Riihimäen kerho on aktiivinen ”Hämeen” kerho, joka järjestää kokousten lisäksi tapahtumia omaksi ja muiden filatelistien iloksi, sekä tulevana vuonna myös kansallisen näyttelyn yhdessä Hyvinkään ja Hämeenlinnan kerhojen kanssa. Viimeisin kerhon aikaansaannos oli 1.8. Janakkalassa järjestetty kesätapahtuma, johon perintesesti kuuluu huutokaupan lisäksi saunontaa ja makkaran grillausta, sekä ”koulutustoimintaa” eli esitelmä. Esitelmän aiheena oli erään lähetyksen ”ruumiinavaus” eli läpikäynti – kyseinen kirje oli kulkenut Venäjällä 1800-luvun lopussa. Kuuntelijoita oli kolmisen kymmentä, joukossa venäjä-keräilijöitäkin ja saatiin mukavia keskusteluja kohteeseen ja aiheeseen liittyvistä asioista. Kukaan ei nukahtanut.

Paikkana on poliisiyhdistyksen huvila, jolta aukeaa näköala suoraan järvelle. Kuten jesuiitta ensimmäisessä tunnetussa Suomea koskevassa dokumentissa, kirjeessään Suomesta Roomaan, kertoo ”Suomi on kaunis maa”. Mielenkiintoista näissä jesuiittojen kirjeissä on se, että he lähettivät saman kirjeen (tiedonanon) aina kolmea eri kulkureittiä käyttämällä, jotta ainakin yksi kirje tulisi perille. Suomesta yksi kirje löysi tiensä Euroopan halki Roomaan, joitakin muita saman aikalaisia kirjeitä tunnetaan kolmekin perille tullutta kappaletta. Riihimäen kerhon puheenjohtaja Hessu Virtanen kertoi, että poliisiyhdistys oli rakentanut huvilan omin voimin talkoilla ja materiaalit sekä rahoitus oli raavittu sieltä täältä. Kuulemma pankkilainatkin oli taattu yhteisvoimin. On ”lämmittävää” kuulla tällaisista yhteiseen hiileen puhaltamisista, jonka kaltaisista on viimeaikoina nähty ja kuultu vähemmän… siinä missä ennen tehtiin yhdessä talkoilla toimitaan nykyään ”raha edellä” ja harrastustoiminnassakin maksetaan tekemisestä ja monessakin (urheilu)seurassa eivät valmentajat tee ilmaiseksi enää mitään. En pidä suuntaa pelkästään positiivisena, vaikka sitä mieltä olenkin, että on hyvä, että tekemisestään saa jonkinlaisen korvauksen. Onneksi filateliapiireissä olemme yhä enemmän harrastukeskeisiä ja vähemmän rahakeskeisiä, vaikka rahalla kohteita ostetaankin. Tästä tullaankin sopivasti siihen mitä rahalla kesätapahtumasta sai hankkia…. Paikalla ei varsinaisesti ollut kauppiaita, mutta Vesa Järvistö oli tuonut paikalle muutamia laatikoitaan täynnä myytäviä kohteita ja keräilijöilläkin oli myyntitavaraa mukana.

Erään turkulaisen filatelistin myyntikansiosta löysin sopivaan hintaan kiinnostavan kohteen. Kyseessä on 9.12.1941 Naantalista Yhdysvaltoihin lähetetty lentokirje. Päällisin puolin kyseessä on ”tavallinen” sodanaikainen Yhdysvaltoihin lähetetty lentokirje, mutta tässä kirjeessä on pari asiaa, jotka tekevät siitä himpun verran kiinnostavampia kuin aivan peruslähetyksestä.

Ensimmäinen asia liittyy siihen, että lentolisiä on maksettu kolme, eli kirje on painanut 11-15 grammaa. Lentolisä maksettiin jokaiselta viideltä grammalta ja oli lähettämisen aikaan Atlantin yli Yhdysvaltoihin lentäneelle postille 8,00mk. Kirjeen maksu ulkomaille 20 grammaan asti oli 3,50mk – yhteensä 27,50mk mikä löytyy kuorelta. On tavallista, että lentolisiä on maksettu yksi tai kaksi, kolme on hiukan ”parempi”. Kuori on sensuroitu ensin Suomessa ja sensorin leiman numero on 86, mikä kertoo sensuroinnin tapahtuneen Turussa (Keturin kirja s.165) ja myöhemmin uudelleen Bermudalla, josta kertoo brittiläisen sensuuriliuska numero 4355 ja merkintä I.E. Lissabonista lähteneiden lentoveneiden päiväkohtaiset reitit tunnetaan ja lento kulki ns. ”keskistä” reittiä Azorien kautta Bermudalle ja sieltä New Yorkiin.

Toinen, kiinnostavampi juttu on se, että kuori on lähetetty Naantalista 9.12., nimittäin 7.12. Japani hyökkäsi Pearl Habouriin Hawaiille ja sota Japanin ja Yhdysvaltain välillä syttyi. Yhdysvallat julisto sodan Japanille 8.12. ja Saksa Yhdysvalloille 11.12.1941. Postiyhteys Suomesta Yhdysvaltoihin keskeytyi 11.12.1941 ja ilmeisesti tuona päivänä lähetettyjä lähetyksiä on leimattu ”postiyhteys keskeytetty” leimalla. Tämän jälkeen asiaa selvitettiin ja kävi ilmi, että Saksa antaisi Suomalaisen postin kulkea Yhdysvaltoihin hallitsemiensa alueiden läpi ja postinkulku alkoi uudelleen Uuden Vuoden aattona 1941 – tällä välillä Yhdysvaltoihin lähetetty posti oli odottanut vaihtopostitoimistoissa. Kirje on siis lähetetty juuri ennen tätä keskeytystä, kuitenkin Pearl Harbourin jälkeen. Eli mielenkiintoiseen aikaan.

Leimojen tutkijalle kiinnostavaa on nähdä Turun ohjausleiman kunto, eli alhaalla keskellä oleva laatikkoleima ”Par service aerien trans-atlantique…”, ja huomata sen olevan huono. Vuoden 1942 alkupuolella tämä ohjausleima vaihtui uuteen, mutta ensimmäisessä vaihdokissa oli kirjoitusvirhe… mutta se on sitten eri tarina. Näitä kuoria myydään yleisesti noin kymmenen euron hintaan vaikka niitä tunnetaan suuria määriä. Postinvaihto Yhdysvaltoihin oli vilkasta eikä peruskuori ole erityisen arvokas, vaikka kohteet ovatkin ”hyvän näköisiä” sensuureineen päivineen.

Toinen kohde, joka jäi ”näppeihini” on vuonna 1945 Helsingistä Milanoon Italiaan lähetetty postikortti. Postikortin taksa kohteen lähettämisen aikaan oli kuusi markkaa (1.9.1945 – 31.12.1946) ja taksa oli vaihtunut vain paria viikkoa aikaisemmin. Maksuna on käytetty 5mk sinistä ja 1mk vihreää merkkiä, 6mk punainen taksalle tarkoitettu merkki oli ilmestynyt 4.9.1945. Kortin lähettämisen aikaan Euroopan postiliikenne oli yhä sodanjälkeisessä murroksessa, postireitit Suomesta kiersivät yhä Saksan ja aiempien akselivaltioiden, kuten Italian osalta oli käytössä rajoituksia postin kulun osalta.

Postiyhteys Italiaan aukesi 5.3.1945 lentoteitse Iso-Britannian kautta vapautettuihin provinsseihin (eli Eteläiseen- ja Keskiseen Italiaan). 31.7.1945 postiyhteys kulki lentoteitse Pariisiin ja sieltä rautateitse eteenpäin. Kuljetus pintateitse aukesi vasta 25.9.1945. Kortti on siis lentänyt ensin Helsingistä Pariisiin, josta kulkenut junalla eteenpäin Milanoon. Kortilla on Genovan ovaali sensuurileima ”Ufficio miltare censura estera Genova – Transitata”, joka kertoo kortin tulleen vaihtopostitoimiston kautta ja tulleen tarkastetuksi. Genovassa toimi suuri Keski-Euroopasta tulevan ja lähtevän postin lajittelukeskus.

Kortti ei ole löytänyt vastaanottajaansa, ilmeisesti ruotsalaista herra Johanssonia, Milanosta ja se on lähetetty eteenpäin yritysosoitteeseen Ruotsiin Göteborgiin. Kohde on kiinnostava sodanjälkeisen postin aukeamisen aikaa ”kuvaava” kohde. Kuuden markan postikorttitaksa ulkomaille on myöskin vähän vaikeampi, vaikka taksa-aika ei ole lyhyt… kohteita ei ole helppoa löytää. Kuuden markan punaisella M30 merkillä lähetettynä kyseessä on aina hyvä kohde.

Huutokauppaan oli saatu arviolta noin sata eritasoista ja kokoista kohdetta, laatikoista yksittäisiin merkkeihin. Meklareita oli illan aikana kokonaiset kolme kappaletta ja tavara naputeltiin maailmalle. Huutokauppa järjestettiin huvilan terassilla. Tavara sai uusia omistajia kuin liukuhihnalta eivätkä hinnat päätä huimanneet. Itse ostin muutamia kohteita… käytännössä näkemättä sisältöjä etukäteen – eli minulle löytölaatikoita asian todellisessa merkityksessä. Yhdestä laatikosta löytyi mukavan näköinen M30 kohde – edelleen lähetetty tai uudelleen käytetty postiennakolla lähetetty virkakirje. Kirje on lähetetty virkakirjeenä postiennakkona 4.12.1948 Parikkalasta Käpylään ja se on kulkenut ilman erikseen maksettua postimaksua ja postimerkkejä. Tämän jälkeen kuori on joko otettu uudelleen käyttöön tai kirje on lähetetty eteenpäin, joka tapauksessa kuorelle on lisätty 15mk M30 leijonamerkki ja sille on kirjoitettu uusi osoite: ”Helsinki, Museokatu 25B.” Onko kuoressa tullut joku päätös tai muu vastaava Maatalousministeriön Asutusasianosastolta asioita hoitavalle Varatuomarille, joka on lähettänyt kuoren edelleen asiakkaalleen Helsingin sisällä… se jäänee spekuloitavaksi…

Taksa vastaa kotimaan ensimmäisen painoluokan kirjettä, jonka taksa oli 1.12.1948 alkaen 15mk. Koska kirje ilmeisesti on lähetetty 9.12.1948 Helsingistä Helsinkiin, olisi voitu tai voitaneen sanoa jopa ”tullut” käyttää paikalliskirjeen taksaa, joka oli 12mk. Näin ollen tämä lähtökohtaisesti aika mielenkiintoisen näköinen lähetys onkin ”väärätaksainen” paikalliskirje muutamilla mausteilla… Ostamassani laatikossa oli paljon muutakin, muttei juuri mitään M30 juttuja… näin tällä kertaa… hetken jo toivoin…

Kuten yleensäkin, sauna oli tapahtuman kohokohta. Poliisiyhdistys on satsannut saunaan suurella puukiukaalla ja lämpö oli kosteaa ja muhkeaa. Suomalainen sauna on asia, jonka rauhoittava ja mieltä tervehdyttävä vaikutus on puhdistavaa vaikutusta väkevämpi. En ole koskaan vihaisena saunasta lähtenyt. Tästä on hyvä lähteä kohti syksyä!