Juuri olin ehtinyt ”toipumaan” Forssan kerhon 90-vuotisjuhlista, kun tieni vei minut vierailulle Helsingfors Frimärkssamlare Förening rf:n eli HFF:n kerhoiltaan Lönnrotinkadulle Helsinkiin. Olin saanut kutsun kerhon rahastonhoitaja Johan Blomsterilta jo aiemmin ja olimme sopineet, että pidän esitelmän aiheesta kotimaan lentoposti. Ja kun kyse on ruotsinkielisestä seurasta, esitelmäkin pidettäisiin ruotsiksi. Näin tapahtuikin – eli kerhoillan virallisen osan päätyttyä pidin esitelmän paikalla olleelle noin kahdenkymmenen hengen yleisölle. Jäsenten joukossa oli selvästi lentopostiin liittyvää tietoa, koska moneenkin kohtaan esitystä tuli keskustelussa hyviä kommentteja. Kiinnostava ja ehkäpä tämänkin blogin lukijoita kiinnostava tieto on mm. se, että Petsamosta vuonna 1922 kesällä tehdyt lennot, jotka tehtiin ilmavoimien koneilla ja joilla kuljetettiin postia on tarkastikin dokumentoitu ja kulkeneen postin määrä on tarkasti tiedossa. HFF:n jäsen mainitsi tarkan ja dokumenteista selviävän kulkeneiden lähetysten lukumääränkin – se saattoi olla 80. Tässä nähdään miten huono ihmisen muisti on… oikein jäkikäteen hävettää oma tyhmyyteni, kun en kirjoittanut tietoa ylös. Kuitenkin on siis olemassa dokumentti, josta lukumäärä käy ilmi (jos sattumalta ko. henkilö lukee tämän blogin, niin mielelläni laitan tarkan tiedon ja sen lähteen tähän blogiin tiedoksi). Keskustelimme myös siitä, että montako kyseisillä, ehkäpä ensimmäisillä tunnetuilla kotimaan postilennoilla kulkenutta postia on nykyisin jäljellä – päädyimme siihen lopputulokseen, että alle viisi kohdetta on ”aktiivisessa muistissa”. Kohteet on tyypillisesti leimattu Petsamossa 27.4.1922 ja tulo (tai kauttakulku)leimaus Rovaniemellä 28.4.1922 – tämä nopeus, päivässä Petsamosta Rovaniemelle ei olisi ollut mahdollinen ilman lentokuljetusta.
Toinen asia, josta keskustelimme olivat Vaasan ja Oulun edustan kelirikkolennot, joista tunnetaan runsaasti ”erikoisleimattuja” kuoria vuodelta 1946. Eräs kerhon jäsen oli asunut Oulussa lähellä kenttää, jolta rajavartioston koneet nousivat kelirikkolentoja lentämään – hän kertoi näkemästään ja tunsi lentäjiäkin nimeltä. Lennothan jatkuivat vielä 1946 jälkeen vuosikausia, Hailuotoon saatiin ympärivuotinen lauttayhteys vasta vuonna 1968.
Siitä olikin jo tovi vierähtänyt, kun olen viimeksi esitelmöinyt postihistoriasta ruotsiksi ja minun täytyikin hiukan palautella mieleeni muutamia termejä – mutta kaiken kaikkiaan esitys meni ilmeisesti ihan hyvin ja kuuntelijat jaksoivat kiinnostuneina loppuun saaakka.
Maan vanhin postimerkkikerho, 1893 perustettu HFF on arkistoinut tarkasti tietoja liittyen toimintaansa ja jäseniinsä. Tietoa löytyy mm. verkkosivuilta ja seuran matrikkelista, joka on mukava tietoteos filatelisteista, käy ilmi jäseniä kautta aikojen olleen yli 1200 ja aktiivisista jäsenistä on matrikkelimaisessa muodossa tietoja. Kyseessä on mielestäni mukava tapa ylläpitää jäsenlistausta, joka antaa jäsenille ”läheisemmän” kiintopisteen toisiaan kohtaan. Toki pienissä kerhoissa, joissa jäseniä on vain muutamia ei matrikkelin tekeminen ole tarpeellista, toisaalta se ei olisi raskastakaan… juuri siksi, että jäsenten lukumäärä on pieni. Mieleen tulee, että esimerkiksi ”Hämeen kerhot” voisivat yhdessä tehdä matrikkelin. Olen hyvä ohjaamaan muille töitä – pahoittelut!
Esityksen jälkeen siirryttiin huutokauppaan, jossa oli myytävänä arviolta jopa sata kohdetta kaikenlaista filateliaa. Lähtöhinnat eivät kerhohuutokauppojen tapaan päätä huimanneet, muutamalla eurolla oli mahdollista saada omaan keräilyyn sopivia kohteita. Malli 1930 kohteita ei tällä kertaa ollut myynnissä, vaikka HFF:n puheenjohtaja Carl Appelberg on M30 postihistoriamies. Ostin kotiin viemisiksi levyllisen väärennöksiksi leimattuja M17 merkkejä tai oikeammin leimauksia. Kuten tiedämme on muutamia leimattuina kalliimpia M17 merkkejä jälkileimattu ja filunki-leimattu paljonkin, kun näitä väärenteitä sattuu aitouttajan pöydälle, leimataan ne ”stempel falsch” leimalla. Kannattaa aina katsoa merkin takapuolelle, jos eteen tulee ”kallis” leimattu M17 tai muu merkki – voi päästä vaikeasta mietinnästä helposti, jos leimaus kertoo tilanteen olevan filunki. Esimerkiksi kulmaleimatuista 25mk merkeistä lienee suuri osa filunkia ja aidot leimatut tapaukset ovat ihan oikeasti aika vaiketa. M30 merkeissä valheellisia leimauksia on vähemmän, koska yksittäisten merkkien hinta ei ole korkea. Loistoleimattujen osalta tämäkin tilanne on tietysti toinen – joskus on nähty uskomattomankin korkeita myyntihintoja ja tämä tietysti saattaa innoittaa väärentäjiä luomaan kauniita loistoja. Näitä ei ole kuitenkaan aivan valtavasti näkynyt – onneksi. Tässäkin blogissa on kuitenkin aivan viimeaikoinakin kerrattu jälkileimattuja postihistoriakohteita, joiden osalta varovaisuus on aina hyväksi. Otin mielestäni muutaman valokuvankin, mutta jostain syystä en nyt niitä löydä – jos löydän myöhemmin, niin lataan ne värittämään blogia…
Hellman Huutokauppojen 126 kierros pyörähti käyntiin torstaina 12.10. ja kesti aina lauantaihin 15.10. saakka – eli kysymys on neljä-päiväisestä tapahtumasta, joka nykymuodossaan pääosin tapahtuu Internetin välityksellä. Myytävänä tällä kertaa oli yhteensä yli 3000 kohdetta, kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Filateliaan ja postihistoriaan aiemmin keskittynyt huutokauppatoiminta on nyttemmin levinnyt sisältämään myös design ja vintage keräilytavaraa, rahoja ja militariaa. Huutokaupan ensimmäinen päivä onkin varattu näille ”uusille” katergorioille. Filateliaa myytiin torstaista lauantaihin – suomalainen filatelia ja postihistoria keskittyivät pääasiallisesti perjantaille. M30 osastossa oli tällä kertaa myytävänä parikymmentä kohdetta, joista viisi postihistoriaa.
Myytävänä oli ns. esittelyarkeista hammastamattomia pareja (mh. 230€) ja toisessa kohteessa ryhmiä. Nämä ovat tarpeellisia vakavaan filateeliseen kokoelmaan kuuluvia kohteita. Muuta filateliaa edustivat laskokset ja siirtymäkohteet, joita oli myytävänä joitakin. Ehkä kiinnostavin filateliakohde oli isompi arkin osa 2,75mk violetista M30 leijonamerkistä, jossa arkki ja sitä kautta merkkikuva on liikkunut ylöspäin suhteessa hammastukseen – eli hammastus oli mennyt väärään paikkaan aiheuttaen näin hienon siirtymän. Isommat siirtymäryhmät ovat vaikeita kohteita ja sopivat vaativaankin kokoelmaan. Tämä ei ollut jäänyt huutajilta huomaamatta ja kohteen hinta nousi 50 euron lähtöhinnasta pitkälti yli 300 euroon.
Mukana myytävien joukossa oli myös kaksi kiinnostavan näköistä postihistoriakohdetta, toinen 3½mk sinisellä merkillä Viroon 1939 lähetetty ja Englantiin eteenpäin lähetetty kirje ja toinen lentokortti Sveitsiin vuodelta 1945 lokakuulta, joka oli ensin palautettu lähettäjälle ja sitten lisämerkkien kanssa uudelleen eteenpäin lähetetty. Kumpikin kohde, vaikka kiinnostavan näköinen, oli väärätaksainen. Vuonna 1939 kirjeen taksa Viroon oli 2mk ja ”ulkomaille” 3½mk – tämä johtui siitä, että maidemme välillä oli voimassa postisopimus, jonka taksat olivat voimassa. Kortin taksa Sveitsiin vuonna 1945 lokakuussa oli 6mk – kortille oli alun perin laitettu vain punainen 3mk leijonamerkki, mikä sinänsä aina herättää tunteita M30 filatelisteissa. Kortti oli lähetetty takaisin lähettäjälle ja leimattu tätä osoittavin leimoin, lähettäjän toimesta merkkejä oli lisätty 5mk Olavinlinnan ja 2*1mk M30 leijonamerkin verran. Yhteensä kortille siis oli saatu aikaiseksi 10 markan edestä postimaksua. Kun lähettämisen aikaan postikortin lentolisä Sveitsiin oli 3½mk, ei kuudesta ja 3½ eurosta saa kymppiä kasaan muuten kuin pyöristämällä… ja ”se ei käy, se ei käy, se ei kertakaikkiaan käy”.
Vanha totuus siitä, että ”moni kakku päältä kaunis” piti jälleen paikkansa. Näistä kiinnostavista kohteista maksettiin käytännössä lähtöhintoja, eli ne eivät lähteneet laukalle. Referenssikohteina ihan kiinnostavia, vaikka tosiaan väärillä taksoilla. M30 teki muutenkin kauppansa ja myyntiprosentti oli 100 – eli kaikki myytäväksi Malli 1930 osastoon laitettu meni kaupaksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, että siinä kaikki, vaan M30 osaston lisäksi mallin kohteita oli runsaastikin myytävänä erien joukossa. Itse asiassa postihistorian puolella kovimmat kohteet löytyivätkin erien joukosta. Erityisen kiinnostavia eriä M30 keräilijän kannalta olivat mm. myyntinumeroilla 2421 ja 2677 myydyt kohteet.
Kohteen 2421 seloste kuului seuraavasti: ”Lunastus-, selite- ym leimoja ja poikkeavia lähetyksiä erä yli 20 kpl” ja se kuvauksen mukaisest sisälsi lähetyksiä, joille oli laitettu jos jonkinlaista leimaa ja selitettä, mukana myös M30 kohteita. Näistä kiinnostavin M30 kohde oli yllä näkyväss kuvassakin mukaan otettu 8mk/5mk violetti M30 leijonamerkillä Ruotsiin lähetetty kirje, jonka oli sotasensuurin tarkastuksessa todettu sisältävän jotakin sellaista, mitä ei Ruotsiin saanut lähettää – tietoa tai sisältöä, ja kuori oli lähetetty takaisin lähettäjälle Poriin. Kirjeen sisältö olisi pitänyt näyttää tullille. Vastaava, vuonna 1944 lentopostina myöskin Ruotsiin lähetetty kuori myytiin joitakin vuosia sitten ja se oli näytillä Harri Ala-Honkolan Malli 1930 näyttelykokoelmassa viimeksi muistaakseni SFEX2020 näyttelyssä Helsingissä. Kyseisenlainen kielletyn tavaran takia takaisin lähetys ei ole kovin tavallinen asia ja kohde on siksi hyvä.
Kohteessa 2677 oli tarjolla M30 keräilijälle sitä ”parempaa postihistoriaa”, nimittäin kohteessa oli mukana 20mk postitalo-merkillä maksettu postin henkilötodistus. Kohde oli laadultaan erinomainen ja harvinainen – itse asiassa toinen tunnettu 20mk merkillä maksettu M30 henkilötodistus. Toinen mahdollisuushan on 5mk merkillä maksettu, joita tunnetaan muutamia. Asia oli myös mainittu kohdeselosteessa ja sen huomasivat myös keräilijät. Lähtöhinnastaan 100 euroa kohde nousi aina 900 euroon asti, mikä on M30 kohteesta / erästä yleensä korkea hinta. Mukana oli myös hyvä lentolähetys Japaniin vuodelta 1946, joka oli leimattu ”postiyhteys keskeytetty”, sekä Intiaan lähetetty lentolähetys. Kyse oli mallin 1930 kokoelmaerästä, jonka M30 kuvamerkkien myynnistä oli kysymys.
Postihistoriallisesti kiinnostava Japaniin lähetetty kuori ei taksaltaan vastannut mitään tunnettua, mutta on muistettava, että tuona aikana ei ollut välttämättä olemassakaan taksaa Japaniin, koska yhteys tosiaan oli keskeytynyt. Ostaja sai hyviä kohteita ja onkin jännittävää nähdä milloin ja missä nämä kohteet tulevat seuraavan kerran esiin! Hinta oli absoluuttisesti korkea, mutta kohteiden tasokin hyvä – puheet M30 filatelian hintojen laskusta voidaan osittain asettaa uuteen valoon. Kanuunoja on ollut harvemmin tarjolla, tällä kertaa tämä. On pakko todeta, että tämän kertainen Hellman ei ollut pettymys M30 keräilijän osalta ainakaan, jos pohditaan myytävänä olleiden kohteiden tasoa.
Lukemattomissa myytävänä olleissa erissä saattoi olla mukana mitä tahansa – erien hinnat nousivat aikamoisen paljon ja ihmettelin asiaa hieman, ilmeisesti rahaa on käytettävissä filateliaan ja sitä käytetään. Toivottavasti ostajat saivat rahoilleen vastinetta. Oma saantoni oli kovin rajattua ja tuli tällä kertaa edulliseksi… mikä tietysti ei vie keräilyä eteenpäin, mutta jättää pahan päivän varalle painetta tilille. Pakko painaa leuka rintaan ja mennä päättäväisesti kohti uusia pettymyksiä.
Muita huomioita huutokaupasta tuli myös tehtyä – kävin kääntymässä Naantalissa ja huomasin, että filatelistit ovat aktiivisesti näytössä katsomassa kohteita, ikään kuin COVID aikoja ennen oli tapana. Näin monta tuttua paikalla. Lisäksi huomasin, että huutokaupan sähköinen järjestelmä toimi erinomaisesti ja erikoisena kiitollisuutta herättävänä huomiona on todettava, että Hellman huutokauppoja pyörittävälle yhtiölle täysin ”hyödytön” palvelu, jonka rakentaminen on varmasti maksanut ihan oikeata rahaa, eli myytyjen kohteiden listaus kuvineen ja hintoineen on ilmestynyt mukaan palveluun. Tämä on keräilijälle erittäin tärkeä asia ja asioita dokumentoivalle aivan erinomaisen hieno juttu, pakko olla iloinen tästä asiasta ja hiukan rummuttaakin, koska kyse ei ole itsestäänselvyydestä.
Eiköhän tämä taas tästä!