2020-luku alkoi keskiviikkona. Filatelian kannalta tilanne ei olennaisesti muuttunut tiistaista. On silti mielenkiintoista huomata elävänsä taas uutta vuosikymmentä. Jos 2020-lukua pitäisi filatelian kannalta ennustaa, niin näköpiirissä ei ole ainakaan rakkaan harrastuksemme osalta minkäänlaista suurta kasvua, vaan päin vastoin keräilijöiden joukko harvenee. Mukaan ryhtyy varmasti myös uutta verta, sillä erityisesti historiasta kiinnostuneet saavat filateliasta ja postihistoriakeräilystä paljon, kotiseutututkijat saattavat innostua keräämään paikallispostihistoriaa ja sota-ajan tutkijat saavat filateliasta paljon irti. Keräileminen on nyt helpompaa kuin koskaan aiemmin, nimittäin Internet tuo kohteet tarjolle ”jokaiseen kotiin” ja tietoa on tarjolla erinomaisen paljon. Lienee siis turhaa olla pessimistinen, sillä nykyisille harrastajille tilanne ei näytä pahalta, uusille se näyttää erinomaiselta ja jo lopettaneista ei tarvitse välittää. Sijoituksena filatelia tuskin on hyvä ajatus, mutta rahansa voi menettää monella muullakin tapaa. No jätetään viisastelut tällä kertaa tähän ja mennään vuosikymmenen ensimmäisiä huutokauppoja ihmettelemään.

Ensimmäiseksi asialle ehti Järvenpään Filateliapalvelu ja sen 2.1.2020 päättynyt huutokauppa numero 15. Mitään erityisen juhlavaa vuosikymmenen aloistushuutokauppaa ei tällä kertaa päästy juhlimaan, sillä mallin 1930 filateliapuolen kohteita oli myytävänä yksitoista kappaletta ja postihistoriapuolella tarjonta rajoittui viiteen kohteeseen. Kaupan oli numerokuusiloita ja loistoleimaisia leijonamerkkejä. Myynti oli filateliapuolella noin puolet kohteista ja postihistoriapuolella kolme viidestä kohteesta meni kaupaksi. Mitään erikoisuuksia tai kanuunoita ei ollut tällä kertaa myynnissä. Ainoa kohde jonka aion mainita on myytävänä ollut Romaniaan lähetetty tiedustelulomake, jolle oli M30 merkin lisäksi laitettu lentopostilipuke ja teksti ”A renvoyer par avion”. Kyseinen tiedustelu oli vuodelta 1957 ja tuolloin tiedustelun hinta oli 35 markkaa – eli tiedustelu oli oikein maksettu. Lentopostilipuke on laitettu lomakkeelle ilmeisesti ”huvin vuoksi” eikä sillä ole ollut ainakaan vaikutusta taksaan. Tiedustelulla on tiedusteltu 4kg painoista lentopakettia ja lähettäjänä on Valio.

Seuraavana vuorossa oli 10.1. Lahden Postimerkkikerhon THK 116. Lahtelaiset olivat saaneet kasaan 27 kohdetta ”yleismerkit M30”-osastoonsa. Näistä neljä oli filateliakohteita ja loput postihistoriaa. Filateliakohteista mainittakoon 8mk violetin merkin kaksi sokkohammasta, jotka olivat myytävänä samassa kohteessa yhdeksän euron pohjalla. Nyt myydyt 8mk violetin sokkohampaiset merkit lienevät monille tuttu asia – sillä 8mk violetin sokkohampaat ovat sokkohampaista kaikkein parhaiten tunnettuja. Muillakin M30 leijonamerkkiarvoilla sokkohampaita tunnetaan ja ”uusia tuttavuuksia” on tullut aivan viimeaikoinakin esille. Sokkohammaskohde meni kaupaksi 9,90 eurolla.

Postihistoriakohteista kiinnostavaa kotimaan ja Pohjoismaihin mennyttä postia oli vaikeaa löytää, ainoa mielestäni parempi kohde olikin sitten aika hyvä 3mk taksainen postikortti keltaisella 3mk leijonamerkillä Ruotsiin vuodelta 1945. Kohteesta tekee hyvän se, että 3mk keltainen leijonamerkki ilmestyi vasta 16.11.1945 ja kun taksa päättyi jo 15.1.1946 jäi merkille käyttöaikaa tällä taksalla vain kaksi kuukautta. Taksalle tosin löytyi jo painettuja M30 merkkejä, nimittäin 3mk tummanoliivi ja 3mk punainen olivat jo olemassa – silti kyseessä on mielenkiintoinen eikä kovin helppo kohde. Kahdeksan euron pohjista kohde ponkaisi aina 111 euron hintaan – ilmeisesti asia ei ollut kaikille huutajille tuntematon juttu, köyhästä hinta tuntuu korkealta.

Myytävänä oli muutamia Yhdysvaltoihin ennen sotaa ja välirauhan aikana kulkenutta kirjettä. Lentokuori, jossa oli maksettu 3*5g edestä lentomaksua ”euroopan satamaan” vuodelta 1937 meni kaupaksi 5 eurolla (pohjahinta) – kohteeseen olikin laitettuttu ”laiva-lentokuori” luonnehdinta, joten myyjäosastollakin on ollut ymmärrystä asiaa kohtaan. Kohdetekstin mukaan Siperian kautta kulkenut perustaksainen kirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1940 myytiin 23 eurolla – voi kuitenkin olla, että kyseinen kirje oli kulkenut Italian kautta höyrylaivalla, sillä mikäli en aivan väärin muista aukesi postiliikenne Yhdysvaltoihin Neuvostoliiton kautta vasta myöhemmin syksyllä 1940. Sodan aikainen posti on kohtalaisen kiinnostavaa, ja siihen liittyen onkin syytä tuntea postin kulkureitit ja jokaiselle reitille olisi ”kiva” olla kohde tai pari. Jälkitaksoitettu lentokuori Yhdysvaltoihin sodan jälkeiseltä ajalta, vuodelta 1947, ei saavuttanut suosiota ja jäi myymättä 20 euron pohjilla – kohde ei ole huono.

Egyptiin lähetetty kirje, joka oli lähetetty eteenpäin ja loppujen lopuksi takaisin lähettäjälle nousi 15 euron lähtöhinnasta 16½ euroon. Tällaiset ”maankiertäjät” ovat mielenkiintoisia erityisesti silloin, kun niissä on useita leimauksia, jotka mahdollistavat koko reitin läpikäymisen luotettavasti. Perustaksainen siisti kirje Brasiliaan vuodelta 1937, joka oli Brasilian-päässä sensuroitu, myytiin 55 eurolla – jollakulla oli sen kokoinen aukko kokoelmassaan ja painetta lompsan puolella.

Sotilaspostin osastossa oli muutamia M30 kohteita, mutta yksi niistä kiinnitti huomioni, koska siinä oli minulle ennalta tuntematon leimaus ”Tervalammen Työlaitos”. Työlaitokset olivat julkisia laitoksia, jonne voitiin määrätä huoltoapulain, lapsen elatusavun turvaamisesta annetun lain tai irtolaislain perusteella. Työlaitoksissa asukkaat tekivät työtä korvaukseksi esimerkiksi maksamatta jääneen elatusavun laiminlyömisestä. Kyseessä oli oikeastaan pakkokeino saattaa ihmiset töihin – sillä koska ansaintamahdollisuudet laitoksissa olivat itse asiassa huonot – kannatti hankkiutua mielummin muihin töihin. Työlaitokset lopetettiin vuonna 1982. Meininki oli siis hyvin erilaista kuin nykyisessä holhouksen aivan eri tasolle vieneessä yhteiskunnassamme – aika oli sellainen, että laiminlyönneistään joutui maksamaan työtä tekemällä. Sodan käyneelle sukupolvelle tämä taisi olla itsestään selvää – siis se, että jokaisen on kannettava kortensa kekoon yhteiskunnan eteen tai ainakin oltava kuormittamatta sitä omalla saamattomuudellaan. Kennedykin totesi, että ”Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teidän eteenne, vaan mitä te voitte tehdä maanne eteen”… no Kennedyhän saikin kuulan kalloonsa, sen verran järkeviä hän puheli. Mistä suomalaiset saisivat ”Kennedyn” puhumaan järkeviä nykypäivänä? No joka tapauksessa, tämä Tervalammen työlaitos oli Helsingin kaupungin omistama ja toimi Tervalammen kartanon tiloissa ja mailla, jotka sijaitsevat Nuuksiossa. Kartanon maat on osittain yhdistetty Nuuksion kansallispuistoon. Tältä pohjalta todettakoon, että leima ei ole mitenkään ihmeellinen asia M30 miehelle, mutta paikkakuntakeräilijälle se voi olla hyväkin kohde. Kuuden euron verran siitä pyydettiin ja maksettiin.

Sotilaspostin osastossa oli myytävänä myös M30 kiinnostava kirje ”tanskalaisesta ambulanssista” Tanskaan – tämä on siis postia tanskalaisen vapaaehtoisen ambulanssiryhmän työntekijöiltä talvisodan jälkeen kotiin Tanskaan. Heti talvisodan alkaessa tanskalainen professori (kirurgi) Ole Chievitz, joka oli ollut jo aiemmin kansalaissodan aikana Suomessa Tanskan Punaisen Ristin ambulanssin johtajana päätti lähteä ”samoihin hommiin” Suomeen. Tanskassa järjestettiin yleinen keräys ja saatiin hankittua varustus sata henkeä vetävän sotasairaalan perustamista varten. Sotasairaalan henkilöstöön kuului kuusi lääkäriä, ylihoitaja ja viisitoista sairaanhoitajaa. Sairaalan toimintaa avusti suomalainen yhteysupseeri. Sairaalan laitteisto siirrettiin junalla Ruotsin läpi Tornion kautta Suomeen jouluaattona 1939. Loppujen lopuksi, pienen koukkauksen jälkeen sairaala avattiin Joensuuhun tammikuun viidentenä 1940. Kaksi sairaalan lääkäriä kuoli ilmapommituksessa. Helmikuussa sairaala siirrettiin Rautjärvelle. Talvisodan loppuvaiheessa tanskalaiset lääkärit tekivät töitä siellä missä heitä eniten tarvittiin mm. Rauhan sotilassairaalassa (Lappeenranta) ja Kirvun pääsidontapaikalla. Talvisodan päätyttyä tanskalainen kenttäsairaala siirtyi Lahteen. Myydyt kohteet ovat juuri tältä ajalta. Ensimmäiset tanskalaiset palasivat kotiin maaliskuun viimeisenä 1940 ja Saksalaisten hyökättyä ja valloitettua Tanskan alettiin nopeasti järjestelemään tanskalaisten kotiinpaluuta. Sotilassairaala lopetti toimintansa ja purettiin 20.4.1940 mennessä. Tiedot löytyivät Arno Forsiuksen erinomaisesta selonteosta. Kohde kiinnosti, vaikka kummankin siinä olleen kohteen taksoitus oli mitä sattuu – kahdeksan euron lähtöhinnasta kohteen hinta 8 kertaistui ja saavutti 65 euroa.

Lopuksi: Mielenkiintoisena, vain osittain M30 kohteena (sekapostite M30 ja Ida Ahlberg), mainittakoon lentopostin osastosta maailmalle lentänyt lentokirje Neuvostoliittoon, jossa lentolisä oli maksettu Suomen ja Neuvostoliiton välisen alennetun lentotaksaa käsittelevän sopimuksen mukaisesti, eli 4mk / 10g. Muualle Eurooppaan vastaava taksa oli 4mk / 5g. Neuvostoliittoon tällä sopimustaksalla lentäneet kirjeet ja postikortit ovat vaikeita kohteita. Asia sai 5 ja puolen euron verran intoa osakseen.