Merkki-Albertin marraskuun huutokauppa päättyi 8.11.2019 – huutokaupa oli auennut jo lähes kuukausi aikaisemmin ja aikaa oli ollut parahultaisesti käydä läpi verkossa esiteltyjä kohteita. M30 osalta kohteita oli tarjolla viitisen kymmentä, mukana niin filateliaa kuin postihistoriaakin. M30-kohteita oli myös tarjolla postilähetyserissä ja joitakin myös lentopostin ja ehiöiden osastolla. Mieleen tästä huutokaupasta jää se, että kohteiden hinta nousi mielestäni tasolle, joka kuvastaa sitä, että M30 keräily on voimissaan – useita kohteita huusi enemmän kuin yksi henkilö ja monen kohteen hinta kohosi limittiä huomattavasti korkeammalle.
Filateliakohteiden osalta kauppa ei käynyt yhtä vahvasti kuin postihistoriapuolella, myytävänä ei tosin tällä kerralla ollut ns. huippufilateliaa, mutta muutamia mielenkiintoisia kohteita kuitenkin. Nostan tässä esiin kolmen vihkomerkkinelilön sisältäneen kohteen, koska vihkomerkit ovat yksi M30 erikoisuus. Kysymyksessä on siis postimerkkivihko V2 vuodelta 1939, jonka painos oli satatuhatta kappaletta sisältäen nelilön arvoista 25p, 50p (vihreä), 1mk (oranssi), 1,25mk ja 2mk (punainen). Vihkon myyntihinta oli 20mk. Vihkomerkkejä on siis olemassa 400-tuhatta per arvo ja niiden erottaminen tavallisista merkeistä perustuu siihen, että vihkomerkeissä vähintään yksi reuna on leikattu (hampaiden päät ovat siis leikatut ei ”revityt”. Vihkomerkkien suosio jäi vähäiseksi ja M30 käyttöajan jälkeenkin oli yli puolet painoksesta yhä jäljellä. Tästä johtuen oikea-aikaiset tarvekäytöt vihkomerkeillä ovat hyviä kohteita, myös ilmestymisen 1.4.1939 aikaiset ja vähän sen jälkeiset leimatut merkit ja lähetykset ovat ”hyvää tavaraa”. Myytävänä olleessa kohteessa 1,25mk merkin nelilö on ilmeisesti leimattu kesällä 1939, mikä tekee siitä ihan ok kohteen. Kaikilla ilmeisesti on jo vihkomerkkien nelilöt ja kohde jäikin 15 euron lähtöhinnalla jälkimyyntiin.
Muista filateliakohteista mainittakoon myytävänä ollut 10p rullamerkkien vajaa rulla, joka myytiin 62 euron hinnalla (limitti 10 euroa) ja 1,25mk hammastamaton liimaton esittelyarkin merkki, joka myytiin kahdella kympillä.
Postihistoriapuolella oli myytävänä ns. pikkumukavaa tavaraa useita erilaisia kohteita. Vaasassa kulkenut kirjattu paikalliskirje myytiin parilla kympillä, kirjattu paikalliskirje 24mk sinkulla 16 eurolla ja ehiöleikkeellä kulkenut paikalliskirje vuodelta 1951 kympin limitillä. Paikallisesti Helsingissä kulkenut Kansaneläkelaitoksen vapaakirje, jossa oli merkein maksettu vain saantitodistus lähti hintansa osalta kovaan nousuun ja saavutti parin kympin pohjista aina 152 euron hinnan. Tämä oli kova nousu! Tyypillisesti vastaavia kohteita tunnetaan eri arvonlisävero-toimistojen lähetyksillä – tällä kertaa hinnan nousun selittänee se, että kyseessä oli paikallisesti kulkenut lähetys, ne ovat sittenkin vaikeampia kuin tavalliset kotimaan kirjeellä löydettävät saantitodistukset.
Kotimaan vakuutetut lähetykset eivät parin kympin pohjilla tehneet kauppaansa yhtä lukuunottamatta – sen jälkeen kun markkinoille tuli jostakin muutamia laatikollisia täynnä vakuutettuja lähetyksiä on niiden hinta romahtanut. Kalleimmalla lähtöhinnalla 70 euroa myyntiin laitettu kohde, jolla oli 300mk lentokone-merkki oli mielestäni hinnoitteluvirhe, vaikka vakuutusmaksu olikin maksettu suuresta summasta.
Jälkitaksoitus 5mk sinisen merkin singlellä myytiin hintaan 22 euroa, pikkupaketti 40mk puunhakkaaja-merkin singlellä mielestäni kovalla 76 euron hinnalla ja postin taksataulu 3mk punaisen merkin singlellä sadan euron pohjahinnalla.
Mielenkiintoisin Pohjoismaihin kulkenut kohde oli mielestäni vuonna 1934 Tanskaan lähetetty vakuutettu kirje, joka oli painoltaan toista painoluokkaa. Ulkomaille lähetetyt vakuutetut kirjeet ovat hyviä kohteita, myös Pohjoismaihin lähetetyt. On selvää, että Ruotsi on kohdemaana yleisin ulkomaa, mutta vakuutettujen kirjeiden osalta Ruotsikin on ”ok”, koska ulkomaille lähetettyjen vakuutettujen kirjeiden tunnettu yhteismäärä on kohtalaisen pieni. Euroopan ulkopuolelle lähetettyjä vakuutettuja kirjeitä tunnetaan aniharvoja ja ne ovat erittäin harvinaisia. Tanskaan lähetetty vakuutettu kirje myytiin 36 euron hinnalla. Ruotsiin lähetetyn paketin kortti myytiin myöskin 36 eurolla ja ehiöiden osastossa myynnissä ollut pika(ehiö)postikortti Ruotsiin keräsi 23 euron myyntihinnan. Kolmen markan taksainen postikortti heinäkuulta 1945 Tanskaan myytiin kympin pohjilla – mielenkiintoisen edullinen hinta kohtalaisen vaikeasta kohteesta.
Harvinainen Tanskasta tulleen kirjeen tullaus myytiin 95 eurolla, kyseinen 12mk tullaus oli maksettu kolmella 4mk ruskealla merkillä ja kohde oli siisti. Kirjeiden tullauksia tunnetaan jonkin verran, mutta ne ovat selvästi ja huomattavasti harvinaisempia kuin pakettien tullaukset. Mielestäni kohteen hinta pysyi maltillisena, koska se oli siisti ja kokoelmakelpoinen. Kokoelmalehdellä se monteerattuna olikin. Hyvä kohde esim. 4mk ruskean leijonan kohdalle.
Suomen ja Viron välisen postitaksan mukaiset kaksi lentopostikohdetta myytiin 22 eurolla, joka oli mielestäni ostajalle edukas kauppa. Toinen kiinnostava Viroon lähetetty kohde oli vuoden 1942 tammikuussa Tartuun lähetetty painotuotepostikortti, joka oli leimattu ”postiyhteys keskeytetty” ja lähetetty takaisin lähettäjälle. Kyseisenä aikana Viro oli Saksan miehittämä ja postiyhteys sinne ei ollut vielä auennut. Onnetonta tässä kortissa on se, että postitukseen oli käytetty postikortin kansainvälistä 2mk taksaa, vaikka 50 penniä olisi riittänyt. Joka tapauksessa keskeytynyttä postiyhteyttä hyvin kuvaavaa kohdetta arvostettiin 125 euron edestä.
Unkariin sodan aikaisella postisopimustaksalla lähetetty lentopostikortti myytiin 61 eurolla, hinta oli mielestäni ostajalle OK, sillä kortti oli siisti ja taksa erinomainen. Vastaavasti Saksaan lähetetty sopimustaksainen lentopostikortti maksoi huutokaupassa 79 euroa – kortti oli maksettu yhdellä 4mk postitalo-merkillä, mikä teki siitä hyvän single-kohteen. Nämä lentopostin myyntialueella myynnissä olleet kohteet kuuluivat tämän huutokaupan M30 kohteiden kermaan.
4½mk sininen single käyttötarkoituksen mukaisella kuorella vuodelta 1943 Belgiaan myytiin 95 euron hinnalla. Kohde oli siisti ja siinä oli selkeä kemiallisen sensuurin jälki. Mielenkiintoista kyllä toisen painoluokan kirje Suomen ja Saksan välisen postiyhteyden katkeamisen jälkeen 24.9.1944 Sveitsiin ei herättänyt huutokaupan aikana huutajien mielenkiintoa. Mielenkiintoista kirjeessä on se, että se on kulkenut Saksan kautta Sveitsiin aikana jolloin Suomesta ei siis voinut lähettää postia Saksaan – yhteyshän katkesi 5.9.1944. Saksalaiset kuitenkin hyväksyivät postin kauttakulun Suomesta Sveitsiin. Tämä mielenkiintoinen sodan aikainen kohde myytiin 30 euron pohjahinnalla. 6mk oranssi single painotuotteella Tsekkoslovakiaan myytiin 25 eurolla. Vaikka kortilla luki ”Slovakia” ei Slovakian valtiota ollut itsenäisenä ollut olemassa Toisen Maailmansodan lopun jälkeen. Kohteen hyvyyttä se ei vähentänyt, sillä 6mk painotuotetaksa on kiinnostava. Kenttäpostissa kulkenut kirje, joka oli edelleen lähetetty Saksaan meni kaupaksi 32 eurolla, kohteeseen oli lisätty 3½mk sininen merkki – mielenkiintoinen kohde kyseessä ja vuonna 1941 Saksaan lähetetty kenttäposti oli maksullista.
Kiinnostava lentopostikohde Yhdysvaltoihin vuodelta 1942 myytiin 42 euron hintaan – kiinnostavan kohteesta teki se, että se oli lähetetty huhtikuun 13. päivä 1942. Mielenkiintoista asia on siksi, että lentopostilähetysten kuljetus Yhdysvaltoihin keskeytyi ilmeisesti 9.4.1942 ja tämän jälkeen lentona Yhdysvaltoihin kulkeneita lähetyksiä tunnetaan vähän. Lentoposti aukesi uudelleen maaliskuussa 1945. Todettakoon, että poikkeuksena oli mahdollista lähettää postia Euroopan sisäisenä lentona siten, että posti jatkoi Atlantin yli laivalla – tällaisia Euroopan sisäinen lento maksettuna Yhdysvaltoihin lähetettyjä lähetyksiä tunnetaan vain harvoja. Mielestäni edullinen hinta mielenkiintoisesta lentopostikohteesta.
Tarjolla oli kaikenlaista, mutta siitä huolimatta itse en saanut oikeastaan minkäänlaista valtavaa intoa päälle. Lieneekö syysväsymystä!
