malli1930.fi

Postal History of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 4

By

Jatketaan kokoelman videointia, vaikka Finlandia 2017 näyttely onkin jo ohi. Alkuperäinen tarkoitus oli, että olisin ehtinyt videoissa käsitellä kaikki kokoelmasivut, mutta päivässä on vain 24 tuntia, joista jokunen on pakko silloin tällöin nukkuakin – onneksi mikään ei estä videoesitysten täydentämistä näin jälkikäteen.

Osat 8 ja 9 kokoelmaa esittelevistä videoista – päästään jo kokoelman neljännen kehyksen loppuun.

Esittely jatkuu 10. video – AO-mail, eli ”autres objects” tällä kertaa ulkomaille. Painotuotteita siis.

Viimeinen video, eli 11. osa.

Finlandia 2017 – Suurnäyttely Tampereella, Osa 2

By

Kuten aiemmassa blogissa jo kuvailin, oli Finlandia näyttelyssä hyvä kauppiastarjonta, johon allekirjoittanutkin tutustui henkilökohtaisesti. Käytännössä kävin kaikki kauppiaat läpi etsinnöissäni, jotka olivat keskittyneet M30 postihistoriakohteiden löytämiseksi. Olin pohtinut, että jos yhdenkin uuden kohteen löytäisin kokoelmaani olisin hyvin tyytyväinen. Kaiken kaikkiaan tarjonta oli kokonaisuudessaan aika hyvää ja jos olisin aloittelemassa M30 keräilyäni olisin löytänyt mahdollisesti paljonkin kohteita, mutta kun ”tarvekartoitus on tehty” on aina vain vaikeampaa löytää kokoelmaan sopivaa materiaalia. Toki, kuten moni keräilijä, ostan silloin tällöin sellaisiakin kohteita, joita mielestäni ”halvalla saa” vaikka mitään varsinaista tarvetta ei olisikaan. Järjestäjien puolesta otettuja valokuvia Finlandia 2017 näyttelystä voi katsella tästä linkistä. Jokainen voi tutkia, josko löytää itsensä jostakin kuvasta! Kuvattuna on laajasti myös kauppiaiden kojuja (liittyen tähän postaukseen).

Yllä: Kuvioleima Kotka 26b kirjeellä Helsinkiin.

Yksi tekemäni löytö oli Suursaaren taisteluvalmisteluihin liittyvä kuvioleimakohde M30 merkillä, eli kuvioleima Kotka 26b. Tämä kuvioleima on kohtalaisen harvinainen ja sen ”idea” on, että tyypillinen ketjuleimasta löytyvä paikkakunta ja päivätiedon sisältävä ympyrä on korvattu seitsemällä viivalla näiden tietojen peittämiseksi. Leima siis on oikeastaan sotasensuurikohde. Kaikki tällä leimalla leimatut kohteet, jotka olen nähnyt ovat samalla 2,75mk violetilla M30 merkillä. Kuoren takana on Helsingin saapumisleima ja toiseen kertaan myöskin kyseinen kuvioleima. Tämä on kokoelmakelpoinen kohde, mutta minulla tällainen kokoelmassani jo on, joten ostin juurikin siksi että se oli mahdollista eikä oikeastaan mistään hyvästä syystä.

Yllä: Painotuotepostikortti Hangosta 23.10.1947 Baseliin Sveitsiin. M30 2½mk vihreä single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk. 

UPU:n värimääritys painotuotteille on vihreä ja Suomi noudatti UPU:n toiveita hyvin tarkasti. Tästä on helppoa tunnistaa mitkä M30 merkit on tarkoitettu ulkomaan painotuotteille. Sodan jäkeen posti aukesi vähitellen ja painotuote lähetyslajina ei auennut samaan aikaan kaikkiin maihin – itse asiassa kaikkiin maihin painotuotteet olivat avautuneet vasta 1948 loppuun mennessä. Löysin eräältä saksalaiselta kauppiaalta Lauri Peltosen mainoskortin, joka oli kulkenut painotuotteena. Vaikka kyseessä on Peltosen mainos, niin kohde on mielestäni aika hyvän näköinen – kyseessä ei ole filateelinen lähetys sinänsä vaan mainos, myöskään mitään loistoleimaa ei selvästi ole haettu. Kyseinen 2½mk vihreä M30 merkki painotuotteella ei ole mitenkään erityisen harvinainen, mutta se ei myöskään ole aivan mitätön kohde. Tämä kortti lähti mukaani kympillä – mikä on mielestäni edullinen hinta, koska kohde on hyvän näköinen ja erinomainen esimerkki painotuotekortista.

Yllä: Bernistä Sveitsistä 4.7.1946 Kumpuun lähetetty tullattu kirjattu kirje. Tullausmaksuna 2kpl M30 2mk vihreitä ja M30 8/5mk päällepainamaleijona, yhteensä 12mk. Taksa: Kirjeen tullaus (1.9.1945 – 31.12.1946) 12,00mk. Erittäin harvinainen.

Kun löysin tullatun kirjeen eräältä Tanskalaiselta kauppiaalta alkoi hymyilyttämään – kirjeiden tullaus oli nimittäin harvinaista herkkua M30 aikana ja tullattuja kirjeitä on hyvin vaikeata löytää. Tyypillisesti tullauksia löytyy paketeille, muttei kirjeille – kirjeiden tullaukseen oli myös olemassa oma taksansa. Parasta kyseisessä kirjeessä mielestäni on se, että tullauksen maksamiseen käytetyt merkit on sijoitettu kirjeen etupuolelle, eikä takapuolelle, kuten usein myöskin tehtiin. Tämä tarkoittaa kokoelman kannalta sitä, että ei tarvitse ottaa erillistä kuvaa kääntöpuolesta, vaan kohde on sellaisenaan hyvä. Tässä tapauksessa minua miellyttää myös se, että tullaukseen on käytetty 8/5mk päällepainamaleijonaa, jolle tämä on myös hyvä filateelinen kohde. Toiveeni siis toteutui – löysin kokoelmaani mahtuvan kohteen, vaikka kun kauppias kertoi hinnan, oli hymyni hetkeksi hyytyä… mutta onneksi pokeri ei pettänyt. En usko, että kauppias ymmärsi kyseessä olleen tullaus-tapaus, vaan luuli kyseessä olevan ”tavallisen” lunastuksen. Tyypillisestä lunastetusta kirjeestä en olisi missään tapauksessa maksanut samaa hintaa, ne eivät nimittäin ole mitenkään erittäin harvinaisia, vaikka joskus näyttäviä ovatkin.

Yllä: Helsingistä 20.9.1933 Washington D.C.:n Yhdysvaltoihin lähetetty toisen painoluokan lentokirje. M30 10mk Saimaa vaaleanvioletti, 5mk Olavinlinna ja 3mk tummanoliivi, yhteensä 18mk. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 4,00mk + lentolisä (per 20g) Yhdysvaltoihin (21.11.1929 – 31.10.1936) 7,00mk *2 = 18,00mk.

Telakka-teatteriravintolan yläkerrassa järjestetystä keräilytapahtumasta sain hankittua kolmekymmentäluvun alkupuolella USA:an lähetetyn toisen painoluokan lentokirjeen. Kysymyksessä on USA:n lähetystöstä pääministerille lähetetty kirje. Hyvää kirjeessä on se, että sen aikaiset korkeamman painotuotteen lentokirjeet ovat ihan hyviä kohteita ja vielä parempaa se, että 10mk Saimaa merkki on vaaleanvioletti. Tälle merkille hyvien kohteiden löytäminen ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta lähetysten, joissa on jotain muutakin kuin vain merkki hakeminen saattaa kestää pitkäänkin. Tässä kohteessa lukee takana, että se on ollut osana FDR:n (Franklin Delano Roosevelt) postimerkkikokoelmaa ja sen on postimerkkiliike Harmer leimannut – tämä asia on tietysti ns. hubbabubbaa, joka on Yhdysvaltain presidenttien ympärillä tapahtuvan busineksen tekemisen yksi ilmenemismuoto. Mitään filateelista lisäarvoa ei tämä asia kohteelle mielestäni tuo. Toki tämä on jonkinlaista ”tarinaa” joka kohteeseen liittyy ja sitä kautta ehkäpä jonkun silmissä jopa nostaa kohteen arvoa.

Yllä: Lentokirje Tampereelta 21.5.1958 Cantoniin, Kiinaan. M30 35mk Olavinlinna ja 2mk vihreä leijonamerkki, yhteensä 37mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.6.1956-31.3.1959) 30,00mk + lentolisä (per 5g) Kiinaan (1.10.1957-31.3.1959) 25,00 = 55,00mk. Taksa aivan päin mäntyä!

Tulin ostaneeksi Kiinaan menneen lentokirjeen, jonka taksa oli pielessä – ongelmia tuotti hailukka leima, jonka päivämäärää en nähnyt kunnolla ostohetkellä. Näitä aina välillä sattuu – toki mukanani ei ollut myöskään taksaluetteloa (miksi?), josta olisin voinut saada osviittaa oikeasta taksasta. Tämä on sarjassamme tyhmästä päästä kärsii koko rahapussi. Kiinaan 50-luvulla menneet kirjeet ovat aika hyviä kohteita, koska paikalliset olot olivat sekavat ja siksi postia on säästynyt vähän ja sitä lähetettiin Suomesta Kiinaan vähän.

Laareja kaivellessani huomasin itseäni kiinnostavan asian: M30 ehiöiden hintataso on alhainen ja laskenut vielä ”viimenäkemästä” – ilmeisesti ehiökeräily M30 osalta on hiljentymässä. Syitä tällaiselle tilanteelle voi tietysti olla useita, mutta veikkaan, että niillä, jotka ovat merkkimallin ehiöitä keräänneet alkaa tilanne olla ns. ”täydellinen” ja toisaalta kiinnostuneita on vähän. Yhteensä nämä syyt tarkoittavat, että hinnat pysyvät alhaalla. Olen laittanut näitä ehiöitä sivuun, jos jotain kiinnostavaa on tullut vastaan, mutten ole niihin mitenkään erityisesti satsannut – paukut ovat menneet pitkälti M30 postihistoriaan. Tälläkin kerralla jäi muutamia M30 ehiökohteita haaviin.

Yllä: Turusta 26.1.1939 Berliiniin Saksaan lähetetty 2mk punainen carte postale ehiökortti. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00 mk.

Ehiökortteja osteltaessa on oltava tarkkana sen suhteen, että tulee ostettua ”taksanmukaisia” kortteja. En tällä niinkään tarkoita sitä, että postitaksa olisi oikein vaan erityisesti sitä, että kortilla on tarpeeksi kirjoitusta, jotta kortti täyttää postikortin tunnusmerkistön. Paljon postikortteja lähetettiin tervehdyksinä ja niihin kirjoitettiin vain viisi sanaa tai vähemmän. Tällaiset olisivat kulkeneet tyypillisesti edullisemmin painotuotteena ja näin olleen niitä ei voi pitää parhaina mahdollisina kohteina ehiökorttikokoelmassa, sillä ehiökortit ovat nimenomaan tarkoitettu postikorteiksi.

Yllä: Kristiinankaupungista 18.2.1948 Hampuriin Saksaan lähetetty 6mk oranssi ehiökortti 1mk vihreällä M30 lisämerkillä, yhteensä 7mk. Brittiläisten miehitysjoukkojen sensuurileimaus. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00 mk.

Aivan samalla tavalla kuin postimerkkien postihistoriapuolella on ehiökokoelmissakin huomioitava kortin alkuperäinen käyttötarkoitus. Suomessa noudatettiin UPU:n väriohjeistusta ja punaiset ehiökortit oli nimen omaan suunniteltu ulkomaan käyttöön. Muun väriset (oranssit ja keltaiset) olivat lähtökohtaisesti tarkoitettu kotimaan ja Pohjoismaiseen käyttöön, poikkeuksia tietysti on (erityisesti ei-carte postale punaiset).

Yllä: Turusta 4.8.1947 Dresdeniin venäläiselle miehitysalueelle Saksaan lähetetty 7mk punainen carte postale ehiökortti. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00 mk. Kortin takana asianmukainen käsin kirjoitettu viesti vastaanottajalle.

Kaikki nämä kolme yllä olevaa ehiökohdetta maksoivat alle tai noin kympin kappale, joten hinnat eivät päätä huimaa. Seitsemän markan punainen carte postale ehiökortti (huom! on olemassa myös 7mk punainen ehiökortti ilman ”Carte Postale” tekstiä, joka oli tarkoitettu kotimaata varten) on mielestäni hintaansa parempi kohde.

Kaiken kaikkiaan mitään erityisen suurta määrää M30 kohteita minulle ei jäänyt haaviin, mutta olen tyytyväinen, koska mukaan tarttui kokoelmaan mahtuva kohde. Näin ei suinkaan tapahdu joka päivä!

SFP huutokauppa Finlandia 2017 yhteydessä

By

Suomen Filateliapalvelu (SFP) järjesti huutokaupan Finlandia 2017 näyttelyn yhteydessä. Jostakin syystä Liiton hallitus oli suuressa viisaudessaan valinnut pitää liittokokouksen samaan aikaan ja näin ollen en päässyt paikalle, koska osallistuin liittokokoukseen Salon kerhon edustajana. Liittokokous olikin oma asiansa, palaan ehkä siihen vielä myöhemmin. Huutokaupassa oli tarjolla muutamia hyviä M30 kohteita, mukana kiinnostavan filateliapuolen lisäksi myös hyviä lähetyksiä. Lisäksi myytävänä oli merkkimallin 1930 uniikkeja kilpailuehdotteita.

Yllä: Vaikea 3mk tummanoliivi pystypari hammastesiirtymällä (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Parempiin filateliakohteisiin kuului 3mk tummanoliivin merkin voimakkaasti siirtynyt hammaste pystyparilla. Tämä on vaikea siirtymä ja käsittääkseni näitä vastaavia tunnetaan yhden arkin yläreunan verran. Hinta ei noussut pilviin, sillä myyntihinta oli 80 euroa. Kohde on aidosti vaikea. Kolmen markan tummanoliiville ei ole mitenkään erityisen paljon erikoisuuksia tarjolla, hammastesiirtymän lisäksi oikeastaan vain kolmijalkaisena leijonana tunnettu kuvakevirhe ja kaksoishammastus, joka on erittäin harvinainen. Hyvä kohde siis ns. kovaankin kokoelmaan. Muitakin hammaste-erikoisuuksia oli tarjolla. Kohde 1296 koostui neljästä hammaste-erikoisuuksia sisältävästä merkistä – kaksi näistä oli hammastamattomia – myyntihinta oli 46 euroa. Mielestäni paras M30 filateliakohde tässä huutokaupassa oli 6mk oranssin merkin näyttävä arkin yläreunaan osunut hammaste-erikoisuus. Tässä oli arkki ilmeisesti taittunut ja sitä kautta hammastukset olivat siirtyneet ja menneet vinoon. Hyvänä tätä pitivät muutkin, sillä 80 euron lähtöhinnasta kohteen myyntihinta kipusi aina 520 euroon. Ei mennyt halvalla, mutta kohde ei ollut helppo.

Yllä: Näyttävä 6mk oranssin leijonamerkin hammaste-erikoisuus (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Muuta huomionarvosta myytävänä ollutta oli näyttävä harmaan sellupaperisen (HSP) 100mk Helsinki merkin pystysuuntainen laskos – tämä meni kaupaksi viidelläkympillä. Myytävänä oli myös muutamia eriä numerokuusiloita, jotka tekivät kauppansa.

Postihistoriapuolella myytävää oli suhteellisesti vähemmän. Kotimaassa kulkenutta oli M30 osastossa myytävänä kolme kohdeta – paikalliskirjeenä kulkenut sähkösanoma, pikkupaketti ja asekätkennästä istuneelle upseerille läheetty kirje. Paikalliskirjeestä maksettiin 75 euroa. Olen siinä käsityksessä, että tuomarit ovat ”tykänneet” näistä kohteista ja siksi lienee selvää, että niillä on menekkiä. Itse en pidä niitä kovin erikoisina, vaikka ne sähkösanomia ovatkin sisältäneet. Pikkupaketti oli kiinnostava, sillä se oli 40mk taksainen ja 40mk merkin yksittäiskäyttö. Pikkupaketin lähtöhinta oli 25 euroa ja sillä hinnalla se meni kaupaksi, mielestäni meni halvalla.

Yllä: Pikkupaketti 40mk taksalla, lähetetty Vöyristä Vähäkyröön ilmeisesti vuonna 1953. Leimaus on huono. Taksa: Pikkupaketti (1.1.1952-31.5.1956) 40,00mk. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Myytävänä ollut Islantiin 1948 mennyt lentokirje oli mielenkiintoinen, nimittäin Islantiin oli tuohon aikaan voimassa muista Pohjoismaista poikkeava lentotaksa kirjeille, mikä tarkoittaa sitä, että Islanti on tässä suhteessa muita Pohjoismaita ”parempi” lentokirjeen kohdemaa. Kirjeen perustaksa oli sama kuin muihinkin Pohjoismaihin, mutta siis vain lentolisä oli erisuuruinen. Kirjeen lähtöhinta oli 20 euroa, jolla se myytiinkin – tämä oli minulle yllätys, sillä ei näitä Islantiin menneitä lentokirjeitä mitenkään puissa kasva. Lisäksi on huomattava, että 9mk oranssille merkille ei ole mitenkään erityisen helppoa löytää hyviä käyttöjä ja tästäkin vinkkelistä katsottuna kohde oli ehkäpä parempi kuin miltä se ensisilmäyksellä saattoi näyttää. Tämän kohteen osalta uusi taksakirja näyttää kyntensä, oikea taksa on siellä listattu asianmukaisesti.

Yllä: Lentokirje (<10g) 24.9.1948 Helsingistä Reykjavikiin Islantiin. 9mk oranssin leijonamerkin tupla, yhteensä 18mk. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaissa (1.1.1948 – 30.11.1948) 12,00mk + lentolisä (jokaiselta 5 grammalta) Islantiin (24.10.1945 – 31.9.1957 ) 3,00mk*2 = 18,00mk (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Yllä jo mainittujen kohteiden lisäksi oli myytävänä vain kaksi kohdetta, joista kuitenkin kumpikin oli kiinnostava. Ensimmäinen näistä kahdesta oli painotuotepostikortti Intiaan 35mk Olavinlinnamerkin singlekäyttönä. Kuten jokainen arvaa on Intia kohtalaisen hyvä kohdemaa ja sinne mennyttä postia ei tunneta mitenkään erityisen paljon. Toinen kohde oli harvinainen OAT-leimattu lähetys M30 merkein Intiaan. Tämä kohde on kuitenkin, ikävä kyllä, väärätaksainen. OAT on lyhenne sanoista ”Onward Air Transmission” eli suomeksi leiman tarkoitus on sanoa, että ”lähetetään (Englannista) eteenpäin lentopostina”. Leimoja lyötiin sodan jälkeen, sillä tuolloin ei suinkaan ollut selvää, että kaikki posti lähetetään eteenpäin lentona, vaan suurin osa postista jatkoi matkaansa Englannista laivoilla. Lentokapasiteetti oli nimittäin sodan jälkeen rajattua ja tästä johtuen kaikkea postia, sellaistakaan jonka lentolisämaksu oli maksettu koko matkalle, ei välttämättä kuljetettu koko matkaa lentokoneella. OAT leimatut lähetykset ovat tyypillisesti kulkeneet mielenkiintoisia sodanaikaisia lentoreittejä käyttäen. Kohteen lähtöhinta oli 50 euroa ja se nousi aina 150 euroon saakka. Luulen tai oikeastaan tiedän, että mikäli kohde olisi ollut oikeataksainen olisi hinta voinut nousta tästä huomattavastikin korkeammalle.

Yllä: Porista 10.3.1945 lähetetty (<15g) lentokirje Bombayhin Intiaan. 4½mk sininen M30 leijona ja 25mk puunhakkaaja, yhteensä 29½mk. Leimattu OAT. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 31.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 5g) Intiaan (5.3.1945-23.10.1945) 8,00*3 = 28,50mk. Ylitaksa! (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Kuori on sensuroitu Suomessa ja Englannissa, mahdollisesti vielä kolmanteenkin kertaan jossain matkalla – mikähän HO/31 leima tarkoittaa? Voisi olla Home Office, eli osa postista voi olla kulkenut sisäministeriöön erikoissensuuriin. Suomi on saattanut olla vielä maaliskuussa 1945 suspekti entinen vihollisvaltio, jonka postia on erityisesti tarkastettu, varsinkin sellaista, joka on osoitettu majurille. Kuoren takana on Bombayssa lyöty leima 1. toukokuuta 1945, eli matka on kestänyt yli puolitoista kuukautta.

Yllä: M30 kuvamerkkien kilpailuun osallistuneet ehdotteet. Uniikit ehdotteet ovat A4 kokoisia. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Kuten jo postauksen aluksi mainitsin oli myytävänä myös M30 kuvamerkkien kilpailuun osallistuneita ehdotteita. Mielenkiintoista oli se, että ne olivat myytävänä osastossa ”juhlamerkit” eli paikassa, josta niitä ei ehkäpä aivan ensimmäisenä M30 keräilijä osaa etsiä. Merkkimallin M30 kilpailuehdotteet eivät kelpaa ainoastaan M30 keräilijöille, vaan nykytapojen mukaan myös M17 keräilijöiden kokoelmissa pitäisi olla ”viimeisillä lehdillä” seuraavan merkkimallin tavaraa ja tällaiset kilpailuehdotteet ovat siihen tarkoitukseen aivan erinomaisia harvinaisuutensa ja erikoisuutensa takia. Ehdotteet ovat uniikkeja käsin piirrettyjä, eli siis täysin varmasti ainoita tunnettuja kappaleita. Tällaisia ei ole edes postimuseossa. No joka tapauksessa, tällaista tavaraa oli myytävänä juhlamerkkien osastossa lähtöhinnalla 200 euroa. Ja lähtöhinnalla ne myytiinkin. Tämä mielestäni suhteellisen alhainen myyntihinta johtui luultavasti kahdesta syystä, joista yksi on se, että ehdotteet ovat A4 kokoisia, mikä tarkoittaa, että niitä on julmetun vaikeaa sisällyttää ainakaan A4 lehdillä kokoelmaan. Toinen syy on myyntiosasto.

Huomaan, että tätä kirjoitettaessa kaikki M30 osaston kohteet on myyty. Tämä on tietysti aika hyvä tulos mille tahansa huutokaupalle.

 

 

Finlandia 2017 – Suurnäyttely Tampereella, Osa 1

By

Kauan odotettu Finlandia 2017, FEPAn Euroopan tason suurnäyttely alkoi keskiviikkona 25.5.2017 Tampere Talossa. Tulin paikalle keskiviikkona ennen puoltapäivää ja olin erittäin ilahtunut nähdessäni, että näyttelyvalmistelut olivat onnistuneet erittäin hyvin. Varmasti kaikenlaista pientä on tapahtunut kulisseissa, mutta minun näyttelykokemukseni oli lähes täysin positiivinen ja kaikki mistä oli huomautettavaa ei liittynyt näyttelyn järjestelyihin mitenkään – olen valmis toteamaan omalta osaltani, että näyttely oli erittäin onnistunut. Juttelin sunnuntaina näyttelyn loppuvaiheessa tuomariston varapuheenjohtajan Brian Trotterin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että näyttely oli erittäin onnistunut. Toki Brian on herrasmies eikä puhu pahaa, mutta minulle jäi kuva, että mies tarkoitti tosissaan sanomaansa – erityisesti hän oli tyytyväinen siitä, että vaikka eräiden maiden komissaarit olivat tehneet lähes kaikkensa näyttelyyn tulevien kohteiden paikallesaamisen myöhästyttämiseksi, niin silti keskiviikkona vähän puolen päivän jälkeen käytännössä kaikki kohteet olivat paikoillaan ja nähtävinä. Vapaaehtoiset hoitivat kohteiden paikalleenlaiton eleettömästi ja tehokkaasti.

Yllä: Näkymä suureen näyttelyhalliin toisen kerroksen sisäikkunasta. Pahoittelen rakeista kuvaa.

Myyjiä ja eri maiden postilaitosten standeja oli paikalla kohtalaisesti. Yleisön kiinnostus eri maiden standeihin oli erilaista kuin muistan sen hämärästi olleen vuoden 1988 Finlandiassa, itse asiassa näytti suorastaan siltä, että uuden tavaran kiinnostus yleisön parissa oli aika vaisua. Toisin oli eräiden postihistoria ja filateliakauppiaiden kanssa – useille kojuille oli jossain kohtaa jopa jonoa. Kuulin, että toisessa kerroksessa sivukäytävällä olleet kauppiat olisivat nurisseet siitä, että ostajia ei heidän kojuilleen ollut löytynyt tarpeeksi. Kun kävin katsomassa tilanteen huomasin, että juuri tällä käytävällä olevilla oli ehkäpä kaikkein kovin hintataso… mahtoiko tässä olla jonkinlainen yhteys näiden asioiden kesken. Kolmannessa kerroksessa ”penthousessa” oli mm. Järvistön myyntipöytä ja siellä ei ollut hiljaista, mutta miehellä onkin tunnetusti järkihinnat. Erittäin hieno idea oli järjestää filateelinen kirpputori lähellä olevan ravintolan toiseen kerrokseen – kysymyksessä oli Telakka nimisen Tullintorilla sijaitsevan teatteriravintolan ullakko ja puuhamiehenä Mika Niininen. Kirppari järjestettiin kahtena iltana – ensimmäisenä tunnelma oli todella tiivis, kun ylisille oli ilmaantunut arviolta sata henkeä pönkimään mm. Mikan myyntilaatikoita. Paikalla oli muitakin myyjiä noin kymmenkunta – hintataso, kuten arvata saattaa, oli aivan eri planeetalta kuin Tamperetalon myyntipisteissä. Tämä vetosi ilmeisesti erityisesti niihin ulkomaaneläviin, jotka olivat paikalle löytäneet. Eräskin italialainen keräilijäherra kertoi löytäneensä pari kuorta omasta mielestään erinomaiseen hintaan. Samaan aikaan toisen iltakirppiksen kanssa järjestettiin Tampere Talolla virallista iltaohjelmaa, jossa Pirkanmaan musiikkiopiston kuoro esiintyi – häpeän myöntääkin, mutta jätin tämän isoisäni perustaman oppilaitoksen kuoron esityksen väliin ja palasin pönkimään laatikoita.

Yllä: Tampere Talo kuvattuna hotelli Tornin kattoravintolasta ikkunoiden läpi.

Järjestäjät olivat ajatelleet myös seuraavaa keräilijäsukupolvea, jonka itäminen on ollut suuren hämärän peitossa ja usein on esitetty pessimistisiä lausuntoja siitä, että onko yhteinen keräilyharrastuksemme loppumassa kokonaan jatkajien puutteessa. Tätä asiantilaa parantaakseen oli Finlandia 2017 järjestänyt ”merkillinen seikkailu” nimisen lapsille suunnatun postimerkkeilyä avaavan kokonaisuuden, jonka ideana oli tutustuttaa lapsia ja nuoria postimerkkeilyyn erilaisin itse tehtävin aktiviteetein. Näihin kuuluivat mm. kirjeen kirjoittaminen, postimerkkien liottaminen leikkeestä ja muutamia muita aktiviteetteja. Yksi mielestäni onnistunut aktiviteetti oli mahdollisuus kuvauttaa ”postimerkkitaustaa” vasten itsensä onkimassa jo julkaistun postimerkin mukaisesti. Merkillisen seikkailun toiminta oli mielestäni reipasta ja merkkejä jaettiin avokätisesti lapsille, näin luotiin hyvä edellytys sille, että joku nuori saattaisi saada kipinän. Ei ollut mitään sellaista nuukuuden jakamista, jota joskus katajaisessa kotimaassamme on filatelistienkin keskuudessa havaittu, vaan tavara, jota annettiin oli asiallista ja sitä oli mielestäni aika runsaasti.

Yllä: Merkillisen seikkailun aktiviteetti – mahdollisuus kuvata oma lapsi postimerkkitaustaa vasten.

Aikuisille Finlandia 2017 tarjosi luentosarjoja  teemapäivien mukaisesti (jokaiselle päivälle oli rakennettu teema) sekä suomeksi, että englanniksi – tähän toimintaan myös allekirjoittanut osallistui torstaina iltapäivällä pitämällä parinkymmenen minuutin pituisen esityksen aiheesta ”Sodan aikainen postinkulku – muutamia kiinnostavia esimerkkejä postihistorian keinoin”, jossa lyhyesti avasin erilaisia sodanaikaisia kommervenkkejä, jotka liittyivät mm. postin sensurointiin, postin kulkureitteihin ja postinkulun katkeamisiin. Kuuntelemassa oli ehkä kolmisen kymmentä henkeä, joka mielestäni oli aivan hyvä ”saalis”, vaikka 400 paikkainen auditorio ei näyttänyt mitenkään liian täydeltä – toisaalta olin liikuttunut järjestäjien uskosta esitykseni vetovoimaan! Esitykseni jälkeen samassa sessiossa esiintyi Tampereen Yliopiston tutkija Ilari Taskinen kertoen kenttäpostista. Kolmas puhuja kertoi Lauri Viidan sodan aikaisista kirjeistä.

Yksi asia mikä on varma on se, että kukaan ei enää voi väittää, etteikö M30 filatelialla olisi mahdollista päästä kiinni kaikkein kovimpiin palkintokategorioihin. Nimittäin Hannu Kaupin kokoelma ”Finland M-30 Definitive Series” voitti näyttelyssä suuren kultamitalin pistemäärällä 95 pistettä. Tämä on nyt viimeistään naula kaikkien epäilijöiden (jos sellaisia on enää vähään aikaan ollut) arkkuun. Muiden osallistuneiden M30 filatelistienkin pisteet olivat seuraavat: Jani Taskinen sai perinteisen filatelian kokoelmallaan ”The 1930-1952 Definitive Stamp Issue of Finland” 88 pistettä ja suuren kullatun hopean eli suuren vermeilin, Carl Appelberg postihistoriakokoelmallaan ”Model 1930 Definitive Series” suuren hopean ja 77 pistettä ja allekirjoittanut postihistoriakokoelmallaan ”Postal History of the Finnish Model 1930 Definitive Stamps” suuren vermeilin ja 87 pistettä. Mielestäni tämä oli hyvä saalis M30 merkkimallin kokoelmille. On ilmeistä, että tuomareilla on ollut hyvä näkemys M30 kokoelmista, koska mitään valtavan suuria epäonnistumisia ei mielestäni näiden neljän kokoelman arvostelussa ollut käynyt – aina voidaan keskustella ja spekuloida, mutta se kuuluu lajin luonteeseen. Itse pidän sitä suurena asiana, että merkkimallin kokoelma sai kautta aikain ensimmäisen suuren kultamitalinsa FEPA tason näyttelyssä. Tämä menestys viimeistään sementoi mahdollisuuden muillekin M30 keräilijöille päästä yhtä korkealle.

Yllä: Finlandia 2017 mitalin etu ja kääntöpuoli.

Palkinnot jaettiin kultamitalien ja suurten kultamitalien osalta Palmarés juhlassa ja muiden osalta Tampere Talon pienessä auditoriossa, jossa allekirjoittanutkin vastaanotti palkintonsa. Mitali, jonka kaikki osanottajat saivat on hieno. Mitalien säilytyslaatikkojen sponsoroijana oli Suomen Filateliapalvelu, tästä lämmin kiitos yritykselle ja Tatu Untiselle, jonka päätös tämä ja yrityksen tekemä muukin sponsorointi Finlandia 2017 näyttelylle on ollut, kustannus nimittäin ei ole ollut mitätön, vaan erittäin huomattava. Mitalit suunnitteli taiteilija Pekka Rytkönen ja sen etupuolella on nähtävissä postimerkkejä ja filatelistin välineitä. Takapuolella on peilityyni saaristomaisema, eli maisema joka löytyy 10mk:n Saimaa M30 kuvamerkistä, joka on myös Zeppelin merkin taustamerkkinä. Jopa näyttelymitali perustuu M30 merkkeihin! Mitalin mukana tuli kunniakirja, jossa ilmoitettiin saatu palkintoluokka ilman saatuja pisteitä. Osapisteitä ei osallistujille kerrottu erikseen – tämä on ilmeisesti FEPAn uusi politiikka. Tästä minulla ei ole mitään sen kummepaa positiivista sanottavaa – olisi nimittäin minun mielestäni ihan fiksua kertoa, että minkä osa-alueen osalta kokoelma on mitäkin saanut. Onneksi suomalaiset tuomarit eivät tässä asiassa ole niuhottajia ja uskon, että heidän kanssaan on saanut hyvin selvitettyä miten pisteet ovat jakautuneet ja mihin on tarpeellista kiinnittää huomiota jatkossa. Vanha totuus ”aloita vahvalla materiaalilla, lopeta vahvalla materiaalilla ja esittele vahvaa materiaalia näiden välissä” lienee paras vinkki ajasta iäisyyteen…

Suomalaista menestystä oli Finlandiassa odotetusti paljon – nostan tässä esiin vain muutamia menestyjiä – osallistujia oli tietysti paljon muitakin. Ehkäpä ajankohtaisimmassa ”sarjassa” eli itsenäisen Suomen ensimmäisen käyttösarjan merkkien M17 kokokoelmissa oli kiven kova taso. Tuomarit näkivät, että Turkulaisen Pekka Rannikon kokoelma oli suuren kultamitalin ja 95 pisteen arvoinen – en voi väittää vastaan. Pekan perinteisen filatelian kokoelman suurin vahvuus on mielestäni se, että hän on satsannut rankasti myös postihistoriaan – lähetykset ovat näyttäviä ja vaikeita, mukana on käytännössä niin laajasti kovimmat postihistoriakohteet kuin on mahdollista. Erinomaisen pistemäärän 93 ja kultaa samassa luokassa sai Jukka Mäkipää. Jukalla on mielestäni erittäin kaunis merkkimateriaali – on suorastaan ilo katsoa, kun on todella suurella pieteetillä kerätty kautta linjan huippuleimainen M17 materiaali yksiin kehyksiin.  Markku Koivuniemen hieno M01/M11 kokoelma sai myös kultaa, ansaitusti. Markku oli käyttänyt taitavasti myös A3 sivuja siellä, missä niitä tarvittiin. Kokoelma oli huolitellusti rakennettu ja sisältää huiman materiaalin. Olisi väärin olla mainitsematta Erkki Toivakkaa, jonka kokoelma on aivan jäätävän kova – ensimmäinen kehys vuoden 1856 viiden kopeekan merkeistä ei jätä mitään arvelujen varaan. Muutenkin materiaali on käytännössä parasta mitä rahalla saa. Palkintona suuri kultamitali. Veli-Heikki Nieminen keräsi suuren vermeilin ja 87 pistettä Zeppelin kokoelmallaan – huomionarvoista on, että aiemmin maailman parhaana Zeppelinin Itämeren lentoa kuvaavana kokoelmana pidetty Anthony Sheehanin kokoelma sai samat pisteet. Veli-Heikin A3 sivuille monteerattu kokoelma oli siisti ja huoliteltu. Väitän, että Veli-Heikillä on varaa parantaa ”helpostikin” siinä, missä Sheehan joutuu tekemään fundamentaalisia muutoksia esitykseensä saadakseen korkeampia pisteitä jatkossa.

Yllä: Palkintojen jako meneillään – vastaanottajana Turkulainen M54 kokoelmallaan osallistunut Asko Haahtela. Haahtela ja Forssan M54 mies Kari Tapola saivat kumpikin M54 perinteisen filatelian kokoelmillaan suuren vermeilin. Haahtelan 86 pistettä lienee kaikkien aikojen korkein pistemäärä, joka M54 kokoelmalla on saavutettu kansainvälisessä näyttelyssä. Tapola jäi tästä vain pisteen – eli hyvin pyyhkii tämänkin käyttöemerkkimallin näyttelyfilatelialla.

Jos jotakin keskusteltavaa pitää nostaa arvosteluissa esiin, niin jälleen kerran tähän kategoriaan kuuluu itseoikeutetusti Esko Seitsosen ison vermeilin ja 87 pistettä saanut postihistoriakokoelma ”Effects of the WWII to letter mail and transit connections between Finland and the British Empire”. Niille, jotka aiheen ja aikakauden postihistoriasta jotain tietävät ja ymmärtävät näkemänsä ei jäänyt mitään epäselvyyttä siitä, että Esko on kerännyt kokoelmaansa aivan huiman materiaalin. Erityisesti kylmiä väreitä laittaa liikkeelle Petsamon kautta kulkeneen postin ”osasto” – käytännössä kokonainen kehyksellinen Petsamon kautta tullutta ja mennyttä postia – niin Suomesta, Norjasta, Ruotsista, Latviasta, Eestistä lähtenyttä kuin Petsamon kautta tulluttakin ja Suomen kautta eteenpäin mennyttä. Huvituin suuresti, kun käytännössä saman kehyksen toisella puolella eräs Ruotsalainen keräilijä esittää omassa kokoelmassaan aivan pokerina, että ruotsalaista postia ei Petsamon kautta kulkenut, vaikka Eskolla on Englantilaisten kaappaamasta Petsamosta lähteneestä laivasta takavarikoitua ja sensuroitua Ruotsalaista postia näytillä – eli kiistämätön todiste päin vastaisesta. Kävin Eskon kokoelmaa sunnuntaina läpi erään pääasiallisesti Belgian Kongon postihistoriaa keräävän brittiläisen herrasmiehen kanssa ja hän oli pyörällä päästään useammasta kohteesta – luuli, että sellaisia ei ole olemassakaan, kun on kuulemma itsekin yrittänyt viimeiset kaksikymmentä vuotta aktiivisesti etsiä eikä ole näkynyt. Mutta Eskolla oli samassa kehyksessä useampia. Ymmärrän tuomarien tuskan Eskon kokoelman kanssa, sillä aihe on vaikea – pitää tuntea erittäin paljon Suomen postihistoriaa ja sodan aikaisia postin kulkureittejä, joiden dokumentointi on hyvin vaikeaa. Lisäksi on hyvin vaikeaa arvioida kohteiden harvinaisuutta, sillä Esko ei käytännössä ole suostunut ilmaisemaan kohteiden harvinaisuutta kokoelmassaan – etulehdellä taitaa lukea suurin piirtein, että ”on siellä varmaan joku hyväkin kohde”. Tämä perin juurin suomalainen vaatimattomuus ei toimi kansainvälisessä näyttelyssä, jossa esimerkiksi estottomat ruotsalaiset kehuvat kokoelmassaan esillä olevia pornolehtiä ja monteeraavat mahdottoman hienosti ja värikkäästi. Olisi myös tärkeää tuoda kokoelmassa esiin, että on osallistunut nimen omaan tätä aikaa käsittelevien taksojen kirjoittamiseen uudessa taksakirjassa, jotta tutkimuspisteet nousisivat tappiin. Ei tämäkään asia siis pelkästään tuomarien piikkiin mene, mutta mielestäni materiaali Eskolla on niin kova, että se on kullan arvoinen. Tämä on kuitenkin vain minun henkilökohtainen mielipiteeni. Kaiken kaikkiaan tuomaritoiminta oli mielestäni hyvää niiden kokoelmien osalta, joita itse kävin tarkemmin katsomassa – jälleen suuren kullan kokoiset kiitokset näyttelyjen aliarvostetuimman työn tekijöille, joiden työ kuitenkin on ratkaisevassa asemassa kokonaisuuden kannalta!

Finlandiassa oli paljon nähtävää ja mukaan tarttui myös jonkin verran kohteita. Näistä myöhemmissä postauksissa. Samaten näyttelyn yhteydessä järjestettiin Suomen Filateliapalvelun huutokauppa – siitäkin vielä myöhemmin lisää.

7.6. tarkennettu Suomen Filateliapalvelun sponsorointiasiaa; SFP toimi näyttelyn filateelisena pääsponsorina

HTO Huutokauppa 38 – Toukokuussa

By

HTO huutokaupat järjestivät 38. huutokauppansa toukokuussa, juuri ennen Finlandia 2017 tapahtuman alkua. Näyttelyyn osallistuvien keräilijöiden kannalta tilanne saattoi jo olla se, että tästä huutokaupasta ei apuja olisi tiedossa, sillä mikäli kohteita ei hakisi paikan päältä eivät ne ehtisi enää mukaan kokoelmaan. Allekirjoittanut ei ollut tämän varaan laskenut, vaikka mielenkiinnolla huutokauppaa seurasikin. Itse asiassa olin pohtinut asiaa siltä kantilta, että koska Finlandia 2017:n tuomareille oli jo kuukausia aikaisemmin toimitettu kokoelmasta scannatut kuvat olisi hyvin epätodennäköistä, että viimehetken muutoksilla olisi juuri minkäänlaista vaikutusta arvosteluun. Vaikka huutokauppa ehkä siis oli ”liian myöhäinen” suurta näyttelyä ajatellen oli tarjolla silti kiinnostavia M30 kohteita.

Yllä: Palloileva leijona (kuva HTO huutokaupoilta)

Filateliapuolella myytävänä oli aika monta kohdetta, joissa oli useampia M30 merkkejä samassa kohteessa – mm. suojareijitettyjä, loistoleimattuja ja siirtymiä – lähtöhinnat oli laitettu maltillisiksi. Kohteet menivätkin kaupaksi. Mitään varsinaisia kanuunakohteita ei merkkipuolella ollut myytävänä. Kiinnostavia olivat 20mk postitalomerkin tarttuma, joka myytiin 10 euron limitillä ja ns. ”palloileva leijona” eli tunnettu 1mk vihreän leijonamerkin kuvakevirhe.

Yllä: Vapaakirje pikana, vain pikalisä maksettu. Hyvä 30mk linja-auto merkin yksittäiskäyttö. Myyntihinta 20 euroa. (kuva HTO huutokaupoilta)

Postihistoriapuolella kiinnostavia kohteita oli myytäviä useampiakin. Yksi kiinnostava oli kotimaan vakuutettu kirje, jolle oli maksettu lakkaus ja vakuutusarvon laskenta. Näitä tavataa aina silloin tällöin ja vakuutetut kirjeet, joille näitä lisäpalveluita on maksettu ovat paljon parempia kuin ns. perustavara. Myytävänä oli myös kolmen markan keltainen leijona single postikortilla. Kohteen lähtöhinta oli 30 euroa eikä se mennyt kaupaksi. Kuten hyvin tiedetään postikortin taksainen 3mk keltainen kotimaassa on hyvä kohde – tässä ei kuitenkaan ollut kysymys postikortin taksasta, vaan sen jälkeisestä painotuotteen taksasta, joka sekin oli 3 markkaa. Nämä painotuotteet eivät suinkaan ole yhtä vaikeita kuin postikortit samalla merkillä. Kotimaan (ja Pohjoismaisten) postikorttien taksa oli mahdollinen merkillä vain noin kaksi kuukautta. Tämä asia näköjään tunnetaan eikä kukaan ”polttanut näppejään”.

Ehkä paras kotimaan kohde oli vuonna 1955 lähetetty vapaakirje, johon oli maksettu erikseen pikalisä. Vapaakirjeoikeuden omaavilla yhteisöillähän oli oikeus lähettää postia ilman postimaksua, mutta mikäli haluttiin käyttää lisämaksullisia palveluita tuli nämä maksaa. Tässä tapauksessa lähettäjä, Pohjois-Karjalan Metsänhoitolautakunta on halunnut lähettää kirjeen pikana ja maksanut pikalisän. Lähettämisen aikaan pikalisä on ollut 30mk. Tällaisia vapaakirjeen pikalisiä tunnetaan jonkin verran, ne eivät kuitenkaan ole jokapäiväisiä. Vaikein lisämaksullinen palvelu vapaakirjeille lienee lentolisä. Ehiöpuolella oli myytävänä pikapostikortti, joka oli maksettu samaisella 30mk linja-auto merkillä – pikapostikorttikaan ei ole erityisen tavallinen tuttavuus ja kyseinen ehiökortti oli 20€ hinnallaan mielestäni edullinen ostos, tämä oli myös kohteen limitti. Erien joukossa oli yksi kiinnostava kenttäpostia sisältävä erä, jonka yksi kuvista oli hyvästä M30 kohteesta – kirjeestä, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle, koska kenttäpostia sai lähettää lähettämisen aikaan vain kenttäpostimerkein. En tätä erää kuitenkaan uskaltanut huudella, koska näkemättä en voinut tietää olisiko siinä mitään muuta minulle.

Yllä: Kiinnostava kenttäpostikohde erästä – kirje leimattu ”Takaisin lähettäjälle käytettävä kenttäpostimerkkejä” (kuva HTO huutokaupoilta)

Pohjoismaihin menneitä kohteita ei ollut montakaan ja niiden joukossa ei minua kiinnostavia, Eurooppaan ja Euroopan ulkopuolelle sitä vastoin oli myytävänä ja mukana oli kiinnostaviakin kohteita. Minua henkilökohtaisesti kiinnosti eniten kohde #418, jonka kohdeseloste kuului seuraavasti: ”3½mk sininen kuorella Englantiin -38 ja Itävaltaan -42” ja joka sisälsi siis kaksi 3½mk sinisellä singlellä maksettua ulkomaan kirjettä. Yritin tihrustaa kuvasta, että mikähän päiväys vuoden 1942 kuorella oli ja olin mielestäni vakuuttunut, että se olisi jotakin syyskuussa 1942 ja päätin ostaa kohteen. Olin positiivisesti yllättynyt, kun kohde lohkesi limitillä. Tarkempi tarkastelu kotona osoittikin, että olin tihrustanut oikein ja päivämäärä on 15.9.1942 – eli hyvin mielenkiintoisena aikana. Mielenkiintoisena siksi, että syyskuun alussa 1942 kotimaan kirjeen perustaksa nousi 2,75 markasta 3½ markkaan – tämä vaikutti tietysti kaikkiin Suomen kanssa postisopimussuhteessa oleviin valtioihin menevän postin hintoihin – tuohon aikaa näitä olivat Pohjoismaat, Viro ja Latvia sekä tärkeänä Saksa (valloituksineen) ja Unkari. Lisäksi kun tiedetään, että ensimmäisen luokan kirjeen taksa ulkomaille nousi 4½ markkaan vasta 1.10.1942 huomataan, että kirjeen taksa ”kaikkialle” oli sama 3½mk kyseisen syyskuun ajan.

Yllä: Kohteen 418 kuva. Minua kiinnosti erityisesti ylempi kuori. (kuva HTO huutokaupoilta)

Kun oli tehty lisäksi päätös painaa 75p oranssi leijonamerkki, jotta voitaisiin loppuunkäyttää mahdollisimman paljon Postin varastoissa olevia 2,75mk merkkejä ennen kuin uusi 3½mk oliivi julkaistaisiin oli tilanne se, että syyskuun ajan 1942 oli sininen 3½mk merkki ainoa M30 merkki, joka yksin sopi kaikkiin maihin meneviin ensimmäisen painoluokan kirjeisiin. Kyseessä oli siis aikamoinen uusrenessanssi tälle merkille, jonka painoerä oli jo käytännössä loppu. Kyseisen kohteen toinen kuori siis oli kuin olikin lähetetty juuri tänä aikana ja vieläpä Itävaltaan, joka oli yhdistynyt Saksan kanssa (Anschluss) ja näin kuului Saksan kanssa tehdyn postisopimuksen piiriin. Kysymyksessä on hyvä ja mielestäni kokoelmakelpoinen knoppi. Kun kuori on vielä sensuroitu Suomessa on se jopa hyvä näköinenkin. Hyvien kohteiden ei välttämättä tarvitse maksaa maltaita!

Yllä: Ranskaan lähetetty 4½mk sininen single vuodelta 1943 lokakuulta. Saksan ja Suomen sensuurit. Oikea taksa. (kuva HTO huutokaupoilta)

Harmaan 60 pennin leijonamerkin parilla lähetetty postikortti Englantiin ei mennyt kaupaksi 40 euron lähtöhinnallaan. Minunkin mielestäni lähtöhinta oli nykymarkkinassa liian korkea, vaikka kyseessä oleva käyttö on yksi 60p harmaan merkin parhaista. Tälle merkille, jonka painamiselle ei tunnu löytyvän mitään järkeviä perusteita, ei ole oikeastaan mitään hyviä käyttöjä – singlekohteitahan merkille ei ole mahdollista olla, pl. sattumankauppaa tulleet lunastukset. Toinen sininen leijonakuori, 4½mk sinisen leijonan yksittäiskäyttö Ranskaan vuodelta 1943 myytiin hintaan 72 euroa, eli kohtalaisen edullisesti. Nämä 4½mk siniset singlet ovat hyviä kohteita.

Yllä: Pikalentokirje (<10g)  7.8.1946 Helsingistä Yhdysvaltoihin – ei sittenkään niin kovin helppo taksayhdistelmä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk + pikalisä ulkomaille (16.1.1946 – 31.12.1946) 15,00mk + lentolisä (vyöhyke 6) Yhdysvaltoihin (24.10.1945 – 31.12.1946) 22mk (2x) = 69,00mk. (kuva HTO huutokaupoilta)

Euroopan ulkopuolelle menneistä kohteista mainitsen Yhdysvaltoihin menneen pikalentokirjeen vuodelta 1946. Kirje ei sinänsä vaikuta mitenkään erikoiselta, mutta oman rajatun kokemukseni perusteella tiedän, että lentopikakirjeet eivät ole kovin yleisiä. Kirjattu lento on yleisempi yhdistelmä. Kohteen lähtöhinta oli 10 euroa ja se myytiin hintaan 20 euroa. Tässä kohteessa hyvää oli 50mk Tampere merkki, jonka käyttö sellupaperilla (tilauserä 668), kuten tällä kirjeellä oleva merkki luultavasti on, on hiukan parempi kuin tämän jälkeen tulevien erien. Ensimmäinen vuonna 1942 painettu tilauserä on hyvinkin nihkeästi löydettävissä hyvillä lähetyksillä vähääkän paremmilla leimoilla.

Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen huutokauppa, vaikkei mitään uskomattomia kanuunoita ollutkaan liikkeellä.

Kaikkien M30 kohteiden tie ei vie Roomaan

By

Allekirjoittanut suoritti miellyttävän työmatkan Roomaan, ikuiseen kaupunkiin, kuten sanonta kuuluu. Tämän matkan yhteydessä jäi sen verran vapaa-aikaa, että pystyin tekemään kirurgisen hyökkäyksen muutamiin postimerkkiliikkeisiin, joita Rooman keskustassa on, ehkä yllättäävääkin kyllä, useita. Yritin Internetin kautta löytää liikkeitten tietoja ja sitä kautta selvittää hotellini lähellä olevien liikkeiden sijaintia. Parhaaksi keinoksi osoitautui Google Maps palvelu, josta saa nettiin sijaintinsa ilmoittaneiden liikkeiden paikat karttapohjalla – yksittäisten liikkeiden metsästäminen erikseen verkkosivujen kautta ei ollut hedelmällistä. Käytännössä kirjoitin Google Mapsiin hakukentäään ”filatelia roma” ja tällä haulla löysin liikkeitä helposti.

Yllä: Google Mapsin hakutulos – hotellini oli Terminin rautatieaseman lähellä. ”Tutkittu alue” on kartan vasemmalla puolella alaneljänneksessä.

Koska aikaa oli rajatusti pohdin, että haluaisin mennä liikkeisiin, jotka ovat toisiaan lähellä ja lähdin heti aamusta etsimään. Saavuin ennen yhdeksää ensimmäisen liikkeen kohdalle ja huomasin, että kiinniähän se oli. Liikkeen aukioloaikoja ei ovella näkynyt, koska eteen oli vedetty italialaiseen tyyliin metallinen alasvedettävä paljeovi. Totesin, että käyn kahvilla ja tulen takaisin hiukan myöhemmin. Tämä itsellenikin mieluisa strategia toimi ja vaikka olin valinnutkin toisen liikkeen ”ensimmäiseksi uuden yrityksen kohteeksi” oli se auki.

Yllä: Filatelia Santa Maria Maggioren fasadi. Lyhyen kävelymatkan päässä Terminin rautatieasemalta, jonka välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös Rooman paikallisbussien suuri terminaali. Kartassa vasemmalla alhaalla.

Ensimmäinen liike oli nimeltään Filatelia Santa Maria Maggiore, joka sijaitsee Santa Maria Maggiore – kirkon lähellä. Tämä kirkko on yksi Rooman tärkeimmistä kirkoista ja vaikka se sijaitsee Italian valtion alueella sen omistaa Vatikaani. Nimestä voidaan nähdä, että kirkko juhlistaa neitsyt Mariaa Jeesuksen äitiä ja kirkon rakentaminen juontaa juurensa siis Efesoksen kirkolliskokoukseen vuonna 431, jolloin päätettiin, että Maria on virallisesti Jeesuksen (jumalan) äiti. Vaikka kirkko onkin yksi tärkeimmistä Roomassa ei tämä postimerkkiliike ole yksi M30 keräilijän tärkeimmistä lähteistä – nimittäin liikkeen omistaja, joka ilmaantui takahuoneesta saapuessani sisään kertoi heti, että yhtäkään italialaiselle ulkomaalaista postimerkkiä ei talosta löydy. Liike keskittyy filateliaan ja Italian tasavallan aikaiseen postihistoriaan, eli käytännössä vuoden 1946 jälkeiseen aikaan. Totesin, että minulla on kovin vähän asiaa tähän liikkeeseen ja kysyin, että tuntisiko omistaja lähimaastossa muita liikkeitä ja pieneksi yllätyksekseni hän kertoi, että sadan metrin päässä olisi toinen liike, tien yli ”alas notkoon” ja teiden risteyksessä…. eli aivan loistava vihje. Ohjeita noudattamalla löytyikin toinen liike (jota ei Google Maps tunne!).

Yllä: Toinen löytämäni liike Via Urbanan varrella. Oven yläpuolella lukee italiaksi ”Collezionismo” eli suomeksi keräily.

Toinen liike oli kooltaan kohtalaisen pieni, huone ja takahuone ja sitä pyörittää sympaattisen oloinen vanhempi roomalainen mieshenkilö. Juttelin hänen kanssaan tovin Rooman filateliatilanteesta ja hän kertoi, että vaikka touhuilu on vähentynyt on olemassa erittäin vahva ”kovan filatelian ja keräilyn ydin”, eli aivan samalla tavalla kuin Suomessakin on hyvän tavaran menekki pysynyt, siinä missä edullisemman yleisen tavaran menekki suorastaan loppunut. Surukseni hän kertoi, että pakkaa kaiken ulkomaisen materiaalin laatikoihin ja myy pois laatikoittain – liikkeessään hän pitää vain italialaista materiaalia. Hänellä oli hieman postihistoriaakin, mutta ei mitään minua kiinnostavaa. Herra kertoi, että hänen mielestään paras paikka löytää postihistoriaa Roomasta on käydä erilaisilla ulkoilmamarkkinoilla erityisesti Via Del Corson (Rooman pää ostoskatu) varrella porttikongeissa ja italialaisittain rakennettujen ”lippojen” alla – eli kävelytiet rakennettiin ”talojen fasadin alle” kaarien alle, jotta ihmiset pystyvät kävelemään kastumatta sateella. Tämä saatiin toteutettua siten, että talot, jotka rakensivat tällaiset kaaret (portico italiaksi) saivat tuntuvan veronalennuksen. Näitä kaarten alla olevia jalkakäytäviä löytyy erityisesti Bolognasta, jossa käytännössä koko keskikaupungin alueella voi kävellä niiden alla. Ikävä kyllä minun ollessani paikalla ei kyseisiä markkinoita ollut käynnissä. Toinen tunnettu markkinapaikka, josta herra kuitenkin sanoi, että ”ei ne parhaat kauppiaat siellä ole”, on Porta Portesen alueella oleva ”antiikki ja wanhantavaran markkina” joka sunnuntaisin. Vinkkinä Rooman kävijöille.

Yllä: Philatelia Fischer – liikkeen ikkuna. Kyseessä ns. ”kissankokoiset kirjaimet”.

Viimeiseksi palasin ensin scouttaamani liikkeen ovelle, joka tällä kertaa avautui asiakkaalle. Kyseessä on Philatelia Fischer niminen liike, joka on ilmeisen etabloitunut liikeyritys, sillä tilat ovat erinomaisen hienot, isot ja työntekijöitä on neljä. Fischer julkaisee myös luetteloa, jossa on parasta aikaa myynnissä olevia parempia kohteita – käsittääkseni myyntiä on myös verkossa. Liikkeen perustaja on Daniele Fischer, joka ei kuitenkaan itse ollut paikalla. Kysyin tietysti heti kärkeen, että löytyykö ulkolaista postihistoriaa ja heti alkoivat myyjättären silmät pyöriä päässä ja negaatio-ilme löytyä naamalle, kunnes totesin, että kiinnostaisi päästä ”pläräämään laatikoita”, jolloin uskoa asiaan löytyi niin paljon, että sain eteeni kaapista löytyneen laatikon, jossa oli noin tuhat kuorta. Pääosin Italiaa, mutta myös silloin tällöin muuta. Näitä laatikoita oli itse asiassa tusinan verran. Tavara oli selvästi ”paremmin läpikäytyä” ja jokainen lähetys omassa muovikuoressaan. Hinnat alkoivat kolmesta eurosta, eli aivan täyttä tauhkaa ei myynnissä ollut. Yli 90% materiaalista oli italialaista, kaikilta aikakausilta. Yhtäkään suomalaista kohdetta en löytänyt.

Yllä: Fischerin liikkeessä on näytillä kirjapainantaan (ilmeisesti postimerkkien painantaan) käytettyjä wanhoja painokoneita. Tämä kuva on otettu liikkeen vielä ollessa kiinni, mutta liikkeen sisällä koneita on useampia.

Siitä huolimatta, että suomalaisia saati sitten M30 kohteita ei löytynyt sorruiin keräilijän helmasyntiin, eli ”ilman mitään en kotiin lähde”-syndroomaan ja  ostin joitakin kiinnostavalta vaikuttavia kohteita. Nämä ostetut ovat sekalaista seurakuntaa ja olen tässä kohtaa noin 99% varma siitä, etten koskaan tule niistä rahojani saamaan takaisin. Laatikoita läpikäydessäni tuli sisään kaksi venäläistä keräilijää, he kyselivät kovasti venäläisiä merkkejä ja myyjät, joiden englannin kieli on sieltä huonoimmasta päästä olivat jo sanomassa pelkkää eitä, kunnes kerroin heille mitä miehet kaipasivat – tavaraa löytyi ja herrat ostivat suurehkolla summalla klassista Venäjää. Mainostin heille Finlandia 2017 näyttelyä ja oli ilmeistä kiinnostusta, kertoivat käyneensä Thaimaassa isossa näyttelyssä – eli harrastavat selvästi filateliaan liittyvää lomailua, tai ainakin lomaillessaan yhdistävät filatelian matkoihinsa. Nähtäväksi jää, että tapaanko herrat Tampereella uudelleen. Tästä huomataan yksi asia mikä Italiassa on vaikeuttava tekijä – yhteinen kieli; vaikka nuori polvi italialaisia osaa jonkin verran englantia ei ole kuitenkaan mitenkään selvää, että sitä osataan hyvin. Tämä on muuttumassa, sillä yli 600 tuhatta italialaista asuu ja työskentelee pelkästään Englannissa (UK:ssa) ja palatessaan he yksistään muuttavat kovasti italialaista kieliosaamista. Italiassa tunnistetaan tämä asia, eli ”miten tämä porukka saadaan palaamaan” yhtenä tulevaisuuden haasteena. Autettuani Fischerin myyjättäriä tekemään hyvät kaupat he tarjosivat minulle kahvit.

Voidaan todeta tämän rajoittuneen löytöretken osalta, että ”kaikkien M30 kohteiden tie ei todellakaan vie Roomaan” – itse asiassa suomalaisen postihistorian löytäminen Italiasta on isommassakin kuvassa osoittautunut erittäin vaikeaksi. Roomassa kuitenkin on puolensa, nimittäin jos ei tuijota vain eteensä asfalttiin näkee kaksi ja puolituhantisen läntisen sivilisaation historian avautuvan eteensä.

Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 2

By

Jatkan Finlandia 2017 kokoelman esittelyä neljännellä videolla. Kotimaan painotuotteilla jatketaan.

Finlandiasta tuli ilmeisesti viimeinen ennen näyttelyä julkaistava lehdistötiedote (numero 32), jossa yksi minunkin kohteeni on näytillä. Finlandian lehdistötiedotteisiin pääsee tästä linkistä – uusinkin tiedote tullee sinne piakkoin.

Päivitys 27.4.2017: videosarjan viides osa, jossa mm. käydään läpi Pohjoismainen postisopimus ja Suomen ja Viron välinen bilateraalinen sopimus.

 

Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 1

By

Finlandia 2017 suurnäyttely on jo kulman takana ja osallistujat tekevät viimeisiä viilauksia kokoelmiinsa, myös allekirjoittanut on joutunut purkamaan muutamia sivuja ja korjaamaan monteerauksia uusien kohteiden tullessa kokoelmaan. Näyttelyn arvostelu perustuu osittain (suurelta osin) etukäteen lähetettyihin kokoelmakuviin, joihin tuomareilla on mahdollisuus tutustua ajan kanssa – itse näyttelyssä on jokaista kokoelmaa kohti vain vähän aikaa. Itse osallistun malli 1930 merkkien postihistoriaa esittelevällä kokoelmallani, jonka nimi on muuttunut muotoon ”Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps” eli suomennettuna ”Suomen malli 1930 käyttösarjan postihistoria”. Kokoelma tulee olemaan esillä postihistorialuokassa viisikehyksisenä. Kuten kokoelman nimestäkin käy ilmi on sen tarkoituksena esitellä mallin 1930 postihistoriaa koko merkkimallin käyttöajalta 1930-1962. Kokoelma on jaettu neljään osaan, joista ensimmäisessä esitellään paikallispostia ja kotimaan postia, toisessa postia Pohjoismaihin ja erillisten Suomen ja muiden valtioiden välisten postisopimusten perusteella hinnoiteltua postia, kolmantena postia Euroopan maihin ja Euroopan ulkopuolisiin maihin ja lopuksi neljäntenä erilaisia M30 merkein maksettuja lisämaksuja ja postin tarjoamia palveluja. Jokaisen kokonaisuuden sisällä esitellään LC (Lettrés et Cartes, kirje ja korttiposti), AO (Autres Objects, muut lähetyslajit) ja pakettiposti erikseen.

Yllä: Kokoelman etusivu, joka aukeaa klikkaamalla suuremmaksi.

Olen rakentanut kokoelmaan neliportaisen harvinaisuusluokittelun, jota tuon esiin ”tähtimerkinnöillä” ja paksunnetuilla ja kaksoiskehyksillä. Erittäin harvinaiset kohteet (very rare) on merkitty neljällä tähdellä ja paksunnetulla kehyksellä, harvinaiset (rare) esitellään kolmella tähdellä ja kaksinkertaisella kehyksellä. Erittäin vaikeat (very scarce) ja vaikeat (scarce) kohteet on esitelty tavallisilla ohuilla kehyksillä ja kahdella tai yhdellä tähdellä. Olen lähtenyt siitä, että erittäin harvinaisia tai harvinaisia ovat vain ”aidosti harvinaiset” kohteet, joita tunnetaan alle kymmenen tai ne ovat Hannu Kaupin kirjassa mainitussa M30 harvinaisimpien kohteiden listassa. Merkinnät kokevat jonkinlaista inflaatiota, sillä viiden kehyksen kokoelmaan ei ole mahtunut mukaan tavallisia kohteita lainkaan. Olen yrittänyt kertoa selostusteksteissä, jos jokin kohde on esimerkiksi sellainen, että vastaavia tunnetaan vain muutamia. Tämä on sitä ”harvinaistamista”, jota tulee harrastaa, jotta tuomarit pysyvät perässä siitä, että onko kokoelmassa mukana ns. ”hyvää tavaraa”. Tampereen näyttelyssä olen siinä hyvässä asemassa, että mukana postihistorian tuomarina on Ari Muhonen, joka ymmärtää M30 postihistoriasta paljon. Jokainen ymmärtää, että ulkomaille näyttelyyn vietynä olisi todennäköistä, että tuomaristossa ei ole ketään, joka tietäisi M30 aiheesta mitään ja näin ollen arviot perustuisivat hyvin pitkälti tuomariston valistuneisiin arvauksiin, jotka vuorostaan perustuvat heidän omaan kokemukseensa muilta postihistorian aloilta.

Yllä: Kuva kokoelman ensimmäisestä kehyksestä. Keskellä kaksi A3 kokoista sivua, joita ympäröivät A4 sivut

Käytössä on ”kaksoisotsikointi”, jonka ajatuksena on tuoda katsojalle nopeasti esiin ”kokonaiskuva” sivun kohteista. Pääotsikokko kertoo minkälaisesta postista on kysymys (LC, AO, paketti) ja minnepäin sivun lähetykset ovat kulkeneet (kotimaa, Pohjoismaat / sopimusvaltiot, Eurooppa ja Eur. ulkopuoliset maat) ja toisaalta kakkostason otsikolla kerrotaan kohteesta pääasiat. Kohteen alla olevaan kohdekuvauksen tekstiin ei ole ”pakko” tutustua, jotta voi nopeasti ymmärtää mistä on kysymys. Kohdekuvauksessa kerrotaan tarkasti kohteen taksa ja muita detaljeja. Useiden kohteiden kohdalla olen käynyt lisäksi selostetekstillä läpi kohteeseen liittyviä ”muita mielenkiintoisia asioita”. Itse sivut ovat A4 kokoisia, mutta olen laittanut mukaan myös A3 kokoisia sivuja, eli kyseessä on jonkinlainen sekasikiö. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta ehkäpä hulluuteen sisältyy jotain järkeäkin, nimittäin A3 sivujen asettelu on kehyksen keskellä ja niitä ympäröivät A4 sivut. Tietääkseni tällaista ratkaisua ei olla ennen nähty. Ajatukseni on, että jokaisessa kehyksessä on kaksi A3 sivua, joilla esitellään jokin kehyksellä esiteltävään materiaaliin liittyvä erikoisuus tai kokonaisuus – ikäänkuin teema. Tämä on antanut hieman lisää liikkumatilaa kokoelman ”kerronnassa”. Koska A3 sivut ovat kehyksen keskellä ja näin ollen keskeisellä paikalla olen myöskin yrittänyt sijoittaa niille mukaan erityisen hyviä kohteita.

Yllä: Kokoelmaa läpikäyvän videosarjan ensimmäinen osa

Ajattelin kokeilla myös jotain uutta liittyen näyttelyfilateliaan ja äänitin videon, jossa käydään läpi kokoelmaa alkaen sen alusta lähtien. Ensimmäinen video käy läpi paikalliskirjeitä ja hieman kotimaan postia ja kestää noin puolisen tuntia. Tarkoituksena on videoida koko kokoelman esittely siten, että ehkäpä samoihin aikoihin, kun Finlandia 2017 alkaa olisi esittelyvideosarja valmis.

Yllä: Kokoelmaa läpikäyvän videosarjan toinen osa

Yllä: Kokoelmaa läpikäyvän videosarjan kolmas osa

Merkki Albertin 53. ja Vaasan Filatelistien 76. huutokauppa

By

Jälleen on myyty tavaraa, tällä ketaa Merkki Albertin ja Vaasan Filatelistien toimesta. Olin jättänyt muutamia huutoja, mutta munasin loppukahinat niinkin yksinkertaisesta syystä, että väsyneenä unohdin. Tällaista sattuu, onneksi myytävänä ei ollut minua henkilökohtaisesti niin paljon kuumotavia kohteita, että olisi tapahtunut unohduksen jälkeistä sulamista. Aloitan Merkki Albertin annista ja sitten siirryn Vaasan Filatelistien huutokaupan ruotimiseen. Merkki Albertin huutokaupassa oli satayksi kohdetta myytävänä malli 1930 osastossa. Mukana oli filateliaa ja postihistoriaa.

Yllä: Harvinainen ehdote M30 5mk Olavinlinna-merkistä. Suuresta osasta olemassaolevista ehdotteista on leikattu reunat pois.

Filatelian puolella oli kaupan huomattava määrä arkkeja ja tyypillisesti loistoja, Loistojen lähtöhinnat vaihtelivat kympistä viiteentoista euroon ja niistä meni alle puolet kaupaksi. Mielestäni 15 euroa yleisemmästä M30 loistosta on tänä päivänä aika paljon pyydetty, toisaalta huutokaupoista voi rahalla napsia pois puuttuvia loistoleimattuja ilman työtä – siitähän näissä osittain maksetaan. Jälleen myytävänä oli myös merkkimallin ehdote, tällä kertaa 5mk Olavinlinna-merkin ehdote, josta oli leikattu ns. ”isot reunat” pois. Näitä leikattuja ehdotteita tunnetaan jonkin verran. Lähtöhinta oli 75 euroa ja tällä hinnalla ehdote menikin kaupaksi. Muitakin ehdotteita tai ”koevedoksia” oli myytävänä – nimittäin levyllinen liimattomia hammastamattomia M30 leijonamerkkejä seitsemästä arvosta myytiin 30 eurolla, joka mielestäni oli erittäin alhainen hinta. Kohdeselosteessa luki ”epävirallisia hammastamattomia M30 pareja 6 kpl ja irtomerkki” – nämä kuitenkin, kuten aiemminkin olen kirjoittanut ja kuten Hannu Kauppi kirjassaan toteaa, eivät ole epävirallisia. Myynnissä levyllinen oli osastossa ”kokoelmat ja erät” mikä saattoi olla hieman huono paikka. Hammastamattomia liimoitettuja merkkejä myytiin 5mk arvoista – keltainen hammastamaton pari meni kaupaksi limitillä 20 euroa ja hammastamaton 5mk violetti pari (jossa näkyy arkkinumero) hintaan 27 euroa. Täytyy sanoa, että kaiken kaikkian M30 filatelian hinnat ovat erittäin alhaalla. Muutama tarttuma ja siirtymäkin oli myynnissä, nämä jäivät joko myymättä tai menivät limitillä. 9mk punaisen M30 leijonamerkin yläoikea sokkohammas oli myytävänä 15 eurolla ja jäi myymättä – muistan, että tällainen on ollut myytävänä aiemmin ja meni tuolloin kympin pohjahinnalla.

Yllä: Stettinissä 1938 leimattu M30 5mk olavinlinnamerkki. Kyseessä on laivalta lähetetty posti.

Myytävänä oli myös Stettinissä leimattu 5mk Olavinlinna, joka myytiin jälkimyynnissä pohjahinnalla, sekä joitakin siirtymiä M30 leijonamerkeistä – näiden myynti oli nihkeää. Stettin leimaus on kokoelmaan sopiva ja kertoo höyrylaivapostin historiasta – S/S Ariadne kulki reittiä Helsinki – Tallinna – Stettin ja kuljetti matkustajia, postia ja tavaraa Suomen, Viron ja Saksan välillä. Nykyään Stettin on osa Puolaa ja kaupungin nimi on Szczecin – neljä perättäistä konsonanttia siis kaupungin nykynimessä. Tästä oli muistaakseni juttua uusimmassa Suomen Postimerkkilehdessä. Muutama suojareitteinen merkkikin oli kaupan, sekä joitakin kohtalaisen hyviä tilapäisyyksiä (roskien aiheuttamia kuvakevirheitä).

Yllä: Sokeainlähetys Rauman sisällä 21.12.1942. M30 25p ruskea, 5p ruskea ja 10p harmaa leijona, yhteensä 40 penniä. Kirjoitettu joulutervehdys sokeainkirjoituskoneella selkokielisenä. Merkkien yläreunat rispaantuneet. Taksa: Sokeainkirje (1.9.1942 – 30.6.1945) 0,40mk.

Postihistoriapuolella oli myytävänä vain vähän kohteita. Myytävänä oli kaksi sokeainkirjettä, joista kumpikin hiukan heikonlaisia. Nimittäin toinen sokeainkirjeistä oli väärätaksainen ja toisen, 40 pennin taksaisen, merkit kiinnitetty aivan kuoren yläreunaan ja siksi merkkien yläreunojen hammastukset olivat menneet ”pieleen”. Lähtöhintaa kummallekin sokeainkirjeelle oli näistä ongelmista huolimatta laitettu runsaanlaisesti – kokonaiset kaksisataa euroa. Sokeainkirjeitä on ollut M30 merkein neljällä eri taksalla eri aikoina, 30p, 40p, 50p, ja 1mk. Kaikki taksat (ja sokeainlähetykset yleensä) ovat vaikeita ja harvinaisia.

Yllä: Myytävänä olleen sokeainlähetyksen aitoutustodistus, josta kohteen yhteydessä ei mainittu sanallakaan.

Tämä myytävänä ollut 40p oikeataksainen kohde oli siis yläreunastaan risa, muutakin ”jännää” siihen liittyy – nimittäin aluksi kohteen selosteessa ei mainittu rikkinäisyydestä mitään. Lisääkin jännää löytyy, nimittäin tähän kohteeseen on tehty aitoutustodistus, mutta siitä ei mainita halaistua sanaa. Kun kohde myytiin edellisellä kerralla oli aitoutustodistus mukana. Ei mennyt kaupaksi kahdella sadalla. Toinen aitoustodistus mukanaan kulkenut kohde oli 10p sellupaperisella merkillä varusteltu M30 kuori – lähtöhinta oli 75 euroa ja tällä kohde myytiin; sellupaperiset 5 ja 10 pennin merkit ovat harvinaisia ja vaikeita.

Eestiin Pärnuun lähetetty, taikaisin lähetetty ja ilmeisesti postin avaama kirje, jolla oli 2mk punainen M30 leijonamerkki singlenä myytiin 15 eurolla. Tämä oli mielestäni hyvännäköinen postihistoriakohde ja ostaja saa olla tyytyväinen. Avaaminen postin toimesta on hyvä juttu tälle kohteelle. Myytävänä oli myös Englantiin kulkenut vakuutettu kirje, jonka kunto oli ainakin kuvan perusteella kammottaava. Ulkomaan vakuutetut lähetykset ovat hyviä kohteita, mutta tämä oli kuntonsa puolesta aika mahdoton ja tästä syystä jäi myymättä 20 euron limitillä. Lentopostin osastossa oli myytävänä muutamia hyvän näköisiä M30 kohteita, mukana myös kaukomaihin lentäneitä.

Yllä: Nikkilästä 4.12.1940 Gold-roadziin Arizonaan Yhdysvaltoihin lähetetty lentokirje. Sensuurin leimaus, merkkejä yhteensä 19,50mk edestä. Leimattu ”Par service aerien trans-Atlantique Europe-Etats Unies” eli lentopostilla Atlantin yli. Leimattu USAssa ”Not in air mail – insufficient postage”, joka kertoo amerikkalaisen postinhoitajan inkompetenssista enemmän kuin mistään muusta. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen lentolisä ( per 5g) Yhdysvaltoihin (1.4.1938 – 30.9.1942) 8,00mk*2 = 19,50mk. Eli oikea taksa on kyseessä!

Yhdysvaltoihin 4½+9mk lentopostitaksalla vuonna 1944 lentänyt tuplasensuroitu kuori jäi myymättä 15 euron limitillä (ainakin tätä kirjoitettaessa on myymättä) ja vuonna 1941 lentänyt parilla kiinnostavalla leimalla leimattu lentokuori myöskin yhdysvaltoihin myytiin hintaan 50 euroa limitin oltua 30 euroa. Venezuelaan 1951 lentänyt kuori myytiin 26 eurolla ja Chileen vuonna 1935 lentänyt 50 eurolla. Näistä tuo Chileen lentänyt oli mielestäni hyvä kuori ja varmasti lentopostia harrastaville hyvä kohde.

Yllä: M30 3mk punainen ehiökortti Helsingistä 31.8.1945 Seattleen Washingtoniin USAn. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1945-31.8.1945) 3,00mk.

Ehiöiden puolella myytiin yksi kiinnostava M30 ehiö, nimittäin 3mk punainen ehiökortti, joka on kulkenut Yhdysvaltoihin vuonna 1945 elokuussa. Kyseessä on ns. hyvännäköinen kortti, mutta  kirjoitusta on alle 5 sanaa, eli kyseessä on oikeastaan painotuote. Kortin etupuolella, joka oli näkyvissä ei ole yhtäkään sanaa, joten on tärkeää nähdä takapuoli. Pyysinkin takapuolesta kuvaa ja se on yllä nähtävissä – ”neljän sanan toivotus ja yours truly Harry Walli” – Harry Walli oli tunnettu postimerkkeilijä. Jos kyseessä olisi selkeä postikortti ”normaaleine” postikortin sisältöineen olisi tämä ollut huippukohde, mutta nyt kun kyseessä on tunnettu filatelisti ja tekstiä vähänlaisesti en voinut itse lähteä hippasille tämän kohteen suhteen. Näitä 31.8. leimattuja kohteita tunnetaan muutama ja myös ainakin yksi 5mk sininen 31.8. leimattuna – jos oli tullut tieto, että taksa vaihtuu seuraavana päivänä osasi Wallin kaltainen filatelisti laskea, että taksa-aika on vain 2kk ja siis erittäin lyhyt – tämä on tietysti ollut sitten mahdollisuus käyttää tilaisuutta hyväksi. Kohde on kuitenkin uskottavasti kulkenut, joten siltä osin ongelmaa ei mielestäni ole.

Vaasan filatelistien huutokauppa päättyi samaan aikaan Merkki Albertin huutokaupan kanssa – mielestäni vähän pöhkö juttu sinänsä, koska on paljon vaikeampaa valvoa kahta kuin yhtä huutokauppaa. Ostajien ja myyjien kannalta huutokauppojen päättyminen kannattaisi ajoittaa eri aikoihin – varsinkin kun sama philabid järjestelmä on käytössä. Huutokaupan puolella myytävänä oli jonkin verran filateliapuolen M30 kohteita, loistoleimattuja merkkejä, joiden lähtöhinnat olivat kautta linjan edullisempia kuin Merkki Albertin huutokaupassa… toisaalta osa loistoista oli mielestäni hiukan heikohkoja ollakseen loisto-nimeen oikeutettuja. Muuta filateliaa oli M30 osastossa heikosti tarjolla.”Erikoisuuksien” osastossa oli myytävänä M30 automaattimerkkejä, joista yhdessä kone oli leikannut merkin alalaidan hammasteet kokonaan pois. Myytävänä oli myös FORD lävisteinen 5mk Olavinlinna-merkki.

Postihistoriakohteita M30 ajalta oli myynnissä M30 osastossa sen verran, että kohteiden kokonaismäärä osastossa oli noin seitsemänkymmentä. Ehkäpä paras M30 postihistoriakohde löytyi kuitenkin kenttäpostin osastosta, jossa oli myynnissä siisti kenttäpostipakettikortti joukkoihin kolmen markan taksalla, joka oli maksettu kahdella M30 1½mk harmaalla merkillä. Kortin hyvyyden huomasivat muutkin ja sen hinta nousikin kuuden euron lähdöstä yli seitsemään kymppiin, eli yli noin kaksitoistakertaiseksi.

Yllä: Kenttäpostipakettikortti Laihialta 20.7.1941 joukkoihin (KPK 8). Kaksi M30 1½mk harmaata leijonamerkkiä. Paino 1kg 700g. Taksa: Kenttäpostipaketti (1-3 kg) joukkoihin (28.6.1941 – 30.9.1942) 3,00mk. Aikainen lähetys tällä taksalla.

On muistettava näiden kenttäpostipakettikorttien kanssa sellainen tosiasia, että joukoista lähetetyt kenttäpostipaketit ovat yleisempiä kuin joukkoihin lähetetyt. Tämä johtuu siitä, että kenttäpostitoimistot keräsivät kortit pois ja niistä tehtiin leikettä. Kun sotilaille sanotaan, että tehkää näin, he tekevät näin ja näin ollen joukkoihin lähetettyjä kokonaisia kortteja on olemassa vähemmän kuin joukoista lähetettyjä. Muuta kotimaassa kulkenutta ”merkittävämpää” ei myytävänä mielestäni ollut. Pohjoismaihinkin mennyt myytävänä ollut tavara ei oikein inspiroinut – ainoa kiinnostavan näköinen kohde oli Tanskaan lähetetty lentokuori 3mk tummanoliivilla merkillä, joka oli takaisinlähetetty. Tätä kirjoitettaessa sekin oli vielä myymättä. Eurooppaan Pohjoismaiden ulkopuolelle kulkenutta postia oli hieman paremmin myytävänä. Maininnan arvoisia ovat kaksi kirjattua lentokirjettä Hollantiin ja Englantiin, joiden lähtöhinnat olivat viisi ja kuusi euroa ja näillä kuoret menivätkin kaupaksi, painotuote 6mk oranssilla merkillä singlenä 35 euron lähdöllä jäi myymättä ja Romaniaan lähetetty kirje 2mk mustansinisellä singlenä meni myöskin kaupaksi. Romania on aika hyvä kohdemaa ja tällä kirjeellä oli takana tuloleima, sekä etupuolella postitorvileima, ilmeisesti romanialaisten leimaamana.

M30 kohteita oli myytävänä useilla alueilla, mm. lentoposti ja laivaposti sekä ”lähetyksiä” alueilla. Kokonaisuutena M30 kohteita oli tämän takia myynnissä yli sata. Kauemmaksikin menneitä postihistoriakohteita oli kaupan. Erityisesti USAan mennyttä postia oli paljon.

Yllä: Lentopostikortti 22.7.1957 Helsingistä Mexicoon, 40mk puunhakkaaja single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.6.1956 – 31.3.1959) 20mk + postikortin lentolisä (vyöhyke 6) Mexicoon (1.7.1953 – 30.9.1957) 20,00mk = 40,00mk.

Ehkä paras ulkomaille mennyt postihistoriakohde oli mielestäni Mexicoon lähetetty lentopostikortti 40mk puunhakkaaja merkin singlenä. Kortin lähtöhinta oli kymppi ja se nousi hieman yli 40 euron. Merkin leima on aivan huippuluokkaa. Hieno lentokortti, joka sopii 40mk puunhakkaajamerkin kokoelmakohteeksi. Huomioitavaa on, että Vaasan kerhon meklari oli kuvannut kortin kummatkin puolet, tapa jota arvostan suuresti. Toinen hyvä ”kaukokohde” oli Australiaan vuonna 1957 lähetetty lentokirje, jolla oli M30 300mk lentokone ja 50mk M54 kuvamerkki. Kohteen hinta nousi limitistään euron 31 euroon.

Huomattavaa on, että ns. ”kaupallisessa” huutokaupassa lähtöhinnat ovat selkeästi kalliimmat. Tällä kertaa, muutamaa ehdotetta lukuunottamatta, tavaran laatu oli kohtalaisen samanlaista – ainakin postihistoriapuolella.

Lisäys: 13.4. korjattu muutamia kirjoitusvirheitä