malli1930.fi

Sinetti-Postin huutokauppa 9/2017

By

Huutokauppasyksy on taas alkanut ja tätä kirjoitettaessa on auki useampia huutokauppoja Philabid alustalla. Sinetti-Postin 131. huutokauppa ehti jo loppuakin ja Suomen Postimerkkilehden 36 HK on loppumassa pian. Tyypillisesti Sinetti-Postin huutokauppa on minulle ollut kohtalaisen vähän mielenkiintoa herättävä, sillä kohteet ovat useinmiten olleet tavallista tavaraa ilman suuria hienouksia. Toisaalta tavaran lähtöhinnat eivät ole valtavan korkeita. Tällä kertaa filateliapuolen kohteiden joukossa ei ollut mielestäni juuri mitään mainitsemisen arvoista – alle parikymmentä kohdetta lähinnä leimaamatonta merkkiä ja numerokuusiloita tarvitseville. Postihistoriapuolella myytävänä oli kuutisenkymmentä kohdetta – mukana oli useita pakettikortteja ja postiennakkokortteja muutaman euron lähdöillä – tätä tavaraa on olemassa laatikkotolkulla ja neljän euron lähtöhinta on mielestäni aika suolainen peruskaurasta. Kaiketi näitä ostetaan paikkakuntaleiman takia pitkin hampain. Mielenkiintoisin pakettikortti oli itse tehty pakettikortti vuodelta 1930. Vaikka kyseessä ei ole mikään uskomaton juttu, niin itse tehtyjä postin lomakkeita näkee harvemmin.

Yllä:  Kuuden ja puolen kilon paketti Oulusta Tammisaareen – leimattu Postivaunu 7 joulukuussa 1930. M30 merkkejä 15 markan edestä. Taksa: paketti (6-7kg) kotimaassa (1.7.1924 – 31.8.1942) 15,00mk. Itse tehty pakettikortti. Limitti 6 euroa, myytiin noin kahdeksalla.

Myytävänä oli ainakin yksi vapaapaketti, jolle oli maksettu vain postiennakkomaksu ja yksi vapaakirje, jolle oli maksettu kirjaus. Nämä ”pelkkien lisämaksujen” maksamiset ovat ihan kivoja – toki juuri nämä tapaukset hiukan helpommasta päästä. Postiennakkomaksu oli maksettu 3½mk sinisellä merkillä yksin, joten ihan kohtalainen kotimaan singlekäyttö ko. merkille. Mielestäni paras kohde koko huutokaupassa M30 osalta oli takaisinlähetetty Ruotsiin lähetetty sensuroitu kirje. Tämä kohde oli siksi hyvä, että sen oli takaisin lähettänyt ilmeisesti sensuuri ja kuori oli leimattu sensuurin toimesta takaisinlähetettäväksi – ilmeisesti tekstiosastolla oli ollut sellaista asiaa, jota ei olisi saanut siellä olla. Tämä kohde karkasi näpeistäni, koska ulkomailla ei Internet aina toimi kunnolla – kohde on hyvä siksi, että näitä sensuurin takaisin lähettämiä lähetyksiä ei puissa kasva, vaikka niitä kuitenkin jonkin verran on ”pakko olla olemassa”. Kohde nousi vitosen lähtöhinnasta noin seitsemään kymppiin.

Yllä: Sensuurin takaisin lähettämä, Ruotsiin osoitettu kirje vuodelta 1944 (4.12.) – Neuvostoliiton kanssa oli aselepo ja Lapissa jo rähinä päällä. Leimattu ”takaisin lähettäjälle” – hyvä sensuurikohde

Mukavaa, kun on taas muutamia huutokauppoja tulossa ja sitä kautta ehkäpä jotakin ”kahinaa” tiedossa. Olen huomannut joitakin hyviä M30 kohteita syksylle jo auki olevissa kilpailuissa ja näistä tietysti päästään vääntämään kilpailijoiden kanssa. Hämeenlinnassa on 23.9. keräilytapahtuma, jonne saatan lähteä, mikäli aikataulu antaa myöden ja tietysti omalta kohdaltani syksyn tärkeä ”kohokohta” tulee olemaan syyskuun viimeisenä päivänä 30.9. alkava kaksipäiväinen Salossa järjestettävä Salon Filatelistikerhon 70-vuotisnäyttely. Kehyksissä laskettuna ei kokoelmia ole hirvittävän paljon tulossa, mutta mukana on Salon kerholaisten kohteita, joita ei ole koskaan aiemmin näyttelyssä nähty. Lauantaina 30.9. järjestetään myös perinteinen keräilytapahtuma samoissa tiloissa Hermannin koululla (Torikatu 5-7). Osallistun itsekin näyttelyyn yhden kehyksen kokoelmalla, jossa esittelen Salon kerhon perustamisvuoden 1947 M30 julkaisujen postihistoriaa – tästä tapahtumasta tietysti raportoin erikseen ja epäilemättä myös tämä kokoelma tulee saamaan osakseen tarkemman ruodinnan. Tervetuloa Saloon.

 

 

Tsekin tragedia ja Puolan pettymys

By

Kuten lukija saattaa jo otsikostakin havaita on M30 mies käynyt taas työmatkalla itäisessä Keski-Euroopassa. Näiden reissujen yhteydessä on aina miellyttävää yrittää löytää sopivia M30 kohteita omaan kokoelmaan – usein on kuitenkin käteen jäänyt niin sanottu tyhjä arpa (turkulaisittain tyffä arpa). Tällä kerralla jäi käteen sitäkin vähemmän, mutta kokemuksia… niitä toki saatiin! Olen jo aiemmin raportoinut Olomoucin kaupungin postimerkkikauppiaiden tilanteen tässä blogissa – koska juurikin tässä samassa kaupungissa taas olin käymässä, ajattelin, että kävisin morjenstamassa paikallista päivystävää kauppiasta. Surkea tosiasia on, että liike on lopettanut ja filatelisti päivystää nykyään ilmeisesti kotisohvalla. Koska tsekin kielen taitoni on yhtä hyvä kuin simpanssilla golf, jäi kaikenlainen filatelia saavuttamatta tällä kerralla.

Yllä: Olomoucin keskustassa toimineen postimerkkiliikkeen nyt tyhjät toimitilat, jälleen yksi filateelinen tappio

Niille lukijoista, joille Olomouc on ”tuntematon suuruus” todettakoon, että kyseessä on kaupunki, jossa sijaitsee Tsekin tasavallan toiseksi vanhin yliopisto – jesuiittojen 1500-luvulla perustama Palacky-yliopisto, ja kaupunkin päätoria komistaa Unescon maailmanperinnöksi julistama koristeellinen pylväs. Kaupunki on erittäin hieno ja hienostunut – kirkkoja on useita ja vanha kaupunki erittäin viehättävä. Tuomiokirkko on katedraali, jonka veroisia Tsekin tasavallassa löytyy vain Prahasta. Yksi erittäin mukava asia kaupungissa on, että se on ns. ”parempi kaupunki”, mutta turismi on vasta löytämässä sitä. Viimeisten viiden vuoden aikana nyt oli ensimmäinen kerta kun näin kaupungin kaduilla turistiryhmän. Eli sikäli kuin mikäli minun on vinkattava matkakohteita yleensä kenellekään, niin tässä on yksi helmi. Kaupungissa on mm. eläintarha ja vesipuisto ja kuten jo totesin, itse kaupunki on erittäin hieno. Hintataso on Praha miinus paljon, joskin kaupungin parhaan pihviravintolan U Kohoutan hintataso on noussut kuin Koneen hissi – kohta joudun jättämään toisen pääruuan väliin siellä käydessäni…

Yllä: Näkymä Olomoucista, jossa tehdään historiallisessa keskustassa kovasti tietöitä – hotellini Palac ja taustalla Olomoucin tuomiokirkon torni

Olomoucista matka vei Varsovaan – itse asiassa Prahan ja Varsovan välillä on suora junayhteys, joka kulkee Olomoucin kautta. Hyppäsin tähän junaan, joka oli tullessaan Olomouciin vain 65 minuuttia myöhässä. Miellyttävä yllätys oli se, että ennakkotiedosta poiketen junassa ei ollut ravintolavaunua – se on aina kiva juttu, kun matkan kesto on 6,5 tuntia ja varsinkin silloin, kun juna on sen pari tuntia perille tultaessa myöhässä. Filatelistillehan ei ruoka tunnetusti maita. Eli varoituksen sana, jos joku tällaisia entisen Itä-blokin junayhteyksiä pohtii. Homma voi ns. rankasti sadella reisialueelle – toisaalta, kun junalippu ensimmäisessä luokassa maksaa saman kuin Jyväskylästä Helsinkiin kakkosessa, ei voi olla aivan täysin näreissään. Ja sitäpaitsi junareissun aikana ehtii, sen pitkittyeessä, keskittyä pohtimaan postihistoriakohteiden taksoja – tällä kertaa luupin alla oli eräitäkin kohteita, joiden taksat eivät näyttäneet täsmäävään suurenkaan järmäämisen jälkeen.

Yllä: Varsovan kulttuuripalatsi, eli kommunismin ajan ehkä suurin monumentti – vastaavia löytyy kaikkien itäblokin maiden pääkaupungeista

Varsovaan päästyäni, tietysti, aloin heti pohtia missä lienevät paikalliset postimerkkiliikkeet. Näitä löytyikin kokonaiset neljä kappaletta googlesta – kuitenkin siten, että yksi liikkeistä oli onnettoman kaukana ja yksi ilmeisesti ja selkeästi vahvasti rahaliike enemmän kuin postimerkkililiike. Parhaat arvostelut oli saanut eräs liike metroreitin varrella – lähdin siitä, että hyvinkin saattaa käydä niin, että mahdollisuuteni käydä liikkeissä on erittäin rajattu ja näin ollen yksi varma tapaus, jonne pääsen vikkelästi on parempi kuin täysin tyhjä arpa. Näin olleen valitsin tämän liikkeen ensimmäiseksi visiittikohteeksi. Eli lähdin Varsovan metrolla kohti Raclawickan asemaa, jonka lähellä arvelin liikkeen olevan. Huomasin tullessani asemalle, että liike, jonka osoitteessa oli kadun numero 46 oli jossakin kaukana edesspäin, nimittäin Raclawickan asema oli numeron 92 kohdalla, onneksi sentään samalla kadulla. No kävelin kymmenen minuuttia verkkaalleen eteenpäin ja juuri seuraavan aseman kohdalta (tietysti) löysin numeron 46. Numeron kohdalla oli useita taloja ja liikkeen tarkka osoite oli kortteli 46-50 ja talo e, joka oli ns. toisessa rivissä. Nähdessäni sisäänkäynnin tiesin jo, että kyseessä mitä suurimmalla todennäköisyydellä olisi hukkareissu.

Yllä: Varsovassa sijaitsevan postimerkkiliikkeen fasadi osoiteessa Niepodleglosci 46-50e

Ikkunassa sentään luki isolla ”znaczki” eli puolaksi postimerkki tai ”postimerkkejä”, mutta ovesta näkyi hyvin pieni putiikki, eikä lainkaan tyypillistä riviä kartoteekkeja tai muuta keräilytavaran säilytysjärjestelmää – vaan sohvaryhmä ja lattialla muutamia pahvilaatikkoja täynnä säilökirjoja. Ihme ja kumma kyllä, sisällä oli asiakas ja ilmeisesti kauppaa käytiin. Kysyin kauppiaalta, että onko mitään Suomea – vastaus oli, että ”Finland is so far away” – eli Suomi on niin kaukana… kuulemma yhtäkään suomalaista postimerkkiä ei ole. Kun kysyin ylipäätään, että onko mitään hajua, että kenellä mahdollisesti voisi olla, niin miehellä pyörivät silmät päässä kuin se surullisenkuuluisa hedelmäpeli. Kuulemma vain puolalainen filatelia kiinnostaa. En lähtenyt kinaamaan, vaan lähdin pois. Olut on Puolassa edullista ja elämä lyhyt yleisestikin ottaen.

Matkasta jäi käpälään vain yksi asia, nimittäin en pystynyt reissussa ollessani osallistumaan erään mielenkiintoisen kohteen huutamiseen, joka oli myytävänä Sinetti-Postin huutokaupassa. Tämä tietysti jäi harmittamaan, varsinkin, koska voittaja sai kohteen edullisesti ja olisin voinut siitä enemmänkin huutaa…. mutta tätähän sattuu. En voi valittaa – renki menee sinne minne työnantaja käskee.

 

 

Avoimen luokan M30 keräilyn buumi ympäri Suomen

By

Korviini on kantautunut tieto M30 kohteiden suorastaan ankarasta haalimisesta ja kohteiden hyvin syvällisestä tutkimuksesta, ympäri Suomen. Olen tietysti M30 keräilijänä hyvin iloinen, että M30 kiinnostaa ja, että kuten hyvään keräilyyn kuuluukin, kohteisiin syvennytään tarkasti. Postihistoriassa on tärkeää ymmärtää, että myös lähetysten sisältö on usein kiinnostava ja mm. joissakin sensuroiduissa kohteissa voi saada aivan erinomaista väriä kohteen kuvailuun, jos vaikkapa kuoressa kulkenutta kirjettä on sensuuri mustannut tai muutoin käsitellyt. Pakettipostin osalta on erittäin harvinaista, että avamaattomia paketteja tai paketteja, joissa sisältö on tallessa on jäänyt kokonaisina keräilijöiden haltuun. Jos näin onkin joskus käynyt, en ole koskaan itse sellaista nähnyt, kunnes vasta juurikin aivan vast´ikään.

Yllä: Avoimen luokan M30 kokoelman kokoelmakohde.

Keräilybuumin on saanut aikaan markkinoille tullut M30 merkeillä lähetettyjen pakettien erä, joiden sisältönä on kolmen tähden jaloviina, eli Jallu, pullo. Lähetykset on lähetetty Rajamäeltä 5.4.1932, eli samana päivänä kun kieltolaki lakkasi olemasta voimassa. Kysymyksessä on ensimmäisen painoluokan paketti, jonka lähettämiseen on käytetty 2kpl M30 2mk violettia ja 1kpl M30 1km oranssia leijonamerkkiä, eli yhteensä 5mk. Ensimmäisen luokan (alle 1kg) paketin taksa oli 1.7.1924 – 31.8.1942 5,00mk. Itse en olisi uskaltanut pulloa lähettää ilman, että olisin maksanut lähetyksen särkyvänä. Huomautan, että kohde on ylihinnoiteltu, sillä sitä myyvä valtio-omisteinen keräilyliike tilittää jokaisesta myydystä kohteesta suuren määrän rahaa valtion kassaan, tätä tilitettävää osuutta kutsutaan yleisesti nimellä alkoholivero.

Palatakseni tähän lähetyksen ajankohtaan… siis juuri siihen päivään, kun kieltolaki loppui – kyseessähän oli vuonna 1919 alkanut kuiva kausi, joka kesti siis kokonaisuudessaan yli kolmetoista vuotta. Kieltolakia oli yritetty saada läpi useita kertoja, kunnes vuoden 1917 epäselvissä oloissa se meni läpi Venäjän väliaikaishallituksessa ruhtinas Lvovin toimiessa sen johdossa. Tämä hallitus päätti, että kieltolaki astuisi voimaan 1.1.1919. Tässä välissä Suomi itsenäistyi ja käytiin myös sisällissota… mutta lakia ei muutettu. Tämä aikakausi muistetaan myös ei pelkästään negatiivisena, nimittäin koskaan aiemmin eikä koskaan myöhemminkään, ole Suomessa  ”yrittäjyys” ja ”tuontiagentuuritoiminta” kukoistanut niin vahvana kuin kieltolain aikana.

Yllä: Kieltolain aloittanut säädös vuodelta 1917

Itse asiassa kieltolaki osoittautui välittömästi epäonnistuneeksi, sillä käytännössä alkoholin kulutus siirtyi kokonaisuudessaan miedommista alkoholijuomista, kuten viineistä ja oluista kirkkaisiin. Lisäksi syntyi valtava rikollinen teollisuus ja maahantuontibusiness, jonka kustannukset ja lieveilmiöt itsessään olivat valtiolle kalliita. Tärkeimpänä rahallisena menetyksenä voidaan todeta olleen käytännössä kaikkien alkoholin verotulojen välitön menettäminen, nimittäin salakuljetetusta pirtusta ei veroja maksanut kukaan. Ulkomailla suomalaisten viralliseen tipattomuuteen suhtauduttiin nyrpeästi, Portugal kielsi suomalaisen paperin tuonnin ja Ranska asetti suomalaiset tuotteet boikottiin.

Kun kieltolaki kumottiin joulukuussa 1931 pidetyn kansanäänestyksen perusteella, alkaen huhtikuussa 1932, alkoi alkoholin myynti 5.4. kello 10 Oy Alkoholiliike Ab:n toimipisteissä. Tästä asti on Alko toiminut monopoliasemassa Suomessa – nähtäväksi jää tuleeko milloinkaan päivää, jolloin allekirjoittanut näkee viinan täydellisesti vapautuvan Suomessa. Olemme nähneet miten vaikeaa tuntuu neloskaljankin saaminen maitokauppaan olevan, viineistä puhumattakaan.

Viinan haitatkin ovat selvät – toivonkin kaikesta sydämestäni, ettei kukaan tästä avoimen luokan M30 keräilystä kovalla intensiteetillä nauttiva joudu suorittamaan seuraavana aamun katumusharjoituksia. Niille lukijoista, jotka ottavat asiat liian tosissaan saattaa kuitenkin pieni tutustuminen tällaiseen kohteeseen olla hermoja rauhoittava elämys.

 

SFP:n elokuun huutokauppa ja uudet tilat Naantalissa

By

Kesän jälkeen saatiin huutokauppasyksylle startti Suomen Filateliapalvelun huutokaupasta 104, Tällä kertaa myytävää oli M30 osastossa noin kolmekymmentä kohdetta, joista pääosa filateliakohteita. Postihistoriaa ei siis myytävänä juurikaan ollut. Toki postilähetyserissä oli mukana M30 tavaraakin, mutta tällä kertaa ei mitään erikoista. Filateliapuolella myytävien kohteiden taso oli mielestäni kohtalaisen hyvä ja olin hyvin iloinen nähdessäni, että limittiä ei kohteiden osalta oltu asetettu liian korkealle. Muutaman kohteen osalta hinta nousi huomattavasti ja minulle jäi suorastaan sellainen olo, että M30 keräily on saanut jonkinlaista puhtia.

Yllä: Myynnissä ollut levyllinen loisto ja lähes loistoleimaisia M30 merkkejä. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Loistoleimaisia merkkejä oli myytävänä levyllä kohdenumerolla 1435. Tämän levyn osalta ensiksi silmään sattui kolme kappaletta Ahvenanmaalla Getassa postin varaleimalla lähes loistona leimattua M30 kuvamerkkiä. Näistä hieman ensiksi innostuin, erityisesti 10mk saimaan vaaleanvioletista… pienen pohtimisen jälkeen aloin kuitenkin epäillä asiaa – nimittäin on liian hyvää ollakseen totta, että samalla postitoimipaikalla on leimattu kolme yläarvoa aivan samanlaisilla leimoilla lähes loistoina. Lisäksi vielä, kun eräs keräilijäkolleega huomautti, että Ahvenanmaa-osastolla oli kaksi vastaavaa leimausta lisää, joissa M30 merkkien pareille oli käytetty samaa leimaa… tuli selkeästi kitkerä maku suuhuni näistä näennäisen hienoista kohteista. Olenkin siis valmis väittämään, että kyseessä on tarkoituksellisesti tehty leimaus näille merkeille eikä suinkaan tarvekäyttö – eli melkein vetäisin esiin ns. humpuukikortin. Leijonamerkkien osalta minulla ei ole ”valittamista” ne ovat selvästi ihan käypää tavaraa, mutta Getan leimaukset ovat suspekteja. Limitti oli 20€ ja kohde meni kaupaksi 23 eurolla, ostaja ei siis ota tässä suurta iskemää, vaikka Getan kohteet ovatkin mitä ovat.

Yllä: Myynnissä ollut kohde 1437, levyllinen siirtymiä. Näistä parhaat ovat 2mk lilan merkin siirtymä ja 10mk violetin siirtymärivi. Myös 1½mk lilan merkin siirtymä on hyvä. Kohde nousi 20 euron limitistä aina lähes 130 euroon saakka. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Myytävänä oli useita levyllisiä siirtymiä, joista osa sisälsi parempiakin eli vaikeampia siirtymiä. Korkeimmalle nousi erä, jossa oli myytävänä kuuden merkin vaakarivi 10mk violetin merkin siirtymiä ja 2mk lilan merkin pystysiirtymä – kohde nousi aina 130 euron tuntumaan. Itsekin olin tästä kiinnostunut, mutta hinta karkasi minulta (onnellinen ostaja voi tietysti tuosta kuuden merkin rivistä myydä minulle puolet, halpaan hintaan tietenkin!!). Kohteen hinnan nousu näin korkeaksi oli minulle yllätys, vaikka levyllä kolme hiukan parempaa siirtymää onkin. Muitakin parempia siirtymiä oli myynnissä – yksittäiskohteena myyty 6mk oranssin nelilö, jolla oli pystysuuntainen siirtymä myytiin hintaan 102 euroa, joka oli tästä kohteesta mielestäni ihan sopiva hinta. Kyseessä on hyvä kohde – aiemmin tämän merkin erikoisuuksia on myyty korkeilla hinnoilla.

Yllä: 6mk oranssin merkin siirtymä nelilö. Hyvä filateliakohde tälle merkille. Myyntihinta 102 euroa. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Muitakin siirtymiä oli myynnissä, 1½mk harmaan siisti siirtymäpari myytiin alle neljällä kympillä ja 50p vihreän siirtymä kolmirivilö hiukan alle seitsemällä kympillä. Kaikki siirtymät menivät kaupaksi – tällä kertaa sai, jos halusi luopua rahasta, kerättyä hyviä siirtymiä kokoelmaansa. Myytävänä oli kolmesta M30 merkkien arvosta liimoittamattomia esittelyarkin palasia. Kysymyksessä ovat siis ehdotearkeista leikatut hammastamattomat merkit. Kyseessä on M30 filatelistille ”tarpeellinen” kohde, sillä kokoelmassa tulisi esitellä myös ehdotteita – nämä esittelyarkin palaset ajavat tätä asiaa. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se nousi neljään kymppiin. Yhden palasen hinnaksi tuli siis alle 15 euroa – edullisesti meni. Nämä ovat kuitenkin harvinaista herkkua, noin 50 kertaa harvinaisempaa kuin esimerkiksi Duudson-arkit. Muitakin hammastamattomia M30 kohteita oli myytävänä – eli liimoitettuja hammastamattomia kolmesta arvosta näitäkin. Kyseessä on kohtalaisen harvinainen asia, eli vahingossa hammastamattomia M30 merkkejä. Kaupin M30 käsikirjasta jokainen voi lukea itse kunkin merkkiarvon osalta painettujen hammastamattomien merkkien määrän ja huomata, että näiden liimoittamattomien lukumäärä on kokonaisuudessaan hyvin matala, puhutaan sadoista kappaleista. Jälleen aivan eri luokkaa harvinaisuudeltaan kuin esimerkiksi jo edellä mainittu Duudson tavara. Hinnat pysyivät mielestäni alhaisina, kolmen kympin kinttaalla ja helpoin 5mk keltaisen hammastamaton pystypari meni limitillä 20 euroa – halpaa kuin saippua.

Yllä: 15mk punaisen painoserä numero 929, jolle painettu vuosiluku 1951 väärin. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Suomalaisen M30 filatelian yksi tunnettu erikoisuus on, että vuonna 1951 painetuissa arkeissa on reunassa olevan numeroinnin yhteydessä oleva vosiluku mennyt väärin. Näitä virheitä tunnetaan ainakin 10mk vihreän, 10mk ruskeanvioletin, 15mk punaisen ja 25mk sinisen merkin osalta. Näistä 10mk vihreän vuosivirhe lienee yleisin. Tällä kertaa myytävänä oli virheellisellä vuosiluvulla varustettuja numerokuusiloita 10mk vihreästä ja 15mk punaisesta merkistä – kummankin limitti oli laitettu 20 euroon. Näistä huudettiin noin 30 euroa kummastakin. Mukana huutokaupassa oli myös pari M30 kuvamerkkiä laskoksilla – 5mk Olavinlinna ja 20mk postitalo – kumpikin meni kaupaksi, toinen limitillä 20€ ja toinen lähemmäs kolmella kympillä.

Yllä: Helsingistä Berliiniin, Saksaan 15.10.1942 lähetetty lentopostikortti, jolla sekä Suomen, että Saksan sensuurit. M30 4mk postitalo single. Taksa: Saksan erikoistaksan postikorttitaksa Saksaan (1.10.1942 – syyskuu 1944) 2,00mk + postikortin erikoislentotaksa Saksaan (1.10.1942 – syyskuu 1944) 2,00mk = 4,00mk. Hyvä ja vaikeahko yksittäispostite, kokoelmakelpoinen. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Postihistoriapuolella oli hiljaista, mukana oli seitsemän postihistoriakohdetta, joista kaksi Zeppelinin Etelä-Amerkikalentokohteita. Muista kohteista mielenkiintoisin oli Saksaan lokakuussa 1942 lähetetty lentopostikortti, joka oli lähetetty 4mk postitalomerkillä. Kuten suurin osa lukijoista muistanee, oli Suomen ja Saksan välillä sovittu siitä, että monen lähetyslajin osalta maidemme välillä käytettäisiin kotimaan postitaksaa 1.4.1942 alkaen. Tämän lisäksi oli sovittu, että Suomesta Saksaan kulkevan kirjepostin lentotaksa olisi sama kuin kotimaassa alkaen 1.10.1942. Vastaava taksajärjestely oli voimassa myös Saksan valtakuntaan liitettyihin alueisiin kuuluvan postin osalta ja käsitti mm. Itävallan, Puolan ja Ukrainan. Yksittäispostitteena tämä on mainio kohde 4mk postitalomerkille – 2*2mk merkein vastaavia postikortteja tunnetaan huomattavasti paljon enemmän. Kohteen limitti oli 20 euroa ja myyntihinta noin 40 euroa, mikä kohteesta on mielestäni ihan ok hinta. Summa summarum tämän huutokaupan osalta on se, että vaikka kohteita ei ollutkaan myytävänä kovinkaan monia oli mukana hyviä filateliakohteita – postihistorian osalta ei ollut yhtä kohdetta lukuunottamatta mitään erikoista tarjolla.

Yllä: SFP:n uusien toimitilojen aula sisältää pienen myyntinurkan. Tatu Untinen keskustelee kutsuvieraiden kanssa.

Suomen Filateliapalvelu järjesti 15.8. illalla tutustumistilaisuuden uusiin tiloihinsa Naantalissa. Liikkeen muutosta uusiin tiloihin on keskusteltu keräilijöiden keskuudessa jonkin verran, sillä on arveltu tällä muutolla olevan negatiivista vaikutusta mm. Hellman huutokauppoihin. Ajatellaan, että Naantaliin on vaikeaa mennä. Itse olin liikenteessä autolla ja ajelu tähän tutustumistilaisuuteen sujui helposti – uudelta Helsingin moottiritieltä käännytään Turun ohikulkutielle, joka vie käytännössä Raision läpi suoraan Naantalin pikatielle, josta käännytään samalle rampille, kuin mentäessä Aurinko Golfin kentälle (suuret vihreät golf-kentän viitat). Rampilta ajomatkaa on arviolta kilometri. Helsingistä ajoaikaa tullee noin tunti ja kolme varttia, kun vastaavasti Turun toimipisteeseen kesti noin puolitoista tuntia.

Tutustumistilaisuuteen oli saapunut arviolta nelisenkymmentä henkeä, mukana valtakunnan eturivin filatelisteja – paikalla oli vahva edustus Turun kerhosta, mutta myös kauempaa oli porukkaa paikalla. Samassa yhteydessä oli mahdollista tutustua myös tulevan 104. huutokaupan kohteisiin ja tätä mahdollisuutta vieraat käyttivät ahkerasti hyväkseen. Tiloissa on aulatilojen ja ”tiskin” lisäksi myös hyvät tilat huutokauppakohteiden säilyttämistä ja näyttöä varten. Yksi kolmasosa tiloista on varattu huutokauppasalille. Tilat on rakennettu täysin nollasta, eli kaikki on uutta – tällainen liiketilainvestointi on firmalle kuin firmalle iso satsaus, mutta tässä tapauksessa on oltu fiksuja, sillä sijainti on Naantalin näkökulmasta ajateltuna aivan erinomainen ja tilat ovat monikäyttöiset.

Yllä: uusissa tiloissa on satsattu valaistukseen, mikä tarkoittaa sitä, että kohteisiin tutustuminen onnistuu hyvin. Kuvassa Jukka Mäkipää ja taustalla mm. Asko Haahtela tutustumassa kohteisiin.

Itse uskon, että kun huutokaupat jatkuvasti ovat siirtyneet enenevässä määrin verkkoon tulee sijainti merkittävästi menettämään merkitystään. Kalliiden kohteiden osalta on oltava jatkossakin joku paikka missä niihin voi tutustua, mutta Keski-Eurooppalaiseen tapaan tulee huutokauppameininki menemään enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että paikan päälle tullee henkilöitä, jotka edustavat itsensä lisäksi myös muita ja huutavat isomman porukan tarpeisiin. Kansainvälisesti ajatellen Suomi on täysin sivussa, joten on kohtalaisen merkityksetöntä, että onko huutokauppa Helsingissä vai Naantalissa, jos kohteita tullaan huutamaan isolla rahalla. Uskon, että liikkeen johto osaa rakentaa tarvittavat yhteistyösopimukset mm. paikallisten hotellien kanssa majoituksesta huutokauppavieraille ja järjestämään esimerkiksi Turkuun huutokauppapäivän aamulla tulevilta junilta pari pikkubussia sopuhintaan ”ovelta ovelle”. Huutokauppapäivän aikana tapahtuvaa ruokailua jne. voisi myös harkita – sopuhintaan, tällöin ihmiset olisivat tyytyväisiä. Joka tapauksessa oli hyvin ystävällistä kutsua keräilijät tutustumaan uusiin tiloihin ”informaaleissa merkeissä”.

Japanin M30 tyhjiö

By

Japan Philatelic Center Osakan keskustassa

M30 matkailija on päässyt niinkin kauas kuin Japaniin – tässäkin yhteydessä, vaikka nähtävää onkin runsain mitoin, ei keräilijä unohda harrastustaan.  Tästä syystä ollessani Osakassa, Japanin toiseksi suurimmassa kaupungissa, selvitin ja huomasin, että kaupungissa on muutamia postimerkkiliikkeitä. Näitä lähdin tietysti katsastamaan.  Liikkeistä kaksi on samassa kompleksissa aivan Osakan keskustassa. Toisella näistä, Japan Philatelic Centerillä on Googlella löydettävät verkkosivut. Toinen liike, jonka nimi ei minulle auennut, on siis samassa kompleksissa ja löysin sen aivan sattumalta. Samassa paikassa on myös ainakin yksi rahaliike.

Toinen, nimeltään tuntemattomaksi jäänyt liike samassa kompleksissa JPC:n kanssa

Tiedustelin JPC:ltä suomalaista postihistoriaa ja vastaus oli ikävä kyllä odotetunlainen, eli ”ei ole”. Huomasin kuitenkin, että myynnissä oli yksi kansiollinen suomalaisia merkkejä, tavara oli ns. peruskokoelma, jota oli kerätty itse tehtyyn kansioon. Kysyin lisäksi olisiko jotakin Eurooppaa kuorina, niin ainoa mitä oli näyttää oli pari isompaa laatikkoa 2000 luvun postia Euroopasta Japaniin. Harmillinen juttu – mielelläni olisin ostanut Japaniin tullutta vanhempaa postia – minulla on vain pari Japaniin mennyttä lähetystä M30 merkein, lisä ei olisi ollut haitaksi. Mikäli joku lukija sattuu olemaan menossa Osakaan ja nämä liikkeet kiinnostavat, niin minulta saa tarkemmat ohjeet tarvittaessa.

Postimerkkiliike löytyi kompleksista, johon kuuluu neljä taloa, tässä kuva yhdestä kompleksin talosta.

Seuraavaksi päätin lähteä katsastamaan kirjakaupan annin tai oikeammin, satuin vahingossa kirjakauppaan ja muistin, että voisihan siellä olla ”jotakin” filatelia-aiheistakin kirjallisuutta. En ollut väärässä. Kirjakauppa nimittäin oli kolmessa kerroksessa, joista jokainen oli keskiverto suomalaisen kirjaston kokoinen, eli kyseessä ei ollut mikään R-kioski. Kysyin myyjältä, joka vei minut suoraan filateelista kirjallisuutta sisältävän hyllyn luokse. Ja tosiaankin – hyllyllinen kirjoja löytyikin. Mielenkiintoista oli nähdä eri aihekokoelmista tehtyjä kirjoja myytävän kirjakaupassa – mukana oli mm. säveltäjiä käsitteleviä aihekokoelmia (mm. Mozart ja Chopin) sekä erilaista kuvataidetta käsitteleviä kokoelmia. Myytävänä oli myös merkki per merkki esittelyjiä japanilaisista juhlamerkeistä ja käsikirjatyyppinen teos Japanilaisista kiku, eli krysanteemimerkeistä. Onnetonta minun kannaltani on, että teokset ovat kaikki japaniksi ja oma japanin taitoni on huonompi kuin huono. Mielenkiintoista oli, että kaikki teokset olivat järjestään uusia – Japanissa siis on filateelista julkaisutoimintaa kohtalaisen paljon.

Kirjakaupan hyllyllinen filateelista kirjallisuutta

Mieleeni juolahti, että missäköhän suomalaisessa kirjakaupassa on nykyään ylipäätään jotain filateelista kirjallisuutta myynnissä – aika hiljaista taitaa olla. Onneksi meidän kirjastomme ovat erinomaisia ja niistä yleensä löytyy hyvinkin teoksia ja luetteloita. Kirjojen hinta ei ollut kovin kova, jos vertaan muutamien muiden maiden kohdalta kohtaamiini kokemuksiin. Myynnissä oli myös Sakuran 2018 Japani luettelo, eli paikallinen ”Norma” tai ”pikku-LaPe” – otin kappaleen mukaani. Ostin myös JSCA:n julkaiseman vanhemman pään käyttösarjan merkkien erikoisluettelon. Tämä erikoisluettelo on tiedoiltaan suomalaisen luettelon kaltainen ja sisältää siis tietoa mm. eri painoksista ja väreistä hintatietojen lisäksi.

JSCAn erikoisluettelo ja Sakuran 2018 ”tavallinen luettelo”

Vaikka M30 kohteita ei Japanista löytynytkään, niin ilman kotimaista filateliaa ja postihistoriaa ei suinkaan tarvinnut tällä kertaa jäädä, nimittäin pääsin tutustumaan Japanissa asuvan Punaisen Ristin merkkien postihistoriaa keräilevän keräilijän kokoelmaan hänen kotonaan Kasugain kaupungissa lähellä Nagoyaa. Oma osaamiseni Punaisen Ristin merkkien postihistoriasta on tähän asti ollut hyvin rajattu, mutta tietoa kertyi kokoelmaa katsellessa. Kokoelmassa avautui eteeni tavallista parempi kattaus lähetyksiä käytännössä kaikkialle maailmaan – mukana oli erityisesti kaukomaihin menneitä kohteita. Toivotaan, että tämä kokoelma nähdään joskus Suomessa näyttelyssä – kuulin, että pariin otteeseen kokoelman kohteita on Japanissa jo esitelty.

Postal History of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 4

By

Jatketaan kokoelman videointia, vaikka Finlandia 2017 näyttely onkin jo ohi. Alkuperäinen tarkoitus oli, että olisin ehtinyt videoissa käsitellä kaikki kokoelmasivut, mutta päivässä on vain 24 tuntia, joista jokunen on pakko silloin tällöin nukkuakin – onneksi mikään ei estä videoesitysten täydentämistä näin jälkikäteen.

Osat 8 ja 9 kokoelmaa esittelevistä videoista – päästään jo kokoelman neljännen kehyksen loppuun.

Esittely jatkuu 10. video – AO-mail, eli ”autres objects” tällä kertaa ulkomaille. Painotuotteita siis.

Viimeinen video, eli 11. osa.

Finlandia 2017 – Suurnäyttely Tampereella, Osa 2

By

Kuten aiemmassa blogissa jo kuvailin, oli Finlandia näyttelyssä hyvä kauppiastarjonta, johon allekirjoittanutkin tutustui henkilökohtaisesti. Käytännössä kävin kaikki kauppiaat läpi etsinnöissäni, jotka olivat keskittyneet M30 postihistoriakohteiden löytämiseksi. Olin pohtinut, että jos yhdenkin uuden kohteen löytäisin kokoelmaani olisin hyvin tyytyväinen. Kaiken kaikkiaan tarjonta oli kokonaisuudessaan aika hyvää ja jos olisin aloittelemassa M30 keräilyäni olisin löytänyt mahdollisesti paljonkin kohteita, mutta kun ”tarvekartoitus on tehty” on aina vain vaikeampaa löytää kokoelmaan sopivaa materiaalia. Toki, kuten moni keräilijä, ostan silloin tällöin sellaisiakin kohteita, joita mielestäni ”halvalla saa” vaikka mitään varsinaista tarvetta ei olisikaan. Järjestäjien puolesta otettuja valokuvia Finlandia 2017 näyttelystä voi katsella tästä linkistä. Jokainen voi tutkia, josko löytää itsensä jostakin kuvasta! Kuvattuna on laajasti myös kauppiaiden kojuja (liittyen tähän postaukseen).

Yllä: Kuvioleima Kotka 26b kirjeellä Helsinkiin.

Yksi tekemäni löytö oli Suursaaren taisteluvalmisteluihin liittyvä kuvioleimakohde M30 merkillä, eli kuvioleima Kotka 26b. Tämä kuvioleima on kohtalaisen harvinainen ja sen ”idea” on, että tyypillinen ketjuleimasta löytyvä paikkakunta ja päivätiedon sisältävä ympyrä on korvattu seitsemällä viivalla näiden tietojen peittämiseksi. Leima siis on oikeastaan sotasensuurikohde. Kaikki tällä leimalla leimatut kohteet, jotka olen nähnyt ovat samalla 2,75mk violetilla M30 merkillä. Kuoren takana on Helsingin saapumisleima ja toiseen kertaan myöskin kyseinen kuvioleima. Tämä on kokoelmakelpoinen kohde, mutta minulla tällainen kokoelmassani jo on, joten ostin juurikin siksi että se oli mahdollista eikä oikeastaan mistään hyvästä syystä.

Yllä: Painotuotepostikortti Hangosta 23.10.1947 Baseliin Sveitsiin. M30 2½mk vihreä single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk. 

UPU:n värimääritys painotuotteille on vihreä ja Suomi noudatti UPU:n toiveita hyvin tarkasti. Tästä on helppoa tunnistaa mitkä M30 merkit on tarkoitettu ulkomaan painotuotteille. Sodan jäkeen posti aukesi vähitellen ja painotuote lähetyslajina ei auennut samaan aikaan kaikkiin maihin – itse asiassa kaikkiin maihin painotuotteet olivat avautuneet vasta 1948 loppuun mennessä. Löysin eräältä saksalaiselta kauppiaalta Lauri Peltosen mainoskortin, joka oli kulkenut painotuotteena. Vaikka kyseessä on Peltosen mainos, niin kohde on mielestäni aika hyvän näköinen – kyseessä ei ole filateelinen lähetys sinänsä vaan mainos, myöskään mitään loistoleimaa ei selvästi ole haettu. Kyseinen 2½mk vihreä M30 merkki painotuotteella ei ole mitenkään erityisen harvinainen, mutta se ei myöskään ole aivan mitätön kohde. Tämä kortti lähti mukaani kympillä – mikä on mielestäni edullinen hinta, koska kohde on hyvän näköinen ja erinomainen esimerkki painotuotekortista.

Yllä: Bernistä Sveitsistä 4.7.1946 Kumpuun lähetetty tullattu kirjattu kirje. Tullausmaksuna 2kpl M30 2mk vihreitä ja M30 8/5mk päällepainamaleijona, yhteensä 12mk. Taksa: Kirjeen tullaus (1.9.1945 – 31.12.1946) 12,00mk. Erittäin harvinainen.

Kun löysin tullatun kirjeen eräältä Tanskalaiselta kauppiaalta alkoi hymyilyttämään – kirjeiden tullaus oli nimittäin harvinaista herkkua M30 aikana ja tullattuja kirjeitä on hyvin vaikeata löytää. Tyypillisesti tullauksia löytyy paketeille, muttei kirjeille – kirjeiden tullaukseen oli myös olemassa oma taksansa. Parasta kyseisessä kirjeessä mielestäni on se, että tullauksen maksamiseen käytetyt merkit on sijoitettu kirjeen etupuolelle, eikä takapuolelle, kuten usein myöskin tehtiin. Tämä tarkoittaa kokoelman kannalta sitä, että ei tarvitse ottaa erillistä kuvaa kääntöpuolesta, vaan kohde on sellaisenaan hyvä. Tässä tapauksessa minua miellyttää myös se, että tullaukseen on käytetty 8/5mk päällepainamaleijonaa, jolle tämä on myös hyvä filateelinen kohde. Toiveeni siis toteutui – löysin kokoelmaani mahtuvan kohteen, vaikka kun kauppias kertoi hinnan, oli hymyni hetkeksi hyytyä… mutta onneksi pokeri ei pettänyt. En usko, että kauppias ymmärsi kyseessä olleen tullaus-tapaus, vaan luuli kyseessä olevan ”tavallisen” lunastuksen. Tyypillisestä lunastetusta kirjeestä en olisi missään tapauksessa maksanut samaa hintaa, ne eivät nimittäin ole mitenkään erittäin harvinaisia, vaikka joskus näyttäviä ovatkin.

Yllä: Helsingistä 20.9.1933 Washington D.C.:n Yhdysvaltoihin lähetetty toisen painoluokan lentokirje. M30 10mk Saimaa vaaleanvioletti, 5mk Olavinlinna ja 3mk tummanoliivi, yhteensä 18mk. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 4,00mk + lentolisä (per 20g) Yhdysvaltoihin (21.11.1929 – 31.10.1936) 7,00mk *2 = 18,00mk.

Telakka-teatteriravintolan yläkerrassa järjestetystä keräilytapahtumasta sain hankittua kolmekymmentäluvun alkupuolella USA:an lähetetyn toisen painoluokan lentokirjeen. Kysymyksessä on USA:n lähetystöstä pääministerille lähetetty kirje. Hyvää kirjeessä on se, että sen aikaiset korkeamman painotuotteen lentokirjeet ovat ihan hyviä kohteita ja vielä parempaa se, että 10mk Saimaa merkki on vaaleanvioletti. Tälle merkille hyvien kohteiden löytäminen ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta lähetysten, joissa on jotain muutakin kuin vain merkki hakeminen saattaa kestää pitkäänkin. Tässä kohteessa lukee takana, että se on ollut osana FDR:n (Franklin Delano Roosevelt) postimerkkikokoelmaa ja sen on postimerkkiliike Harmer leimannut – tämä asia on tietysti ns. hubbabubbaa, joka on Yhdysvaltain presidenttien ympärillä tapahtuvan busineksen tekemisen yksi ilmenemismuoto. Mitään filateelista lisäarvoa ei tämä asia kohteelle mielestäni tuo. Toki tämä on jonkinlaista ”tarinaa” joka kohteeseen liittyy ja sitä kautta ehkäpä jonkun silmissä jopa nostaa kohteen arvoa.

Yllä: Lentokirje Tampereelta 21.5.1958 Cantoniin, Kiinaan. M30 35mk Olavinlinna ja 2mk vihreä leijonamerkki, yhteensä 37mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.6.1956-31.3.1959) 30,00mk + lentolisä (per 5g) Kiinaan (1.10.1957-31.3.1959) 25,00 = 55,00mk. Taksa aivan päin mäntyä!

Tulin ostaneeksi Kiinaan menneen lentokirjeen, jonka taksa oli pielessä – ongelmia tuotti hailukka leima, jonka päivämäärää en nähnyt kunnolla ostohetkellä. Näitä aina välillä sattuu – toki mukanani ei ollut myöskään taksaluetteloa (miksi?), josta olisin voinut saada osviittaa oikeasta taksasta. Tämä on sarjassamme tyhmästä päästä kärsii koko rahapussi. Kiinaan 50-luvulla menneet kirjeet ovat aika hyviä kohteita, koska paikalliset olot olivat sekavat ja siksi postia on säästynyt vähän ja sitä lähetettiin Suomesta Kiinaan vähän.

Laareja kaivellessani huomasin itseäni kiinnostavan asian: M30 ehiöiden hintataso on alhainen ja laskenut vielä ”viimenäkemästä” – ilmeisesti ehiökeräily M30 osalta on hiljentymässä. Syitä tällaiselle tilanteelle voi tietysti olla useita, mutta veikkaan, että niillä, jotka ovat merkkimallin ehiöitä keräänneet alkaa tilanne olla ns. ”täydellinen” ja toisaalta kiinnostuneita on vähän. Yhteensä nämä syyt tarkoittavat, että hinnat pysyvät alhaalla. Olen laittanut näitä ehiöitä sivuun, jos jotain kiinnostavaa on tullut vastaan, mutten ole niihin mitenkään erityisesti satsannut – paukut ovat menneet pitkälti M30 postihistoriaan. Tälläkin kerralla jäi muutamia M30 ehiökohteita haaviin.

Yllä: Turusta 26.1.1939 Berliiniin Saksaan lähetetty 2mk punainen carte postale ehiökortti. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00 mk.

Ehiökortteja osteltaessa on oltava tarkkana sen suhteen, että tulee ostettua ”taksanmukaisia” kortteja. En tällä niinkään tarkoita sitä, että postitaksa olisi oikein vaan erityisesti sitä, että kortilla on tarpeeksi kirjoitusta, jotta kortti täyttää postikortin tunnusmerkistön. Paljon postikortteja lähetettiin tervehdyksinä ja niihin kirjoitettiin vain viisi sanaa tai vähemmän. Tällaiset olisivat kulkeneet tyypillisesti edullisemmin painotuotteena ja näin olleen niitä ei voi pitää parhaina mahdollisina kohteina ehiökorttikokoelmassa, sillä ehiökortit ovat nimenomaan tarkoitettu postikorteiksi.

Yllä: Kristiinankaupungista 18.2.1948 Hampuriin Saksaan lähetetty 6mk oranssi ehiökortti 1mk vihreällä M30 lisämerkillä, yhteensä 7mk. Brittiläisten miehitysjoukkojen sensuurileimaus. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00 mk.

Aivan samalla tavalla kuin postimerkkien postihistoriapuolella on ehiökokoelmissakin huomioitava kortin alkuperäinen käyttötarkoitus. Suomessa noudatettiin UPU:n väriohjeistusta ja punaiset ehiökortit oli nimen omaan suunniteltu ulkomaan käyttöön. Muun väriset (oranssit ja keltaiset) olivat lähtökohtaisesti tarkoitettu kotimaan ja Pohjoismaiseen käyttöön, poikkeuksia tietysti on (erityisesti ei-carte postale punaiset).

Yllä: Turusta 4.8.1947 Dresdeniin venäläiselle miehitysalueelle Saksaan lähetetty 7mk punainen carte postale ehiökortti. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00 mk. Kortin takana asianmukainen käsin kirjoitettu viesti vastaanottajalle.

Kaikki nämä kolme yllä olevaa ehiökohdetta maksoivat alle tai noin kympin kappale, joten hinnat eivät päätä huimaa. Seitsemän markan punainen carte postale ehiökortti (huom! on olemassa myös 7mk punainen ehiökortti ilman ”Carte Postale” tekstiä, joka oli tarkoitettu kotimaata varten) on mielestäni hintaansa parempi kohde.

Kaiken kaikkiaan mitään erityisen suurta määrää M30 kohteita minulle ei jäänyt haaviin, mutta olen tyytyväinen, koska mukaan tarttui kokoelmaan mahtuva kohde. Näin ei suinkaan tapahdu joka päivä!

SFP huutokauppa Finlandia 2017 yhteydessä

By

Suomen Filateliapalvelu (SFP) järjesti huutokaupan Finlandia 2017 näyttelyn yhteydessä. Jostakin syystä Liiton hallitus oli suuressa viisaudessaan valinnut pitää liittokokouksen samaan aikaan ja näin ollen en päässyt paikalle, koska osallistuin liittokokoukseen Salon kerhon edustajana. Liittokokous olikin oma asiansa, palaan ehkä siihen vielä myöhemmin. Huutokaupassa oli tarjolla muutamia hyviä M30 kohteita, mukana kiinnostavan filateliapuolen lisäksi myös hyviä lähetyksiä. Lisäksi myytävänä oli merkkimallin 1930 uniikkeja kilpailuehdotteita.

Yllä: Vaikea 3mk tummanoliivi pystypari hammastesiirtymällä (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Parempiin filateliakohteisiin kuului 3mk tummanoliivin merkin voimakkaasti siirtynyt hammaste pystyparilla. Tämä on vaikea siirtymä ja käsittääkseni näitä vastaavia tunnetaan yhden arkin yläreunan verran. Hinta ei noussut pilviin, sillä myyntihinta oli 80 euroa. Kohde on aidosti vaikea. Kolmen markan tummanoliiville ei ole mitenkään erityisen paljon erikoisuuksia tarjolla, hammastesiirtymän lisäksi oikeastaan vain kolmijalkaisena leijonana tunnettu kuvakevirhe ja kaksoishammastus, joka on erittäin harvinainen. Hyvä kohde siis ns. kovaankin kokoelmaan. Muitakin hammaste-erikoisuuksia oli tarjolla. Kohde 1296 koostui neljästä hammaste-erikoisuuksia sisältävästä merkistä – kaksi näistä oli hammastamattomia – myyntihinta oli 46 euroa. Mielestäni paras M30 filateliakohde tässä huutokaupassa oli 6mk oranssin merkin näyttävä arkin yläreunaan osunut hammaste-erikoisuus. Tässä oli arkki ilmeisesti taittunut ja sitä kautta hammastukset olivat siirtyneet ja menneet vinoon. Hyvänä tätä pitivät muutkin, sillä 80 euron lähtöhinnasta kohteen myyntihinta kipusi aina 520 euroon. Ei mennyt halvalla, mutta kohde ei ollut helppo.

Yllä: Näyttävä 6mk oranssin leijonamerkin hammaste-erikoisuus (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Muuta huomionarvosta myytävänä ollutta oli näyttävä harmaan sellupaperisen (HSP) 100mk Helsinki merkin pystysuuntainen laskos – tämä meni kaupaksi viidelläkympillä. Myytävänä oli myös muutamia eriä numerokuusiloita, jotka tekivät kauppansa.

Postihistoriapuolella myytävää oli suhteellisesti vähemmän. Kotimaassa kulkenutta oli M30 osastossa myytävänä kolme kohdeta – paikalliskirjeenä kulkenut sähkösanoma, pikkupaketti ja asekätkennästä istuneelle upseerille läheetty kirje. Paikalliskirjeestä maksettiin 75 euroa. Olen siinä käsityksessä, että tuomarit ovat ”tykänneet” näistä kohteista ja siksi lienee selvää, että niillä on menekkiä. Itse en pidä niitä kovin erikoisina, vaikka ne sähkösanomia ovatkin sisältäneet. Pikkupaketti oli kiinnostava, sillä se oli 40mk taksainen ja 40mk merkin yksittäiskäyttö. Pikkupaketin lähtöhinta oli 25 euroa ja sillä hinnalla se meni kaupaksi, mielestäni meni halvalla.

Yllä: Pikkupaketti 40mk taksalla, lähetetty Vöyristä Vähäkyröön ilmeisesti vuonna 1953. Leimaus on huono. Taksa: Pikkupaketti (1.1.1952-31.5.1956) 40,00mk. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Myytävänä ollut Islantiin 1948 mennyt lentokirje oli mielenkiintoinen, nimittäin Islantiin oli tuohon aikaan voimassa muista Pohjoismaista poikkeava lentotaksa kirjeille, mikä tarkoittaa sitä, että Islanti on tässä suhteessa muita Pohjoismaita ”parempi” lentokirjeen kohdemaa. Kirjeen perustaksa oli sama kuin muihinkin Pohjoismaihin, mutta siis vain lentolisä oli erisuuruinen. Kirjeen lähtöhinta oli 20 euroa, jolla se myytiinkin – tämä oli minulle yllätys, sillä ei näitä Islantiin menneitä lentokirjeitä mitenkään puissa kasva. Lisäksi on huomattava, että 9mk oranssille merkille ei ole mitenkään erityisen helppoa löytää hyviä käyttöjä ja tästäkin vinkkelistä katsottuna kohde oli ehkäpä parempi kuin miltä se ensisilmäyksellä saattoi näyttää. Tämän kohteen osalta uusi taksakirja näyttää kyntensä, oikea taksa on siellä listattu asianmukaisesti.

Yllä: Lentokirje (<10g) 24.9.1948 Helsingistä Reykjavikiin Islantiin. 9mk oranssin leijonamerkin tupla, yhteensä 18mk. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaissa (1.1.1948 – 30.11.1948) 12,00mk + lentolisä (jokaiselta 5 grammalta) Islantiin (24.10.1945 – 31.9.1957 ) 3,00mk*2 = 18,00mk (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Yllä jo mainittujen kohteiden lisäksi oli myytävänä vain kaksi kohdetta, joista kuitenkin kumpikin oli kiinnostava. Ensimmäinen näistä kahdesta oli painotuotepostikortti Intiaan 35mk Olavinlinnamerkin singlekäyttönä. Kuten jokainen arvaa on Intia kohtalaisen hyvä kohdemaa ja sinne mennyttä postia ei tunneta mitenkään erityisen paljon. Toinen kohde oli harvinainen OAT-leimattu lähetys M30 merkein Intiaan. Tämä kohde on kuitenkin, ikävä kyllä, väärätaksainen. OAT on lyhenne sanoista ”Onward Air Transmission” eli suomeksi leiman tarkoitus on sanoa, että ”lähetetään (Englannista) eteenpäin lentopostina”. Leimoja lyötiin sodan jälkeen, sillä tuolloin ei suinkaan ollut selvää, että kaikki posti lähetetään eteenpäin lentona, vaan suurin osa postista jatkoi matkaansa Englannista laivoilla. Lentokapasiteetti oli nimittäin sodan jälkeen rajattua ja tästä johtuen kaikkea postia, sellaistakaan jonka lentolisämaksu oli maksettu koko matkalle, ei välttämättä kuljetettu koko matkaa lentokoneella. OAT leimatut lähetykset ovat tyypillisesti kulkeneet mielenkiintoisia sodanaikaisia lentoreittejä käyttäen. Kohteen lähtöhinta oli 50 euroa ja se nousi aina 150 euroon saakka. Luulen tai oikeastaan tiedän, että mikäli kohde olisi ollut oikeataksainen olisi hinta voinut nousta tästä huomattavastikin korkeammalle.

Yllä: Porista 10.3.1945 lähetetty (<15g) lentokirje Bombayhin Intiaan. 4½mk sininen M30 leijona ja 25mk puunhakkaaja, yhteensä 29½mk. Leimattu OAT. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 31.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 5g) Intiaan (5.3.1945-23.10.1945) 8,00*3 = 28,50mk. Ylitaksa! (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Kuori on sensuroitu Suomessa ja Englannissa, mahdollisesti vielä kolmanteenkin kertaan jossain matkalla – mikähän HO/31 leima tarkoittaa? Voisi olla Home Office, eli osa postista voi olla kulkenut sisäministeriöön erikoissensuuriin. Suomi on saattanut olla vielä maaliskuussa 1945 suspekti entinen vihollisvaltio, jonka postia on erityisesti tarkastettu, varsinkin sellaista, joka on osoitettu majurille. Kuoren takana on Bombayssa lyöty leima 1. toukokuuta 1945, eli matka on kestänyt yli puolitoista kuukautta.

Yllä: M30 kuvamerkkien kilpailuun osallistuneet ehdotteet. Uniikit ehdotteet ovat A4 kokoisia. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Kuten jo postauksen aluksi mainitsin oli myytävänä myös M30 kuvamerkkien kilpailuun osallistuneita ehdotteita. Mielenkiintoista oli se, että ne olivat myytävänä osastossa ”juhlamerkit” eli paikassa, josta niitä ei ehkäpä aivan ensimmäisenä M30 keräilijä osaa etsiä. Merkkimallin M30 kilpailuehdotteet eivät kelpaa ainoastaan M30 keräilijöille, vaan nykytapojen mukaan myös M17 keräilijöiden kokoelmissa pitäisi olla ”viimeisillä lehdillä” seuraavan merkkimallin tavaraa ja tällaiset kilpailuehdotteet ovat siihen tarkoitukseen aivan erinomaisia harvinaisuutensa ja erikoisuutensa takia. Ehdotteet ovat uniikkeja käsin piirrettyjä, eli siis täysin varmasti ainoita tunnettuja kappaleita. Tällaisia ei ole edes postimuseossa. No joka tapauksessa, tällaista tavaraa oli myytävänä juhlamerkkien osastossa lähtöhinnalla 200 euroa. Ja lähtöhinnalla ne myytiinkin. Tämä mielestäni suhteellisen alhainen myyntihinta johtui luultavasti kahdesta syystä, joista yksi on se, että ehdotteet ovat A4 kokoisia, mikä tarkoittaa, että niitä on julmetun vaikeaa sisällyttää ainakaan A4 lehdillä kokoelmaan. Toinen syy on myyntiosasto.

Huomaan, että tätä kirjoitettaessa kaikki M30 osaston kohteet on myyty. Tämä on tietysti aika hyvä tulos mille tahansa huutokaupalle.

 

 

Finlandia 2017 – Suurnäyttely Tampereella, Osa 1

By

Kauan odotettu Finlandia 2017, FEPAn Euroopan tason suurnäyttely alkoi keskiviikkona 25.5.2017 Tampere Talossa. Tulin paikalle keskiviikkona ennen puoltapäivää ja olin erittäin ilahtunut nähdessäni, että näyttelyvalmistelut olivat onnistuneet erittäin hyvin. Varmasti kaikenlaista pientä on tapahtunut kulisseissa, mutta minun näyttelykokemukseni oli lähes täysin positiivinen ja kaikki mistä oli huomautettavaa ei liittynyt näyttelyn järjestelyihin mitenkään – olen valmis toteamaan omalta osaltani, että näyttely oli erittäin onnistunut. Juttelin sunnuntaina näyttelyn loppuvaiheessa tuomariston varapuheenjohtajan Brian Trotterin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että näyttely oli erittäin onnistunut. Toki Brian on herrasmies eikä puhu pahaa, mutta minulle jäi kuva, että mies tarkoitti tosissaan sanomaansa – erityisesti hän oli tyytyväinen siitä, että vaikka eräiden maiden komissaarit olivat tehneet lähes kaikkensa näyttelyyn tulevien kohteiden paikallesaamisen myöhästyttämiseksi, niin silti keskiviikkona vähän puolen päivän jälkeen käytännössä kaikki kohteet olivat paikoillaan ja nähtävinä. Vapaaehtoiset hoitivat kohteiden paikalleenlaiton eleettömästi ja tehokkaasti.

Yllä: Näkymä suureen näyttelyhalliin toisen kerroksen sisäikkunasta. Pahoittelen rakeista kuvaa.

Myyjiä ja eri maiden postilaitosten standeja oli paikalla kohtalaisesti. Yleisön kiinnostus eri maiden standeihin oli erilaista kuin muistan sen hämärästi olleen vuoden 1988 Finlandiassa, itse asiassa näytti suorastaan siltä, että uuden tavaran kiinnostus yleisön parissa oli aika vaisua. Toisin oli eräiden postihistoria ja filateliakauppiaiden kanssa – useille kojuille oli jossain kohtaa jopa jonoa. Kuulin, että toisessa kerroksessa sivukäytävällä olleet kauppiat olisivat nurisseet siitä, että ostajia ei heidän kojuilleen ollut löytynyt tarpeeksi. Kun kävin katsomassa tilanteen huomasin, että juuri tällä käytävällä olevilla oli ehkäpä kaikkein kovin hintataso… mahtoiko tässä olla jonkinlainen yhteys näiden asioiden kesken. Kolmannessa kerroksessa ”penthousessa” oli mm. Järvistön myyntipöytä ja siellä ei ollut hiljaista, mutta miehellä onkin tunnetusti järkihinnat. Erittäin hieno idea oli järjestää filateelinen kirpputori lähellä olevan ravintolan toiseen kerrokseen – kysymyksessä oli Telakka nimisen Tullintorilla sijaitsevan teatteriravintolan ullakko ja puuhamiehenä Mika Niininen. Kirppari järjestettiin kahtena iltana – ensimmäisenä tunnelma oli todella tiivis, kun ylisille oli ilmaantunut arviolta sata henkeä pönkimään mm. Mikan myyntilaatikoita. Paikalla oli muitakin myyjiä noin kymmenkunta – hintataso, kuten arvata saattaa, oli aivan eri planeetalta kuin Tamperetalon myyntipisteissä. Tämä vetosi ilmeisesti erityisesti niihin ulkomaaneläviin, jotka olivat paikalle löytäneet. Eräskin italialainen keräilijäherra kertoi löytäneensä pari kuorta omasta mielestään erinomaiseen hintaan. Samaan aikaan toisen iltakirppiksen kanssa järjestettiin Tampere Talolla virallista iltaohjelmaa, jossa Pirkanmaan musiikkiopiston kuoro esiintyi – häpeän myöntääkin, mutta jätin tämän isoisäni perustaman oppilaitoksen kuoron esityksen väliin ja palasin pönkimään laatikoita.

Yllä: Tampere Talo kuvattuna hotelli Tornin kattoravintolasta ikkunoiden läpi.

Järjestäjät olivat ajatelleet myös seuraavaa keräilijäsukupolvea, jonka itäminen on ollut suuren hämärän peitossa ja usein on esitetty pessimistisiä lausuntoja siitä, että onko yhteinen keräilyharrastuksemme loppumassa kokonaan jatkajien puutteessa. Tätä asiantilaa parantaakseen oli Finlandia 2017 järjestänyt ”merkillinen seikkailu” nimisen lapsille suunnatun postimerkkeilyä avaavan kokonaisuuden, jonka ideana oli tutustuttaa lapsia ja nuoria postimerkkeilyyn erilaisin itse tehtävin aktiviteetein. Näihin kuuluivat mm. kirjeen kirjoittaminen, postimerkkien liottaminen leikkeestä ja muutamia muita aktiviteetteja. Yksi mielestäni onnistunut aktiviteetti oli mahdollisuus kuvauttaa ”postimerkkitaustaa” vasten itsensä onkimassa jo julkaistun postimerkin mukaisesti. Merkillisen seikkailun toiminta oli mielestäni reipasta ja merkkejä jaettiin avokätisesti lapsille, näin luotiin hyvä edellytys sille, että joku nuori saattaisi saada kipinän. Ei ollut mitään sellaista nuukuuden jakamista, jota joskus katajaisessa kotimaassamme on filatelistienkin keskuudessa havaittu, vaan tavara, jota annettiin oli asiallista ja sitä oli mielestäni aika runsaasti.

Yllä: Merkillisen seikkailun aktiviteetti – mahdollisuus kuvata oma lapsi postimerkkitaustaa vasten.

Aikuisille Finlandia 2017 tarjosi luentosarjoja  teemapäivien mukaisesti (jokaiselle päivälle oli rakennettu teema) sekä suomeksi, että englanniksi – tähän toimintaan myös allekirjoittanut osallistui torstaina iltapäivällä pitämällä parinkymmenen minuutin pituisen esityksen aiheesta ”Sodan aikainen postinkulku – muutamia kiinnostavia esimerkkejä postihistorian keinoin”, jossa lyhyesti avasin erilaisia sodanaikaisia kommervenkkejä, jotka liittyivät mm. postin sensurointiin, postin kulkureitteihin ja postinkulun katkeamisiin. Kuuntelemassa oli ehkä kolmisen kymmentä henkeä, joka mielestäni oli aivan hyvä ”saalis”, vaikka 400 paikkainen auditorio ei näyttänyt mitenkään liian täydeltä – toisaalta olin liikuttunut järjestäjien uskosta esitykseni vetovoimaan! Esitykseni jälkeen samassa sessiossa esiintyi Tampereen Yliopiston tutkija Ilari Taskinen kertoen kenttäpostista. Kolmas puhuja kertoi Lauri Viidan sodan aikaisista kirjeistä.

Yksi asia mikä on varma on se, että kukaan ei enää voi väittää, etteikö M30 filatelialla olisi mahdollista päästä kiinni kaikkein kovimpiin palkintokategorioihin. Nimittäin Hannu Kaupin kokoelma ”Finland M-30 Definitive Series” voitti näyttelyssä suuren kultamitalin pistemäärällä 95 pistettä. Tämä on nyt viimeistään naula kaikkien epäilijöiden (jos sellaisia on enää vähään aikaan ollut) arkkuun. Muiden osallistuneiden M30 filatelistienkin pisteet olivat seuraavat: Jani Taskinen sai perinteisen filatelian kokoelmallaan ”The 1930-1952 Definitive Stamp Issue of Finland” 88 pistettä ja suuren kullatun hopean eli suuren vermeilin, Carl Appelberg postihistoriakokoelmallaan ”Model 1930 Definitive Series” suuren hopean ja 77 pistettä ja allekirjoittanut postihistoriakokoelmallaan ”Postal History of the Finnish Model 1930 Definitive Stamps” suuren vermeilin ja 87 pistettä. Mielestäni tämä oli hyvä saalis M30 merkkimallin kokoelmille. On ilmeistä, että tuomareilla on ollut hyvä näkemys M30 kokoelmista, koska mitään valtavan suuria epäonnistumisia ei mielestäni näiden neljän kokoelman arvostelussa ollut käynyt – aina voidaan keskustella ja spekuloida, mutta se kuuluu lajin luonteeseen. Itse pidän sitä suurena asiana, että merkkimallin kokoelma sai kautta aikain ensimmäisen suuren kultamitalinsa FEPA tason näyttelyssä. Tämä menestys viimeistään sementoi mahdollisuuden muillekin M30 keräilijöille päästä yhtä korkealle.

Yllä: Finlandia 2017 mitalin etu ja kääntöpuoli.

Palkinnot jaettiin kultamitalien ja suurten kultamitalien osalta Palmarés juhlassa ja muiden osalta Tampere Talon pienessä auditoriossa, jossa allekirjoittanutkin vastaanotti palkintonsa. Mitali, jonka kaikki osanottajat saivat on hieno. Mitalien säilytyslaatikkojen sponsoroijana oli Suomen Filateliapalvelu, tästä lämmin kiitos yritykselle ja Tatu Untiselle, jonka päätös tämä ja yrityksen tekemä muukin sponsorointi Finlandia 2017 näyttelylle on ollut, kustannus nimittäin ei ole ollut mitätön, vaan erittäin huomattava. Mitalit suunnitteli taiteilija Pekka Rytkönen ja sen etupuolella on nähtävissä postimerkkejä ja filatelistin välineitä. Takapuolella on peilityyni saaristomaisema, eli maisema joka löytyy 10mk:n Saimaa M30 kuvamerkistä, joka on myös Zeppelin merkin taustamerkkinä. Jopa näyttelymitali perustuu M30 merkkeihin! Mitalin mukana tuli kunniakirja, jossa ilmoitettiin saatu palkintoluokka ilman saatuja pisteitä. Osapisteitä ei osallistujille kerrottu erikseen – tämä on ilmeisesti FEPAn uusi politiikka. Tästä minulla ei ole mitään sen kummepaa positiivista sanottavaa – olisi nimittäin minun mielestäni ihan fiksua kertoa, että minkä osa-alueen osalta kokoelma on mitäkin saanut. Onneksi suomalaiset tuomarit eivät tässä asiassa ole niuhottajia ja uskon, että heidän kanssaan on saanut hyvin selvitettyä miten pisteet ovat jakautuneet ja mihin on tarpeellista kiinnittää huomiota jatkossa. Vanha totuus ”aloita vahvalla materiaalilla, lopeta vahvalla materiaalilla ja esittele vahvaa materiaalia näiden välissä” lienee paras vinkki ajasta iäisyyteen…

Suomalaista menestystä oli Finlandiassa odotetusti paljon – nostan tässä esiin vain muutamia menestyjiä – osallistujia oli tietysti paljon muitakin. Ehkäpä ajankohtaisimmassa ”sarjassa” eli itsenäisen Suomen ensimmäisen käyttösarjan merkkien M17 kokokoelmissa oli kiven kova taso. Tuomarit näkivät, että Turkulaisen Pekka Rannikon kokoelma oli suuren kultamitalin ja 95 pisteen arvoinen – en voi väittää vastaan. Pekan perinteisen filatelian kokoelman suurin vahvuus on mielestäni se, että hän on satsannut rankasti myös postihistoriaan – lähetykset ovat näyttäviä ja vaikeita, mukana on käytännössä niin laajasti kovimmat postihistoriakohteet kuin on mahdollista. Erinomaisen pistemäärän 93 ja kultaa samassa luokassa sai Jukka Mäkipää. Jukalla on mielestäni erittäin kaunis merkkimateriaali – on suorastaan ilo katsoa, kun on todella suurella pieteetillä kerätty kautta linjan huippuleimainen M17 materiaali yksiin kehyksiin.  Markku Koivuniemen hieno M01/M11 kokoelma sai myös kultaa, ansaitusti. Markku oli käyttänyt taitavasti myös A3 sivuja siellä, missä niitä tarvittiin. Kokoelma oli huolitellusti rakennettu ja sisältää huiman materiaalin. Olisi väärin olla mainitsematta Erkki Toivakkaa, jonka kokoelma on aivan jäätävän kova – ensimmäinen kehys vuoden 1856 viiden kopeekan merkeistä ei jätä mitään arvelujen varaan. Muutenkin materiaali on käytännössä parasta mitä rahalla saa. Palkintona suuri kultamitali. Veli-Heikki Nieminen keräsi suuren vermeilin ja 87 pistettä Zeppelin kokoelmallaan – huomionarvoista on, että aiemmin maailman parhaana Zeppelinin Itämeren lentoa kuvaavana kokoelmana pidetty Anthony Sheehanin kokoelma sai samat pisteet. Veli-Heikin A3 sivuille monteerattu kokoelma oli siisti ja huoliteltu. Väitän, että Veli-Heikillä on varaa parantaa ”helpostikin” siinä, missä Sheehan joutuu tekemään fundamentaalisia muutoksia esitykseensä saadakseen korkeampia pisteitä jatkossa.

Yllä: Palkintojen jako meneillään – vastaanottajana Turkulainen M54 kokoelmallaan osallistunut Asko Haahtela. Haahtela ja Forssan M54 mies Kari Tapola saivat kumpikin M54 perinteisen filatelian kokoelmillaan suuren vermeilin. Haahtelan 86 pistettä lienee kaikkien aikojen korkein pistemäärä, joka M54 kokoelmalla on saavutettu kansainvälisessä näyttelyssä. Tapola jäi tästä vain pisteen – eli hyvin pyyhkii tämänkin käyttöemerkkimallin näyttelyfilatelialla.

Jos jotakin keskusteltavaa pitää nostaa arvosteluissa esiin, niin jälleen kerran tähän kategoriaan kuuluu itseoikeutetusti Esko Seitsosen ison vermeilin ja 87 pistettä saanut postihistoriakokoelma ”Effects of the WWII to letter mail and transit connections between Finland and the British Empire”. Niille, jotka aiheen ja aikakauden postihistoriasta jotain tietävät ja ymmärtävät näkemänsä ei jäänyt mitään epäselvyyttä siitä, että Esko on kerännyt kokoelmaansa aivan huiman materiaalin. Erityisesti kylmiä väreitä laittaa liikkeelle Petsamon kautta kulkeneen postin ”osasto” – käytännössä kokonainen kehyksellinen Petsamon kautta tullutta ja mennyttä postia – niin Suomesta, Norjasta, Ruotsista, Latviasta, Eestistä lähtenyttä kuin Petsamon kautta tulluttakin ja Suomen kautta eteenpäin mennyttä. Huvituin suuresti, kun käytännössä saman kehyksen toisella puolella eräs Ruotsalainen keräilijä esittää omassa kokoelmassaan aivan pokerina, että ruotsalaista postia ei Petsamon kautta kulkenut, vaikka Eskolla on Englantilaisten kaappaamasta Petsamosta lähteneestä laivasta takavarikoitua ja sensuroitua Ruotsalaista postia näytillä – eli kiistämätön todiste päin vastaisesta. Kävin Eskon kokoelmaa sunnuntaina läpi erään pääasiallisesti Belgian Kongon postihistoriaa keräävän brittiläisen herrasmiehen kanssa ja hän oli pyörällä päästään useammasta kohteesta – luuli, että sellaisia ei ole olemassakaan, kun on kuulemma itsekin yrittänyt viimeiset kaksikymmentä vuotta aktiivisesti etsiä eikä ole näkynyt. Mutta Eskolla oli samassa kehyksessä useampia. Ymmärrän tuomarien tuskan Eskon kokoelman kanssa, sillä aihe on vaikea – pitää tuntea erittäin paljon Suomen postihistoriaa ja sodan aikaisia postin kulkureittejä, joiden dokumentointi on hyvin vaikeaa. Lisäksi on hyvin vaikeaa arvioida kohteiden harvinaisuutta, sillä Esko ei käytännössä ole suostunut ilmaisemaan kohteiden harvinaisuutta kokoelmassaan – etulehdellä taitaa lukea suurin piirtein, että ”on siellä varmaan joku hyväkin kohde”. Tämä perin juurin suomalainen vaatimattomuus ei toimi kansainvälisessä näyttelyssä, jossa esimerkiksi estottomat ruotsalaiset kehuvat kokoelmassaan esillä olevia pornolehtiä ja monteeraavat mahdottoman hienosti ja värikkäästi. Olisi myös tärkeää tuoda kokoelmassa esiin, että on osallistunut nimen omaan tätä aikaa käsittelevien taksojen kirjoittamiseen uudessa taksakirjassa, jotta tutkimuspisteet nousisivat tappiin. Ei tämäkään asia siis pelkästään tuomarien piikkiin mene, mutta mielestäni materiaali Eskolla on niin kova, että se on kullan arvoinen. Tämä on kuitenkin vain minun henkilökohtainen mielipiteeni. Kaiken kaikkiaan tuomaritoiminta oli mielestäni hyvää niiden kokoelmien osalta, joita itse kävin tarkemmin katsomassa – jälleen suuren kullan kokoiset kiitokset näyttelyjen aliarvostetuimman työn tekijöille, joiden työ kuitenkin on ratkaisevassa asemassa kokonaisuuden kannalta!

Finlandiassa oli paljon nähtävää ja mukaan tarttui myös jonkin verran kohteita. Näistä myöhemmissä postauksissa. Samaten näyttelyn yhteydessä järjestettiin Suomen Filateliapalvelun huutokauppa – siitäkin vielä myöhemmin lisää.

7.6. tarkennettu Suomen Filateliapalvelun sponsorointiasiaa; SFP toimi näyttelyn filateelisena pääsponsorina

HTO Huutokauppa 38 – Toukokuussa

By

HTO huutokaupat järjestivät 38. huutokauppansa toukokuussa, juuri ennen Finlandia 2017 tapahtuman alkua. Näyttelyyn osallistuvien keräilijöiden kannalta tilanne saattoi jo olla se, että tästä huutokaupasta ei apuja olisi tiedossa, sillä mikäli kohteita ei hakisi paikan päältä eivät ne ehtisi enää mukaan kokoelmaan. Allekirjoittanut ei ollut tämän varaan laskenut, vaikka mielenkiinnolla huutokauppaa seurasikin. Itse asiassa olin pohtinut asiaa siltä kantilta, että koska Finlandia 2017:n tuomareille oli jo kuukausia aikaisemmin toimitettu kokoelmasta scannatut kuvat olisi hyvin epätodennäköistä, että viimehetken muutoksilla olisi juuri minkäänlaista vaikutusta arvosteluun. Vaikka huutokauppa ehkä siis oli ”liian myöhäinen” suurta näyttelyä ajatellen oli tarjolla silti kiinnostavia M30 kohteita.

Yllä: Palloileva leijona (kuva HTO huutokaupoilta)

Filateliapuolella myytävänä oli aika monta kohdetta, joissa oli useampia M30 merkkejä samassa kohteessa – mm. suojareijitettyjä, loistoleimattuja ja siirtymiä – lähtöhinnat oli laitettu maltillisiksi. Kohteet menivätkin kaupaksi. Mitään varsinaisia kanuunakohteita ei merkkipuolella ollut myytävänä. Kiinnostavia olivat 20mk postitalomerkin tarttuma, joka myytiin 10 euron limitillä ja ns. ”palloileva leijona” eli tunnettu 1mk vihreän leijonamerkin kuvakevirhe.

Yllä: Vapaakirje pikana, vain pikalisä maksettu. Hyvä 30mk linja-auto merkin yksittäiskäyttö. Myyntihinta 20 euroa. (kuva HTO huutokaupoilta)

Postihistoriapuolella kiinnostavia kohteita oli myytäviä useampiakin. Yksi kiinnostava oli kotimaan vakuutettu kirje, jolle oli maksettu lakkaus ja vakuutusarvon laskenta. Näitä tavataa aina silloin tällöin ja vakuutetut kirjeet, joille näitä lisäpalveluita on maksettu ovat paljon parempia kuin ns. perustavara. Myytävänä oli myös kolmen markan keltainen leijona single postikortilla. Kohteen lähtöhinta oli 30 euroa eikä se mennyt kaupaksi. Kuten hyvin tiedetään postikortin taksainen 3mk keltainen kotimaassa on hyvä kohde – tässä ei kuitenkaan ollut kysymys postikortin taksasta, vaan sen jälkeisestä painotuotteen taksasta, joka sekin oli 3 markkaa. Nämä painotuotteet eivät suinkaan ole yhtä vaikeita kuin postikortit samalla merkillä. Kotimaan (ja Pohjoismaisten) postikorttien taksa oli mahdollinen merkillä vain noin kaksi kuukautta. Tämä asia näköjään tunnetaan eikä kukaan ”polttanut näppejään”.

Ehkä paras kotimaan kohde oli vuonna 1955 lähetetty vapaakirje, johon oli maksettu erikseen pikalisä. Vapaakirjeoikeuden omaavilla yhteisöillähän oli oikeus lähettää postia ilman postimaksua, mutta mikäli haluttiin käyttää lisämaksullisia palveluita tuli nämä maksaa. Tässä tapauksessa lähettäjä, Pohjois-Karjalan Metsänhoitolautakunta on halunnut lähettää kirjeen pikana ja maksanut pikalisän. Lähettämisen aikaan pikalisä on ollut 30mk. Tällaisia vapaakirjeen pikalisiä tunnetaan jonkin verran, ne eivät kuitenkaan ole jokapäiväisiä. Vaikein lisämaksullinen palvelu vapaakirjeille lienee lentolisä. Ehiöpuolella oli myytävänä pikapostikortti, joka oli maksettu samaisella 30mk linja-auto merkillä – pikapostikorttikaan ei ole erityisen tavallinen tuttavuus ja kyseinen ehiökortti oli 20€ hinnallaan mielestäni edullinen ostos, tämä oli myös kohteen limitti. Erien joukossa oli yksi kiinnostava kenttäpostia sisältävä erä, jonka yksi kuvista oli hyvästä M30 kohteesta – kirjeestä, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle, koska kenttäpostia sai lähettää lähettämisen aikaan vain kenttäpostimerkein. En tätä erää kuitenkaan uskaltanut huudella, koska näkemättä en voinut tietää olisiko siinä mitään muuta minulle.

Yllä: Kiinnostava kenttäpostikohde erästä – kirje leimattu ”Takaisin lähettäjälle käytettävä kenttäpostimerkkejä” (kuva HTO huutokaupoilta)

Pohjoismaihin menneitä kohteita ei ollut montakaan ja niiden joukossa ei minua kiinnostavia, Eurooppaan ja Euroopan ulkopuolelle sitä vastoin oli myytävänä ja mukana oli kiinnostaviakin kohteita. Minua henkilökohtaisesti kiinnosti eniten kohde #418, jonka kohdeseloste kuului seuraavasti: ”3½mk sininen kuorella Englantiin -38 ja Itävaltaan -42” ja joka sisälsi siis kaksi 3½mk sinisellä singlellä maksettua ulkomaan kirjettä. Yritin tihrustaa kuvasta, että mikähän päiväys vuoden 1942 kuorella oli ja olin mielestäni vakuuttunut, että se olisi jotakin syyskuussa 1942 ja päätin ostaa kohteen. Olin positiivisesti yllättynyt, kun kohde lohkesi limitillä. Tarkempi tarkastelu kotona osoittikin, että olin tihrustanut oikein ja päivämäärä on 15.9.1942 – eli hyvin mielenkiintoisena aikana. Mielenkiintoisena siksi, että syyskuun alussa 1942 kotimaan kirjeen perustaksa nousi 2,75 markasta 3½ markkaan – tämä vaikutti tietysti kaikkiin Suomen kanssa postisopimussuhteessa oleviin valtioihin menevän postin hintoihin – tuohon aikaa näitä olivat Pohjoismaat, Viro ja Latvia sekä tärkeänä Saksa (valloituksineen) ja Unkari. Lisäksi kun tiedetään, että ensimmäisen luokan kirjeen taksa ulkomaille nousi 4½ markkaan vasta 1.10.1942 huomataan, että kirjeen taksa ”kaikkialle” oli sama 3½mk kyseisen syyskuun ajan.

Yllä: Kohteen 418 kuva. Minua kiinnosti erityisesti ylempi kuori. (kuva HTO huutokaupoilta)

Kun oli tehty lisäksi päätös painaa 75p oranssi leijonamerkki, jotta voitaisiin loppuunkäyttää mahdollisimman paljon Postin varastoissa olevia 2,75mk merkkejä ennen kuin uusi 3½mk oliivi julkaistaisiin oli tilanne se, että syyskuun ajan 1942 oli sininen 3½mk merkki ainoa M30 merkki, joka yksin sopi kaikkiin maihin meneviin ensimmäisen painoluokan kirjeisiin. Kyseessä oli siis aikamoinen uusrenessanssi tälle merkille, jonka painoerä oli jo käytännössä loppu. Kyseisen kohteen toinen kuori siis oli kuin olikin lähetetty juuri tänä aikana ja vieläpä Itävaltaan, joka oli yhdistynyt Saksan kanssa (Anschluss) ja näin kuului Saksan kanssa tehdyn postisopimuksen piiriin. Kysymyksessä on hyvä ja mielestäni kokoelmakelpoinen knoppi. Kun kuori on vielä sensuroitu Suomessa on se jopa hyvä näköinenkin. Hyvien kohteiden ei välttämättä tarvitse maksaa maltaita!

Yllä: Ranskaan lähetetty 4½mk sininen single vuodelta 1943 lokakuulta. Saksan ja Suomen sensuurit. Oikea taksa. (kuva HTO huutokaupoilta)

Harmaan 60 pennin leijonamerkin parilla lähetetty postikortti Englantiin ei mennyt kaupaksi 40 euron lähtöhinnallaan. Minunkin mielestäni lähtöhinta oli nykymarkkinassa liian korkea, vaikka kyseessä oleva käyttö on yksi 60p harmaan merkin parhaista. Tälle merkille, jonka painamiselle ei tunnu löytyvän mitään järkeviä perusteita, ei ole oikeastaan mitään hyviä käyttöjä – singlekohteitahan merkille ei ole mahdollista olla, pl. sattumankauppaa tulleet lunastukset. Toinen sininen leijonakuori, 4½mk sinisen leijonan yksittäiskäyttö Ranskaan vuodelta 1943 myytiin hintaan 72 euroa, eli kohtalaisen edullisesti. Nämä 4½mk siniset singlet ovat hyviä kohteita.

Yllä: Pikalentokirje (<10g)  7.8.1946 Helsingistä Yhdysvaltoihin – ei sittenkään niin kovin helppo taksayhdistelmä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk + pikalisä ulkomaille (16.1.1946 – 31.12.1946) 15,00mk + lentolisä (vyöhyke 6) Yhdysvaltoihin (24.10.1945 – 31.12.1946) 22mk (2x) = 69,00mk. (kuva HTO huutokaupoilta)

Euroopan ulkopuolelle menneistä kohteista mainitsen Yhdysvaltoihin menneen pikalentokirjeen vuodelta 1946. Kirje ei sinänsä vaikuta mitenkään erikoiselta, mutta oman rajatun kokemukseni perusteella tiedän, että lentopikakirjeet eivät ole kovin yleisiä. Kirjattu lento on yleisempi yhdistelmä. Kohteen lähtöhinta oli 10 euroa ja se myytiin hintaan 20 euroa. Tässä kohteessa hyvää oli 50mk Tampere merkki, jonka käyttö sellupaperilla (tilauserä 668), kuten tällä kirjeellä oleva merkki luultavasti on, on hiukan parempi kuin tämän jälkeen tulevien erien. Ensimmäinen vuonna 1942 painettu tilauserä on hyvinkin nihkeästi löydettävissä hyvillä lähetyksillä vähääkän paremmilla leimoilla.

Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen huutokauppa, vaikkei mitään uskomattomia kanuunoita ollutkaan liikkeellä.