malli1930.fi

Vierailu Lahden kerhossa 30.10.2017

By

Vierailin Lahden Postimerkkikerhossa kerhon puheenjohtajan Jouni Hynysen kutsumana. Vierailun tarkoituksena oli pitää esitys M30 keräilystä ja oikeastaan käydä läpi lyhyt oppimäärä mallin 1930 postimerkkien filateliasta ja kertoa hieman postihistoriasta. Paikalla oli arviolta kolmisen kymmentä henkeä, mikä tarkoittaa sitä, että Lahden kerho on kohtalaisen aktiivinen keräilykerho. Kerhoillan aluksi pidettiin huutokauppa, jossa oli parisen kymmentä kohdetta – mielestäni ihan sopivilla lähtöhinnoilla. Itsekin ostin yhden kohteen.

Lahden kerho on ylläpitänyt perinnettä toimittaa erikoisleimaus Lahdessa järjestettävien suurten urheilutapahtumien aikaan, näitä ovat mm. Finlandia-hiihdon leimaukset ja Salpausselän kisojen leimaukset. Tämä on toimintaa, jossa kulut kaatuvat kerholle ja kiitosta on tullut vähemmän kuin olisi ollut ansaittua. Käsittääkseni viime vuonna Lahden MM kisojen aikaan oli leimaus jopa ulkotiloissa, koska kisajärjestäjät eivät nähneet merkitykselliseksi edes antaa ”tukikohtaa” leimaukselle – korjattakoon tämä luulo, mikäli se on väärä. Ilmeisesti yleisö oli kuitenkin asiasta huomauttanut siinä määrässä, että järki on palaamassa järjestäjien päähän… toivottavasti. Kaikenlainen oheistapahtuma ei suinkaan ole pois kisaorganisaatiolta, vaan päin vastoin, lisää kisojen kiinnostavuutta kävijöiden silmissä. Erikoisleimaus on sitäpaitsi sen verran harvinaista herkkua tässä valtakunnassa nykyään, että se on suorastaan nähtävyys itsessään. Aikoinaan erikoisleimauksia tuntui olevan jos missäkin kissanristiäisissä, mutta nykyään toisaalta ei siis juuri missään. Lahden kisajärjestäjät saisivat olla ylpeitä kerholaisista, jotka jaksavat leimauksia järjestää.

Pitäessäni esitelmää sain hyviä kommentteja Lahtelaisilta – keskustelimme mm. jälkitaksoituksesta kohteen yhteydessä, joka oli edelleen lähetetty Unkariin. Todettiin, että jälkitaksoitus tapahtui vain, jos posti oli tehnyt virheen – muussa tapauksessa kyseeseen tuli lunastus. Tämä on hyvä tieto, sillä se tarkoittaa, että jälkitaksoitusta ei tullut esimerkiksi edelleen lähettämisten perusteella, koska niiden osalta ei ollut tapahtunut virhettä. Esitellyssä kohteessa edelleenlähettämisen oli kuitenkin maksanut erittäin suurella todennäköisyydellä alkuperäisessä osoitteessa asunut vastaanottajan perheenjäsen tai muu asuinkumppani.

Yllä: Kuopiosta 26.4.1937 Helsinkiin lähetetty kirje, 2mk karmiini M30 leijona. Vastaanottaja on lähtenyt Unkariin. Lisätty Helsingissä ulkomaan kirjemaksun täydentämiseksi 3 kpl 50p vihreitä 27.4.1937 ja edelleenlähetetty Budapestiin, jonne saapunut 30.4.1937. Taksa: Kotimaan kirje (-20g) 1.12.1931 – 15.6.1940 2,00mk. Kirje ulkomaille (-20g) 1.11.1936 – 30.9.1942 3,50mk. Lähetykset, joihin on edelleenlähetyksen takia lisätty ja mitätöity ”lisää” merkkejä ovat kiinnostavia kohteita.

Joku tiesi sanoa, että kyseisen kohteen (yllä oleva kuva) edelleenlähetysosoite, Budapestissa sijaitseva hotelli ”Hotel St. Gellert” ei olekaan mikään matkailijakoti, vaan ns. parempi hotelli. Ja epäilemättä tämä pitää paikkaansa – hotellin verkkosivut (hotelli on siis yhä olemassa) näyttävät, että kyseessä ei ole tosiaan mikään laavu. Tietoa hotellista löytyy muutenkin: Hotelli on avattu vuonna 1918, mutta sitä alettiin rakentaa jo vuonna 1912. Miksi rakentaminen kesti näin kauan – on jälleen kerran syytä pohtia ja muistaa että vuosien 1912 ja 1918 välillä käytiin Euroopassa maailmansota ja tuolloinen Itävalta-Unkari oli siinä yksi pääriitapukareista. Sodan jälkeen Itävalta-Unkari syöksyi kaaokseen ja Unkarissa elettiin hyvin vaikeita aikoja, vuoden 1919 aikana hotelli oli sotilaskäytössä mm. ns. krysanteemivallankumouksen aikana. Hotelliin kuului kylpylä (jota ilmeisesti nykyään pyörittää Budapestin kaupunki), joka saa vetensä kuumasta lähteestä. Käsittääkseni hotelli oli erittäin tunnettu 20- ja 30-luvuilla. Rakennus kärsi pahasti toisessa maailmansodassa ja restauroitiin sodan jälkeen. Nykyään se on osa Danubius yhtiötä, joka oli aikoinaan valtio-omisteinen. Tällainenkin uteliaisuus on mahdollista ja postihistoriallisesti perusteltavissa!

Kiitokset Lahden kerholle vieraanvaraisuudesta. Kaikessa tohinassa unohdin ottaa kuvia, sekös harmittaa näin jälkikäteen.

 

Postimerkkimessujen lauantai 28.10.2017

By

Yllä: Postimerkkimessujen meininkiä

Lauantai on yleensä ollut postimerkkimessujen ”kovin” päivä ja tälläkin kertaa paikalla oli kohtalaisesti filatelisteja ja muita keräilijöitä. Useita tunnettuja filatelisteja oli jälleen paikalla.  Jo totuttuun tapaan oli Filatelistiliiton varaamalla messualueella näytillä näyttely, sekä muutamien kauppiaiden lisäksi myös Liiton koju ja ”esiintymisalue”. Tällä kertaa näyttelystä vastasivat aihefilatelistit. Kauppiasta mukaan olivat lähteneet Merkki Albert, Käpylän Merkki, Suomen Filateliapalvelu, Aspbäck Ruotsista ja Lauri Peltonen Oy, mukana oli myös Posten Åland.

Liitto jakaa vuosittain perinteisen Leo Linder Trophyn, tämä on tapahtunut usein juuri postimerkkimessuilla, näin tälläkin kertaa. Kyseessä on Karl-Erik Stenbergin muistopalkinto, jonka Stenbergin kuolinpesä ja Corinphila Auktionen AG ovat lahjoittaneet jaettavaksi Suomen filateliassa ansioituneelle henkilölle. Tänään, Linder Trophy annettiin Esko Seitsoselle. Eskon ansiot sijoittuvat vahvasti postihistoriapuolelle ja erityisesti tulivat esiin uuden taksakirjan kirjoittamisessa. Esko on ollut mukana muutenkin tuomassa tietoa postiyhteyksistä Suomen ja ulkomaiden välillä mm. Filatelistissa ja on hän ollut takapiruna mm. viime vuonna ilmestyneessä lentopostia käsittelevässä kirjassakin, vaikkei nimeä kirjan kannessa olekaan. M30 keräilijöille Eskon tekemä työ on erittäin tärkeää, sillä postiyhteydet ulkomaiden kanssa sodan aikana ovat olleet usein Eskon tutkimusten kohteena ja näiden tuloksista olen minäkin päässyt nauttimaan.

Yllä: Esko Seitsonen vastaanottaa Leo Linder Trophyn Liiton puheenjohtaja Klaus Juvakselta (oik.)

Paikalla olleen ohjelman mukaan palkinnon jako piti olla kello 13.00, mutta jostain syystä Liiton hallituksen pj. Juvas päätti julistaa Linder Trophyn saajan jo n. kello 12.25, vaikka Esko Seitsonen (joka ei tiennyt Trophya saavansa) ei ollut paikalla. En osaa sanoa, että mistä tässä selkeässä oikosulussa oli kysymys, varsinkin, kun herralta puheenjohtajalta oli itseltään n. 20 minuuttia aiemmin erikseen kysytty asiasta juuri silmälläpitäen palkinnon saajan julkistamisessa paikallaoloa. Onneksi Esko saatiin nopeasti paikalle. Henkilökohtaisesti jäin pohtimaan, että puheenjohtajan ”ajattelu” eroaa jonkin verran omastani… tämä toki ei tullut minulle yllätyksenä Liiton hallituksessa vietetyn vuoden jälkeen. Ei tästä sen enenpää.

Yllä: Vakuutettu kirje Nivalasta 2.10.1951 Helsinkiin. Viisi kpl. M30 50mk Tammerkosken silta merkkejä, yhteensä 250mk. Paino merkitty 35g ja vakuutettu 100000 markasta. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 30,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk + vakuuttaminen jokaiselta 1000 markalta (1.7.1950 – 31.12.1962) 2,00mk = 250,00mk. Hyvä kohde M30 kuvamerkkien keräilijälle.

Toinen kiinnostava julkistus tältä päivältä oli Lauri Poroputaan, nykyisen Filatelisti-lehden päätoimittajan kirjoittaman ”Suomen eturivin filatelisteja” kirjan julkistaminen. M30 osalta on erittäin mukavaa todeta, että mukana on myös keräilyalueen grand old man Hannu Kauppi, jonka henkilökuva kertoo myös muista merkittävistä M30 keräilyä eteenpäin vieneistä suomalaisista filatelisteista. Kirjassa on filatelistien henkilökuvien lisäksi paljon tietoa myös kohteista sekä niihin liittyvistä jännistäkin kommervenkeistä – mm. siitä, että miten kohteita on aikoinaan epäilty varastetun ja siitä mikä tilanne ehkä oikeasti on ollut. Poropudas on kerännyt erinomaisen materiaalin yksiin kansiin – kirjaa selatessani huomaan pohtineeni, että työmäärä lienee mukana olevien detaljien määrästä päätellen ollut valtava. On mukava tulevina aikoina lukea useista henkilöistä, joiden nimen olen kuullut, mutta itse henkilö on jäänyt hämärän peittoon ja lisää tapaamistani henkilöistä, jotka ovat kirjassa mukana. Kirjaan tutustuvat voivat pohtia yhtä paljon sitä, mitä kirjassa on mukana, kuin sitä mitä siitä puuttuu… Voi olla, että tästä kuulemme vielä kommentteja pitkänkin aikaa.

Yllä: Joulupostikortti painotuotteena 21.12.1943 rintamalle Helsingistä. Kyseessä on ns. Joulun erikoistaksa kenttäpostiin – erikoisuutena se, että painotuote rintamalle saatiin lähettää ilman kenttäpostimerkkiä tai kenttäpostilipuketta, joka muuten oli pakollinen. M30 50p vihreä. Mukana myös joulumerkki ja kortti on lähetetty lotalle. Taksa: Joulu ja Uuden Vuoden tervehdyksen painotuote-erikoistaksa rintamille (10.12.1943-10.1.1944) 0,50mk.

Olen iloisesti yllättynyt, että tällä(kin) kertaa mukaan tuli muutama ainakin omasta mielestäni kiva kohde. Usein on käynyt niin, että silloin, kun en ole tullut tapahtumaan ensimmäisenä päivänä on ns. paras tavara kadonnut jo parempiin suihin.  En löytänyt mitään uskomattomia kohteita, mutta kuitenkin sellaisia, joista tuli hiukan hyvä mieli. Kävin läpi kaikki myyntitiskit ainakin jollakin tavalla, vaikka en tällä kertaa suoranaisesta väsymyksestä johtuen jaksanut olla erityisen energisenä liikenteessä; kadehdin niitä keräilijöitä, jotka jaksavat tarkasti perata suuren määrän tavaraa – se on tapa löytää itselleen jotain kivaa. Tällä kertaa haaviin jäi vakuutettu kirje, joka oli maksettu vain 50mk Tammerkosken silta merkkejä käyttämällä. En varsinaisesti kerää tällaisia ”monimerkkikohteita”, mutta ei tämä nyt päähänkään sattunut, joten otin sen pois pyörimästä. Toinen vastaan tullut kohde oli vuoden 1943 jouluna rintamille lähetetty joulukorttipainotuote. Näihin vuoden 1943 joulun painotuotteisiin liittyen olen kirjoittanut tässä blogissa aiemminkin täällä. Tällainen minulla jo oli entuudestaan, mutta tässä oli mielestäni paljon hyvää ja päätin laittaa euroja likoon. Tämän kortin taksa on mielestäni epäselvästi kerrottu uudessa taksakirjassa sivulla 366, jossa on jäänyt hiukan epäselväksi se, että tämä joulun 1943 taksa on kuukauden pituinen ja pääsiäisen 1944 taksa 10 päivän mittainen – käsittääkseni kysymys ei ole yhtäjaksoisesta taksa-ajasta joulutaksan ja pääsiäistaksan osalta, vaikka tiedetään, että onnittelupainotuotteiden lähettäminen avoimissa kirjekuorissa rintamille 50 pennillä hyväksyttiin muutenkin.

Yllä: Pienikokoinen pikakirje Helsingistä 20.12.1944 Göteborgiin, Ruotsiin. M30 10mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1945 – 14.1.1946) 5,00mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 10,00mk = 15,00mk. Eli aivan päin mäntyä. Vaikka kirje olisi mennyt helmikuussa 1945, kuten heikon leiman vuoksi on mahdollista, olisi taksa silti päin mäntyä.

Pienikokoinen pikakirje Ruotsiin sai minut solmuun. Katselin sitä kätöselläni ja pohdin, että onpa sopivan kokoinen kokoelmaan ja avot, jälleen aivotoiminta lakkasi, taksat unohtuivat ja rahat menivät kankkulan kaivoon. Näin siinä helposti käy. Onneksi puhutaan pienemmistä summista…. mutta silti. Kotonahan nämä vasta selviävät – miksi, oi miksi, en jälleenkään jaksanut kantaa taksakirjaa mukanani. Onneksi minun huumorini pelasti löytämäni Viroon lentänyt kirje vuodelta 1932, joka oli maksettu yksin 3mk tummanoliivilla merkillä. Tämä on mielestäni aika hyvä kohde, koska se on yhdellä merkillä. Postihistoriakohteiden lisäksi ostin joitakin filatelia-aiheisia kirjoja Kaj Hellmanin tyttäreltä, joka realisoi isänsä kirjastoa messujen yhteydessä. Kuljinkin siis kotiin laukku täynnä tavaraa.

Yllä: Lentokirje 21.3.1932 Viipurista Tallinnaan. M30 3mk tummanoliivi single. Taksa: Kirje (-20g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Viroon (4.1.1929 – taksa jatkui 16.6.1940 asti käytännössä) 1,00mk = 3,00mk. Huom! Tämä Viron sopimuksen lento-taksan aika alkaa vasta siitä hetkestä, kun Viron postisopimus tuli voimaan (kts. KK 49/1928 ja KK 1/1929) – tämä asia ei ole tarkasti määritelty uuden taksakirjan Viron lentotaksoja käsittelevässä taulukossa.

Muutama ajatus postimerkkimessujen paikasta: Messukeskuksessa homma menee vuosi vuodelta aina vain suuremman riiston suuntaan, tällä kertaa narikka maksoi 16€ sisäänpääsylippujen lisäksi kaksi ja puoli euroa per takki – ei ihme, että väki jonotti säilytyslaatikoille, joihin takin pystyi laittamaan kahdella eurolla… Nettoajana tässä kuviossa on halliyhtiö – eli samantyyppinen työnjako kuin jääkiekkoseuroilla – joukkue (tässä tapauksessa näytteilleasettajat) tekee työt ja halliyhtiö korjaa tulot. Kun vielä n. vuosi sitten olin mukana Liiton hallituksessa muistan, että postimerkkimessujen käytössä olleiden tilojen vuokra oli lähellä kymppitonnia (torstai – sunnuntai), vaikka kustannusvaikutus Liitolle ei kovin suuri ollutkaan, koska kauppiaspaikoista kerätään suuret vuokrat näiden maksujen peittämiseksi, tuntuu summa aika kovalta. Teimme hallituksessa ennen viimekertaa päätöksen siitä, että emme vuokraa Messukeskukselta tarvitavaa välineistöä standille mm. videotykkiä ja valkokangasta, sillä niiden vuokra olisi ollut satoja euroja viideltä päivältä. Halvemmalla saa nimittäin kaupasta tykin ja valkokankaan uutena…

Jossakin vaiheessa olisi mielestäni pohdittava, että millä keinoin postimerkkimessut saadaan järjestettyä edullisemmin ja kuitenkin siten, että niille on helppoa tulla. Yhteistyö jonkin Helsinkiläisen keskustan tai Pasilan aseman vieressä olevan toimijan kanssa on siis oikeastaan ainoa mahdollisuus. En osaa sanoa kannattaako tämän kaltainen tapahtuma kauppiaille, jos ei niin asia on kohtalaisen murheellinen – sen ainakin tiedän, että kun Messut menevät kiinni vasta kello 20 tulee kauppiaille vähintään 12 tuntinen päivä, jonka viimeiset tunnit lienevät ns. ”kitutunteja”. Kauppiaiden paikallaolo on edellytys näille messuille ainakin siltä kannalta, että Liiton tuskin kannattaa niitä järjestää, jos ei saada kuluja peittoon.

Joka tapauksessa… tulipahan käytyä. Parasta reissuissa on aina se, että tapaa tuttuja ja uusiakin ihmisiä. Eräänkin pitkän linjan keräilijän kanssa jutellessamme tajusimme, että olemme 80-luvulla asuneet samassa taloyhtiössä. Jos maailma tuntuu pieneltä, niin Suomi onkin sitten varsinainen mikrokosmos.

 

 

Hellman huutokauppa 13.-14.10.2017 Naantalissa

By

Yllä: Huutokauppasalissa myynti meneillään

Kuten jo aiemmassa artikkelissa kerroin, on Suomen Filateliapalvelu siirtänyt toimintansa Naantaliin ja pitää mm. kansainväliset Hellman huutokauppansa jatkossa siellä. Eilen ja tänään päästiin näkemään miten homma Naantalissa toimii. Ja hyvinhän se toimii. Itse asiassa homma toimii paremmin kuin ennen, nimittäin huutokaupassa oli mm. tarjolla usean erilaista pientä purtavaa ja juotavaa kävijöille, makkaraa ulkona teltassa suoraan grillistä ja Rymättylän saarelta Röölästä kotoisin oleva omenakuohuviinituottaja esitteli tuotteitaan kävijöille ja tarjosi maistiaisia. Filateliaan liittymätön huomioni tarjotusta tuotteesta eli Brinkhalls Sparkling omenakuohuviinistä oli, että kyseessä on ehkäpä paras kotimainen kuohuviini, jota itse olen maistanut.  Kun sanon ”tarjolla” tarkoitan ”ilmaiseksi tarjolla” – eli jokseenkin ennennäkemätön juttu suomalaisessa postimerkkihuutokauppaskenessä. En halua kuulostaa siltä, että liikaa ”ylistäisin” toimintaa, mutta en voi olla pahoillani siitä, että pystyin paikkaamaan lounaan väliin jäämisen syömällä pari makkaraa suoraan grillistä ja valmiin voilevän pitopöydästä sekä huuhtomaan jälkiruoaksi kurkkuni omenakuohuviinillä.

Yllä: Filateliapalvelun tilojen pihalla ollut teltta, jossa oli grilli kuumana

Paikalla oli runsaasti huutajia, ei ehkä ihan yhtä runsaasti, kuin aikoinaan Helsingissä parhaimmillaan muistan olleen, mutta ajoittain huutosalissa olivat kaikki penkit täynnä. Oli jälleen kerran mukava tavata tuttuja keräilijöitä yhteisen harrastuksen parissa. Se mikä tulee mieleen on, että jos seuraava Hellman huutokauppa on maaliskuussa, niin keli ei ole ainakaan ulkona järjestettävien oheisaktiviteettien kannalta optimaalinen. Aikataulullisesti paras aika olisi ehkä toukokuu, jolloin Suomessa on joskus ollut (enkä suinkaan viittaa tähän kesään) kaunis keli – tällöin varsinaisen huutokaupan kylkeen voisi jopa järjestää vaikka pienimuotoisen keräilytapahtuman ”ulos telttoihin” tai mitä tahansa mihin tilat antavat myöden.

Mitä sitten oli tällä kertaa tarjolla M30 keräilijälle? M30 osastossa oli tarjolla noin kolmisen kymmentä kohdetta ja erissä muutamia. Eli lukumäärällisesti tarjonta ei tällä kertaa ollut kovinkaan kummoista. Mukana oli kuitenkin laadultaan hyvää tavaraa. Aloitan taas filateliasta ja siirryn postihistoriaan.

Yllä: Tummanoliivi 3mk leijonamerkin voimakas laskoksen aiheuttama hammastesiirtymä. Vaikea kohde. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli muutamia hammaste-erikoisuuksia, joista ehkä parhaana 3mk tummanvioletti nelilö, jossa oli huomattava hammastesiirtymä, joka johtui laskoksesta – arkki on mennyt laskokselle ja hammastus on siirtynyt arkin yläosan osalta väärään paikkaan. Kohde on harvinainen ja käsittääkseni näitä on olemassa vain yhden arkin yläreunan osalta. Kohteen limitti oli laitettu mielestäni aika korkeaksi, 350 euroon ja se jäi huutokaupassa myymättä. Kohde on kyllä vaikea, mutta keräilijöitä ei näille spesialiteeteille ilmeisesti sittenkään ole monia tai hinta oli liian kova. Kun äsken katsoin oli kohde mennyt kaupaksi jälkimyynnissä.

Neljän markan oliivista merkistä oli myynnissä kuusilo, jossa hammaste oli siirtynyt ja 50p vihreän merkin osalta myytiin merkki, jonka hammastus oli mennyt vinoon ja merkistä tullut osittain ylipitkä. Kuusilo myytiin yli kuudella kympillä ja 50p vihreä merkki salissa parilla kympillä. Vaikka 50p vihreä merkki on erittäin yleinen oli tämä hammaste-erikoisuus mielestäni aika hyvä ja sen myyntihinta ei ollut mielestäni korkea. 20mk postitalomerkin osalta oli myytävänä kolmen merkin sarja, jossa näkyy ”matalan merkin synty” – tämän kolmikon lähtöhinta oli laitettu 350 euroon, jolla se meni kaupaksi. Kyseessä on näyttävä kokonaisuus.

Yllä: Kolmen 20mk postitalo-merkin sarja – ”matalan merkin synty”. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli levyllinen vähän tavallisempia siirtymiä, 5mk Olavinlinna-merkin tarttumakahdeksilo ja 100mk Helsinki-merkin neljä loistoleimaista kappaletta, joista yksi oli vaikeinta lumppusellupaperia vuodelta 1946. Lisäksi oli levyllinen 1,25/50p keltaisen merkin kakkosladelmamerkkejä. Saman merkin postihistoriakohteita oli myytävänä kaksi – kotimaan postikortteja kumpikin – myyntihinta hieman yli 40 euroa kummallakin.

Kotimaan postihistoriakohteiden mielestäni paras tapaus oli 1mk oranssi merkki postin seinätaksan maksuna. Posti siis julkaisi seinätaksoja, joita myös yleisö sai ostaa postista. Kuittina maksusta mitätöitiin seinätaksalle maksun mukainen postimerkki – tässä tapauksessa 1mk oranssi. Seinätaksat ovat harvinaisia ja tämä 1mk oranssi seinätaksalla on ensimmäinen, jonka olen nähnyt. Kohteen lähtöhinta oli 150mk, joka mielestäni oli sopiva – pidän kohdetta harvinaisena. Olinkin harvinaisen hämmästynyt, kun kohde myytiin lähtöhinnallaan. Näitä seinätaksoja tunnetaan yleensäkin vain alle kymmenen kappaletta, joten tällä kertaa meni edullisesti.

Yllä: Postin seinätaksa vuodelta 1941. 1mk oranssi M30 leijonamerkki single. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen hyvä kotimaan lähetys oli kotimaan lentokirje M30 3mk tummanoliivilla singlellä. Kolmekymmentäluvulla alkoi kotimaan lentotoiminta saada jalansijaa ja ensimmäiset lentoreitit alkoivat toimia säännöllisesti, kumipyöräisiä koneita alettiin käyttää, kun lentokenttiä valmistui. Tällaisia 3mk tummanoliiveja singlejä kotimaan lentokirjeillä tunnetaan muutamia ja kohteiden hinnat ovat vuosien saatoissa vaihdelleet. Tänään kaupat tehtiin 140 eurolla, kohteen lähdön oltua 20 euroa. Kotimaan lentoposti on tyypillisesti ns. pikkuisen parempaa tavaraa. Tämä kyseinen kuori oli lentänyt Turusta Helsinkiin vuonna 1933.

Pohjoismaihin menneitä kohteita oli myytävänä muutamia, tanskaan mennyt sodanaikainen lentopostikortti myytiin alle kolmella kympillä ja Tanskaan heinäkuussa 1945 mennyt sensuroitu kirje 5mk sinisen merkin singlellä parilla kympillä. Hiukan ihmettelin tämän 5mk sinisen singlen hintaa, sillä kohde oli ns. paremmalta ajalta eli samalta ajalta, kun kotimaan, Pohjoismaiden ja ulkomaiden ensimmäisen luokan kirjeiden hinta oli 5mk – tätä aikaa kesti vain 2kk. Tiedetään, että 5mk sinisen merkin singlekäyttöjä ulkomaille Pohjoismaiden ulkopuolelle tunnetaan viisi kappaletta, joten tämä on sille kuudennelle keräilijälle paras mahdollinen kirje-kohde tälle merkille. Kaikilla ilmeisesti jo kuitenkin on tämäkin…

Yllä: Kansainvälinen postiosoitus 2.10.1939 Helsingistä Narvaan, Viroon. 3½mk sininen ja 1mk oranssi M30 leijonamerkki. Toisella puolella virolaiset 5 ja 10 sentin Päts merkit. Taksa: Postiosoitus (201-400mk) ulkomaille (1.12.1931 – 12.10.1939) 4,50mk. Harvinainen lähetyslaji. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Yksi tämän huutokaupan huippukohteista oli Viroon lähetetty ulkomaan postiosoitus. Postiosoituksia ulkomaille ei tunneta kovin monia ja ne ovatkin harvinaisia. Kun näistä ulkomaan tai kansainvälisistä postiosoituksista puhutaan pitää huomata, että on tärkeää, että on varmuus siitä, että kohteet ovat aitoja. Nimittäin tiedetään markkinoilla olevan joitakin Turussa leimattuja kansainvälisiä postiosoituksia, joiden takapuolella ei ole tuloleimoja ja näin ollen on syytä arvella, että ne eivät ole koskaan lähteneet eteenpäin Turusta. On vaikeaa sanoa, että ovatko kyseiset, kuitenkin leimatut kansainväliset postiosoitukset huijausta vai mitä, mutta ei ole vaikea sanoa, että ne eivät missään tapauksessa ole yhtä asiallisia kuin tässä huutokaupassa myynnissä ollut ”aito asia”. Postiosoituksen limitti oli 350 euroa ja se jäi yllätyksekseni myymättä. Kyseessä on aidosti harvinainen ja vaikea kohde. Harkitsin tätä pitkään itsekin, mutta koska minulla on jo vastaava kohde, niin tällä kertaa päädyin säästölinjalle. Kaksi tällaista samalla kokoelmasivulla olisi tietysti kohtalaisen ”kovaa kamaa”, mutta rajansa kaikella (tai ainakin minun rahoillani on, ikävä kyllä, rajansa…).

Ulkomaan lähetyksiä oli myynnissä muutamia, mm. Englantiin 21.2.1945 lähetetty lentokirje, joka oli siis taksa-ajaltaan lyhyen yhdeksän päivän lentotaksan aikaan ajoittuva. Tällä taksalla kulkeneita lähetyksiä tunnetaan ehkäpä parikymmentä ja kyseessä on ainakin lentopostikeräilijälle ns. pakollinen kohde. Limitti oli 50 euroa ja kohde myytiin sillä.

Yllä: Hämeenlinnasta 21.10.1952 Auclandiin Uuteen Seelantiin lähetetty kirje. M30 25mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 25,00mk. Käyttötarkoituksenmukainen käyttö. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Vuonna 1945 elokuussa Yhdysvaltoihin lähetetty pikalentokirje oli hyvä kohde, koska sen lähetysaika osui siihen kahden kuukauden väliin, jolloin ulkomaan kirjeen perustaksa oli viisi markkaa. Lähetyksestä erityisen hyvän tekee se, että sodan jälkeen pikaposti alkoi vasta vuonna 1945 ja tämä lähetys on aikainen pikalähetys sodan jälkeen. Eli monta asiaa oli tässä lähetyksessä hyvin. Sen tajusi enemmän kuin yksi huutaja, sillä 20 euron lähdöstä kohteen hinta nousi tuplaksi asti, eli neljään kymppiin.

Mielenkiintoinen kaukomaahan, aina Uuteen Seelantiin lähetetty single kirje 25mk sinisellä merkillä, oli myytävänä 20 euron lähdöllä. Kyseessä on merkin käyttötarkoituksenmukainen singlekäyttö ja Uusi Seelanti ei ole yleinen kohdemaa. Kyseessä on siis tälle merkille hyvä kohde. Hieman ihmettelin, että miksi tämä kohde meni pohjahinnalla, eikä huutajia ”napannut” – ilmeisesti ei ole tajuttu sitä tosiasiaa, että 50-luvulla, kun tämä merkki julkaistiin oli lentoposti yleistynyt aivan hurjasti verrattuna 40-lukuun ja kaukomaille kirjeet tyypillisesti lähetettiin jo lentopostina. Tästä syystä tällaiset kaukomaille ei-lentopostina lähetetyt lähetykset ovat harvinaisempia kuin samoihin maihin lentona menneet. No turha minun on valittaa, kohde tuli nimittäin minulle. En siis jäänyt minäkään osattomaksi tästä huutokaupasta.

 

 

 

Vuonna 1947 julkaistut M30 merkit – kokoelma

By

Esittelin Salon Filatelistikerhon 70-vuotis näyttelyssä viidentoista sivun, yhden kehyksen kokoelman, vuonna 1947 julkaistujen malli 1930 käyttösarjan merkkien postihistoriaa. Ideana oli tietysti, että kysymyksenä on kerhon perustamisvuosi.

Aiemmassa kirjoituksessa kerroin jo, että näyttely meni erittäin hienosti ja katsojia kokoelmilla oli mielestäni suhteellisen runsaasti. Alla löytyvä noin 40 minuutin pituinen video esittelee oman yhden kehyksen kokoelmani yksityiskohtaisesti.

 

Salon Filatelistikerhon 70-vuotisnäyttely ja keräilytapahtuma

By

Yllä: Salon filatelistikerhon 70-vuotisnäyttelyn kokoelmalistaus

Salon Filatelistikerho ry viettää tänä vuonna 70-vuotis juhlavuottaan. Kerho siis perustettiin 1947. Tätä juhlistaakseen kerho päätti järjestää perinteisen keräilytapahtumansa yhteyteen myös näyttelyn, jossa kerholaisten kokoelmia on esillä. Näyttelyyn saatiin yhteensä 32 viisitoistasivuista kehystä kokoelmia filateliasta, postihistorian kautta, kortteihin ja tulitikkuetiketteihin ja kuorma-auto esitteisiin. Tällaiset kerhonäyttelyt ovat mielestäni mukavia mahdollisuuksia esitellä vähemmän virallisessa ilmapiirissä kokoelmia, joita ei ole tarvinnut toteuttaa kaikkien virallisten näyttelysääntöjen mukaisesti – tärkeää on näyttää pilkahduksia kokoelmastaan muillekin. Näyttelyluettelon voi ladata PDF-muotoisena TÄSTÄ.

Yllä: Kehysten kasaamista ja kokoelmien laittamista kehyksiin Hermannin koululla ennen viikonlopun näyttelyä. Asialla Olavi Alkio ja Jari Laakso.

Salon kerho oli julkaissut tapausta varten kaksi postikorttia ja yhden omakuvamerkin. Toisessa postikortissa ja omakuvamerkissä on kuva maamme 75-vuotisjuhlavuotta varten vuonna 1992 pystytetystä muistomerkistä ja toisessa postikortissa aiheena on uusittu Salon urheilupuiston keskusurheilukenttä ja sen avajaiset presidenttimme Niinistön toimesta. Urheilupuisto-kortti saatiin Finlandia 2017 toiminnan kautta – kiitoksia Liitolle. Sikäli kuin mikäli joku on näistä korteista kiinnostunut, niin niitä saa tiedustella Salon Filatelistikerhon sihteeriltä Matti Bothilta.

Keräilytapahtumassa oli paikalla kymmenkunta myyjää ja tavaraa oli myytävänä kaikenlaista. Osallistujia oli mielestäni tavallista enemmän – näyttely veti luultavasti paikalle ihmisiä, jotka eivät muuten olisi tulleet. Salon markkinat samaan aikaan saattoivat myös vaikuttaa positiivisesti. Uskon paikalla käyneen kolmatta sataa kävijää, tämä on aivan omasta hihastani vedetty arvaus. Kävijät tutkivat kiinnostuneina näyttelykokoelmia pitkiäkin aikoja, mikä on hieno juttu. Lauantaina kävijöitä kävi paljon, sunnuntaina arviolta hieman alle neljäkymmentä – keräilytapahtuman ja näyttelyn yhdistelmä oli toimiva.

Yllä: Näyttelypäivän kuhinaa Hermannin koulun ruokasalissa, kävijöitä oli yhteensä kolmatta sataa.

Näyttelyn kasaamiseen meni kaiken kaikkiaan noin puolitoista tuntia, kunhan kehykset oli saatu näyttelypaikalle. On todettava, että ilman Turun Postimerkkikerhon suosiollista apua ja kehyslainaa ei tämäkään näyttely olisi onnistunut. Kiitokset jälleen kerran Turkulaisille hyvästä yhteistyöstä. Kerhojenvälinen yhteistyö on avainasemassa harrastuksemme onnistumisen kannalta. Purkaminen tapahtui huomattavasti vikkelämmin ja siihen kului vain noin kolme varttia.

Oma osallistumiseni näyttelyyn ja samalla näyttelyn ”M30 presenssi” oli yhden kehyksen kokoinen kokonaisuus vuonna 1947 julkaistujen M30 merkkien postihistoriasta. Teen tästä erillisen kirjoituksen ja luultavasti myös videon, jossa käyn koko kokoelman läpi, joten eipä siitä sen enempää tällä kertaa. Keskityn sitä vastoin käymään läpi ns. ”löydöksiä” myyntipöydiltä ja kumma kyllä tällä kertaa niitä tuli odotuksiani selvästi enemmän. Tavallisten parempileimaisten kohteiden lisäksi löysin kolme kohdetta, joista tuli hyvä mieli. Ensimmäinen löytö oli 3½mk sinisen leijonamerkin singlekäyttö syyskuulta 1942 kirjeellä Ruotsiin. Ensinäkemältä kohde ei vaikuta juuri miltään ja 3½mk sinisen merkin käyttö Pohjoismaisella kirjeellä ei ole käyttötarkoituksen mukainen, sillä UPUn värisuositusten mukaan siniset merkit on tarkoitettu ulkomaan kirjeille. No tässä onkin kysymys pienestä knopista, sillä syyskuun alussa 1942 kirjetaksa Pohjoismaihin ja kotimaassa nousi 3½ euroon ja kirjetaksa ulkomaille nousi 4½ markkaan vasta ensimmäinen lokakuuta. Näin kaikkialle menevien kirjeiden taksat olivat syyskuussa 1942 saman suuruiset. Kun tähän lisäksi todetaan, että 3½mk oliivi leijonamerkki julkaistiin vasta ensimmäinen lokakuuta 1942 huomataan, että tämä 3½mk sininen oli ainoa tälle taksalle yksin sopiva merkki syyskuun 1942 ajan. Postilaitos oli ilmeisesti ajatellut, että ”myöhästytetään 3½mk oliivin merkin julkaisemista kuukaudella” ja julkaisi 75p oranssin merkin, joka kävi täydennysarvoksi 2,75mk violetille merkille myös näille kotimaan ja Pohjoismaiden kirjeille. Tarkoituksena oli tietysti saada käytettyä loppuun 2,75mk merkit.

Yllä: Kirje 25.9.1942 Helsingistä Tukholmaan, Ruotsiin. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.9.1942 – 30.6.1945) 3,50mk. M30 3½mk sinisen leijonamerkin singlekäyttö. Ainoa tälle taksalle yksin sopiva M30 merkki kuukauden ajan ennen 3½mk oliivin merkin julkaisemista. Sotasensuurin tarkastama.

Toinen kiinnostava löytynyt kohde on sekin kulkenut Ruotsiin. Kyseessä on painotuote M30 3mk harmaalla merkillä vuoden 1948 tammikuulta. Kohde on kiinnostava, sillä vuoden 1948 alusta ulkomaan painotuotteen taksa nousi 2½ markasta kolmeen markkaan. Tälle taksalle tarkoitettu vihreä UPUn värisuositusten mukainen merkki ilmestyi kuitenkin vasta 9. helmikuuta, 1948.  Kuukauden ja yhdeksän päivän ajan oli siis pakko käyttää muita merkkejä taksan muodostamiseen ja yksin tähän tarkoitukseen M30 merkeistä sopivat tietysti jo aiemmin julkaistut M30 merkit, joista viimeisin oli juurikin 1947 ilmestynyt 3mk harmaa. On lisäksi huomattava, että tämä kolmen markan taksa oli voimassa vain kuusi kuukautta, jonka jälkeen taksa nousi kuuteen markkaan.

Yllä: Painotuote 26.1.1948 Helsingistä Tukholmaan, Ruotsiin. M30 harmaan leijonamerkin hyvä singlekäyttö. 1.1.48 – 8.2.1948 taksalle tarkoitettu vihreä 3mk leijonamerkki odotti julkaisuaan. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1948 – 30.6.1948) 3,00mk. Kuuden kuukauden taksa-aika.

Muistutan lukijaa jälleen siitä tosiasiasta, että M30 käyttöaikana ei Pohjoismaihin ollut omaa painotuotetaksaansa vaan oli vain yksi ulkomaan painotuotetaksa. Toki naapurimaamme Ruotsi on ehkäpä kaikkein helpoin ulkomaa painotuotteiden, niin kuin muunkin postin osalta.

Kolmas osuma oli mielestäni ehkä kaikkein paras, nimittäin löysin erään paikallisen kauppiaan myyntikansiosta mielenkiintoisen, isokokoisen lentokuoren Viroon vuodelta 1932. Kuori oli lähetetty maamme ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin puolisolle Ester Ståhlbergille. Oulun pormestarin toinen tytär Ester os. Elfving ent. Hällström Ståhlberg oli ollut naimisissa Karl Hällströmin kanssa ja jäi leskeksi 1917. Myös K. J. Ståhlberg oli jäänyt leskeksi samana vuonna. Ilmeisesti K. J. Ståhlbergin kosinta tapahtui kirjeitse, avioliittoon kuitenkin astuttiin vuonna 1920. Esterin elämäntyöstä on jäänyt jälkeen Pelastakaa Lapset ry.

Yllä: Helsingistä 24.5.1932 Tartuun, Eestiin lähetetty toisen painoluokan lentokirje. M30 2mk violetti kolmirivilö. Taksa: Kirje (21-125g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-40g) Viroon (30.4.1928-16.6.1940) 2,00mk = 6,00mk. Vaikea Viron erikoistaksan aikainen korkeamman painoluokan lentokirje.

No joka tapauksessa, Ester on ollut matkoilla Virossa ja sinne hänelle on ”Koteja kodittomille lapsille ry.” lähettänyt kirjeen, eli hänen perustamansa nykyisen Pelastakaa Lapset ry.n ”pohjalla” toiminut järjestö. Kirje on toisen painoluokan lentokirje, painoltaan alle 40 grammaa ja käytännössä vie kokoelmalehdellä paljon tilaa – tämähän ei ”nykyään” ole ongelma, jos käytössä on A3 kokoisia kokoelmalehtiä. Kohde on itsessään kohtalaisen hyvä, en nimittäin ole nähnyt aiemmin korkeamman painoluokan lentokirjettä Viroon. Hintaa tälle tuli hiukan enemmän kuin mitä olin ajatellut, sillä myyjä oli sitä mieltä, että vastaanottaja on niin hyvä, jotta tästä pitää saada maltaita. Onneksi sain tingittyä edes hiukan hinnasta… vastaanottaja ei merkitse minulle näissä kuvioissa yhtikäs mitään, vaikka tosiaan ei se haittaa, että vastaanottaja on tunnettu (kunhan ei ole tunnettu filatelisti).

Kaiken kaikkiaan Salon kerhon näyttely ja keräilytapahtuma meni erinomaisesti, näyttelyssä kävi paljon ihmisiä tutkimassa kerholaisten kokoelmia, myös paljon sellaista väkeä, joka oli tullut paikalle ilman kiinnostusta keräilytapahtumaa kohtaan. Olimme saaneet Salon Seudun Sanomiin koko aukeaman mittaisen jutun, jolla varmasti oli merkitystä asian suhteen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Lahden kerhon THK 112

By

Lahden postimerkkikerhon huutokauppa nro. 112 päättyi 29.9.2017 ja sisälsi muutamia kiinnostavia M30 kohteita. M30 osastossa myytävää oli noin kuusikymmentä kohdetta. Tällä kertaa filatelian puolella oli myytävänä vähänlaisesti kiinnostavaa, lähinnä loistoleimaisia merkkejä joista muutamia menikin kaupaksi. Ei sinänsä ihme, nimittäin viisi loistoa maksoi parhaimmillaan viisi euroa. Mitään parempia erikoisuuksia ei filapuolelle ollut myytäväksi asti eksynyt.

Postihistoriapuolella sitävastoin oli muutamia kiinnostavia kohteista ja keskitynkin tässä kirjoituksessa niihin.

Yllä: Helsingistä 26.7.1957 Lahteen lähetetty kirjattu pikakirje saantitodistuksella. Sekapostite M54 5mk sinisen kanssa. Kirjoitettu ”24” – ilmeisesti paino grammoina. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.6.1956 – 31.12.1962) 50,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.6.1956 – 31.12.1962) 30,00mk pikalisä kotimaassa (1.6.1956 – 31.7.1958) 50,00mk + saantitodistus jätettäessä kotimaassa (1.6.1956 – 31.12.1962) 25,00mk = 155,00mk. Tämä on ollut pakko viedä postiin, jolloin paino on tarkastettu vaa´alla ja näin olleen voin uskoa tuon toisen painoluokan. Kuva Lahden THK:sta.

Kotimaan kohteista mielestäni kiinnostavin oli Helsingistä Lahteen lähetetty M54 sekapostite, joka oli sekä kirjattu, että lähetetty pikana ja mikä parasta saantitodistuksella. Tämä kirje oli ensipäiväkuorella lähetetty, vaikka minkään käytetyn merkin ensipäivästä ei ollut kysymys – tämä tietysti herättää kysymyksen siitä, että onko kyseessä filatelistin lähettämä kirje. Toisaalta ja kuten on todettu, saivat filatelistitkin lähettää postia. Saantitodistuksella lähetetyt kirjeet ovat kohtalaisen vaikeita, poislukien arvonlisäverotoimiston lähettämät saantitodistukselliset virkakirjeet. Näin ollen tämäkin kirje herätti huutajissa huomiota. Hinta nousi vitosen limitistä yli 34 euron.

Seitsemän markan postitalo single postikortti lentona Ruotsiin vuonna 1946 nousi yhdeksän euron lähdöstä aina yli 26 euroon. Tämän kortin kommervenkki oli se, että tuohon aikaan lentotoiminta oli kotimaassa kielletty valvontakomission määräyksellä, mutta postia kuitenkin lensi ns. koelentojen yhteydessä Ruotsiin. Voidaan arvella tämänkin kortin kulkeneen tällaisella koelennolla – tämä arvelu oli kirjoitettu myös kohteen esittelytekstiin.

Saksan erikoistaksainen kahdella M30 punaisella leijonamerkillä maksettu lentopostikortti vuodelta 1943 Saksaan nousi 12 euron lähdöstä aina 27 euroon. Kortti oli tyylikkään näköinen ja merkit ilmeisesti myöhäisempää ja vaikeampaa 2mk punaisen tilauserää. Erikoistaksainen (ensimmäinen taksa-aika) lentokirje Saksaan vuodelta 1942 myytiin hintaan yhdeksän euroa, joka oli kohteen limitti – näitä on tullut sen verran paljon ”esiin”, että hinnat ovat kokeneet ilmeisesti inflaation. Kyseessä on kuitenkin vain viiden kuukauden mittainen taksa-aika. Tästä hinnasta johtuen hieman ihmettelin, kun pidemmän taksa-ajan vastaava kohde vuodelta 1944 myytiin yli kolmellatoista eurolla, vaikka tässä kohteessa oli näyttävämpänä tekijänä sensuuriliuskoja.

Yllä: Harvinainen kirjattu postikortti 23.3.1943 Helsingistä Wieniin. Suomen ja Saksan sensuurit. Tuloleima Wienissä 2.4.1943. Taksa: Postikortti Saksaan (1.10.1942 – 4.9.1944) 2,00mk + postikortin kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk = 6,50mk. Erinomainen 4½mk sinisen merkin käyttö. Kuva Lahden THK:sta.

Tämänkertaisen huutokaupan mielestäni selvä ykköskohde M30 keräilijälle oli harvinainen tai jopa erittäin harvinainen Saksan erikoistaksainen kirjattu postikortti vuodelta 1943. Tiedän, että tämä kortti myytiin ulkomaalaisessa huutokaupassa ”ei niin hirvittävän kauan sitten” jolloin myyntihinta oli suurin piirtein siinä mistä tällä kertaa lähdettiin, eli 130 eurossa. Mielenkiintoisen tästä kohteesta tekee montakin asiaa – kyseessä on siis erikoistaksainen postikortti, joka on kirjattu – tässä kohtaa kirjaus oli kuitenkin kansainvälisen kirjaamisen taksan mukainen, eli 4½mk. Tällaisia sekataksaisia kohteita katsoo ihan mielellään. Toinen kiinnostava asia on se, että sodan ajalta ei tunneta montaakaan muuta kirjattua postikorttia ulkomaille – kirjatut postikortit ovat ylipäätäänkin erittäin harvinaisia, mutta sodan ajalta vieläkin harvinaisempia. Voin surukseni jakaa tiedon siitä, että minulla on kirjattu lentopostikortti myöskin erikoistaksa-aikaan, mutta siinä on taksa väärin – on käytetty kotimaan kirjausmaksua 3½mk ja sehän on aivan väärin! Kolmas asia, joka tekee tästä kohteesta hyvän on 4½mk sinisen merkin käyttö samansuuruisen maksun maksamiseen. 4½mk sinisen merkin singlekäyttö ulkomaan kirjeellä on kohtalaisen hyvä kohde, mutta se ei ole ns. super-harvinainen, vaikka käyttötarkoituksenmukainen onkin. Tämä kirjausmaksu postikortilla on itse asiassa tässä kohtaa harvinaisempi kuin singlekäyttö. No tällaista… ja mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa: tyypilisesti sitä, että valtakunnan sota-ajan postista ymmärtävät kiinnostuvat tämänkaltaisesta hienosta kohteesta ja alkavat sitä huutaa ja tällöin hinta nousee. Viimeisten 10 minutiin aikana (huutokaupan yliajalla) hinta nousi aina 380 euroon saakka. Hinta oli mielestäni erittäin kova – myyjää varmasti naurattaa. Toisaalta näitä kohteita on ollut erittäin harvoin saatavilla ja näyttelykokoelmaanhan tällainen ostetaan.

Kahteen kertaan Euroopassa edelleenlähetetty postikortti (Englannista Jugoslavian kautta Saksaan) kolmekymmentäluvulta nousi hieman yli viiteentoista euroon. Lentopostikortti vuodelta 1947 10mk violetillä singlellä on hyvä kohde ja sen lähtöhinta oli viisi euroa. Tästä lähtöhinnasta kohde nousi aina yli neljän kympin. Näitä singlejä ei kasva puissa ja ostaja sai hyvän kohteen tälle merkille.

Yllä: Lentopostikortti 13.12.1947 Uuraisista Lontooseen Englantiin. Taksa: postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00mk + postikortin lentolisä Eurooppaan (24.10.1945 – 30.9.1957) 3,00mk = 10,00mk. Hyvä 10mk violetin merkin singlekäyttö. Kuva Lahden THK:sta.

Bulgariaan vuonna 1955 lähetetty lentopaketti Bulgarialaisella lunastusmerkillä myytiin alle yhdeksällä eurolla. Tämä oli minulle yllätys. Olkoonkin, että pakettikorttia oli vasemmasta reunastaan hieman leikattu, minusta tuntui, että kaikki nähtävä oli nähtävissä. Paketti oli tullattu Savonlinnassa ja lentänyt ilmeisesti Prahan kautta.

Yhdysvaltoihin lähetetty ainakin kahteen kertaan sensuroitu ja näistä Brittiläisten toimesta Bermudalla avattu lentokuori vuodelta 1941 Yhdysvaltoihin myytiin 11 eurolla. Myöskin USAan mennyt 20mk sinisellä singlellä lähetetty kirje meni kaupaksi, tällä kertaa vitosen lähtöhinnalla, eli aika edullisesti. Vastaavasti lentokirje Australiaan ei mennyt kaupaksi lainkaan – tämän kohteen lähtö oli 8 euroa; ei ollut hinnalla pilattu. Ei silti kelvannut edes pitkän matkan kokoelmalaisille.

HTO huutokauppa #39

By

HTO:n ja Lahden kerhon huutokaupat loppuivat perättäisinä päivinä ja myytävänä oli tälläkin kertaa muutamia kiinnostavia M30 kohteita; erityisesti Aloitetaan tässä postauksessa HTO huutokaupasta filatelia edellä ja sitten käydään läpi postihistoria. Lahden kerhon huutokauppa käydään läpi seuraavassa kirjoituksessa.

HTO:n huutokaupassa oli muutamia hyviä filateliakohteita myytävänä, ensimmäisenä näistä mainitsen 2mk/1½mk punaisen päällepainamamerkin esittelyarkista leikatun leimaamattoman liimattoman esittelymerkin. Näitä esittelyarkkien palasia on lähiaikoina ollut huutokaupoissa jonkin verran – ilmeisesti arkkien omistaja laittaa niitä palasiksi. Hinnat ovat kokeneet tässä yhteydessä mittavan inflaation. Tämän päällepainamamerkin ehdotteen lähtöhinta oli 20 euroa ja sillä se myytiinkin. Ilmeisesti ”kaikilla oli jo tämä”. Näitä on mahdollisesti markkinoilla yksi tai kaksi arkkia, joten maksimikappalemäärä lienee pari sataa. Kun verrataan 3000 kappaleen Doodson arkkiin, niin jälleen nähdään markkinoinnin ihmevoima.

Yllä: ”FORD” reijitetyt 5mk Olavinlinna merkit. Kuva HTO huutokaupasta.

Reijitettyjä merkkejä oli myytävänä 5mk Olavinlinnaa kahdessa eri FORD leimausasennossa. Tämä kahden merkin satsi oli lähtöhinnaltaan laitettu kymppiin ja meni kaupaksi seitsemällätoista eurolla. Oma osaamiseni näiden suhteen on kovinkin vajavaista. Myytävänä oli myös ”miehekkään” näköinen laskos 20mk postitalomerkistä – sen lähtöhinnaksi oli laitettu neljäkymppiä, tällä tämä näyttävä laskos ei mennyt kaupaksi. Tämän merkin laskoksia on ollut viimevuosina usein myytävänä ja näin ollen 40€ oli tällä kertaa liikaa. Automaattimerkkien kokoelmasivua kaupattiin kolmen kympin limitillä – sivulla oli leimattuna 10p, 50p ja markan merkit sekä leimaamattomien rullapalat 10p ja 50p merkeistä. Ihan hyvännäkinen satsi tarvitsevalle. Myytiin pohjahinnalla.

Postihistoriapuolella oli myytävänä noin parikymmentä kohdetta. Muutamia hieman parempiakin oli nähtävissä, mm. 7mk punaisella M30 leijonamerkillä maksettu postikortti Englantiin myytiin 25 euron limitillä ja kahden 3½mk oliviin singlellä lähetettyä Saksan erikoistaksaista kuorta yhdellätoista eurolla. Myytävänä oli myös 50p vihreä single painotuote Hollantiin vuodelta 1942 – tällä kuorella oli sekä Suomen että Saksan sensuuri. Ei mennyt kaupaksi kympin pohjilla. Ymmärrän tämän, sillä näitä 50p painotuotteita ulkomaille on saatavissa paljon ja usein – silti, kohde on sodanaikainen ja sitä kautta hiukan tavallista parempi. Sekunnin sitä jopa mietin, mutta pieni tarkistus omaan kansioon auttoi päättämään tällä kertaa, että en tarvitse sitä kahdeksatta vastaavaa mihinkään. Vai pitäisikö sittenkin…

Yllä: Kirjattu lentokirje 9.2.1949 Helsingistä Wieniin Itävaltaan. M30 30mk linja-auto ja 3mk vihreä leijonamerkki. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1948-31.10.1949) 15,00 mk + kirjaaminen ulkomaille (1.7.1948 – 31.10.1949) 15,00 mk + kirjeen lentolisä (per g) Eurooppaan (24.10.1945-30.9.1957) 3,00mk = 33,00mk. Itävallan sensuuri. Kuva HTO huutokaupasta.

Hieman yllätyin kun näin, että vuonna 1949 Wieniin lähetetty kirjattu lentokirje ei ollut mennyt kaupaksi 12 euron limitillä. Kohteella oli asianmukainen Itävallan sensuuri ja uudelleen sulkemiseen käytetty liuska. Vaikka tämä ei nyt mikään super kohde olekaan, niin kysymyksessä ei ole ns. ”roska” vaan ihan kohtalaisen hyvännäköinen kohde.

Myytävänä oli todiste siitä, että Täbyssä oli vuonna 1942 syyllistytty ”Laittomuuksiin” ja postimerkkien lisäksi oli kuorelle mitätöity leimamerkki. Yhteensä kuorella oli 5,50 markan edestä tavaraa siten, että 5mk sinisen leimamerkin lisäksi sille oli leimattu 2kpl 25p ruskeita M30 leijonamerkkejä. Kyseessä oli vieläpä kirjattu lähetys. Kun pohditaan taksaa huomataan, että tuolloin kirjeen taksa kotimaassa on ollut 2,75mk ja kirjaamismaksu 2mk ja, että taksakaan ei täsmää… eli kaikessa mahdottomuudessaan tämä 30 euron lähtöhintainen kohde sai ansaitsemansa kohtalon ja jäi myymättä.

Yllä: Postikortti 1.12.1939 Kaskisista Marstaliin Tanskaan. Sotasensuurin sensuroima. 1,25/50p keltainen II ladelman merkki single. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk. Kuva HTO huutokaupasta.

Huutokaupan kiinnostavin postihistoriakohde oli mielestäni 1,25/50p keltainen kakkosladelman päällepainamakohde singlenä postikortilla Tanskaan. Kuten on hyvin tunnettua näitä kakkosladelman merkkejä on vaikeampaa löytää singlenä postikortilla muihin maihin kuin Ruotsiin (ja tietysti kotimaassa lähetettyjä). Tällainen Tanskaan lähetetty kortti on mielestäni aivan kokoelmakelpoinen. Paras kohde tälle merkille on Viron erikoistaksainen postikorttilähetys singlenä. Tällä kertaa kortin oli huomannut useampikin keräilijä ja hinta nousi kolmen kympin limitistä 84 euroon.

M30 keräilyyn liittymätön kommentti: Tässä on ollut pientä ongelmaa IT asioiden kanssa, joku taho on ilmeisesti murtautunut tai yrittänyt murtautua tällekin alustalle – en huomaa tuhoja, mutta tämä oli aiheuttanut ongelmia ja sitä kautta tämänkin artikkelin julkaiseminen hieman myöhästyi.

 

Sinetti-Postin huutokauppa 9/2017

By

Huutokauppasyksy on taas alkanut ja tätä kirjoitettaessa on auki useampia huutokauppoja Philabid alustalla. Sinetti-Postin 131. huutokauppa ehti jo loppuakin ja Suomen Postimerkkilehden 36 HK on loppumassa pian. Tyypillisesti Sinetti-Postin huutokauppa on minulle ollut kohtalaisen vähän mielenkiintoa herättävä, sillä kohteet ovat useinmiten olleet tavallista tavaraa ilman suuria hienouksia. Toisaalta tavaran lähtöhinnat eivät ole valtavan korkeita. Tällä kertaa filateliapuolen kohteiden joukossa ei ollut mielestäni juuri mitään mainitsemisen arvoista – alle parikymmentä kohdetta lähinnä leimaamatonta merkkiä ja numerokuusiloita tarvitseville. Postihistoriapuolella myytävänä oli kuutisenkymmentä kohdetta – mukana oli useita pakettikortteja ja postiennakkokortteja muutaman euron lähdöillä – tätä tavaraa on olemassa laatikkotolkulla ja neljän euron lähtöhinta on mielestäni aika suolainen peruskaurasta. Kaiketi näitä ostetaan paikkakuntaleiman takia pitkin hampain. Mielenkiintoisin pakettikortti oli itse tehty pakettikortti vuodelta 1930. Vaikka kyseessä ei ole mikään uskomaton juttu, niin itse tehtyjä postin lomakkeita näkee harvemmin.

Yllä:  Kuuden ja puolen kilon paketti Oulusta Tammisaareen – leimattu Postivaunu 7 joulukuussa 1930. M30 merkkejä 15 markan edestä. Taksa: paketti (6-7kg) kotimaassa (1.7.1924 – 31.8.1942) 15,00mk. Itse tehty pakettikortti. Limitti 6 euroa, myytiin noin kahdeksalla.

Myytävänä oli ainakin yksi vapaapaketti, jolle oli maksettu vain postiennakkomaksu ja yksi vapaakirje, jolle oli maksettu kirjaus. Nämä ”pelkkien lisämaksujen” maksamiset ovat ihan kivoja – toki juuri nämä tapaukset hiukan helpommasta päästä. Postiennakkomaksu oli maksettu 3½mk sinisellä merkillä yksin, joten ihan kohtalainen kotimaan singlekäyttö ko. merkille. Mielestäni paras kohde koko huutokaupassa M30 osalta oli takaisinlähetetty Ruotsiin lähetetty sensuroitu kirje. Tämä kohde oli siksi hyvä, että sen oli takaisin lähettänyt ilmeisesti sensuuri ja kuori oli leimattu sensuurin toimesta takaisinlähetettäväksi – ilmeisesti tekstiosastolla oli ollut sellaista asiaa, jota ei olisi saanut siellä olla. Tämä kohde karkasi näpeistäni, koska ulkomailla ei Internet aina toimi kunnolla – kohde on hyvä siksi, että näitä sensuurin takaisin lähettämiä lähetyksiä ei puissa kasva, vaikka niitä kuitenkin jonkin verran on ”pakko olla olemassa”. Kohde nousi vitosen lähtöhinnasta noin seitsemään kymppiin.

Yllä: Sensuurin takaisin lähettämä, Ruotsiin osoitettu kirje vuodelta 1944 (4.12.) – Neuvostoliiton kanssa oli aselepo ja Lapissa jo rähinä päällä. Leimattu ”takaisin lähettäjälle” – hyvä sensuurikohde

Mukavaa, kun on taas muutamia huutokauppoja tulossa ja sitä kautta ehkäpä jotakin ”kahinaa” tiedossa. Olen huomannut joitakin hyviä M30 kohteita syksylle jo auki olevissa kilpailuissa ja näistä tietysti päästään vääntämään kilpailijoiden kanssa. Hämeenlinnassa on 23.9. keräilytapahtuma, jonne saatan lähteä, mikäli aikataulu antaa myöden ja tietysti omalta kohdaltani syksyn tärkeä ”kohokohta” tulee olemaan syyskuun viimeisenä päivänä 30.9. alkava kaksipäiväinen Salossa järjestettävä Salon Filatelistikerhon 70-vuotisnäyttely. Kehyksissä laskettuna ei kokoelmia ole hirvittävän paljon tulossa, mutta mukana on Salon kerholaisten kohteita, joita ei ole koskaan aiemmin näyttelyssä nähty. Lauantaina 30.9. järjestetään myös perinteinen keräilytapahtuma samoissa tiloissa Hermannin koululla (Torikatu 5-7). Osallistun itsekin näyttelyyn yhden kehyksen kokoelmalla, jossa esittelen Salon kerhon perustamisvuoden 1947 M30 julkaisujen postihistoriaa – tästä tapahtumasta tietysti raportoin erikseen ja epäilemättä myös tämä kokoelma tulee saamaan osakseen tarkemman ruodinnan. Tervetuloa Saloon.

 

 

Tsekin tragedia ja Puolan pettymys

By

Kuten lukija saattaa jo otsikostakin havaita on M30 mies käynyt taas työmatkalla itäisessä Keski-Euroopassa. Näiden reissujen yhteydessä on aina miellyttävää yrittää löytää sopivia M30 kohteita omaan kokoelmaan – usein on kuitenkin käteen jäänyt niin sanottu tyhjä arpa (turkulaisittain tyffä arpa). Tällä kerralla jäi käteen sitäkin vähemmän, mutta kokemuksia… niitä toki saatiin! Olen jo aiemmin raportoinut Olomoucin kaupungin postimerkkikauppiaiden tilanteen tässä blogissa – koska juurikin tässä samassa kaupungissa taas olin käymässä, ajattelin, että kävisin morjenstamassa paikallista päivystävää kauppiasta. Surkea tosiasia on, että liike on lopettanut ja filatelisti päivystää nykyään ilmeisesti kotisohvalla. Koska tsekin kielen taitoni on yhtä hyvä kuin simpanssilla golf, jäi kaikenlainen filatelia saavuttamatta tällä kerralla.

Yllä: Olomoucin keskustassa toimineen postimerkkiliikkeen nyt tyhjät toimitilat, jälleen yksi filateelinen tappio

Niille lukijoista, joille Olomouc on ”tuntematon suuruus” todettakoon, että kyseessä on kaupunki, jossa sijaitsee Tsekin tasavallan toiseksi vanhin yliopisto – jesuiittojen 1500-luvulla perustama Palacky-yliopisto, ja kaupunkin päätoria komistaa Unescon maailmanperinnöksi julistama koristeellinen pylväs. Kaupunki on erittäin hieno ja hienostunut – kirkkoja on useita ja vanha kaupunki erittäin viehättävä. Tuomiokirkko on katedraali, jonka veroisia Tsekin tasavallassa löytyy vain Prahasta. Yksi erittäin mukava asia kaupungissa on, että se on ns. ”parempi kaupunki”, mutta turismi on vasta löytämässä sitä. Viimeisten viiden vuoden aikana nyt oli ensimmäinen kerta kun näin kaupungin kaduilla turistiryhmän. Eli sikäli kuin mikäli minun on vinkattava matkakohteita yleensä kenellekään, niin tässä on yksi helmi. Kaupungissa on mm. eläintarha ja vesipuisto ja kuten jo totesin, itse kaupunki on erittäin hieno. Hintataso on Praha miinus paljon, joskin kaupungin parhaan pihviravintolan U Kohoutan hintataso on noussut kuin Koneen hissi – kohta joudun jättämään toisen pääruuan väliin siellä käydessäni…

Yllä: Näkymä Olomoucista, jossa tehdään historiallisessa keskustassa kovasti tietöitä – hotellini Palac ja taustalla Olomoucin tuomiokirkon torni

Olomoucista matka vei Varsovaan – itse asiassa Prahan ja Varsovan välillä on suora junayhteys, joka kulkee Olomoucin kautta. Hyppäsin tähän junaan, joka oli tullessaan Olomouciin vain 65 minuuttia myöhässä. Miellyttävä yllätys oli se, että ennakkotiedosta poiketen junassa ei ollut ravintolavaunua – se on aina kiva juttu, kun matkan kesto on 6,5 tuntia ja varsinkin silloin, kun juna on sen pari tuntia perille tultaessa myöhässä. Filatelistillehan ei ruoka tunnetusti maita. Eli varoituksen sana, jos joku tällaisia entisen Itä-blokin junayhteyksiä pohtii. Homma voi ns. rankasti sadella reisialueelle – toisaalta, kun junalippu ensimmäisessä luokassa maksaa saman kuin Jyväskylästä Helsinkiin kakkosessa, ei voi olla aivan täysin näreissään. Ja sitäpaitsi junareissun aikana ehtii, sen pitkittyeessä, keskittyä pohtimaan postihistoriakohteiden taksoja – tällä kertaa luupin alla oli eräitäkin kohteita, joiden taksat eivät näyttäneet täsmäävään suurenkaan järmäämisen jälkeen.

Yllä: Varsovan kulttuuripalatsi, eli kommunismin ajan ehkä suurin monumentti – vastaavia löytyy kaikkien itäblokin maiden pääkaupungeista

Varsovaan päästyäni, tietysti, aloin heti pohtia missä lienevät paikalliset postimerkkiliikkeet. Näitä löytyikin kokonaiset neljä kappaletta googlesta – kuitenkin siten, että yksi liikkeistä oli onnettoman kaukana ja yksi ilmeisesti ja selkeästi vahvasti rahaliike enemmän kuin postimerkkililiike. Parhaat arvostelut oli saanut eräs liike metroreitin varrella – lähdin siitä, että hyvinkin saattaa käydä niin, että mahdollisuuteni käydä liikkeissä on erittäin rajattu ja näin ollen yksi varma tapaus, jonne pääsen vikkelästi on parempi kuin täysin tyhjä arpa. Näin olleen valitsin tämän liikkeen ensimmäiseksi visiittikohteeksi. Eli lähdin Varsovan metrolla kohti Raclawickan asemaa, jonka lähellä arvelin liikkeen olevan. Huomasin tullessani asemalle, että liike, jonka osoitteessa oli kadun numero 46 oli jossakin kaukana edesspäin, nimittäin Raclawickan asema oli numeron 92 kohdalla, onneksi sentään samalla kadulla. No kävelin kymmenen minuuttia verkkaalleen eteenpäin ja juuri seuraavan aseman kohdalta (tietysti) löysin numeron 46. Numeron kohdalla oli useita taloja ja liikkeen tarkka osoite oli kortteli 46-50 ja talo e, joka oli ns. toisessa rivissä. Nähdessäni sisäänkäynnin tiesin jo, että kyseessä mitä suurimmalla todennäköisyydellä olisi hukkareissu.

Yllä: Varsovassa sijaitsevan postimerkkiliikkeen fasadi osoiteessa Niepodleglosci 46-50e

Ikkunassa sentään luki isolla ”znaczki” eli puolaksi postimerkki tai ”postimerkkejä”, mutta ovesta näkyi hyvin pieni putiikki, eikä lainkaan tyypillistä riviä kartoteekkeja tai muuta keräilytavaran säilytysjärjestelmää – vaan sohvaryhmä ja lattialla muutamia pahvilaatikkoja täynnä säilökirjoja. Ihme ja kumma kyllä, sisällä oli asiakas ja ilmeisesti kauppaa käytiin. Kysyin kauppiaalta, että onko mitään Suomea – vastaus oli, että ”Finland is so far away” – eli Suomi on niin kaukana… kuulemma yhtäkään suomalaista postimerkkiä ei ole. Kun kysyin ylipäätään, että onko mitään hajua, että kenellä mahdollisesti voisi olla, niin miehellä pyörivät silmät päässä kuin se surullisenkuuluisa hedelmäpeli. Kuulemma vain puolalainen filatelia kiinnostaa. En lähtenyt kinaamaan, vaan lähdin pois. Olut on Puolassa edullista ja elämä lyhyt yleisestikin ottaen.

Matkasta jäi käpälään vain yksi asia, nimittäin en pystynyt reissussa ollessani osallistumaan erään mielenkiintoisen kohteen huutamiseen, joka oli myytävänä Sinetti-Postin huutokaupassa. Tämä tietysti jäi harmittamaan, varsinkin, koska voittaja sai kohteen edullisesti ja olisin voinut siitä enemmänkin huutaa…. mutta tätähän sattuu. En voi valittaa – renki menee sinne minne työnantaja käskee.

 

 

Avoimen luokan M30 keräilyn buumi ympäri Suomen

By

Korviini on kantautunut tieto M30 kohteiden suorastaan ankarasta haalimisesta ja kohteiden hyvin syvällisestä tutkimuksesta, ympäri Suomen. Olen tietysti M30 keräilijänä hyvin iloinen, että M30 kiinnostaa ja, että kuten hyvään keräilyyn kuuluukin, kohteisiin syvennytään tarkasti. Postihistoriassa on tärkeää ymmärtää, että myös lähetysten sisältö on usein kiinnostava ja mm. joissakin sensuroiduissa kohteissa voi saada aivan erinomaista väriä kohteen kuvailuun, jos vaikkapa kuoressa kulkenutta kirjettä on sensuuri mustannut tai muutoin käsitellyt. Pakettipostin osalta on erittäin harvinaista, että avamaattomia paketteja tai paketteja, joissa sisältö on tallessa on jäänyt kokonaisina keräilijöiden haltuun. Jos näin onkin joskus käynyt, en ole koskaan itse sellaista nähnyt, kunnes vasta juurikin aivan vast´ikään.

Yllä: Avoimen luokan M30 kokoelman kokoelmakohde.

Keräilybuumin on saanut aikaan markkinoille tullut M30 merkeillä lähetettyjen pakettien erä, joiden sisältönä on kolmen tähden jaloviina, eli Jallu, pullo. Lähetykset on lähetetty Rajamäeltä 5.4.1932, eli samana päivänä kun kieltolaki lakkasi olemasta voimassa. Kysymyksessä on ensimmäisen painoluokan paketti, jonka lähettämiseen on käytetty 2kpl M30 2mk violettia ja 1kpl M30 1km oranssia leijonamerkkiä, eli yhteensä 5mk. Ensimmäisen luokan (alle 1kg) paketin taksa oli 1.7.1924 – 31.8.1942 5,00mk. Itse en olisi uskaltanut pulloa lähettää ilman, että olisin maksanut lähetyksen särkyvänä. Huomautan, että kohde on ylihinnoiteltu, sillä sitä myyvä valtio-omisteinen keräilyliike tilittää jokaisesta myydystä kohteesta suuren määrän rahaa valtion kassaan, tätä tilitettävää osuutta kutsutaan yleisesti nimellä alkoholivero.

Palatakseni tähän lähetyksen ajankohtaan… siis juuri siihen päivään, kun kieltolaki loppui – kyseessähän oli vuonna 1919 alkanut kuiva kausi, joka kesti siis kokonaisuudessaan yli kolmetoista vuotta. Kieltolakia oli yritetty saada läpi useita kertoja, kunnes vuoden 1917 epäselvissä oloissa se meni läpi Venäjän väliaikaishallituksessa ruhtinas Lvovin toimiessa sen johdossa. Tämä hallitus päätti, että kieltolaki astuisi voimaan 1.1.1919. Tässä välissä Suomi itsenäistyi ja käytiin myös sisällissota… mutta lakia ei muutettu. Tämä aikakausi muistetaan myös ei pelkästään negatiivisena, nimittäin koskaan aiemmin eikä koskaan myöhemminkään, ole Suomessa  ”yrittäjyys” ja ”tuontiagentuuritoiminta” kukoistanut niin vahvana kuin kieltolain aikana.

Yllä: Kieltolain aloittanut säädös vuodelta 1917

Itse asiassa kieltolaki osoittautui välittömästi epäonnistuneeksi, sillä käytännössä alkoholin kulutus siirtyi kokonaisuudessaan miedommista alkoholijuomista, kuten viineistä ja oluista kirkkaisiin. Lisäksi syntyi valtava rikollinen teollisuus ja maahantuontibusiness, jonka kustannukset ja lieveilmiöt itsessään olivat valtiolle kalliita. Tärkeimpänä rahallisena menetyksenä voidaan todeta olleen käytännössä kaikkien alkoholin verotulojen välitön menettäminen, nimittäin salakuljetetusta pirtusta ei veroja maksanut kukaan. Ulkomailla suomalaisten viralliseen tipattomuuteen suhtauduttiin nyrpeästi, Portugal kielsi suomalaisen paperin tuonnin ja Ranska asetti suomalaiset tuotteet boikottiin.

Kun kieltolaki kumottiin joulukuussa 1931 pidetyn kansanäänestyksen perusteella, alkaen huhtikuussa 1932, alkoi alkoholin myynti 5.4. kello 10 Oy Alkoholiliike Ab:n toimipisteissä. Tästä asti on Alko toiminut monopoliasemassa Suomessa – nähtäväksi jää tuleeko milloinkaan päivää, jolloin allekirjoittanut näkee viinan täydellisesti vapautuvan Suomessa. Olemme nähneet miten vaikeaa tuntuu neloskaljankin saaminen maitokauppaan olevan, viineistä puhumattakaan.

Viinan haitatkin ovat selvät – toivonkin kaikesta sydämestäni, ettei kukaan tästä avoimen luokan M30 keräilystä kovalla intensiteetillä nauttiva joudu suorittamaan seuraavana aamun katumusharjoituksia. Niille lukijoista, jotka ottavat asiat liian tosissaan saattaa kuitenkin pieni tutustuminen tällaiseen kohteeseen olla hermoja rauhoittava elämys.