuneita joulukortteja, jotka sopivasti saapuvatkin ensimmäisenä ”postipäivänä” aaton jälkeen… näin kävi tälläkin kertaa. Osa joulukorteista oli tullut ”ohileimatuiksi” ja lähes partiolaisessa hengessä kävinkin leimauttamassa niistä muutaman vuoden viimeisenä päivänä Salon City Marketin asiamiespostissa muistoksi kuluneesta vuodesta. Sain lisäksi muiston kuluneesta leimasimesta, joka saattaa olla jopa viimeinen Salo-leimasin laatuaan. Korttien lisäksi sain eräältä keräilijäkolleegalta Turusta tutkittavakseni valokuvat Mallin 1917 keräilijästämme Pekka Rannikosta Turun Sanomissa ilmestyneestä jutusta, joka oli otsikoitu niinkin lennokkaasti kuin ”Merkkien lumoissa”. Jutussa esitellään vakavampaa filateelista keräilyharrastusta ja näyttelytoimintaa.

Se mikä Kimmo Rantasen kirjoittamasta jutusta teki mielenkiintoisen oli, että sisältö ei ollut moneen kertaan nähtyä tyhjää löpinää ”paperilappusten keräilystä” vaan fiksua kertomusta siitä mitä näyttelyfilatelia oikeasti on ja siitä mitä filatelian maailmaan kuuluu – kansainvälisestä kattojärjestöstä ja näytteilleasettamisen säännöistä lähtien. Juttu oli siis kiinnostava tiedollisesti sekä innostava ymmärtämään, että filatelia on muutakin kuin huru-ukkojen ja akkojen sekavaa pyristelyä säilyttää jotain vanhaa – jopa pieni kilpailullisuus, tutkimuksellisuus ja mahdollisuus olla osa jotain isompaa välittyivät. En osaa arvata kuinka paljon opastusta Pekka oli lehtimiehelle antanut, mutta saatan uskoa helposti, että valistustyötä on tehty, onnistuneesti. Toivottavasti tämä hyvä julkisuus ja kertaus siitä, että harrastuksemme on erittäin mielenkiintoinen, tuo jonkun uuden aktiivin harrastuksemme pariin. Itse kohteista jutussa puhuttiin aika vähän, mutta kuvia oli useammastakin, kannattaa lukea, jos tulee vastaan!

Vihdoinkin minulla oli aikaa tutustua kunnolla Postihistoriallisen yhdistyksen julkaisemaan kirjaan, joka käsitteli erästä suomalaista kokoelmaa – luin itse asiassa Jouluaattona postihistoriakirjaa lähes koko aamun ja imuroin tietoa kyseisen kokoelman lehdiltä. Joulupäivänä tutkinkin omia varastojani ja vertailin oliko mahdollisesti jotain kiinnostavaa jäänyt hyppysiini… ja jälleen sain todeta, että tieto on valtaa. Muutaman sivuun pistetyn kohteen osalta tuli mukava yllätys – etiäinen oli osunut oikeaan ja kohteiden tarina sai aivan uutta väreilyä, kun taakse tuli ”jännän näköisyyden” lisäksi myös tietoa. Tässä ei ollut kyse M30 asiasta, vaan hieman muusta, mutta pitää sivistää itseään myös muun postihistorian ja filatelian osalta kuin vain oman erityiskiinnostuksensa kohteen osalta – se auttaa eteenpäin erityisesti silloin harvoin kun pääsee keskustelemaan esimerkiksi kohteiden vaihtamisesta.

Välipäivien iloksi saapui myös netistä ostamani kuori perille – belgialainen kauppias oli ilmeisesti laittanut sen heti maksun saatuaan postiin. Kyseinen kuori on lähetetty 1948 Belgiasta Suomeen, Helsinkiin ja maksanut 4,15Fr. Kun katson kuoren oikeaa yläreunaa, tulee minulle mieleen, että lieneekö siihen lisätty 3,15Fr merkki jälkikäteen, kun leiman kaaret eivät näytä menevän normaalisti merkin päälle. Eli lieneekö tässäkin ollut tarkoitushakuinen filunki jollakulla mielessä – näin se on ehkäpä nähtävä. No oli miten oli… tutkimalla lisää kuorta huomataan, että takana on saapumisleimaus Helsinkiin 15.8.1948. Kirje on lähetetty Ahlström osakeyhtiöön, josta se on eteenpäin lähetetty Grand Hoteliin Tukholmaan Ruotsiin. Tätä varten ja kulkunopeutta lisätäkseen Ahlströmillä on etupuolelle lisätty 17.8.1948 leimattu 2mk vihreä M30 leijonamerkki, jolla on maksettu kuorelle lentolisä Pohjoismaissa sekä sininen Par Avion lentolipuke.

Kirje on ehtinyt Tukholmaan vasta 30.8.1948, mikä on siis yli 10 päivää 17.8.1948 leimapäivän jälkeen! Vastaanottaja on ehtinyt eteenpäin Ruotsistakin ja kirje on useiden leimojen ml. Grand Hotelin oman leiman saattelemana lähetetty takaisin lähettäjälle, joka lienee selvinnyt kirjeen sisällöstä, koska takana ei ole lähettäjän tietoja. Belgialaisen filatelian osalta kohde on tärvätty, koska sitä on lähdetty kaunistelemaan ja tietysti alun perin siitä on irroitettu luultavasti joku jonkun mielestä ”parempi merkki” tai merkki on itsestään irronnut. Kohteen M30 ”juttu” kuitenkin säilyy, eli kyseessä on eteenpäin lähetetty kirje, johon on maksettu vain lentolisä Pohjoismaissa. Tällaisen asian esittelyyn kohde mielestäni sopii tästä ”rikoksesta” huolimatta. Fakta on kuitenkin se, että olisin jättänyt tämän ostamatta, jos olisin huomannut rikkeen tarjouksen tekemisen hetkellä. Kuvasta en osannut tätä huomata ja jätinkin myyntikanavan palautepuolelle viestin asiasta. Onneksi en joutunut aivan hirveästi maksamaan tästä kohteesta, jos olisin, olisi käpy nyt jäässä kuin oravalla.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa nro 27 päättyi vuoden lopussa. M30 myytävää oli sekä filateliaosastolla (noin 15 kohdetta) kuin postihistoriassakin. Filateliapuolella ei ollut tykkikohteita myytävänä, mutta kauppa kävi kohtalaisen hyvin ja lähes kaikki kohteet myytiin. Postilähetysten osastossa myytäviä oli alle kymmenen ja näistä minulle jäi mieleen ainoastaan erä, jossa myytiin vakuutettuja kuoria, joista yksi oli lähetetty Tanskaan. Mukana ollut kuva oli resoluutioltaan aika heikko eikä sen perusteella pystynyt tekemään varmoja havaintoja kohteista. Tämä on tietysti aika harmittavaa, koska eräkohteita ei saa palauttaa, jos kohde ei olekaan ok.

Kuva JPF huutokaupasta.

Erä myytiin 41 euron hinnalla, joten sen oli huomannut enemmän kuin yksi keräilijä. Kotimaan vakuutettujen lähetysten hinta on pudonnut kuin lehmän häntä sen jälkeen kun muutamia isoja lähetyseriä tuli markkinoille. Perus kotimaan vakuutetusta lähetyksestä ei paria euroa enempää tunnu saavan. Ulkomaan vakuutetut ovatkin sitten asia erikseen ja kaukomaille vakuutetut ovat kalliita kohteita. Eurooppaan ja Pohjoismaihinkin hyviä ja tämänkin kohteen hintaa veti tuo Tanskaan lähetetty kohde. Kaiken kaikkiaan tämän kertainen JFP:n huutokauppa oli M30 keräilijälle kohtalaisen hiljaista meininkiä.

Mitä 2023 tuo tullessaan? Aiemmin jo todettiin, että ainakin RIIHEX2023 näyttelyn Riihimäellä maaliskuussa (kehysmaksulappukin tähän näyttelyyn jo tuli, muistakaa maksaa ajoissa). Lisäksi tiedossa on paljon kerhojen kokoontumisia ja huutokauppoja. Ulkomaan näyttelyitäkin on tiedossa, jos kohta itse en niihin pysty osallistumaan. Hiukan on pakko todeta, että odotukset eivät ole mitenkään erityisen korkealla, mutta tiedän, että kunhan saan hiukan tuulta purjeisiin kevään alkaessa ja lämpötilojen kohotessa alkaa mielikin muuttua positiviisempaan suuntaan.

Vierailu Riihimäellä, huutokaupat ja modernin filatelian kohde

By

Käväisin Riihimäellä tutustumassa paikallisen kerhon toimintaan ja pitämässä esitelmän. Riihimäki on noin tunnin junamatkan päässä Helsingistä ja aktiivinen filateliapaikkakunta, sekä osa ”Hämeen kerhojen” porukkaa, jotka yhdessä saavat aikaan näyttelyitä ja tapahtumia. Paikalle tullessani kerho oli jo täydessä vauhdissa ja huutokauppakohteet kiersivät. Osallistuminen on sinänsä vilkasta, että lähes jokainen tuoli oli käytössä ja ilman sen suurempaa laskemista arvelen paikalla olleen noin parikymmentä kerholaista.

Riihimäen kerhotila on viihtyisä.

Lyhyen kokouksen jälkeen aloitin oman esitelmäni, joka tällä kertaa käsitteli Siperian kautta 1940-1941 välirauhan aikana Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen kulkenutta postia. Ajatuksena on se, että tämän lyhyen ajanjakson aikana Saksan vihollismaihin, erityisesti brittiläiseen kansainyhteisöön ei ollut mahdollista lähettää postia Saksan kautta, vaan se ohjattiin Neuvostoliiton läpi Itä-Aasiaan, josta se edelleen kuljetettiin Tyynen Valtameren yli. Siperian kautta tuona aikana kulkenut posti ei sinänsä ole erityisen harvinaista, mutta siihen liittyy omat kommervenkkinsä, jotka toki pitää ymmärtää ja ”äkätä”, jos haluaa tästä asiasta päästä perille. Esityksen jälkeen pidetyssä huutokaupassa oli joitakin kymmeniä kohteita, joista suurin osa meni kaupaksi.

Riihimäen kerho järjestää 2023 maaliskuussa Riihex 2023 kansallisen näyttelyn. Ja pitämäni esityksen, jota en tämän syvemmin tässä avaa, pontimena on juurikin näyttelyyn valmistuva yhden kehyksen kokoelma aiheen ympärillä, jota rakentelemme kolmeen pekkaan kahden muun keräilijän kanssa parasta aikaa. Esitys siis voidaan ymmärtää jopa jonkinlaisena markkinointina!

Riihimäen kerho on myös tehnyt näyttelyn tukemiseksi omakuvamerkin, jota saa ostaa vitosen hintaan. Painosmäärä on tiukka 200kpl ja rahat käytetään siis näyttelyn tukemiseen. Merkin kuva on sama kuin kortissa, jonka Liitto on painattanut. Tuomariston puheenjohtajana toimii Jukka Mäkinen, joka hoiti vastaavan homman mallikkaasti Hämeenlinnassa kuluneena vuonna ja näyttelytoimikuntaa vetää Riihimäen kerhon pj. Heikki Virtanen. Kannattaa siis tulla tälläkin kertaa tutustumaan näyttelyyn ja mikä ettei Riihimäkeenkin – vinkkinä totean, että olisi kiva, jos näyttelyorganisaatio julkaisisi jonkinlaista tietoa siitä mitä muuta paikkakunnalla on nähtävää ja nähtävänä, jotta olisi helppo orientoitua. Jos sellaista materiaalia tehdään, niin lupaan linkata sen myös tähän blogiin! Tiedän nimittäin, että perheen ”muut kuin filatelistit” on helpompi saada mukaan reissuun, jos voi tällaista infoa jakaa…

Huutokauppojakin ehti taas päättyä useampia. Vaasan kerhon huutokaupasta ei jäänyt kuin hieman etäinen kuva, nimittäin en juurikaan löytänyt tarjonnasta mitään ihmeellistä…. muuta kuin sen, että Vaasassa on inflaatio osunut hintoihin muuta maata kovemmin. Nimittäin muualla maassa saa rahalla paljon enemmän kuin Vaasassa, näköjään. M30 kohteista joita oli tarjolla on todettava, että lähtöhinnat olivat jo lähes tuplat verrattuna siihen mitä myyntihinnan olisi pitänyt olla – meklarilla on siis mennyt ”pilkku väärään paikkaan”. Näin ei kauppa käy ja käteen jää valtavasti työtä, turhaan. Mutta ei ole ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa, eikä viimeiseksi jää. Varmasti jo ensi kerralla on hinnoitteluun palannut realismi… Forssan Huutokortti huutokaupassa ei ollut varsinaisesti ihmeempää M30 tavaraa myynnissä tällä kertaa. Muutamia Norjaan lähetettyjä lähetyksiä oli tarjolla ja kuten tiedämme on Norja huomattavasti Ruotsia ja Tanskaakin parempi kohdemaa, kun pohjoismaisilla taksoilla lähetettyä postia kerätään. Hinnoittelu on lähtöhintojen osalta kunnossa, vaikkei tällä kertaa mitään kanuunoita ollutkaan. On kuitenkin todettava, että M63 keräilijöille oli myynnissä muutamia vähän parempia kohteita, mm. pikkupaketti Belgiaan ja M54 keräilijöillekin jotakin. On ollut sen verran kiire, että en ole ehtinyt ajoissa ”raportoida” näistäkään huutokaupoista ja jälkikäteen on hieman ohutta analyysin kanssa.

HTO huutokauppa päättyi noin viikko sitten, myytävänä oli sekä M30 filateliaa, että postihistoriaa. Ei mitään sen kummallisempaa, mutta muutamia pikkuhyviä. Filateliapuolella pääasialisesti loistoleimaisia merkkejä, joista mainittakoon 300mk lentokone-merkin loisto, joka nousi aina 88 euroon saakka kympin pohjistaan. Huomattava nousu. Myytävänä oli myös kaksi asianmukaisesti väärennökseksi leimattua värimanipuloitua 10mk Saimaa merkkiä. Nämä siniset ihmeet olivat siis päätyneet Hannu Kaupin pöydälle, joka tuntee ”kehittelijöiden” metkut. Jonkinlaisella kemiallisella systeemillä on värimuutos saatu aikaan ja yritetty tehdä pa-ku prosessilla roskasta kultaa. On todettava, että M30 merkkien osalta vahingossa sattuneita väri-erikoisuuksia ei ole olemassakaan, joten näitä kauppaavat henkilöt ovat yleensä oman elämänsä sirkustirehtöörejä ja illuusion uskominen on keräilijän omissa käsissä.

Väärenteiksi leimatut kaksi 10mk Saimaan värivammaista merkkiä, kuva HTO huutokaupoista.

Saimaata sai 15 euron hinnalla, eli myös väärenteet kiinnostavat – nousua limitistä oli kuitenkin yli 50%. Postihistoriapuolella ei päästy nautiskelemaan suurista ihmeistä – myytävä tavara oli aika tavallista, joukossa kuitenkin muutamia kiinnostavia. Yhdysvaltoihin 10.3.1945 lähetetty lentokirje nousi yli 50 euron. Muistamme, että postiyhteys Yhdysvaltoihin alkoi sodan jälkeen 6.3.1945, joten kirje oli sinänsä ”aikainen” avautumisen jälkeen. Taksa oli oikein 4½mk kirje ja 2*9mk lentolisä yhteensä 22½mk. Erityisen harvinainen kohde ei ole, mutta taksakeräilijälle kuitenkin hyvä ja tarina yhteyksien aukeamisen takia selkeä. Edellä mainittuun Siperian Kautta postihistoriakokoelmaan sopiva kohdekin oli myytävänä, nimittäin Kiinaan lähetetty postikortti 2mk punaisen merkin yksittäiskäytöllä vuodelta 1941. Kortti on siis kulkenut ensin Moskovaan, josta Siperian rataa pitkin joko Vladivostokiin tai Manchurian rataa pitkin suoraan Pekingiin. Sieltä se on kulkenut Kiinan sisäisessä postissa Shanghaihin. Onko kortti mennyt Vladivostokiin, vai suoraan Pekingiin riippuu postisäkeistä, joissa kortti on kulkenut – missä säkit avattiin ja reititettiin uudelleen. Jos Moskovassa, saattaa olla, että kulku on ollut suoraan Pekingiin. Joka tapauksessa kortti on siisti ja sille on laitettu aikoinaan myös joulumerkki, mikä lisää ajan kuvaa. Jonkinlainen kiinalainen leimakin kortilta löytyy, kotimaisen sensuurileiman lisäksi. Lähtöhinnaksi oli laitettu 40 euroa ja kaupat tehtiin 77 euron kunnioitettavalla hinnalla. Hyvä kohde kyseessä.

Postikortti Kiinaan 1941. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Oikea taksa. Hyvä kohdemaa. Kulkenut Siperian kautta.

On todettava, että normaalioloissakin maaposti kulki Kiinaan Siperian kautta, näin ollen vuosina 1940-1941 Siperian kautta kulkeva reitti ei ole Kiinan postin osalta ”erikoisuus” sinänsä.

M30 osaston ulkopuolelta on todettava, että M17 jaksaa vahvana, lähes kaikki kohteet menevät kaupaksi. M54 puolella oli mielenkiintoinen lentokirje Israeliin ja numeroleimoista huippukohteilla maksetaan hyviä hintoja. Kaiken kaikkiaan aika tavanomainen huutokauppa tällä kertaa.

Modernin filatelian osalta on todettava, että lunastetut lähetykset ovat aikamoisen harvinaista herkkua. Siksi olinkin äärimmäisen hämmentynyt, kun minulle tuli ilmoitus siitä, että joudun lunastamaan postista lähetyksen, jossa postimaksua ei oltu kokonaan maksettu. Ajattelin, että mikähän huijaus tämäkin on, mutta kävi ilmi, että kyseessä oli aivan oikea asia – nimittäin lähettäjä (jolle myöhemmin soitin ja kysyin) kertoi, että oli luullut plus-merkkiin kuuluvan myös postimaksun. No tämähän ei todellakaan ole näin, mutta näin kyseinen lähettäjä oli kuvitellut. Kertoi lisäksi, että on lähettänyt paljonkin kirjeitä pelkällä plus-merkillä ja perille on mennyt… mitä siihen olisi pitänyt sanoa, en tiedä ja kuittasin homman hiljaisuudella. MUTTA tällä kertaa Posti oli asiaan puuttunut ja lunastustahan siitä sitten tuli.

Pahoillani en varsinaisesti ollut, koska asia on vähäpätöinen ja harvinainen – kun yritin muistella milloin edellisen kerran olen käynyt lähetyksen lunastamassa, niin ei suorastaan tullut mieleen ja arvelen, että se on ollut luultavasti markka-aikana, yli 20 vuotta sitten. Lisäksi tiesin, että kyseessä on sen verran harvinaista ”herkkua” että hyvää modernin filatelian kohdettahan tässä oltiin hakemassa…

Mikä ei ole muuttunut on, että lunastuksen saa maksaa merkeillä ja minullakin oli mukana kaksi ensimmäisen luokan ”omaa” merkkiä. Hienoa oli se, että paikallisen City Marketin asiamiespostissa on yhä leimasin ja he leimasivat merkit mielestäni aivan kauniisti. Katoavaa kansanperinnettä tämä leimaaminenkin… no alla näkyvässä kuvassa voitte nähdä lunastuskuoren tältä vuodelta.

Ilmeisen harvinainen lunastettu lähetys tältä vuodelta. Taksa: Lunastus postimaksu + 3,00€ = 5,10€

Mietin, että voisiko lunastuksia tehdä tekeleinä – tulin siihen lopputulokseen, että se saattaisi maksaa aika paljon vaivaa, nimittäin niin huonosti on viimeaikoina posti vastaaviin puuttunut. Saattaisi joutua lähettämään jopa kymmeniä lähetyksiä, että joku jäisi haaviin. Lähes mikä tahansa on mennyt läpi. Lieneekö kyseessä viittaus siihen, että tilanne on muuttumassa… sanon, että ”toivotaan niin”, nimittäin on ollut postihistorian kannalta väsynyttä, että lähetyksiä ei leimata ja kaikki menee läpi.

Joulu tulee ja jouluna tyypillisesti keräily etenee välipäivinä – saas nähdä miten käy tällä kerralla. Rästiin on jäänyt niin paljon, että tiedänkö enää mistä aloittaa. Vuodelle 2023 on kuitenkin odotettavissa vähintään yksi näyttely ja paljon huutokauppoja. Isossa kuvassa, saas nähdä miten sähkömarkkina tokenee ja talvi etenee. Paljon on mullin mallin ja hieman tuntuu siltä, että koko Euroopassa ollaan ajauduttu laput silmillä kuilun reunalle… toivotaan toivotaan toiminta johtaa yleensä turmioon. Se on monta kertaa nähty myös postihistoriassa – taksakirja kouraan ja selvitetään faktat ensin, niin ei tule munauksia. Mistä saataisiin talouteen ja energiapolitiikkaan ”taksakirja”, josta voisi lukea mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Kun sitä tuskin on, niin on pysyttäydyttävä maalaisjärjessä… toivottavasti sitä riittää…

Kiireinen syyskausi

By

Syyskausi on perinteisesti kiireistä aikaa, tämä pätee niin yritysmaailmaan kuin maatalouteenkin – budjettien tekeminen on tunnettua syyskauden heinää, samaten sadonkorjuu, kiirettä pitää. Kiirettä on pitänyt myös keräilyrintamalla, niin moninaista on syksyn sato ollut. Lokakuussa postimerkkeily ja keräilyharrastus joutui myös outoon valoon… ehkäpä siitä ensin lyhyesti – tällä tarkoitan sitä huomiota, jota nyt jo kaiketi entinen Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder, keräilijä hänkin, sai osakseen päivälehdistössämme. Häntä syytettiin leimaamattomien merkkien uudelleenkäytöstä, jota pidettiin ilmeisesti suurenakin rikoksena, lain rikkomuksena ainakin. Postimerkit olivat päässeet lööppiin asti ja sinänsä hupaisalla tavalla myös sulkakirje, joita Fjäder nimensä mukaisesti kerää. Fjäder on siis ruotsia ja tarkoittaa suomeksi sulkaa. Jutussa luki, että postimerkkien käyttö uudelleen on rikos, josta voi saada sakkoa ja, että ”myös yritys on rangaistava.” Postin asiantuntija ”design manager” titteliä käyttävä henkilö arvioi, jutussa kuvattujen kirjekuorten merkit olisivat uudelleen käytettyjä ja toteaa, että ”aito käyttämätön merkki tarttuu myös kunnolla kuoreen.” En ota itse kantaa siihen, että onko käytetty uusia tai kertaalleen käytettyjä merkkejä, sitähän ei ilman itse kohteita pysty mitenkään tarkasti arvioimaan, mutta se on kyllä jämpti, että käyttämättömät tarramerkit eivät suinkaan aina tartu kunnolla kuoreen, vaan voivat kuivahtaa ja olla kokonaan ilman liimapintaa tai liima voi muuttua liisterimäiseksi, joka johtaa siihen, että merkki ei pysy kunnolla kiinni. Kumpikin tapaus on kohdannut minuakin ja kyseessä ovat olleet varmasti käyttämättömät merkit.

Iltalehden lööppi 20.10.2022

Juttu oli ”politiikka”-osastossa Iltalehdessä ja hyvä niin, sillä politiikkaa siinä taidettiinkin tehdä – Fjäder nimittäin on lähtenyt kampanjoimaan päästäkseen eduskuntaan ja juuri tämä ilmeisesti on saanut jutun aikaiseksi. Jutussa heiluu myös Hitler-kortti, nimittäin siinä mainitaan Fjäderin myyvän systeemi.net:issä Hitler-kortteja. Toivottavasti sukankuluttajat ymmärtävät, että keräilijät myyvät itselleen turhat kohteet pois… ja myös vuosien 1933-1945 Saksassa julkaistiin kortteja. Aatu epäilemättä ei ole posteripoika kaikkien mieleen, mutta pakkohan kortteja ei ole ostaa. Selvästi vaalien läheisyys saa kierroksia niin mediaan kuin polittisesti aktiivisiinkin. Onneksi keräily on epäpoliittista ja keskittymällä siihen, voi jättää montakin muuta asiaa huomioimatta.

Postimerkkimessut järjestettiin jälleen kirjamessujen yhteydessä 27.-30.10. ja mukana oli järjestäjänä toimiva Filatelistiliitto omalla ständillään. Muuten postimerkkimessujen alueella oli pieni näyttely ja kauppiaspaikkoja. Mukana kauppiaista olivat Järvistö, Aspbäck, LaPe, Suomen Filateliapalvelu ja Merkki Albert. Lisäksi viereisellä antikvariaattien alueella oli filateelista tavaraa jonkin verran myynnissä. Suomen Filatelistiseuralla, eli SF:llä oli myös ständinsä paikalla. Oma aikatauluni oli liian tiukka messuille, enkä ehtinytkään olla paikalla kuin pari tuntia. Sinä aikana ehdin havaita, että näyttelyssä oli muutamia kiinnostavia ensikertalaisia esityksiä, joita olisi jaksanut katsoa pidempäänkin. M30 asiaa oli odotetusti aika vähänlaisesti, mutta Tuomas Juvosen vihkomerkkikokoelmassa sitäkin oli nähtävissä – vihkoja oli esitelty värikkäästi ja mukana mielenkiintoisia kohteita – M30 vihkot siis vahvasti mukana.

Yleensä haaviin on jäänyt aina jotakin ostettavaa, mutta tällä kertaa hyppysiini jäi vain yksi kohde ja sekin erityisen heikkokuntoinen. Onneksi kunto näkyi hinnassa selkeästi, sillä löytämäni ”helmi” oli eurolla kaksi laatikosta.

Postimerkkimessujen repaleinen käteenjäämä. Lentokirje 14.12.1948 Kanarian Saarille, Teneriffalle. Takaisinlähetetty, koska vastaanottaja – merimies, oli lähtenyt jo eteenpäin laivan lähdettyä. Useita leimoja. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1948-31.10.1949) 15,00mk + kirjeen lentolisä (per 5g) Kanarian Saarille (1.12.1948-31.10.1949) 8,00mk = 23,00mk. Oikea taksa, mutta muuten suorastaan ”riettaan” näköinen kohde.

Kyseessä oleva ja kuvassa näkyvä kohde on siis Kanarian saarille lentänyt kirje – siitä kiinnostavan tekee se, että Kanarialle oli oma lentotaksansa, eli Espanjan lentotaksaa, joka oli sama kuin muualle Eurooppaan ei käytetty Kanarialle. Tästä on tässä blogissa puhuttu aiemminkin. Kiinnostavaa on myös se, että kohde oli lähetetty sukulaiselleni, jolle osoitettua postia myytiin SP-lehden huutokaupassa nipullinen joitakin aikoja sitten. Kun olin paikalla oli ihmisiä postimerkkeilyyn liittyvillä tiskeillä ja näyttelyä katsomassa jonkin verran… ei valtavasti, mutta jonkin verran kuitenkin. Saanemme lukea asiasta enemmän seuraavasta Filatelistista. Vierailun perusteella minulle ei ehtinyt muodostua mitään erityisen tarkkaa kuvaa siitä, että kuinka onnistuneet Kirjamessut ja Postimerkkimessut tällä kertaa postimerkkeilyn kannalta katsottuna olivat. Yksi asia kuitenkin on varma, 21€ normaalilipun hintana on aivan liian korkea, vaikka kyljessä ruoka ja viinimessut ovatkin.

Lokakuun lopussa päättyneessä englantilaisessa Argyle Etkin huutokaupassa myytiin filateliaa ja postihistoriaa. Tällä kertaa mukana myytävien joukossa oli yksi M30 postihistorian suurista kanuunoista, eli ”postilokero 506 kuori”. Kyseessä on siis kuori, joka on lähetetty Suomesta sodan aikana Englantiin käyttämällä englantilaisen valtio-omisteisen matkatoimisto Thomas Cook & Son:n järjestämää puolisalaista kirjeiden edelleenlähetysjärjestelmää. Alun perin, kun Englanti ja Saksa julistivat sodan toisilleen 1939 ja postin kulku Saksan kautta Iso Britanniaan katkesi, laittoivat englantilaiset Amsterdamiin pystyyn postilokeron, johon lähetetty posti edelleen lähetettiin Britanniaan. Kun Saksa 1940 valloitti Hollannin, siirrettiin toiminta Portugaliin, Lissaboniin. Lissabonissa käytetty postilokeronumero oli 506. Valloitetuista ja ”Saksan takaisista” maista voitiin lähettää neutraaliin Portugaliin tähän postilokero-osoitteeseen postia, joka sitten lähetti postit edelleen Englantiin. Neutraaliin maahan menevää postia eivät saksalaiset ilmeisesti kovin kiivaasti myöskään sensuroineet ja posti kulki lokeroon asti perille. Lissabonista Englantiin viety posti meni suoraan sensuuriin, josta se palautettiin Thomas Cook & poika matkatoimistolle, joka lähetti sen eteenpäin Englannin sisällä, lisäten kuorelle lipukkeen ja käyvän kotimaan postimaksun. Tämän salaisen postilokeron käyttäminen tuli Suomesta mahdolliseksi ilmeisesti vuonna 1942. Suomesta lähetettyjä kohteita tunnetaan vain muutamia ja niistä on saanut maksaa ”riittävästi”. Suomalaisia kohteita tiedetään olevan useampia eräällä amerikkalaisella keräilijällä, joka on niitä kymmeniä vuosia haalinut – nyt myyty kohde oli uusi tuttavuus. Loppuhinta jäi minulle arvoitukseksi, koska huutokauppa hävisi netistä nopeasti, mutta arvelen sen olleen reippaasti yli tuhannen euron. Sinänsä oli mielenkiintoista, että Etkin ei ollut katsonut tarpeelliseksi liittää kohteen kuvaa huutokauppansa sivuille…

SP-Lehden huutokauppa 57 päättyi myöskin lokakuun lopussa. M30 osastolla oli jonkin veran kohteita ja lisäksi mm. lentopostin osastolla M30 tavaraa näkyi. Mitään erikoisia ihmeitä ei tällä kertaa myytävänä ollut. Numerokuusiloita myytiin kaksi erää, joissa suuri määrä kuusiloita meni kaupaksi useiden satojen hinnalla – toki luetteloarvo oli kova. Jos haluaa referenssimateriaalia mm. käytettyjen paperien osalta, on oltava numerokuusilot olemassa. Vertailu ”varmasti” määriteltyyn kohteeseen on aina helpompaa kuin arvailu.

M30 postihistorian osalta ei ole erityistä sanottavaa, paras kohde oli vuodelta 1950 oleva postiosoitus, joka oli lähetetty takaisin. Postiosoituksia tunnetaan M30 merkeillä paljonkin 1930 luvulta, mutta sen jälkeen posti skarppasi ja osoitukset lähettäjä ja vastaanottajatietoineen kerättiin pois ja tuhottiin. Ainakin suurin osa niistä – siksipä 1950-luvun postiosoitukset ovat vaiketa. Kohde meni kaupaksi lähtöhinnallaan 25 euroa. Paljon parempi kohde, kuin mitä voisi kuvitella kohdetta katsoessaan.

Cartagena Kolumbia. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

Erikoisuuksien osastossa oli myytävänä Cartagenasta Kolumbiasta, Suomen Joutsenelta kotimaahan vuonna 1935 lähetetty postikortti. Kyse oli laivan viidenneltä purjehdukselta 9.10.1935 – 2.7.1936 lähetetystä kohteesta. Neljännellä purjehduksellaan, joka oli oli päättynyt 1935 toukokuussa laiva oli myöskin pysähtynyt Cartagenassa, mutta Espanjan Cartagenassa. Viidennellä purjehduksellaan laiva kiersi Kap Hornin. Kortti oli lähetetty 1,25mk keltaisella M30 leijonamerkillä ja leimattu laivan postileimalla. Maailmanpostisopimuksessa määriteltiin valtion laivojen (mm. koululaivat) osalta taksa siten, että niitä käsiteltiin maansa alueena, missä tahansa ne maailmalla seilasivatkin ja tästä johtuen niiltä lähetettyyn postiin sovellettiin kunkin maan kotimaan taksaa. Kotimaan postikortin taksa oli vuonna 1935 juurikin tuo mainittu 1,25mk ja kohde onkin näin ollen oikeataksainen, vaikka se Kolumbiasta Suomeen kulkenut onkin. Myyntihinnaksi muodostui 37 euroa. Summa summarum, SP-lehden huutokauppa ei tällä kertaa mitenkään erityisesti sävähdyttänyt.

Merkki-Albertin 64. huutokauppa päättyi marraskuun neljäs päivä, eli tätä kirjoitettaessa ”eilen”. Tällä kertaa Albertilla oli tarjolla M30 keräilijällekin kiinnostavia kohteita, niin sanotusti parempaa postihistoriaa. M30-osastossa filatelian osalta myytävänä oli paljon loistoleimaisia merkkejä sekä muutamia siirtymiä, joista kovimmat tulokset saavuttivat 4½mk sinisen leijonamerkin loisto kovalla 118 euron myyntihinnallaan, 2mk vihreän merkin kolmirivilö siirtymällä 161 euron hinnallaan ja 3½ sinisen merkin siirtymä yli 90 euron loppuhinnallaan. Näissä kaikissa oli mielestäni jonkin verran ilmaa, mutta toisaalta inflaatiota on ilmassa ja joskus kokoelman puutteet on täytettävä… Postihistorian osalta osastossa oli muutamia kiinnostavia lähetyksiä, mm. pakettikortti Yhdysvaltoihin vuodelta 1932, joka irtosi ostajalleen hieman yli neljällä kympillä, Mosambikiin lähetetty ja palautettu kirje (myyntihinta 39 euroa) ja 6mk punaisen merkin yksittäispostitteella Unkariin lähetetty taksanmukainen postikortti, joka yllättävää kyllä myytiin 15 euron pohjillaan. Kaikilla on jo tämä merkki käyttötarkoituksenmukaisella postitteella? Jälleen kävi niin, että kiinnostavimmat M30 kohteet eivät olleet myytävänä M30 osastolla, vaan lentoposti-osastossa myytävänä olleet muutamat hyvät kohteet olivat tämän huutokaupan parasta antia.

Aero Oy:n leimalla Tallinnassa mitätöity 2mk mustansinisen M30 merkin pari. Harvinainen lentopostikohde. Myyntihinta 365€.

Kiinnostavin ja vaikein kohde tällä kertaa oli Suomesta Saksaan lähetetty lentokirje, joka oli maksettu kahdella 2mk mustansinisellä M30 leijonamerkillä ja leimattu Tallinnassa AERO OY:n firmaleimalla. Kirje oli osoitettu Dessaun kaupunkiin ja siellä Junkersin lentokonetehtaalle. Kohteelle oli myös lyöty saksalainen Berliinin lennonvahvistusleima. Vastaavia kohteita tunnetaan vain muutamia M30 merkein sekä joitakin M17 mallin merkeillä. Kohteella on kaksi kiinnostavaa asiaa – päivänselvä erikoinen leimaus ja toisaalta se, että miksi kohde on leimattu Tallinnassa tai oikeammin se mitä tämä asia tarkoittaa. Kohde lienee leimasta päätellen lentänyt Helsingistä Tallinnan kautta kulkevaa lentoreittiä Eurooppaan joka toimi 30.4. alkaen ja postia lennettiin joka päivä klo. 10.00 ja klo 15.30 Helsingistä Tallinnaan. Tallinnasta jatkettiin Itään, siis Leningrad – Smolensk – Moskova linjalle tai Länteen Riga – Königsberg – Dantzig – Berlin linjalle. Berliiniin tultiin perille 20.45 joka päivä. Aamulla kymmeneltä Helsingistä lähtenyt vuoro siis ehti illaksi perille, iltapäivän vuorolla tullut posti jatkoi seuraavana päivänä eteenpäin (KK 31/1930). Taksa on oikein, kirjeen taksa oli 2mk ja lentolisä Eurooppaan myöskin 2mk. Lähtöhinnaksi kohteelle oli laitettu 50 euroa. Se ei vanhentunut kauaa, sillä heti kättelyssä kohteen hinta nousi yli sadan euron. Loppuhinnaksi ”kellotettiin” 365 euroa, joka ei jättäne myyjää kylmäksi. Viimeksi vastaava kohde on myyty joitakin vuosia sitten, joten jokapäivästä leipäämme ei tässä maiskutettu.

Muuta kiinnostavaa oli Suomesta 5.9.1944 lähetetty lentokirje Saksaan, joka oli leimattu ”postiyhteys keskeytynyt, palautetaan lähettäjälle”. Kohdeselosteeseen oli osunut virhe vuosiluvun osalta, nimittäin selosteeseen oli laitettu vuosi 1941. Kuten tiedämme, postiyhteys Saksaan katkesi tuona samana päivänä edellisenä päivänä Neuvostoliiton kanssa sovitun välirauhan ehtojen mukaisesti. Vastaavaa postia tunnetaan jonkin verran, erityisesti nippu Vaasalaisesta yrityksestä Saksaan lähetettyä palautettua postia. Kohde oli aikamoisen nuhruinen, mutta kuitenkin tätä keskeytystä hyvin kuvaava kohde. Myyntihinnaksi muodostui 180 euroa.

Katastrofipostin osalta lentopostin osasto tarjosi Sampo-lentokoneen, eli AERO Oy:n Junkers kovaonnisen koneen Kustaviin merenrantavesiin päättyneen taipaleen kovia kokenutta lähetystä. Kohdeselosteessa oli ylistetty kohteen harvinaisuutta korottaen se ”erittäin harvinaiseksi”. Tosiasiassa näitä kyseisen lento-onnettomuuden kohteita tunnetaan muutamia kymmeniä. Siksi erittäin harvinaiseksi en itse lähtisi tätä kohdetta kuvailemaan. Kiinnostavasta kohteesta kuitenkin on kysymys, siitä ei ole toista kysymystäkään. Kohde oli osoitettu Norjaan. Myyntihinta kipusi aina 360 euroon saakka, mitä voidaan pitää kovana hintana. Muuta kiinnostavaa myytävänä ollutta olivat mm. muutamat Etelä-Amerikkaan 1930-luvulla lentäneet kohteet, jotka myytiin pohjilla tai pienillä nousuilla. Kaiken kaikkiaan M30 keräilijän näkökulmasta kiinnostava huutokauppa. Kohteita jäi kuitenkin paljon myymättä korkeiden lähtöhintojen takia. Lisäksi on todettava, että olisi äärimmäisen tärkeää, että yksittäiskohteiden taustapuoli olisi aina kuvattu, sillä taustapuolelle lyödyt leimat ja tehdyt merkinnät antavat potentiaalisille ostajille näkemystä sen suhteen, että mistä on kysymys ja tyypillisesti vain nostavat kohteiden arvoa.

Forssan keräilytapahtuma pidettiin jälleen kerran pyhäinmiesten päivänä 5.11. Kuhalankadun järjestöjen talossa. Kuten aikaisemminkin oli talo täynnä kuhinaa ja myyntipöytiä. Myyjiä oli parisenkymmentä ja tavaraa ehkäpä satapöytämetriä. Jälleen nähtiin keräilyn koko kirjo juomaetiketeistä soikiomerkkeihin. Tunnelma oli ajoittain tiivis, mutta jatkuvasti mukava. Keräilytapahtumissa on aina mielenkiintoista seurata kenellä on minkäkinlaista tavaraa ja minkälaisilla hinnoilla siitä yritetään irtautua. Hinnat vaihtelevat kohtalaisen rajusti pöydästä pöytään, kiertely kannattaa.

Tällä kertaa löysin muutamia kohteita, joista kaksi on kiinnostavaa ”yksityisleimausta” eli suomeksi sanottuna kauppiaiden leimoilla leimattuja kohteita, jotka ovat mahdollisesti kulkeneet tai sitten eivät ole. Joka tapauksessa kysymyksessä on vähintäänkin lekkeripeli ja mahdollisesti jopa korkeamman asteen hölynpöly. Eli näissä kohteissa on juuri sellaista blogikirjoitukseen sopivaa ei-virallista, mutta ”torellista” värikkyyttä. Kohteet ovat onnittelukortteja, painotuotemuotoisina, joilla kummallakin on 50p vihreä M30 leijonamerkki. Leimat, joita on käytetty ovat vaikeatulkintaisia lukea – ”Leikkelyliike? Korkeavuorenkadulta” Helsingistä ja S.K.S. Suomalainen Kone Oy myöskin Helsingistä. SKS lienee nykyiseltä nimeltään SKS Group ja siis toimii yhä. Yhtiö tuottaa mekaanisia koneosia ja näyttämötekniikan elekronisia laitteistoja.

”Yksityisleimaukset” M30 50p vihreä painotuotteilla kahteen kertaan.

Ei ole vaikeaa todeta näitä epävirallisiksi ja siksi näyttelykokoelmaan kelpaamattomiksi, mutta pakkohan tällaiset oli laittaa parempaan talteen! Näiden kahden hieman erikoisemman kohteen lisäksi löysin myös hyvän 7mk M30 Postitalo merkin yksittäiskäytön, nimittäin lentokirjeen vuodelta 1945, joka on lähetetty Helsingistä 4½mk kirjetaksan loppusuoran aikana 2½mk lentolisällä Englantiin, jossa kirje on myös sensuroitu. Kuorella näkyy myös kotimainen sotasensuuri. Kuten muistamme alkoi postiliikenne Iso-Britanniaan sodan jälkeen Helmikuun puolen välin jälkeen 19.2.1945 yhdeksän päivän mittaisella lyhyellä lentotaksalla (4mk per 5g) ja sen jälkeen taksa muuttui 2,50mk per 5g mukaiseksi.

Lentokirje Skotlantiin 12.4.1945. Taksa: Kirje (-20g) 4,50mk (1.10.1942-30.6.1945) + kirjeen lentolisä Englantiin (28.2.1945 – 23.10.1945) 2,50mk / 5g = 7,00mk. Suomen ja Eglannin sensuurit.

Kohde on hyvä lentokohde, koska sen taksa on maksettu yhdellä merkillä ja se kuvastaa hyvin aikaansa. Muistamme, että huhtikuussa 1945 Euroopassa taisteltiin ja Lapin sota päättyi vasta 27.4.1945, eli Suomessakin oli yhä sotatila päällä. Yritykset avasivat kiivaasti yhteyksiä maailmalle Saksan ulkopuolelle, sinne ei yhteyksiä ollut sodan aikana ollutkaan… firmakuori kertoo tästä avautumisesta.

Tällä kertaa on kahlattu läpi yhtä sun toista, keräilyn maailma ei koskaan lepää. Aina sattuu ja tapahtuu – yleensä mukavia. Kuten sanottu… syksy on kiireistä aikaa.

Vierailu HFF:ssa ja Hellman

By

Juuri olin ehtinyt ”toipumaan” Forssan kerhon 90-vuotisjuhlista, kun tieni vei minut vierailulle Helsingfors Frimärkssamlare Förening rf:n eli HFF:n kerhoiltaan Lönnrotinkadulle Helsinkiin. Olin saanut kutsun kerhon rahastonhoitaja Johan Blomsterilta jo aiemmin ja olimme sopineet, että pidän esitelmän aiheesta kotimaan lentoposti. Ja kun kyse on ruotsinkielisestä seurasta, esitelmäkin pidettäisiin ruotsiksi. Näin tapahtuikin – eli kerhoillan virallisen osan päätyttyä pidin esitelmän paikalla olleelle noin kahdenkymmenen hengen yleisölle. Jäsenten joukossa oli selvästi lentopostiin liittyvää tietoa, koska moneenkin kohtaan esitystä tuli keskustelussa hyviä kommentteja. Kiinnostava ja ehkäpä tämänkin blogin lukijoita kiinnostava tieto on mm. se, että Petsamosta vuonna 1922 kesällä tehdyt lennot, jotka tehtiin ilmavoimien koneilla ja joilla kuljetettiin postia on tarkastikin dokumentoitu ja kulkeneen postin määrä on tarkasti tiedossa. HFF:n jäsen mainitsi tarkan ja dokumenteista selviävän kulkeneiden lähetysten lukumääränkin – se saattoi olla 80. Tässä nähdään miten huono ihmisen muisti on… oikein jäkikäteen hävettää oma tyhmyyteni, kun en kirjoittanut tietoa ylös. Kuitenkin on siis olemassa dokumentti, josta lukumäärä käy ilmi (jos sattumalta ko. henkilö lukee tämän blogin, niin mielelläni laitan tarkan tiedon ja sen lähteen tähän blogiin tiedoksi). Keskustelimme myös siitä, että montako kyseisillä, ehkäpä ensimmäisillä tunnetuilla kotimaan postilennoilla kulkenutta postia on nykyisin jäljellä – päädyimme siihen lopputulokseen, että alle viisi kohdetta on ”aktiivisessa muistissa”. Kohteet on tyypillisesti leimattu Petsamossa 27.4.1922 ja tulo (tai kauttakulku)leimaus Rovaniemellä 28.4.1922 – tämä nopeus, päivässä Petsamosta Rovaniemelle ei olisi ollut mahdollinen ilman lentokuljetusta.

Toinen asia, josta keskustelimme olivat Vaasan ja Oulun edustan kelirikkolennot, joista tunnetaan runsaasti ”erikoisleimattuja” kuoria vuodelta 1946. Eräs kerhon jäsen oli asunut Oulussa lähellä kenttää, jolta rajavartioston koneet nousivat kelirikkolentoja lentämään – hän kertoi näkemästään ja tunsi lentäjiäkin nimeltä. Lennothan jatkuivat vielä 1946 jälkeen vuosikausia, Hailuotoon saatiin ympärivuotinen lauttayhteys vasta vuonna 1968.

Siitä olikin jo tovi vierähtänyt, kun olen viimeksi esitelmöinyt postihistoriasta ruotsiksi ja minun täytyikin hiukan palautella mieleeni muutamia termejä – mutta kaiken kaikkiaan esitys meni ilmeisesti ihan hyvin ja kuuntelijat jaksoivat kiinnostuneina loppuun saaakka.

HFF:n jäsenistä on olemassa matrikkeli. Tämä on ”mukava” tapa dokumentoida toimintaa.

Maan vanhin postimerkkikerho, 1893 perustettu HFF on arkistoinut tarkasti tietoja liittyen toimintaansa ja jäseniinsä. Tietoa löytyy mm. verkkosivuilta ja seuran matrikkelista, joka on mukava tietoteos filatelisteista, käy ilmi jäseniä kautta aikojen olleen yli 1200 ja aktiivisista jäsenistä on matrikkelimaisessa muodossa tietoja. Kyseessä on mielestäni mukava tapa ylläpitää jäsenlistausta, joka antaa jäsenille ”läheisemmän” kiintopisteen toisiaan kohtaan. Toki pienissä kerhoissa, joissa jäseniä on vain muutamia ei matrikkelin tekeminen ole tarpeellista, toisaalta se ei olisi raskastakaan… juuri siksi, että jäsenten lukumäärä on pieni. Mieleen tulee, että esimerkiksi ”Hämeen kerhot” voisivat yhdessä tehdä matrikkelin. Olen hyvä ohjaamaan muille töitä – pahoittelut!

Esityksen jälkeen siirryttiin huutokauppaan, jossa oli myytävänä arviolta jopa sata kohdetta kaikenlaista filateliaa. Lähtöhinnat eivät kerhohuutokauppojen tapaan päätä huimanneet, muutamalla eurolla oli mahdollista saada omaan keräilyyn sopivia kohteita. Malli 1930 kohteita ei tällä kertaa ollut myynnissä, vaikka HFF:n puheenjohtaja Carl Appelberg on M30 postihistoriamies. Ostin kotiin viemisiksi levyllisen väärennöksiksi leimattuja M17 merkkejä tai oikeammin leimauksia. Kuten tiedämme on muutamia leimattuina kalliimpia M17 merkkejä jälkileimattu ja filunki-leimattu paljonkin, kun näitä väärenteitä sattuu aitouttajan pöydälle, leimataan ne ”stempel falsch” leimalla. Kannattaa aina katsoa merkin takapuolelle, jos eteen tulee ”kallis” leimattu M17 tai muu merkki – voi päästä vaikeasta mietinnästä helposti, jos leimaus kertoo tilanteen olevan filunki. Esimerkiksi kulmaleimatuista 25mk merkeistä lienee suuri osa filunkia ja aidot leimatut tapaukset ovat ihan oikeasti aika vaiketa. M30 merkeissä valheellisia leimauksia on vähemmän, koska yksittäisten merkkien hinta ei ole korkea. Loistoleimattujen osalta tämäkin tilanne on tietysti toinen – joskus on nähty uskomattomankin korkeita myyntihintoja ja tämä tietysti saattaa innoittaa väärentäjiä luomaan kauniita loistoja. Näitä ei ole kuitenkaan aivan valtavasti näkynyt – onneksi. Tässäkin blogissa on kuitenkin aivan viimeaikoinakin kerrattu jälkileimattuja postihistoriakohteita, joiden osalta varovaisuus on aina hyväksi. Otin mielestäni muutaman valokuvankin, mutta jostain syystä en nyt niitä löydä – jos löydän myöhemmin, niin lataan ne värittämään blogia…

Hellman Huutokauppojen 126 kierros pyörähti käyntiin torstaina 12.10. ja kesti aina lauantaihin 15.10. saakka – eli kysymys on neljä-päiväisestä tapahtumasta, joka nykymuodossaan pääosin tapahtuu Internetin välityksellä. Myytävänä tällä kertaa oli yhteensä yli 3000 kohdetta, kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Filateliaan ja postihistoriaan aiemmin keskittynyt huutokauppatoiminta on nyttemmin levinnyt sisältämään myös design ja vintage keräilytavaraa, rahoja ja militariaa. Huutokaupan ensimmäinen päivä onkin varattu näille ”uusille” katergorioille. Filateliaa myytiin torstaista lauantaihin – suomalainen filatelia ja postihistoria keskittyivät pääasiallisesti perjantaille. M30 osastossa oli tällä kertaa myytävänä parikymmentä kohdetta, joista viisi postihistoriaa.

Hieno arkinosa, jolla 2,75mk merkin siirtymä selkeästi näkyvillä. Näyttelytasoinen kohde. Kuva Hellman huutokaupasta.

Myytävänä oli ns. esittelyarkeista hammastamattomia pareja (mh. 230€) ja toisessa kohteessa ryhmiä. Nämä ovat tarpeellisia vakavaan filateeliseen kokoelmaan kuuluvia kohteita. Muuta filateliaa edustivat laskokset ja siirtymäkohteet, joita oli myytävänä joitakin. Ehkä kiinnostavin filateliakohde oli isompi arkin osa 2,75mk violetista M30 leijonamerkistä, jossa arkki ja sitä kautta merkkikuva on liikkunut ylöspäin suhteessa hammastukseen – eli hammastus oli mennyt väärään paikkaan aiheuttaen näin hienon siirtymän. Isommat siirtymäryhmät ovat vaikeita kohteita ja sopivat vaativaankin kokoelmaan. Tämä ei ollut jäänyt huutajilta huomaamatta ja kohteen hinta nousi 50 euron lähtöhinnasta pitkälti yli 300 euroon.

Mukana myytävien joukossa oli myös kaksi kiinnostavan näköistä postihistoriakohdetta, toinen 3½mk sinisellä merkillä Viroon 1939 lähetetty ja Englantiin eteenpäin lähetetty kirje ja toinen lentokortti Sveitsiin vuodelta 1945 lokakuulta, joka oli ensin palautettu lähettäjälle ja sitten lisämerkkien kanssa uudelleen eteenpäin lähetetty. Kumpikin kohde, vaikka kiinnostavan näköinen, oli väärätaksainen. Vuonna 1939 kirjeen taksa Viroon oli 2mk ja ”ulkomaille” 3½mk – tämä johtui siitä, että maidemme välillä oli voimassa postisopimus, jonka taksat olivat voimassa. Kortin taksa Sveitsiin vuonna 1945 lokakuussa oli 6mk – kortille oli alun perin laitettu vain punainen 3mk leijonamerkki, mikä sinänsä aina herättää tunteita M30 filatelisteissa. Kortti oli lähetetty takaisin lähettäjälle ja leimattu tätä osoittavin leimoin, lähettäjän toimesta merkkejä oli lisätty 5mk Olavinlinnan ja 2*1mk M30 leijonamerkin verran. Yhteensä kortille siis oli saatu aikaiseksi 10 markan edestä postimaksua. Kun lähettämisen aikaan postikortin lentolisä Sveitsiin oli 3½mk, ei kuudesta ja 3½ eurosta saa kymppiä kasaan muuten kuin pyöristämällä… ja ”se ei käy, se ei käy, se ei kertakaikkiaan käy”.

Kiinnostavan näköinen postikortti Sveitsiin 1945. Kuva Hellman Huutokaupat.
Kirje Viroon 1939, 3½mk sininen leijona yksin. Kuva Hellman Huutokaupat.

Vanha totuus siitä, että ”moni kakku päältä kaunis” piti jälleen paikkansa. Näistä kiinnostavista kohteista maksettiin käytännössä lähtöhintoja, eli ne eivät lähteneet laukalle. Referenssikohteina ihan kiinnostavia, vaikka tosiaan väärillä taksoilla. M30 teki muutenkin kauppansa ja myyntiprosentti oli 100 – eli kaikki myytäväksi Malli 1930 osastoon laitettu meni kaupaksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, että siinä kaikki, vaan M30 osaston lisäksi mallin kohteita oli runsaastikin myytävänä erien joukossa. Itse asiassa postihistorian puolella kovimmat kohteet löytyivätkin erien joukosta. Erityisen kiinnostavia eriä M30 keräilijän kannalta olivat mm. myyntinumeroilla 2421 ja 2677 myydyt kohteet.

Kohteessa 2421 mukana ollut M30 keräilijää kiinnostava palautettu kohde.

Kohteen 2421 seloste kuului seuraavasti: ”Lunastus-, selite- ym leimoja ja poikkeavia lähetyksiä erä yli 20 kpl” ja se kuvauksen mukaisest sisälsi lähetyksiä, joille oli laitettu jos jonkinlaista leimaa ja selitettä, mukana myös M30 kohteita. Näistä kiinnostavin M30 kohde oli yllä näkyväss kuvassakin mukaan otettu 8mk/5mk violetti M30 leijonamerkillä Ruotsiin lähetetty kirje, jonka oli sotasensuurin tarkastuksessa todettu sisältävän jotakin sellaista, mitä ei Ruotsiin saanut lähettää – tietoa tai sisältöä, ja kuori oli lähetetty takaisin lähettäjälle Poriin. Kirjeen sisältö olisi pitänyt näyttää tullille. Vastaava, vuonna 1944 lentopostina myöskin Ruotsiin lähetetty kuori myytiin joitakin vuosia sitten ja se oli näytillä Harri Ala-Honkolan Malli 1930 näyttelykokoelmassa viimeksi muistaakseni SFEX2020 näyttelyssä Helsingissä. Kyseisenlainen kielletyn tavaran takia takaisin lähetys ei ole kovin tavallinen asia ja kohde on siksi hyvä.

Kohteessa 2677 oli tarjolla M30 keräilijälle sitä ”parempaa postihistoriaa”, nimittäin kohteessa oli mukana 20mk postitalo-merkillä maksettu postin henkilötodistus. Kohde oli laadultaan erinomainen ja harvinainen – itse asiassa toinen tunnettu 20mk merkillä maksettu M30 henkilötodistus. Toinen mahdollisuushan on 5mk merkillä maksettu, joita tunnetaan muutamia. Asia oli myös mainittu kohdeselosteessa ja sen huomasivat myös keräilijät. Lähtöhinnastaan 100 euroa kohde nousi aina 900 euroon asti, mikä on M30 kohteesta / erästä yleensä korkea hinta. Mukana oli myös hyvä lentolähetys Japaniin vuodelta 1946, joka oli leimattu ”postiyhteys keskeytetty”, sekä Intiaan lähetetty lentolähetys. Kyse oli mallin 1930 kokoelmaerästä, jonka M30 kuvamerkkien myynnistä oli kysymys.

Uusi tuttavuus: 20mk postitalo-merkillä maksettu postin henkilöllisyystodistus. Leimattu Pori 1.12.1943. Vaikea ja hyvä kohde, toinen tunnettu.

Postihistoriallisesti kiinnostava Japaniin lähetetty kuori ei taksaltaan vastannut mitään tunnettua, mutta on muistettava, että tuona aikana ei ollut välttämättä olemassakaan taksaa Japaniin, koska yhteys tosiaan oli keskeytynyt. Ostaja sai hyviä kohteita ja onkin jännittävää nähdä milloin ja missä nämä kohteet tulevat seuraavan kerran esiin! Hinta oli absoluuttisesti korkea, mutta kohteiden tasokin hyvä – puheet M30 filatelian hintojen laskusta voidaan osittain asettaa uuteen valoon. Kanuunoja on ollut harvemmin tarjolla, tällä kertaa tämä. On pakko todeta, että tämän kertainen Hellman ei ollut pettymys M30 keräilijän osalta ainakaan, jos pohditaan myytävänä olleiden kohteiden tasoa.

Lukemattomissa myytävänä olleissa erissä saattoi olla mukana mitä tahansa – erien hinnat nousivat aikamoisen paljon ja ihmettelin asiaa hieman, ilmeisesti rahaa on käytettävissä filateliaan ja sitä käytetään. Toivottavasti ostajat saivat rahoilleen vastinetta. Oma saantoni oli kovin rajattua ja tuli tällä kertaa edulliseksi… mikä tietysti ei vie keräilyä eteenpäin, mutta jättää pahan päivän varalle painetta tilille. Pakko painaa leuka rintaan ja mennä päättäväisesti kohti uusia pettymyksiä.

Muita huomioita huutokaupasta tuli myös tehtyä – kävin kääntymässä Naantalissa ja huomasin, että filatelistit ovat aktiivisesti näytössä katsomassa kohteita, ikään kuin COVID aikoja ennen oli tapana. Näin monta tuttua paikalla. Lisäksi huomasin, että huutokaupan sähköinen järjestelmä toimi erinomaisesti ja erikoisena kiitollisuutta herättävänä huomiona on todettava, että Hellman huutokauppoja pyörittävälle yhtiölle täysin ”hyödytön” palvelu, jonka rakentaminen on varmasti maksanut ihan oikeata rahaa, eli myytyjen kohteiden listaus kuvineen ja hintoineen on ilmestynyt mukaan palveluun. Tämä on keräilijälle erittäin tärkeä asia ja asioita dokumentoivalle aivan erinomaisen hieno juttu, pakko olla iloinen tästä asiasta ja hiukan rummuttaakin, koska kyse ei ole itsestäänselvyydestä.

Eiköhän tämä taas tästä!

Forssan kerhonäyttely ja 90-vuotisjuhla

By

Forssan Filatelistikerho ry täytti 29.1.2022 90 vuotta. Asiaa päästiin juhlistamaan tänä viikonloppuna kerhonäyttelyn merkeissä, Forssassa tietenkin. Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu noin 140 kehyksen juhla-näyttelylle pitopaikaksi ja nähtävänä oli kokonaista 48 kokoelmaa filateliaa, postihistoriaa, kortteja ja muuta keräilytavaraa. Mukana oli paljon kokoelmia, joita en ollut koskaan ennen nähnyt ja joita tuskin kukaan muukaan oli koskaan ennen nähnyt – eli ensikertalaisia kokoelmia kehyksissä. Ilahduttavaa oli havaita, että M30 oli vahvasti edustettuna, nimittäin mukana oli Carl Appelbergin M30 filateelisesti kasattu postihistoriakokoelma ja M30 kohteita oli mukana monessa muussakin kokoelmassa.

Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu näyttelyä varten.

Appelbergin kokoelmassa on monta hyvää M30 kohdetta. Huomasin mm. postiosoituksen ulkomaille (Saksaan) ja saantitodistuksen Pohjoismaihin (Ruotsiin). Erinomainen kohde on vakuutettu paketti Neuvostoliittoon vuodelta 1945, vaikka kortti onkin vain puolikas. Yleisemmin tunnettua kanuuna-osastoa edustaa mm. 2½mk punainen taksanmukaisena yksittäiskäyttönä postikortilla ulkomaille. Näiden lisäksi on monta muutakin hyvää kohdetta. Kokoelma on hieno. Huomasin, että joku painotuotteeksi kelpaava postikortti oli eksynyt postikortin paikalle ja wanhan toistuvan asian, joka liittyy kiinnostavaan, mutta auttamatta väärätaksaiseen Bulgariaan sodan aikana menneeseen lentopostikorttiin. Bulgaria oli liittynyt Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliittoon, jossa Suomikin oli jäsenenä. Tehty sopimus ei kuitenkaan kattanut lentotaksoja. Kortilla maksuksi laitettu 4mk postitalo-merkki ei yksin riittänyt oikean taksan maksamiseen, joka lähettämisen aikaan siis oli 2mk postikortti ja 4mk lentolisä Eurooppaan. Noh… jokatapauksessa erittäin kiinnostava kohde. Kokoelma on kehittynyt sitten SFEX näyttelyn muutamilla hyvillä kohteilla.

Janssonin ”Filatelian sanasto” kokoelmasta selviää nopeasti mitä mikäkin tarkoittaa.

Paikalla oli mm. Tavastex 2022 näyttelyssäkin nähdyt, Forssan kerhon puheenjohtajan Kari Tapolan M54 kokoelma ja Mika Issakaisen Malli 1990. Anssi Mikkolan Viipurileimat kokoelma oli näytillä ja käsitti 8 kehystä. Petri Janssonin ”Filatelian sanastoa” kokoelma, joka ei ehkä ole ns. näyttelysääntöjen mukainen on mielestäni sellainen, että se tulisi olla näytillä jokaisessa näyttelyssä muita kuin ”valmiita filatelisteja” varten – kokoelmassahan selitetään tosielämän esimerkein filatelian terminologiaa. Katsoessani esitystä ja lukiessani kohdan ”siirtymä” tuli mieleeni, että muutamien mm. kohteita myyvien henkilöiden olisi syytä nähdä mikä se siirtymä oikeastaan on – niin paljon yritetään huonoja keskityksiä myydä siirtyminä. Erityisen paljon on M17 kohteiden osalta ollut kaikenlaista ”siirtymäfilunkia” liikenteessä – Janssonin kokoelmasa on hieno M17 siirtymä, joka käytännössä näyttää ei vähempää kuin neljän merkin aluetta yhdellä merkillä. Kokoelmien arvosteluun sai jokainen omalta osaltaan osallistua ilmaisemalla oman suosikkinsa ja samalla osallistui arvontaan – toki kokoelmat arvosteltiin myös tuomarien toimesta, mutta tässä kisassa kyseessä oli siis ”yleisön suosikki”.

Myyntitiskillä oli paljon tilaa ja olosuhde oli miellyttävä.

Paikalla oli myös pari myyjää, paikallinen tiski, jossa oli myös käsittääkseni Forssan kerhon tavaraa ja Vesa Järvistö, joka oli selvästi tullut täyden perävaunun kanssa paikalle. Hämeenlinnan jälkeen Vesa oli hieman uudelleen järjestellyt myytäviään ja jotakin uuttakin tavaraa oli ilmeisesti mukana.

Yksi asia jäi minua hiukan ihmetyttämään ja se oli, että miksi paikalla ei ollut kovin paljon väkeä, vaikka näyttely oli hieno ja mukana oli kiinnostavia kokoelmia. Mietin myös sitä, että miksi Tamcollect tapahtuma Tampereella piti järjestää samana päivänä. Yksi syy saattoi olla se, että oli Tampere-päivä, mutta todellinen syy lienee ollut se, että asiasta ei oltu oltu riittävällä tavalla yhteyksissä puolin ja toisin. Tästä on syytä oppia jotakin ja olisi hyvä, että Liiton sivuilla ja Filatelisti-lehdessä olisi aina ajanmukainen filateelinen kalenteri, jota tarkkaamalla pääsisi perille siitä, että minä viikonloppuina joku muu on järjestämässä jotakin… ettei tarvitsisi juuri samaan aikaan pitää kahta kiinnostavaa tapahtumaa kahdella paikkakunnalla.

2½mk sininen 1932 ilmestynyt leijonamerkki käyttötarkoituksen mukaisella käytöllä Ranskaan
Kirjattu lentokirje 1930 Baseliin. Kolme 2mk mustansinistä M30 merkkiä, taksa 6mk.

Löysin muutamia kohteita, joista esittelen tässä pari. 6.12.1932, eli itsenäisyyspäivänä Ranskaan Pariisiin lähetetty kirje, joka oli lähetetty 2½mk sinisellä M30 leijonamerkillä kotiutui euron laatikosta. Vuosi 1932 on myös Forssan kerhon perustamisvuosi. Sinistä 2½mk M30 merkkiä painettiin 8 miljoonaa kappaletta ja sen käyttötarkoitus oli UPUn värisuosituksen mukaan ulkomaan kirje. Toinen kohde, jonka sain mielestäni riittävän edullisesti on 12.6.1930 Helsingistä Berniin lähetetty kirjattu lentokirje. Kirjeellä näkyy sininen Par Avion lipuke, joka otettiin käyttöön 1928 samassa yhteydessä kun UPU:n sopimuksen mukaisten lentotaksojen käyttö aloitettiin. Lentokausi vuonna 1930 alkoi 1.5. ja päättyi 15.9. Kirje on suurella todennäköisyydellä lentänyt Tukholman kautta, josta se on kulkenut junalla Malmöön ja sieltä lentona eteenpäin Baseliin saakka, jonne se on saapunut 13.6.1930, eli lähettämistä seuraavana päivänä. Kuori on siisti ja ihan ”pikkunäppärä”, mutta ei erityisen harvinainen.

Painotuote Saksaan 7.12.1947 – 2½mk vihreä yksin.

Vaikeampi ja postihistoriallisesti kiinnostava kohde löytyi myyntikansiosta. Kohde on surukuori, joka on lähetetty painotuotteena Saksaan vuonna 1947. Kiinnostavan siitä tekee sen lisäksi, että se on lähetetty käyttötarkoituksen mukaisesti 2½mk vihreällä merkillä se, että painotuotteiden lähettäminen Saksaan tuli sodan jälkeen mahdolliseksi vasta 4.10.1947. Tuolloinkin painotuotteet olivat mahdollisia vain USAn hallitsemalle vyöhykkeelle – ranskalaiselle ja brittiläiselle vyöhykkeelle painotuotteet tulivat mahdollisiksi vasta vieläkin myöhemmin, vuonna 1948. Kohteelle onkin osoitetietoihin kirjoitettu ”U.S. Zon.”… kuinkas muutenkaan. Kyseessä on tietysti jonkin sortin hifistely, mutta mikäli kiinnostuksen kohteena on postiyhteyksien avautuminen sodan jälkeen, ovat tällaiset avautumisen jälkeen kulkeneet lähetykset tietysti kiinnostavia. Kaiken kaikkiaan saanto oli odotettua parempi, kun käpälään tarttui tämä painotuotelähetyskin. Ei voi valittaa… eikä kannata vaikka voisikin.

Näyttely sulki ovensa neljältä ja kuudelta oli alkava Kerhon 90-vuotisjuhla. Intermission ajaksi päädyin ottamaan torkut varaamaani hotellihuoneeseen. Minut oli kutsuttu pitämään esitelmä ”sopivasta aiheesta” vuosijuhlaan ja kuten kuka tahansa täytyyhän sitä esitykseen valmistautua hyvin lepäämällä. Mielenkiintoinen asia liittyi varaamaani hotellihuoneeseen… hotellin nimi on ”Maakunta” ja se sijaitsee Forssan keskustassa – tilasin huoneen soittamalla suoraan hotelliin ja sain huoneen noin kympin edullisemmin kuin mitä olisin sen saanut ottamalla sen Internetin palvelujen kautta… tämän vinkin minulle antoi Kari Tapola kuultuaan asiasta Vesa Järvistöltä. Ilmeisesti palvelut nyhtävät hotelleilta sen verran tehokkaasti rahaa, että ne nykyään myyvät halvemmalla suoraan soittaville. Aikamoinen juttu ja varmasti hyvä vinkki kaikille ainakin pienempiin ei-ketjuhotelleihin majoittuville vastaisen varalle.

Maakunnasta on noin 500 metrin matka Forssan kerhon osoitteessa Rajakatu 11 sijaitsevaan kerhohuoneistoon. On luksusta, että kerholla on oma huoneisto, jossa kokoontua. Forssalaiset ovat nähneet vaivaa ja näkevät jatkuvasti vaivaa sen eteen, että rahoitus huoneistolle löytyy. Joka kuukausi on vastike maksettava. Tätä varten kerho järjestää Huutokortti-huutokauppoja ja myyntitapahtumia. Seuraavan kerran, kun ostetaan Huutokortista muistetaan, että huutomaksujen tuotto menee harrastuksen tukemiseen.

Forssan lehti 25.1.1932 s. 3. Kutsu kerhon ensimmäiseen kokoukseen 29.1.1932.

Kerhohuoneistossa oli kerholaisia jo hyvissä ajoin paikalla ja tekniikka saatiin nopeasti pelaamaan. Pian klo. 18 jälkeen nostettiin alkumalja 90-vuotisen historian kunniaksi ja tervetuliaisiksi. Ex-tempore, mutta selväksi forssalaiseksi tavaksi muodostuen, nähtiin myös ”forssalainen kuohuviini-kaste” – eli jonkinlainen filateelinen baptismi. Tämän jälkeen Kari Tapola lausui lyhyet tervehdys ja avaussanat, jota seurasivat paikalla olleiden kerhojen ja Filatelistiliiton edustajien tervehdykset Forssan kerholle. Näiden jälkeen nautittiin maittava ateria. Aterian jälkeen, kuitenkin ennen jälkiruokaa ja kahveja oli esitelmän vuoro. Eli allekirjoittanut nousi lauteille. Kerroin Forssan kerhon alkuvaiheista käyttämällä materiaalina Forssan Lehden arkistosta löytyvää tietoa ja siis ”lehtileikkeitä” ja niiden sisältöä ja yritin sitoa päivämääriä filateliaan ja postihistoriallisiin kohteisiin. Yleisesti ottaen kävin läpi vuoden 1932 tapahtumia myös isossa kuvassa.

Salon Kerhon onnittelut 90-vuotiaalle nuorukaiselle esitelmän jälkeen. Kuva: Lauri Poropudas

Esitelmässä käytiin läpi kaikki 1932 ilmestyneet merkit, joista kolme on Suomen Punaisen Ristin lisämaksullisia merkkejä, jotka kuvaavat Helsingin rakennuksia. Tähän asiaan minulla oli kovin vähän materiaalia, mutta onneksi en ole yksin tässä maailmassa – asia, joka usein erottaa filatelistit muusta maailmasta on juuri se, että he ovat osa yhteisöä. Sain nimittäin apua asiassa Japanista Matti Jaakkolalta, joka kaivoi oman kattavan SPR postihistoriakokoelmansa uumenista lähetyksen jokaiselle 1932 julkaistuista SPR merkeistä ja vieläpä Forssan kerhon perustamispäivänä leimattuna ja lähetti kuvat minulle! Olisi tärkeää saada Matin kokoelman nähtäväksi mahdollisimman pian johonkin kotimaiseen näyttelyyn. Esitelmä meni ilmeisesti aika hyvin, koska vain yksi läsnäollut henkilö nukahti! Esitelmän jälkeen onnittelin Forssan kerhoa Salon kerhon puolesta ja ojensin asiaan kuuluvan ja esitelmänkin sisältöön nivoutuvan lahjan pj. Tapolalle. Oli jälkiruoan aika. Viimeinen ohjelmanumero oli huutokauppa, jossa myytiin oikeus sytyttää merkkirovio, jossa noin 150 tuhatta heikkolaatuista massamerkkiä poltettiin pois markkinoilta – sytytys tapahtui toisena näyttelypäivänä sunnuntaina. En sitä ollut näkemässä.

Seuraava Forssan kerhon tapahtuma on jo perinteinen myynti- ja vaihtotapahtuma 5.11.2022 samassa Kuhalankadun tilassa, jossa näyttely järjestettiin.

TAVASTEX-22 (Osa 2) ja huutokaupoista

By

Edellisessä kirjoituksessa TAVASTEX22 näyttelystä lähinnä fiilistelin näyttelyn meininkiä, mutta löytyineistä kohteista en kertonut mitään. Tässä on nyt tarkoitus esitellä muutama löytynyt kohde ja lisäksi keskustella kahdesta päättyneestä huutokaupasta ja niiden annista. Kuten aiemmassa jo kerroin, oli Hämeenlinnassa paikalla kauppiaita – Vesa Järvistö, Aarno Aspbäck Ruotsista, Merkki Albert, sekä Hämeen kerhojen yhteistiski. Myös Suomen Filateliapalvelu ja Posti sekä Ahvenaanmaan posti olivat esillä. Postiljonen näytti huutokauppakohteitaan. Jos joku jäi mainitsematta, niin se ei ole tarkoituksenmukaista.

Lentopainotuote 23.12.1953 Jerusalemiin, Israeliin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.3.1959) 10,00mk + painotuotteen lentolisä (per 10g) Israeliin (1.7.1953 – 30.9.1957) 10,00mk = 20,00mk. Parempi taksakohde.

Oman keräilyni kannalta ehkäpä paras kohde löytyi Hämeen kerhojen laatikoista, joista huomasin ilokseni 20mk sinisen M30 merkin yksittäispostitteena ja lentona lähetetyn painotuotepostikortin. Kortille oli taksaa käsittelevää tietoa kirjoitettu tutulla käsialalla, nimittäin kortti on kulkenut jo edesmenneen Jussi Kerppolan käsien kautta. Tästä innostuneena uskaltauduin ostamaan kortin, vaikka 50-luvun alun lentotaksat Lähi-Itään eivät mieleeni muistuuneetkaan. Kotona tehdyn tarkistuksen jälkeen pystyin toteamaan, että oikein on ja siitä tietysti olen tyytyväinen. Lentopainotuotteista on tässäkin blogissa kirjoitettu aiemminkin, nehän ovat yleensä vaikeampia kuin esimerkiksi lentopostikortit ja lentokirjeet – siksi tämäkin kohde, vieläpä yhdellä merkillä lähetettynä lämmittää sydäntä. Kun vielä esittelin lentopostikokoelmaa näyttelyssä oli tämä jonkinlainen mukava mansikka kakun päälle. Niin… ja Hämeen kerhojen tiskin hinnat eivät ole sieltä sekavimmasta päästä, kalleutensa suhteen.

Toinen kohde, jonka pääsin kotiuttamaan ei tullutkaan kauppiailta, vaan puoliksi vaihtona ja puoliksi rahalla keräilijäkolleegalta. Kyseessä on 1½mk M30 ehiökortin palautus- eli vastaus-osa Neuvostoliitosta vuodelta 1936. Punaiset ulkomaan vastaus-ehiökortit ovat kohtalaisen mukavia kohteita, vaikkeivat välttämättä super-harvinaisia. Olen huomannut, että niitä ei kuitenkaan liiku välttämättä kovin paljon, erityisesti ilman lisämerkkejä kulkeneina ne ovat hyvälaatuisina vaikeita löytää. Ei mikään kanuuna siis, mutta siisti käyttötarkoituksen mukainen käyttö oikeana taksa-aikana. Muistamme, että postikortin taksa oli juurikin 1½mk 1.12.1931 – 31.10.1936. Ehiökortteihin liittyen, M30 ehiökokoelmien paras esitys, Jussi Tuorin esittämä Kari Rahialan kokoelman pohjille perustuva kokoelma oli näytillä TAVASTEX-22 näyttelyssä ja sai hyvät pisteet.

1½mk punaisen vastaus-ehiökortin palautusosa Neuvostoliitosta Suomeen vuodelta 1936. Hyvä esimerkki tarvekäytöstä tälle ehiölle.

Kolmas kohde, joka löytyi erään kauppiaan laatikosta on kirjattu lentokirje, joka oli lähetetty kahdella 4mk postitalo merkillä. Vaikka leimat eivät luksus-laatua olleetkaan, päädyin ostamaan kohteen, koska se oli siistin näköinen kokonaisuus vaikka lähempi tarkastelu osoittaakin, että hieman kuori on ”sottaisen näköinen”. Ehkäpä innostuin juuri 4mk merkkien käytöstä. On itse asiassa mielenkiintoista yrittää jälkikäteen ymmärtää miksi on ostanut jotain – pohdiskelu on jonkinlainen matka omaan psyykkeeseen… Tämä on kuitenkin lapsille sallittu blogi, joten ei mennä asiassa tämän syvemmälle. Knoppina vuonna 1938 valmistuneesta pääpostitalosta muistamme, että se on ensimmäinen rakennus Suomessa, jonka katolla on helikopterikenttä. Mitä tällä tiedolla teemme… aika näyttää. Todennäköisesti emme mitään, mutta en ole myöskään keksinyt mitään käytännön käyttöä sille, että osaan piin desimaaleja useampia ulkoa.

Kirjattu lentokirje Kotkasta 11.5.1939 Saksaan. Kaksi 4mk Postitalo-merkkiä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931 – 30.9.1942) 2,50mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Eurooppaan (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 8,00mk. Taksa on oikein.

Neljäs kohde, jonka nostan esiin ja jonka nostin euron laatikosta on 1.10.1942 päivämääräisellä Helsinki AVION leimalla leimattu 3½ / 2:75mk violetti leijonamerkki. Kuorelle on kirjoitettu postilaatikko-osoite Ruotsissa ja kyse on olevinaan painotuotteesta. Homma haisee monellakin tapaa. Hajun lähde valkenee nopeimmin, kun tarkistetaan merkin ensipäivä, joka on 1.2.1943. Eli on täysin mahdotonta, että kohde olisi voinut tulla leimatuksi 1.10.1942, neljä kuukautta ennen merkin ilmestymistä. Mikäli kyseessä ei ole jonkinlainen aikakoneella suoritettu matka, on kyseessä filunki, eli huijaus, eli puhallus. Tai ainakin sen yritys ja tässä tapauksessa ”keräilijän vahingoksi”. Kohdetta myynyt kauppias oli ilmeisesti tiennyt asian, koska kyseiseen kohteeseen oli kirjoitettu ”ei FDC” sen merkiksi, ettei kukaan kovaonninen sitä sellaiseksi tai jonkinlaiseksi ”aikaiseksi” leimaukseksi menisi luulemaan… kaikenlaistahan väitetään ja sattuu. Euron laatikossa keksintö oli oikeassa paikassa. Toki tällaiset pitää leimata huijauksiksi ja näin aion tehdä. Eli tämä (kin) kohde saa ”stempel falsch” leimauksen. Pyydän painamaan mieleen tämän asian, eli sen, että Helsinki AVION leimalla on tehty jälkileimauksia M30 kohteista. Näin ollen kannattaa olla varovainen niiden kanssa ja pohtia onko asia sitä miltä se näyttää.

Huijaus-leimaus, eli latinaksi: Filunkis Avionis Helsinkiensis

Mitä muuta hajunlähdettä tässä sitten oli? Noh… taksa-hoksaajat näkevät heti päältä, että teksti ”tryksak” viittaa painotuotteeseen, jonka taksa vuonna 1942 muka-muka leimauksen aikaan oli ulkomaille 1mk per 50g – itse asiassa 1.10.1942 oli painotuotteen tämän taksan ensimmäinen käyttöpäivä. Painotuotteen lentolisä Pohjoismaihin oli 2,00mk (per 20g) myöskin alkaen 1.10.1942. Eli kohde olisi väärätaksainen vaikka se olisi muuten aito. Eli kaksinkertaisesti metsään. Ikävä kyllä filateliassa ja postihistoriassa kaksi miinusta ei tee plussaa. Kaiken kaikkiaan M30 ostokset olivat kohtalaisen pienimuotoisia, mutta tämä on edessä kaikilla, joilla keräily pääsee siihen pisteeseen, että kokoelma on pitkällä. Ehkäpä juuri siksi minäkin päätin näyttää myös lentopostia, koska samalla M30 materiaalilla, jota olen kerännyt sain siihen hyvän rungon luotua – toki kokoelmassa on mukana myös M17 ja M54 kohteita, jotka rehellisesti sanottuna olivat minulle haasteellisia kerätä nopeasti, mutta uutta haastetta tuli silti muutenkin – ajattelu piti laittaa uuteen asentoon ja se on aina terveellistä ja tervetullutta. Muutenkin kuin posthistoriaan liittyen.

Viimepäivinä päättyi kaksi huutokauppaa. Näistä ensimmäisenä Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa nro. 26. Tällä kertaa M30 osalta tavaraa oli erikseen kahdessa osastossa filatelia ja postihistoria erikseen. Filateliaosastossa myytävää oli vähän yli 20 kohdetta ja postilähetystpuolella kymmenkunta. Mukana oli muutama kiinnostava kohde – tällä kertaa filateliapuolen tarjonta oli kiinnostavampaa… tai kun tilanne oli se, että postihistoriapuolella ei erikoisempaa ollut, niin filateliapuolella oli jotain. Kiinnostavin kohde huutokaupassa oli 10mk Saimaa merkin erikoinen reijitys, joka ilmeisesti oli ”kolminkertainen osuma”. Jotain siis lienee mennyt pahasti pieleen ja on syntynyt erikoisuus. Tämä herätti 61 euron edestä kiinnostusta. En pidä hintaa järjettömänä, sillä ei tällaisia outouksia joka päivä tule vastaan. Mahtuu epäilemättä hiukan vaativampaankin M30 kokoelmaan ja erityisesti suojareijitekokoelmaan. Erikoinen hinnannousu koettiin 40mk puunhakkaajamerkin Ekenäs 1952 leimatun loistoleimaisen merkin osalta. Sen hinta kipusi aina 56 euroon saakka. Tämä oli mielestäni kallis hinta.

kolminkertainen reijitys
15.2.1940 Englantiin
PC66 sensuurilipuke tyyppiä D, kuvat JPF huutokaupoista

Postihistoria-puolelta nostan vain yhden kohteen, 1940 helmikuussa Englantiin lähetetyn kirjeen, joka oli sensuroitu Englannissa, sensorin numero oli 1989 ja käytetty liuska oli mallia PC66. Englantilaisilla oli muutamia sensuuriliuskamalleja käytössä, ja tämä PC66 on aika yleinen. Lipukkeen painojälkeä tunnetaan neljää päätyyppiä ja muutamia päätyyppien alatyyppejä. Sensuurileimojen ja lipukkeiden / liuskojen tutkimus ja keräily on oma erikoisharrastuksensa postihistorian alalla. Englantilaista sensuuria kerätään tietysti erityisesti Englannissa, mutta se koskettaa lähes kaikkea Euroopasta sodan aikana Yhdysvaltoihin lähetettyä postia ja suurta osaa muuallekin lähetettyä postia ja on näin ollen kiinnostava keräilyn osa-alue. Sensuurimerkinnät auttavat myös usein ymmärtämään postin kulkureittejä. Vuonna 1940 helmikuussa Saksa ei ollut vielä miehittänyt Tanskaa ja Norjaa, joten tämä kirje on kulkenut Ruotsin tai Norjan sataman kautta Englantiin. Muuta M30 kiinnostavaa oli myytävänä lentopostin joukossa, muttei mitään maata järisyttävää.

HTO:n 59. huutokauppa päättyi päivää JPF:n huutokaupan jälkeen. Filateliapuolella oli myytävänä noin parinkymmenen kohteen joukossa pääasiallisesti loistoja. Näistä 2mk sinisen merkin loisto nousi aina lähes 64 euroon saakka, mikä oli aikamoisen kova hinta. Paikallisen mopomiitin pojatkin olisivat moisesta keulimisesta ylpeitä. Muutakin keulimista ilmeni, nimittäin 20p merkkien kymmenen-ryhmä numeropalalla lähetetty kotimaan kirje, joka oli leimattu Ikkala rivileimalla nousi lähes 250 euroon. Tämä oli sensaatiomainen nousu, sillä mitään järkiperustetta en sille löydä. Lieneekö Ikkala-leima jonkinlainen yksisarvinen? Itse kuorella ei ollut mitään erityistä. Toinen rakettimainen nousu nähtiin Saksaan sopimustaksan ensimmäisen taksa-ajan aikaiselta lentokuorelta, 25€ limitistä aina 170 euroon saakka. Näitä 5kk taksaisia kohteita tunnetaan aika monta ja niitä on saanut edullisemmin hankittua jo pitkään. Ainoa mikä olisi voinut selittää asiaa oli se, että kuorella käytetyt 25p ja 50p merkit olisivat olleet vihkosta. Kuvan perusteella asiaa ei voinut päätellä, mutta ensimmäinen fiilikseni tämän teorian suhteen oli se, todennäköisyydet eivät ole tämän asian puolella… Mukavaa tässä asiassa on se, että ainakin jollakin oli rahaa ja nyt jollakin toisella.

Sopimustaksan mukainen lentokirje Saksaan, kuva HTO
170€ myyntihinta oli yllätys.

Samaan aikaan kun Saksaan 1942 lähetetty ensimmäisen painoluokan lentokuori lähti laukalle, ei kymmenenen painoluokan lentokuori päässyt edes maasta irti. Vuonna 1936 syyskuussa Saksaan lähetetty kuori, jolla taksa oli kasattu kolmella 10mk Saimaa merkillä ja kahdella 3mk tummanoliivilla M30 merkillä oli pistetty myyntiin 10€ limitillä. Kuoren päälle oli laitettu paino 196g, joka on kunnioitettava paino lentopostikirjeelle. Hämmästyttävää oli nähdä, että kuori ei mennyt normaalin huutokaupan aikana kaupaksi, vaan teki kauppansa vasta jälkimyynnissä pohjahinnallaan. Korkeamman painoluokan kirjeet ovat _aina_ vaikeampia kuin samoina aikoina lähetetyt ensimmäisen painoluokan kirjeet ja lentona korkeammat painoluokat ovat aina vaikeampia, koska lähetyksen hinta tyypillisesti nousee vikkelästi, kun paino lisääntyy. Näin oli myös tämän kohteen osalta, jossa 196g painoa tarkoitti 10 kertaa 20g lentolisämaksua, joka tuohon aikaan oli 2mk per 20g. Kirjeen taksa 200g kirjeelle oli 16mk. Näin ollen lentolisän osuus oli kokonaisuudesta enemmän kuin kirjeen osuus. Ehkäpä kirjeen suuri koko teki siitä vähemmän haluttavan, mutta kaksisataa grammaa painavaa kirjettä harvemmin pystyy pieneen kuoreen edes tekemään.

Lentokirje Saksaan 1936 syyskuussa. Taksa 36mk. Kuva HTO.

Kahdella 1mk rullamerkillä Unkariin lähetetty kirje myytiin 50 euron pohjallaan. Tämä ei ollut erityisen kallis hinta, sillä paremmat rullamerkkien käytöt ovat vaikeita ja kaikki ulkomaille menneet rullamerkkilähetykset ovat hyviä. Pikalentokuori Saksaan vuodelta 1940 myytiin vähän yli 15 eurolla ja lentopostikortti Portugaliin yksin 12mk sinisellä merkillä nousi yli 45 euron. Kaikenlaista siis oli myytävänä, parempaakin. Hinnat asettuivat tällä kerralla tavalla, jota en osannut odottaa enkä ymmärtää. Toki preferenssit vaihtelevat keräilijästä toiseen.

Huutokauppasyksy on selvästi alkanut ja tapahtumiakin on tiedossa. Forssassa on kun vaihteessa näyttely ja 90-vuotisjuhla… aktiviteetteja riittää. Huhut filatelian kuolemasta ovat raskaasti liioiteltuja.

TAVASTEX-22

By

Hämeenlinnassa järjestettiin 9.-11.9. kaikin tavoin erinomaisesti järjestelyiltään onnistunut kansallinen TAVASTEX-22 näyttely. Tämä on minun sanomanani paljon, sillä minähän olen pessimismiin ja vähättelyyn taipuvainen puoli-depressiivinen suomalainen; mutta niin vain kävi – hämeenlinnalaiset yhdessä muiden alueen kerhojen kanssa asettivat kansallisten näyttelyjen riman erittäin korkealle ja ylittivät sen jo kun muut kilpailijat olivat kilpailunsa kauan sitten lopettaneet… suorituksesta tulee mieleen eräs nuori salolainen seiväshyppääjä.

Näyttelypaikaksi oli valikoitunut Aulanko ja tarkemmin sanottuna Aulanko Areena nimeä kantava hyvän kokoinen urheiluhalli Scandic Hotel aulangon ja hotelliin liittyvän kylpylän kyljessä. Kuulin järjestäjiltä, että sopivan paikan löytäminen oli tuottanut runsaasti päänvaivaa, kunnes paikka oli löytynyt. Ja hyvä on, että oli löytynyt, nimittäin yhdistelmä hotelli+kylpylä+näyttely oli erinomainen ja varmisti sen, että paikalle saapuneet näytteilleasettajat pääsivät helposti näyttelytiloihin omista huoneistaan ja logistiikka oli perille päästyä muutenkin ensiluokkaisen helppoa. Kylpylän höyrysaunakaan ei nostanut kuin positiivista hikeä pintaan.

Kun aivan hotellin lähellä on eversti Hugo Standersjköldin luonnonpuistoksi lahjoittama puisto ja Aulangon näkötorni kansallismaisemineen, golf kenttä ja ratsastusmaneesi… ei tekemistä osallistujalta puuttunut. Kaiken kaikkiaan paikkana näyttelylle ns. perheosallistumisenkin kannalta Aulanko oli mitä mainioin.

Aulanko Areena, kuva Ari Hämäläinen
Scandic Hotel Aulanko, kuva Ari Hämäläinen

Näyttelytilat olivat siis isossa hallissa, jossa oli palloiluun tarkoitettu voimakas valaistus, joka oli sekä tasainen, että riittävän kirkas kaikkialla hallissa kehysten tarkasteluun. Koska lamput olivat niin korkealla, eivät ne aiheuttaneet heijastuksia plekseihin, joten siltäkin osin asia oli ok. Koko areena olikin täynnä kehyksiä, lähes seinästä seinään. Järjestelytoimikunnan jäsen, Hämeenlinnan kerhon puheenjohtaja Leo Konu kertoi minulle, että kehysten saaminen Hämeenlinnaan ei ollutkaan ollut aivan niin yksinkertainen juttu, kuin mitä alunperin oli ajateltu – kuljetusfirmalla oli nimittäin sattunut asiaan liittyen lipsahdus tai oikeastaan täydellinen rosvosektori; suuressa viisaudessaan autot oli nimittäin firmassa varattu väärälle päivälle, vaikka heille tieto oli täysin oikein ja ajoissa toimitettu. Noh… sellaistahan sattuu ja kuten nyt tiedämme asiaa ei sen enempää näytteilleasettajille näkynyt, mutta järjestelytoimikunnalla on saattanut jäädä yksi sun toinenkin sydämenlyönti väliin. Tilanteen oli pelastanut Forssan kerhon Kari Tapola, joka oli nopeasti soitellut perään, kun autoja ei ollut varastolla sovittuun aikaan näkynyt. Kiivaan soittelurumban jälkeen rekka oli lähtenyt rullaamaan oikeaan suuntaan… Aina sattuu ja tapahtuu.

Get together tilaisuus avataan näyttelytoimikunnan pj. Lauri Poroputaan toimesta
Näyttelyhalli oli korkea ja valoisa

Aikaa kokoelmien kehyksiin laittamiseen oli aina torstai-iltaan kello 20 saakka, mutta viimeinen kokoelma tuli paikalle vasta myöhemmin illalla. Kuulemma eräs keräilijä oli unohtanut koko näyttelyn ja oli tullut kiire lähteä tuomaan kokoelmaa kauempaa. Aamulla perjantaina 9.9., kun näyttely aukesi olivat kuitenkin kaikki kokoelmat paikalla valmiina kehyksissä nähtävissä. Kaiken kaikkiaan mukaan oli ilmoittautunut 98 kokoelmaa ja kutsuttujen osastolla kokoelmia oli kolme.

Mitä malli 1930 asiaan tulee, oli malli mielestäni hyvin edustettuna. Paikalla nimittäin oli merkkimallin grand old manin Hannu Kaupin Malli 1930 filateelinen kahdeksan kehyksen kokoelma, eli keräilyalueen ehdoton referenssi. Kokoelmaansa Hannu oli päivittänyt vaihtamalla useita lähetyksiä ja täysin uudistamalla esityksen, joka on aiempaa ilmavampaa. Vähemmän on enemmän. Malli 1930 ehiökortteja esittelevällä kahdeksan kehyksen ehiökokoelmallaan mukana oli Jussi Tuori. Allekirjoittaneen ensimmäistä kertaa nähtävillä oleva viisi kehystä käsittävä lentopostikohteita esittelevä kokoelma sisälsi suuren määrän M30 lentopostia merkkimallien M17 ja M54 kohteiden lisäksi – aiheena oli ”Wanhan markan lentoposti”. Muita kokoelmia, joissa M30 kohteita oli nähtävillä edusti mm. Esko Seitsosen yhden kokoelman postin ohjausmerkintöjä käsittelevä lentopostikokoelma.

Muita kiinnostavia kokoelmia oli näytillä useita, ilahduttavasti mukana oli myös aivan uusia ennen näkemättömiä esityksiä, kuten Juha Valtosen SS-Vapaaehtoisten kenttäpostia esittelevä kokoelma. M30 kokoelmien menestys oli hyvä. Hannu Kauppi sai 95 pistettä ja suuren kultamitalin, joka oli näyttelyn toiseksi korkein pistemäärä – Kai Nieminen sai kilpailuluokissa klassisen pään kokoelmallaan 96 pistettä yhdessä näyttelyn Grand Prixin mestariluokassa voittaneen Pekka Rannikon M17 filateelisen kokoelman kanssa. Suuren kultamitalon pokkasi 90 pisteellä myös Jussi Tuori.

Allekirjoittaneen ensilento sai 84 pistettä ja suuren vermeilin, tosin postihistorialuokassa vaikka kokoelma oli esitteillä lentopostiluokassa. Lentopostiluokassa kokoelma sai 78 pistettä. Olin kokoelman ilmoittanut postihistorialuokkaan, mutta se siirrettiin lentopostiluokkaan, aiheen takia ja sitten uudelleen arvostelun yhteydessä postihistorialuokkaan. Tämä selitys jo kertoo, että tuomareillakin oli asian suhteen pohdittavaa ja se saattoi johtaa siihen, että huomio keskittyi osittain näyttelysääntöjen tekniikan pohtimiseen eikä itse kohteiden tarkasteluun. En usko tämän kuitenkaan merkinneen paljoakaan, koska toimitin kokoelman kuvat etukäteen tuomaristolle, ja he pääsivät halutessaan tutustumaan kokoelmaan digitaalisesti.

Esko Seitsonen keräsi 81 pistettä ja vermeilin. Kannattaa tutustua Eskon kokoelmaan Liiton sivuilta kokoelmagalleriaosastolta, se on siellä näytillä kokonaisuudessan. Näkyvillä on myös monta muuta näyttelyssä nähtyä kokoelmaa.

Perjantai-iltana järjestettiin get together talkoolaisille ja näyttelleasettajille, sekä tietysti kauppiaille, joita oli mukana useita. Tarjoilut oli saatu sponsorointina Hämeenlinnan kaupungilta, joka nähtävästi on siinä harvalukuisessa suomalaisten kaupunkien joukossa, joka yhä arvostaa keräilyharrastuksia. Tarjoilut olivat hyviä ja niitä oli riittävästi, niin paljon, että santsata sai niin monta kertaa kuin halusi ja ruokaa jäi silti yli – osallistujia oli kuitenkin useita kymmeniä. Harvinaislaatuinen juttu.

Lauantai-iltana järjestettiin Palmares juhla, jossa aluksi Hämeenlinnan kaupungin edustaja piti puheen ja sen jälkeen näyttelytoimikunnan tervehdyksen piti sen puheenjohtaja Lauri Poropudas. Puheet olivat lyhyitä ja hyviä – eli sopivia ennen ruokailua pidettäviksi! Ruokailuun oli satsattu. Alkuruokapöytä, pääruokapöytä ja jälkiruoka eivät jättäneet tilaa vatsaani ja mieleeni tuli, että jos olisin sillä hetkellä kun sain syömiseni syötyä muuttunut kalaksi, olisi kohtaloni ollut tulla pallokalaksi. Parempi pallokala kuin ruutana. Ruoka siis oli hyvää ja sitä oli tarpeeksi. Kun inflaatio laukkaa ja ruoan hinta kohoaa on luksusta syödä hyvää ruokaa keräilijäkolleegojen kesken vailla huolen häivää.

Hyvin nautitun aterian jälkeen suoritettiin palkintojen jako. Palkinnot jakoi näyttelytoimikunnan ja pitkän linjan Hämeenlinnan kerholaisten avustamana näyttelyn tuomariston presidentti Jukka Mäkinen. Jukka ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja se näkyy toiminnan varmuudessa ja sulavuudessa. On mukavaa, kun toimintaan ei liity myötähäpeää aiheuttavaa tyrintää tai muuta sättäämistä (kuten Turussapäin sanotaan). Aika pitkä palkintojen jako meni nopean tuntuisesti, kun homma sujui kuin rasvattu. Kun grand prixin osalta Hämeenlinnan kerho oli tehnyt vielä pienen ja hauskan jäynänkin, saatiin mukaan jopa vähän huumoria. Ilta oli onnistunut. Täydellinen palkintoluettelo näyttelyn kokoelmien osalta löytyy tästä ja tuomariston kertomus tästä. Palkintona jaettiin jokaiselle osallistujalle kunniakirja ja näyttelymitali. Toki kilpailuluokkiin osallistuneille arvosteluineen. Näyttelymitali on nähtävissä kirjoituksen alussa. Kunniakirjojen mukana toimitettiin arvostelulomake.

Miten sitten postihistoriallinen lentopostikokoelma pärjäsi ensiesityksellään? Se selviää kunniakirjasta ja arvostelusta. Pistemäärä siis oli 84 pistettä, jossa käsittelystä myönnettiin 15/20 pistettä. Tähän saattoi osansa olla tuonut jo edellä mainittu arpominen kilpailuluokan suhteen, nimittäin kohteita oli käsitelty postihistoriallisella tavalla. Kaikille kohteille oli merkitty taksa huomioita oli kiinnitetty lentoreitteihin, käytettyihin leimoihin ja mahdollisiin muihinkin asioihin, kuten sensuureihin jne. Filateelinen merkitys oli nähty hyväksi 8/10 pistettä, samanlainen arvio oli tehty kohteiden harvinaisuudesta. Aiheeseen liittyvien tietojen osalta oli jäänyt viiden pisteen verran parantamisen varaa. Esitystavasta oli napsahtanut 5/5. Parannuksia ehdotettiin juurikin siihen, että pitäisi päättää kumpaan luokkaan kokoelma kuuluu – postihistorialliseen vai lentopostiin – tämä tietysti oli minulle aika selkeä asia, kun olin kokoelman postihistorialliseen ilmoittanut, mutten pistänyt vastaankaan, kun se siirrettiin lentopostiin. Ei tämä niiin vakavaa hommaa nimittäin ole… vai onko?

Kommentti siitä, että tulisi harkita muiden kuin käyttösarjan merkeillä lähetettyjen kohteiden mukaan ottoa on mielenkiintoinen, koska en tiedä mitä lisäarvoa tästä asiasta olisi – ottaen huomioon esitettyjen kohteiden vaikeuden, jota pelkkien käyttösarjojen merkkien käyttö vain lisää. Käyttösarjan merkeillä lähetetyt kohteet ajavat mielestäni saman asian, eli postihistoriallisesta näkökulmasta lentopostin esittämisen kuin ns. juhlamerkitkin. Ulkomailta Suomeen tulleen postin sisällyttäminen lentopostiluokassa on ymmärrettävä parannusehdotus. Kaiken kaikkiaan tulos oli mielestäni aivan ok.

Minkälainen kokoelma sitten oli? Lähtökohtana oli esittää vain oikeataksaisia suomalaisia lentopostikohteita käyttösarjojen M17, M30 ja M54 merkein Wanhan markan ajalta, eli aina vuodesta 1924 vuoteen 1962. Ajatuksena oli näyttää laajasti lentopostin kehitystä eri alueille, eli kotimaassa, Pohjoismaihin, erillis-sopimusten mukaisesti eri maihin, Eurooppaan ja Mannertenvälistä postia Suomesta. Laajasti tarkoittaa tässä sitä, että mukana olisi muutakin kuin ensimmäisen luokan lentopostikirjeitä ja postikortteja. Mukana olikin lentopainotuotteita, lentotavaranäytteitä, lentopaketteja, lentopikkupaketti, lentoasiakirjoja ja useita korkeamman painoluokan kirjeitä. Erikoisuuksina mukana oli kolme lento-onnettomuuspostikohdetta, muutamia postiyhteys-keskeytynyt kohteita ja virkakirjeitä, joihin oli maksettu vain lento. Kohteista seitsemän on ainoita tunnettuja ja n. 25 sellaisia, joita tunnetaan alle viisi kappaletta. Mitään harvinaisuusmerkintöjä en kohteisiin ollut laittanut. Jos puutteita pitää todeta, niin Eurooppa-osaston alkupäässä M17 kohteiden osalta oli pientä havaittavaa heikkoutta ja kotimaan sekä Euroopan ulkopuolelle lähetetyt M17 kohteet puuttuivat. Nämä ovat erittäin vaikeita, ja ehkä tulevaisuudessa sellaisia jostain löytyy… ehkä ei.

Esimerkkisivu (kesken, lopullisessa värikuva)

Esimerkkisivuksi ajattelin valita koko kokoelman rumimman kohteen sisältävän sivun, nimittäin sivun, jolla esitellään postia Eurooppaan, joka on 1930-luvun puolessa välissä lentänyt Tallinnan kautta suuntanaan Saksa. Kohde on siksi kiinnostava, että tyypillinen Eurooppaan kulkevan postin reititys tehtiin Ruotsin kautta, mutta postia kulki myös Viron kautta. On vaikea sanoa mikä posti on kulkenut eteläistä Tallinnan kautta kulkenutta reittiä, koska asian varmistavia merkintöjä tyypillisesti ei ole. Siksi jonkinlaista varmuutta voidaan löytää kohteista, joiden määränpää on ollut eteläisen reitin varrella, mutta ei kuitenkaan sen päätepisteessä, eli Berliinissä saakka. Tällaisten ohjaaminen on selvästi ollut joka tapauksessa järkevämpää Eteläisen reitin kautta. Jos vielä asetetaan joitakin muita vaatimuksia, kuten esimerkiksi, että kyseessä ei ole ensimmäisen painoluokan postite… no homma vaikeutuu entisestään. Esimerkkikuvassa on toisen painoluokan lentokirje Helsingistä Johannisburgiin Itä-Preussiin, joka sijaitsee tämän eteläisen reitin varrella olevan lentokentän Königsbergin lähellä…. tai ainakin kohtalaisen lähellä, tarkalleen sanottuna noin 175km Königsbergistä kaakkoon. Voidaan suurella varmuudella todeta kohteen kulkeneen eteläistä reittiä vuonna 1936. Miksi tämä Etelän reitti on kiinnostava? Mm. siksi, että vuosina 1924-1925 kulkenut lentoposti (toki tuolloin M17 merkeillä lähetettynä) kulki ainoastaan sitä pitkin. Reitti Ruotsin kautta Eurooppaan otettiin käyttöön vasta vuonna 1926.

Lopuksi on todettava, että ei mitään hyvää, ettei jotain ikävääkin – kuulin, että osallistujista jotkut olivat saaneet flunssan ja positiivisia koronatestejäkin oli tehty. Minäkin tein koronatestin saatuani flunssan, mutta ne ovat olleet negatiivisia. Flunssa kuitenkin oli ja ihan voimakas sellainen. Yritetään pärskiä eteenpäin! Aion kirjoittaa TAVASTEX22 näyttelystä vielä toisenkin jutun, jossa luodataan muutamia kohteita ja keskustellaan hinnoista ja myytävänä olleesta tavarasta, sekä vähän muustakin.

Hämeenlinnaa odotellessa

By

Hämeenlinnassa järjestetään syyskuun alussa Tavastex-22 kansallinen näyttely ja nyt on julkistettu myös osallistujalista niistä kokoelmista, joita tullaan näkemään. Kilpailuluokissa nähdään mm. Hannu Kaupin malli 1930 ”referenssikokoelma”, joka on aihepiirin kokoelmista laajin ja täydellisin. Odotettavissa on parasta mahdollista M30 materiaalia alusta loppuun saakka ja käsittääkseni mukaan on valittu paljon uutta postilähetysmateriaalia, jonka laatu lienee erinomaista. Tulen varmasti viettämään tovin, jos toisenkin tämän kokoelman edessä. Jussi Tuori näyttää jälleen M30 ehiöitä. On kiva nähdä mitä uutuuksia on löytynyt sitten Kuopion näyttelyn – se jää nähtäväksi.

Muita varsinaisesti vain M30 merkkimalliin keskittyviä kokoelmia ei Hämeenlinnaan osallistujalistan mukaan olekaan tulossa. Tämä on hiukan harmi, sillä hyviä M30 kokoelmia on maassamme muitakin ja niitä olisi kiva aika ajoin nähdä. Itse en kyennyt uudistamaan M30 postihistoriakokoelmaani tähän näyttelyyn, osittain siksi, että esitän lentopostia. Olen siis itse osasyyllinen ainakin yhteen puuttuvaan M30 kokoelmaan!

Uudemmista käyttösarjoista kiinnostavia kokoemia näyttävät M54 merkkien osalta Pauli Salminen ja Kari Tapola. Myös M63 ja M1975 ovat edustetuina. Mielenkiinnolla näen myös Issakaisen ”M1990”. Muuta jännittävää on tiedossa mm. Tampereen kerhon Valtosen SS-miesten postia esittelevässä kokoelmassa, joka taitaa olla mukana näyttelyssä ensimmäistä kertaa.

Lentopostiluokassa Esko Seitsonen näyttää kymmeneltä vuodelta lentopostin ohjausleimoja ja merkintöjä – tämä on myöskin alallaan jonkinlainen referenssikokoelma, vaikka kyseessä on ”vain” yksi kehys. Kannattaa yrittää sisäistää erityisesti aika-aspekti näiden erilaisten ohjaustekstien ja leimojen käytössä, eli millloin mitäkin ohjausta käytettiin. Eskohan ei yleensä oikeastaan minkään kohteen kohdalla kerro harvinaisuudesta mitään, tämä ei aina ole katselijalle edullista, sillä ymmärtämättä eräiden kohteiden harvinaisuutta niistä ei saa kaikkea irti.

Itse esittelen viisi kehystä lentopostia wanhan markan ajalta, eli vuoden 1962 loppuun saakka. Kokoelma on rakennettu käyttämällä suomalaisia M17, M30 ja M54 merkein kulkeneita lentopostilähetyksiä. Sekapostitteita juhlamerkkien kanssa, juhlamerkein lähetettyjä tai ulkomailta Suomeen lähetettyjä lähetyksiä ei tähän kokoelmaan ole otettu mukaan. Kyseessä on kokoelman ”ensilento”, eli käytännössä siis testi siitä, että pysyvätkö siivet tärinässä kiinni. Olen huomannut, että vain rakentamalla kokoelman näyttelykuntoon pystyy ”ihan oikeasti” havaitsemaan mitä kohteita mahdollisesti puuttuu ja mitä jo on. Tämä tieto aiheuttaa suunnattomasti tuskaa ja samalla on kokoelman kehittämisen kannalta aivan olennaista. Olen joutunut satsaamaan uusille alueille, eli M17 ja M54 kohteisiin, jotta koko wanhan markan aika on saatu ”peittoon” ja kokoelmaan jonkinlaista tasapainoa eri merkkimallien osalta. Toki käyttöajan päättyminen M17 osalta (1931) ja julkaisun aloittaminen M54 osalta ovat olleet luonnollisia vedenjakajia. Ilmoitin kokoelman ensin postihistorian luokkaan, kuitenkin siten, että mikäli se halutaan siirtää lentopostiin, se on minulle OK. Näin sitten kävikin ja hyvä niin. Kokoelmassa on postihistoriamaisia elementtejä – olen kiinnittänyt erityistä huomiota taksoihin ja toisaalta lentopostimaisuus tulee esille siitä, että myös reittien osalta on pyritty esittelemään reitit silloin kun niiden esittely tuo kohteelle lisäarvoa. Myös lentokonetyypeistä, joilla lentoja on suoritettu on lisätty tietoja ja kotimaan lentopostin osalta on pyritty kertomaan kotimaisen lentopostin kehityksen tarinaa.

Viiteen kehykseen on mahdutettu yksi kehys kotimaan lentopostia, kehys Pohjoismaista lentopostia, kehys Suomen tekemien kahden ja monenvälisten postisopimusten taksojen mukaista lentopostia, kehys yleiseurooppalaista lentopostia ja maanosien välistä lentopostia, eli kaukomaihin kulkenutta lentopostia.

Uusimmassa Filatelisti-lehdessäkin käydään läpi Hämeenlinnan näyttelyä. Huomaan, että lehden ulkonäkö on jonkin verran muuttunut uuden päätoimittajan tiimoilta.

Pakettikortti vuodelta 1958, jolle mitätöity suuren summan verran M30 ja M54 merkkejä. Kuva Huutokortti huutokaupasta.
”kolme tonnia edessä”

Forssan Huutokortti huutokauppa, järjestysnumerolla 29 päättyi eilen. Se oli M30 osalta hiljainen tapahtuma, koska mitään erikoisempaa ei myytävänä ollut. Ainoa mielenkiintoisempi M30 kohde oli pakettikortti, jolle oli mitätöity suuren rahamäärän edestä M30 ja M54 merkkejä. Kyseessä lienee ollut lunastus, ehkäpä useamman lähetyksen könttälunastus, jonka merkit oli mitätöity pakettikortille. Merkkejä oli yhteensä 6174 markan edestä, eli aikamoinen määrä. Tällaisia massalunastuksia tulee aina silloin tällöin vastaan ja ne ovat omanlaisensa erikoisuus tai ainakin todiste postin käyttämistä toimintatavoista. Lunastus meni kaupaksi 8,80 eurolla, eli ei erityisen kalliilla. Huomasin, että tavara oli mennyt kokonaisuudessaan hyvin kaupaksi – myymättömiä kohteita ei ollut suuria määriä; toki aina jää myymättä jotakin, mutta filateliapuolen myyntiosastoissa jälkimyynnissä yhä ostettavissa oli suuri vähemmistö kohteista.

Hämeenlinnaa odotellessa….

Syyskausi alkaa

By

Syyskausi keräilyvuoden 2022 osalta on alkamassa. Aamulla ei ilma ole enää kesäisen lämmin, vaan viileyttä on havaittavissa, jos koettaa onneaan postilaatikolla kovin aikaisin. Syyskauden alun voi lukea myös siitä, että huutokauppoja on auki ainakin kaksi ja lisää on avautumassa piakkoin. Ensimmäisenä on vuorossa Huutokortti ja sitä seuraan SP-Lehden huutokauppa. Muutakin syysaktiviteettia on tiedossa, nimittäin TAVASTEX-22 näyttely Hämeenlinnassa pidetään syyskuun toisella viikolla, alkaen 9.9. eli tasan kuukauden kuluttua tätä kirjoitettaessa. Näyttelypaikkana on Scandic Hotel Aulanko ja hotellin yhteydessä oleva hallikiinteistö. Vielä ei listaa osallistuvista kokoelmista tietääkseni ole julkistettu, mutta sen mitä tiedän on, että mukana tulee olemaan M30 keräilijöille kiinnostavia kokoelmia useitakin.

Vinkkinä lukuhaluisille: Kun katselin TAVASTEX näyttelyn tietoja Hämeenlinnan kerhon sivuilta, niin huomasin, että sieltä voi lukea myös useita Tavastforumin, eli kerhon lehden, numeroita.

Oma osallistumiseni tapahtuu ensimmäistä kertaa ”uudella” kokoelmalla tai oikeammin ensimmäistä kertaa näytillä olevalla kokonaisuudella. Olen nimittäin loppukesän mittaan kasannut viisi kehystä lentopostiluokkaan. Aiempi kotimaan lentopostikokoelman tekeminen innoitti ehkä tähän savottaan. Parasta kokoelman monteeraamisessa on sen kasaamisen tuska – ei käsityön ja muun väkerryksen osalta, vaan siksi, että laittamalla kokoelma kasaan tulee konkreettisesti havainneeksi sen mikä puuttuu. Tämä on erittäin hyödyllinen harjoitus sen kannalta, että jos aikoo tehdä uusia hankintoja, niin tietää mitkä ovat sellaista tavaraa, joista kokoelma eritoten hyötyisi. Nähtäväksi jää mitä näyttelyn tuomaristo kokoelmasta on mieltä. Yritys on ollut laittaa näytille myös sellaista mitä ei aivan joka päivä nähtävillä ole ja sitä kautta tarjota lentopostista kiinnostuneille virikkeitä.

Tapio Hakoniemi, k. 16.6.2022 (Kuva Tapion Facebook sivulta)

Vaikka moni on Hämeenlinnassa mukana on myös poissaoloja. Merkittävä aukko on Tapio Hakoniemen poisnukkumisen jättämä tyhjä tila postihistoriakeräilyssä. Tapio oli monipuolinen postihistoriakeräilijä, jolla oli useita mielenkiintoisia ja laadukkaita näyttelykokoelmia, joista mm. Kroatian postihistoria sodan ajalta sekä postimaksukoneleimakokoelma olivat erinomaisia omilla aloillaan. Useat avoimen luokan ei niin vakavat kokoelmat ovat myöskin jääneet mieleen. Muutenkin hyväntuulinen ja avulias Tapio oli meistä parhaita.

Siinä missä huutokaupat eivät ole vielä alkaneet on Internetin ihmeellinen maailma täynnä myytävää ja silloin tällöin löytyy jotain kiinnostavaa. Tällä kertaa löytyi parempi kotimaassa kulkenut kohde, postiennakkokirje, jolle oli liimattu postiennakkoa ilmaiseva kolmionmuotoinen lipuke. Kohteesta tekee kiinnostavan se, että postimaksu on maksettu kuorelle eikä merkkejä ole kiinnitetty tyypilliseen tapaan postiennakko-osoitekortille. Postiennakko-osoitekortit kirjeistä eivät ole harvinaisia 1930-luvun alusta, mutta postiennakkolähetykset, joille postimaksu on maksettu suoraan eivät ole tavallisia. Kuvan kohde löytyi ruotsalaisesta huutokaupasta.

Postiennakkokirje Naantalista 21.9.1932 Pudasjärvelle. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.12.1931-15.6.1940) 4,00mk + postiennakko (-100mk) kotimaassa (1.12.1931 – 31.12.1934) 2,00mk = 6,00mk.

Jään odottelemaan Hämeenlinnan näyttelyä ja mahdollisuutta tutustua uusiin kokoelmiin. Olisi erityisen hienoa, jos mukaan tulisi uusia M30 kiinnostavia esittäjiä. Asiahan ei ole niin, etteikö näyttelyfilatelistin uraa voisi aloittaa ns. löysin rantein. Ensimmäinen esitys ei tarvitse olla mikään erityinen tai erinomainen tykitys. Itsekin olen esittänyt erinäisiä yhden kehyksen kokoelmia, joiden tekemisen kynnys on matalalla ja tekemisen ilo korkealla. Suosittelenkin kaikille näyttelyuraa aloitteleville juurikin yhden kehyksen kasaamista ensimmäiseksi. Tärkein asia yhden kehyksen kokoelmissa on löytää riittävän rajattu fokus, jonka sisällä sitten esittää mitä asiasta on saanut kerättyä. Liian tosissaan hommaa ei kannata ottaa… vaikka melkein joka kerta joku näytteille asettaja on pettymyksen voimasta kallella kypärin. Silloin pitää muistaa suomalainen sisu eikä saa lannistua. Noh… menipä taas filosofoinniksi. Eiköhän tämä taas tästä.