Syyssateen piiskatessa aamuista asfalttia kääntyi auton nokka kohti Naantalia ja kevään Hellman huutokauppaa. Tällä kertaa olin jo etukäteen verkosta käynyt kohteita mittavasti läpi ja todennut, että suurimpia kanuunoja M30 rintamalla ei tällä kertaa ollut vajoistaan rullattu kentälle. Myytävänä oli toki kaikenlaista mukavaa.
Filateliapuolella oli myyntiin saatu useita hammastamattomien merkkien pareja – osa ns. esittelyarkeista leikattuja liimattomia ja osa liima takana olevia ”oikeita” vahingossa hammastamattomia käyttöön tarkoitettuja merkkejä. Kohteena näistä mielestäni paras 5mk violetin M30 leijonamerkin pala arkin yläkulmasta meni kaupaksi 24 eurolla ja kalleimmaksi ostajalleen koitui 6mk punaisen merkin pari 55 euron myyntihinnalla. Liikutaan kaiken kaikkiaan edullisissa hinnoissa.
Erikoisuuksia ja tarttumia sisältänyt levyllinen meni kaupaksi 42 euron hinnalla – mukana oli siirtymiä ja mm. 8mk violetin sokkohammaskohde. Karjalan väreissä oleva 1,25mk ehdotenelilö myytiin kolmen kympin pohjilla. Olavinlinna 35mk kuvamerkki hienolla laskoksella keräsi 70 euron myyntihinnan.
Myymättä jäi vain FORD suojareijitepari 50mk limitillä ja mielestäni hurjasti ylihinnoiteltu 1mk rullamerkin kokonainen rulla, jonka lähtöhinnaksi oli laitettu 1800 euroa. Jos kohta näitä kokonaisia rullia ei valtavia määriä olekaan markkinoilla on kyseinen kohde mielestäni jonkinlainen kommervenkki ja näyttelykokoelmaan sellaisen laittaminen on vaikeaa, jos ei mahdotonta. En lähde arvuuttelemaan mikä olisi ollut oikea tarkka lähtöhinta kyseiselle kohteelle, mutta nykyisessä markkinatilanteessa liikuttiin varmaan tilanteessa, jossa ”hinnassa oli vähintään nolla liikaa”.
Postihistoriapuolella myytävää oli jonkin verran, M30 osastossa kuitenkin vain kahdeksan kohdetta, mikä ei ole paljon. Voidaan sanoa, että kohtalaisen vaisu esitys lukumäärällisesti – on kuitenkin huomattava, että postihistoriakohteiden myynti oli 100%. Kotimaan kohteita oli myytävänä yksittäiskappaleena yksi ainoa – vakuutettu kirje vuodelta 1951 isommalla vakuutusmäärällä ja useilla M30 kuvamerkeillä maksettuna. Käytetyssä V lipukkeessa oli kirjoitettu kirjain A – kyseessä lienee tilanne, jossa Hämeenlinnassa, jossa lipuke oli liimattu on ollut kaksi lipukerullaa käytössä ja on ollut tärkeää pystyä määrittämään kumman rullan lipukkeella merkitystä kohteesta on kysymys: ei olisi ollut mahdollista muuten sanoa saman numeroisista lähetyksistä kumpi on kumpi, joten toiseen on merkitty kirjain A mukaan. Vakuutetut lähetyksethän kirjattiin ja listattiin, jotta niiden kohtaloa pystyttiin seuraamaan jättämisestä luovutukseen saakka aukottomasti. Kohteen hinta nousi kolmesta kympistä aina 125 euroon saakka. Mainospainatuksella varustetuilla M30 merkeillä Ruotsiin lähetetty Peltosen painotuote myytiin 38 eurolla.
M30 Tammerkosken silta 50mk kuvamerkin LSP-paperisella singlellä Sveitsiin kulkenut kirjattu lentokirje vuodelta 1945 meni kaupaksi kahdeksalla kympillä – kyseessä on hyvä käyttö kyseiselle merkille. Ilahduttavaa, että joku ymmärsi hyvän päälle.
Lentopostin osalta myytävänä oli kaksi kiinnostavaa kirjettä, toinen Yhdysvaltoihin vuonna 1939 lähetetty kirje, jolle oli kirjoitettu reittiohjeeksi ”Via Cherbourg” ja maksettu halvempi lentolisä, eli ei lentoa Atlantin yli. Kirje on lentänyt Euroopassa ”Atlantin satamaan” ja kulkenut höyrylaivalla lätäkön yli lentääkseen uudelleen Amerikassa. Näitä taksoja näkee silloin tällöin, mutta tyypillisesti ne ovat kohtalaisen vaikeita löytää. Kohteet ovat kiinnostavia sekä lentopostin että laivapostin keräilijöille. Hinta nousi 30 euron lähtöhinnasta aina 75 euron myyntihintaan saakka. Toinen kiinnostava lentopostikohde oli sodan aikana Lounais-Afrikkaan lähetetty lentokirje. Kuten tiedetään alueella oli suomalaista lähetystoimintaa, joten kyseessä on ns. ”aito asia” eikä mikään kommervenkki. Mielenkiintoista asiassa on se, että lähettämisen aikaan, vuonna 1941 posti Afrikkaan Englannin alusmaihin saattoi kulkea vain Moskovan kautta ja reitti jatkui Bagdadiin, josta Kairon kautta Etelään. Kirje on siis mielenkiintoisen reittinsä takia hyvä postihistoriakohde.
Suomen ja Etelä-Afrikan sensuurit. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan. 
Tukholman ja Bagdadin kauttakulkuleimat 19.2. ja 9.3.1941. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.
Positiivista oli, että huutokauppaan oli otettu kuva kohteen kummastakin puolesta – tämä on erittäin tärkeää, kun on kysymys lentokohteista, sillä jos kohteen takana on kauttakulku / tuloleimoja on reitti mahdollista todentaa ja se on aina merkityksellistä (ja nostaa kohteen arvoa). Kirje oli lähetetty 18.2.1941 Port Tsumebiin Ondongaan Lounais-Afrikkaan, jonne se oli tullut perille arviolta maaliskuun puolen välin paikkeilla. Bagdadissa kirje oli ollut 9.3.1941. Lentoreitti Bagdadin kautta ei suinkaan kulkenut joka päivä, vaan arvioni mukaa kerran viikossa (tämä on mahdollista selvittää tarkasti). Kirjeen perustaksa oli lähettämisen aikana 3½mk ja lentolisä 7mk jokaista viittä grammaa kohti (15.4.1935 – 14.3.1941), eli yhteensä 17,50mk, joka täsmälleen olikin kirjeelle maksettu. Kun kirjeellä oli vielä suomalainen sensuurileima ja asian mukainen Etelä-Afrikan sensuuri oli siinä paljon hyvää. Tämän hyvyyden huomasivat huutajat ja kirjeen hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 180 euron myyntihintaan saakka.
Minua eniten kiinnostavia olivat muutamat myytävänä olleet postilähetyserät, joiden takia lähdin Naantaliin. Erien ostaminen sokkona on aina hyvin riskaabelia hommaa ja siksi ajattelin, että on syytä investoida aikaa niiden läpikäymiseen. Yksi syy oli se, että erien osalta ei valokuvaus tyypillisesti huutokauppahuoneissa ole kovinkaan kummoista – tämä vitsaus koski myös tämänkertaista Hellman huutokauppaa. Erien kuvat olivat kohtalaisen heikkolaatuisia, eikä niiden perusteella uskaltanut tehdä ostopäätöstä. Erissä oli kaikenlaista kiinnostavaa, kuitenkin pääasiallisesti ns. pikkuhyviä ja esimerkiksi lentopostikeräilijälle hyviä kohteita. Hinnat nousivat huutokaupan aikana jonkin verran ja halpoja eriä ei jäänyt saataville.
M30 keräilijää kiinnostavat myös M30 ehiöt ja tällä kertaa myytävänä oli pari hyvää ehiökohdetta. 15mk punaisen ehiökortin ehdote, jonka taustapuolella oli setelipainon ”mitätön” leimaus ja mukana oli Juhani Pietilän atesti. Kohde myytiin satasen pohjalla, mikä oli minulle pieni yllätys. Toinen hyvä ehiökohde oli koko huutokaupan kalleimmalla myyty M30 kohde, 12mk Turku-aiheisen ehiökortin luonnos. Tällekin kortille oli haettu atesti ja sen lähtöhinnaksi oli laitettu 1200 euroa. Tämä harvinainen ehdotekortti meni kaupaksi limitillään. Kyseessä on erinomainen kohde, koska 12mk puunhakkaaja-aiheista merkkiä ei koskaan julkaistu.
Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuviin.
Myytävänä oli jälleen yhtä sun toista, ja vähän kolmattakin – laatikoita ja eriä oli hurja määrä, mutta huippufilatelia ja postihistoriakohteita ei mitenkään valtavasti. Toki pikantin makunsa soppaan antoi jälleen kerran huippuhintoja kerännyt M1875 päikkönelilö, joka oli saanut mediassakin paljon huomiota.
Omalta osaltani ns. kylmäksi tosiasiaksi jäi, että minua kohtasi ns. voittajan kirous, eli maksoin ostamistani liikaa. Tulin tähän johtopäätökseen sen jälkeen kun käytin tunnin verran tutustuakseni ostamiini kohteisiin. Tätä aina välillä sattuu ja tunnetusti tunne sattuu päähän… pahasti pelkään, että en kuitenkaan opi asiasta mitään. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
