Perjantai-illan tummuessa kulki Merkki-Albertin 57. huutokauppa kohti päätöstään, joka suurimman osan kohteista osalta tapahtui kello 20, mutta muutamat kohteet jatkoivat hintakehitystään vielä lähtökohtaisen loppuajan jälkeenkin. M30 osalta huutokaupassa oli muutamia mielenkiintoisia kohteita, merkkimallin ”omalla osastolla” myytäviä oli 45 kohdetta ja muutamissa muissa osastoissa, erityisesti lentopostiosastossa, vielä lisää.
Filateliapuolen osalta tarjottavaa oli noin 25 kohdetta. Myytävänä oli useita loistoleimaisia merkkejä, jotka menivät kaupaksi vaihtelevalla menestyksellä, moni merkki jäi myymättä ja korkeampiin hintoihin nousivat mm. 10mk ruskeanlilan loisto (32€) ja 4½mk sininen, Helsinki-leimattu merkki (42€). Kymmenen pennin harmaista automaattimerkeistä muodostuva leimattu viisirivilö myytiin 55 eurolla ja 1mk oranssien automaattimerkkien leimattu pari jäi myymättä. Keltaiset 1,25mk/50p päällepainamamerkit kummankin ladelman numero kuusiloina myytiin 19 eurolla, tämä oli mielestäni halpa hinta, näistä on maksettu korkeampiakin hintoja.
Suojareijitykset ASEA-merkkisillä reijityksillä jäivät myymättä parilla kympillä, samaten 1,25mk liimaton keltainen merkki esittelyarkin reunasta kympillä. Hammasneulojen katkeamisesta johtunut sokkohammas 8mk violetilla merkillä leimaamattomassa nelilössä aiheutti kilpailua ja meni kaupaksi 43 eurolla. Tälle merkille tunnetaan useita sokkohammaskombinaatioita.
Postihistoriapuolella myytävää oli jonkin verran, mukana myös kiinnostavia kohteita. Hinnatkin nousivat osittain mielestäni hyvinkin korkealle. Kotimaassa kulkeneiden lähetysten osalta kauppa kävi kohtalaisen hyvin vaikka mukana tosin oli hyvin tavallistakin tavaraa, joka ei mennyt kaupaksi. Joulu-painotuote joukkoihin vuodelta 1943 meni kaupaksi kympin pohjilla – näitä on tullut viimevuosina esiin sen verran, että kymppi on sopiva hinta, painetta on jopa alaspäin. Monta kertaa myytävänä ollut sähköpostiosoitus, jossa yksi merkki on leimaamatta meni kaupaksi 12 eurolla – kohde löysi vihdoinkin kodin. Sähköpostiosoitus on harvinainen lähetyslaji. Postitaksataulu 3mk keltaisella merkillä lähti 50 eurosta ja päätyi aina 93 euroon saakka, viimeisten kolmen vuoden aikana näitä 3mk keltaisella merkillä maksettuja taksatauluja on myyty kaikki tunnetut neljä kappaletta, hinnat ovat vaihdelleet 80 ja 200 euron välillä. Kyseessä on harvinainen kohde.
Jälleen kerran saan ihmetellä sitä, että miten tavallisena kotimaan kirjeenä lähetetty sähkösanoma huudetaan hurjaan hintaan. Tällä kertaa kyseessä oli Loviisan lennätinasemalle (joka luultavasti toimi rautatieaseman yhteydessä) tullut sähkösanoma, joka oli lähetetty tavallisena kirjeenä Kuggomiin. Kohdeselosteessa oli mainittu ”loistolaatu” ja kohde onkin hyvin siisti niin leimoiltaan kuin muutenkin. Harvinaisuutta oli myöskin mehustettu. Jokainen voi pohtia onko 2mk kotimaan kirjetaksa harvinainen vai ei – toki sähkösanomia ei ole valtavia määriä kirjeinä kuljetettu, mutta ei niitä ihan vähänkään ole, viime vuosina olen nähnyt myytävänä parisen kymmentä kirjetaksalla ja paikalliskirjeinä lähetettyä. Kohteen lähtöhinta oli asetettu hulppeaan 200 euroon ja sen hinta nousi 262 euroon. Huikea hinta minun mielestäni. Mennee kokoelmakohteeksi kotimaan kirjeen kohdalle.
Myytävänä oli myös kiinnostava ”kuitti”, jolle oli mitätöity merkkejä ilmeisesti useiden lähetysten lunastamiseksi, kohteen mukana olevassa taustapaperissa luki 45 lähetystä ja hintaa oli yhteensä kertynyt yli 700 markkaa. Tällaisia kohteita on aina välillä myytävänä ja ne ovat värikkäitä ja mielenkiintoisia. Tällä kertaa myyntihinta nousi 38 euroon.
Pohjoismaihin mennyttä postia tällä kertaa edustivat lentopostin osastossa myytävä erä, jossa oli lentokohteita Ruotsiin ja Norjaan M30 merkeillä. Norjaan mennyt posti on sitä ”parempaa” Pohjoismaista postia. Ruotsi on huomattavasti yleisempi kohdemaa. Tämä kolmen kokoelmalehden kohde nousi kahden kympin pohjista 32 euroon. Kohteet ovat edesmenneen postihistoriakeräilijä Jorma Lindebladin kokoelmasta ja vielä Jorman lentopostikokoelman lehdille monteerattuina. Lindebladin kokoelmia on viimeisen vuoden aikana myyty useissa huutokaupoissa ja mikäli laskelmani pitävät paikkaansa on ainakin Jorman kaksi suomalaista postihistoriaa käsittelevää pääkokoelmaa ja M30 kokoelma nyt myyty kokonaan, lisäksi on myyty Venäjän postihistoriaa käsittelevä kokoelma ja Viron postihistoriaa käsittelevä kokoelma sekä sotasensuurilähetyksiä valtava määrä. Voi olla, että postihistoriamarkkinoilla, mukaanlukien M30 postihistoria, alkaa jonkinlainen kuiva kausi, kun Jorman kohteet on suurin piirtein myyty, jotain herkkuja voi vielä olla tosin jäljellä ja tulossa markkinoille. Kyseessä on yhden suomalaisen postihistoriakeräilyn pioneerikokoelman hajoittaminen, joten jos joku on tuudittautunut siihen luuloon, että ”tällaista tämä M30 markkina aina on” ja, että hyviä kohteita vilisee jatkuvasti – niin näin ei kuitenkaan ole asian laita. Nähtäväksi jää pitääkö tämä arvioni paikkaansa, vai puhunko pehmoisia.
Muuta postia Pohjoismaihin edusti 6mk oranssilla merkillä maksettu painotuotepostikortti Islantiin. Kyseessä on hyvä kohde, sillä Islanti on vaikea kohdemaa ja taksahan on oikein, koska Pohjoismaihin käytetty painotuotteiden taksa oli sama kuin ulkomaille. Kalleimmaksi Pohjoismaihin menneistä kohteista nousi harvinainen vakuutettu paketti Ruotsiin. Kohteen lähtöhinta oli 30 euroa ja se nousi aina 250 euroon saakka. Huutajia mukana ”rallissa” oli useampia. Itsekin tätä havittelin, sillä vakuutetut paketit ulkomaille ovat vaikeita kohteita. Kohteen loppuhinta selvisi vasta jonkin aikaa huutokaupan virallisen päättymisen jälkeen, sillä hinta nousi vielä useita portaita klo. 20 jälkeen. Myyjän puolesta olen tyytyväinen, että hyvä kohde saavutti kovan hinnan, vaikka itse jäinkin nuolemaan näppejäni. Vertailun vuoksi todettakoon, että tavallinen pakettikortti Ruotsiin jäi kympillä myymättä.
Muiden postisopimusten osalta on huomioitava Suomen ja Viron välisen postisopimuksen mukainen kolmen markan taksainen lentokirje vuodelta 1938 Pääskylään (myyntihinta 18 euroa) ja laivapostin osastossa myytävänä ollut 1,25mk keltaisella M30 leijonalla maksettu Paquebot Tallinn leimattu postikortti (myyntihinta 11 euroa). Kumpikin kohde on aivan asiallinen ja kohtalaisen edullinen. Sokerina kahdenvälisistä postisopimuskohteista nousee kuitenkin pohjalta ainoa tunnettu toisen painoluokan lentokirje Latviaan vuodelta 1939, joka oli maksettu kahdella M30 4mk postitalomerkillä. Suomen ja Latvian välille solmittiin vuonna 1937 hyvin samanlainen postisopimus kuin se, joka oli voimassa Suomen ja Viron välillä. Postisopimus päättyi vuoden 1940 marraskuun lopussa, kun Latviaan alettiin 1.12.1940 käyttämään kansainvälisiä kirjetaksoja Neuvostoliittoon (pakko)liittymisen johdosta. Latviaan kulkenut posti on harvinaista ja vain 1,25mk perustaksaisia postikortteja tunnetaan enemmän kuin 5kpl, kaikki muut lähetykset ja taksat ovat harvinaisia. Kuten kuvasta nähdään on tämäkin kohde Lindebladin kokoelmasta kotoisin. Lähtöhinta oli kympin, josta kohteen hinta nousi 88 euroon saakka.
Kansainvälisillä taksoilla kulkeneita kiinnostavia lähetyksiä löytyi pääasiallisesti lentopostiosastosta. Yksi korkeimpiin hintoihin nousseista oli AERO-leimoin mitätöity Saksaan kulkenut lentokirje, jonka hinta kipusi aina 195 euroon saakka. Kohde oli jälleen monteerattu kokoelmalehdelle ja siinä kerrottiin reitistä ja leimauksesta… en ole aivan varma olenko samaa mieltä selostuksen sisällöstä…. Yhdeksän päivän lentotaksainen kirje Englantiin nousi kahdeksaan kymppiin. Kirjattu lentopostikirje miehitettyyn Ranskaan vuodelta 1944 myytiin hintaan 22 euroa, joka oli mielestäni hyvinkin halpa ja lentopainotuote Saksaan vuodelta 1938 meni kaupaksi 38 eurolla. Lentopainotuotteessa oli 4mk lentotaksa per 50g ja kohde on siisti ja mielestäni kokoelmakelpoinen. Halvalla meni ja mahtuu parempaankin lentopostikokoelmaan.
Lentopostikirje Kanadaan vuodelta 1939 nousi kahden kympin pohjista aina 127 euroon saakka. Kirjeellä oli ohjausmerkintä kirjoitettuna kynällä ja se oli kaiken kaikkiaan siisti. Kohde oli monteerattu näyttelylehdelle ja siitä kävi ilmi (oikein) tieto reitistä, jonka kohde on kulkenut, eli lentona Englannin kautta Pohjoista reittiä Kanadaan. Reitti oli voimassa vain lyhyen aikaa ja sitä käyttäneitä lähetyksiä ei ole paljon näkynyt. Tämä meni toivottavasti lentopostikokoelmaan ja ostaja sai hyvän kohteen. Hinta nousi mielestäni ihan sopivasti. Vastaavasti siisti pakettikortti Kanadaan myytiin 17 eurolla.
Lentopostikirjeet Egyptiin ja Argentinaan 30-luvulta eivät herättäneet kiinnostusta ja menivät pohjilla, Etelä-Afrikkaan lentänyt vastaava nousi sentään 27 euroon. Pian taas ihmetellään, että mistä näitä saisi, kun ei 30-luvun kaukomaihin menneitä lentokirjeitä sitten kuitenkaan puissa kasva. Kaikki kyseiset kohteet olivat tarvepostia.
Erien puolella oli myytävänä mielenkiintoinen M30 kokoelma, jolla oli aikoinaan osallistuttu kilpailuihinkin. Vaikka kokoelmasta oli noukittu parhaat postihistoriapalat pois ja myyty erikseen oli siinä hyvä pohja seriöösillekin M30 keräilylle. Numerokuusiloita oli mukana runsaasti ja materiaalia filateliakeräilyynkin jonkin verran. Jätettyjä postihistoriapalojakin oli, huomasin mm. pari hyvää postikorttikohdetta. Kokoelma myytiin hintaan 326 euroa, joka mielestäni oli edullinen siihen nähden, että siinä oli pelkästään numerokuusiloina vähintään kymmenkertainen luetteloarvo.
Muutakin mielenkiintoista oli myytävänä kuin M30 tavaraa, näitä en kuitenkaan yleensä ole blogissa noteerannut, tällä kertaa kuitenkin mainitsen kaksi postihistoriakohdetta, jotka huomasin. Ensimmäinen kiinnostava oli M17 merkein vuonna 1923 Yhdysvaltoihin lähetetty kirjattu paketti, jonka kortille oli mitätöity 5mk merkin nelilö. Niille, jotka asoista ovat perillä ja tiesivät, että kirjattuja paketteja pystyi lähettämään vain Yhdysvaltoihin ja Kanadaan ja ei ollut epäselvää, että kyseessä on huippukohde – olen nähnyt aiemmin yhden kirjatun paketin Yhdysvaltoihin (M30 merkeillä) ja tämä on toinen. Hinta nousi vain 68 euroon, mikä on mielestäni aika käsittämätön juttu. Toinen kiinnostava oli M54 merkein Saksaan lähetetty vakuutettu Lentopaketti. Vakuutetut lentopaketit ovat sitä vaikeampaa lentopostia ja äärimmäisen pahoja kohteita. Mieleeni juolahtaa vain pari aikaisempaa havaintoa. Tämä oli jollain tavalla tiedossa, koska hinta nousi satasen lähdöstä 196 euroon…. mutta vain jollain tavalla, sillä kohde oli tätä hintaa harvinaisempi ja nähtäneen varmasti jossakin näyttelykokoelmassa joskus tulevaisuudessa.
Kaiken kaikkiaan kyse oli mielenkiintoisesta perjantai-illan huvista. Omalta kohdaltani käpälään jäi jotakin, vaikka toivomani vakuutettu pakettikohde jäikin saamatta. Henkisesti alan valmistautumaan Tampereen näyttelyä varten, jossa täytyy ankarasti keskittyä tutkimaan kokoelmia ja parantamaan filateelista maailmaa keräilijäkolleegoiden kanssa.
