Allekirjoittanut suoritti miellyttävän työmatkan Roomaan, ikuiseen kaupunkiin, kuten sanonta kuuluu. Tämän matkan yhteydessä jäi sen verran vapaa-aikaa, että pystyin tekemään kirurgisen hyökkäyksen muutamiin postimerkkiliikkeisiin, joita Rooman keskustassa on, ehkä yllättäävääkin kyllä, useita. Yritin Internetin kautta löytää liikkeitten tietoja ja sitä kautta selvittää hotellini lähellä olevien liikkeiden sijaintia. Parhaaksi keinoksi osoitautui Google Maps palvelu, josta saa nettiin sijaintinsa ilmoittaneiden liikkeiden paikat karttapohjalla – yksittäisten liikkeiden metsästäminen erikseen verkkosivujen kautta ei ollut hedelmällistä. Käytännössä kirjoitin Google Mapsiin hakukentäään ”filatelia roma” ja tällä haulla löysin liikkeitä helposti.
Yllä: Google Mapsin hakutulos – hotellini oli Terminin rautatieaseman lähellä. ”Tutkittu alue” on kartan vasemmalla puolella alaneljänneksessä.
Koska aikaa oli rajatusti pohdin, että haluaisin mennä liikkeisiin, jotka ovat toisiaan lähellä ja lähdin heti aamusta etsimään. Saavuin ennen yhdeksää ensimmäisen liikkeen kohdalle ja huomasin, että kiinniähän se oli. Liikkeen aukioloaikoja ei ovella näkynyt, koska eteen oli vedetty italialaiseen tyyliin metallinen alasvedettävä paljeovi. Totesin, että käyn kahvilla ja tulen takaisin hiukan myöhemmin. Tämä itsellenikin mieluisa strategia toimi ja vaikka olin valinnutkin toisen liikkeen ”ensimmäiseksi uuden yrityksen kohteeksi” oli se auki.
Yllä: Filatelia Santa Maria Maggioren fasadi. Lyhyen kävelymatkan päässä Terminin rautatieasemalta, jonka välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös Rooman paikallisbussien suuri terminaali. Kartassa vasemmalla alhaalla.
Ensimmäinen liike oli nimeltään Filatelia Santa Maria Maggiore, joka sijaitsee Santa Maria Maggiore – kirkon lähellä. Tämä kirkko on yksi Rooman tärkeimmistä kirkoista ja vaikka se sijaitsee Italian valtion alueella sen omistaa Vatikaani. Nimestä voidaan nähdä, että kirkko juhlistaa neitsyt Mariaa Jeesuksen äitiä ja kirkon rakentaminen juontaa juurensa siis Efesoksen kirkolliskokoukseen vuonna 431, jolloin päätettiin, että Maria on virallisesti Jeesuksen (jumalan) äiti. Vaikka kirkko onkin yksi tärkeimmistä Roomassa ei tämä postimerkkiliike ole yksi M30 keräilijän tärkeimmistä lähteistä – nimittäin liikkeen omistaja, joka ilmaantui takahuoneesta saapuessani sisään kertoi heti, että yhtäkään italialaiselle ulkomaalaista postimerkkiä ei talosta löydy. Liike keskittyy filateliaan ja Italian tasavallan aikaiseen postihistoriaan, eli käytännössä vuoden 1946 jälkeiseen aikaan. Totesin, että minulla on kovin vähän asiaa tähän liikkeeseen ja kysyin, että tuntisiko omistaja lähimaastossa muita liikkeitä ja pieneksi yllätyksekseni hän kertoi, että sadan metrin päässä olisi toinen liike, tien yli ”alas notkoon” ja teiden risteyksessä…. eli aivan loistava vihje. Ohjeita noudattamalla löytyikin toinen liike (jota ei Google Maps tunne!).
Yllä: Toinen löytämäni liike Via Urbanan varrella. Oven yläpuolella lukee italiaksi ”Collezionismo” eli suomeksi keräily.
Toinen liike oli kooltaan kohtalaisen pieni, huone ja takahuone ja sitä pyörittää sympaattisen oloinen vanhempi roomalainen mieshenkilö. Juttelin hänen kanssaan tovin Rooman filateliatilanteesta ja hän kertoi, että vaikka touhuilu on vähentynyt on olemassa erittäin vahva ”kovan filatelian ja keräilyn ydin”, eli aivan samalla tavalla kuin Suomessakin on hyvän tavaran menekki pysynyt, siinä missä edullisemman yleisen tavaran menekki suorastaan loppunut. Surukseni hän kertoi, että pakkaa kaiken ulkomaisen materiaalin laatikoihin ja myy pois laatikoittain – liikkeessään hän pitää vain italialaista materiaalia. Hänellä oli hieman postihistoriaakin, mutta ei mitään minua kiinnostavaa. Herra kertoi, että hänen mielestään paras paikka löytää postihistoriaa Roomasta on käydä erilaisilla ulkoilmamarkkinoilla erityisesti Via Del Corson (Rooman pää ostoskatu) varrella porttikongeissa ja italialaisittain rakennettujen ”lippojen” alla – eli kävelytiet rakennettiin ”talojen fasadin alle” kaarien alle, jotta ihmiset pystyvät kävelemään kastumatta sateella. Tämä saatiin toteutettua siten, että talot, jotka rakensivat tällaiset kaaret (portico italiaksi) saivat tuntuvan veronalennuksen. Näitä kaarten alla olevia jalkakäytäviä löytyy erityisesti Bolognasta, jossa käytännössä koko keskikaupungin alueella voi kävellä niiden alla. Ikävä kyllä minun ollessani paikalla ei kyseisiä markkinoita ollut käynnissä. Toinen tunnettu markkinapaikka, josta herra kuitenkin sanoi, että ”ei ne parhaat kauppiaat siellä ole”, on Porta Portesen alueella oleva ”antiikki ja wanhantavaran markkina” joka sunnuntaisin. Vinkkinä Rooman kävijöille.
Yllä: Philatelia Fischer – liikkeen ikkuna. Kyseessä ns. ”kissankokoiset kirjaimet”.
Viimeiseksi palasin ensin scouttaamani liikkeen ovelle, joka tällä kertaa avautui asiakkaalle. Kyseessä on Philatelia Fischer niminen liike, joka on ilmeisen etabloitunut liikeyritys, sillä tilat ovat erinomaisen hienot, isot ja työntekijöitä on neljä. Fischer julkaisee myös luetteloa, jossa on parasta aikaa myynnissä olevia parempia kohteita – käsittääkseni myyntiä on myös verkossa. Liikkeen perustaja on Daniele Fischer, joka ei kuitenkaan itse ollut paikalla. Kysyin tietysti heti kärkeen, että löytyykö ulkolaista postihistoriaa ja heti alkoivat myyjättären silmät pyöriä päässä ja negaatio-ilme löytyä naamalle, kunnes totesin, että kiinnostaisi päästä ”pläräämään laatikoita”, jolloin uskoa asiaan löytyi niin paljon, että sain eteeni kaapista löytyneen laatikon, jossa oli noin tuhat kuorta. Pääosin Italiaa, mutta myös silloin tällöin muuta. Näitä laatikoita oli itse asiassa tusinan verran. Tavara oli selvästi ”paremmin läpikäytyä” ja jokainen lähetys omassa muovikuoressaan. Hinnat alkoivat kolmesta eurosta, eli aivan täyttä tauhkaa ei myynnissä ollut. Yli 90% materiaalista oli italialaista, kaikilta aikakausilta. Yhtäkään suomalaista kohdetta en löytänyt.
Yllä: Fischerin liikkeessä on näytillä kirjapainantaan (ilmeisesti postimerkkien painantaan) käytettyjä wanhoja painokoneita. Tämä kuva on otettu liikkeen vielä ollessa kiinni, mutta liikkeen sisällä koneita on useampia.
Siitä huolimatta, että suomalaisia saati sitten M30 kohteita ei löytynyt sorruiin keräilijän helmasyntiin, eli ”ilman mitään en kotiin lähde”-syndroomaan ja ostin joitakin kiinnostavalta vaikuttavia kohteita. Nämä ostetut ovat sekalaista seurakuntaa ja olen tässä kohtaa noin 99% varma siitä, etten koskaan tule niistä rahojani saamaan takaisin. Laatikoita läpikäydessäni tuli sisään kaksi venäläistä keräilijää, he kyselivät kovasti venäläisiä merkkejä ja myyjät, joiden englannin kieli on sieltä huonoimmasta päästä olivat jo sanomassa pelkkää eitä, kunnes kerroin heille mitä miehet kaipasivat – tavaraa löytyi ja herrat ostivat suurehkolla summalla klassista Venäjää. Mainostin heille Finlandia 2017 näyttelyä ja oli ilmeistä kiinnostusta, kertoivat käyneensä Thaimaassa isossa näyttelyssä – eli harrastavat selvästi filateliaan liittyvää lomailua, tai ainakin lomaillessaan yhdistävät filatelian matkoihinsa. Nähtäväksi jää, että tapaanko herrat Tampereella uudelleen. Tästä huomataan yksi asia mikä Italiassa on vaikeuttava tekijä – yhteinen kieli; vaikka nuori polvi italialaisia osaa jonkin verran englantia ei ole kuitenkaan mitenkään selvää, että sitä osataan hyvin. Tämä on muuttumassa, sillä yli 600 tuhatta italialaista asuu ja työskentelee pelkästään Englannissa (UK:ssa) ja palatessaan he yksistään muuttavat kovasti italialaista kieliosaamista. Italiassa tunnistetaan tämä asia, eli ”miten tämä porukka saadaan palaamaan” yhtenä tulevaisuuden haasteena. Autettuani Fischerin myyjättäriä tekemään hyvät kaupat he tarjosivat minulle kahvit.
Voidaan todeta tämän rajoittuneen löytöretken osalta, että ”kaikkien M30 kohteiden tie ei todellakaan vie Roomaan” – itse asiassa suomalaisen postihistorian löytäminen Italiasta on isommassakin kuvassa osoittautunut erittäin vaikeaksi. Roomassa kuitenkin on puolensa, nimittäin jos ei tuijota vain eteensä asfalttiin näkee kaksi ja puolituhantisen läntisen sivilisaation historian avautuvan eteensä.