Kuten lukija saattaa jo otsikostakin havaita on M30 mies käynyt taas työmatkalla itäisessä Keski-Euroopassa. Näiden reissujen yhteydessä on aina miellyttävää yrittää löytää sopivia M30 kohteita omaan kokoelmaan – usein on kuitenkin käteen jäänyt niin sanottu tyhjä arpa (turkulaisittain tyffä arpa). Tällä kerralla jäi käteen sitäkin vähemmän, mutta kokemuksia… niitä toki saatiin! Olen jo aiemmin raportoinut Olomoucin kaupungin postimerkkikauppiaiden tilanteen tässä blogissa – koska juurikin tässä samassa kaupungissa taas olin käymässä, ajattelin, että kävisin morjenstamassa paikallista päivystävää kauppiasta. Surkea tosiasia on, että liike on lopettanut ja filatelisti päivystää nykyään ilmeisesti kotisohvalla. Koska tsekin kielen taitoni on yhtä hyvä kuin simpanssilla golf, jäi kaikenlainen filatelia saavuttamatta tällä kerralla.

Yllä: Olomoucin keskustassa toimineen postimerkkiliikkeen nyt tyhjät toimitilat, jälleen yksi filateelinen tappio

Niille lukijoista, joille Olomouc on ”tuntematon suuruus” todettakoon, että kyseessä on kaupunki, jossa sijaitsee Tsekin tasavallan toiseksi vanhin yliopisto – jesuiittojen 1500-luvulla perustama Palacky-yliopisto, ja kaupunkin päätoria komistaa Unescon maailmanperinnöksi julistama koristeellinen pylväs. Kaupunki on erittäin hieno ja hienostunut – kirkkoja on useita ja vanha kaupunki erittäin viehättävä. Tuomiokirkko on katedraali, jonka veroisia Tsekin tasavallassa löytyy vain Prahasta. Yksi erittäin mukava asia kaupungissa on, että se on ns. ”parempi kaupunki”, mutta turismi on vasta löytämässä sitä. Viimeisten viiden vuoden aikana nyt oli ensimmäinen kerta kun näin kaupungin kaduilla turistiryhmän. Eli sikäli kuin mikäli minun on vinkattava matkakohteita yleensä kenellekään, niin tässä on yksi helmi. Kaupungissa on mm. eläintarha ja vesipuisto ja kuten jo totesin, itse kaupunki on erittäin hieno. Hintataso on Praha miinus paljon, joskin kaupungin parhaan pihviravintolan U Kohoutan hintataso on noussut kuin Koneen hissi – kohta joudun jättämään toisen pääruuan väliin siellä käydessäni…

Yllä: Näkymä Olomoucista, jossa tehdään historiallisessa keskustassa kovasti tietöitä – hotellini Palac ja taustalla Olomoucin tuomiokirkon torni

Olomoucista matka vei Varsovaan – itse asiassa Prahan ja Varsovan välillä on suora junayhteys, joka kulkee Olomoucin kautta. Hyppäsin tähän junaan, joka oli tullessaan Olomouciin vain 65 minuuttia myöhässä. Miellyttävä yllätys oli se, että ennakkotiedosta poiketen junassa ei ollut ravintolavaunua – se on aina kiva juttu, kun matkan kesto on 6,5 tuntia ja varsinkin silloin, kun juna on sen pari tuntia perille tultaessa myöhässä. Filatelistillehan ei ruoka tunnetusti maita. Eli varoituksen sana, jos joku tällaisia entisen Itä-blokin junayhteyksiä pohtii. Homma voi ns. rankasti sadella reisialueelle – toisaalta, kun junalippu ensimmäisessä luokassa maksaa saman kuin Jyväskylästä Helsinkiin kakkosessa, ei voi olla aivan täysin näreissään. Ja sitäpaitsi junareissun aikana ehtii, sen pitkittyeessä, keskittyä pohtimaan postihistoriakohteiden taksoja – tällä kertaa luupin alla oli eräitäkin kohteita, joiden taksat eivät näyttäneet täsmäävään suurenkaan järmäämisen jälkeen.

Yllä: Varsovan kulttuuripalatsi, eli kommunismin ajan ehkä suurin monumentti – vastaavia löytyy kaikkien itäblokin maiden pääkaupungeista

Varsovaan päästyäni, tietysti, aloin heti pohtia missä lienevät paikalliset postimerkkiliikkeet. Näitä löytyikin kokonaiset neljä kappaletta googlesta – kuitenkin siten, että yksi liikkeistä oli onnettoman kaukana ja yksi ilmeisesti ja selkeästi vahvasti rahaliike enemmän kuin postimerkkililiike. Parhaat arvostelut oli saanut eräs liike metroreitin varrella – lähdin siitä, että hyvinkin saattaa käydä niin, että mahdollisuuteni käydä liikkeissä on erittäin rajattu ja näin ollen yksi varma tapaus, jonne pääsen vikkelästi on parempi kuin täysin tyhjä arpa. Näin olleen valitsin tämän liikkeen ensimmäiseksi visiittikohteeksi. Eli lähdin Varsovan metrolla kohti Raclawickan asemaa, jonka lähellä arvelin liikkeen olevan. Huomasin tullessani asemalle, että liike, jonka osoitteessa oli kadun numero 46 oli jossakin kaukana edesspäin, nimittäin Raclawickan asema oli numeron 92 kohdalla, onneksi sentään samalla kadulla. No kävelin kymmenen minuuttia verkkaalleen eteenpäin ja juuri seuraavan aseman kohdalta (tietysti) löysin numeron 46. Numeron kohdalla oli useita taloja ja liikkeen tarkka osoite oli kortteli 46-50 ja talo e, joka oli ns. toisessa rivissä. Nähdessäni sisäänkäynnin tiesin jo, että kyseessä mitä suurimmalla todennäköisyydellä olisi hukkareissu.

Yllä: Varsovassa sijaitsevan postimerkkiliikkeen fasadi osoiteessa Niepodleglosci 46-50e

Ikkunassa sentään luki isolla ”znaczki” eli puolaksi postimerkki tai ”postimerkkejä”, mutta ovesta näkyi hyvin pieni putiikki, eikä lainkaan tyypillistä riviä kartoteekkeja tai muuta keräilytavaran säilytysjärjestelmää – vaan sohvaryhmä ja lattialla muutamia pahvilaatikkoja täynnä säilökirjoja. Ihme ja kumma kyllä, sisällä oli asiakas ja ilmeisesti kauppaa käytiin. Kysyin kauppiaalta, että onko mitään Suomea – vastaus oli, että ”Finland is so far away” – eli Suomi on niin kaukana… kuulemma yhtäkään suomalaista postimerkkiä ei ole. Kun kysyin ylipäätään, että onko mitään hajua, että kenellä mahdollisesti voisi olla, niin miehellä pyörivät silmät päässä kuin se surullisenkuuluisa hedelmäpeli. Kuulemma vain puolalainen filatelia kiinnostaa. En lähtenyt kinaamaan, vaan lähdin pois. Olut on Puolassa edullista ja elämä lyhyt yleisestikin ottaen.

Matkasta jäi käpälään vain yksi asia, nimittäin en pystynyt reissussa ollessani osallistumaan erään mielenkiintoisen kohteen huutamiseen, joka oli myytävänä Sinetti-Postin huutokaupassa. Tämä tietysti jäi harmittamaan, varsinkin, koska voittaja sai kohteen edullisesti ja olisin voinut siitä enemmänkin huutaa…. mutta tätähän sattuu. En voi valittaa – renki menee sinne minne työnantaja käskee.