malli1930.fi

111. Hellman HK Naantalissa

By

Naantalissa järjestettiin syksyn Hellman huutokauppa, joka Suomen Filateliapalvelun huutokauppanumeroinnin mukaan sai numeron 111. Kaksipäiväisessä huutokaupassa nuijittiin maailmalle perjantaina muu kuin Filatelia ja lauantaina ensin ulkolaista ja sitten suomalaista filateliaa, yhteensä yli kolme tuhatta kohdetta. Olin itse paikalla heti lauantai aamusta käyden ensin läpi kohteita ja sitten odotellen, että minua kiinnostavat kohteet tulisivat myyntivuoroon. Tällä kertaa kävi niin, että en ulkomaiden eristä löytänyt mitään itseäni kiinnostavaa ja näin olleen olin paikalla ”turhaan” hyvinkin pitkän aikaa. Toisaalta, jos haluaa varmistua asioista on odottaminen varmuuden hinta. Minulla oli mukana kirja, jota lukemalla ja Suomen Filateliapalvelun tarjoaman naposteltavan voimin ei odotus osoittautunut mitenkään erityisen kamalaksi tehtäväksi – kun paikalla oli arvioni mukaan 100 filatelistia, joista suuri osa on tuttuja ei tarvinnut odottaa yksin.

Yllä: Jeffrey Stone ja Linder Trophy

Ennen Suomalaisten kohteiden meklausta, joka alkoi kello 13 pidettiin juhlallinen seremonia, jossa huutokaupassa paikalla olleelle Jeffrey Stonelle ojennettiin Leo Linder trophy hänen pitkäaikaisesta työstään suomalaisen filatelian edistämiseksi, josta esimerkkinä mainittiin Agathon Faberge kirjan englanninkielinen osuus ja uuden taksakirjan englannin kielen tarkistus. Englantilainen Stone on mm. mallin 1875 pitkän linjan keräilijä. Oli mukavaa nähdä, että mies oli aidosti 100% yllättynyt ja hyvin otettu palkinnosta. Mielestäni palkintolautakunta oli onnistunut löytämään palkinnon arvoisen vastaanottajan. Faberge kirjan luomisessa vahvasti mukana ollut kirjan toinen kirjoittaja on jo edesmennyt Kaj Hellman – tätä muistaen Hellman huutokaupat tarjosivat koko huutokauppayleisölle kuohuviinit Jeffreyn kunniaksi.

Mutta siirrytäänpä asiaan, eli malli 1930 merkkien maailmaan. M30 filateliaa oli tällä kertaa Hellmanilla myytävänä yhdentoista kohteen verran, mukana myös harvinaisempia kohteita – neljä kohteista oli ns. esittelyarkkien tavaraa, eräs kohde oli seitsemän eri esittelyarkista leikattua kulmapalaa – tämä myytiin sadalla kymmenellä eurolla ja ostaja sai kaikille kyseisille merkeille ehdotteen kokoelmiinsa. Toinen myytävänä ollut esittelyarkkikohde oli 1,25/50p keltaisen merkin liimaton hammastamaton pari, joka myytiin neljän kympin limitillä. Kahden 10mk Saimaan pystypari esittelyarkista meni jälkimyynnissä kaupaksi 40 eurolla. Myytävänä oli myös 2mk punainen kokonainen esittelyarkki 450€ lähdöllä – tämä jäi huutokaupassa myymättömäksi. Hammaste-erikoisuuksia myytiin useita – 3½mk oliivin siirtymäpari myytiin 42 eurolla (lim 40) ja 2,75mk violetin siirtymäkuusilo nousi 40 euron lähtöhinnasta aina hulppeaan 520€ saakka, tässä oli siis yli 13 kertainen hinta verrattuna lähtöhintaan – myyjää hymyilyttää. Mielestäni kyseessä oli aika kova hinta.

Yllä: 2,75mk violetin siirtymäkuusilo, 11-1940 nro. 412 – myyntihinta 520€. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Muuta mielenkiintoista filateliaa edusti 10p rullamerkkien kokonainen rulla, joka myytiin hintaan 46 euroa. Käytännössä ainoa tapa päästä käsiksi rullan valmistajan nimikirjoituksiin, jotka löytyvät rullan alusta on ostaa kokonaisia rullia. Postihistoriapuolella kohteita oli kolmisen kymmentä ja näin yhteensä kohteita M30 osastossa olikin noin neljäkymmentä. Kotimaan lähetyksistä ehkä mielenkiintoisin oli painotuotteena lähetetty sanomalehti, jonka postimaksu oli maksettu 3mk vihreällä merkillä – kyseessä on kohtalaisen hyvä käyttö ko. merkille ja muutenkin ”väriä” kokoelmaan antava sanomalehtikohde. Myytiin limitillä 50 euroa. Muuten kotimaisen postin osalta ei ole mitään suurempaa kerrottavaa. Pohjoismaihin menneitä lähetyksiä oli myytävänä kolme, joista kirjattu pika lentokuori Tanskaan myytiin parilla kympillä, joka oli kohteen limitti – kuori oli maksettu pelkästään 1,75/1,25mk keltaisilla päällepainamamerkeillä (5kpl). Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton sopimustaksainen Slovakiaan mennyt postikortti oli myytävänä 40 euron pohjahinnalla. Kortti oli tyypillinen sota-aikainen lähetys, jolla oli näykyvät sensuurilemaukset ja kemiallinen sensuuri. Kyseessä on ehkäpä hieman mitäänsanomattomasta ulkonäöstään huolimatta harvinainen ja vaikea kohde – Slovakiaan menneitä erikoistaksaisia lähetyksiä tunnetaan vain vähän ja tämä on ainoa näkemäni postikortti. Kohteen hinta nousi 85 euroon, eli limitti yli tuplaantui.

Yllä: Postikortti Helsingistä 17.6.1943 Bratilavaan, Slovakiaan. M30 2mk keltainen single, Suomen ja Saksan sensuurit, myös näkyvä kemiallinen sensuuri. Taksa: Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton sopimuksen mukainen postikortin taksa Slovakiaan (1.4.1943 – 5.9.1944) 2,00mk. Alle kymmenen Slovakiaan mennytä erikoistaksaista lähetystä tunnetaan, joista pelkin M30 merkein alle viisi. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä useita kiinnostavia kohteita. Kolmannen painoluokan kirjattu kirje M30 10mk Saimaan yksittäispostitteella myytiin 40 euron pohjahinnalla, 12/10mk violetti yksin kirjeellä Saksaan myytiin 46 eurolla ja toisen painoluokan lentokirje Italiaan vuodelta 1949 meni kaupaksi 20 euron pohjahinnalla. ”Postikorttipuolella” oli myytävänä useita kiinnostavia kohteita – paras näistä oli Helsingistä 1945 Belgiaan lähetetty lentopostikortti 2½mk postikortin pohjataksalla (ehiökortti). Kortti oli merkitty ja leimattu ”By air mail via the United Kingdom”, sensuroitu Englannissa ja tuloleimattu Belgiassa. Kun lentolisäkin oli maksettu 2½mk punaisella M30 leijonamerkillä, oli tässä kortissa kaikki erittäin nätisti kasassa. Kuten tiedetään on 2½mk pohjataksa postikortilla ulkomaille vaikea löytää, koska maita, jonne 2½mk taksa oli voimassa oli vain muutamia ja sodanaikainen ja sodan jälkeinen postinkulku oli ”takkuilevaa”. Tämä kortti oli laitettu lähtöhinnaltaa kohtalaisen ylös, limitti oli 400 euroa – se ei kuitenkaan hidastanut huutajia ja kortin myyntihinta nousi aina 580 euroon saakka. Asiaa luultavasti auttoi kortin mukana tullut aitoutus.

Yllä: Helsingistä 1.6.1945 Belgiaan lähetetty postikortti. M30 2½mk punainen ehiökortti ja 2½mk punainen M30 leijonamerkki, yhteensä 5mk. Leimattu ”By air mail to the united kingdom” ja sensuroitu Englannissa. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 2,50mk + postikortin lentolisä Englannin kautta Eurooppaan (5.3.1945 – 23.10.1945) 2,50mk = 5,00mk. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Toinen erittäin kiinnostava postikorttikohde oli 3mk pohjataksalla Suomeen Sveitsistä lähetetty lentopostikortti, joka oli lähetetty 2½mk punaisen kaksoispostikortin palautusosalla ja 3mk punaisella lisämerkillä, eli yhteensä 5,50mk taksalla Suomeen. Kaksoispostikorttien palautusosa piti leimata lähetysmaassa postimaksuarvokkeen viereen (ei päälle) siksi, että tällöin nähtiin milloin palautuskortti oli lähetetty. Asianmukaisesti leimattu palautuskortti oli käypäinen lähettämiseen vaikka kohdemaan ja lähettäjämaan postitaksa olisi saapumisen ja lähettämisen välillä noussut. Näissä tapauksissa ainoa mahdollisuus todentaa taksan nousua aikaisempi saapuminen oli lähtömaassa tehty leimaus. Kyseisellä kortilla ei tällaista leimausta ollut ja ehkäpä juuri siksi Sveitsistä lähetetty kortti olikin lentolipukkeen osalta sutattu. Kortille oli laitettu 2,50mk edestä lentolisää, mutta suora lentoposti Ranskan kautta Sveitsiin maksoi kortin leimaushetkellä 24.8.1945 3,50mk. Vaikka kortilla luki via United Kingdom, oli reittikin jo muuttunut ja Sveitsiin lentoposti kulki tuohon aikaan Ranskan kautta. Kun kortista puuttui tarpeellinen suomalainen lähetyspäivän leima ja taksakin oli hieman epäselvä, en uskaltautunut täysipainoisesti kisaamaan tästä kortista. Kun kortilla oli vielä Englannin sensuuri, niin ihmetys sen kuin lisääntyi – oliko sensuurileima leimattu jo kortin tullessa Sveitsiin via UK vai mahdollisesti matkalla Suomeen… Lisäksi kortilla luki teksti ”lähetystöposti ja päivämäärä 22.8.1945”, mikä ollessaan paikkaansa pitävä asia kertoisi sitä, että joko posti oli tullut kuriirin mukana tai postin mukana Suomen lähetystöön ja sitä kautta vastaanottajalle Baseliin, mutta mikäli ko. päivämäärä stemmaisi, olisi lentolipuke siinä tapauksessa sutattu jo Suomessa, koska lentolisä olisi ollut liian pieni. Ehiön postiarvoke ja 3mk punainen merkki oli mitätöity ”Basel – Elisabethen” leimalla 22.8.1945 ja toiseen kertaan kortti oli leimattu Baselissa ilmeisesti lähettämisensä yhteydessä 24.8.1945 ”Basel – Briefausgabe”. Mene ja tiedä… joka tapauksessa kortin hinta nousi 270 euroon ja kieltämättä se on mielenkiintoinen kohde. En kuitenkaan itse uskaltanut sitä huutaa. Kortin toisella puolella oli muuten aivan laatuun käypä kirjoituskoneella saksaksi kirjoitettu teksti, joten niiltä osin ei kortissa ollut mitään vikaa. Kaikki 3mk pohjataksaiset postikortit ovat harvinaisia – taksa oli voimassa vain 2 kuukautta ja kun tähän sotketaan lentotaksoja ja kuljetusreittejä ovat ajat vielä lyhyempiä.

Yllä: Mielenkiintoinen Baselista Sveitsistä 24.8.1945 Tammisaareen lähetetty ehiökortin vastausosa, edelleenlähetetty Helsinkiin. Leimoja ja sensuureja… mielenkiintoinen. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 3,00mk + postikortin lentolisä Sveitsiin (10.8.1945 – 23.10.1945) 3,50mk = 6,50mk. Toisaalta oli mahdollisuus lähettää ”via UK” ja lentotaksa oli 2,50mk, jolloin kokonaistaksa 5,50mk… mutta miten tämä tulkitaan – en ota siihen mitään ”kovaa” kantaa. Harvinainen ja mielenkiintoinen. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Olin yllättynyt, kun hyvä 10mk Saimaan singlellä lähetetty lentopostikortti jäi myymättä – kohde oli näyttävä eikä 30 euron lähtöhinta siitä mielestäni ollut liioiteltu. Lentopainotuote Belgiaan 9mk punaisella M30 leijonamerkillä vuodelta 1948 ei mennyt kaupaksi 30 euron pohjalla. Sen verran haluan jälleen kerran palata lentopainotuotteisiin, että totean niiden olevan helposti ajateltua haastavampi keräilykohde. Tämä myytävänä ollut 6mk perustaksainen lentopainotuote on kohtalaisen vaikea kohde singlenä, kun asiaa ajattelen, niin toista en ole tainnut nähdä. Kun kyseessä on Joulukortti, niin monella keräilijällä tulee ns. inhoreaktio ”yleiseen” kohteeseen päällimmäisenä mieleen – tässä tapauksessa reaktio on virheellinen ja johtaa turhaan ylenkatsontaan. Kortti on näköjään mennyt kaupaksi jälkimyynnissä.

Yllä: Yhdysvaltoihin, New Yorkiin 22.12.1947 Turusta lähetetty toisen painoluokan kirjattu lentokirje. Kuorella yhteensä 115mk M30 merkein.  Tullattu USA:ssa ”Collect 10c postage due for customs service” ja 10c lunastusmerkki. Taksa: Kirje (21-40g) Yhdysvaltoihin (1.1.1947 – 31.12.1948)  19,00mk + lentolisä (per 5g) Yhdysvaltoihin (15.1.1947 – 31.12.1948) 12,00mk * 8 = 115,00mk. Mielenkiintoinen. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Argentiinaan lähetetty 10mk sinisellä singlellä maksettu kirje meni kaupaksi parin kympin pohjalla – mielestäni hyvä kohde meni tässä edullisesti kaupaksi. Sitävastoin Yhdysvaltoihin vuonna 1947 lähetetty painavampi, kirjattu toisen painoluokan lentokirje, joka oli Yhdysvalloissa tullattu ja tullauksesta maksu kerätty jäi myymättä huutokaupassa. Tällaiset tullatut kirjeet ovat kohtalaisen vaiketa kohteita – kotimaassa tullattuja kirjeitä tunnen n. 10 kappaletta ja tällaisia USA:ssa tullattuja Suomesta lähetettyjä kirjeitä olen nähnyt muutamia. Siinä, missä pakettien tullaamismaksu on kohtalaisen yleinen kohde, ovat tullatut kirjeet vaikeita. Limitti oli 60 euroa, en osaa sanoa pidettiinkö sitä liian korkeana, vai mistä oli kysymys. 15mk Olavinlinna-merkillä maksettu kirje Kanadaan ei tehnyt kauppaansa parin kympin lähdöllä. Meksikoon lähetetty lentopostikortti 40mk puunhakkaaja-merkin singlekäytöllä myytiin 40 euron pohjalla, tämä on erinomainen kohdemaa ja hyvä kokoelmakelpoinen kohde tälle merkille.

Erissä oli tälläkin kertaan M30 kiinnostavaa – katselin useampia eriä sillä silmällä, että mikäli hinnat pysyvät aisoissa voisin M30 kohteiden valossa jonkin eristä ostaa, kävi kuitenkin niin, että minulle erien ostamisesta teki likipitäen mahdottoman tällä kertaa se, että muut olivat hanakammin liikenteessä – erät, joissa minua kiinnostavia kohteita oli mukana nousivat hinnaltaan niin kalliiksi, etten pysynyt kisoissa mukana. Esimerkiksi kohde 2608, jossa oli kiinnostavia M30 kohteita nousi yli viidensadan euron ja jännittävän oloinen kohde 1967 kipusi kolmeen sataan. Ostin yhden erän limitillä saadakseni yhden kohteen, toiveeni toteutui, mutta minulle on suuri mysteeri mitä teen erän muilla kohteilla – tämä lienee filatelistien elämän yksi suurista mysteereistä yleisemminkin ajateltuna.

 

 

Postimerkkimessujen lauantai 28.10.2017

By

Yllä: Postimerkkimessujen meininkiä

Lauantai on yleensä ollut postimerkkimessujen ”kovin” päivä ja tälläkin kertaa paikalla oli kohtalaisesti filatelisteja ja muita keräilijöitä. Useita tunnettuja filatelisteja oli jälleen paikalla.  Jo totuttuun tapaan oli Filatelistiliiton varaamalla messualueella näytillä näyttely, sekä muutamien kauppiaiden lisäksi myös Liiton koju ja ”esiintymisalue”. Tällä kertaa näyttelystä vastasivat aihefilatelistit. Kauppiasta mukaan olivat lähteneet Merkki Albert, Käpylän Merkki, Suomen Filateliapalvelu, Aspbäck Ruotsista ja Lauri Peltonen Oy, mukana oli myös Posten Åland.

Liitto jakaa vuosittain perinteisen Leo Linder Trophyn, tämä on tapahtunut usein juuri postimerkkimessuilla, näin tälläkin kertaa. Kyseessä on Karl-Erik Stenbergin muistopalkinto, jonka Stenbergin kuolinpesä ja Corinphila Auktionen AG ovat lahjoittaneet jaettavaksi Suomen filateliassa ansioituneelle henkilölle. Tänään, Linder Trophy annettiin Esko Seitsoselle. Eskon ansiot sijoittuvat vahvasti postihistoriapuolelle ja erityisesti tulivat esiin uuden taksakirjan kirjoittamisessa. Esko on ollut mukana muutenkin tuomassa tietoa postiyhteyksistä Suomen ja ulkomaiden välillä mm. Filatelistissa ja on hän ollut takapiruna mm. viime vuonna ilmestyneessä lentopostia käsittelevässä kirjassakin, vaikkei nimeä kirjan kannessa olekaan. M30 keräilijöille Eskon tekemä työ on erittäin tärkeää, sillä postiyhteydet ulkomaiden kanssa sodan aikana ovat olleet usein Eskon tutkimusten kohteena ja näiden tuloksista olen minäkin päässyt nauttimaan.

Yllä: Esko Seitsonen vastaanottaa Leo Linder Trophyn Liiton puheenjohtaja Klaus Juvakselta (oik.)

Paikalla olleen ohjelman mukaan palkinnon jako piti olla kello 13.00, mutta jostain syystä Liiton hallituksen pj. Juvas päätti julistaa Linder Trophyn saajan jo n. kello 12.25, vaikka Esko Seitsonen (joka ei tiennyt Trophya saavansa) ei ollut paikalla. En osaa sanoa, että mistä tässä selkeässä oikosulussa oli kysymys, varsinkin, kun herralta puheenjohtajalta oli itseltään n. 20 minuuttia aiemmin erikseen kysytty asiasta juuri silmälläpitäen palkinnon saajan julkistamisessa paikallaoloa. Onneksi Esko saatiin nopeasti paikalle. Henkilökohtaisesti jäin pohtimaan, että puheenjohtajan ”ajattelu” eroaa jonkin verran omastani… tämä toki ei tullut minulle yllätyksenä Liiton hallituksessa vietetyn vuoden jälkeen. Ei tästä sen enenpää.

Yllä: Vakuutettu kirje Nivalasta 2.10.1951 Helsinkiin. Viisi kpl. M30 50mk Tammerkosken silta merkkejä, yhteensä 250mk. Paino merkitty 35g ja vakuutettu 100000 markasta. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 30,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk + vakuuttaminen jokaiselta 1000 markalta (1.7.1950 – 31.12.1962) 2,00mk = 250,00mk. Hyvä kohde M30 kuvamerkkien keräilijälle.

Toinen kiinnostava julkistus tältä päivältä oli Lauri Poroputaan, nykyisen Filatelisti-lehden päätoimittajan kirjoittaman ”Suomen eturivin filatelisteja” kirjan julkistaminen. M30 osalta on erittäin mukavaa todeta, että mukana on myös keräilyalueen grand old man Hannu Kauppi, jonka henkilökuva kertoo myös muista merkittävistä M30 keräilyä eteenpäin vieneistä suomalaisista filatelisteista. Kirjassa on filatelistien henkilökuvien lisäksi paljon tietoa myös kohteista sekä niihin liittyvistä jännistäkin kommervenkeistä – mm. siitä, että miten kohteita on aikoinaan epäilty varastetun ja siitä mikä tilanne ehkä oikeasti on ollut. Poropudas on kerännyt erinomaisen materiaalin yksiin kansiin – kirjaa selatessani huomaan pohtineeni, että työmäärä lienee mukana olevien detaljien määrästä päätellen ollut valtava. On mukava tulevina aikoina lukea useista henkilöistä, joiden nimen olen kuullut, mutta itse henkilö on jäänyt hämärän peittoon ja lisää tapaamistani henkilöistä, jotka ovat kirjassa mukana. Kirjaan tutustuvat voivat pohtia yhtä paljon sitä, mitä kirjassa on mukana, kuin sitä mitä siitä puuttuu… Voi olla, että tästä kuulemme vielä kommentteja pitkänkin aikaa.

Yllä: Joulupostikortti painotuotteena 21.12.1943 rintamalle Helsingistä. Kyseessä on ns. Joulun erikoistaksa kenttäpostiin – erikoisuutena se, että painotuote rintamalle saatiin lähettää ilman kenttäpostimerkkiä tai kenttäpostilipuketta, joka muuten oli pakollinen. M30 50p vihreä. Mukana myös joulumerkki ja kortti on lähetetty lotalle. Taksa: Joulu ja Uuden Vuoden tervehdyksen painotuote-erikoistaksa rintamille (10.12.1943-10.1.1944) 0,50mk.

Olen iloisesti yllättynyt, että tällä(kin) kertaa mukaan tuli muutama ainakin omasta mielestäni kiva kohde. Usein on käynyt niin, että silloin, kun en ole tullut tapahtumaan ensimmäisenä päivänä on ns. paras tavara kadonnut jo parempiin suihin.  En löytänyt mitään uskomattomia kohteita, mutta kuitenkin sellaisia, joista tuli hiukan hyvä mieli. Kävin läpi kaikki myyntitiskit ainakin jollakin tavalla, vaikka en tällä kertaa suoranaisesta väsymyksestä johtuen jaksanut olla erityisen energisenä liikenteessä; kadehdin niitä keräilijöitä, jotka jaksavat tarkasti perata suuren määrän tavaraa – se on tapa löytää itselleen jotain kivaa. Tällä kertaa haaviin jäi vakuutettu kirje, joka oli maksettu vain 50mk Tammerkosken silta merkkejä käyttämällä. En varsinaisesti kerää tällaisia ”monimerkkikohteita”, mutta ei tämä nyt päähänkään sattunut, joten otin sen pois pyörimästä. Toinen vastaan tullut kohde oli vuoden 1943 jouluna rintamille lähetetty joulukorttipainotuote. Näihin vuoden 1943 joulun painotuotteisiin liittyen olen kirjoittanut tässä blogissa aiemminkin täällä. Tällainen minulla jo oli entuudestaan, mutta tässä oli mielestäni paljon hyvää ja päätin laittaa euroja likoon. Tämän kortin taksa on mielestäni epäselvästi kerrottu uudessa taksakirjassa sivulla 366, jossa on jäänyt hiukan epäselväksi se, että tämä joulun 1943 taksa on kuukauden pituinen ja pääsiäisen 1944 taksa 10 päivän mittainen – käsittääkseni kysymys ei ole yhtäjaksoisesta taksa-ajasta joulutaksan ja pääsiäistaksan osalta, vaikka tiedetään, että onnittelupainotuotteiden lähettäminen avoimissa kirjekuorissa rintamille 50 pennillä hyväksyttiin muutenkin.

Yllä: Pienikokoinen pikakirje Helsingistä 20.12.1944 Göteborgiin, Ruotsiin. M30 10mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1945 – 14.1.1946) 5,00mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 10,00mk = 15,00mk. Eli aivan päin mäntyä. Vaikka kirje olisi mennyt helmikuussa 1945, kuten heikon leiman vuoksi on mahdollista, olisi taksa silti päin mäntyä.

Pienikokoinen pikakirje Ruotsiin sai minut solmuun. Katselin sitä kätöselläni ja pohdin, että onpa sopivan kokoinen kokoelmaan ja avot, jälleen aivotoiminta lakkasi, taksat unohtuivat ja rahat menivät kankkulan kaivoon. Näin siinä helposti käy. Onneksi puhutaan pienemmistä summista…. mutta silti. Kotonahan nämä vasta selviävät – miksi, oi miksi, en jälleenkään jaksanut kantaa taksakirjaa mukanani. Onneksi minun huumorini pelasti löytämäni Viroon lentänyt kirje vuodelta 1932, joka oli maksettu yksin 3mk tummanoliivilla merkillä. Tämä on mielestäni aika hyvä kohde, koska se on yhdellä merkillä. Postihistoriakohteiden lisäksi ostin joitakin filatelia-aiheisia kirjoja Kaj Hellmanin tyttäreltä, joka realisoi isänsä kirjastoa messujen yhteydessä. Kuljinkin siis kotiin laukku täynnä tavaraa.

Yllä: Lentokirje 21.3.1932 Viipurista Tallinnaan. M30 3mk tummanoliivi single. Taksa: Kirje (-20g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Viroon (4.1.1929 – taksa jatkui 16.6.1940 asti käytännössä) 1,00mk = 3,00mk. Huom! Tämä Viron sopimuksen lento-taksan aika alkaa vasta siitä hetkestä, kun Viron postisopimus tuli voimaan (kts. KK 49/1928 ja KK 1/1929) – tämä asia ei ole tarkasti määritelty uuden taksakirjan Viron lentotaksoja käsittelevässä taulukossa.

Muutama ajatus postimerkkimessujen paikasta: Messukeskuksessa homma menee vuosi vuodelta aina vain suuremman riiston suuntaan, tällä kertaa narikka maksoi 16€ sisäänpääsylippujen lisäksi kaksi ja puoli euroa per takki – ei ihme, että väki jonotti säilytyslaatikoille, joihin takin pystyi laittamaan kahdella eurolla… Nettoajana tässä kuviossa on halliyhtiö – eli samantyyppinen työnjako kuin jääkiekkoseuroilla – joukkue (tässä tapauksessa näytteilleasettajat) tekee työt ja halliyhtiö korjaa tulot. Kun vielä n. vuosi sitten olin mukana Liiton hallituksessa muistan, että postimerkkimessujen käytössä olleiden tilojen vuokra oli lähellä kymppitonnia (torstai – sunnuntai), vaikka kustannusvaikutus Liitolle ei kovin suuri ollutkaan, koska kauppiaspaikoista kerätään suuret vuokrat näiden maksujen peittämiseksi, tuntuu summa aika kovalta. Teimme hallituksessa ennen viimekertaa päätöksen siitä, että emme vuokraa Messukeskukselta tarvitavaa välineistöä standille mm. videotykkiä ja valkokangasta, sillä niiden vuokra olisi ollut satoja euroja viideltä päivältä. Halvemmalla saa nimittäin kaupasta tykin ja valkokankaan uutena…

Jossakin vaiheessa olisi mielestäni pohdittava, että millä keinoin postimerkkimessut saadaan järjestettyä edullisemmin ja kuitenkin siten, että niille on helppoa tulla. Yhteistyö jonkin Helsinkiläisen keskustan tai Pasilan aseman vieressä olevan toimijan kanssa on siis oikeastaan ainoa mahdollisuus. En osaa sanoa kannattaako tämän kaltainen tapahtuma kauppiaille, jos ei niin asia on kohtalaisen murheellinen – sen ainakin tiedän, että kun Messut menevät kiinni vasta kello 20 tulee kauppiaille vähintään 12 tuntinen päivä, jonka viimeiset tunnit lienevät ns. ”kitutunteja”. Kauppiaiden paikallaolo on edellytys näille messuille ainakin siltä kannalta, että Liiton tuskin kannattaa niitä järjestää, jos ei saada kuluja peittoon.

Joka tapauksessa… tulipahan käytyä. Parasta reissuissa on aina se, että tapaa tuttuja ja uusiakin ihmisiä. Eräänkin pitkän linjan keräilijän kanssa jutellessamme tajusimme, että olemme 80-luvulla asuneet samassa taloyhtiössä. Jos maailma tuntuu pieneltä, niin Suomi onkin sitten varsinainen mikrokosmos.