Suomen Filatelistiseuran huutokauppa numerolla 129 päättyi elokuun puolella. Jälleen tarjolla oli M30 kohteita, niin filatelian kuin postihistoriankin osalta. Ei mitään ihmeitä, mutta ihan kelpo tavaraa sittenkin. Filateliapuolelta on todettava, että hinnat eivät erityisesti päätä huimanneet – aivan kelpo kohteita sai edulliseen hintaan. Nostan 20mk postitalo-merkin laskoksen, joka vaihtoi omistajaa 16 euron hinnalla. Laskos ei ollut erityisen paksu, mutta selkeä laskos kuitenkin. Kaksi automaattimerkkien numeroitua ”jatkopalaa” 10p ja 50p merkeillä siirtyi uuteen omistukseen kahdeksalla eurolla. Kumpikin näistä kohteista oli M30 kokoelman rakentajalle tarpeellista materiaalia.
Postihistoriapuolella oli yksi kohde ylitse muiden. Kyseessä oli 19.1.1937 Faluniin, Ruotsiin lähetetty kirjattu postiennakkolähetys, joka oli lähetetty Hufvustadsbladetin konttorista Helsingistä. Kirjaus oli pakollinen toimenpide postiennakkolähetyksen osalta. Painoksi ilmoitettu 5g ja postiennakkomääräksi 80 markkaa. Kohde oli tekstissä määritelty ”kirjatuksi kirjeeksi” mikä on kuitenkin väärin, sillä kyseessä on paljon vaikeampi asia, nimittäin painotuote.
Vaikka kohdemaa on Ruotsi, on kyseessä siis ulkomaan painotuote kirjattuna postiennakolla. Painotuotteet ulkomaille lisäpalveluin, eli kirjattuna, pikana, tai kuten tässä tapauksessa postiennakkona ovat harvinaisia. Olen viimeisten n. 20 vuoden aikana nähnyt vain aniharvoja postiennakkopainotuotteita ulkomaille ja yhteensä alle 20 lisäpalveluilla olevaa ulkomaan painotuotetta. Kyseessä on siis harvinainen ja vaikea kohde. Kun lähettäjänä on ”firma” eikä kohteella näy filateelisuutta, on kyseessä ns. aito asia. Pohdin mielessäni, että tässä voi käydä niin, että keräilijät eivät havaitse kohteen hyvyyttä ja se saattaa jäädä hinnaltaan halvaksi – olin hyvin tyytyväinen havaitessani, että näin ei käynyt. On selvästi herätty siihen, että taksat pitää tarkistaa ja lähetyslajien osalta on syytä olla hereillä. Taksa menee seuraavasti: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.12.1931–30.9.1942) 50p + kirjaaminen Pohjoismaihin (1.12.1931 – 31.8.1942) 2,00mk + postiennakko (51-500mk) Pohjoismaihin (1.1.1935–30.6.1945) 5,50mk = 8,00mk. Jättäjä oli varmasti tyytyväinen – lähtöhinnaksi oli laitettu kokonaiset neljä euroa, josta kohteen hinta nousi 162 euroon saakka. Tämäkään ei ollut mielestäni raskas ylilyönti, jos ylilyönti ollenkaan, sillä kohde on aidosti erittäin vaikea ja harvinainen.
Muuta kiinnostavaa oli mm. lähetysten lunastukseen käytetty tiedoksiantolomake, jolle oli mitätöity ryhmä M30 merkkejä ja joka myytiin 5 euron hinnalla sekä Belgiaan lähetetty lentopakettikortti runsaalla merkistöllä, jonka hinta nousi kuuden euron matalista pohjistaan 57 euroon.
Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupoissa on vaihtelevasti hyviä M30 kohteita. Tällä kertaa myytävänä oli muutamia erittäin hyviä kohteita, joiden joukossa yksi kanuuna. Realisoitavana oli lentopostiin keskittyvä kokoelma, jonka kohteissa oli monta kiinnostavaa myös M17 keräilijöille ja tottakai, lentopostikeräilijöille erityisesti.
Filateliapuolella oli myynnissä mm. levyvirheitä koottuna arvottain ja täysi 10p merkin automaattirulla, joka myytiin 30 eurolla. Postihistoriapuolen M30 osastossa oli vain kourallinen kohteita, joista kiinnostavin oli USA:han 1934 lähetetty kuori, jolle oli lyöty leimaus ”ei lentopostilla”. Eli lähettäjä erikseen pyysi, että kirje ei kulkisi lentopostissa. Tällaisia leimauksia tunnetaan pankkien kirjeenvaihtoon liittyen ja tämäkin kuori oli lähetetty pankin toimesta. Myyntihinta 13 euroa ei ehkä täysin heijasta kohteen kiinnostavuutta. Toinen osastolla myyty kohde oli vuonna 1941 Viroon lähetetty painotuotepostikortti, joka oli leimattu ”postiyhteys keskeytynyt” ja palautettu lähettäjälle. Muistamme, että joulun 1941 aikoihin Viro oli ollut sotatoimialuetta Saksalaisten joukkojen hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa samana vuonna. Postiyhteys oli ollut keskeytyneenä käytännössä tuosta lähtien ja aukesi lyhyeksi aikaa vasta keväällä 1942. Kortti on mukava esimerkki tästä postinkulun keskeytyksestä – uusi omistaja pääsi kiinni historian siipien havinaan 59 eurolla.
Sotilas / Kenttäpostin osastossa oli myytävänä kirjattu pakettikortti kenttäpostikonttorista nro. 51. Nämä vain vähän aikaa toimineet konttorit ovat vaikeampia ja niille, jotka keräävät kenttäpostia kohde oli maittava. Kympin pohjista hinta nousi 44 euroon, joka ei tainnut olla erityisen kova hinta. Kiinnostavimmat kohteet tällä kertaa löytyivät lentopostin osastosta, jossa oli myytävää lentopostia alkaen vuoden 1922 Petsamosta Rovaniemelle lennetystä kuoresta. Kyseinen lento oli ilmeisesti ilmavoimien koneella toteutettu ja mukana kulki kassillinen postia. Tämän kohteen taakse oli aikoinaan Rovaniemen postinhoitajana toiminut virkailija myöhemmin allekirjoittanut vakuutuksen siitä, että kohde on oikeasti lentänyt. Kyseessä on siis epävirallinen lentopostikuljetus ennen virallisen lentopostin alkamista maassamme. Kohde on tietysti maksettu M17 merkillä ja kiinnostaa lentopostin sekä M17 keräilijöitä. Kiinnostavaksi muodostui hintakin – alhaisesta 30 euron lähtöhinnasta kohde nousi yli 1600 euron, eli kaikkine päivineen huidellaan jossakin noin 1900 euron tietämillä. Kohde on vaikea, vaikka muutamia tunnetaan.
M30 ajalta myytävänä oli paljon ensilentokohteita 1930-luvulta ja mm. lento-onnettomuuskuori Småland lentokoneen turmasta Ruotsista vuodelta 1934. Tämä kuori myytiin vain 61 eurolla, joka mielestäni oli edullinen hinta ostajalle, vaikka kyseessä on ns. ikkunakuori. Vaikea lentopainotuote Yhdysvaltoihin vuodelta 1940 myytiin hyvään hintaan 251 euroa, nousten hurjasti kymmenen euron lähdöstään.
Minulla on jonkinlainen muistikuva siitä, että olen nähnyt tämän kohteen tulleen myydyksi aiemminkin, silloinkin kalliilla. Lentopainotuotteet 1940-luvulta ovat vaikeita ja Euroopan ulkopuolelle erityisesti. Tässä tapauksessa kuoressa on ollut joulukortti ja siitä on maksettu 50 pennin painotuotetaksa sekä kaksi kertaa 8mk lentolisä (per 5g) Yhdysvaltoihin. Kuorella on merkintä ”Christmas Card ONLY” joka on tarkoitettu auttamaan ymmärtämään, että kyseessä on tosiaan painotuote.
Huutokaupan ehdoton M30 tykkikohde oli vuoden 1945 Sampo-lentokoneen toisen maahansyöksyn kokenut kirjattu Turusta Helsinkiin lähetetty kirje, joka oli siis ilman lentolisää laitettu koneessa kuljetetun postin mukaan. Kyseessä on siis kotimaan lentopostikohde, vaikka lentolisää ei kuorella ole maksettu, vain kirjeen maksu 5mk ja kirjausmaksu 5mk, yhteensä kymppi, joka kuorelta M30 Saimaa merkillä löytyykin. Aero Oy:n OH-LAK ”Sampo” lähestyi 31.10.1945 Hyvinkään kenttää huonossa kelissä pimeässä käyttämällä radiomajakkaa. Radiosignaalit ilmeisesti vääristyivät korkeajännitejohtojen takia ja toisen laskeutumisyrityksen yhteydessä kone syöksyi lentokentän pohjoispuolelle metsään. Kone paloi poroksi, mutta koko miehistö (3) ja kaikki matkustajat (11) selviytyivät onnettomuudesta hengissä. Kuten muistamme, Malmin kenttä oli Valvontakomission käytössä ja Helsinkiin tuleva lentoposti lennettiin Hyvinkäälle, josta se jatkoi junalla matkaansa Helsinkiin.
Kilpailu kohteesta jatkui pitkälti vielä huutokaupan virallisen päätösajan jälkeen ja lopputuloksena kohde saavutti korkean yli 1400 euron myyntihinnan. Hyvin kohteelta, jonka lähtöhinnaksi oli asetettu 60 euroa. Ostaja maksoi kohteesta maksimihinnan, mutta lienee mennyt tarpeeseen. Tämän Sampo-koneen toisen onnettomuuden kohteita tunnetaan vain muutamia (alle viisi) kotimaisilla merkeillä ja ne ovat olleet eri kokoelmissa ”lukossa” pitkään. Siinä missä tämä kohde meni kalliilla, jäi toinen samaisen Sampo-koneen onnettomuuskohde myymättä kokonaan vain 50 euron lähtöhinnalla, huutokaupan normaalin aukiolon puitteissa. On tässä kohtaa selvää, että paremmat M30 lentopostikohteet saavuttavat huippuhintoja ja ilmeisesti M30 on muutenkin nousemassa aallonpohjasta.
Västra Nylands Filatelister kokoontuu Tammisaaressa ja viimeisessä kokouksessa syyskuun ensimmäisenä oli muun toiminnan lisäksi Per-Edvin Perssonin esitys Ahvenanmaan postioloista 1800-luvulla. Perssonin esitys oli mukaansa tempaava ja kertoi laajasti Suomen ja Ahvenanmaan historiasta ja postin kuljetuksesta Ruotsista Ahvenanmaan kautta Suomeen ja Suomesta Ruotsiin. On pakko sanoa, että postin kuljetus on ollut Ahvenanmaalaisille varmasti merkittävä tulonlähde, mutta samalla aikamoinen taakka. Nimittäin, postia kuljetettiin kun posti saapui, ei silloin kun huvitti – kelistä lähes riippumatta, kesät talvet.
Persson kertoi, kuinka postinkuljetuksen aikana menetettiin jopa runsaasti ihmishenkiä vuosisadan aikana ja miten viranomainen suhtautui ihmishenkiin suhteessa postin selviytymiseen. Kuvaavaa oli kertomus siitä, että postia kuljetettiin kelluvissa vedenpitävissä puuarkuissa ja siinä missä Ahvenanmeren myrskyissä ihmiset ja veneet painuivat pohjaan, noukittiin myrskyn jälkeen pinnalla kelluva posti turvaan ja vietiin perille. Ahvenanmaan leimasto on kiinnostava keräilyaihe ja opimme harvinaisuudet ja erikoisuudet pikavauhtia. Persson kertoi kysyttäessä, että henkilökohtaisesti hänellä on täydellä ”höökillä” ollut keskittymistä aiheeseen kuutisen vuotta, mutta keräilyä asian piirissä ehkäpä yli kymmenen vuotta – hän, kuten moni muukin on ”keräilyn paluumuuttaja” eli eläkkeelle pääsemisen jälkeen on ollut mahdollisuus startata vanha harrastus uudelleen. Tietotaso on esityksestä päätellen korkealla ja kun juttukin luistaa oli kuunteleminen ilo. Oli mielenkiintoista kuulla, että vaikka Ahvenanmaa-keräilijöitä, jotka keskittyvät vain Ahvenanmaan postioloihin tai leimastoon on vain muutamia, joutuu kohteista ajoittain taistelemaan ”lujaakin”, koska sotiin liittyvää postia kerätään, samaten leimoja. On myös huomattava, että kun kaikki ulkomaan posti käytännössä kulki Ahvenanmaan kautta, ovat mm. 1800-luvun merkkimalliemme ulkomaanpostitteet kaikki Ahvenanmaa-relevantteja ja siksi monen muunkin kuin Ahvenanmaa-keräilijöiden haluamia. Persson huomautti, että mm. Krimin sodan aikainen posti on kiinnostavaa maailmanlaajuisesti ja asiaan liittyvistä Ahvenanmaa-kohteista saa maksaa maltaita, jos ylipäätään onnistuu niitä haalimaan. Itse arvostin esityksessä erityisesti sitä, että historia muutenkin kuin vain filatelian osalta oli vahvasti esillä.
Kerhon huutokaupassa oli myytävänä joitakin kymmeniä kohteita ja lähtöhinnat eivät päätä huimanneet – myynti illan päätteksi oli 100%. Kun itsekin toin muutamia täsmäkohteita myyntiin ja kaikki nekin menivät kaupaksi, en voinut olla pahoilla mielin. Kerhovierailut kannattavat!