malli1930.fi

Kaikkien M30 kohteiden tie ei vie Roomaan

By

Allekirjoittanut suoritti miellyttävän työmatkan Roomaan, ikuiseen kaupunkiin, kuten sanonta kuuluu. Tämän matkan yhteydessä jäi sen verran vapaa-aikaa, että pystyin tekemään kirurgisen hyökkäyksen muutamiin postimerkkiliikkeisiin, joita Rooman keskustassa on, ehkä yllättäävääkin kyllä, useita. Yritin Internetin kautta löytää liikkeitten tietoja ja sitä kautta selvittää hotellini lähellä olevien liikkeiden sijaintia. Parhaaksi keinoksi osoitautui Google Maps palvelu, josta saa nettiin sijaintinsa ilmoittaneiden liikkeiden paikat karttapohjalla – yksittäisten liikkeiden metsästäminen erikseen verkkosivujen kautta ei ollut hedelmällistä. Käytännössä kirjoitin Google Mapsiin hakukentäään ”filatelia roma” ja tällä haulla löysin liikkeitä helposti.

Yllä: Google Mapsin hakutulos – hotellini oli Terminin rautatieaseman lähellä. ”Tutkittu alue” on kartan vasemmalla puolella alaneljänneksessä.

Koska aikaa oli rajatusti pohdin, että haluaisin mennä liikkeisiin, jotka ovat toisiaan lähellä ja lähdin heti aamusta etsimään. Saavuin ennen yhdeksää ensimmäisen liikkeen kohdalle ja huomasin, että kiinniähän se oli. Liikkeen aukioloaikoja ei ovella näkynyt, koska eteen oli vedetty italialaiseen tyyliin metallinen alasvedettävä paljeovi. Totesin, että käyn kahvilla ja tulen takaisin hiukan myöhemmin. Tämä itsellenikin mieluisa strategia toimi ja vaikka olin valinnutkin toisen liikkeen ”ensimmäiseksi uuden yrityksen kohteeksi” oli se auki.

Yllä: Filatelia Santa Maria Maggioren fasadi. Lyhyen kävelymatkan päässä Terminin rautatieasemalta, jonka välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös Rooman paikallisbussien suuri terminaali. Kartassa vasemmalla alhaalla.

Ensimmäinen liike oli nimeltään Filatelia Santa Maria Maggiore, joka sijaitsee Santa Maria Maggiore – kirkon lähellä. Tämä kirkko on yksi Rooman tärkeimmistä kirkoista ja vaikka se sijaitsee Italian valtion alueella sen omistaa Vatikaani. Nimestä voidaan nähdä, että kirkko juhlistaa neitsyt Mariaa Jeesuksen äitiä ja kirkon rakentaminen juontaa juurensa siis Efesoksen kirkolliskokoukseen vuonna 431, jolloin päätettiin, että Maria on virallisesti Jeesuksen (jumalan) äiti. Vaikka kirkko onkin yksi tärkeimmistä Roomassa ei tämä postimerkkiliike ole yksi M30 keräilijän tärkeimmistä lähteistä – nimittäin liikkeen omistaja, joka ilmaantui takahuoneesta saapuessani sisään kertoi heti, että yhtäkään italialaiselle ulkomaalaista postimerkkiä ei talosta löydy. Liike keskittyy filateliaan ja Italian tasavallan aikaiseen postihistoriaan, eli käytännössä vuoden 1946 jälkeiseen aikaan. Totesin, että minulla on kovin vähän asiaa tähän liikkeeseen ja kysyin, että tuntisiko omistaja lähimaastossa muita liikkeitä ja pieneksi yllätyksekseni hän kertoi, että sadan metrin päässä olisi toinen liike, tien yli ”alas notkoon” ja teiden risteyksessä…. eli aivan loistava vihje. Ohjeita noudattamalla löytyikin toinen liike (jota ei Google Maps tunne!).

Yllä: Toinen löytämäni liike Via Urbanan varrella. Oven yläpuolella lukee italiaksi ”Collezionismo” eli suomeksi keräily.

Toinen liike oli kooltaan kohtalaisen pieni, huone ja takahuone ja sitä pyörittää sympaattisen oloinen vanhempi roomalainen mieshenkilö. Juttelin hänen kanssaan tovin Rooman filateliatilanteesta ja hän kertoi, että vaikka touhuilu on vähentynyt on olemassa erittäin vahva ”kovan filatelian ja keräilyn ydin”, eli aivan samalla tavalla kuin Suomessakin on hyvän tavaran menekki pysynyt, siinä missä edullisemman yleisen tavaran menekki suorastaan loppunut. Surukseni hän kertoi, että pakkaa kaiken ulkomaisen materiaalin laatikoihin ja myy pois laatikoittain – liikkeessään hän pitää vain italialaista materiaalia. Hänellä oli hieman postihistoriaakin, mutta ei mitään minua kiinnostavaa. Herra kertoi, että hänen mielestään paras paikka löytää postihistoriaa Roomasta on käydä erilaisilla ulkoilmamarkkinoilla erityisesti Via Del Corson (Rooman pää ostoskatu) varrella porttikongeissa ja italialaisittain rakennettujen ”lippojen” alla – eli kävelytiet rakennettiin ”talojen fasadin alle” kaarien alle, jotta ihmiset pystyvät kävelemään kastumatta sateella. Tämä saatiin toteutettua siten, että talot, jotka rakensivat tällaiset kaaret (portico italiaksi) saivat tuntuvan veronalennuksen. Näitä kaarten alla olevia jalkakäytäviä löytyy erityisesti Bolognasta, jossa käytännössä koko keskikaupungin alueella voi kävellä niiden alla. Ikävä kyllä minun ollessani paikalla ei kyseisiä markkinoita ollut käynnissä. Toinen tunnettu markkinapaikka, josta herra kuitenkin sanoi, että ”ei ne parhaat kauppiaat siellä ole”, on Porta Portesen alueella oleva ”antiikki ja wanhantavaran markkina” joka sunnuntaisin. Vinkkinä Rooman kävijöille.

Yllä: Philatelia Fischer – liikkeen ikkuna. Kyseessä ns. ”kissankokoiset kirjaimet”.

Viimeiseksi palasin ensin scouttaamani liikkeen ovelle, joka tällä kertaa avautui asiakkaalle. Kyseessä on Philatelia Fischer niminen liike, joka on ilmeisen etabloitunut liikeyritys, sillä tilat ovat erinomaisen hienot, isot ja työntekijöitä on neljä. Fischer julkaisee myös luetteloa, jossa on parasta aikaa myynnissä olevia parempia kohteita – käsittääkseni myyntiä on myös verkossa. Liikkeen perustaja on Daniele Fischer, joka ei kuitenkaan itse ollut paikalla. Kysyin tietysti heti kärkeen, että löytyykö ulkolaista postihistoriaa ja heti alkoivat myyjättären silmät pyöriä päässä ja negaatio-ilme löytyä naamalle, kunnes totesin, että kiinnostaisi päästä ”pläräämään laatikoita”, jolloin uskoa asiaan löytyi niin paljon, että sain eteeni kaapista löytyneen laatikon, jossa oli noin tuhat kuorta. Pääosin Italiaa, mutta myös silloin tällöin muuta. Näitä laatikoita oli itse asiassa tusinan verran. Tavara oli selvästi ”paremmin läpikäytyä” ja jokainen lähetys omassa muovikuoressaan. Hinnat alkoivat kolmesta eurosta, eli aivan täyttä tauhkaa ei myynnissä ollut. Yli 90% materiaalista oli italialaista, kaikilta aikakausilta. Yhtäkään suomalaista kohdetta en löytänyt.

Yllä: Fischerin liikkeessä on näytillä kirjapainantaan (ilmeisesti postimerkkien painantaan) käytettyjä wanhoja painokoneita. Tämä kuva on otettu liikkeen vielä ollessa kiinni, mutta liikkeen sisällä koneita on useampia.

Siitä huolimatta, että suomalaisia saati sitten M30 kohteita ei löytynyt sorruiin keräilijän helmasyntiin, eli ”ilman mitään en kotiin lähde”-syndroomaan ja  ostin joitakin kiinnostavalta vaikuttavia kohteita. Nämä ostetut ovat sekalaista seurakuntaa ja olen tässä kohtaa noin 99% varma siitä, etten koskaan tule niistä rahojani saamaan takaisin. Laatikoita läpikäydessäni tuli sisään kaksi venäläistä keräilijää, he kyselivät kovasti venäläisiä merkkejä ja myyjät, joiden englannin kieli on sieltä huonoimmasta päästä olivat jo sanomassa pelkkää eitä, kunnes kerroin heille mitä miehet kaipasivat – tavaraa löytyi ja herrat ostivat suurehkolla summalla klassista Venäjää. Mainostin heille Finlandia 2017 näyttelyä ja oli ilmeistä kiinnostusta, kertoivat käyneensä Thaimaassa isossa näyttelyssä – eli harrastavat selvästi filateliaan liittyvää lomailua, tai ainakin lomaillessaan yhdistävät filatelian matkoihinsa. Nähtäväksi jää, että tapaanko herrat Tampereella uudelleen. Tästä huomataan yksi asia mikä Italiassa on vaikeuttava tekijä – yhteinen kieli; vaikka nuori polvi italialaisia osaa jonkin verran englantia ei ole kuitenkaan mitenkään selvää, että sitä osataan hyvin. Tämä on muuttumassa, sillä yli 600 tuhatta italialaista asuu ja työskentelee pelkästään Englannissa (UK:ssa) ja palatessaan he yksistään muuttavat kovasti italialaista kieliosaamista. Italiassa tunnistetaan tämä asia, eli ”miten tämä porukka saadaan palaamaan” yhtenä tulevaisuuden haasteena. Autettuani Fischerin myyjättäriä tekemään hyvät kaupat he tarjosivat minulle kahvit.

Voidaan todeta tämän rajoittuneen löytöretken osalta, että ”kaikkien M30 kohteiden tie ei todellakaan vie Roomaan” – itse asiassa suomalaisen postihistorian löytäminen Italiasta on isommassakin kuvassa osoittautunut erittäin vaikeaksi. Roomassa kuitenkin on puolensa, nimittäin jos ei tuijota vain eteensä asfalttiin näkee kaksi ja puolituhantisen läntisen sivilisaation historian avautuvan eteensä.

Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 2

By

Jatkan Finlandia 2017 kokoelman esittelyä neljännellä videolla. Kotimaan painotuotteilla jatketaan.

Finlandiasta tuli ilmeisesti viimeinen ennen näyttelyä julkaistava lehdistötiedote (numero 32), jossa yksi minunkin kohteeni on näytillä. Finlandian lehdistötiedotteisiin pääsee tästä linkistä – uusinkin tiedote tullee sinne piakkoin.

Päivitys 27.4.2017: videosarjan viides osa, jossa mm. käydään läpi Pohjoismainen postisopimus ja Suomen ja Viron välinen bilateraalinen sopimus.

 

Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 1

By

Finlandia 2017 suurnäyttely on jo kulman takana ja osallistujat tekevät viimeisiä viilauksia kokoelmiinsa, myös allekirjoittanut on joutunut purkamaan muutamia sivuja ja korjaamaan monteerauksia uusien kohteiden tullessa kokoelmaan. Näyttelyn arvostelu perustuu osittain (suurelta osin) etukäteen lähetettyihin kokoelmakuviin, joihin tuomareilla on mahdollisuus tutustua ajan kanssa – itse näyttelyssä on jokaista kokoelmaa kohti vain vähän aikaa. Itse osallistun malli 1930 merkkien postihistoriaa esittelevällä kokoelmallani, jonka nimi on muuttunut muotoon ”Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps” eli suomennettuna ”Suomen malli 1930 käyttösarjan postihistoria”. Kokoelma tulee olemaan esillä postihistorialuokassa viisikehyksisenä. Kuten kokoelman nimestäkin käy ilmi on sen tarkoituksena esitellä mallin 1930 postihistoriaa koko merkkimallin käyttöajalta 1930-1962. Kokoelma on jaettu neljään osaan, joista ensimmäisessä esitellään paikallispostia ja kotimaan postia, toisessa postia Pohjoismaihin ja erillisten Suomen ja muiden valtioiden välisten postisopimusten perusteella hinnoiteltua postia, kolmantena postia Euroopan maihin ja Euroopan ulkopuolisiin maihin ja lopuksi neljäntenä erilaisia M30 merkein maksettuja lisämaksuja ja postin tarjoamia palveluja. Jokaisen kokonaisuuden sisällä esitellään LC (Lettrés et Cartes, kirje ja korttiposti), AO (Autres Objects, muut lähetyslajit) ja pakettiposti erikseen.

Yllä: Kokoelman etusivu, joka aukeaa klikkaamalla suuremmaksi.

Olen rakentanut kokoelmaan neliportaisen harvinaisuusluokittelun, jota tuon esiin ”tähtimerkinnöillä” ja paksunnetuilla ja kaksoiskehyksillä. Erittäin harvinaiset kohteet (very rare) on merkitty neljällä tähdellä ja paksunnetulla kehyksellä, harvinaiset (rare) esitellään kolmella tähdellä ja kaksinkertaisella kehyksellä. Erittäin vaikeat (very scarce) ja vaikeat (scarce) kohteet on esitelty tavallisilla ohuilla kehyksillä ja kahdella tai yhdellä tähdellä. Olen lähtenyt siitä, että erittäin harvinaisia tai harvinaisia ovat vain ”aidosti harvinaiset” kohteet, joita tunnetaan alle kymmenen tai ne ovat Hannu Kaupin kirjassa mainitussa M30 harvinaisimpien kohteiden listassa. Merkinnät kokevat jonkinlaista inflaatiota, sillä viiden kehyksen kokoelmaan ei ole mahtunut mukaan tavallisia kohteita lainkaan. Olen yrittänyt kertoa selostusteksteissä, jos jokin kohde on esimerkiksi sellainen, että vastaavia tunnetaan vain muutamia. Tämä on sitä ”harvinaistamista”, jota tulee harrastaa, jotta tuomarit pysyvät perässä siitä, että onko kokoelmassa mukana ns. ”hyvää tavaraa”. Tampereen näyttelyssä olen siinä hyvässä asemassa, että mukana postihistorian tuomarina on Ari Muhonen, joka ymmärtää M30 postihistoriasta paljon. Jokainen ymmärtää, että ulkomaille näyttelyyn vietynä olisi todennäköistä, että tuomaristossa ei ole ketään, joka tietäisi M30 aiheesta mitään ja näin ollen arviot perustuisivat hyvin pitkälti tuomariston valistuneisiin arvauksiin, jotka vuorostaan perustuvat heidän omaan kokemukseensa muilta postihistorian aloilta.

Yllä: Kuva kokoelman ensimmäisestä kehyksestä. Keskellä kaksi A3 kokoista sivua, joita ympäröivät A4 sivut

Käytössä on ”kaksoisotsikointi”, jonka ajatuksena on tuoda katsojalle nopeasti esiin ”kokonaiskuva” sivun kohteista. Pääotsikokko kertoo minkälaisesta postista on kysymys (LC, AO, paketti) ja minnepäin sivun lähetykset ovat kulkeneet (kotimaa, Pohjoismaat / sopimusvaltiot, Eurooppa ja Eur. ulkopuoliset maat) ja toisaalta kakkostason otsikolla kerrotaan kohteesta pääasiat. Kohteen alla olevaan kohdekuvauksen tekstiin ei ole ”pakko” tutustua, jotta voi nopeasti ymmärtää mistä on kysymys. Kohdekuvauksessa kerrotaan tarkasti kohteen taksa ja muita detaljeja. Useiden kohteiden kohdalla olen käynyt lisäksi selostetekstillä läpi kohteeseen liittyviä ”muita mielenkiintoisia asioita”. Itse sivut ovat A4 kokoisia, mutta olen laittanut mukaan myös A3 kokoisia sivuja, eli kyseessä on jonkinlainen sekasikiö. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta ehkäpä hulluuteen sisältyy jotain järkeäkin, nimittäin A3 sivujen asettelu on kehyksen keskellä ja niitä ympäröivät A4 sivut. Tietääkseni tällaista ratkaisua ei olla ennen nähty. Ajatukseni on, että jokaisessa kehyksessä on kaksi A3 sivua, joilla esitellään jokin kehyksellä esiteltävään materiaaliin liittyvä erikoisuus tai kokonaisuus – ikäänkuin teema. Tämä on antanut hieman lisää liikkumatilaa kokoelman ”kerronnassa”. Koska A3 sivut ovat kehyksen keskellä ja näin ollen keskeisellä paikalla olen myöskin yrittänyt sijoittaa niille mukaan erityisen hyviä kohteita.

Yllä: Kokoelmaa läpikäyvän videosarjan ensimmäinen osa

Ajattelin kokeilla myös jotain uutta liittyen näyttelyfilateliaan ja äänitin videon, jossa käydään läpi kokoelmaa alkaen sen alusta lähtien. Ensimmäinen video käy läpi paikalliskirjeitä ja hieman kotimaan postia ja kestää noin puolisen tuntia. Tarkoituksena on videoida koko kokoelman esittely siten, että ehkäpä samoihin aikoihin, kun Finlandia 2017 alkaa olisi esittelyvideosarja valmis.

Yllä: Kokoelmaa läpikäyvän videosarjan toinen osa

Yllä: Kokoelmaa läpikäyvän videosarjan kolmas osa

Merkki Albertin 53. ja Vaasan Filatelistien 76. huutokauppa

By

Jälleen on myyty tavaraa, tällä ketaa Merkki Albertin ja Vaasan Filatelistien toimesta. Olin jättänyt muutamia huutoja, mutta munasin loppukahinat niinkin yksinkertaisesta syystä, että väsyneenä unohdin. Tällaista sattuu, onneksi myytävänä ei ollut minua henkilökohtaisesti niin paljon kuumotavia kohteita, että olisi tapahtunut unohduksen jälkeistä sulamista. Aloitan Merkki Albertin annista ja sitten siirryn Vaasan Filatelistien huutokaupan ruotimiseen. Merkki Albertin huutokaupassa oli satayksi kohdetta myytävänä malli 1930 osastossa. Mukana oli filateliaa ja postihistoriaa.

Yllä: Harvinainen ehdote M30 5mk Olavinlinna-merkistä. Suuresta osasta olemassaolevista ehdotteista on leikattu reunat pois.

Filatelian puolella oli kaupan huomattava määrä arkkeja ja tyypillisesti loistoja, Loistojen lähtöhinnat vaihtelivat kympistä viiteentoista euroon ja niistä meni alle puolet kaupaksi. Mielestäni 15 euroa yleisemmästä M30 loistosta on tänä päivänä aika paljon pyydetty, toisaalta huutokaupoista voi rahalla napsia pois puuttuvia loistoleimattuja ilman työtä – siitähän näissä osittain maksetaan. Jälleen myytävänä oli myös merkkimallin ehdote, tällä kertaa 5mk Olavinlinna-merkin ehdote, josta oli leikattu ns. ”isot reunat” pois. Näitä leikattuja ehdotteita tunnetaan jonkin verran. Lähtöhinta oli 75 euroa ja tällä hinnalla ehdote menikin kaupaksi. Muitakin ehdotteita tai ”koevedoksia” oli myytävänä – nimittäin levyllinen liimattomia hammastamattomia M30 leijonamerkkejä seitsemästä arvosta myytiin 30 eurolla, joka mielestäni oli erittäin alhainen hinta. Kohdeselosteessa luki ”epävirallisia hammastamattomia M30 pareja 6 kpl ja irtomerkki” – nämä kuitenkin, kuten aiemminkin olen kirjoittanut ja kuten Hannu Kauppi kirjassaan toteaa, eivät ole epävirallisia. Myynnissä levyllinen oli osastossa ”kokoelmat ja erät” mikä saattoi olla hieman huono paikka. Hammastamattomia liimoitettuja merkkejä myytiin 5mk arvoista – keltainen hammastamaton pari meni kaupaksi limitillä 20 euroa ja hammastamaton 5mk violetti pari (jossa näkyy arkkinumero) hintaan 27 euroa. Täytyy sanoa, että kaiken kaikkian M30 filatelian hinnat ovat erittäin alhaalla. Muutama tarttuma ja siirtymäkin oli myynnissä, nämä jäivät joko myymättä tai menivät limitillä. 9mk punaisen M30 leijonamerkin yläoikea sokkohammas oli myytävänä 15 eurolla ja jäi myymättä – muistan, että tällainen on ollut myytävänä aiemmin ja meni tuolloin kympin pohjahinnalla.

Yllä: Stettinissä 1938 leimattu M30 5mk olavinlinnamerkki. Kyseessä on laivalta lähetetty posti.

Myytävänä oli myös Stettinissä leimattu 5mk Olavinlinna, joka myytiin jälkimyynnissä pohjahinnalla, sekä joitakin siirtymiä M30 leijonamerkeistä – näiden myynti oli nihkeää. Stettin leimaus on kokoelmaan sopiva ja kertoo höyrylaivapostin historiasta – S/S Ariadne kulki reittiä Helsinki – Tallinna – Stettin ja kuljetti matkustajia, postia ja tavaraa Suomen, Viron ja Saksan välillä. Nykyään Stettin on osa Puolaa ja kaupungin nimi on Szczecin – neljä perättäistä konsonanttia siis kaupungin nykynimessä. Tästä oli muistaakseni juttua uusimmassa Suomen Postimerkkilehdessä. Muutama suojareitteinen merkkikin oli kaupan, sekä joitakin kohtalaisen hyviä tilapäisyyksiä (roskien aiheuttamia kuvakevirheitä).

Yllä: Sokeainlähetys Rauman sisällä 21.12.1942. M30 25p ruskea, 5p ruskea ja 10p harmaa leijona, yhteensä 40 penniä. Kirjoitettu joulutervehdys sokeainkirjoituskoneella selkokielisenä. Merkkien yläreunat rispaantuneet. Taksa: Sokeainkirje (1.9.1942 – 30.6.1945) 0,40mk.

Postihistoriapuolella oli myytävänä vain vähän kohteita. Myytävänä oli kaksi sokeainkirjettä, joista kumpikin hiukan heikonlaisia. Nimittäin toinen sokeainkirjeistä oli väärätaksainen ja toisen, 40 pennin taksaisen, merkit kiinnitetty aivan kuoren yläreunaan ja siksi merkkien yläreunojen hammastukset olivat menneet ”pieleen”. Lähtöhintaa kummallekin sokeainkirjeelle oli näistä ongelmista huolimatta laitettu runsaanlaisesti – kokonaiset kaksisataa euroa. Sokeainkirjeitä on ollut M30 merkein neljällä eri taksalla eri aikoina, 30p, 40p, 50p, ja 1mk. Kaikki taksat (ja sokeainlähetykset yleensä) ovat vaikeita ja harvinaisia.

Yllä: Myytävänä olleen sokeainlähetyksen aitoutustodistus, josta kohteen yhteydessä ei mainittu sanallakaan.

Tämä myytävänä ollut 40p oikeataksainen kohde oli siis yläreunastaan risa, muutakin ”jännää” siihen liittyy – nimittäin aluksi kohteen selosteessa ei mainittu rikkinäisyydestä mitään. Lisääkin jännää löytyy, nimittäin tähän kohteeseen on tehty aitoutustodistus, mutta siitä ei mainita halaistua sanaa. Kun kohde myytiin edellisellä kerralla oli aitoutustodistus mukana. Ei mennyt kaupaksi kahdella sadalla. Toinen aitoustodistus mukanaan kulkenut kohde oli 10p sellupaperisella merkillä varusteltu M30 kuori – lähtöhinta oli 75 euroa ja tällä kohde myytiin; sellupaperiset 5 ja 10 pennin merkit ovat harvinaisia ja vaikeita.

Eestiin Pärnuun lähetetty, taikaisin lähetetty ja ilmeisesti postin avaama kirje, jolla oli 2mk punainen M30 leijonamerkki singlenä myytiin 15 eurolla. Tämä oli mielestäni hyvännäköinen postihistoriakohde ja ostaja saa olla tyytyväinen. Avaaminen postin toimesta on hyvä juttu tälle kohteelle. Myytävänä oli myös Englantiin kulkenut vakuutettu kirje, jonka kunto oli ainakin kuvan perusteella kammottaava. Ulkomaan vakuutetut lähetykset ovat hyviä kohteita, mutta tämä oli kuntonsa puolesta aika mahdoton ja tästä syystä jäi myymättä 20 euron limitillä. Lentopostin osastossa oli myytävänä muutamia hyvän näköisiä M30 kohteita, mukana myös kaukomaihin lentäneitä.

Yllä: Nikkilästä 4.12.1940 Gold-roadziin Arizonaan Yhdysvaltoihin lähetetty lentokirje. Sensuurin leimaus, merkkejä yhteensä 19,50mk edestä. Leimattu ”Par service aerien trans-Atlantique Europe-Etats Unies” eli lentopostilla Atlantin yli. Leimattu USAssa ”Not in air mail – insufficient postage”, joka kertoo amerikkalaisen postinhoitajan inkompetenssista enemmän kuin mistään muusta. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen lentolisä ( per 5g) Yhdysvaltoihin (1.4.1938 – 30.9.1942) 8,00mk*2 = 19,50mk. Eli oikea taksa on kyseessä!

Yhdysvaltoihin 4½+9mk lentopostitaksalla vuonna 1944 lentänyt tuplasensuroitu kuori jäi myymättä 15 euron limitillä (ainakin tätä kirjoitettaessa on myymättä) ja vuonna 1941 lentänyt parilla kiinnostavalla leimalla leimattu lentokuori myöskin yhdysvaltoihin myytiin hintaan 50 euroa limitin oltua 30 euroa. Venezuelaan 1951 lentänyt kuori myytiin 26 eurolla ja Chileen vuonna 1935 lentänyt 50 eurolla. Näistä tuo Chileen lentänyt oli mielestäni hyvä kuori ja varmasti lentopostia harrastaville hyvä kohde.

Yllä: M30 3mk punainen ehiökortti Helsingistä 31.8.1945 Seattleen Washingtoniin USAn. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1945-31.8.1945) 3,00mk.

Ehiöiden puolella myytiin yksi kiinnostava M30 ehiö, nimittäin 3mk punainen ehiökortti, joka on kulkenut Yhdysvaltoihin vuonna 1945 elokuussa. Kyseessä on ns. hyvännäköinen kortti, mutta  kirjoitusta on alle 5 sanaa, eli kyseessä on oikeastaan painotuote. Kortin etupuolella, joka oli näkyvissä ei ole yhtäkään sanaa, joten on tärkeää nähdä takapuoli. Pyysinkin takapuolesta kuvaa ja se on yllä nähtävissä – ”neljän sanan toivotus ja yours truly Harry Walli” – Harry Walli oli tunnettu postimerkkeilijä. Jos kyseessä olisi selkeä postikortti ”normaaleine” postikortin sisältöineen olisi tämä ollut huippukohde, mutta nyt kun kyseessä on tunnettu filatelisti ja tekstiä vähänlaisesti en voinut itse lähteä hippasille tämän kohteen suhteen. Näitä 31.8. leimattuja kohteita tunnetaan muutama ja myös ainakin yksi 5mk sininen 31.8. leimattuna – jos oli tullut tieto, että taksa vaihtuu seuraavana päivänä osasi Wallin kaltainen filatelisti laskea, että taksa-aika on vain 2kk ja siis erittäin lyhyt – tämä on tietysti ollut sitten mahdollisuus käyttää tilaisuutta hyväksi. Kohde on kuitenkin uskottavasti kulkenut, joten siltä osin ongelmaa ei mielestäni ole.

Vaasan filatelistien huutokauppa päättyi samaan aikaan Merkki Albertin huutokaupan kanssa – mielestäni vähän pöhkö juttu sinänsä, koska on paljon vaikeampaa valvoa kahta kuin yhtä huutokauppaa. Ostajien ja myyjien kannalta huutokauppojen päättyminen kannattaisi ajoittaa eri aikoihin – varsinkin kun sama philabid järjestelmä on käytössä. Huutokaupan puolella myytävänä oli jonkin verran filateliapuolen M30 kohteita, loistoleimattuja merkkejä, joiden lähtöhinnat olivat kautta linjan edullisempia kuin Merkki Albertin huutokaupassa… toisaalta osa loistoista oli mielestäni hiukan heikohkoja ollakseen loisto-nimeen oikeutettuja. Muuta filateliaa oli M30 osastossa heikosti tarjolla.”Erikoisuuksien” osastossa oli myytävänä M30 automaattimerkkejä, joista yhdessä kone oli leikannut merkin alalaidan hammasteet kokonaan pois. Myytävänä oli myös FORD lävisteinen 5mk Olavinlinna-merkki.

Postihistoriakohteita M30 ajalta oli myynnissä M30 osastossa sen verran, että kohteiden kokonaismäärä osastossa oli noin seitsemänkymmentä. Ehkäpä paras M30 postihistoriakohde löytyi kuitenkin kenttäpostin osastosta, jossa oli myynnissä siisti kenttäpostipakettikortti joukkoihin kolmen markan taksalla, joka oli maksettu kahdella M30 1½mk harmaalla merkillä. Kortin hyvyyden huomasivat muutkin ja sen hinta nousikin kuuden euron lähdöstä yli seitsemään kymppiin, eli yli noin kaksitoistakertaiseksi.

Yllä: Kenttäpostipakettikortti Laihialta 20.7.1941 joukkoihin (KPK 8). Kaksi M30 1½mk harmaata leijonamerkkiä. Paino 1kg 700g. Taksa: Kenttäpostipaketti (1-3 kg) joukkoihin (28.6.1941 – 30.9.1942) 3,00mk. Aikainen lähetys tällä taksalla.

On muistettava näiden kenttäpostipakettikorttien kanssa sellainen tosiasia, että joukoista lähetetyt kenttäpostipaketit ovat yleisempiä kuin joukkoihin lähetetyt. Tämä johtuu siitä, että kenttäpostitoimistot keräsivät kortit pois ja niistä tehtiin leikettä. Kun sotilaille sanotaan, että tehkää näin, he tekevät näin ja näin ollen joukkoihin lähetettyjä kokonaisia kortteja on olemassa vähemmän kuin joukoista lähetettyjä. Muuta kotimaassa kulkenutta ”merkittävämpää” ei myytävänä mielestäni ollut. Pohjoismaihinkin mennyt myytävänä ollut tavara ei oikein inspiroinut – ainoa kiinnostavan näköinen kohde oli Tanskaan lähetetty lentokuori 3mk tummanoliivilla merkillä, joka oli takaisinlähetetty. Tätä kirjoitettaessa sekin oli vielä myymättä. Eurooppaan Pohjoismaiden ulkopuolelle kulkenutta postia oli hieman paremmin myytävänä. Maininnan arvoisia ovat kaksi kirjattua lentokirjettä Hollantiin ja Englantiin, joiden lähtöhinnat olivat viisi ja kuusi euroa ja näillä kuoret menivätkin kaupaksi, painotuote 6mk oranssilla merkillä singlenä 35 euron lähdöllä jäi myymättä ja Romaniaan lähetetty kirje 2mk mustansinisellä singlenä meni myöskin kaupaksi. Romania on aika hyvä kohdemaa ja tällä kirjeellä oli takana tuloleima, sekä etupuolella postitorvileima, ilmeisesti romanialaisten leimaamana.

M30 kohteita oli myytävänä useilla alueilla, mm. lentoposti ja laivaposti sekä ”lähetyksiä” alueilla. Kokonaisuutena M30 kohteita oli tämän takia myynnissä yli sata. Kauemmaksikin menneitä postihistoriakohteita oli kaupan. Erityisesti USAan mennyttä postia oli paljon.

Yllä: Lentopostikortti 22.7.1957 Helsingistä Mexicoon, 40mk puunhakkaaja single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.6.1956 – 31.3.1959) 20mk + postikortin lentolisä (vyöhyke 6) Mexicoon (1.7.1953 – 30.9.1957) 20,00mk = 40,00mk.

Ehkä paras ulkomaille mennyt postihistoriakohde oli mielestäni Mexicoon lähetetty lentopostikortti 40mk puunhakkaaja merkin singlenä. Kortin lähtöhinta oli kymppi ja se nousi hieman yli 40 euron. Merkin leima on aivan huippuluokkaa. Hieno lentokortti, joka sopii 40mk puunhakkaajamerkin kokoelmakohteeksi. Huomioitavaa on, että Vaasan kerhon meklari oli kuvannut kortin kummatkin puolet, tapa jota arvostan suuresti. Toinen hyvä ”kaukokohde” oli Australiaan vuonna 1957 lähetetty lentokirje, jolla oli M30 300mk lentokone ja 50mk M54 kuvamerkki. Kohteen hinta nousi limitistään euron 31 euroon.

Huomattavaa on, että ns. ”kaupallisessa” huutokaupassa lähtöhinnat ovat selkeästi kalliimmat. Tällä kertaa, muutamaa ehdotetta lukuunottamatta, tavaran laatu oli kohtalaisen samanlaista – ainakin postihistoriapuolella.

Lisäys: 13.4. korjattu muutamia kirjoitusvirheitä

Hellman Huutokauppa 102

By

Järjestyksessä sadas toinen Suomen Filateliapalvelun järjestämä huutokauppa päättyi tänään Helsingissä. Mukana myytävänä oli kolmisen kymmentä M30 kohdetta, joiden mukana muutamia kiinnostavia. Kuten voidaan huomata, ei kohteiden määrä ollut kovin korkea. Tavoilleni uskollisena aloitan filateliasta ja etenen postihistoriaan.

Yllä: Neljä M30 ehdotetta kokoelmalehdellä sisältänyt kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Merkkimallin ehdotteita kokoelmalehdellä sisältänyt kohde oli myynnissä tuhannen euron limitillä. Kyseiset ehdotteet ovat merkkimallin ”helpoimmat” ja näin ollen pidin limittiä korkeana. Muut eivät ajatelleet samoin, sillä myyntihinta nousi aina 1200 euroon. Per ehdote hintaa siis tuli kolme sataa. Tällaiset ehdotteet ovat erinomaisia filateeliseen kokoelmaan ja nykyään tuomarit niitä lähes tulkoon vaativatkin, jos halajaa saada korkeampia pisteitä filateelisesta kokoelmasta. Tähän on liittynyt tiettyjä ongelmia nimen omaan suomalaisiin kokoelmiin liittyen, sillä Suomessa ei ehdotteita myyty julkisesti yleisölle samalla tavalla kuin monessa muussa maassa – tämä taas on johtanut siihen, että ulkolaiset tuomarit, jotka ovat tästä asiasta olleet tietämättömiä ovat saattaneet sakottaa ”enemmän kuin olisi ollut oikein”, vaikka käytännössä suomalaisiin filateelisiin kokoelmiin on aina ollut vaikeaa saada ehdotteita.

Yllä: Keltaisen 1,25mk M30 leijonamerkin ehdotearkki. Alareunassa käsin kirjoitettu hyväksyntä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Pitkästä aikaa tai oikeammin sanottuna ensimmäistä kertaa niin pitkän ajan kuluessa kuin minä muistan oli julkisesti myytävänä kokonainen M30 merkin esittelyarkki, jonka alareunaan oli käsin kirjoitettu hyväksyntä. Näitä esittelymerkkien arkkeja on postimuseon lisäksi muutamien filatelistien hallussa ja käsittääkseni ”vapailla markkinoilla” niitä on ehjinä yhteensä kymmenkunta, joista siis jokainen eri M30 arvosta. Kohde on näin ajatellen erittäin harvinainen ja se sopii erinomaisesti filateelisen M30 kokoelman sellaiseen kohtaan, jossa esitellään merkkimallin ehdotteita. Myyty arkki oli 1,25mk keltaisen M30 leijonamerkin ehdote. Esittelyarkin lähtöhinnaksi oli laitettu 450 euroa ja sillä arkki myös myytiin. On hyvin mahdollista, että muitakin ehdotearkkeja tulee myyntiin jatkossa, sillä samalla keräilijällä, jonka kokoelmasta tämä arkki on lähtöisin on useita vastaavia.

Esittelyarkkeihin liittyi myös toinen myytävänä ollut kohde, joka sisälsi reunaneliöt kuudesta eri M30 arvon esittelyarkista. Tällaisia esittelyarkin palasia on myyty viime aikoina muutamissakin eri yhteyksissä ja vaikuttaa siltä, että niitäkin voi markkinoille olla tulossa jatkossakin. Tällaisella kohteella pääsee helpommin kiinni usean merkkiarvon ehdotteisiin. Lähtöhinta oli 50 euroa ja myyntihinta 111 euroa, joka mielestäni ei ollut kovin korkea. Ehdotteiden lisäksi filateliapuolella oli myytävänä muutamia siirtymiä, yhdesä kohteessa kuvamerkkien laskoksia ja useampi kohde numerokuusiloita. Suoraan sanoen ei mitään erikoista ehdotteiden lisäksi.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia laadukkaita kohteita, joiden lähtöhinnat oli kuitenkin asetettu erittäin korkeiksi. Arvaan, että kohteiden jättäjä on vaatinut juuri näitä hintoja ja huutokauppahuoneen on ollut vaikeaa kieltäytyä, kun kohteita on samalta jättäjältä tullut useampia hyviä. On kuitenkin huutokaupan järjestäjän kannalta ikävää, kun kohteita ylihinnoitellaan heti kättelyssä ja niitä jää myymättä. M30 kohteiden hinnat, aivan kuten monenkin muun keräilyalueen kohteiden hinnat ovat tulleet alas huippuvuosista ja limittien pitäisi seurata yleistä hintatasoa.

Yllä: Postin henkilökortti 5mk Olavinlinna single. Taksa: Postin henkilökortti (1.12.1931 – 30.6.1945) 5,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli Postin henkilökortti, joka oli maksettu viiden markan Olavinlinna-merkillä. Kohteen limitiksi oli laitettu korkea 700 euroa, jolla kohde kuitenkin meni kaupaksi. Mielestäni hinta oli loppuhinnaksi sopiva, mutta limittinä kohtalaisen korkea. Näitä postin henkilökortteja tunnetaan M30 merkeillä yhteensä alle kymmenen kappaletta, ja useimmat näistä ovat 5mk Olavinlinna-merkillä. Kaksi henkilökorttia tunnetaan 20mk Postitalo-merkillä. Kyseessä siis on harvinainen kohde. Postiviiri 25mk sinisen leijonamerkin singlenä myytiin 20 euron limitillä ja 24mk single kirjatulla paikalliskirjeellä jäi myymättä 60 euron limitillä – mielestäni limitti oli aivan liian korkea, vastaavia on myyty kympin lähdöillä viime aikoina. Automaattimerkein lähetetty kuori (kolme yhden markan merkkiä) myytiin hintaan 65 euroa. Ainoa Pohjoismaihin lähetetty myytävänä ollut kohde oli 5mk sininen leijonamerkki singlenä kirjeellä Tanskaan 27.7.1945. Kuoren oli Tanskan sensuuri avannut. Kooltaan se vaikutti olevan ”isompi pitkulainen” mikä ehkä pelotti ostajat pois, sillä yhtäkään tarjousta ei kohde saanut. Lähtöhinta 30 euroa ei mielestäni ollut erityisen kova.

Yllä: Haminasta 27.3.1942 Sofiaan Bulgariaan lähetetty postikortti. M30 2½mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 2,50mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.  

Ulkomaille lähetettyjen lähetysten osalta mukana oli muutamia kiinnostavia ja harvinaisia lähetyksiä. Näistä yksi oli Bulgariaan lähetetty postikortti 2½mk punaisella M30 leijonamerkillä. Nämä 2½mk punaisen merkin singlelähetykset ovat vaikeita ja harvinaisia ja niitä on ollut myynnissä harvoin. Kortin limitiksi oli laitettu 850 euroa, joka oli liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Myynnissä oli toinenkin hyvä M30 punainen postikortti, nimittäin 6mk punaisella merkillä Vaasasta Englantiin lähetetty kortti. Tämän lähtöhinnaksi oli laitettu 150 euroa, joka sekin on nykyisen hintatason mukaisesti liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Viimeaikoina on 6mk punaisia tullut markkinoille useita – niitä tunnetaan tällä hetkellä alle viisitoista kappaletta, joten mikään yleinen kohde ei kuitenkaan ole kyseessä.

Myytävänä oli myös kirjattu kirje vuodelta 1946 Sveitsiin, joka oli maksettu 20mk postitalo-merkillä. Kyseessä on vaikea ja harvinainen single kohde. Kohdeselosteeseen kirjoitettu ”Vain kolme tunnetaan” mikä ei kuitenkaan ole vuosikymmeniin ollut enää totta. Vastaavia tunnetaan kymmenkunta. Limitiksi kohteelle oli laitettu hulppeat 900 euroa, joka oli ehkäpä viisinkertaisesti sen mitä limitin olisi pitänyt olla, eli tässä mentiin rankasti metsään. Kuori jäikin myymättä.

Yllä: Kirje 21.7.1945 Turusta Lontooseen, Englantiin. Alunperin 5mk sininen single, jolle kuitenkin lisätty toinen 5mk sininen lentolisän maksamiseksi. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 5,00mk + lentolisä (2,50mk per 5g) Englantiin (28.2.1945 – 24.10.1945) 5,00mk = 10,00mk. Harvinainen, kiinnostava. Lyhyt 2kk taksa. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriallisesti kiinnostavana pidin kohdetta numero 1907, joka oli lähetetty Turusta 21.7.1945 Englantiin 5mk sinisellä merkillä singlenä frankeerattuna. Kohde oli leimattu ”Palautetaan lähettäjälle – Postimaksu puuttuu”, koska heinäkuun 1945 aikana posti Englantiin kulki vain lentona. Leima on vedetty yli ja kirjeelle on lisätty toinen 5mk sininen merkki maksamaan lentomaksu ja se on postitettu uudelleen lentokirjeenä. Kirje oli Englannin sensuurin avaama. Kohde kertoo hyvin sodan jälkeisen postin avautumisen erikoisuuksia – kohdeselosteessa luki ensin ”uniikki”, joka myöhemmin muutettiin muotoon ”harvinainen”. Limitti oli asetettu 900 euroon, joka mielestäni oli korkea, sillä kohde kuitenkin meni kaupaksi.

Yllä: Painotuotekortti 22.12.1943 Turusta Geneveen Sveitsiin. M30 1mk vihreä single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942-31.8.1945) 1,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kiinnostavia painotuotteitakin oli myytävänä kokonaiset kolme kappaletta. Näistä harvinaisin 1mk taksa-aikainen yksin 1mk vihreällä M30 leijonamerkillä oli limitiltään asetettu 900 euroon. Tämä oli mielestäni aikamoinen yliarviointi ja kohde jäikin myymättä. Mikäli limitti olisi ollut esimerkiksi 500 euroa olisi luultavasti syntynyt kilpailua ja hinta olisi siitä noussut ”päivän hintaan”. Kohde on erittäin harvinainen. Kohdeselitykseen oli kirjoitettu optimistisesti: ”Vain kolme tunnetaan”, mikä ei pidä paikkaansa, oikea tunnetujen määrä lienee viisi.

Muita hyviä painotuotteita olivat Bulgariaan lähetetty 2½mk vihreällä singlellä maksettu postikorttimuotoinen painotuote, jonka limitti oli 30 euroa ja myyntihinta 32 euroa. Mielestäni ei ollut kovin paha hinta, sillä kohteessa oli mielestäni luonnetta… ja saapumisleima. Myytävänä oli myös 3mk vihreällä singlellä maksettu painotuotepostikortti Bulgariaan, jonka lähtöhinta oli laitettu 70 euroon ja joka myytiin hintaan 110 euroa. Olen aiemminkin ollut sitä mieltä, että nämä 3mk vihreät single painotuotteet ovat vaikeita, vaikka niitä viime vuosina onkin tullut markkinoille lisää. Arvioin tunnettuja kappaleita olevan noin kymmenkunta. Myyntihinta vastasi sitä tasoa, jolla vastaavia on lähiaikoina myyty.

Erien osalta kävin katsomassa muutaman erän ja vaikka joissakin erissä oli kiinnostavia ns. pikkukivoja M30 kohteita, en pystynyt itselleni mitenkään perustelemaan miksi olisin lähtenyt leikkiin mukaan. Myytävänä oli puolitteita sisältävä erä, jossa oli mukana myös muutama M30 kohde, joista kiinnostavimpana ns. Niinisalon puolite kuorella. Tarinahan kertoo, että Niinisalon sotaharjoitusten aikana (1939) merkit loppuivat Niinisalon postista ja 4mk Postitalo-merkkejä leikattiin kahtia sotilasvirkamiehen ”käskystä”, jotta kirjeitä saatiin lähetettyä. Nämä kohteet ovat kohtalaisen harvoin vastaan tulevaa sorttia. En ole pystynyt muodostamaan mitään erityisen johdonmukaista mielipidettä siitä, että ovatko kyseiset kohteet tekeleitä vai ”aitoa asiaa”.

Huutokaupasta jäi vähän kaksitahoinen olo – toisaalta myytävänä oli hienoja kohteita, mutta lähtöhintojen liian korkealle asettaminen ihmetytti.

 

 

Mietteitä Liiton hallituksesta ensimmäisen vuoden jälkeen

By

Tavoistani poiketen olen päättänyt pohtia kirjallisesti viimeisen vuoden aikana kokemaani ja näkemääni Suomen Filatelistiliiton hallituksessa – tarkoituksenani on tuoda esille muutamia näkökantoja, jotka ovat kehittyneet vuoden aikana. Kirjoituksella ei ole mitään tekemistä M30 keräilyn kanssa.

Olen viimeisen vuoden ajan ollut mukana Suomen Filatelistiliiton hallituksessa hallituksen jäsenenä. Tänä aikana olen nähnyt aitiopaikalta miten Liitto toimii ja minkälaisessa rahatilanteessa liitto tällä hetkellä on. Keskusteluja on käyty siitä mitä pitäisi tehdä ja olen huomannut, että näkemyksiä tähän asiaan on yhtä monta kuin on hallituksessa jäseniä. Näkemykset eivät suinkaan ole yhteneviä, vaan lähes jokaiseen asiaan on useampia mielipiteitä.

Liiton toimintaa ja toimintamahdollisuuksia ohjaa muutama tosiasia – nämä ovat yleisessä tiedossa:

1) Taloutta ohjaa suurin yksittäinen kuluerä, eli Filatelisti-lehden kustantaminen, joka vie leijonanosan Liiton vuosittain keräämistä varoista; lehteä kustantaa F88 Oy, joka kuitenkin on liiton 100% omistama

2) Jäsenmäärä on laskussa, mikä tarkoittaa paineita liiton taloudelle.

Yllämainitut kaksi asiaa ohjaavat vahvasti Liiton rahatilannetta.

Muita taloustilanteeseen vaikuttavia asioita ovat tulopuolella mahdolliset Peltosen säätiöltä saatavat tukipanostukset. Näitä on anottu ja käytetty viime vuosina Postimerkkimessujen eli StampForumin kustannusten peittamiseen. Varmuutta Säätiöltä saatavista avustuksista ei jatkossa ole, sillä suuri osa säätiön varoista tultaneen käyttämään Finlandia 2017 näyttelyn kulujen kattamiseen.

Kulupuolella mainittakoon, että Liitto maksaa useita tuhansia euroja mm. jäsenrekisterin ylläpidosta ja mielestäni kohtalaisen korkeaa hintaa kirjanpidosta. Lisäksi kulupuolella vaikuttaa Liiton toimiston ylläpitäminen – tämän kulut vuositasolla ovat kertaluokkaa noin kymmenentuhatta euroa vuodessa. Näen, että kokonaisuudessaan Liiton toiminnassa on suuri potentiaali kulujen saattamiseen alemmalle tasolle. Arvioni mukaan korjausliikkeitä on mahdollista tehdä siinä määrin, että kulut laskevat kymmeniä tuhansia euroja vuodessa toiminnan tästä juurikaan kärsimättä.

Kulupuolen kuriin saaminen mahdollistaa mm. henkilöjäsenmaksujen laskemisen, jos näin halutaan, sekä antaa mahdollisuuden kerätä puskurin, jota voitaisiin käyttää mm. näyttelyjen tukemiseen.

Alla käyn läpi jonkinlaisia ajatuksia / ehdotuksia liittyen Liiton toimintaan, jotka mielestäni ovat relevanttia keskusteltavaa jo ennen Finlandia 2017 yhteydessä järjestettävää liittokokousta. Olen jakanut asiat otsikoiden ”Toiminta”, ”Talous”, ”Avoimmuus”, ”Julkaisutoiminta” ja ”Tehokkuus” alle.

Toiminta: ”Pohditaan mitä toimintaa liiton tulisi tehdä ja mitä liitto tekee – tehdään toiminnasta vuosikalenteri, jota on helppoa seurata”

* Pohditaan rehellisesti ja avoimesti kysymyksiä ”Mitä varten Liitto on olemassa” ja ”Mitä toimenpiteitä Liiton tulisi vuositasolla tehdä”. Näihin on olemassa hyviä vastauksia, mutta ne ovat jääneet epäselviksi suurelle osalle Liiton jäseniä.

* Mitkä tapahtumat Liitto järjestää tai mitä tapahtumia Liitto tukee vuosittain? Nyt Liiton toimesta järjestetään mm. Postimerkkimessut Helsingin Messukeskuksessa – Liitto on varannut tätä varten messuosaston, jonka kulut liikkuvat luokassa yli kymmenen tuhatta. Kauppiaspaikkoja myymällä on viime vuosina saatu kuluista suuri osa peitettyä ja loput on peitetty Peltosen Säätiön rahoituksella. Tapahtuman kustannusvaikutus liitolle tällä hetkellä on käytännössä lähes nolla, kuitenkin siten, että Liiton tulee rahoittaa toiminta, eli toimittaa käyttöpääoma.

* Mikäli Liitolla on varoja, näkisin, että Liiton toimintaan tärkeänä osana kuuluu olla pitkällä tähtäimellä mukana mahdollistamassa kansallisia ja myös kansainvälisiä näyttelyjä – myös rahallisesti. Nyt näyttelyjen rahoitus on ollut järjestävän seuran harteilla. Mikäli Liitto voisi sitoutua johonkin huomattavaan könttäsummaan esimerkiksi Nordia-näyttelyiden valmisteluiden toteuttamiseksi, olisi tämä suuri mahdollistaja kotimaisen filatelian kannalta. Tällaista mahdollisuutta ei juuri nyt ole, koska liiton rahoista leijonanosa on mennyt lehden pyörittämiseen ja merkittäviä säästöjä ei ole.

* Liitto myöntää filatelisteille kunnianosoituksia, palkintoja ja Pro Filatelia mitaleja. Tämä perinne on mielestäni mukava asia ja sitä pitää jatkaa.

* Postimerkin päivä – Liitto jatkaa postimerkin päivän järjestämisen tukemista (Kerhothan oikeasti asian toteuttavat), vaikka Posti on vetäytynyt tapahtumasta kokonaan. Paatoksellisesti voisi sanoa, että ”valtiollinen postilaitoksemme, josta tuli liikelaitos ja nykyisellään on tullut liikeyritys irtautuu vuosisataisesta perinteestään vähin äänin”.

* Liitto toimii yhteytenä kansainväliseen Filatelistien järjestöihin, ylläpitää Pohjoismaista, Eurooppalaista ja maailmanlaajuista yhteistyötä. Tämä mahdollistaa mm. suomalaisten osallistumisen ulkomaisiin näyttelyihin.

* Mikä on Filatelisti lehden tulevaisuus – onko tärkeää, että Liitto julkaisee paperilehteä? Minun mielestäni ehdottomasti on. Lehden on lisäksi oltava laadukas. Oma kokemukseni siitä, että paperilehti muuttuu verkkolehdeksi on, että aniharva lukee verkkolehteä ja toiminta näivettyy. Lehti on Liiton mielestäni tärkein aktiviteetti. Lehteä ei kuitenkaan voida ylläpitää kannattamattomasti vaan toiminta on tehtävä kestävällä pohjalla – mikäli kuluja on karsittava on luonnollista, että se näkyy lehden ulkoasussa mm. lehden sivumäärässä ja niin edelleen. Tämä ei ole kenellekään ”yllätys” ja uskon, että jäsenistö ymmärtää tämän asian aivan hyvin.

* Tehdään liiton järjestämistä ja tukemista tapahtumista lista ja julkaistaan se hyvissä ajoin Liiton verkkosivuilla.

Talous: ”Laitetaan Liiton talous kuntoon – tämä mahdollistaa henkilöjäsenmaksujen laskemisen”

* Liiton lehden kustannukset laitetaan uusiksi – tällä hetkellä lehden kustannukset ovat niin suuret, että ne vievät arviolta n.70% liiton vuosittaisesta sisääntulevasta rahasta. Tämä tilanne on kestämätön. Toimenpiteisiin on ryhdytty. Näiden vaikutuksesta vuoden 2018 osalta kulut tulevat olemaan lehden osalta vähintään 25000 euroa alemmat ja kustannusvaikutuksia (positiivisia) on myös vuodelle 2017.

* Lehden painatus kilpailutetaan säännöllisesti, esimerkiksi kahden vuoden välein. Kysymys ei ole siitä, etteikö nykyinen sopimus olisi hyvä, vaan siitä, että Liiton etu vaatii hintojen tarkistamista aika ajoin. Neuvotteluissa tulee ottaa huomioon mahdollinen levikin kasvu (kts. kohta Julkaisutoiminta ja yhteistyö Apollo-lehden kanssa)

* Liiton jäsenrekisterin pitäminen on erittäin kallista, tähän tulee mielestäni etsiä toinen tapa, joka on edullisempi. Mahdollisuus säästää muutama tuhat euroa. Koska nykyistä Liiton jäsenrekisteriä käyttää myös jokunen kerho on syytä neuvotella kerhojen kanssa tämä asia ennen muutoksia. Tilanne on kuitenkin nyt se, että markkinoilla on edullisempiakin tapoja hoitaa sama asia.

* Liiton toimisto maksaa kymmenisen tuhatta vuodessa, tässä on mielestäni varaa säästää hieman. Toimiston tekeminen on ollut asiallista, mutta hyvän hallinnon hengessä on toimistonhoitamisenkin kulupuoli käytävä läpi ja ”kilpailutettava” aika-ajoin.

* Liiton kirjanpidon kustannukset ovat suuret. Itse asiassa kävi niin, että hain kilpailevan tarjouksen vuodelle 2017 Liiton ja F88 Oy:n kirjanpitojen järjestämiseksi, mutta Liiton hallitus ei käsitellyt tarjousta. Säästöpotentiaali on muutama tuhat euroa vuodessa.

* Yhteensä säästöjä voidaan arvioni mukaan saada aikaiseksi yllämainituin toimenpitein noin kolmekymmentätuhatta euroa vuodelle 2018. Tämä antaa mahdollisuuksia tehdä asioita. Mitä asioita Liiton sitten pitäisi tehdä? Tästä kirjoitin jo kohdassa ”toiminta”. Viittaankin oikeastaan siihen, että jos Liitolla on mahdollisuus saada taloutensa ylijäämäiseksi tekemällä järkeviä toimenpiteitä, niin mielestäni on järkevää ja tärkeää sekä Liiton uskottavuuden kannalta erittäin mielekästi laittaa hyvä kiertämään ja ”ulosmitata” jäsenistöltä pikemminkin vähemmän kuin enemmän rahaa jäsenmaksuina.

* Henkilöjäsenmaksujen laskeminen talouden tervehdyttämisen seurauksena. Ehdotankin, että koska on syytä odottaa, että Liitto pystyy säästämään toiminnastaan kolmekymmentätuhatta euroa vuodessa, lasketaan Liiton henkilöjäsenmaksua kuudestakymmenestä viiteenkymmeneen euroon vuodelle 2018. Tämä mahdollistaisi jäsenmaksun laskemisenkin jälkeen vielä rahallisen puskurin keräämisen filatelian tukemiseksi (kts. yllä näyttelyjen tukeminen).

Mikäli säästöt osoittautuvat pitkällä tähtäimellä kestäviksi harkitaan jäsenmaksun laskemista jatkossa lisää – on kuitenkin tärkeää rakentaa puskuri, jotta ”relevantit” tukitoimet Liitolta esim. näyttelyille ovat mahdollisia. Lisäksi StampForumin kaltaisten tapahtumien järjestäminen ei voi olla Säätiöltä mahdollisesti saatavien tukien varassa, vaan liiton on pystyttävä seisomaan omilla jaloillaan kaikissa tilanteissa.

Tämä tarkoittaisi kokonaisuutena vuodelle 2018 yli kymmenen tuhannen euron väheneviä tuloja liitolle ja mahdollisesti vuodelle 2019 yli viiden – yli kymmenen tuhannen vähennystä lisää. Huomioitavaa on, että jäsenmäärät ovat olleet laskussa ja on nähtävissä, että jäsenmäärä tulee jatkossakin laskemaan. Kuinka nopeasti, se on tietysti asia, jota on vaikeaa tarkasti arvioida. Liittyisikö uusia jäseniä, jos jäsenmaksua saataisiin alemmas?

* Kerhojäsenmaksut ovat toinen asia. Liitto on kerhojen kerho. Eli jäseninä Liitolla ovat kerhot ja homman pitäisi ”teoriassa” toimia siten, että kerhot keräävät jäseniltään liittojäsenmaksun ja sitä tulouttavat sen Liitolle. On kuitenkin kustannustehokasta toimia siten, että liittojäsenmaksut toimitetaan jäsenille suoraan Liiton toimesta ja Liitto hoitaa myös jäsenmaksujen seurannan. Näin nykyään toimitaan. Tämä on palvelu, joka maksaa rahaa Liitolle – toki liitto saa jäsenmaksut.

Nykyään Kerhot maksavat Liitolle kolme euroa per jäsen kerhomaksua; tämä tarkoittaa, että kerhot veloittava jokaiselta jäseneltään kyseisen summan, kuuluivat he Liittoon tai ei. Tämän maksun oikeutusta on usein kyseenalaistettu, tilanne kuitenkin on se, että Liitto järjestää palveluita myös niille henkilöille, jotka eivät ole Liiton jäseniä, näitä ovat mm. Liiton järjestämät puhujat (Liiton hallituksen jäsenten esitysten matkakulut Liitto korvaa) ja Aitoutustoiminta (joka Suomessa on erittäin edullista verrattuna esimerkiksi Saksaan, kuten eräät ovat saaneet huomata, kun aitouttaja lähettääkin laskun Saksan aitoutustaksojen mukaan). Mielestäni kerhojäsenmaksuun voisi sisällyttää myös Liiton verkkosivuilla olevien verkkoresurssien vapauttamisen kaikille – tätä varten pitäisi tietysti neuvotella asianmukaisten tahojen kanssa sivuilla olevan materiaalin oikeuksista.

Kerhojäsenmaksujen tuotto Liitolle on nykyisellään kymppitonnin luokkaa. Olen sitä mieltä, että pidetään nykyinen kerhojäsenmaksu kolme euroa vuodelle 2018 ja pohditaan vuoden 2019 osalta mitä kerhojäsenmaksulle tehdään. Jos kerhoilla ja Liitolla ei ole mitään ”suhdetta” on sekin mielestäni omituista.

Avoimmuus: ”Lisätään Liiton hallituksen ja Liiton toiminnan avoimmuutta”

* Liiton hallitus jalkautuu järjestämään puolet vuosittaisista kokouksistaan kerhoihin, paikalla pidetään suljettu Liiton hallituksen kokous, kuitenkin siten, että järjestävän kerhon johtokunnasta kokoukseen pääsee mukaan muutama henkilö. Samalla keikalla hallituksen jäsenet esittelevät itsensä kerholaisille ja joku Liiton hallituksen jäsen pitää esitelmän.

* Liiton hallituksen kokouspöytäkirjat tulevat, niiltä osin kuin mahdollista, mahdollisimman pian näkyville Liiton verkkosivuille, jotta jäsenet pysyvät päätöksenteossa mukana

* Liiton budjettiehdotus käsitellään hallituksessa ja esitellään jäsenistölle aina edellisen vuoden puolella – nyt tämä tapahtuu siten, että kuluvan vuoden budjetti hyväksytetään tyypillisesti toukokuussa, jolloin käytännössä lähes puolet vuodesta on jo kulunut! Tarvittaessa muutetaan liiton kokoussääntöjä siten, että Liittokokous siirretään syksymmäksi, jotta saadaan budjetin hyväksyntä, seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja muut tärkeät asiat päätetyksi järkevään aikaan. Samalla Liiton hallituksen toimikaudeksi vakiintuisi kalenterivuosi.

* Liiton verkkosivut saatetaan muotoon, jota on helppoa päivittää ja joka mahdollistaa ahkeran tietojen päivittämisen. Pidetään huolta siitä, että Liiton verkkosivut ovat ajan tasalla.

* Liiton lehdessä aletaan julkaista Liiton hallituksen tekemät päätökset lyhyesti

Julkaisutoiminta: ”Laitetaan Filatelisti-lehden laatu kuntoon ja aloitetaan yhteistyö Apollon ja mahdollisesti muidenkin keräilykentän toimijoiden kanssa julkaisutoimintaan liittyen”

* Liiton lehti on liiton käyntikortti, jos käyntikortti on huonolaatuinen on se automaattisesti Liiton mainetta mustaava asia. Liiton hallitus on ryhtynyt toimenpiteisiin Filatelisti-lehden filateelisen tason nostamiseksi ja pyrkimyksenä on saattaa asia kuntoon vuoden 2017 kesällä. Tämä johtaa myös kustannussäästöihin. Tarkoituksena on saattaa lehti ”entiselle tasolleen”, tarkoittaen, että filateliaa korkealla tasolla käsitteleviä juttuja tulee olemaan enemmän ja panostus suurikokoisten kuvien näyttämiseen vähenee. Laatu on saatava ylös ja tämä tulee tapahtumaan.

Tähän liittyy asioita, jotka ovat tätä kirjoitettaessa vielä ns. vakan alla – eli on tapahtunut asioita, joista Liitto ei vielä ole julkisesti esittänyt kantoja.

* Liiton lehdessä on erittäin vähän mainoksia, tämä tarkoittaa myös erittäin vähän mainostuloja. Kun olemme saaneet lukea SFK:n lehdestä, että myös Merkki-Albert siirtää huutokauppaluettelonsa julkaisemisen Suomen Postimerkkilehteen johtaa tämä siihen, että kaupalliseen toimintaan liittyvät tulot tulevat entisestäänkin vähentymään. Tämä on tietysti tilanne, jonka korjaaminen ei ole mahdotonta eikä edes kovin vaikeaa. Mainosten saamiseksi tulee järjestää kamppanja, jossa mainoksia hankkivat saavat asiallisen bonuksen, esimerkiksi 20% hankitun mainostilan tuotosta lehdelle. Näin saadaan aikaan jotakin positiivista.

* Liitto ryhtyy aktiivisesti ajamaan yhteistyötä Apollo ry:n kanssa yhteisen julkaisutoiminnan mahdollistamiseksi ja ryhtyy konkreettisiin toimiin asioiden viemiseksi eteenpäin. Suomeksi: Lähdetään sopimaan siitä, että miten Filatelistiliitto (Filatelisti lehti) ja Apollo ry (Apollo lehti) voitaisiin yhdistää. Yhdistymisen seurauksena on saavutettavissa ainakin seuraavia asioita:

  1. Kun lehdet yhdistetään säästyy kustannuksia
  2. Levikki laajenee
  3. Laadukkaiden artikkelien saaminen helpottuu

Taustalla on tietysti tilanne, jossa Apollo ry:n ja postikorttikeräilijöiden yleensä ja Filatelistiliiton ja filatelistien välillä yleensä ei ole mitään vastakkainasettelua, vaan ns. wanhat kaunat on unohdettu ja on mielekästä tehdä yhdessä eikä erikseen. Olen itse vain kuullut ”kauhujuttuja” liittyen vanhoihin tappeluihin, itse en ole mitään koskaan nähnyt enkä kertaakaan yhdenkään postikorttikeräilijän kanssa ollut riidoissa, päin vastoin. Sitäpaitsi, moni postikorttikeräilijä on myös filatelisti ja toisin päin.

Tästä yhteistyöstä on puhuttu koko se aika, kun olen hallituksessa ollut – asia ei kuitenkaan ole sanottavasti mennyt eteenpäin.

Asia on otettava esiin Liittokokouksessa tai ainakin jäsenkerhojen mielipidettä on tiedusteltava asiaan liittyen ennen lopullista päätöstä. Minä suhtaudun asiaan positiivisesti.

* Valtakunnassamme on myös muita keräilytoimijoita, jotka julkaisevat keräilyalan ja jopa filateliaan liittyviä lehtiä – on syytä pohtia yhteistyötä julkaisutoimintaan liittyen näidenkin toimijoiden kanssa.

* Liiton verkkosivut uusitaan ja pohditaan tarkkaan, että onko syytä olla erikseen ”suljettuja osastoja” joissa on filateelisia tietoja piilossa vain liiton jäsenille. Mielestäni kerhojäsenmaksun voitaisiin ajatella kattavan kaiken Liiton sivuilla julkaistavan tiedon kaikille (kts. kohta talous).

Tehokkuus: ”Liiton toiminnan tulee olla sisäisesti ja ulkoisesti tehokasta – ennakoitavuutta ja suunnitelmallisuutta on lisättävä”

* Liiton hallituksen kokouksia pidetään ennalta sovittu määrä vuodessa, ehdotan kahdeksan kappaletta. Kokousten aikataulu sovitaan vuodeksi eteenpäin hallituksen valinnan yhteydessä ja päivämäärät julkaistaan Liiton verkkosivuilla. Näin jäsenet tietävät milloin asioita käsitellään ja milloin viimeistään on toimitettava päätöksiä vaativat asiat käsittelyyn.

Näistä kokouksista neljä järjestetään siten, että hallitus kokoontuu ”henkilökohtaisesti” ja neljä puhelin / videopuheluina hyväksikäyttämällä modernia teknologiaa. Nopeutta vaativien asioiden takia voidaan tietysti kutsua kokoon kokouksia näiden kahdeksan sovitun päivämäärän lisäksi tarvittaessa (ei pidä unohtaa maalaisjärkeä).

Kokousten tulee olla hyvin valmisteltuja etukäteen ja niiden kesto on rajattu puoleentoista tuntiin. On hallituksen jäsenten velvollisuus tutustua kokousmateriaaleihin ajoissa ja muodostaa kantansa käsiteltäviin asioihin. Kokouksen tehtävänä on tehdä asiaankuuluvat päätökset ja linjaukset. Tämä edellyttää huolellista kokousten valmistelua sihteeriltä ja puheenjohtajalta.

* Liiton hallitukseen valitaan vakituinen sihteeri, jonka velvollisuus on valmistella kokoukset yhdessä puheenjohtajan kanssa etukäteen. Sihteerille maksetaan tästä työstä pieni palkkio. Sihteeri voi tarvittaessa olla myös hallituksen ulkopuolinen henkilö.

* Liiton lehden päätoimittajalle annetaan osallistumisoikeus Liiton hallituksen kokouksiin ja toivotaan hänen osallistumistaan. Näin Hallitus saa suoraa ensikäden tietoa lehden kuulumisista ja päätoimittajan toiminnasta ja päätoimittaja avointa ja rehellistä palautetta suoraan hallitukselta. Lehden ja Liiton hallituksen välille luodaan avoin ja jatkuva vuoropuhelu, jottei epäselviä tilanteita pääse syntymään.

* Liiton ja lehteä kustantavan F88 hallitus voisi koostua suurimmalta osin samoista henkilöistä ja Liiton hallituksen ja F88 hallituksen kokoukset järjestettäisiin samoina päivinä, samoissa puitteissa tehokkuuden lisäämiseksi. Liiton hallituksella on päätäntavalta F88 hallituksesta, koska Liitto omistaa 100% F88 oyn osakekannasta, näin ollen ei ole mitään syytä miksei näin voitaisi toimia.

Lopuksi

Uskon, että hyvin johdettuna Liitolla on hyvä tulevaisuus edessään. Vastaavasti uskon, että huonosti johdettuna Liitto tulee kuihtumaan ja sen uskottavuus vähenee. Viime vuodet, erityisesti Filatelisti-lehden alamäen siivittämänä ovat olleet ”raskasta aikaa”.

Haluan olla luottavainen tulevaisuuden suhteen, sillä korjaavat toimenpiteet eivät ole mahdottomia toteuttaa ja osittain niihin on jo ryhdytty – omasta puolestani kuitenkin suorastaan vaadin, että Liiton toiminnan järkeistämistä jatketaan ripeästi ja että Liiton toiminnan ja Liiton hallituksen toiminnan avoimmuutta lisätään.

Liitolla on liittokokous Tampereella Finlandia 2017 näyttelyn yhteydessä, siellä tehdään näihinkin asioihin liittyviä päätöksiä ja valitaan uusia jäseniä Liiton hallitukseen. On tärkeää, että tuossa kokouksessa tehdään fiksuja päätöksiä. Lisäksi on tärkeää, että hallitukseen saadaan voimia, joilla on riittävä päätöksentekokyky ja halu kehittää liittoa ymmärtäen vallitsevat tosiasiat.

Mikael Collan, Filatelistiliiton hallituksen jäsen

Vierailu Tampereen kerhossa

By

Vierailin Tampereen Filatelistiseuran kokouksessa kuluneella viikolla. Kerho kokoontuu Tampereen Suomalaisella Klubilla aivan kaupungin keskustassa Puutarhakadulla. Kerho katsoo itse tulleensa perustetuksi vuonna 1919, eli kohta puoliin sata vuotta tulee täyteen. Kerhon historiaan voi tutustua tästä. Jäsenmäärältään Tampereen kerho on Suomen suurimpia ja kokouksissa on aktiivinen osanotto, paikalla oli oman arvioni mukaan yli 50 jäsentä. Lyhyen virallisen, kerhon puheenjohtajan Juha Valtosen vetämän, osuuden jälkeen astuin lauteille pitämään esitelmäni aiheesta ”postiyhteys keskeytynyt”, jossa käydään läpi postihistoriallisia kohteita toisen maailmansodan ajalta sidottuna sodan tapahtumiin. Kerhon aktiivi Kari Salonen oli pyytänyt minua Stamp Forumin yhteydessä pitämään esitelmän myös Tampereella. Olin kiitollinen siitä, että Tamperelaisyleisö otti esityksen positiivisesti vastaan ja esitti hyviä kysymyksiä. Tästä linkistä pääsee Tampereen kerhon ”päiväkirjaan” jossa esitys mainitaan.

Yllä: Tampereen Suomalaisen Klubin Marskinsali, jossa TFK kokoontuu. Kuva klubin www sivuilta.

Illan päätteeksi järjestettiin arpajaiset ja huutokauppa. Huomioin, että arpajaisten palkinnot olivat erinomaisia ja, että huutokaupassa oleva tavara oli edullisilla lähtöhinnoilla ja laadukasta. Tässä nähdään vireän kerhotoiminnan yksi etu – vireä jäsenistö tuottaa paikalle myytävää ja ostaa aktiivisesti. Kerhossa vierailee paljon muidenkin kerhojen jäseniä, joista osa tulee paikalle pidemmänkin matkan takaa. Jälleen tutustuin uusiin keräilijäkolleegoihin, joita on mukava jatkossa nähdä mm. tulevassa Finlandia 2017 suurnäyttelyssä Tampereella.

Kerhoillan aikana keli muuttui erittäin huonoksi, jo saapuessani hiukan ennen kuutta oli ollut kovin tuulista, mutta illemmalla alkoi kovasti pyryttää ja teiden pinta oli muuttunut aikamoiseksi luistinradaksi. Pääsin yhdellä eräässä rampissa tapahtuneella pyörähdyksellä perille päämäärääni, onneksi auto ei osunut mihinkään, niin säästyin ilman suurempia vahinkoja.

 

 

 

 

 

37. HTO huutokauppa

By

HTO huutokauppojen 37. huutokauppa päättyi 23.2. kahdeksalta illalla, tosin vielä lähes tuntia myöhemmin käytiin ”taistelua” joidenkin kohteiden osalta. Tällä kertaa M30 keräilijälle löytyi pohdittavaa useastakin osastosta. Filateliapuolen, eli merkkien osalta tämä huutokauppa oli ”tavanomainen” – myytävänä oli muutama automaattimerkki, joitakin reijitteitä ja laskoksia sekä useita loistoleimattuja merkkejä. Näistä mainittakoon hyvä loistoleimaus 10mk Saimaa merkin vaaleanvioletista, tosin vuodelta 1933, joka myytiin 18 eurolla ja 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelman leimattu merkki, joka myytiin 36 eurolla. Olikohan ostaja havainnut, että leima oli väärinpäin, vaikka ehkä ensivaikutelma saattoi olla ”loistomainen”. Myytävänä oli, ja kaupaksi kävi myös 8mk violetin leijonamerkin kolme sokkohammasta sisältävä numerokuusilo. Tämän kohteen myyntihinta oli 39 euroa.

Yllä: Pikapostikortti Nauvosta 25.1.1940 Haminaan. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 30.6.1940) 1,25mk + pikalisä kotimaassa (1.1.1935 – 31.8.1942) 4,00mk = 5,25mk. Kuva: HTO-Huutokaupat.

M30 postihistoriapuolella oli muutamia kiinnostavia kohteita tarjolla, vaikka kohteiden yhteismäärä olikin aika pieni. Tavalliseen tapaan lähdetään läheltä kauas. Kotimaassa kulkenut pikapostikortti vuodelta 1940 myytiin hintaan 23 euroa. Mielestäni hinta ei ollut kovin korkea, vaikka vaikuttikin kuvasta päätellen siltä, että 4mk merkin kulmahammas saattoi olla pudonnut. Pika ja kirjatut postikortit ovat kohtalaisen vaikeita kohteita, koska yleensä ei ollut mitään syytä maksaa näitä suhteessa kortin hintaan kalliita lisäpalveluita. Pikalisä oli tässäkin tapauksessa yli kolminkertainen verrattuna itse postikortin taksaan.Muuta kiinnostavaa M30 kotimaan postia edustivat muutamat kenttäpostipakettikortit, joiden postimaksu oli maksettu osittain tai kokonaan M30 merkeillä – mukana oli yksi kirjattu kenttäpostikortti. On huomattava, että kenttäpostipaketeissa maksuna käytettyjen kenttäpostilipukkeiden vasta-arvot vaihtelivat ajankohdan mukaan – näistä vasta-arvoista löytyvät tiedot uudesta taksakirjasta. Kuvioleimojen osastossa oli myytävänä Kotka 26b kuvioleimalla varustettu kotimaan kirje. Kyseessä on siis Suursaaren valtauksen valmisteluihin liittynyt peitetoimi, jonka takia leimana käytettiin kuvioleimaa (palkkeja). Näitä Kotka 26b kuvioleimoilla varustettuja M30 kohteita tunnetaan alle kymmenen, joten kohde on harvinainen. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja se meni kaupaksi 71 eurolla.

Yllä: Postikortti 17.9.1945 Hyvinkäältä Roskildeen Tanskaan. Taksa: Postikortti pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Tanskan sensuuri. Hyvä yksittäispostite. Kuva: HTO-Huutokaupat.

Pohjoismaihin suuntautunutta postia edusti Tanskaan lähetetty postikortti vuodelta 1945 syyskuulta. Kyseinen postikortti oli siitä kiinnostava, että sille oli osunut leimausvirhe, eli leiman vuosiluku oli pyörähtänyt vääräksi (1947). Kortille oli leimattu ilmeisesti saapumispäivän leimaus Tanskassa. Kortti oli myös sensuroitu Tanskan sensuurin toimesta – vuonna 1947 Tanskassa ei enää sensuroitu postia, joten tämä ”varmistaa” käyttöajan. Kortilla oli yksin 3mk punainen leijonamerkki ja tämä on ns. ”se juttu” liittyen tähän korttiin, nimittäin 3mk punainen postikorttilla ulkomaille, Pohjoismaiden ulkopuolelle, on tunnetusti vaikein M30 postihistoriakohde ja niitä tunnetaan vain yksi kappale. Tämä tekee Tanskaan kulkeneesta postikortista yksin 3mk punaisella merkillä ns. ”hyvän kohteen”. Kun tietää tämän asian ja sen, että vastaava 3mk punainen postikortti myytiin viime vuonna 85 eurolla (tosin heinäkuussa kulkeneena), oli pieni yllätys, että kortin hinta ei noussut kuin 22 euroon. Mielestäni tämä kohde myytiin halvalla. Vai onkohan niin, että ”kaikilla on taas tämäkin”.

Yllä: Kirje 15.9.1930 Turusta Leningradiin Neuvostoliittoon. Tullut perille Leningradiin 20.9.30. 2mk sininen leijona single, käyttötarkoituksen mukainen käyttö. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille ( – 30.11.1931) 2,00mk. Mielenkiintoinen! Kuva: HTO-Huutokaupat.

Neuvostoliittoon 1930 lähetetty 2mk sinisellä merkillä varusteltu kirje oli yksi huutokaupan mielenkiintoisimmista kohteista. En osaa tulkita kaikkia leimoja, mutta lieneekö kirje ollut lähetetty postitoimistoon tai jotain vastaavaa (venäjänkielentaitoni on heikko), koska sille on leimattu ”doplatit” leima, eli lunastus 5 kopeekkaa – ja leima ”non reclame” eli ei lunastettu, ennen kuin se on lähetetty takaisin Suomeen. Hämäävä on ”Retour – Moscou – rebuts” leimaus, koska mitään Moskovaan viittaavaa uutta osoitetta tai vastaavaa ei kirjeellä ole, eikä sitä ole myöskään leimattu Moskovassa missään vaiheessa. En  osaa aivan täysin kuvata sitä pientä epäilyksen tunnetta minkä tämä leima herättää minussa, en myöskään voi väittää, että epäilykselle on oikeasti mitään aihetta. Kirje on tullut takaisin Hyvinkäälle 5.11.30, jossa se on ilmeisesti lähettäjän osoitteen puuttumisen takia avattu osoitteen selvittämistä varten ja tästä kertova leima on kirjeelle lyöty. Eli kaikenlaista tämä kirje on nähnyt. Limitti 10€, myyntihinta 36 euroa. Kirjattu pikalentokirje Hollantiin 30-luvulta myytiin hintaan 31 euroa, kyseessä oli mielestäni hieno kohde, kokoelmalaatuinen. Ostaja sai edullisesti hyvän kohteen.

Yllä: Pikalentokirje 24.4.1942 Helsingistä Saksaan. M30 merkkejä 9,75 markan edestä. Taksa: Kirje (-20g) Saksan erikoistaksalla (1.4.1942 – 31.8.1942) 2,75mk + kirjeen lentolisä (-20g)  ulkomaille (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk + pikalisä ulkomaille (1.7.1940 – 30.9.1942) 5,00mk, yhteensä 9,75mk. Vaikea lähetys, 5kk taksa-aika.

Myytävänä oli myös Saksan erikoistaksainen pika lentokirje, jonka teki mielenkiintoiseksi se, että kyseessä oli erikoistaksan kahdesta taksa-ajasta lyhyemmän viiden kuukauden mittaisen perustaksan aikaan lähetetty lähetys. Lyhyemmän erikoistaksa-ajan puitteissa lisämaksullisia lähetyksiä tunnetaan huomattavasti paljon vähemmän kuin pidemmän 1.9.1942 alkaneen taksa-ajan aikana kulkeneita – juuri tässä mielessä kyseessä oleva kohde on hyvä. Filatelisti ajattelee, että kannattaa varmasti tarkistaa, että onko 25 pennin merkki lumppusellupaperia, koska kohde soveltuu sen osalta myös filateeliseen kokoelmaan, mikäli näin on.

Yllä: Unkariin 15.9.1945 Helsingistä lähetetty kirje. Leimattu ”Retour – Postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt”. Taksa epäselvä – kirjetaksa (-20g) lähettämisen aikaan oli 10mk, lento oli mahdoton ja pikaposti ei ilmeisesti ollut mahdollinen. Haiskahtaa tekeleeltä.

Sodan jälkeen posti oli keskeytyksissä useisiin maihin, myös Unkariin. Huutokaupassa oli myytävänä pikalentokirje Unkariin vuodelta 1945 syyskuulta, joka oli leimattu ”Retour – postinkulku toistaiseksi keskeytynyt”. Postinkulku Unkariin keskeytyi 4.9.1944 Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton ja muiden liittolaisten kanssa, koska posti Unkariin kulki Saksan kautta. Lentoposti Unkariin avautui vasta joulukuussa 1946 (olin ensin kirjoittanut virheellisesti vuoden väärin!).  Tyypillisesti pikalähetysten lähettäminen tuli mahdolliseksi aikaisintaan lentopostin avautumisen jälkeen. Kuori ei ole firman lähettämä, vaan lähettäjä on suurella todennäköisyydellä yksityinen henkilö. Osoite ja lentoposti sekä pikalähetykseen viittaava tieto on kirjoitettu kirjoituskoneella. Taksa on selkeää hölynpölyä varsinkin, kun lento ei ollut mahdollinen – lentolisä niihin maihin Euroopassa, joihin lento oli mahdollinen oli kirjeen lähettämisen aikaan 2½mk / 5 grammaa. Minulle tuli sellainen olo, että tässä on tarkoitushakuisesti lähdetty hakemaan ”postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt” leimausta vähän jännemmän kohteen luomiseksi, enkä siksi innostunut tästä kohteesta lainkaan. Limitti 20€, myyntihinta 91€.

Myytävänä oli myös kaksi 12/10mk violetin päällepainamamerkin singlekirjekohdetta vuodelta 1948. Toinen Englantiin ja toinen Saksaan Brittiläiselle vyöhykkeelle. Nämä ovat kohtalaisen hyviä kohteita, nimittäin asiallisten ulkomaan kirjeiden löytäminen tämän merkin singlellä ei sittenkään ole kovin helppoa. Kumpikin kohde myytiin kahdella kympillä – edullisesti meni.

Tässäkin blogissa on useaan otteeseen puhuttu 6mk punaisen merkin singlekäytöstä ulkomaan postikortilla ja todettu käytön olevan vaikean. Vaikka näitä on muutamia ollut myynnissä lähiaikoina ja ehkäpä on syntynyt ns. virheellinen käsitys kohteiden yleisyydestä, ovat taksanmukaiset ja asialliset 6mk punaiset yksittäispostitteet postikortilla ulkomaille vaikeita ja harvinaisia kohteita, niitä tunnetaan arvioni mukaan alle 15 kappaletta. Tässäkin huutokaupassa oli myytävänä 6mk punainen kortilla ulkomaille. Kohde oli lähetetty Yhdysvaltoihin vuonna 1946 joulukuussa. Tarkkasilmäinen keräilijä kuitenkin kiinnitti huomionsa kortin sisältöön, tai tarkemmin ottaen sen puutteeseen. Kortille nimittäin ei oltu kirjoitettu mitään, se oli tervehdyksenä lähetetty ja kirjoituksen puutteen takia olisi kulkenut painotuotteen taksalla, joka tuolloin oli alempi. Painotuotteina sai lähettää postikortin, jolle oli kirjoitettu alle viiden sanan pituinen viesti. Tyypillisesti lyhyt Joulu- tai muu tervehdys. Tällaiset painotuotepostikortit, joiden lähettämiseksi on kuitenkin maksettu postikortin taksa eivät mielestäni sovellu kokoelmiin. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se myytiin hintaan 61 euroa.

Yllä: Helsingistä 31.12.1946 Lauttakylään lähetetty 3mk keltainen ehiöpostikortti. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Kortin osalta on huomattava, että se julkaistiin vasta lokakuussa 1945, joten mahdollinen käyttöaika tällä ehiöpostikortilla oli vain noin neljä kuukautta. Ei niin helppo.

Mielenkiintoista kyllä M30 ehiökortteja oli myytävänä M30 postihistoriaosastossa. Nämä kortit olivat tällä kertaa ns. parempia ja mukana oli useita vaikeita kohteita.Mukana oli yksi käyttämätön virheellinen kortti, jolle oli painettu arvokuvake ja viivat kahteen kertaan. Tämä ei mennyt 80 euron lähdöllä kaupaksi. Myytävänä oli myös kuvallisten 1952 julkaistujen ehiökorttien kuvaehdotteita kolme kappaletta, kyseessä oli ”aito asia” eli varsinaista ehdotteista oli kysymys – ehdotteen kaltaista valituista ehiökuvista kartongille painettua kuvasarjaa myytiin yleisölle ja ne ovat asia erikseen. Lähtöhinta oli 300€ ja tätä kirjoitettaessa eivät nämä ehdotteet ole menneet kaupaksi, jälkimyyntiä on vielä yksi päivä jäljellä.

Kotimaassa kulkenut ”internoimisleiri 1” leimattu 2mk keltainen ehiökortti oli kiinnostava. Sekään ei kuitenkaan mennyt kaupaksi, sillä lähtöhinta 100€ oli ilmeisesti liian kova. Kotimaassa postikorttitaksalla lähetetty 3mk keltainen ehiökortti myytiin limitillä 50 euroa – tässäkään kortissa ei kuvassa näkynyt kirjoitusta, näihin pitäisi aina kuvata myös takapuoli, jotta ostaja näkisi, että onko kyseessä postikorttitaksaan velvoittava määrä sanoja vai ei. Kortin julkaisu tapahtui lokakuussa ja tämä rajoitti kortin käyttöaikaa postikortin taksalla alle neljään kuukauteen – ei niin helppo kotimaan käyttö, varsinkin kun tiedetään, että punaisia ehiökortteja oli postitoimistoissa vielä jäljellä ja niitä myytiin pois, postitoimistot eivät tilanneet näitä keltaisia kortteja ennen kuin punaiset kortit olivat loppumassa.

Myymätön kohtalo oli Unkariin 1943 lähetetyllä 2mk keltaisella, 2+2mk Saksaan (sudeettialueelle) 1943 lähetetyllä puoliskolla ja 2/1,75mk Saksaan lähetetyllä ehiökortilla – kaikki nämä kortit ovat kulkeneet sodan ajan erikoistaksoilla, eivätkä ole kovin helppoja. Ilmeisesti M30 ehiökeräily on aallonpohjassa (tai matkalla sinne) tai hinnoittelu oli mennyt pieleen.

Erissä oli paljonkin M30 tavaraa, lähtöhinnoittelu oli mielestäni aika korkeanlaista ja siksi minulta jäikin erien huutelu ”toiseen kertaan”. Monissa erissä myytiin erään Tamperelaisen pitkän linjan keräilijän kokoelmaa ja tämä selittää suuren Tampereen seudun postilähetyksiä sisältäneiden kohteiden määrän. Jonkin verran jäi eriä myymättä, ilmeisesti korkeahkojen lähtöhintojen takia. Tilannehan tunnetusti on se, että tavaran määrä markkinoilla ei suinkaan ole vähenemässä, vaan lisääntymässä ja tämä painaa hintoja alas – perustavaran hinta on hyvinkin alhaalla, vain kovemmat kohteet nousevat reippaasti. Mikäli on tarvetta päästä materiaalista eroon on lähtöhinta syytä asettaa riittävän alas. Nähtäväksi jää miten Filateliapalvelun maaliskuun puolessa väliss päättyvän huutokaupan M30 kohteet menevät kaupaksi, joidenkin kohteiden osalta ei lähtöhinnoissa ole ”pihistelty”.

 

 

SP-lehden huutokauppa ja muita kuulumisia

By

Helmikuussa on jo päättynyt muutamia huutokauppoja, mm. Kouvolan kerhon huutokauppa ja Forssan kerhon ”Huutokortti”-huutokauppa. Forssan kerhon osalta M30 anti jäi hyvinkin ohueksi, harvat myytävänä olleet M30 kohteet eivät oikein menneet kaupaksi. Hinnat oli asetettu liian korkealle, joku kohde olisi voinutkin mennä edullisemmalla lähdöllä. Kouvolan kerhon osalta M30 merkkipuolen kaikki yli 30 kohdetta myytiin. Kouvolan huutokaupan merkkikohteista kiinnostava oli kohde 224, jossa oli myytävänä 50mk Tammerkosken silta ja 100mk Helsinki merkkien hyväleimaset versiot. Helsinki merkki nimittäin oli leimattu 1945 ja oli näin ollen ”ensimmäistä” paperia – 40-luvun puolella leimatut hyväleimaiset 50mk ja 100mk M30 kuvamerkit eivät ole niitä helpoimpia. Vaikka leima oli hieman suttuinen ja leima ei täysin suorassa oli merkki mielestäni neljän euron myyntihinnan arvoinen pitämään paikkaa ennen paremman löytymistä. Postihistoriapuolella kumpikin huutokauppa oli pettymys – ei mitään merkittävää.

Yllä: 2mk/1,5mk punaisen päällepainamamerkin ehdotearkista leikattu hammastamaton ja liimoittamaton pari. Kuva SP-lehden huutokaupasta.

Suomen Postimerkkilehden 16.2. päättynyt huutokauppa tarjosi muutamia  M30 kohteita. Myytävänä oli kaksi kohdetta M30 leijonamerkkien ehdotearkeista leikattuja hammastamattomia pareja. Näissä ehdotearkeissa ei ollut liimaa takana. Kysymyksessä ja näiden ehdotteiden taustalla on siis postimerkkien hyväksymiseen liittyvä vaihe, jossa päättävän ministeriön virkamiehille painettiin esittelyarkki valmiinkaltaisista merkeistä päätöksenteon tueksi. Näitä arkkeja pääsi aikoinaan ”keittiön kautta” sota-aikaisten postin muuttojen yhteydessä yksityisiin käsiin, joista ko. henkilön pesänjakajat sittemmin saattoivat arkit markkinoille. Tällaisten arkkien mukana on saattanut alunperin kulkea merkkien hyväksymiseen liittyvä virallinen esitys. Postimuseolla on hallussaan kokonaiset arkit tässäkin huutokaupassa myydyistä ehdotteista.

Yllä: Toisen painoluokan lentokirje 3.10.1937 Helsingistä Brno:on Tsekkoslovakiaan. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 5,50 + kirjeen (per 20g) lentolisä Euroopassa (1.4.1928-30.9.1942) 2*2,00mk = 9,50mk. Toisen painoluokan kirjeet ovat ”parempia”.  Kuva SP-lehden huutokaupasta.

Postihistoriapuolella myytävänä oli muutamia lentokirjeitä. Toisen painoluokan lentokirje Tsekkoslovakiaan myytiin limitillä 8 euroa ja toinen toisen painoluokan kirjattu lentokirje Tsekkoslovakiaan hintaan 12 euroa. Toisen painoluokan kirjeet ovat aina vaikeampia kuin ensimmäisen painoluokan. Myytävänä oli Ranskaan lähetetty talvisodan aikainen lentokirje vuoden 1940 helmikuulta, tämän hinta nousi 23 euroon. Lisäksi myytävänä oli mm. Unkariin ilman lentomaksua lentona kulkenut 1½mk punaisella merkillä lähetetty postikortti. Kuten tiedetään Euroopassa oli yhteisesti sovittu, että silloin kun lentokuljetuksissa on tilaa otetaan mukaan mahdollisimman paljon myös sellaista postia, jolle ei lentomaksua ole erikseen maksettu.

Ei voida sanoa, että näissä kolmessa huutokaupassa olisi ollut mitään uskomatonta myytävänä. Tällä hetkellä on auki HTO huutokauppa, jossa on myytävänä paljon Tampere-aiheisia kohteita, ilmeisesti erään pitkän linjan tamperelaisen keräilijän kokoelmaa myydään. HTO:lla on tällä kertaa myytävänä myös muutamia kiinnostavia M30 kohteita – niistä lisää myöhemmin.

Yllä: Kuudennen painoluokan kirjattu pikalentokuori Helsingistä 20.5.1938 Freiwadau:n Sleesiaan, Tsekkoslovakian sudeettialueelle. Taksa: Kirje (100-120g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 13,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931 – 31.8.1942) 2,50mk + pikalisä ulkomaille (1.11.1936 – 30.6.1940) 7,00mk + kirjeen (per 6*20g=120g) lentolisä Eurooppaan (1.4.1928 – 30.9.1942) 12,00mk = 35,00mk. Vaikea yhdistelmä. Kuva Philean huutokaupasta.

Ulkomaisissa huutokaupoissa on ollut heikosti M30 kiinnostavaa lähiaikoina, tosin en ole aivan täysipainoisesti pystynyt tilannetta seuraamaan. Huomasin kuitenkin, että Philean huutokaupassa myytiin Suomesta 1938 Tsekkoslovakiaan sudeettialueelle lähetetty kirjattu kuudennen painoluokan pikalentokuori. Tällaiset selkeästi painavat lentokohteet lisäpalveluilla ovat vaikeita kohteita ja siksi kokoelmakelpoisia. Kohteen koko kuitenkin on ilmeisesti sen verran suuri, että se vie kokonaisen A4 lehden. Kohteelle on leimattu kahteen kertaan saksankielinen leimaus ”Halbe Gebühr nach § 22 der Gebuhrennovelle Nro 54/25” – vapaasti suomennettuna (lue: oma arvaukseni) ”Puoli maksua taksan 54/25 pykälän 22 mukaisesti”. Onkohan takapuolella jotakin merkintöjä? Kyseinen leima saattaa viitata jonkinlaiseen maksuun, jonka vastaanottaja on joutunut maksamaan. Tässä pitäisi olla Tsekkiläinen taksakirja tai kiertokirjekokoelma vuodelta 1925 hallussa, jotta pystyisi selvittämään mistä on kysymys.

Yllä: Saksaan liitetyt ja liittyneet alueet vuosina 1938 ja 1939.

Kohde vaikuttaa mielestäni kiinnostavalta. Jos lähdetään sitomaan sitä historian tapahtumiin, huomataan, että lähetysaika, toukokuu 1938 on muutamia kuukausia ns. Münchenin konferenssia ennen. Münchenin konferenssissa sovittiin sudeettialueiden liittämisestä Saksaan ja Ison Britannian pääministeri Chamberlain piti sitä hyvänä, koska arveli sen estävän sodan – tai ainakin näin asia Isossa Britannissa esitettiin. Kenellekään ei liene ollut epäselvää, että Ranska ja Neuvostoliitto, jotka olivat taanneet Tsekkkoslovakian itsenäisyyden eivät de facto sitä pystyneet takaamaan, varsinkaan Neuvostoliitto, jonka olisi pitänyt saada siirtää joukkojaan mm. Puolan läpi, jotta mitään Tsekkoslovakian puolustamista olisi voinut tapahtua. Käytännössä Hitler pystyi tällä sopimuksella liittämään Saksaan ilman sodankäyntiä merkittäviä alueita itsenäisestä Tsekkoslovakian valtiosta vetoamalla alueilla asuvaan saksalaisväestöön.

Yllä: Postikorttikuva Freiwaldaun kaupungista

Kun Itävalta oli liittynyt Saksan valtakuntaan jo maaliskuussa 1938 oli Tsekinmaan puoli Tsekkoslovakiasta vahvasti ”puristuksissa” Saksan ympäröimänä. Freiwaldaun kaupunki on nykyiseltä nimeltään Jesenik ja sijaitsee lähellä nykyisen Tsekin tasavallan ja Puolan rajaa. Aiemmin siis lähellä Tsekin ja saksan koillista rajaa. Kaupungin lähellä tapahtui 1930-luvulla traaginen verilöyly, kun santarmit avasivat tulen riehaantuneita kommunistimielenosoittajia kohti seurauksena useita kuolonuhreja ja haavoittuneita. Lisää kiinnostuneille kaupungin historiasta kertoo Wikipedia. Vuonna 1945 kaupungin saksalaisväestö karkoitettiin Benesin käskyjen mukaisesti.