malli1930.fi

SFP huutokauppa 106 ja Huutokortti 11

By

Tämänkertainen Suomen Filateliapalvelun huutokauppa oli selvästi ”välihuutokaupan” makuinen tapaus. M30 kohteita ei ollut kovinkaan paljon myynnissä ja mukana oli vain muutama parempi kohde. Filateliapuolella kohteita oli myytävänä kahdeksan, näistä mieleen jäi noin 40 loistoleimaista merkkiä sisältänyt erä, joka meni 33 eurolla kaupaksi – M30 loistot eivät siis kovin paljon maksa! Mukana oli aivan huippuloistojakin – tosin ehkäpä niiden kaikkein vaikeimpien merkkien loistoja mukana ei sittenkään ollut.

Yllä: Postitaksataulu, joka on maksettu 3mk punaisella M30 leijonamerkillä. Harvinainen. Limitti 20 euroa, myytiin 160 eurolla. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriaa oli myöskin niukasti tarjolla, vain kuusi kappaletta. Näistä ylivoimaisesti paras ja harvinaisin oli aivan ”aikuisten oikeasti” hyvä kohde – 3mk punaisen leijonamerkin singlekohde, taksataulu, joka oli maksettu kyseisellä merkillä. Näitä taksatauluja on myyty hyvin vaihtelevilla hinnoilla, muista vastaavan 3mk punaisen taksataulun repineen aivan eri numeroita mittariin aikaisemmin. Tällä kertaa myyntihinta oli mielestäni edullinen. Edellisessä saman talon järjestämässä Hellman huutokaupassa myytiin vieläkin harvinaisempi, ainoa tunnettu, 1mk oranssilla merkillä maksettu taksataulu sadalla viidelläkympillä. Hinta ei siis ollut kovin paljon erilainen aikaisemmasta. Tiedän, että 3mk punaisella merkillä taksatauluja tunnetaan alle 5 kappaletta, lisäksi yksi 1mk oranssilla ja yksi 2mk vihreällä. Siinä kaiketi kaikki, jotka tunnetaan – yhteensä noin seitsemän. Kysymys on siis vaikeasta ”lähetyslajista” ja kokoelmakelpoisesta kohteesta. Jopa leimauskin on hyvä.

Yllä: Venäläinen ehiöpostikortti, joka on mennyt lunastukseen. Lunastettu käyttämällä 2kpl 60p harmaita merkkejä. Limitti 20 euroa, myytiin limitillä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Jos jotain muuta kiinnostavaa on etsittävä, niin mieleen tulee 60p harmaan merkin pari, jolla oli maksettu Neuvostoliitosta tulleen postikortin lunastusmaksu. Mitään järisyttävää tässä kohteessa ei ole, mutta 60 penniä harmaalle on haastavaa löytää mitään erityisen hyviä kohteita ja näin olleen kohde on mielenkiintoinen. Kuten tässäkin blogissa on aiemmin todettu, on 60p harmaa M30 leijonamerkki jonkinlainen erikoisuus siinä suhteessa, että sen julkaisemiseen ei ole ollut mitään järkevää syytä. Merkkihän ei koskaan sopinut minkään postimaksun maksamiseen yksinään. Mitä hyviä kohteita tälle merkille sitten on olemassa? Ehkäpä paras on ulkomaan postikortin maksuna 2*60p tai vakuutetun lähetyksen vakuutusmaksujen maksuna käytetty merkki. Tällainen lunastus ei ole huono, koska on makuasia mistä pitää – kortti on kuitenkin tullut ulkomailta…

Erien osalta täytyy sanoa, että myytävänä oli kiinnostavan näköisiä juttuja. Kävin siksi Naantalissa kääntymässä ja tutkailemassa asiaa. Harmikseni havaitsin, että hinnoittelu ei ollut minun kannaltani sopivaa. Yhdessä erässä oli painotuotepostikortti Kuubaan, mikä tietysti herätti pientä hikoilua kämmenpohjassa, mutta kun kyseisessä erässä ei sitten ollut juuri mitään muuta minua kiinnostavaa kiinnittyi huomioni limittiin ja sitä kautta unohdin koko jutun. Kohteita tässäkin erässä oli paljon, joten ostaja saanee omansa takaisin, mutta suurin osa kohteista oli parin euron juttuja. Tätä kirjoittaessani on vielä kolme M30 osaston kohdetta myymättä, eli tavara on kuitenkin tehnyt jälleen kauppaansa.

Huutokortti HK 11 oli auki marraskuun 28. päivä asti. Tällä kertaa Forssalaisten huutokaupassa oli jokunen kiinnostava kohde, mutta kohteita oli aika vähän ylipäätäänsä. Muutama filateliakohde ja pari hassua M30 postihistoriakohdetta. Silti jotakin kiinnostavaakin Huutokortissa oli mukana.

Yllä: Kotiinkannettu pikapaketti 12.12.1957 Vaasasta Helsinkiin. Paketin paino 1kg. M30 100mk Helsinki ja M54 50mk kirkko.  Taksa: Paketti (-1kg) kotimaassa (1.6.1956-31.7.1958) 50,00 + paketin pikalisä (15.1.1926-31.3.1973) kaksinkertainen postimaksu 50,00 + paketin (-5kg) kotiinkanto (1.6.1956-31.7.1958) 50,00 = 150,00mk. Kuva Huutokortti huutokaupasta.

Paras Huutokortti huutokaupan M30 kohde oli myytävänä M54 osastolla. Tämä saattaa johtua siitä, että Forssassa on enemmän kuin yksi M54 keräilijä ja sitä kautta kohteita on sijoiteltu tällä tavalla. Tämä kohde sitten olikin aika hyvä – itse asiassa M30 keräilijälle erittäinkin hyvä, nimittäin kyseessä oli pikapaketti kotiinkannolla. M30 merkein kotiinkannetut paketit ovat harvinaisia ja itse olen nähnyt vain kaksi kotiinkannettua pikapakettia. Yhteensä arvailen, että M30 merkeillä on kotiinkannettuja paketteja (tai siis pakettikortteja) jäljellä vain kohtalaisen pieni määrä – ehkäpä parikymmentä. Omin silmin olen nähnyt alle kymmenen. Pakettikortilla on mukavaa se, että siinä on kotiinkantolipuke, joka ilmeisesti tuli käyttöön vasta 50-luvulla. Lisäksi M30 merkki lienee viimeistä painoerää ja harmaata sellupaperia, eli erinomainen kohde tälle merkille – filateliakeräilijä ei halua vain ”yhtä merkkiä” vaan jokaiselle paperille pitää olla oma hyvä postihistoriakohde filateliakohteiden lisäksi. Juuri tämä on se asia mikä tekee M30 merkkimallin parhaan filateliakokoelman, Hannu Kaupin kokoelman niin äärettömän hyväksi – Hannulla on parhaan merkkimateriaalin lisäksi vain parasta laatua oleva postihistoriallinen materiaali. Ottamatta vähääkään pois erinomaisista M17 kokoelmista, joita olemme nähneet viimeksi Tampereella on Hannun kokoelma vielä ns. pari napsua paremmalla tasolla postihistorian osalta kuin maamme parhaat M17 kokoelmat. Tiedän, että tämä ero kuitenkin on kapenemassa, sillä tämän valon ovat nähneet myös maamme kovimmat M17 keräilijät.

M30 asiaan liittymättömästi totean, että on se vaan huikean hieno asia, että valtakunnan tällä hetkellä kovimmat M17 (Pekka Rannikko) ja Kotkamerkit (Markku Koivuniemi) kokoelmat olivat esillä Brasilia 2017 näyttelyssä ja pokkasivat sieltä kansainvälistä kultaa (linkki palmareslehdykkään) – Pekka Rannikko sai kokoelmallaan lisäksi erikoispalkinnon. Ari Jurvasen 1885-1889 sai Vermeilin, jonka päälle ei myöskään voi sylkeä. Tämä kertoo siitä loppujen lopuksi yksinkertaisesta asiasta, että Suomessa on kovan luokan osaamista mitä tulee filateelisen materiaalin keräämiseen ja esittämiseen. Se on nimittäin sanomattakin selvää, että pampaksen pojat (siis sen oikean Etelä-Amerikan pampaksen) ovat yhtä hyvin perilllä suomalaisesta filateliasta kuin Matti Nykänen diplomatiasta. Suomen komissaarina toimineelle Ari Muhoselle propsit siitä, että homma on mennyt puikkoihin!

 

 

 

 

 

 

 

 

Merkki Albertin 54. HK

By

Merkki Albertin 54. huutokaupan voidaan sanoa olleen erittäin kiinnostava huutokauppa M30 keräilijän kannalta. Itse asiassa ilmassa oli suorastaan urheiluhenkeä, kun puolta tuntia ennen huutokaupan loppua istuuduin tietokoneeni eteen ja lähdin katsomaan missä jamassa maaima makaa. Jo tätä ennen oli alkanut kisastudio, eli puhelin oli pärissyt pitkin iltaa ja huutokaupasta oli keskusteltu useammankin filatelistin kanssa. Juonia oli juonittu ja pohdittu eri kohteiden hyvyyttä ja huonoutta. Kun ilta alkoi lähenemään kahdeksaa alkoi tunnelma tiivistyä ja kuten yleensä silloin, kun liipasimella on oma kukkaro, pientä jännitystäkin alkoi kehittyä. Miksi näin? Yksinkertaisesti siksi, että tällä kertaa huutokaupassa oli M30 keräilijäin osalta useita parempia kohteita myynnissä ja näistä tietysti jokainen kiinnostunut halusi itselleen mieleisensä. Tapani mukaan aloitan kohteiden läpikäynnin filateliapuolelta ja siirryn sitten postihistorian kautta kotimaasta ulkomaille.

Filateliapuolella ja tässä tapauksessa huutokaupan osastossa ”1930 yleismerkit” oli myytävänä yhteensä yli sata kohdetta. Näistä useimmat filateliaa, merkkikohteita. Kaikenlaista pikkuhyvää oli myytävänä ja mukana joitakin hyviäkin kohteita.

Yllä: Ehdotearkista leikattu 1,25mk/50p keltaisen merkin päällepainamamerkin ehdotemerkkipari. Limitti ja myyntihinta 50€. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Myytävänä oli tälläkin kertaa ehdotearkista hammastamaton pari, merkki kuitenkin oli vähemmän nähty 1,25mk/50p keltainen päällepainamamerkki. Tämän merkin ehdotteita ei ole viime vuosina näkynyt myytävänä, lieneekö jostain tullut markkinoille enemmänkin tällaista materiaalia. Meni kaupaksi 50€ limitillään. Rullamerkkieriä ja rullamerkkejä yksittäin oli myytävänä useampia, menivät vaihtelevasti kaupaksi – lähdöt olivat tyypillisesti kympin. Loistoleimatut eivät näyttäneet tekevän kauppaansa ja samoin myymättä jäi huutokaupan loppuessa paljon arkkeja. Hammastamattomat liimoitetut 5mk violetit merkit, joita oli myytävänä kaksi pystyparia menivät ”puoliksi” kaupaksi. Heikompilaatuinen, kympin limitillä listattu pari myytiin limitillä, mutta kolmen kympin limitillä oleva postituore vastaava jäi myymättä. Tarttumiakin oli kaupan ja myytiin, mielestäni aika näyttävä 5mk sinisen merkin koko ja osatarttuma (2 merkkiä) myytiin neljällä kympillä. Osatarttumat ovat näyttäviä, sillä ”homma tulee selväksi” helposti. Olivatko nämä liiman päällä vai alla, sitä en tutkinut, vaikka Albertilla katselemassa käväisinkin.

Yllä: Kohde 1011 5mk sinisen merkin koko- ja osatarttuma. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Sokkohammaskohteita oli myytävänä useampiakin. Tunnetusta 8mk violetista oli kolmen kohteen verran sokkohampaita myytävänä. Olin yllättynyt, kun postituoreen arkin reunasta irroitetun merkin, jolla on neljä sokkohammasta, hinta nousi 87 euroon kympin limitistä. Tämä oli mielestäni tämän huutokaupan oudoin tapahtuma. Nimittäin aivan vastaava neljän sokkohampaan kohde oli myytävänä yhdessä yhdellä sokkohampaalla olevan kohteen kanssa 30 euron limitillä – ja on vieläkin. Ei ehkä yhtä näyttävänä, mutta mielestäni aivan saman asian ajaen. Yhdellä sokkohampaalla oleva kolmas kohde ei mennyt kympillä kaupaksi. Yhdeksän markan punaisen leinojanerkin oikean yläkulman sokkohammas jäi kympillä myymättä. Mielestäni vaikein sokkohammasmerkki, joka myytiin oli 4mk oliivin merkin sokkohammas oikealla alhaalla. Vaikein tämä minun mielestäni oli siksi, että en sellaista ole koskaan ennen nähnyt. Ilmeisesti tästä oli tietoa myös muilla, sillä hinta kipusi kympin limitistä aina 58 euroon.

Yllä: Sokkohampainen 4mk oliivi leijonamerkki. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Myytävänä olleet laskokset jäivät lähes kaikki myymättä, yhden kohteen osalta tämä hiukan ihmetytti, nimittäin kohteen 1031 laskos 10mk Saimaa on näyttävänä näköinen. Toki tälle merkille laskoksia tunnetaan paljon. Kaiken kaikkiaan ihan kohtalaista filateliatarjontaa merkkien osalta, vaikkei mitään super kanuunoita mukana tällä kertaa ollutkaan.

Postihistoriapuolella sitä vastoin olikin paljonkin ihmeteltävää, tällä kertaa erityisesti kotimaan postilähetysten osalta. Usein tuntuu siltä, että postihistorian osalta kotimainen osasto on sitä tylsempää, sillä kotimaan kirje ja postikorttilähetykset ovat huomattavasti yleisempiä kuin ulkomaille lähetetyt. Siksipä tämä huutokauppa tullaan muistamaan nimen omaan kotimaan postihistorian osalta pitkään, nimittäin kotimaassa lähetetyt kohteet olivat tämän huutokaupan M30 keräilijälle tarjoama suola ja ehdoton ykkösjuttu. Mainitsen M30 kohdeluokassa myynnissä olleen FORD reijitetyin merkein lähetetyn pakettikortin, jonka hinta nousi kympin limitistä aina 173 euroon saakka. Olen aiemminkin todennut, että ymmärrän rei´itteistä todella vähän, mutta olen alkanut ymmärtää, että hyvät postilähetykset suojareijitetyillä merkeillä ovat hyviä kohteita.

Yllä: FORD reijitetyin merkein 29.12.1930 lähetetty pakettikortti Helsingistä Viipuriin. M30 5mk Olavinlinna ja 2mk mustansininen, yhteensä 12mk. Taksa: Paketti (5-6kg) kotimaassa (15.1.1926 – 31.8.1942) 12,00mk. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Huomasin myytävänä ainakin kaksi kohdetta, jotka ovat aiemminkin olleet myynnissä – muistaakseni Merkki Albertilla; toinen oli kammottavassa kunnossa oleva ulkomaan vakuutettu kirje Englantiin ja toinen numerolla 947 myytävänä ollut kohde ”10p ja 25p harvinaisella sokeainlähetyksellä, tahaton 5p ylimaksu”. Tämä vakuutettu kirje oli mennyt englantiin ja viimeksi jäi myymättä muistaakseni 20 euron lähdöllä, nyt se meni kaupaksi 14 euron pohjalla. Vakuutetut kirjeet ulkomaille ovat vaikeita kohteita, mutta tämän kunto on huono – eheämpänä sen hinta olisikin noussut. Tämä toinen kohde, sokeainkirje, on siis väärätaksainen – oli syy mikä hyvänsä, tahaton tai ei. Näin ollen 100 euron lähtöhinta oli sille liikaa. Homman nimi on se, että nykyään ei oikein väärätaksaisia voi näyttelykokoelmaan laittaa ja muut kuin näyttelyyn tähtäävät tai muuten vain aika vakavasti asioita ottavat keräilijät eivät yli sataa euroa väärätaksaisista kohteista maksa. Ymmärrän tämän hyvin. ”Oikea hinta” tällaisen väärätaksaisen vaikean lähetyslajin edustajalle lienee jossain kolmen kympin kinttaalla ja ostajana sellainen henkilö, jolla ei tätä lähetyslajia vielä ole – aukontäyttäjäksihän näitä ostellaan, jos sittenkään. Rehellistä oli kuitenkin se, että väärätaksaisuus oli mainittu kohdeselosteessa – aina näin ei suinkaan ole, pidetään se nyt kuitenkin mielessä.

Yllä: Lentopostikortti 2.8.1937 Helsingistä Viipuriin. M30 1,25mk keltainen ja 50p vihreä leijonamerkki, yhteensä 1,75mk. Taksa: postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk + postikortin lentolisä kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 0,50mk = 1,75mk. Erittäin vaikea. Limitti 10 euroa, myyntihinta 36 euroa. Mielestäni edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Kovimpia M30 kohteita ei suinkaan oltu listattu M30 kategoriaan, vaan kysymys oli tällä kertaa lentopostista ja siksi kohteet löytyivätkin lentopostin myyntiluokasta. Kun puhutaan lentopostista yhdessä kotimaan lähetysten kansa M30 merkeillä ollaan kohtalaisen kiinnostavassa puheenaiheessa, sillä kotimaan lentoposti on sitä parempaa M30 postihistoriamateriaalia kautta linjan. Tämä saattaa tuntua yllättävältä, mutta kotimainen lentoposti 1930-1940 luvuilla on huomattavasti vaikeampaa kuin ulkomaille mennyt lentoposti samaan aikaan. Vasta 1950-luvun puolesta välistä eteenpäin alkaa löytyä kotimaan lentopostia runsaammin. Erityisesti täytyy todeta, että 1930-luvun lentopostikortit ovat kiven alla, sota-aikaista lentopostia kulki vuosina 1941-1944 yhteensä 3kg ja kaikenlaiset muut kuin kirjeet ja postikortit lentona kotimaassa ovat kaikki vähintään erittäin vaikeita kohteita. 1930-luvun lentokirjeetkin ovat vaikeita… tai sanotaanko näin: silloin, kun sellaista alkaa etsiä, niin mistään ei löydy. Eli 1930-luvun kotimaan lentokirjeitä näkyy aina ajoittain ja hinnat vaihtelevat hurjasti, koska on sattuman kauppaa ovatko ”oikeat ostajat” hereillä.

Yllä: Lentokirje 27.6.1935 Turusta Helsinkiin. M30 3mk tummanvioletti single. Taksa: kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931-15.6.1940) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk = 3,00mk. Hyvä single kohde. Erittäin vaikea. Limitti 10 euroa, myyntihinta 32 euroa. Mielestäni edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Tämän ”alustuksen” jälkeen, koskien kotimaan lentopostin harvinaisuutta, en voi muuta kuin todeta, että tässä huutokaupassa oli millä mällätä, eli kotimaan lentokohteita oli myynnissä huomattava määrä.  Ehkäpä juuri siksi osan kohteista hinnat jäivät mielestäni alhaisiksi – osittain jopa niin alhaisiksi, että itseäni suorastaan hirvitti. Toisaalta parhaiden kohteiden hinnat kyllä kipusivat ylös. Niille, jotka eivät tiedä mistä nämä kohteet ovat tulleet voin avata kuviota – kyseessä on kesällä edesmenneen kotimaan lentopostin ykkösnimen ja pitkän linjan postihistoriakeräilyn erikoismiehen Jorma Lindebladin kokoelman kohteiden myynti. Jorma oli kerännyt kokoelmaansa vuosikymmeniä ja hänellä oli kovan luokan asiantuntemus mm. kotimaan lentopostista, kohteissa näkyvät vielä kokoelmassa olleet tekstit JF55, eli Järvenpään Filatelistien 55 vuotis näyttelystä, jossa Jorma viimeistä kertaa kokoelmaan esitteli. Kirjoitin tuon näyttelyn osalta tässä blogissani, että minulla meni jauhot suuhun katsoessani Jorman kokoelmaa. Pysyn näiden sanojeni takana, sillä kyseessä on huikea kokonaisuus. Viimeisessä Filatelistissa on Jorman muistokirjoitus. Muita keräilyalueita, joita hän keräsi olivat mm. Viron postihistoria ja kansalaissodan posti – näitäkin kohteita tässä huutokaupassa oli myytävänä.

Yllä: Yksi huutokaupan kovimmista kohteista, Helsingistä 10.8.1941 Maarianhaminaan lähetetty lentokirje. M30 2,75mk violetti ja 1mk oranssi, yhteensä 3,75mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940 – 31.8.1942) 2,75mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk = 3,75mk. Sota-aikainen lentoposti on harvinaista. Uskoakseni tällä taksalla olevaa sota-aikaista kotimaan lentopostia tunnetaan vain aniharva kappale. Limitti 100 euroa, myyntihinta 410 euroa. Onnea ostajalle! Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

On vaikea kootusti kuvailla eri kohteiden myyntihintoja, sillä ne vaihtelivat niin kovasti – kympin lähdöstä osa huippukohteista nousi vain alle viiteen kymppiin, toisaalta osa kohteista nousi useiden satojen eurojen hintaan. Olen valinnut kuvia mielestäni parhaista kohteista, vaikka myytävänä olleista useampikin olisi ansainnut tulla kuvan kanssa mukaan. Sota-aikaisesta lentopostista mukana oli kaksi tai oikeastaan kolme kohdetta. Näistä parempi 3,75mk kokonaistaksalla ollut lentokuori nousi aina 410 euroon saakka ja toinen sota-aikaiseksi mainostettu vuodelta 1943 oleva lentokuori myytiin 145 eurolla, joka mielestäni oli halpa hinta. Kolmas, Petsamosta 1940 lentänyt kuori myytiin 121 eurolla, ja tämäkin oli mielestäni edullinen ostajalleen. Harvinaisuus näissä on kovaa luokkaa. 1930-luvun lentolähetykset menivät mielestäni erittäin halvalla – useampia 3mk taksaisia lähetyksiä alle neljällä kympillä!

Yllä: Lentopostikortti 16.10.1945 Vaasasta Helsinkiin. M30 5mk sininen single. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.6.1946) 3,00mk + postikortin lentolisä kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 5,00mk. Erinomainen singlekohde, harvinainen. Limitti 10 euroa, myyntihinta 37 euroa. Edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Kiven kovia sodan jälkeisiä lentolähetyksiä myytiin muutamia. Näistä vaikein oli mielestäni 5mk sinisellä merkillä yksin lähetetty lentopostikortti Vaasasta Helsinkiin. En ole toista tällaista koskaan nähnyt muualla. Kyseessä on mielestäni aivan huippu 5mk sinisen käyttö ja harvinainen, jos ei erittäin harvinainen kohde. Ensinnäkin kyseessä on 6 kuukauden pituinen taksa sodan jälkeen, ei kovin varhainen lentotoiminnan uudellenavaamisen jälkeen, mutta on otettava huomioon, että kun lentotoiminta avautui vasta 13.8. jää tuosta kuuden kuukauden taksasta vain 4½kk jäljelle mahdolliseksi lentona. Myyntihinta jäi mielestäni alas, ottaen huomioon kohteen vaikeuden. Lisäksi… henkilökohtaisesti totean, että koska vastaanottajana on kaukainen sukulaiseni, olisin ollut valmis laittamaan kohteen saadakseni ”kampoihin” kohtalaisen pitkään toteutuneen myyntihinnan jälkeenkin mikäli se ei olisi muuten minulle lohjennut. Tällä kertaa kävi tuuri ja sain haluamani kohteen sopivasti.

Yllä: Lentokirje 13.11.1946 Kemistä Helsinkiin. M30 10mk sininen leijona single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 10,00mk. Erinomainen singlekohde. Erittäin vaikea tai harvinainen. Limitti 10 euroa, myyntihinta 161 euroa. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Yllä mainitun 5mk sinisen lentopostikorttikohteen ”kolleega” oli 10mk sininen single lentokirjeellä Kemistä Helsinkiin, eli toinen erinomainen single kohde. Tästä kohteesta käytiin pitkään kisaa ja itse asiassa se taisi olla viimeisiä M30 kohteita, jotka päättyivät usean lisäajan jälkeen. Näitä loppukahinoita on aina mukava sivusta seurata ja joskus niihin myös osallistua itsekin. Ilmeisesti kaksi huutajaa nokitteli toisiaan aina 161 euroon saakka. Silläkin hinnalla tämä kohde on vielä ihan järkevän hintainen, nimittäin singlekohteena se on aivan erinomainen. Saman perustaksan ajalta oli myytävänä myös muutama muu kohde, ja tämä 10mk kokonaistaksa oli kolmessa myytävässä kohteessa.

Yllä: Kirjattu pikalentokirje 23.4.1946 Helsingistä Muurolaan. M30 15mk Olavinlinna pari ja 3mk keltainen leijona, yhteensä 33mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + kirjaaminen kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + pikalisä kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 15,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 33,00mk. Erittäin vaikea taksakombinaatio. Lähtöhinta 10 euroa, myyntihinta 83 euroa (kuitenkin siten, että mukana oli toinenkin lentokirje). Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Värikkäin taksayhdistelmä saatiin ehkäpä kasaan kirjatulla pikalentokirjeellä vuodelta 1946, eli 8mk kirjeen perustaksaisella kotimaan lentolähetyksellä. Näitä erikoisia taksayhdistelmiä on kiva metsästää ja monipuolisuutensa takia tällaiset ovat yleensä kohtalaisen vaikeita. Kohteen postimaksu oli tässä tapauksessa yli nelinkertainen pelkän perustaksaisen kirjeen postimaksuun verrattuna. Kohteen huomasi ainakin kaksi huutajaa, sillä sen hinta nousi aina 83 euroon saakka. Tämäkään ei minusta tunnu kovin pahalta, sillä jälleen kerran on sanottava, että en ole toista vastaavaa nähnyt. Oli tällainen taksayhdistelmä mihin tahansa – kotimaassa tai ulkomaille, niin se on aina vaikea löytää. Ulkomaille olen vastaavan nähnyt, mutta en siis koskaan toista kotimaassa kulkenutta vastaavaa.

Yllä: Kotimaan lentopakettikortti särkyvänä ja kotiinkuljetuksella 26.2.1956 Lauttasaaresta Maarianhaminaan. M30 50mk Tampere 3kpl ja M54 2mk vihreä  ja 15mk punainen, yhteensä 167 mk. Tarkan taksan laskemiseen ei minun taitoni riitä, tämä on kuitenkin postitoimistosta lähetetty ja sitä kautta on syytä olettaa taksan olevan oikein. 167 markalla paketti on ainakin toimitettu perille.  Limitti 10 euroa, myyntihinta 454 euroa. Erittäin harvinainen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Huutokaupan ennalta ajatellen jännittävin kohde oli kotimaan lentopakettikortti särkyvänä ja kotiinkuljetuksella vuodelta 1956. Tämä on aivan huikea kohde. Lähdetään siitä liikenteeseen, että kotimaan lentopakettikortteja tunnetaan ylipäätään käsittääkseni kaksi kappaletta kokonaisina. Se on tässä pelkkä lähtökohta. Mikä tahansa paketti, joka on lähetetty särkyvänä on paljon vaikeampi kuin tavallinen paketti. Kotiinkuljetuksella lähetettyjä paketteja M30 merkeillä tunnetaan alle 20 kappaletta. Tässä on suurin piirtein kaikki kohdallaan mitä kohdallaan voi M30 postihistoriakohteessa olla. Suoraan sanottuna olen ihmeissäni, että kohteen hinta ei tästä korkeammalle noussut, se nimittäin olisi voinut nousta vielä paljonkin korkeammalle. Syynä ei voi olla se, että kaikilla on tämä, sillä tämä on ainoa tunnettu vastaava kohde. Myytävänä oli myös kaksi kotimaan lentopainotuotetta, joiden taksa oli maksettu M30 ja M54 merkkien sekakäytöllä – lentopainotuotteet ovat vaikeita kohteita. Niitä ei joko hoksattu tai niiden päälle ei ymmärretty. Olen viimeisten 10 vuoden aikana nähnyt M30 merkein alle viisi lentopainotuotetta kotimaassa.

Yllä: Viroon lähetetty lentokirje vuonna 1944. Mikäli aito, on kyseessä hieno kohde. Myyntihinta 192 euroa. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Pohjoismaihin menneitä maininnan arvoisia lähetyksiä ei tällä kertaa ollut myytävänä. Viroon lentänyt ja takaisin lähetetty lentokirje myytiin 23 eurolla, joka oli mielestäni kohtalaisen edullinen hinta. Viroon lähetetyistä M30 kohteista kiinnostavin oli vuonna 1944 Viroon osoitettu kenttäpostikirje lentona, joka oli myytävänä osastossa ”sota-ajan postia”. Tämän lähetyksen mukana oli pitkä selitys lähettäjästä, joka oli Virolainen vapaaehtoinen, joka sodan jälkeen palattuaan kotimaahansa sai kokea mitä tarkoittaa joutua Neuvostoliiton väkivaltakoneiston uhriksi. Mies kuoli vankilassa pian paluunsa jälkeen. Noh… takaisin kohteeseen. Kohde oli siis lähetetty Turusta vuoden 1944 helmikuussa Tallinnaan, joka tuolloin oli Saksan miehittämänä ja kuului ns. Reichskomissariat Ostlandiin. Mielenkiintoiseksi kohteen tekee se, että se on kenttäpostikirje ja sellaisena se olisi kulkenut ilmaiseksi Suomesta Viroon. Kuorelle on kuitenkin liimattu yhteensä 5,50mk:n edestä M30 merkkejä ja lentolipuke. Mekit on leimattu Turussa ja kuorella on sensuurileima.

Yllä: Lounais-Afrikkaan 16.6.1945 Vöyristä lähetetty lentokirje. M30 5mk Olavinlinna pari ja 2mk keltainen leijonamerkki, yhteensä 12mk. Suomen ja Etelä-Afrikan sensuurit. Lentänyt Englantiin asti. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 5g*3) Englantiin (5.3.1945 – 31.3.1946) 7,50mk = 12,00mk. Vaikea sodanjälkeinen lentopostilähetys Kaukomaille. Myyntihinta 166 euroa.

Minua hämäsi tämä Viron kenttäpostikohde suuresti, sillä en käsitä miksi tähän olisi laitettu postimaksu ja miksi on kuviteltu, että se olisi voinut lentona kulkea. Ihmettelin myös käytettyä sensuurileimaa, joka on tyyppiä, jota yleisesti käytettiin talvisodan aikana – mutta tämä pohdinta saattaa olla kuvitelmaa, sillä en ole sodanaikaisen sensuurin asiantuntija. Yleensä vastaavana aikana kulkeneet on sensuroitu pyöreällä sensuurileimalla. Lisäksi pohdin, että mitä tarkoittaa kuoren oikeassa reunassa 2½mk merkin alla oleva lyijykynämerkintä ”3.03.44” ja lisäksi miksi näyttää siltä, että Åbo-leiman kaari katkeaa ja ketjuleiman viivat katkeavat oikean puolimmaisen 2½mk merkin alapuolella… ikään kuin kohdassa olisi merkin mentävä aukko? Käsittääkseni kirjeen takana ei ole mitään merkintöjä, joten varmuutta siitä, että onko kirje koskaan Viroon asti kulkenut ei näin voida saada. En osaa oikein selittää miksi, mutta tässä ei mielestäni kaikki ollut ihan kunnossa. Jos kyseessä on ”aito asia” on kohde aivan huippu ja mahdollisesti siinä tapauksessa ainoita tunnettuja Reichskomissariat Ostlandiin kulkeneita lähetyksiä M30 merkein vuoden 1942 jälkeen. En kuitenkaan uskaltautunut lähtemään hippasille tämän kohteen osalta. Toivotaan, että tälle kohteelle löytyy ”hyvä selitys” ja ostaja sai hyvän kohteen.

Eurooppaan ja kauemmaksi oli myytävänä pari kiinnostavaa lähetystä, joista kiinnostavin oli Lounais-Afrikkaan lähetyssaarnaajille lähetetty lentokirje. Suomalaisillahan oli ollut jo pitkään lähetystoimintaa nykyisen Namibian alueella ja siellä oli lähetystyöntekijöitä sodankin aikana. Koska alue oli brittiläisessä komennossa oli posti käytännössä koko sodan ajan poikki näiltä alueilta Suomeen ja toisin päin. Tällaisista kaukomaiden lähetyksistä olisi aina hyvä saada kuva myös toisesta puolesta, jotta voisi nähdä onko siellä tuloleimaa. Tässä tapauksessa tiedetään, että kuori on mennyt ainakin Etelä-Afrikkaan saakka, sillä oikeassa reunassa on etelä-afrikkalainen sensuuriliuska. Toinen samoille seuduille mennyt lentolähetys vuodelta 1946 myytiin 18 eurolla.

Huh huh… aika pitkä juttu tästä tuli, mutta hyviä kohteita oli tällä kertaa mukana niin monta, että ehkäpä pitkälliseen selitykseen riitti syytä. Mielenkiintoinen huutokauppa ja paljon hyviä kohteita.

 

 

Vaasan Filatelistien HK ja Forssan keräilytapahtuma

By

Vaasan Filatelistikerhon huutokauppa numero 77 päättyi 2.11. ja kuten tavallista tämän huutokaupan osalta oli M30 tarjonta kohtalaisen rajallista. Kohteita oli M30 osastolla myynnissä kolmisen kymmentä. Tällä kertaa mukaan oli kuitenkin ”eksynyt” muutama kiinnostavakin kohde – postihistoriapuolelta. Vaasan Filatelistien huutokauppa on yksi niitä huutokauppoja, jotka vielä jonkin aikaa sitten toimivat paperisen luettelon kautta, mutta Vaasassakin on nyttemmin siirrytty Philabid alustalle, jolla on erittäin vahva asema suomalaisessa postimerkkihuutokauppakentässä. Toinen kiinnostavista lähetyksistä oli Tampereelta 1947 Saksaan lähetetty kirje, jonka tulli oli avannut ja tarkistanut. Kirje oli toistamiseen avattu Saksassa brittiliäisellä vyöhykkeellä sensuurin toimesta, joka yhä toimi Saksassa. Kirjeen limittihinta oli 10 euroa ja sillä se myytiin.

Yllä: Ilmeisesti 19.12.1947 Tampereelta Twistingeniin, brittiläiselle vyöhykkeelle Saksaan lähetetty kirje. M30 2mk vihreä ja 10mk violetti, yhteensä 12mk. Tullin avaama ja hyväksymä. Englantilaisen sensuurin tarkastama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 12,00mk. Tullauksen alainen posti on mielestäni ”vähän parempaa”. Kuva Vaasan Filatelistien huutokaupasta.

Olen laittanut sivuun, aina vastaan tullessa, kohteita, jotka osuvat kansainvälisten taksojen ja vihreiden, punaisten ja sinisten leijonamerkkien julkaisun väliin jäävään aikaan, eli tarkoitan sitä, että kun ulkomaan taksa vaihtui ei UPU:n värisuosituksen mukainen taksalle tarkoitettu merkki suinkaan aina ilmestynyt samana päivänä taksan vaihtumisen kanssa. Taksan vaihtumisen ja merkin julkaisun välissä on siis aika, jolloin ko. taksalla oleva ulkomaan painotuote, kirje tai postikortti piti lähettää käyttämällä muita merkkejä. Minun kiinnostukseni tietysti osuu muihin M30 merkkeihin näiden aukkojen kohdalla.

Yllä: Kirje 4.1.1952 Helsingistä Pariisiin, M30 25mk puunhakkaaja single. Vuoden 1951 Joulumerkki. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 25,00mk. M30 25mk sininen leijonamerkki julkaistiin 18.1.1952, joten 17 päivän ajan ulkomaan ensimmäisen luokan kirje oli lähetettävä muita merkkejä käyttäen. 25mk puunhakkaajamerkki oli ainoa M30 merkki, joka yksin sopi tälle taksalle. Kuva Vaasan Filatelistien huutokaupasta.

Tällä kertaa myytävänä oli tällaisten jippojen keräilijälle ns. herkkupala, ennen 25mk sinisen ilmestymistä lähetetty kirje. Kysymyksessä on kirjeiden osalta kaikkein lyhin ”aukko” M30 käyttöajan puitteissa, vain 17 päivää. Muita kiinnostavia kohteita edusti kolmen kirjeen erä, jossa oli Sierra Leoneen Vladi Marmolle lähetetty lentokirje ja Intiaan mennyt kirje. Tämä erä lähti kympin lähtöhinnasta ja päätyi 33 euron myyntihintaan.

Forssassa perinteisesti pyhäinmiestenpäivänä järjestettävä keräilytapahtuma osui tällä kertaa päivämäärälle 4.11. Lähdin ajelemaan kohti Forssaa yhdeksältä ja teiden ollessa täysin jäästä vapaat kesti matkani Salosta vain noin 50 minuuttia. Ajaessani Kuhalankadulle ihmettelin, että matkan varrella oli ”Keräilytapahtuma” viittoja, jotka osoittivat ”väärään suuntaan”. Ajoin kuitenkin itsepäisesti eteenpäin ja tulin perille havaitakseni, että keräilytapahtuma oli käynnissä täysillä. Kun asiasta tiedustelin Forssan kerhon väeltä kertoivat he, että totta tosiaan, toinenkin porukka järjestää samana päivänä keräilytapahtumaa Forssassa. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen tarkoitushakuinen ”apinointi”, sillä kun Forssaan kerran tulee muutenkin keräilyporukkaa, niin osa näistä saattaa käydä katsomassa toisenkin tapahtuman tavarat. Forssalaiset kertoivat, että toiseen tapahtumaan on kymmenen euron sisäänpääsymaksu ja eräs jäsen luonnehti tapahtumaa sanoin: ”ei kai siäl mittä muut ole ku jottai emalikippoi”. En lähtenyt selvittämään tämän toisen tapahtuman syvintä olemusta, koska olin varannut koko keikkaan vain muutaman tunnin aikaa.

Yllä: Postikortti 26.6.1937 Kuopiosta Viljandiin Viroon. M30 1,25mk keltainen single. Taksa: Postikortti Viroon (1.12.1931-15.6.1940) 1,25mk. Siisti leimaus!

Löysin järjestöjen talon aulassa olevalta myyntipöydältä, jossa useat kerholaiset myyvät kohteitaan ”samasta pisteestä” Viroon lähetetyn postikortin tyypillisellä 1,25mk taksalla ja yhtä tyypillisellä keltaisella M30 leijonamerkillä. Se mikä miellytti silmää oli leiman siisteys. Minulla on näitä vastaavia tapauksia muutamia jo hankittuna, mutta tällä kertaa leimaus oli sen verran kaunis, että päätin ottaa tämän ja nyt näitä on muutama +1 kappaletta… Toisaalta, kun hinta ei huimannut päätä olisi ollut ehkäpä hieman tyhmää jättää tämä hyväleimainen kohde laatikkoon. Kukaties tätäkin joskus tarvitaan johonkin.

Lauri Poroputaan ”Eturivin filatelistit” kirjassakin esiintyvä Juhani Pietilä oli myymässä tavaraa – Juhanin kanssa on mukava käydä kauppaa, koska hän osaa pitää odotukset ja hinnat tarpeeksi matalalla. Viimeiset neljä kertaa Forssassa on käyty lähes sama keskustelu: ”Onk sul mul mittä?” – ”Ei tietenkä, mitä mul sul olis?”. Käyttämämme salakieli on siis Lounais-Suomen murretta, tuleehan Juhani Turusta. Kertaakaan en ole Juhanin kansioita läpikäytyäni kuitenkaan ilman ostettua kohdetta Forssasta lähtenyt. Enkä lähtenyt tälläkään kertaa. Juhanin tiskiltä sain tällä kertaa nipun firmakuoria ja tietäen mitä myy, Juhani oli laittanut päällimmäiseksi tavaranäytekuoren.

Yllä: Tavaranäyte Lahdesta 31.10.1936 Uuteenkaupunkiin. M30 1mk leijonamerkki single. Taksa: Tavaranäyte (-100g) kotimaassa (1.12.1931 – 31.8.1942) 1,00mk. Tavallista ”värikkäämpi” tavaranäytekuori, joskin hieman isokokoinen.

Mielenkiintoista kuoressa mielestäni oli, että siinä ei lukenut tavalliseen tapaan ”tavaranäyte” vaan ”sisältää hinnaston ja tavaranäytteitä”. Hinnasto lienee ollut ns. painotuote ja lisäksi mukana on kulkenut tavaranäytteitä… en oikein ollut varma miten tätä pitäisi tulkita ja otinkin esiin postisännön (vuodelta 1942, mutta ”toivon”, että vuonna 1936 postisäännössä olisi sama meininki) ja siellä sanotaan tavaranäytteestä seuraavaa (12§, 3 mom.): ”Tavaranäytteen päällykseen tai sisällykseen, … saa käsin tai koneella merkitä… ,hinnan ja kaikki muut hintaan kuuluvat ilmoitukset sekä painoa, mittaa, kokoa ja saatavissa olevaa määrää koskevia ilmoituksia…”. Eli käytännössä hinnasto sai olla luvallisesti mukana tavaranäytelähetyksessä. Näin lienee usein ollutkin, pitihän näytteen lisäksi olla selvitys siitä, että mistä on kysymys, hinnasta ja siitä tieto, että miten tavaraa voi tilata.

Juhanin vieressä Kaj Hellmanin tytär myi isänsä jäämistöstä tavaraa, ostin häneltä vielä Filateliamessuilta hankkimieni lisäksi pari kirjaa sekä yhden postikortin. Ilmeisesti kirjaston ”hävittäminen” on onnistunut hyvin, sillä jäljellä on enää ilmeisen rajatusti kirjallisuutta – arvaan, että tavaraa on ollut valtavasti ja varmasti suuri osa on mennyt suoraan eteenpäin. Ostamani postikortti oli ns. punainen postikortti, jonka postimaksu oli maksettu käyttötarkoitusta varta vasten painetulla UPU:n värisuosituksen mukaisella punaisella M30 merkillä – tässä tapauksessa 15mk markan merkillä.

Yllä: Postikortti 4.7.1953 Pieksämäeltä Hamdeniin, Connecticutiin, USAan. M30 15mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1952-31.12.1956) 15,00mk.

Postikortti on lähetetty Hamdeniin Connecticutiin Yhdysvaltoihin. Hamden on New Havenin kaupungin esikaupunki ja sitä kutsutaan myös nimellä ”The land of the sleeping giant” eli suomeksi ”nukkuvan jättiläisen maa”. Tähän on olemassa mielestäni hyvä selitys – kaupunki nimittäin sijaitsee ”sleeping giant” vuoren lähellä. Mikä tämä nukkuva jätti sitten on ja miksi vuoren nimi on tämän kaltainen? Se selviää katsomalla alla olevaa kuvaa.

Yllä: Sleeping giant vuori – kun katsotaan kuvaa huomataan, että vuori tosiaan muistuttaa selällään makavaa hahmoa, jonka pää on vasemmalla. Kuva: Morrowlong – Own work, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=49285963

Ruotsalaisten kauppiaiden anti oli tällä kertaa keskittynyt vahvasti postikortteihin – en löytänyt heidän pöydiltään yhtään mitään. Tyhjän arvan vedin myös monelta muulta pöydältä – toisaalta sain sentään jotakin, eli ei ihan turha reissu. Sitäpaitsi tapasin monta tuttua keräilijää ja sitä asiaa ei saa koskaan arvottomaksi laskea – yksinäisyys vaivaa kuulemma yhteiskuntaamme, syrjäytyminen riivaa nuoria… kumpikaan näistä ei osu keräilijöihin, sillä meillä on kerhoja ja tapahtumia. Samanmielisiä ihmisiä on keräilijöiden keskuudessa paljon ja omituisuutta ja omaperäisyyttä sallitaan erittäin pitkälle, vaikka kuppikuntia toki on olemassa. Hölmöily tietysti harmittaa porukassa kuin porukassa. Tämä filosofoinnista tällä kertaa.

 

 

 

Vierailu Lahden kerhossa 30.10.2017

By

Vierailin Lahden Postimerkkikerhossa kerhon puheenjohtajan Jouni Hynysen kutsumana. Vierailun tarkoituksena oli pitää esitys M30 keräilystä ja oikeastaan käydä läpi lyhyt oppimäärä mallin 1930 postimerkkien filateliasta ja kertoa hieman postihistoriasta. Paikalla oli arviolta kolmisen kymmentä henkeä, mikä tarkoittaa sitä, että Lahden kerho on kohtalaisen aktiivinen keräilykerho. Kerhoillan aluksi pidettiin huutokauppa, jossa oli parisen kymmentä kohdetta – mielestäni ihan sopivilla lähtöhinnoilla. Itsekin ostin yhden kohteen.

Lahden kerho on ylläpitänyt perinnettä toimittaa erikoisleimaus Lahdessa järjestettävien suurten urheilutapahtumien aikaan, näitä ovat mm. Finlandia-hiihdon leimaukset ja Salpausselän kisojen leimaukset. Tämä on toimintaa, jossa kulut kaatuvat kerholle ja kiitosta on tullut vähemmän kuin olisi ollut ansaittua. Käsittääkseni viime vuonna Lahden MM kisojen aikaan oli leimaus jopa ulkotiloissa, koska kisajärjestäjät eivät nähneet merkitykselliseksi edes antaa ”tukikohtaa” leimaukselle – korjattakoon tämä luulo, mikäli se on väärä. Ilmeisesti yleisö oli kuitenkin asiasta huomauttanut siinä määrässä, että järki on palaamassa järjestäjien päähän… toivottavasti. Kaikenlainen oheistapahtuma ei suinkaan ole pois kisaorganisaatiolta, vaan päin vastoin, lisää kisojen kiinnostavuutta kävijöiden silmissä. Erikoisleimaus on sitäpaitsi sen verran harvinaista herkkua tässä valtakunnassa nykyään, että se on suorastaan nähtävyys itsessään. Aikoinaan erikoisleimauksia tuntui olevan jos missäkin kissanristiäisissä, mutta nykyään toisaalta ei siis juuri missään. Lahden kisajärjestäjät saisivat olla ylpeitä kerholaisista, jotka jaksavat leimauksia järjestää.

Pitäessäni esitelmää sain hyviä kommentteja Lahtelaisilta – keskustelimme mm. jälkitaksoituksesta kohteen yhteydessä, joka oli edelleen lähetetty Unkariin. Todettiin, että jälkitaksoitus tapahtui vain, jos posti oli tehnyt virheen – muussa tapauksessa kyseeseen tuli lunastus. Tämä on hyvä tieto, sillä se tarkoittaa, että jälkitaksoitusta ei tullut esimerkiksi edelleen lähettämisten perusteella, koska niiden osalta ei ollut tapahtunut virhettä. Esitellyssä kohteessa edelleenlähettämisen oli kuitenkin maksanut erittäin suurella todennäköisyydellä alkuperäisessä osoitteessa asunut vastaanottajan perheenjäsen tai muu asuinkumppani.

Yllä: Kuopiosta 26.4.1937 Helsinkiin lähetetty kirje, 2mk karmiini M30 leijona. Vastaanottaja on lähtenyt Unkariin. Lisätty Helsingissä ulkomaan kirjemaksun täydentämiseksi 3 kpl 50p vihreitä 27.4.1937 ja edelleenlähetetty Budapestiin, jonne saapunut 30.4.1937. Taksa: Kotimaan kirje (-20g) 1.12.1931 – 15.6.1940 2,00mk. Kirje ulkomaille (-20g) 1.11.1936 – 30.9.1942 3,50mk. Lähetykset, joihin on edelleenlähetyksen takia lisätty ja mitätöity ”lisää” merkkejä ovat kiinnostavia kohteita.

Joku tiesi sanoa, että kyseisen kohteen (yllä oleva kuva) edelleenlähetysosoite, Budapestissa sijaitseva hotelli ”Hotel St. Gellert” ei olekaan mikään matkailijakoti, vaan ns. parempi hotelli. Ja epäilemättä tämä pitää paikkaansa – hotellin verkkosivut (hotelli on siis yhä olemassa) näyttävät, että kyseessä ei ole tosiaan mikään laavu. Tietoa hotellista löytyy muutenkin: Hotelli on avattu vuonna 1918, mutta sitä alettiin rakentaa jo vuonna 1912. Miksi rakentaminen kesti näin kauan – on jälleen kerran syytä pohtia ja muistaa että vuosien 1912 ja 1918 välillä käytiin Euroopassa maailmansota ja tuolloinen Itävalta-Unkari oli siinä yksi pääriitapukareista. Sodan jälkeen Itävalta-Unkari syöksyi kaaokseen ja Unkarissa elettiin hyvin vaikeita aikoja, vuoden 1919 aikana hotelli oli sotilaskäytössä mm. ns. krysanteemivallankumouksen aikana. Hotelliin kuului kylpylä (jota ilmeisesti nykyään pyörittää Budapestin kaupunki), joka saa vetensä kuumasta lähteestä. Käsittääkseni hotelli oli erittäin tunnettu 20- ja 30-luvuilla. Rakennus kärsi pahasti toisessa maailmansodassa ja restauroitiin sodan jälkeen. Nykyään se on osa Danubius yhtiötä, joka oli aikoinaan valtio-omisteinen. Tällainenkin uteliaisuus on mahdollista ja postihistoriallisesti perusteltavissa!

Kiitokset Lahden kerholle vieraanvaraisuudesta. Kaikessa tohinassa unohdin ottaa kuvia, sekös harmittaa näin jälkikäteen.

 

Postimerkkimessujen lauantai 28.10.2017

By

Yllä: Postimerkkimessujen meininkiä

Lauantai on yleensä ollut postimerkkimessujen ”kovin” päivä ja tälläkin kertaa paikalla oli kohtalaisesti filatelisteja ja muita keräilijöitä. Useita tunnettuja filatelisteja oli jälleen paikalla.  Jo totuttuun tapaan oli Filatelistiliiton varaamalla messualueella näytillä näyttely, sekä muutamien kauppiaiden lisäksi myös Liiton koju ja ”esiintymisalue”. Tällä kertaa näyttelystä vastasivat aihefilatelistit. Kauppiasta mukaan olivat lähteneet Merkki Albert, Käpylän Merkki, Suomen Filateliapalvelu, Aspbäck Ruotsista ja Lauri Peltonen Oy, mukana oli myös Posten Åland.

Liitto jakaa vuosittain perinteisen Leo Linder Trophyn, tämä on tapahtunut usein juuri postimerkkimessuilla, näin tälläkin kertaa. Kyseessä on Karl-Erik Stenbergin muistopalkinto, jonka Stenbergin kuolinpesä ja Corinphila Auktionen AG ovat lahjoittaneet jaettavaksi Suomen filateliassa ansioituneelle henkilölle. Tänään, Linder Trophy annettiin Esko Seitsoselle. Eskon ansiot sijoittuvat vahvasti postihistoriapuolelle ja erityisesti tulivat esiin uuden taksakirjan kirjoittamisessa. Esko on ollut mukana muutenkin tuomassa tietoa postiyhteyksistä Suomen ja ulkomaiden välillä mm. Filatelistissa ja on hän ollut takapiruna mm. viime vuonna ilmestyneessä lentopostia käsittelevässä kirjassakin, vaikkei nimeä kirjan kannessa olekaan. M30 keräilijöille Eskon tekemä työ on erittäin tärkeää, sillä postiyhteydet ulkomaiden kanssa sodan aikana ovat olleet usein Eskon tutkimusten kohteena ja näiden tuloksista olen minäkin päässyt nauttimaan.

Yllä: Esko Seitsonen vastaanottaa Leo Linder Trophyn Liiton puheenjohtaja Klaus Juvakselta (oik.)

Paikalla olleen ohjelman mukaan palkinnon jako piti olla kello 13.00, mutta jostain syystä Liiton hallituksen pj. Juvas päätti julistaa Linder Trophyn saajan jo n. kello 12.25, vaikka Esko Seitsonen (joka ei tiennyt Trophya saavansa) ei ollut paikalla. En osaa sanoa, että mistä tässä selkeässä oikosulussa oli kysymys, varsinkin, kun herralta puheenjohtajalta oli itseltään n. 20 minuuttia aiemmin erikseen kysytty asiasta juuri silmälläpitäen palkinnon saajan julkistamisessa paikallaoloa. Onneksi Esko saatiin nopeasti paikalle. Henkilökohtaisesti jäin pohtimaan, että puheenjohtajan ”ajattelu” eroaa jonkin verran omastani… tämä toki ei tullut minulle yllätyksenä Liiton hallituksessa vietetyn vuoden jälkeen. Ei tästä sen enenpää.

Yllä: Vakuutettu kirje Nivalasta 2.10.1951 Helsinkiin. Viisi kpl. M30 50mk Tammerkosken silta merkkejä, yhteensä 250mk. Paino merkitty 35g ja vakuutettu 100000 markasta. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 30,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk + vakuuttaminen jokaiselta 1000 markalta (1.7.1950 – 31.12.1962) 2,00mk = 250,00mk. Hyvä kohde M30 kuvamerkkien keräilijälle.

Toinen kiinnostava julkistus tältä päivältä oli Lauri Poroputaan, nykyisen Filatelisti-lehden päätoimittajan kirjoittaman ”Suomen eturivin filatelisteja” kirjan julkistaminen. M30 osalta on erittäin mukavaa todeta, että mukana on myös keräilyalueen grand old man Hannu Kauppi, jonka henkilökuva kertoo myös muista merkittävistä M30 keräilyä eteenpäin vieneistä suomalaisista filatelisteista. Kirjassa on filatelistien henkilökuvien lisäksi paljon tietoa myös kohteista sekä niihin liittyvistä jännistäkin kommervenkeistä – mm. siitä, että miten kohteita on aikoinaan epäilty varastetun ja siitä mikä tilanne ehkä oikeasti on ollut. Poropudas on kerännyt erinomaisen materiaalin yksiin kansiin – kirjaa selatessani huomaan pohtineeni, että työmäärä lienee mukana olevien detaljien määrästä päätellen ollut valtava. On mukava tulevina aikoina lukea useista henkilöistä, joiden nimen olen kuullut, mutta itse henkilö on jäänyt hämärän peittoon ja lisää tapaamistani henkilöistä, jotka ovat kirjassa mukana. Kirjaan tutustuvat voivat pohtia yhtä paljon sitä, mitä kirjassa on mukana, kuin sitä mitä siitä puuttuu… Voi olla, että tästä kuulemme vielä kommentteja pitkänkin aikaa.

Yllä: Joulupostikortti painotuotteena 21.12.1943 rintamalle Helsingistä. Kyseessä on ns. Joulun erikoistaksa kenttäpostiin – erikoisuutena se, että painotuote rintamalle saatiin lähettää ilman kenttäpostimerkkiä tai kenttäpostilipuketta, joka muuten oli pakollinen. M30 50p vihreä. Mukana myös joulumerkki ja kortti on lähetetty lotalle. Taksa: Joulu ja Uuden Vuoden tervehdyksen painotuote-erikoistaksa rintamille (10.12.1943-10.1.1944) 0,50mk.

Olen iloisesti yllättynyt, että tällä(kin) kertaa mukaan tuli muutama ainakin omasta mielestäni kiva kohde. Usein on käynyt niin, että silloin, kun en ole tullut tapahtumaan ensimmäisenä päivänä on ns. paras tavara kadonnut jo parempiin suihin.  En löytänyt mitään uskomattomia kohteita, mutta kuitenkin sellaisia, joista tuli hiukan hyvä mieli. Kävin läpi kaikki myyntitiskit ainakin jollakin tavalla, vaikka en tällä kertaa suoranaisesta väsymyksestä johtuen jaksanut olla erityisen energisenä liikenteessä; kadehdin niitä keräilijöitä, jotka jaksavat tarkasti perata suuren määrän tavaraa – se on tapa löytää itselleen jotain kivaa. Tällä kertaa haaviin jäi vakuutettu kirje, joka oli maksettu vain 50mk Tammerkosken silta merkkejä käyttämällä. En varsinaisesti kerää tällaisia ”monimerkkikohteita”, mutta ei tämä nyt päähänkään sattunut, joten otin sen pois pyörimästä. Toinen vastaan tullut kohde oli vuoden 1943 jouluna rintamille lähetetty joulukorttipainotuote. Näihin vuoden 1943 joulun painotuotteisiin liittyen olen kirjoittanut tässä blogissa aiemminkin täällä. Tällainen minulla jo oli entuudestaan, mutta tässä oli mielestäni paljon hyvää ja päätin laittaa euroja likoon. Tämän kortin taksa on mielestäni epäselvästi kerrottu uudessa taksakirjassa sivulla 366, jossa on jäänyt hiukan epäselväksi se, että tämä joulun 1943 taksa on kuukauden pituinen ja pääsiäisen 1944 taksa 10 päivän mittainen – käsittääkseni kysymys ei ole yhtäjaksoisesta taksa-ajasta joulutaksan ja pääsiäistaksan osalta, vaikka tiedetään, että onnittelupainotuotteiden lähettäminen avoimissa kirjekuorissa rintamille 50 pennillä hyväksyttiin muutenkin.

Yllä: Pienikokoinen pikakirje Helsingistä 20.12.1944 Göteborgiin, Ruotsiin. M30 10mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1945 – 14.1.1946) 5,00mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 10,00mk = 15,00mk. Eli aivan päin mäntyä. Vaikka kirje olisi mennyt helmikuussa 1945, kuten heikon leiman vuoksi on mahdollista, olisi taksa silti päin mäntyä.

Pienikokoinen pikakirje Ruotsiin sai minut solmuun. Katselin sitä kätöselläni ja pohdin, että onpa sopivan kokoinen kokoelmaan ja avot, jälleen aivotoiminta lakkasi, taksat unohtuivat ja rahat menivät kankkulan kaivoon. Näin siinä helposti käy. Onneksi puhutaan pienemmistä summista…. mutta silti. Kotonahan nämä vasta selviävät – miksi, oi miksi, en jälleenkään jaksanut kantaa taksakirjaa mukanani. Onneksi minun huumorini pelasti löytämäni Viroon lentänyt kirje vuodelta 1932, joka oli maksettu yksin 3mk tummanoliivilla merkillä. Tämä on mielestäni aika hyvä kohde, koska se on yhdellä merkillä. Postihistoriakohteiden lisäksi ostin joitakin filatelia-aiheisia kirjoja Kaj Hellmanin tyttäreltä, joka realisoi isänsä kirjastoa messujen yhteydessä. Kuljinkin siis kotiin laukku täynnä tavaraa.

Yllä: Lentokirje 21.3.1932 Viipurista Tallinnaan. M30 3mk tummanoliivi single. Taksa: Kirje (-20g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Viroon (4.1.1929 – taksa jatkui 16.6.1940 asti käytännössä) 1,00mk = 3,00mk. Huom! Tämä Viron sopimuksen lento-taksan aika alkaa vasta siitä hetkestä, kun Viron postisopimus tuli voimaan (kts. KK 49/1928 ja KK 1/1929) – tämä asia ei ole tarkasti määritelty uuden taksakirjan Viron lentotaksoja käsittelevässä taulukossa.

Muutama ajatus postimerkkimessujen paikasta: Messukeskuksessa homma menee vuosi vuodelta aina vain suuremman riiston suuntaan, tällä kertaa narikka maksoi 16€ sisäänpääsylippujen lisäksi kaksi ja puoli euroa per takki – ei ihme, että väki jonotti säilytyslaatikoille, joihin takin pystyi laittamaan kahdella eurolla… Nettoajana tässä kuviossa on halliyhtiö – eli samantyyppinen työnjako kuin jääkiekkoseuroilla – joukkue (tässä tapauksessa näytteilleasettajat) tekee työt ja halliyhtiö korjaa tulot. Kun vielä n. vuosi sitten olin mukana Liiton hallituksessa muistan, että postimerkkimessujen käytössä olleiden tilojen vuokra oli lähellä kymppitonnia (torstai – sunnuntai), vaikka kustannusvaikutus Liitolle ei kovin suuri ollutkaan, koska kauppiaspaikoista kerätään suuret vuokrat näiden maksujen peittämiseksi, tuntuu summa aika kovalta. Teimme hallituksessa ennen viimekertaa päätöksen siitä, että emme vuokraa Messukeskukselta tarvitavaa välineistöä standille mm. videotykkiä ja valkokangasta, sillä niiden vuokra olisi ollut satoja euroja viideltä päivältä. Halvemmalla saa nimittäin kaupasta tykin ja valkokankaan uutena…

Jossakin vaiheessa olisi mielestäni pohdittava, että millä keinoin postimerkkimessut saadaan järjestettyä edullisemmin ja kuitenkin siten, että niille on helppoa tulla. Yhteistyö jonkin Helsinkiläisen keskustan tai Pasilan aseman vieressä olevan toimijan kanssa on siis oikeastaan ainoa mahdollisuus. En osaa sanoa kannattaako tämän kaltainen tapahtuma kauppiaille, jos ei niin asia on kohtalaisen murheellinen – sen ainakin tiedän, että kun Messut menevät kiinni vasta kello 20 tulee kauppiaille vähintään 12 tuntinen päivä, jonka viimeiset tunnit lienevät ns. ”kitutunteja”. Kauppiaiden paikallaolo on edellytys näille messuille ainakin siltä kannalta, että Liiton tuskin kannattaa niitä järjestää, jos ei saada kuluja peittoon.

Joka tapauksessa… tulipahan käytyä. Parasta reissuissa on aina se, että tapaa tuttuja ja uusiakin ihmisiä. Eräänkin pitkän linjan keräilijän kanssa jutellessamme tajusimme, että olemme 80-luvulla asuneet samassa taloyhtiössä. Jos maailma tuntuu pieneltä, niin Suomi onkin sitten varsinainen mikrokosmos.

 

 

Hellman huutokauppa 13.-14.10.2017 Naantalissa

By

Yllä: Huutokauppasalissa myynti meneillään

Kuten jo aiemmassa artikkelissa kerroin, on Suomen Filateliapalvelu siirtänyt toimintansa Naantaliin ja pitää mm. kansainväliset Hellman huutokauppansa jatkossa siellä. Eilen ja tänään päästiin näkemään miten homma Naantalissa toimii. Ja hyvinhän se toimii. Itse asiassa homma toimii paremmin kuin ennen, nimittäin huutokaupassa oli mm. tarjolla usean erilaista pientä purtavaa ja juotavaa kävijöille, makkaraa ulkona teltassa suoraan grillistä ja Rymättylän saarelta Röölästä kotoisin oleva omenakuohuviinituottaja esitteli tuotteitaan kävijöille ja tarjosi maistiaisia. Filateliaan liittymätön huomioni tarjotusta tuotteesta eli Brinkhalls Sparkling omenakuohuviinistä oli, että kyseessä on ehkäpä paras kotimainen kuohuviini, jota itse olen maistanut.  Kun sanon ”tarjolla” tarkoitan ”ilmaiseksi tarjolla” – eli jokseenkin ennennäkemätön juttu suomalaisessa postimerkkihuutokauppaskenessä. En halua kuulostaa siltä, että liikaa ”ylistäisin” toimintaa, mutta en voi olla pahoillani siitä, että pystyin paikkaamaan lounaan väliin jäämisen syömällä pari makkaraa suoraan grillistä ja valmiin voilevän pitopöydästä sekä huuhtomaan jälkiruoaksi kurkkuni omenakuohuviinillä.

Yllä: Filateliapalvelun tilojen pihalla ollut teltta, jossa oli grilli kuumana

Paikalla oli runsaasti huutajia, ei ehkä ihan yhtä runsaasti, kuin aikoinaan Helsingissä parhaimmillaan muistan olleen, mutta ajoittain huutosalissa olivat kaikki penkit täynnä. Oli jälleen kerran mukava tavata tuttuja keräilijöitä yhteisen harrastuksen parissa. Se mikä tulee mieleen on, että jos seuraava Hellman huutokauppa on maaliskuussa, niin keli ei ole ainakaan ulkona järjestettävien oheisaktiviteettien kannalta optimaalinen. Aikataulullisesti paras aika olisi ehkä toukokuu, jolloin Suomessa on joskus ollut (enkä suinkaan viittaa tähän kesään) kaunis keli – tällöin varsinaisen huutokaupan kylkeen voisi jopa järjestää vaikka pienimuotoisen keräilytapahtuman ”ulos telttoihin” tai mitä tahansa mihin tilat antavat myöden.

Mitä sitten oli tällä kertaa tarjolla M30 keräilijälle? M30 osastossa oli tarjolla noin kolmisen kymmentä kohdetta ja erissä muutamia. Eli lukumäärällisesti tarjonta ei tällä kertaa ollut kovinkaan kummoista. Mukana oli kuitenkin laadultaan hyvää tavaraa. Aloitan taas filateliasta ja siirryn postihistoriaan.

Yllä: Tummanoliivi 3mk leijonamerkin voimakas laskoksen aiheuttama hammastesiirtymä. Vaikea kohde. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli muutamia hammaste-erikoisuuksia, joista ehkä parhaana 3mk tummanvioletti nelilö, jossa oli huomattava hammastesiirtymä, joka johtui laskoksesta – arkki on mennyt laskokselle ja hammastus on siirtynyt arkin yläosan osalta väärään paikkaan. Kohde on harvinainen ja käsittääkseni näitä on olemassa vain yhden arkin yläreunan osalta. Kohteen limitti oli laitettu mielestäni aika korkeaksi, 350 euroon ja se jäi huutokaupassa myymättä. Kohde on kyllä vaikea, mutta keräilijöitä ei näille spesialiteeteille ilmeisesti sittenkään ole monia tai hinta oli liian kova. Kun äsken katsoin oli kohde mennyt kaupaksi jälkimyynnissä.

Neljän markan oliivista merkistä oli myynnissä kuusilo, jossa hammaste oli siirtynyt ja 50p vihreän merkin osalta myytiin merkki, jonka hammastus oli mennyt vinoon ja merkistä tullut osittain ylipitkä. Kuusilo myytiin yli kuudella kympillä ja 50p vihreä merkki salissa parilla kympillä. Vaikka 50p vihreä merkki on erittäin yleinen oli tämä hammaste-erikoisuus mielestäni aika hyvä ja sen myyntihinta ei ollut mielestäni korkea. 20mk postitalomerkin osalta oli myytävänä kolmen merkin sarja, jossa näkyy ”matalan merkin synty” – tämän kolmikon lähtöhinta oli laitettu 350 euroon, jolla se meni kaupaksi. Kyseessä on näyttävä kokonaisuus.

Yllä: Kolmen 20mk postitalo-merkin sarja – ”matalan merkin synty”. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli levyllinen vähän tavallisempia siirtymiä, 5mk Olavinlinna-merkin tarttumakahdeksilo ja 100mk Helsinki-merkin neljä loistoleimaista kappaletta, joista yksi oli vaikeinta lumppusellupaperia vuodelta 1946. Lisäksi oli levyllinen 1,25/50p keltaisen merkin kakkosladelmamerkkejä. Saman merkin postihistoriakohteita oli myytävänä kaksi – kotimaan postikortteja kumpikin – myyntihinta hieman yli 40 euroa kummallakin.

Kotimaan postihistoriakohteiden mielestäni paras tapaus oli 1mk oranssi merkki postin seinätaksan maksuna. Posti siis julkaisi seinätaksoja, joita myös yleisö sai ostaa postista. Kuittina maksusta mitätöitiin seinätaksalle maksun mukainen postimerkki – tässä tapauksessa 1mk oranssi. Seinätaksat ovat harvinaisia ja tämä 1mk oranssi seinätaksalla on ensimmäinen, jonka olen nähnyt. Kohteen lähtöhinta oli 150mk, joka mielestäni oli sopiva – pidän kohdetta harvinaisena. Olinkin harvinaisen hämmästynyt, kun kohde myytiin lähtöhinnallaan. Näitä seinätaksoja tunnetaan yleensäkin vain alle kymmenen kappaletta, joten tällä kertaa meni edullisesti.

Yllä: Postin seinätaksa vuodelta 1941. 1mk oranssi M30 leijonamerkki single. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen hyvä kotimaan lähetys oli kotimaan lentokirje M30 3mk tummanoliivilla singlellä. Kolmekymmentäluvulla alkoi kotimaan lentotoiminta saada jalansijaa ja ensimmäiset lentoreitit alkoivat toimia säännöllisesti, kumipyöräisiä koneita alettiin käyttää, kun lentokenttiä valmistui. Tällaisia 3mk tummanoliiveja singlejä kotimaan lentokirjeillä tunnetaan muutamia ja kohteiden hinnat ovat vuosien saatoissa vaihdelleet. Tänään kaupat tehtiin 140 eurolla, kohteen lähdön oltua 20 euroa. Kotimaan lentoposti on tyypillisesti ns. pikkuisen parempaa tavaraa. Tämä kyseinen kuori oli lentänyt Turusta Helsinkiin vuonna 1933.

Pohjoismaihin menneitä kohteita oli myytävänä muutamia, tanskaan mennyt sodanaikainen lentopostikortti myytiin alle kolmella kympillä ja Tanskaan heinäkuussa 1945 mennyt sensuroitu kirje 5mk sinisen merkin singlellä parilla kympillä. Hiukan ihmettelin tämän 5mk sinisen singlen hintaa, sillä kohde oli ns. paremmalta ajalta eli samalta ajalta, kun kotimaan, Pohjoismaiden ja ulkomaiden ensimmäisen luokan kirjeiden hinta oli 5mk – tätä aikaa kesti vain 2kk. Tiedetään, että 5mk sinisen merkin singlekäyttöjä ulkomaille Pohjoismaiden ulkopuolelle tunnetaan viisi kappaletta, joten tämä on sille kuudennelle keräilijälle paras mahdollinen kirje-kohde tälle merkille. Kaikilla ilmeisesti jo kuitenkin on tämäkin…

Yllä: Kansainvälinen postiosoitus 2.10.1939 Helsingistä Narvaan, Viroon. 3½mk sininen ja 1mk oranssi M30 leijonamerkki. Toisella puolella virolaiset 5 ja 10 sentin Päts merkit. Taksa: Postiosoitus (201-400mk) ulkomaille (1.12.1931 – 12.10.1939) 4,50mk. Harvinainen lähetyslaji. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Yksi tämän huutokaupan huippukohteista oli Viroon lähetetty ulkomaan postiosoitus. Postiosoituksia ulkomaille ei tunneta kovin monia ja ne ovatkin harvinaisia. Kun näistä ulkomaan tai kansainvälisistä postiosoituksista puhutaan pitää huomata, että on tärkeää, että on varmuus siitä, että kohteet ovat aitoja. Nimittäin tiedetään markkinoilla olevan joitakin Turussa leimattuja kansainvälisiä postiosoituksia, joiden takapuolella ei ole tuloleimoja ja näin ollen on syytä arvella, että ne eivät ole koskaan lähteneet eteenpäin Turusta. On vaikeaa sanoa, että ovatko kyseiset, kuitenkin leimatut kansainväliset postiosoitukset huijausta vai mitä, mutta ei ole vaikea sanoa, että ne eivät missään tapauksessa ole yhtä asiallisia kuin tässä huutokaupassa myynnissä ollut ”aito asia”. Postiosoituksen limitti oli 350 euroa ja se jäi yllätyksekseni myymättä. Kyseessä on aidosti harvinainen ja vaikea kohde. Harkitsin tätä pitkään itsekin, mutta koska minulla on jo vastaava kohde, niin tällä kertaa päädyin säästölinjalle. Kaksi tällaista samalla kokoelmasivulla olisi tietysti kohtalaisen ”kovaa kamaa”, mutta rajansa kaikella (tai ainakin minun rahoillani on, ikävä kyllä, rajansa…).

Ulkomaan lähetyksiä oli myynnissä muutamia, mm. Englantiin 21.2.1945 lähetetty lentokirje, joka oli siis taksa-ajaltaan lyhyen yhdeksän päivän lentotaksan aikaan ajoittuva. Tällä taksalla kulkeneita lähetyksiä tunnetaan ehkäpä parikymmentä ja kyseessä on ainakin lentopostikeräilijälle ns. pakollinen kohde. Limitti oli 50 euroa ja kohde myytiin sillä.

Yllä: Hämeenlinnasta 21.10.1952 Auclandiin Uuteen Seelantiin lähetetty kirje. M30 25mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 25,00mk. Käyttötarkoituksenmukainen käyttö. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Vuonna 1945 elokuussa Yhdysvaltoihin lähetetty pikalentokirje oli hyvä kohde, koska sen lähetysaika osui siihen kahden kuukauden väliin, jolloin ulkomaan kirjeen perustaksa oli viisi markkaa. Lähetyksestä erityisen hyvän tekee se, että sodan jälkeen pikaposti alkoi vasta vuonna 1945 ja tämä lähetys on aikainen pikalähetys sodan jälkeen. Eli monta asiaa oli tässä lähetyksessä hyvin. Sen tajusi enemmän kuin yksi huutaja, sillä 20 euron lähdöstä kohteen hinta nousi tuplaksi asti, eli neljään kymppiin.

Mielenkiintoinen kaukomaahan, aina Uuteen Seelantiin lähetetty single kirje 25mk sinisellä merkillä, oli myytävänä 20 euron lähdöllä. Kyseessä on merkin käyttötarkoituksenmukainen singlekäyttö ja Uusi Seelanti ei ole yleinen kohdemaa. Kyseessä on siis tälle merkille hyvä kohde. Hieman ihmettelin, että miksi tämä kohde meni pohjahinnalla, eikä huutajia ”napannut” – ilmeisesti ei ole tajuttu sitä tosiasiaa, että 50-luvulla, kun tämä merkki julkaistiin oli lentoposti yleistynyt aivan hurjasti verrattuna 40-lukuun ja kaukomaille kirjeet tyypillisesti lähetettiin jo lentopostina. Tästä syystä tällaiset kaukomaille ei-lentopostina lähetetyt lähetykset ovat harvinaisempia kuin samoihin maihin lentona menneet. No turha minun on valittaa, kohde tuli nimittäin minulle. En siis jäänyt minäkään osattomaksi tästä huutokaupasta.

 

 

 

Vuonna 1947 julkaistut M30 merkit – kokoelma

By

Esittelin Salon Filatelistikerhon 70-vuotis näyttelyssä viidentoista sivun, yhden kehyksen kokoelman, vuonna 1947 julkaistujen malli 1930 käyttösarjan merkkien postihistoriaa. Ideana oli tietysti, että kysymyksenä on kerhon perustamisvuosi.

Aiemmassa kirjoituksessa kerroin jo, että näyttely meni erittäin hienosti ja katsojia kokoelmilla oli mielestäni suhteellisen runsaasti. Alla löytyvä noin 40 minuutin pituinen video esittelee oman yhden kehyksen kokoelmani yksityiskohtaisesti.

 

Salon Filatelistikerhon 70-vuotisnäyttely ja keräilytapahtuma

By

Yllä: Salon filatelistikerhon 70-vuotisnäyttelyn kokoelmalistaus

Salon Filatelistikerho ry viettää tänä vuonna 70-vuotis juhlavuottaan. Kerho siis perustettiin 1947. Tätä juhlistaakseen kerho päätti järjestää perinteisen keräilytapahtumansa yhteyteen myös näyttelyn, jossa kerholaisten kokoelmia on esillä. Näyttelyyn saatiin yhteensä 32 viisitoistasivuista kehystä kokoelmia filateliasta, postihistorian kautta, kortteihin ja tulitikkuetiketteihin ja kuorma-auto esitteisiin. Tällaiset kerhonäyttelyt ovat mielestäni mukavia mahdollisuuksia esitellä vähemmän virallisessa ilmapiirissä kokoelmia, joita ei ole tarvinnut toteuttaa kaikkien virallisten näyttelysääntöjen mukaisesti – tärkeää on näyttää pilkahduksia kokoelmastaan muillekin. Näyttelyluettelon voi ladata PDF-muotoisena TÄSTÄ.

Yllä: Kehysten kasaamista ja kokoelmien laittamista kehyksiin Hermannin koululla ennen viikonlopun näyttelyä. Asialla Olavi Alkio ja Jari Laakso.

Salon kerho oli julkaissut tapausta varten kaksi postikorttia ja yhden omakuvamerkin. Toisessa postikortissa ja omakuvamerkissä on kuva maamme 75-vuotisjuhlavuotta varten vuonna 1992 pystytetystä muistomerkistä ja toisessa postikortissa aiheena on uusittu Salon urheilupuiston keskusurheilukenttä ja sen avajaiset presidenttimme Niinistön toimesta. Urheilupuisto-kortti saatiin Finlandia 2017 toiminnan kautta – kiitoksia Liitolle. Sikäli kuin mikäli joku on näistä korteista kiinnostunut, niin niitä saa tiedustella Salon Filatelistikerhon sihteeriltä Matti Bothilta.

Keräilytapahtumassa oli paikalla kymmenkunta myyjää ja tavaraa oli myytävänä kaikenlaista. Osallistujia oli mielestäni tavallista enemmän – näyttely veti luultavasti paikalle ihmisiä, jotka eivät muuten olisi tulleet. Salon markkinat samaan aikaan saattoivat myös vaikuttaa positiivisesti. Uskon paikalla käyneen kolmatta sataa kävijää, tämä on aivan omasta hihastani vedetty arvaus. Kävijät tutkivat kiinnostuneina näyttelykokoelmia pitkiäkin aikoja, mikä on hieno juttu. Lauantaina kävijöitä kävi paljon, sunnuntaina arviolta hieman alle neljäkymmentä – keräilytapahtuman ja näyttelyn yhdistelmä oli toimiva.

Yllä: Näyttelypäivän kuhinaa Hermannin koulun ruokasalissa, kävijöitä oli yhteensä kolmatta sataa.

Näyttelyn kasaamiseen meni kaiken kaikkiaan noin puolitoista tuntia, kunhan kehykset oli saatu näyttelypaikalle. On todettava, että ilman Turun Postimerkkikerhon suosiollista apua ja kehyslainaa ei tämäkään näyttely olisi onnistunut. Kiitokset jälleen kerran Turkulaisille hyvästä yhteistyöstä. Kerhojenvälinen yhteistyö on avainasemassa harrastuksemme onnistumisen kannalta. Purkaminen tapahtui huomattavasti vikkelämmin ja siihen kului vain noin kolme varttia.

Oma osallistumiseni näyttelyyn ja samalla näyttelyn ”M30 presenssi” oli yhden kehyksen kokoinen kokonaisuus vuonna 1947 julkaistujen M30 merkkien postihistoriasta. Teen tästä erillisen kirjoituksen ja luultavasti myös videon, jossa käyn koko kokoelman läpi, joten eipä siitä sen enempää tällä kertaa. Keskityn sitä vastoin käymään läpi ns. ”löydöksiä” myyntipöydiltä ja kumma kyllä tällä kertaa niitä tuli odotuksiani selvästi enemmän. Tavallisten parempileimaisten kohteiden lisäksi löysin kolme kohdetta, joista tuli hyvä mieli. Ensimmäinen löytö oli 3½mk sinisen leijonamerkin singlekäyttö syyskuulta 1942 kirjeellä Ruotsiin. Ensinäkemältä kohde ei vaikuta juuri miltään ja 3½mk sinisen merkin käyttö Pohjoismaisella kirjeellä ei ole käyttötarkoituksen mukainen, sillä UPUn värisuositusten mukaan siniset merkit on tarkoitettu ulkomaan kirjeille. No tässä onkin kysymys pienestä knopista, sillä syyskuun alussa 1942 kirjetaksa Pohjoismaihin ja kotimaassa nousi 3½ euroon ja kirjetaksa ulkomaille nousi 4½ markkaan vasta ensimmäinen lokakuuta. Näin kaikkialle menevien kirjeiden taksat olivat syyskuussa 1942 saman suuruiset. Kun tähän lisäksi todetaan, että 3½mk oliivi leijonamerkki julkaistiin vasta ensimmäinen lokakuuta 1942 huomataan, että tämä 3½mk sininen oli ainoa tälle taksalle yksin sopiva merkki syyskuun 1942 ajan. Postilaitos oli ilmeisesti ajatellut, että ”myöhästytetään 3½mk oliivin merkin julkaisemista kuukaudella” ja julkaisi 75p oranssin merkin, joka kävi täydennysarvoksi 2,75mk violetille merkille myös näille kotimaan ja Pohjoismaiden kirjeille. Tarkoituksena oli tietysti saada käytettyä loppuun 2,75mk merkit.

Yllä: Kirje 25.9.1942 Helsingistä Tukholmaan, Ruotsiin. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.9.1942 – 30.6.1945) 3,50mk. M30 3½mk sinisen leijonamerkin singlekäyttö. Ainoa tälle taksalle yksin sopiva M30 merkki kuukauden ajan ennen 3½mk oliivin merkin julkaisemista. Sotasensuurin tarkastama.

Toinen kiinnostava löytynyt kohde on sekin kulkenut Ruotsiin. Kyseessä on painotuote M30 3mk harmaalla merkillä vuoden 1948 tammikuulta. Kohde on kiinnostava, sillä vuoden 1948 alusta ulkomaan painotuotteen taksa nousi 2½ markasta kolmeen markkaan. Tälle taksalle tarkoitettu vihreä UPUn värisuositusten mukainen merkki ilmestyi kuitenkin vasta 9. helmikuuta, 1948.  Kuukauden ja yhdeksän päivän ajan oli siis pakko käyttää muita merkkejä taksan muodostamiseen ja yksin tähän tarkoitukseen M30 merkeistä sopivat tietysti jo aiemmin julkaistut M30 merkit, joista viimeisin oli juurikin 1947 ilmestynyt 3mk harmaa. On lisäksi huomattava, että tämä kolmen markan taksa oli voimassa vain kuusi kuukautta, jonka jälkeen taksa nousi kuuteen markkaan.

Yllä: Painotuote 26.1.1948 Helsingistä Tukholmaan, Ruotsiin. M30 harmaan leijonamerkin hyvä singlekäyttö. 1.1.48 – 8.2.1948 taksalle tarkoitettu vihreä 3mk leijonamerkki odotti julkaisuaan. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1948 – 30.6.1948) 3,00mk. Kuuden kuukauden taksa-aika.

Muistutan lukijaa jälleen siitä tosiasiasta, että M30 käyttöaikana ei Pohjoismaihin ollut omaa painotuotetaksaansa vaan oli vain yksi ulkomaan painotuotetaksa. Toki naapurimaamme Ruotsi on ehkäpä kaikkein helpoin ulkomaa painotuotteiden, niin kuin muunkin postin osalta.

Kolmas osuma oli mielestäni ehkä kaikkein paras, nimittäin löysin erään paikallisen kauppiaan myyntikansiosta mielenkiintoisen, isokokoisen lentokuoren Viroon vuodelta 1932. Kuori oli lähetetty maamme ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin puolisolle Ester Ståhlbergille. Oulun pormestarin toinen tytär Ester os. Elfving ent. Hällström Ståhlberg oli ollut naimisissa Karl Hällströmin kanssa ja jäi leskeksi 1917. Myös K. J. Ståhlberg oli jäänyt leskeksi samana vuonna. Ilmeisesti K. J. Ståhlbergin kosinta tapahtui kirjeitse, avioliittoon kuitenkin astuttiin vuonna 1920. Esterin elämäntyöstä on jäänyt jälkeen Pelastakaa Lapset ry.

Yllä: Helsingistä 24.5.1932 Tartuun, Eestiin lähetetty toisen painoluokan lentokirje. M30 2mk violetti kolmirivilö. Taksa: Kirje (21-125g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-40g) Viroon (30.4.1928-16.6.1940) 2,00mk = 6,00mk. Vaikea Viron erikoistaksan aikainen korkeamman painoluokan lentokirje.

No joka tapauksessa, Ester on ollut matkoilla Virossa ja sinne hänelle on ”Koteja kodittomille lapsille ry.” lähettänyt kirjeen, eli hänen perustamansa nykyisen Pelastakaa Lapset ry.n ”pohjalla” toiminut järjestö. Kirje on toisen painoluokan lentokirje, painoltaan alle 40 grammaa ja käytännössä vie kokoelmalehdellä paljon tilaa – tämähän ei ”nykyään” ole ongelma, jos käytössä on A3 kokoisia kokoelmalehtiä. Kohde on itsessään kohtalaisen hyvä, en nimittäin ole nähnyt aiemmin korkeamman painoluokan lentokirjettä Viroon. Hintaa tälle tuli hiukan enemmän kuin mitä olin ajatellut, sillä myyjä oli sitä mieltä, että vastaanottaja on niin hyvä, jotta tästä pitää saada maltaita. Onneksi sain tingittyä edes hiukan hinnasta… vastaanottaja ei merkitse minulle näissä kuvioissa yhtikäs mitään, vaikka tosiaan ei se haittaa, että vastaanottaja on tunnettu (kunhan ei ole tunnettu filatelisti).

Kaiken kaikkiaan Salon kerhon näyttely ja keräilytapahtuma meni erinomaisesti, näyttelyssä kävi paljon ihmisiä tutkimassa kerholaisten kokoelmia, myös paljon sellaista väkeä, joka oli tullut paikalle ilman kiinnostusta keräilytapahtumaa kohtaan. Olimme saaneet Salon Seudun Sanomiin koko aukeaman mittaisen jutun, jolla varmasti oli merkitystä asian suhteen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Lahden kerhon THK 112

By

Lahden postimerkkikerhon huutokauppa nro. 112 päättyi 29.9.2017 ja sisälsi muutamia kiinnostavia M30 kohteita. M30 osastossa myytävää oli noin kuusikymmentä kohdetta. Tällä kertaa filatelian puolella oli myytävänä vähänlaisesti kiinnostavaa, lähinnä loistoleimaisia merkkejä joista muutamia menikin kaupaksi. Ei sinänsä ihme, nimittäin viisi loistoa maksoi parhaimmillaan viisi euroa. Mitään parempia erikoisuuksia ei filapuolelle ollut myytäväksi asti eksynyt.

Postihistoriapuolella sitävastoin oli muutamia kiinnostavia kohteista ja keskitynkin tässä kirjoituksessa niihin.

Yllä: Helsingistä 26.7.1957 Lahteen lähetetty kirjattu pikakirje saantitodistuksella. Sekapostite M54 5mk sinisen kanssa. Kirjoitettu ”24” – ilmeisesti paino grammoina. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.6.1956 – 31.12.1962) 50,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.6.1956 – 31.12.1962) 30,00mk pikalisä kotimaassa (1.6.1956 – 31.7.1958) 50,00mk + saantitodistus jätettäessä kotimaassa (1.6.1956 – 31.12.1962) 25,00mk = 155,00mk. Tämä on ollut pakko viedä postiin, jolloin paino on tarkastettu vaa´alla ja näin olleen voin uskoa tuon toisen painoluokan. Kuva Lahden THK:sta.

Kotimaan kohteista mielestäni kiinnostavin oli Helsingistä Lahteen lähetetty M54 sekapostite, joka oli sekä kirjattu, että lähetetty pikana ja mikä parasta saantitodistuksella. Tämä kirje oli ensipäiväkuorella lähetetty, vaikka minkään käytetyn merkin ensipäivästä ei ollut kysymys – tämä tietysti herättää kysymyksen siitä, että onko kyseessä filatelistin lähettämä kirje. Toisaalta ja kuten on todettu, saivat filatelistitkin lähettää postia. Saantitodistuksella lähetetyt kirjeet ovat kohtalaisen vaikeita, poislukien arvonlisäverotoimiston lähettämät saantitodistukselliset virkakirjeet. Näin ollen tämäkin kirje herätti huutajissa huomiota. Hinta nousi vitosen limitistä yli 34 euron.

Seitsemän markan postitalo single postikortti lentona Ruotsiin vuonna 1946 nousi yhdeksän euron lähdöstä aina yli 26 euroon. Tämän kortin kommervenkki oli se, että tuohon aikaan lentotoiminta oli kotimaassa kielletty valvontakomission määräyksellä, mutta postia kuitenkin lensi ns. koelentojen yhteydessä Ruotsiin. Voidaan arvella tämänkin kortin kulkeneen tällaisella koelennolla – tämä arvelu oli kirjoitettu myös kohteen esittelytekstiin.

Saksan erikoistaksainen kahdella M30 punaisella leijonamerkillä maksettu lentopostikortti vuodelta 1943 Saksaan nousi 12 euron lähdöstä aina 27 euroon. Kortti oli tyylikkään näköinen ja merkit ilmeisesti myöhäisempää ja vaikeampaa 2mk punaisen tilauserää. Erikoistaksainen (ensimmäinen taksa-aika) lentokirje Saksaan vuodelta 1942 myytiin hintaan yhdeksän euroa, joka oli kohteen limitti – näitä on tullut sen verran paljon ”esiin”, että hinnat ovat kokeneet ilmeisesti inflaation. Kyseessä on kuitenkin vain viiden kuukauden mittainen taksa-aika. Tästä hinnasta johtuen hieman ihmettelin, kun pidemmän taksa-ajan vastaava kohde vuodelta 1944 myytiin yli kolmellatoista eurolla, vaikka tässä kohteessa oli näyttävämpänä tekijänä sensuuriliuskoja.

Yllä: Harvinainen kirjattu postikortti 23.3.1943 Helsingistä Wieniin. Suomen ja Saksan sensuurit. Tuloleima Wienissä 2.4.1943. Taksa: Postikortti Saksaan (1.10.1942 – 4.9.1944) 2,00mk + postikortin kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk = 6,50mk. Erinomainen 4½mk sinisen merkin käyttö. Kuva Lahden THK:sta.

Tämänkertaisen huutokaupan mielestäni selvä ykköskohde M30 keräilijälle oli harvinainen tai jopa erittäin harvinainen Saksan erikoistaksainen kirjattu postikortti vuodelta 1943. Tiedän, että tämä kortti myytiin ulkomaalaisessa huutokaupassa ”ei niin hirvittävän kauan sitten” jolloin myyntihinta oli suurin piirtein siinä mistä tällä kertaa lähdettiin, eli 130 eurossa. Mielenkiintoisen tästä kohteesta tekee montakin asiaa – kyseessä on siis erikoistaksainen postikortti, joka on kirjattu – tässä kohtaa kirjaus oli kuitenkin kansainvälisen kirjaamisen taksan mukainen, eli 4½mk. Tällaisia sekataksaisia kohteita katsoo ihan mielellään. Toinen kiinnostava asia on se, että sodan ajalta ei tunneta montaakaan muuta kirjattua postikorttia ulkomaille – kirjatut postikortit ovat ylipäätäänkin erittäin harvinaisia, mutta sodan ajalta vieläkin harvinaisempia. Voin surukseni jakaa tiedon siitä, että minulla on kirjattu lentopostikortti myöskin erikoistaksa-aikaan, mutta siinä on taksa väärin – on käytetty kotimaan kirjausmaksua 3½mk ja sehän on aivan väärin! Kolmas asia, joka tekee tästä kohteesta hyvän on 4½mk sinisen merkin käyttö samansuuruisen maksun maksamiseen. 4½mk sinisen merkin singlekäyttö ulkomaan kirjeellä on kohtalaisen hyvä kohde, mutta se ei ole ns. super-harvinainen, vaikka käyttötarkoituksenmukainen onkin. Tämä kirjausmaksu postikortilla on itse asiassa tässä kohtaa harvinaisempi kuin singlekäyttö. No tällaista… ja mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa: tyypilisesti sitä, että valtakunnan sota-ajan postista ymmärtävät kiinnostuvat tämänkaltaisesta hienosta kohteesta ja alkavat sitä huutaa ja tällöin hinta nousee. Viimeisten 10 minutiin aikana (huutokaupan yliajalla) hinta nousi aina 380 euroon saakka. Hinta oli mielestäni erittäin kova – myyjää varmasti naurattaa. Toisaalta näitä kohteita on ollut erittäin harvoin saatavilla ja näyttelykokoelmaanhan tällainen ostetaan.

Kahteen kertaan Euroopassa edelleenlähetetty postikortti (Englannista Jugoslavian kautta Saksaan) kolmekymmentäluvulta nousi hieman yli viiteentoista euroon. Lentopostikortti vuodelta 1947 10mk violetillä singlellä on hyvä kohde ja sen lähtöhinta oli viisi euroa. Tästä lähtöhinnasta kohde nousi aina yli neljän kympin. Näitä singlejä ei kasva puissa ja ostaja sai hyvän kohteen tälle merkille.

Yllä: Lentopostikortti 13.12.1947 Uuraisista Lontooseen Englantiin. Taksa: postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00mk + postikortin lentolisä Eurooppaan (24.10.1945 – 30.9.1957) 3,00mk = 10,00mk. Hyvä 10mk violetin merkin singlekäyttö. Kuva Lahden THK:sta.

Bulgariaan vuonna 1955 lähetetty lentopaketti Bulgarialaisella lunastusmerkillä myytiin alle yhdeksällä eurolla. Tämä oli minulle yllätys. Olkoonkin, että pakettikorttia oli vasemmasta reunastaan hieman leikattu, minusta tuntui, että kaikki nähtävä oli nähtävissä. Paketti oli tullattu Savonlinnassa ja lentänyt ilmeisesti Prahan kautta.

Yhdysvaltoihin lähetetty ainakin kahteen kertaan sensuroitu ja näistä Brittiläisten toimesta Bermudalla avattu lentokuori vuodelta 1941 Yhdysvaltoihin myytiin 11 eurolla. Myöskin USAan mennyt 20mk sinisellä singlellä lähetetty kirje meni kaupaksi, tällä kertaa vitosen lähtöhinnalla, eli aika edullisesti. Vastaavasti lentokirje Australiaan ei mennyt kaupaksi lainkaan – tämän kohteen lähtö oli 8 euroa; ei ollut hinnalla pilattu. Ei silti kelvannut edes pitkän matkan kokoelmalaisille.

HTO huutokauppa #39

By

HTO:n ja Lahden kerhon huutokaupat loppuivat perättäisinä päivinä ja myytävänä oli tälläkin kertaa muutamia kiinnostavia M30 kohteita; erityisesti Aloitetaan tässä postauksessa HTO huutokaupasta filatelia edellä ja sitten käydään läpi postihistoria. Lahden kerhon huutokauppa käydään läpi seuraavassa kirjoituksessa.

HTO:n huutokaupassa oli muutamia hyviä filateliakohteita myytävänä, ensimmäisenä näistä mainitsen 2mk/1½mk punaisen päällepainamamerkin esittelyarkista leikatun leimaamattoman liimattoman esittelymerkin. Näitä esittelyarkkien palasia on lähiaikoina ollut huutokaupoissa jonkin verran – ilmeisesti arkkien omistaja laittaa niitä palasiksi. Hinnat ovat kokeneet tässä yhteydessä mittavan inflaation. Tämän päällepainamamerkin ehdotteen lähtöhinta oli 20 euroa ja sillä se myytiinkin. Ilmeisesti ”kaikilla oli jo tämä”. Näitä on mahdollisesti markkinoilla yksi tai kaksi arkkia, joten maksimikappalemäärä lienee pari sataa. Kun verrataan 3000 kappaleen Doodson arkkiin, niin jälleen nähdään markkinoinnin ihmevoima.

Yllä: ”FORD” reijitetyt 5mk Olavinlinna merkit. Kuva HTO huutokaupasta.

Reijitettyjä merkkejä oli myytävänä 5mk Olavinlinnaa kahdessa eri FORD leimausasennossa. Tämä kahden merkin satsi oli lähtöhinnaltaan laitettu kymppiin ja meni kaupaksi seitsemällätoista eurolla. Oma osaamiseni näiden suhteen on kovinkin vajavaista. Myytävänä oli myös ”miehekkään” näköinen laskos 20mk postitalomerkistä – sen lähtöhinnaksi oli laitettu neljäkymppiä, tällä tämä näyttävä laskos ei mennyt kaupaksi. Tämän merkin laskoksia on ollut viimevuosina usein myytävänä ja näin ollen 40€ oli tällä kertaa liikaa. Automaattimerkkien kokoelmasivua kaupattiin kolmen kympin limitillä – sivulla oli leimattuna 10p, 50p ja markan merkit sekä leimaamattomien rullapalat 10p ja 50p merkeistä. Ihan hyvännäkinen satsi tarvitsevalle. Myytiin pohjahinnalla.

Postihistoriapuolella oli myytävänä noin parikymmentä kohdetta. Muutamia hieman parempiakin oli nähtävissä, mm. 7mk punaisella M30 leijonamerkillä maksettu postikortti Englantiin myytiin 25 euron limitillä ja kahden 3½mk oliviin singlellä lähetettyä Saksan erikoistaksaista kuorta yhdellätoista eurolla. Myytävänä oli myös 50p vihreä single painotuote Hollantiin vuodelta 1942 – tällä kuorella oli sekä Suomen että Saksan sensuuri. Ei mennyt kaupaksi kympin pohjilla. Ymmärrän tämän, sillä näitä 50p painotuotteita ulkomaille on saatavissa paljon ja usein – silti, kohde on sodanaikainen ja sitä kautta hiukan tavallista parempi. Sekunnin sitä jopa mietin, mutta pieni tarkistus omaan kansioon auttoi päättämään tällä kertaa, että en tarvitse sitä kahdeksatta vastaavaa mihinkään. Vai pitäisikö sittenkin…

Yllä: Kirjattu lentokirje 9.2.1949 Helsingistä Wieniin Itävaltaan. M30 30mk linja-auto ja 3mk vihreä leijonamerkki. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1948-31.10.1949) 15,00 mk + kirjaaminen ulkomaille (1.7.1948 – 31.10.1949) 15,00 mk + kirjeen lentolisä (per g) Eurooppaan (24.10.1945-30.9.1957) 3,00mk = 33,00mk. Itävallan sensuuri. Kuva HTO huutokaupasta.

Hieman yllätyin kun näin, että vuonna 1949 Wieniin lähetetty kirjattu lentokirje ei ollut mennyt kaupaksi 12 euron limitillä. Kohteella oli asianmukainen Itävallan sensuuri ja uudelleen sulkemiseen käytetty liuska. Vaikka tämä ei nyt mikään super kohde olekaan, niin kysymyksessä ei ole ns. ”roska” vaan ihan kohtalaisen hyvännäköinen kohde.

Myytävänä oli todiste siitä, että Täbyssä oli vuonna 1942 syyllistytty ”Laittomuuksiin” ja postimerkkien lisäksi oli kuorelle mitätöity leimamerkki. Yhteensä kuorella oli 5,50 markan edestä tavaraa siten, että 5mk sinisen leimamerkin lisäksi sille oli leimattu 2kpl 25p ruskeita M30 leijonamerkkejä. Kyseessä oli vieläpä kirjattu lähetys. Kun pohditaan taksaa huomataan, että tuolloin kirjeen taksa kotimaassa on ollut 2,75mk ja kirjaamismaksu 2mk ja, että taksakaan ei täsmää… eli kaikessa mahdottomuudessaan tämä 30 euron lähtöhintainen kohde sai ansaitsemansa kohtalon ja jäi myymättä.

Yllä: Postikortti 1.12.1939 Kaskisista Marstaliin Tanskaan. Sotasensuurin sensuroima. 1,25/50p keltainen II ladelman merkki single. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk. Kuva HTO huutokaupasta.

Huutokaupan kiinnostavin postihistoriakohde oli mielestäni 1,25/50p keltainen kakkosladelman päällepainamakohde singlenä postikortilla Tanskaan. Kuten on hyvin tunnettua näitä kakkosladelman merkkejä on vaikeampaa löytää singlenä postikortilla muihin maihin kuin Ruotsiin (ja tietysti kotimaassa lähetettyjä). Tällainen Tanskaan lähetetty kortti on mielestäni aivan kokoelmakelpoinen. Paras kohde tälle merkille on Viron erikoistaksainen postikorttilähetys singlenä. Tällä kertaa kortin oli huomannut useampikin keräilijä ja hinta nousi kolmen kympin limitistä 84 euroon.

M30 keräilyyn liittymätön kommentti: Tässä on ollut pientä ongelmaa IT asioiden kanssa, joku taho on ilmeisesti murtautunut tai yrittänyt murtautua tällekin alustalle – en huomaa tuhoja, mutta tämä oli aiheuttanut ongelmia ja sitä kautta tämänkin artikkelin julkaiseminen hieman myöhästyi.