malli1930.fi

Hellman Huutokauppa 102

By

Järjestyksessä sadas toinen Suomen Filateliapalvelun järjestämä huutokauppa päättyi tänään Helsingissä. Mukana myytävänä oli kolmisen kymmentä M30 kohdetta, joiden mukana muutamia kiinnostavia. Kuten voidaan huomata, ei kohteiden määrä ollut kovin korkea. Tavoilleni uskollisena aloitan filateliasta ja etenen postihistoriaan.

Yllä: Neljä M30 ehdotetta kokoelmalehdellä sisältänyt kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Merkkimallin ehdotteita kokoelmalehdellä sisältänyt kohde oli myynnissä tuhannen euron limitillä. Kyseiset ehdotteet ovat merkkimallin ”helpoimmat” ja näin ollen pidin limittiä korkeana. Muut eivät ajatelleet samoin, sillä myyntihinta nousi aina 1200 euroon. Per ehdote hintaa siis tuli kolme sataa. Tällaiset ehdotteet ovat erinomaisia filateeliseen kokoelmaan ja nykyään tuomarit niitä lähes tulkoon vaativatkin, jos halajaa saada korkeampia pisteitä filateelisesta kokoelmasta. Tähän on liittynyt tiettyjä ongelmia nimen omaan suomalaisiin kokoelmiin liittyen, sillä Suomessa ei ehdotteita myyty julkisesti yleisölle samalla tavalla kuin monessa muussa maassa – tämä taas on johtanut siihen, että ulkolaiset tuomarit, jotka ovat tästä asiasta olleet tietämättömiä ovat saattaneet sakottaa ”enemmän kuin olisi ollut oikein”, vaikka käytännössä suomalaisiin filateelisiin kokoelmiin on aina ollut vaikeaa saada ehdotteita.

Yllä: Keltaisen 1,25mk M30 leijonamerkin ehdotearkki. Alareunassa käsin kirjoitettu hyväksyntä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Pitkästä aikaa tai oikeammin sanottuna ensimmäistä kertaa niin pitkän ajan kuluessa kuin minä muistan oli julkisesti myytävänä kokonainen M30 merkin esittelyarkki, jonka alareunaan oli käsin kirjoitettu hyväksyntä. Näitä esittelymerkkien arkkeja on postimuseon lisäksi muutamien filatelistien hallussa ja käsittääkseni ”vapailla markkinoilla” niitä on ehjinä yhteensä kymmenkunta, joista siis jokainen eri M30 arvosta. Kohde on näin ajatellen erittäin harvinainen ja se sopii erinomaisesti filateelisen M30 kokoelman sellaiseen kohtaan, jossa esitellään merkkimallin ehdotteita. Myyty arkki oli 1,25mk keltaisen M30 leijonamerkin ehdote. Esittelyarkin lähtöhinnaksi oli laitettu 450 euroa ja sillä arkki myös myytiin. On hyvin mahdollista, että muitakin ehdotearkkeja tulee myyntiin jatkossa, sillä samalla keräilijällä, jonka kokoelmasta tämä arkki on lähtöisin on useita vastaavia.

Esittelyarkkeihin liittyi myös toinen myytävänä ollut kohde, joka sisälsi reunaneliöt kuudesta eri M30 arvon esittelyarkista. Tällaisia esittelyarkin palasia on myyty viime aikoina muutamissakin eri yhteyksissä ja vaikuttaa siltä, että niitäkin voi markkinoille olla tulossa jatkossakin. Tällaisella kohteella pääsee helpommin kiinni usean merkkiarvon ehdotteisiin. Lähtöhinta oli 50 euroa ja myyntihinta 111 euroa, joka mielestäni ei ollut kovin korkea. Ehdotteiden lisäksi filateliapuolella oli myytävänä muutamia siirtymiä, yhdesä kohteessa kuvamerkkien laskoksia ja useampi kohde numerokuusiloita. Suoraan sanoen ei mitään erikoista ehdotteiden lisäksi.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia laadukkaita kohteita, joiden lähtöhinnat oli kuitenkin asetettu erittäin korkeiksi. Arvaan, että kohteiden jättäjä on vaatinut juuri näitä hintoja ja huutokauppahuoneen on ollut vaikeaa kieltäytyä, kun kohteita on samalta jättäjältä tullut useampia hyviä. On kuitenkin huutokaupan järjestäjän kannalta ikävää, kun kohteita ylihinnoitellaan heti kättelyssä ja niitä jää myymättä. M30 kohteiden hinnat, aivan kuten monenkin muun keräilyalueen kohteiden hinnat ovat tulleet alas huippuvuosista ja limittien pitäisi seurata yleistä hintatasoa.

Yllä: Postin henkilökortti 5mk Olavinlinna single. Taksa: Postin henkilökortti (1.12.1931 – 30.6.1945) 5,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli Postin henkilökortti, joka oli maksettu viiden markan Olavinlinna-merkillä. Kohteen limitiksi oli laitettu korkea 700 euroa, jolla kohde kuitenkin meni kaupaksi. Mielestäni hinta oli loppuhinnaksi sopiva, mutta limittinä kohtalaisen korkea. Näitä postin henkilökortteja tunnetaan M30 merkeillä yhteensä alle kymmenen kappaletta, ja useimmat näistä ovat 5mk Olavinlinna-merkillä. Kaksi henkilökorttia tunnetaan 20mk Postitalo-merkillä. Kyseessä siis on harvinainen kohde. Postiviiri 25mk sinisen leijonamerkin singlenä myytiin 20 euron limitillä ja 24mk single kirjatulla paikalliskirjeellä jäi myymättä 60 euron limitillä – mielestäni limitti oli aivan liian korkea, vastaavia on myyty kympin lähdöillä viime aikoina. Automaattimerkein lähetetty kuori (kolme yhden markan merkkiä) myytiin hintaan 65 euroa. Ainoa Pohjoismaihin lähetetty myytävänä ollut kohde oli 5mk sininen leijonamerkki singlenä kirjeellä Tanskaan 27.7.1945. Kuoren oli Tanskan sensuuri avannut. Kooltaan se vaikutti olevan ”isompi pitkulainen” mikä ehkä pelotti ostajat pois, sillä yhtäkään tarjousta ei kohde saanut. Lähtöhinta 30 euroa ei mielestäni ollut erityisen kova.

Yllä: Haminasta 27.3.1942 Sofiaan Bulgariaan lähetetty postikortti. M30 2½mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 2,50mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.  

Ulkomaille lähetettyjen lähetysten osalta mukana oli muutamia kiinnostavia ja harvinaisia lähetyksiä. Näistä yksi oli Bulgariaan lähetetty postikortti 2½mk punaisella M30 leijonamerkillä. Nämä 2½mk punaisen merkin singlelähetykset ovat vaikeita ja harvinaisia ja niitä on ollut myynnissä harvoin. Kortin limitiksi oli laitettu 850 euroa, joka oli liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Myynnissä oli toinenkin hyvä M30 punainen postikortti, nimittäin 6mk punaisella merkillä Vaasasta Englantiin lähetetty kortti. Tämän lähtöhinnaksi oli laitettu 150 euroa, joka sekin on nykyisen hintatason mukaisesti liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Viimeaikoina on 6mk punaisia tullut markkinoille useita – niitä tunnetaan tällä hetkellä alle viisitoista kappaletta, joten mikään yleinen kohde ei kuitenkaan ole kyseessä.

Myytävänä oli myös kirjattu kirje vuodelta 1946 Sveitsiin, joka oli maksettu 20mk postitalo-merkillä. Kyseessä on vaikea ja harvinainen single kohde. Kohdeselosteeseen kirjoitettu ”Vain kolme tunnetaan” mikä ei kuitenkaan ole vuosikymmeniin ollut enää totta. Vastaavia tunnetaan kymmenkunta. Limitiksi kohteelle oli laitettu hulppeat 900 euroa, joka oli ehkäpä viisinkertaisesti sen mitä limitin olisi pitänyt olla, eli tässä mentiin rankasti metsään. Kuori jäikin myymättä.

Yllä: Kirje 21.7.1945 Turusta Lontooseen, Englantiin. Alunperin 5mk sininen single, jolle kuitenkin lisätty toinen 5mk sininen lentolisän maksamiseksi. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 5,00mk + lentolisä (2,50mk per 5g) Englantiin (28.2.1945 – 24.10.1945) 5,00mk = 10,00mk. Harvinainen, kiinnostava. Lyhyt 2kk taksa. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriallisesti kiinnostavana pidin kohdetta numero 1907, joka oli lähetetty Turusta 21.7.1945 Englantiin 5mk sinisellä merkillä singlenä frankeerattuna. Kohde oli leimattu ”Palautetaan lähettäjälle – Postimaksu puuttuu”, koska heinäkuun 1945 aikana posti Englantiin kulki vain lentona. Leima on vedetty yli ja kirjeelle on lisätty toinen 5mk sininen merkki maksamaan lentomaksu ja se on postitettu uudelleen lentokirjeenä. Kirje oli Englannin sensuurin avaama. Kohde kertoo hyvin sodan jälkeisen postin avautumisen erikoisuuksia – kohdeselosteessa luki ensin ”uniikki”, joka myöhemmin muutettiin muotoon ”harvinainen”. Limitti oli asetettu 900 euroon, joka mielestäni oli korkea, sillä kohde kuitenkin meni kaupaksi.

Yllä: Painotuotekortti 22.12.1943 Turusta Geneveen Sveitsiin. M30 1mk vihreä single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942-31.8.1945) 1,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kiinnostavia painotuotteitakin oli myytävänä kokonaiset kolme kappaletta. Näistä harvinaisin 1mk taksa-aikainen yksin 1mk vihreällä M30 leijonamerkillä oli limitiltään asetettu 900 euroon. Tämä oli mielestäni aikamoinen yliarviointi ja kohde jäikin myymättä. Mikäli limitti olisi ollut esimerkiksi 500 euroa olisi luultavasti syntynyt kilpailua ja hinta olisi siitä noussut ”päivän hintaan”. Kohde on erittäin harvinainen. Kohdeselitykseen oli kirjoitettu optimistisesti: ”Vain kolme tunnetaan”, mikä ei pidä paikkaansa, oikea tunnetujen määrä lienee viisi.

Muita hyviä painotuotteita olivat Bulgariaan lähetetty 2½mk vihreällä singlellä maksettu postikorttimuotoinen painotuote, jonka limitti oli 30 euroa ja myyntihinta 32 euroa. Mielestäni ei ollut kovin paha hinta, sillä kohteessa oli mielestäni luonnetta… ja saapumisleima. Myytävänä oli myös 3mk vihreällä singlellä maksettu painotuotepostikortti Bulgariaan, jonka lähtöhinta oli laitettu 70 euroon ja joka myytiin hintaan 110 euroa. Olen aiemminkin ollut sitä mieltä, että nämä 3mk vihreät single painotuotteet ovat vaikeita, vaikka niitä viime vuosina onkin tullut markkinoille lisää. Arvioin tunnettuja kappaleita olevan noin kymmenkunta. Myyntihinta vastasi sitä tasoa, jolla vastaavia on lähiaikoina myyty.

Erien osalta kävin katsomassa muutaman erän ja vaikka joissakin erissä oli kiinnostavia ns. pikkukivoja M30 kohteita, en pystynyt itselleni mitenkään perustelemaan miksi olisin lähtenyt leikkiin mukaan. Myytävänä oli puolitteita sisältävä erä, jossa oli mukana myös muutama M30 kohde, joista kiinnostavimpana ns. Niinisalon puolite kuorella. Tarinahan kertoo, että Niinisalon sotaharjoitusten aikana (1939) merkit loppuivat Niinisalon postista ja 4mk Postitalo-merkkejä leikattiin kahtia sotilasvirkamiehen ”käskystä”, jotta kirjeitä saatiin lähetettyä. Nämä kohteet ovat kohtalaisen harvoin vastaan tulevaa sorttia. En ole pystynyt muodostamaan mitään erityisen johdonmukaista mielipidettä siitä, että ovatko kyseiset kohteet tekeleitä vai ”aitoa asiaa”.

Huutokaupasta jäi vähän kaksitahoinen olo – toisaalta myytävänä oli hienoja kohteita, mutta lähtöhintojen liian korkealle asettaminen ihmetytti.

 

 

Mietteitä Liiton hallituksesta ensimmäisen vuoden jälkeen

By

Tavoistani poiketen olen päättänyt pohtia kirjallisesti viimeisen vuoden aikana kokemaani ja näkemääni Suomen Filatelistiliiton hallituksessa – tarkoituksenani on tuoda esille muutamia näkökantoja, jotka ovat kehittyneet vuoden aikana. Kirjoituksella ei ole mitään tekemistä M30 keräilyn kanssa.

Olen viimeisen vuoden ajan ollut mukana Suomen Filatelistiliiton hallituksessa hallituksen jäsenenä. Tänä aikana olen nähnyt aitiopaikalta miten Liitto toimii ja minkälaisessa rahatilanteessa liitto tällä hetkellä on. Keskusteluja on käyty siitä mitä pitäisi tehdä ja olen huomannut, että näkemyksiä tähän asiaan on yhtä monta kuin on hallituksessa jäseniä. Näkemykset eivät suinkaan ole yhteneviä, vaan lähes jokaiseen asiaan on useampia mielipiteitä.

Liiton toimintaa ja toimintamahdollisuuksia ohjaa muutama tosiasia – nämä ovat yleisessä tiedossa:

1) Taloutta ohjaa suurin yksittäinen kuluerä, eli Filatelisti-lehden kustantaminen, joka vie leijonanosan Liiton vuosittain keräämistä varoista; lehteä kustantaa F88 Oy, joka kuitenkin on liiton 100% omistama

2) Jäsenmäärä on laskussa, mikä tarkoittaa paineita liiton taloudelle.

Yllämainitut kaksi asiaa ohjaavat vahvasti Liiton rahatilannetta.

Muita taloustilanteeseen vaikuttavia asioita ovat tulopuolella mahdolliset Peltosen säätiöltä saatavat tukipanostukset. Näitä on anottu ja käytetty viime vuosina Postimerkkimessujen eli StampForumin kustannusten peittamiseen. Varmuutta Säätiöltä saatavista avustuksista ei jatkossa ole, sillä suuri osa säätiön varoista tultaneen käyttämään Finlandia 2017 näyttelyn kulujen kattamiseen.

Kulupuolella mainittakoon, että Liitto maksaa useita tuhansia euroja mm. jäsenrekisterin ylläpidosta ja mielestäni kohtalaisen korkeaa hintaa kirjanpidosta. Lisäksi kulupuolella vaikuttaa Liiton toimiston ylläpitäminen – tämän kulut vuositasolla ovat kertaluokkaa noin kymmenentuhatta euroa vuodessa. Näen, että kokonaisuudessaan Liiton toiminnassa on suuri potentiaali kulujen saattamiseen alemmalle tasolle. Arvioni mukaan korjausliikkeitä on mahdollista tehdä siinä määrin, että kulut laskevat kymmeniä tuhansia euroja vuodessa toiminnan tästä juurikaan kärsimättä.

Kulupuolen kuriin saaminen mahdollistaa mm. henkilöjäsenmaksujen laskemisen, jos näin halutaan, sekä antaa mahdollisuuden kerätä puskurin, jota voitaisiin käyttää mm. näyttelyjen tukemiseen.

Alla käyn läpi jonkinlaisia ajatuksia / ehdotuksia liittyen Liiton toimintaan, jotka mielestäni ovat relevanttia keskusteltavaa jo ennen Finlandia 2017 yhteydessä järjestettävää liittokokousta. Olen jakanut asiat otsikoiden ”Toiminta”, ”Talous”, ”Avoimmuus”, ”Julkaisutoiminta” ja ”Tehokkuus” alle.

Toiminta: ”Pohditaan mitä toimintaa liiton tulisi tehdä ja mitä liitto tekee – tehdään toiminnasta vuosikalenteri, jota on helppoa seurata”

* Pohditaan rehellisesti ja avoimesti kysymyksiä ”Mitä varten Liitto on olemassa” ja ”Mitä toimenpiteitä Liiton tulisi vuositasolla tehdä”. Näihin on olemassa hyviä vastauksia, mutta ne ovat jääneet epäselviksi suurelle osalle Liiton jäseniä.

* Mitkä tapahtumat Liitto järjestää tai mitä tapahtumia Liitto tukee vuosittain? Nyt Liiton toimesta järjestetään mm. Postimerkkimessut Helsingin Messukeskuksessa – Liitto on varannut tätä varten messuosaston, jonka kulut liikkuvat luokassa yli kymmenen tuhatta. Kauppiaspaikkoja myymällä on viime vuosina saatu kuluista suuri osa peitettyä ja loput on peitetty Peltosen Säätiön rahoituksella. Tapahtuman kustannusvaikutus liitolle tällä hetkellä on käytännössä lähes nolla, kuitenkin siten, että Liiton tulee rahoittaa toiminta, eli toimittaa käyttöpääoma.

* Mikäli Liitolla on varoja, näkisin, että Liiton toimintaan tärkeänä osana kuuluu olla pitkällä tähtäimellä mukana mahdollistamassa kansallisia ja myös kansainvälisiä näyttelyjä – myös rahallisesti. Nyt näyttelyjen rahoitus on ollut järjestävän seuran harteilla. Mikäli Liitto voisi sitoutua johonkin huomattavaan könttäsummaan esimerkiksi Nordia-näyttelyiden valmisteluiden toteuttamiseksi, olisi tämä suuri mahdollistaja kotimaisen filatelian kannalta. Tällaista mahdollisuutta ei juuri nyt ole, koska liiton rahoista leijonanosa on mennyt lehden pyörittämiseen ja merkittäviä säästöjä ei ole.

* Liitto myöntää filatelisteille kunnianosoituksia, palkintoja ja Pro Filatelia mitaleja. Tämä perinne on mielestäni mukava asia ja sitä pitää jatkaa.

* Postimerkin päivä – Liitto jatkaa postimerkin päivän järjestämisen tukemista (Kerhothan oikeasti asian toteuttavat), vaikka Posti on vetäytynyt tapahtumasta kokonaan. Paatoksellisesti voisi sanoa, että ”valtiollinen postilaitoksemme, josta tuli liikelaitos ja nykyisellään on tullut liikeyritys irtautuu vuosisataisesta perinteestään vähin äänin”.

* Liitto toimii yhteytenä kansainväliseen Filatelistien järjestöihin, ylläpitää Pohjoismaista, Eurooppalaista ja maailmanlaajuista yhteistyötä. Tämä mahdollistaa mm. suomalaisten osallistumisen ulkomaisiin näyttelyihin.

* Mikä on Filatelisti lehden tulevaisuus – onko tärkeää, että Liitto julkaisee paperilehteä? Minun mielestäni ehdottomasti on. Lehden on lisäksi oltava laadukas. Oma kokemukseni siitä, että paperilehti muuttuu verkkolehdeksi on, että aniharva lukee verkkolehteä ja toiminta näivettyy. Lehti on Liiton mielestäni tärkein aktiviteetti. Lehteä ei kuitenkaan voida ylläpitää kannattamattomasti vaan toiminta on tehtävä kestävällä pohjalla – mikäli kuluja on karsittava on luonnollista, että se näkyy lehden ulkoasussa mm. lehden sivumäärässä ja niin edelleen. Tämä ei ole kenellekään ”yllätys” ja uskon, että jäsenistö ymmärtää tämän asian aivan hyvin.

* Tehdään liiton järjestämistä ja tukemista tapahtumista lista ja julkaistaan se hyvissä ajoin Liiton verkkosivuilla.

Talous: ”Laitetaan Liiton talous kuntoon – tämä mahdollistaa henkilöjäsenmaksujen laskemisen”

* Liiton lehden kustannukset laitetaan uusiksi – tällä hetkellä lehden kustannukset ovat niin suuret, että ne vievät arviolta n.70% liiton vuosittaisesta sisääntulevasta rahasta. Tämä tilanne on kestämätön. Toimenpiteisiin on ryhdytty. Näiden vaikutuksesta vuoden 2018 osalta kulut tulevat olemaan lehden osalta vähintään 25000 euroa alemmat ja kustannusvaikutuksia (positiivisia) on myös vuodelle 2017.

* Lehden painatus kilpailutetaan säännöllisesti, esimerkiksi kahden vuoden välein. Kysymys ei ole siitä, etteikö nykyinen sopimus olisi hyvä, vaan siitä, että Liiton etu vaatii hintojen tarkistamista aika ajoin. Neuvotteluissa tulee ottaa huomioon mahdollinen levikin kasvu (kts. kohta Julkaisutoiminta ja yhteistyö Apollo-lehden kanssa)

* Liiton jäsenrekisterin pitäminen on erittäin kallista, tähän tulee mielestäni etsiä toinen tapa, joka on edullisempi. Mahdollisuus säästää muutama tuhat euroa. Koska nykyistä Liiton jäsenrekisteriä käyttää myös jokunen kerho on syytä neuvotella kerhojen kanssa tämä asia ennen muutoksia. Tilanne on kuitenkin nyt se, että markkinoilla on edullisempiakin tapoja hoitaa sama asia.

* Liiton toimisto maksaa kymmenisen tuhatta vuodessa, tässä on mielestäni varaa säästää hieman. Toimiston tekeminen on ollut asiallista, mutta hyvän hallinnon hengessä on toimistonhoitamisenkin kulupuoli käytävä läpi ja ”kilpailutettava” aika-ajoin.

* Liiton kirjanpidon kustannukset ovat suuret. Itse asiassa kävi niin, että hain kilpailevan tarjouksen vuodelle 2017 Liiton ja F88 Oy:n kirjanpitojen järjestämiseksi, mutta Liiton hallitus ei käsitellyt tarjousta. Säästöpotentiaali on muutama tuhat euroa vuodessa.

* Yhteensä säästöjä voidaan arvioni mukaan saada aikaiseksi yllämainituin toimenpitein noin kolmekymmentätuhatta euroa vuodelle 2018. Tämä antaa mahdollisuuksia tehdä asioita. Mitä asioita Liiton sitten pitäisi tehdä? Tästä kirjoitin jo kohdassa ”toiminta”. Viittaankin oikeastaan siihen, että jos Liitolla on mahdollisuus saada taloutensa ylijäämäiseksi tekemällä järkeviä toimenpiteitä, niin mielestäni on järkevää ja tärkeää sekä Liiton uskottavuuden kannalta erittäin mielekästi laittaa hyvä kiertämään ja ”ulosmitata” jäsenistöltä pikemminkin vähemmän kuin enemmän rahaa jäsenmaksuina.

* Henkilöjäsenmaksujen laskeminen talouden tervehdyttämisen seurauksena. Ehdotankin, että koska on syytä odottaa, että Liitto pystyy säästämään toiminnastaan kolmekymmentätuhatta euroa vuodessa, lasketaan Liiton henkilöjäsenmaksua kuudestakymmenestä viiteenkymmeneen euroon vuodelle 2018. Tämä mahdollistaisi jäsenmaksun laskemisenkin jälkeen vielä rahallisen puskurin keräämisen filatelian tukemiseksi (kts. yllä näyttelyjen tukeminen).

Mikäli säästöt osoittautuvat pitkällä tähtäimellä kestäviksi harkitaan jäsenmaksun laskemista jatkossa lisää – on kuitenkin tärkeää rakentaa puskuri, jotta ”relevantit” tukitoimet Liitolta esim. näyttelyille ovat mahdollisia. Lisäksi StampForumin kaltaisten tapahtumien järjestäminen ei voi olla Säätiöltä mahdollisesti saatavien tukien varassa, vaan liiton on pystyttävä seisomaan omilla jaloillaan kaikissa tilanteissa.

Tämä tarkoittaisi kokonaisuutena vuodelle 2018 yli kymmenen tuhannen euron väheneviä tuloja liitolle ja mahdollisesti vuodelle 2019 yli viiden – yli kymmenen tuhannen vähennystä lisää. Huomioitavaa on, että jäsenmäärät ovat olleet laskussa ja on nähtävissä, että jäsenmäärä tulee jatkossakin laskemaan. Kuinka nopeasti, se on tietysti asia, jota on vaikeaa tarkasti arvioida. Liittyisikö uusia jäseniä, jos jäsenmaksua saataisiin alemmas?

* Kerhojäsenmaksut ovat toinen asia. Liitto on kerhojen kerho. Eli jäseninä Liitolla ovat kerhot ja homman pitäisi ”teoriassa” toimia siten, että kerhot keräävät jäseniltään liittojäsenmaksun ja sitä tulouttavat sen Liitolle. On kuitenkin kustannustehokasta toimia siten, että liittojäsenmaksut toimitetaan jäsenille suoraan Liiton toimesta ja Liitto hoitaa myös jäsenmaksujen seurannan. Näin nykyään toimitaan. Tämä on palvelu, joka maksaa rahaa Liitolle – toki liitto saa jäsenmaksut.

Nykyään Kerhot maksavat Liitolle kolme euroa per jäsen kerhomaksua; tämä tarkoittaa, että kerhot veloittava jokaiselta jäseneltään kyseisen summan, kuuluivat he Liittoon tai ei. Tämän maksun oikeutusta on usein kyseenalaistettu, tilanne kuitenkin on se, että Liitto järjestää palveluita myös niille henkilöille, jotka eivät ole Liiton jäseniä, näitä ovat mm. Liiton järjestämät puhujat (Liiton hallituksen jäsenten esitysten matkakulut Liitto korvaa) ja Aitoutustoiminta (joka Suomessa on erittäin edullista verrattuna esimerkiksi Saksaan, kuten eräät ovat saaneet huomata, kun aitouttaja lähettääkin laskun Saksan aitoutustaksojen mukaan). Mielestäni kerhojäsenmaksuun voisi sisällyttää myös Liiton verkkosivuilla olevien verkkoresurssien vapauttamisen kaikille – tätä varten pitäisi tietysti neuvotella asianmukaisten tahojen kanssa sivuilla olevan materiaalin oikeuksista.

Kerhojäsenmaksujen tuotto Liitolle on nykyisellään kymppitonnin luokkaa. Olen sitä mieltä, että pidetään nykyinen kerhojäsenmaksu kolme euroa vuodelle 2018 ja pohditaan vuoden 2019 osalta mitä kerhojäsenmaksulle tehdään. Jos kerhoilla ja Liitolla ei ole mitään ”suhdetta” on sekin mielestäni omituista.

Avoimmuus: ”Lisätään Liiton hallituksen ja Liiton toiminnan avoimmuutta”

* Liiton hallitus jalkautuu järjestämään puolet vuosittaisista kokouksistaan kerhoihin, paikalla pidetään suljettu Liiton hallituksen kokous, kuitenkin siten, että järjestävän kerhon johtokunnasta kokoukseen pääsee mukaan muutama henkilö. Samalla keikalla hallituksen jäsenet esittelevät itsensä kerholaisille ja joku Liiton hallituksen jäsen pitää esitelmän.

* Liiton hallituksen kokouspöytäkirjat tulevat, niiltä osin kuin mahdollista, mahdollisimman pian näkyville Liiton verkkosivuille, jotta jäsenet pysyvät päätöksenteossa mukana

* Liiton budjettiehdotus käsitellään hallituksessa ja esitellään jäsenistölle aina edellisen vuoden puolella – nyt tämä tapahtuu siten, että kuluvan vuoden budjetti hyväksytetään tyypillisesti toukokuussa, jolloin käytännössä lähes puolet vuodesta on jo kulunut! Tarvittaessa muutetaan liiton kokoussääntöjä siten, että Liittokokous siirretään syksymmäksi, jotta saadaan budjetin hyväksyntä, seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja muut tärkeät asiat päätetyksi järkevään aikaan. Samalla Liiton hallituksen toimikaudeksi vakiintuisi kalenterivuosi.

* Liiton verkkosivut saatetaan muotoon, jota on helppoa päivittää ja joka mahdollistaa ahkeran tietojen päivittämisen. Pidetään huolta siitä, että Liiton verkkosivut ovat ajan tasalla.

* Liiton lehdessä aletaan julkaista Liiton hallituksen tekemät päätökset lyhyesti

Julkaisutoiminta: ”Laitetaan Filatelisti-lehden laatu kuntoon ja aloitetaan yhteistyö Apollon ja mahdollisesti muidenkin keräilykentän toimijoiden kanssa julkaisutoimintaan liittyen”

* Liiton lehti on liiton käyntikortti, jos käyntikortti on huonolaatuinen on se automaattisesti Liiton mainetta mustaava asia. Liiton hallitus on ryhtynyt toimenpiteisiin Filatelisti-lehden filateelisen tason nostamiseksi ja pyrkimyksenä on saattaa asia kuntoon vuoden 2017 kesällä. Tämä johtaa myös kustannussäästöihin. Tarkoituksena on saattaa lehti ”entiselle tasolleen”, tarkoittaen, että filateliaa korkealla tasolla käsitteleviä juttuja tulee olemaan enemmän ja panostus suurikokoisten kuvien näyttämiseen vähenee. Laatu on saatava ylös ja tämä tulee tapahtumaan.

Tähän liittyy asioita, jotka ovat tätä kirjoitettaessa vielä ns. vakan alla – eli on tapahtunut asioita, joista Liitto ei vielä ole julkisesti esittänyt kantoja.

* Liiton lehdessä on erittäin vähän mainoksia, tämä tarkoittaa myös erittäin vähän mainostuloja. Kun olemme saaneet lukea SFK:n lehdestä, että myös Merkki-Albert siirtää huutokauppaluettelonsa julkaisemisen Suomen Postimerkkilehteen johtaa tämä siihen, että kaupalliseen toimintaan liittyvät tulot tulevat entisestäänkin vähentymään. Tämä on tietysti tilanne, jonka korjaaminen ei ole mahdotonta eikä edes kovin vaikeaa. Mainosten saamiseksi tulee järjestää kamppanja, jossa mainoksia hankkivat saavat asiallisen bonuksen, esimerkiksi 20% hankitun mainostilan tuotosta lehdelle. Näin saadaan aikaan jotakin positiivista.

* Liitto ryhtyy aktiivisesti ajamaan yhteistyötä Apollo ry:n kanssa yhteisen julkaisutoiminnan mahdollistamiseksi ja ryhtyy konkreettisiin toimiin asioiden viemiseksi eteenpäin. Suomeksi: Lähdetään sopimaan siitä, että miten Filatelistiliitto (Filatelisti lehti) ja Apollo ry (Apollo lehti) voitaisiin yhdistää. Yhdistymisen seurauksena on saavutettavissa ainakin seuraavia asioita:

  1. Kun lehdet yhdistetään säästyy kustannuksia
  2. Levikki laajenee
  3. Laadukkaiden artikkelien saaminen helpottuu

Taustalla on tietysti tilanne, jossa Apollo ry:n ja postikorttikeräilijöiden yleensä ja Filatelistiliiton ja filatelistien välillä yleensä ei ole mitään vastakkainasettelua, vaan ns. wanhat kaunat on unohdettu ja on mielekästä tehdä yhdessä eikä erikseen. Olen itse vain kuullut ”kauhujuttuja” liittyen vanhoihin tappeluihin, itse en ole mitään koskaan nähnyt enkä kertaakaan yhdenkään postikorttikeräilijän kanssa ollut riidoissa, päin vastoin. Sitäpaitsi, moni postikorttikeräilijä on myös filatelisti ja toisin päin.

Tästä yhteistyöstä on puhuttu koko se aika, kun olen hallituksessa ollut – asia ei kuitenkaan ole sanottavasti mennyt eteenpäin.

Asia on otettava esiin Liittokokouksessa tai ainakin jäsenkerhojen mielipidettä on tiedusteltava asiaan liittyen ennen lopullista päätöstä. Minä suhtaudun asiaan positiivisesti.

* Valtakunnassamme on myös muita keräilytoimijoita, jotka julkaisevat keräilyalan ja jopa filateliaan liittyviä lehtiä – on syytä pohtia yhteistyötä julkaisutoimintaan liittyen näidenkin toimijoiden kanssa.

* Liiton verkkosivut uusitaan ja pohditaan tarkkaan, että onko syytä olla erikseen ”suljettuja osastoja” joissa on filateelisia tietoja piilossa vain liiton jäsenille. Mielestäni kerhojäsenmaksun voitaisiin ajatella kattavan kaiken Liiton sivuilla julkaistavan tiedon kaikille (kts. kohta talous).

Tehokkuus: ”Liiton toiminnan tulee olla sisäisesti ja ulkoisesti tehokasta – ennakoitavuutta ja suunnitelmallisuutta on lisättävä”

* Liiton hallituksen kokouksia pidetään ennalta sovittu määrä vuodessa, ehdotan kahdeksan kappaletta. Kokousten aikataulu sovitaan vuodeksi eteenpäin hallituksen valinnan yhteydessä ja päivämäärät julkaistaan Liiton verkkosivuilla. Näin jäsenet tietävät milloin asioita käsitellään ja milloin viimeistään on toimitettava päätöksiä vaativat asiat käsittelyyn.

Näistä kokouksista neljä järjestetään siten, että hallitus kokoontuu ”henkilökohtaisesti” ja neljä puhelin / videopuheluina hyväksikäyttämällä modernia teknologiaa. Nopeutta vaativien asioiden takia voidaan tietysti kutsua kokoon kokouksia näiden kahdeksan sovitun päivämäärän lisäksi tarvittaessa (ei pidä unohtaa maalaisjärkeä).

Kokousten tulee olla hyvin valmisteltuja etukäteen ja niiden kesto on rajattu puoleentoista tuntiin. On hallituksen jäsenten velvollisuus tutustua kokousmateriaaleihin ajoissa ja muodostaa kantansa käsiteltäviin asioihin. Kokouksen tehtävänä on tehdä asiaankuuluvat päätökset ja linjaukset. Tämä edellyttää huolellista kokousten valmistelua sihteeriltä ja puheenjohtajalta.

* Liiton hallitukseen valitaan vakituinen sihteeri, jonka velvollisuus on valmistella kokoukset yhdessä puheenjohtajan kanssa etukäteen. Sihteerille maksetaan tästä työstä pieni palkkio. Sihteeri voi tarvittaessa olla myös hallituksen ulkopuolinen henkilö.

* Liiton lehden päätoimittajalle annetaan osallistumisoikeus Liiton hallituksen kokouksiin ja toivotaan hänen osallistumistaan. Näin Hallitus saa suoraa ensikäden tietoa lehden kuulumisista ja päätoimittajan toiminnasta ja päätoimittaja avointa ja rehellistä palautetta suoraan hallitukselta. Lehden ja Liiton hallituksen välille luodaan avoin ja jatkuva vuoropuhelu, jottei epäselviä tilanteita pääse syntymään.

* Liiton ja lehteä kustantavan F88 hallitus voisi koostua suurimmalta osin samoista henkilöistä ja Liiton hallituksen ja F88 hallituksen kokoukset järjestettäisiin samoina päivinä, samoissa puitteissa tehokkuuden lisäämiseksi. Liiton hallituksella on päätäntavalta F88 hallituksesta, koska Liitto omistaa 100% F88 oyn osakekannasta, näin ollen ei ole mitään syytä miksei näin voitaisi toimia.

Lopuksi

Uskon, että hyvin johdettuna Liitolla on hyvä tulevaisuus edessään. Vastaavasti uskon, että huonosti johdettuna Liitto tulee kuihtumaan ja sen uskottavuus vähenee. Viime vuodet, erityisesti Filatelisti-lehden alamäen siivittämänä ovat olleet ”raskasta aikaa”.

Haluan olla luottavainen tulevaisuuden suhteen, sillä korjaavat toimenpiteet eivät ole mahdottomia toteuttaa ja osittain niihin on jo ryhdytty – omasta puolestani kuitenkin suorastaan vaadin, että Liiton toiminnan järkeistämistä jatketaan ripeästi ja että Liiton toiminnan ja Liiton hallituksen toiminnan avoimmuutta lisätään.

Liitolla on liittokokous Tampereella Finlandia 2017 näyttelyn yhteydessä, siellä tehdään näihinkin asioihin liittyviä päätöksiä ja valitaan uusia jäseniä Liiton hallitukseen. On tärkeää, että tuossa kokouksessa tehdään fiksuja päätöksiä. Lisäksi on tärkeää, että hallitukseen saadaan voimia, joilla on riittävä päätöksentekokyky ja halu kehittää liittoa ymmärtäen vallitsevat tosiasiat.

Mikael Collan, Filatelistiliiton hallituksen jäsen

Vierailu Tampereen kerhossa

By

Vierailin Tampereen Filatelistiseuran kokouksessa kuluneella viikolla. Kerho kokoontuu Tampereen Suomalaisella Klubilla aivan kaupungin keskustassa Puutarhakadulla. Kerho katsoo itse tulleensa perustetuksi vuonna 1919, eli kohta puoliin sata vuotta tulee täyteen. Kerhon historiaan voi tutustua tästä. Jäsenmäärältään Tampereen kerho on Suomen suurimpia ja kokouksissa on aktiivinen osanotto, paikalla oli oman arvioni mukaan yli 50 jäsentä. Lyhyen virallisen, kerhon puheenjohtajan Juha Valtosen vetämän, osuuden jälkeen astuin lauteille pitämään esitelmäni aiheesta ”postiyhteys keskeytynyt”, jossa käydään läpi postihistoriallisia kohteita toisen maailmansodan ajalta sidottuna sodan tapahtumiin. Kerhon aktiivi Kari Salonen oli pyytänyt minua Stamp Forumin yhteydessä pitämään esitelmän myös Tampereella. Olin kiitollinen siitä, että Tamperelaisyleisö otti esityksen positiivisesti vastaan ja esitti hyviä kysymyksiä. Tästä linkistä pääsee Tampereen kerhon ”päiväkirjaan” jossa esitys mainitaan.

Yllä: Tampereen Suomalaisen Klubin Marskinsali, jossa TFK kokoontuu. Kuva klubin www sivuilta.

Illan päätteeksi järjestettiin arpajaiset ja huutokauppa. Huomioin, että arpajaisten palkinnot olivat erinomaisia ja, että huutokaupassa oleva tavara oli edullisilla lähtöhinnoilla ja laadukasta. Tässä nähdään vireän kerhotoiminnan yksi etu – vireä jäsenistö tuottaa paikalle myytävää ja ostaa aktiivisesti. Kerhossa vierailee paljon muidenkin kerhojen jäseniä, joista osa tulee paikalle pidemmänkin matkan takaa. Jälleen tutustuin uusiin keräilijäkolleegoihin, joita on mukava jatkossa nähdä mm. tulevassa Finlandia 2017 suurnäyttelyssä Tampereella.

Kerhoillan aikana keli muuttui erittäin huonoksi, jo saapuessani hiukan ennen kuutta oli ollut kovin tuulista, mutta illemmalla alkoi kovasti pyryttää ja teiden pinta oli muuttunut aikamoiseksi luistinradaksi. Pääsin yhdellä eräässä rampissa tapahtuneella pyörähdyksellä perille päämäärääni, onneksi auto ei osunut mihinkään, niin säästyin ilman suurempia vahinkoja.

 

 

 

 

 

37. HTO huutokauppa

By

HTO huutokauppojen 37. huutokauppa päättyi 23.2. kahdeksalta illalla, tosin vielä lähes tuntia myöhemmin käytiin ”taistelua” joidenkin kohteiden osalta. Tällä kertaa M30 keräilijälle löytyi pohdittavaa useastakin osastosta. Filateliapuolen, eli merkkien osalta tämä huutokauppa oli ”tavanomainen” – myytävänä oli muutama automaattimerkki, joitakin reijitteitä ja laskoksia sekä useita loistoleimattuja merkkejä. Näistä mainittakoon hyvä loistoleimaus 10mk Saimaa merkin vaaleanvioletista, tosin vuodelta 1933, joka myytiin 18 eurolla ja 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelman leimattu merkki, joka myytiin 36 eurolla. Olikohan ostaja havainnut, että leima oli väärinpäin, vaikka ehkä ensivaikutelma saattoi olla ”loistomainen”. Myytävänä oli, ja kaupaksi kävi myös 8mk violetin leijonamerkin kolme sokkohammasta sisältävä numerokuusilo. Tämän kohteen myyntihinta oli 39 euroa.

Yllä: Pikapostikortti Nauvosta 25.1.1940 Haminaan. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 30.6.1940) 1,25mk + pikalisä kotimaassa (1.1.1935 – 31.8.1942) 4,00mk = 5,25mk. Kuva: HTO-Huutokaupat.

M30 postihistoriapuolella oli muutamia kiinnostavia kohteita tarjolla, vaikka kohteiden yhteismäärä olikin aika pieni. Tavalliseen tapaan lähdetään läheltä kauas. Kotimaassa kulkenut pikapostikortti vuodelta 1940 myytiin hintaan 23 euroa. Mielestäni hinta ei ollut kovin korkea, vaikka vaikuttikin kuvasta päätellen siltä, että 4mk merkin kulmahammas saattoi olla pudonnut. Pika ja kirjatut postikortit ovat kohtalaisen vaikeita kohteita, koska yleensä ei ollut mitään syytä maksaa näitä suhteessa kortin hintaan kalliita lisäpalveluita. Pikalisä oli tässäkin tapauksessa yli kolminkertainen verrattuna itse postikortin taksaan.Muuta kiinnostavaa M30 kotimaan postia edustivat muutamat kenttäpostipakettikortit, joiden postimaksu oli maksettu osittain tai kokonaan M30 merkeillä – mukana oli yksi kirjattu kenttäpostikortti. On huomattava, että kenttäpostipaketeissa maksuna käytettyjen kenttäpostilipukkeiden vasta-arvot vaihtelivat ajankohdan mukaan – näistä vasta-arvoista löytyvät tiedot uudesta taksakirjasta. Kuvioleimojen osastossa oli myytävänä Kotka 26b kuvioleimalla varustettu kotimaan kirje. Kyseessä on siis Suursaaren valtauksen valmisteluihin liittynyt peitetoimi, jonka takia leimana käytettiin kuvioleimaa (palkkeja). Näitä Kotka 26b kuvioleimoilla varustettuja M30 kohteita tunnetaan alle kymmenen, joten kohde on harvinainen. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja se meni kaupaksi 71 eurolla.

Yllä: Postikortti 17.9.1945 Hyvinkäältä Roskildeen Tanskaan. Taksa: Postikortti pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Tanskan sensuuri. Hyvä yksittäispostite. Kuva: HTO-Huutokaupat.

Pohjoismaihin suuntautunutta postia edusti Tanskaan lähetetty postikortti vuodelta 1945 syyskuulta. Kyseinen postikortti oli siitä kiinnostava, että sille oli osunut leimausvirhe, eli leiman vuosiluku oli pyörähtänyt vääräksi (1947). Kortille oli leimattu ilmeisesti saapumispäivän leimaus Tanskassa. Kortti oli myös sensuroitu Tanskan sensuurin toimesta – vuonna 1947 Tanskassa ei enää sensuroitu postia, joten tämä ”varmistaa” käyttöajan. Kortilla oli yksin 3mk punainen leijonamerkki ja tämä on ns. ”se juttu” liittyen tähän korttiin, nimittäin 3mk punainen postikorttilla ulkomaille, Pohjoismaiden ulkopuolelle, on tunnetusti vaikein M30 postihistoriakohde ja niitä tunnetaan vain yksi kappale. Tämä tekee Tanskaan kulkeneesta postikortista yksin 3mk punaisella merkillä ns. ”hyvän kohteen”. Kun tietää tämän asian ja sen, että vastaava 3mk punainen postikortti myytiin viime vuonna 85 eurolla (tosin heinäkuussa kulkeneena), oli pieni yllätys, että kortin hinta ei noussut kuin 22 euroon. Mielestäni tämä kohde myytiin halvalla. Vai onkohan niin, että ”kaikilla on taas tämäkin”.

Yllä: Kirje 15.9.1930 Turusta Leningradiin Neuvostoliittoon. Tullut perille Leningradiin 20.9.30. 2mk sininen leijona single, käyttötarkoituksen mukainen käyttö. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille ( – 30.11.1931) 2,00mk. Mielenkiintoinen! Kuva: HTO-Huutokaupat.

Neuvostoliittoon 1930 lähetetty 2mk sinisellä merkillä varusteltu kirje oli yksi huutokaupan mielenkiintoisimmista kohteista. En osaa tulkita kaikkia leimoja, mutta lieneekö kirje ollut lähetetty postitoimistoon tai jotain vastaavaa (venäjänkielentaitoni on heikko), koska sille on leimattu ”doplatit” leima, eli lunastus 5 kopeekkaa – ja leima ”non reclame” eli ei lunastettu, ennen kuin se on lähetetty takaisin Suomeen. Hämäävä on ”Retour – Moscou – rebuts” leimaus, koska mitään Moskovaan viittaavaa uutta osoitetta tai vastaavaa ei kirjeellä ole, eikä sitä ole myöskään leimattu Moskovassa missään vaiheessa. En  osaa aivan täysin kuvata sitä pientä epäilyksen tunnetta minkä tämä leima herättää minussa, en myöskään voi väittää, että epäilykselle on oikeasti mitään aihetta. Kirje on tullut takaisin Hyvinkäälle 5.11.30, jossa se on ilmeisesti lähettäjän osoitteen puuttumisen takia avattu osoitteen selvittämistä varten ja tästä kertova leima on kirjeelle lyöty. Eli kaikenlaista tämä kirje on nähnyt. Limitti 10€, myyntihinta 36 euroa. Kirjattu pikalentokirje Hollantiin 30-luvulta myytiin hintaan 31 euroa, kyseessä oli mielestäni hieno kohde, kokoelmalaatuinen. Ostaja sai edullisesti hyvän kohteen.

Yllä: Pikalentokirje 24.4.1942 Helsingistä Saksaan. M30 merkkejä 9,75 markan edestä. Taksa: Kirje (-20g) Saksan erikoistaksalla (1.4.1942 – 31.8.1942) 2,75mk + kirjeen lentolisä (-20g)  ulkomaille (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk + pikalisä ulkomaille (1.7.1940 – 30.9.1942) 5,00mk, yhteensä 9,75mk. Vaikea lähetys, 5kk taksa-aika.

Myytävänä oli myös Saksan erikoistaksainen pika lentokirje, jonka teki mielenkiintoiseksi se, että kyseessä oli erikoistaksan kahdesta taksa-ajasta lyhyemmän viiden kuukauden mittaisen perustaksan aikaan lähetetty lähetys. Lyhyemmän erikoistaksa-ajan puitteissa lisämaksullisia lähetyksiä tunnetaan huomattavasti paljon vähemmän kuin pidemmän 1.9.1942 alkaneen taksa-ajan aikana kulkeneita – juuri tässä mielessä kyseessä oleva kohde on hyvä. Filatelisti ajattelee, että kannattaa varmasti tarkistaa, että onko 25 pennin merkki lumppusellupaperia, koska kohde soveltuu sen osalta myös filateeliseen kokoelmaan, mikäli näin on.

Yllä: Unkariin 15.9.1945 Helsingistä lähetetty kirje. Leimattu ”Retour – Postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt”. Taksa epäselvä – kirjetaksa (-20g) lähettämisen aikaan oli 10mk, lento oli mahdoton ja pikaposti ei ilmeisesti ollut mahdollinen. Haiskahtaa tekeleeltä.

Sodan jälkeen posti oli keskeytyksissä useisiin maihin, myös Unkariin. Huutokaupassa oli myytävänä pikalentokirje Unkariin vuodelta 1945 syyskuulta, joka oli leimattu ”Retour – postinkulku toistaiseksi keskeytynyt”. Postinkulku Unkariin keskeytyi 4.9.1944 Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton ja muiden liittolaisten kanssa, koska posti Unkariin kulki Saksan kautta. Lentoposti Unkariin avautui vasta joulukuussa 1946 (olin ensin kirjoittanut virheellisesti vuoden väärin!).  Tyypillisesti pikalähetysten lähettäminen tuli mahdolliseksi aikaisintaan lentopostin avautumisen jälkeen. Kuori ei ole firman lähettämä, vaan lähettäjä on suurella todennäköisyydellä yksityinen henkilö. Osoite ja lentoposti sekä pikalähetykseen viittaava tieto on kirjoitettu kirjoituskoneella. Taksa on selkeää hölynpölyä varsinkin, kun lento ei ollut mahdollinen – lentolisä niihin maihin Euroopassa, joihin lento oli mahdollinen oli kirjeen lähettämisen aikaan 2½mk / 5 grammaa. Minulle tuli sellainen olo, että tässä on tarkoitushakuisesti lähdetty hakemaan ”postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt” leimausta vähän jännemmän kohteen luomiseksi, enkä siksi innostunut tästä kohteesta lainkaan. Limitti 20€, myyntihinta 91€.

Myytävänä oli myös kaksi 12/10mk violetin päällepainamamerkin singlekirjekohdetta vuodelta 1948. Toinen Englantiin ja toinen Saksaan Brittiläiselle vyöhykkeelle. Nämä ovat kohtalaisen hyviä kohteita, nimittäin asiallisten ulkomaan kirjeiden löytäminen tämän merkin singlellä ei sittenkään ole kovin helppoa. Kumpikin kohde myytiin kahdella kympillä – edullisesti meni.

Tässäkin blogissa on useaan otteeseen puhuttu 6mk punaisen merkin singlekäytöstä ulkomaan postikortilla ja todettu käytön olevan vaikean. Vaikka näitä on muutamia ollut myynnissä lähiaikoina ja ehkäpä on syntynyt ns. virheellinen käsitys kohteiden yleisyydestä, ovat taksanmukaiset ja asialliset 6mk punaiset yksittäispostitteet postikortilla ulkomaille vaikeita ja harvinaisia kohteita, niitä tunnetaan arvioni mukaan alle 15 kappaletta. Tässäkin huutokaupassa oli myytävänä 6mk punainen kortilla ulkomaille. Kohde oli lähetetty Yhdysvaltoihin vuonna 1946 joulukuussa. Tarkkasilmäinen keräilijä kuitenkin kiinnitti huomionsa kortin sisältöön, tai tarkemmin ottaen sen puutteeseen. Kortille nimittäin ei oltu kirjoitettu mitään, se oli tervehdyksenä lähetetty ja kirjoituksen puutteen takia olisi kulkenut painotuotteen taksalla, joka tuolloin oli alempi. Painotuotteina sai lähettää postikortin, jolle oli kirjoitettu alle viiden sanan pituinen viesti. Tyypillisesti lyhyt Joulu- tai muu tervehdys. Tällaiset painotuotepostikortit, joiden lähettämiseksi on kuitenkin maksettu postikortin taksa eivät mielestäni sovellu kokoelmiin. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se myytiin hintaan 61 euroa.

Yllä: Helsingistä 31.12.1946 Lauttakylään lähetetty 3mk keltainen ehiöpostikortti. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Kortin osalta on huomattava, että se julkaistiin vasta lokakuussa 1945, joten mahdollinen käyttöaika tällä ehiöpostikortilla oli vain noin neljä kuukautta. Ei niin helppo.

Mielenkiintoista kyllä M30 ehiökortteja oli myytävänä M30 postihistoriaosastossa. Nämä kortit olivat tällä kertaa ns. parempia ja mukana oli useita vaikeita kohteita.Mukana oli yksi käyttämätön virheellinen kortti, jolle oli painettu arvokuvake ja viivat kahteen kertaan. Tämä ei mennyt 80 euron lähdöllä kaupaksi. Myytävänä oli myös kuvallisten 1952 julkaistujen ehiökorttien kuvaehdotteita kolme kappaletta, kyseessä oli ”aito asia” eli varsinaista ehdotteista oli kysymys – ehdotteen kaltaista valituista ehiökuvista kartongille painettua kuvasarjaa myytiin yleisölle ja ne ovat asia erikseen. Lähtöhinta oli 300€ ja tätä kirjoitettaessa eivät nämä ehdotteet ole menneet kaupaksi, jälkimyyntiä on vielä yksi päivä jäljellä.

Kotimaassa kulkenut ”internoimisleiri 1” leimattu 2mk keltainen ehiökortti oli kiinnostava. Sekään ei kuitenkaan mennyt kaupaksi, sillä lähtöhinta 100€ oli ilmeisesti liian kova. Kotimaassa postikorttitaksalla lähetetty 3mk keltainen ehiökortti myytiin limitillä 50 euroa – tässäkään kortissa ei kuvassa näkynyt kirjoitusta, näihin pitäisi aina kuvata myös takapuoli, jotta ostaja näkisi, että onko kyseessä postikorttitaksaan velvoittava määrä sanoja vai ei. Kortin julkaisu tapahtui lokakuussa ja tämä rajoitti kortin käyttöaikaa postikortin taksalla alle neljään kuukauteen – ei niin helppo kotimaan käyttö, varsinkin kun tiedetään, että punaisia ehiökortteja oli postitoimistoissa vielä jäljellä ja niitä myytiin pois, postitoimistot eivät tilanneet näitä keltaisia kortteja ennen kuin punaiset kortit olivat loppumassa.

Myymätön kohtalo oli Unkariin 1943 lähetetyllä 2mk keltaisella, 2+2mk Saksaan (sudeettialueelle) 1943 lähetetyllä puoliskolla ja 2/1,75mk Saksaan lähetetyllä ehiökortilla – kaikki nämä kortit ovat kulkeneet sodan ajan erikoistaksoilla, eivätkä ole kovin helppoja. Ilmeisesti M30 ehiökeräily on aallonpohjassa (tai matkalla sinne) tai hinnoittelu oli mennyt pieleen.

Erissä oli paljonkin M30 tavaraa, lähtöhinnoittelu oli mielestäni aika korkeanlaista ja siksi minulta jäikin erien huutelu ”toiseen kertaan”. Monissa erissä myytiin erään Tamperelaisen pitkän linjan keräilijän kokoelmaa ja tämä selittää suuren Tampereen seudun postilähetyksiä sisältäneiden kohteiden määrän. Jonkin verran jäi eriä myymättä, ilmeisesti korkeahkojen lähtöhintojen takia. Tilannehan tunnetusti on se, että tavaran määrä markkinoilla ei suinkaan ole vähenemässä, vaan lisääntymässä ja tämä painaa hintoja alas – perustavaran hinta on hyvinkin alhaalla, vain kovemmat kohteet nousevat reippaasti. Mikäli on tarvetta päästä materiaalista eroon on lähtöhinta syytä asettaa riittävän alas. Nähtäväksi jää miten Filateliapalvelun maaliskuun puolessa väliss päättyvän huutokaupan M30 kohteet menevät kaupaksi, joidenkin kohteiden osalta ei lähtöhinnoissa ole ”pihistelty”.

 

 

SP-lehden huutokauppa ja muita kuulumisia

By

Helmikuussa on jo päättynyt muutamia huutokauppoja, mm. Kouvolan kerhon huutokauppa ja Forssan kerhon ”Huutokortti”-huutokauppa. Forssan kerhon osalta M30 anti jäi hyvinkin ohueksi, harvat myytävänä olleet M30 kohteet eivät oikein menneet kaupaksi. Hinnat oli asetettu liian korkealle, joku kohde olisi voinutkin mennä edullisemmalla lähdöllä. Kouvolan kerhon osalta M30 merkkipuolen kaikki yli 30 kohdetta myytiin. Kouvolan huutokaupan merkkikohteista kiinnostava oli kohde 224, jossa oli myytävänä 50mk Tammerkosken silta ja 100mk Helsinki merkkien hyväleimaset versiot. Helsinki merkki nimittäin oli leimattu 1945 ja oli näin ollen ”ensimmäistä” paperia – 40-luvun puolella leimatut hyväleimaiset 50mk ja 100mk M30 kuvamerkit eivät ole niitä helpoimpia. Vaikka leima oli hieman suttuinen ja leima ei täysin suorassa oli merkki mielestäni neljän euron myyntihinnan arvoinen pitämään paikkaa ennen paremman löytymistä. Postihistoriapuolella kumpikin huutokauppa oli pettymys – ei mitään merkittävää.

Yllä: 2mk/1,5mk punaisen päällepainamamerkin ehdotearkista leikattu hammastamaton ja liimoittamaton pari. Kuva SP-lehden huutokaupasta.

Suomen Postimerkkilehden 16.2. päättynyt huutokauppa tarjosi muutamia  M30 kohteita. Myytävänä oli kaksi kohdetta M30 leijonamerkkien ehdotearkeista leikattuja hammastamattomia pareja. Näissä ehdotearkeissa ei ollut liimaa takana. Kysymyksessä ja näiden ehdotteiden taustalla on siis postimerkkien hyväksymiseen liittyvä vaihe, jossa päättävän ministeriön virkamiehille painettiin esittelyarkki valmiinkaltaisista merkeistä päätöksenteon tueksi. Näitä arkkeja pääsi aikoinaan ”keittiön kautta” sota-aikaisten postin muuttojen yhteydessä yksityisiin käsiin, joista ko. henkilön pesänjakajat sittemmin saattoivat arkit markkinoille. Tällaisten arkkien mukana on saattanut alunperin kulkea merkkien hyväksymiseen liittyvä virallinen esitys. Postimuseolla on hallussaan kokonaiset arkit tässäkin huutokaupassa myydyistä ehdotteista.

Yllä: Toisen painoluokan lentokirje 3.10.1937 Helsingistä Brno:on Tsekkoslovakiaan. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 5,50 + kirjeen (per 20g) lentolisä Euroopassa (1.4.1928-30.9.1942) 2*2,00mk = 9,50mk. Toisen painoluokan kirjeet ovat ”parempia”.  Kuva SP-lehden huutokaupasta.

Postihistoriapuolella myytävänä oli muutamia lentokirjeitä. Toisen painoluokan lentokirje Tsekkoslovakiaan myytiin limitillä 8 euroa ja toinen toisen painoluokan kirjattu lentokirje Tsekkoslovakiaan hintaan 12 euroa. Toisen painoluokan kirjeet ovat aina vaikeampia kuin ensimmäisen painoluokan. Myytävänä oli Ranskaan lähetetty talvisodan aikainen lentokirje vuoden 1940 helmikuulta, tämän hinta nousi 23 euroon. Lisäksi myytävänä oli mm. Unkariin ilman lentomaksua lentona kulkenut 1½mk punaisella merkillä lähetetty postikortti. Kuten tiedetään Euroopassa oli yhteisesti sovittu, että silloin kun lentokuljetuksissa on tilaa otetaan mukaan mahdollisimman paljon myös sellaista postia, jolle ei lentomaksua ole erikseen maksettu.

Ei voida sanoa, että näissä kolmessa huutokaupassa olisi ollut mitään uskomatonta myytävänä. Tällä hetkellä on auki HTO huutokauppa, jossa on myytävänä paljon Tampere-aiheisia kohteita, ilmeisesti erään pitkän linjan tamperelaisen keräilijän kokoelmaa myydään. HTO:lla on tällä kertaa myytävänä myös muutamia kiinnostavia M30 kohteita – niistä lisää myöhemmin.

Yllä: Kuudennen painoluokan kirjattu pikalentokuori Helsingistä 20.5.1938 Freiwadau:n Sleesiaan, Tsekkoslovakian sudeettialueelle. Taksa: Kirje (100-120g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 13,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931 – 31.8.1942) 2,50mk + pikalisä ulkomaille (1.11.1936 – 30.6.1940) 7,00mk + kirjeen (per 6*20g=120g) lentolisä Eurooppaan (1.4.1928 – 30.9.1942) 12,00mk = 35,00mk. Vaikea yhdistelmä. Kuva Philean huutokaupasta.

Ulkomaisissa huutokaupoissa on ollut heikosti M30 kiinnostavaa lähiaikoina, tosin en ole aivan täysipainoisesti pystynyt tilannetta seuraamaan. Huomasin kuitenkin, että Philean huutokaupassa myytiin Suomesta 1938 Tsekkoslovakiaan sudeettialueelle lähetetty kirjattu kuudennen painoluokan pikalentokuori. Tällaiset selkeästi painavat lentokohteet lisäpalveluilla ovat vaikeita kohteita ja siksi kokoelmakelpoisia. Kohteen koko kuitenkin on ilmeisesti sen verran suuri, että se vie kokonaisen A4 lehden. Kohteelle on leimattu kahteen kertaan saksankielinen leimaus ”Halbe Gebühr nach § 22 der Gebuhrennovelle Nro 54/25” – vapaasti suomennettuna (lue: oma arvaukseni) ”Puoli maksua taksan 54/25 pykälän 22 mukaisesti”. Onkohan takapuolella jotakin merkintöjä? Kyseinen leima saattaa viitata jonkinlaiseen maksuun, jonka vastaanottaja on joutunut maksamaan. Tässä pitäisi olla Tsekkiläinen taksakirja tai kiertokirjekokoelma vuodelta 1925 hallussa, jotta pystyisi selvittämään mistä on kysymys.

Yllä: Saksaan liitetyt ja liittyneet alueet vuosina 1938 ja 1939.

Kohde vaikuttaa mielestäni kiinnostavalta. Jos lähdetään sitomaan sitä historian tapahtumiin, huomataan, että lähetysaika, toukokuu 1938 on muutamia kuukausia ns. Münchenin konferenssia ennen. Münchenin konferenssissa sovittiin sudeettialueiden liittämisestä Saksaan ja Ison Britannian pääministeri Chamberlain piti sitä hyvänä, koska arveli sen estävän sodan – tai ainakin näin asia Isossa Britannissa esitettiin. Kenellekään ei liene ollut epäselvää, että Ranska ja Neuvostoliitto, jotka olivat taanneet Tsekkkoslovakian itsenäisyyden eivät de facto sitä pystyneet takaamaan, varsinkaan Neuvostoliitto, jonka olisi pitänyt saada siirtää joukkojaan mm. Puolan läpi, jotta mitään Tsekkoslovakian puolustamista olisi voinut tapahtua. Käytännössä Hitler pystyi tällä sopimuksella liittämään Saksaan ilman sodankäyntiä merkittäviä alueita itsenäisestä Tsekkoslovakian valtiosta vetoamalla alueilla asuvaan saksalaisväestöön.

Yllä: Postikorttikuva Freiwaldaun kaupungista

Kun Itävalta oli liittynyt Saksan valtakuntaan jo maaliskuussa 1938 oli Tsekinmaan puoli Tsekkoslovakiasta vahvasti ”puristuksissa” Saksan ympäröimänä. Freiwaldaun kaupunki on nykyiseltä nimeltään Jesenik ja sijaitsee lähellä nykyisen Tsekin tasavallan ja Puolan rajaa. Aiemmin siis lähellä Tsekin ja saksan koillista rajaa. Kaupungin lähellä tapahtui 1930-luvulla traaginen verilöyly, kun santarmit avasivat tulen riehaantuneita kommunistimielenosoittajia kohti seurauksena useita kuolonuhreja ja haavoittuneita. Lisää kiinnostuneille kaupungin historiasta kertoo Wikipedia. Vuonna 1945 kaupungin saksalaisväestö karkoitettiin Benesin käskyjen mukaisesti.

 

Finlandia 2017 ennakko – M30 kokoelmia FEPA näyttelyssä

By

Katselin Finlandia 2017 näyttelyn sivuja ja sieltä löytyi jo lista näyttelyyn Suomen komissaarin kautta osallistuvista kokoelmista. Kun listaa käydään läpi, huomataan, että M30 on hyvin edustettuna näyttelyssä ja tämä on tietysti erittäin hieno asia M30 keräilyn kannalta. Perinteisen filatelian luokassa esillä ovat Hannu Kaupin kahdeksan kehyksen ”M-1930 Definitive Series”-kokoelma ja Jani Taskisen viiden kehyksen ”The 1930-1952 Definitive Stamp Issue of Finland”. Kaupin kokoelma on tunnetusti olemassa olevista laadukkain M30 kokoelma, mutta odotan suurella mielenkiinnolla mahdollisuutta nähdä Taskisen kokoelma, jota en ole aiemmin nähnyt. Hieman harmi, että Lappalainen ei ole mukana näyttelyssä, sillä hänenkin M30 perinteisen filatelian kokoelmansa on hyvä.

Postihistorian puolella M30 on myöskin hyvin esillä. Carl Appelberg esittelee viisi kehyksisen kokoelmansa ”Model 1930 Definitive series II” ja allekirjoittanut laittaa näytille myöskin viisi kehystä käsittävän ”Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps”-kokoelmansa, jonka kohteita tässäkin blogissa on ajoittain esitelty. Näiden kahden M30 aiheeseen keskittyvän kokoelman lisäksi postihistoriapuolella on esillä Esko Seitsosen ”Effects of the WWII to letter mail and transit connections between Finland and the British Empire”, jonka viidessä kehyksessä on luvassa useita erittäin hyviä M30 postihistoriakohteita. Appelberg on ollut mukana kirjoittamassa aiempia M30 opaskirjoja ja muistan häneltä myös Filatelistista M30 ”punaisia postikortteja” käsittelevän artikkelin. On mieleenkiintoista nähdä miehen kokoelma Tampereella.

Lentopostin luokassa Harri Ala-Honkola esittelee yhdellä kehyksellä kokoelmaansa ”Suomen lento-onnettomuusposti – Finnish Air Crash Mail”, joka sekin sisältää M30 lentopostikohteita ja Veli-Heikki Nieminen esittelee viiden kehyksen ”The Airship Graf Zeppelin LZ 127 as a part of Finnish postal history” kokoelmansa, jossa Zeppelin merkin (joka tietysti on painettu M30 pohjamerkille) on vahvasti esillä. John Godfreyn kahdeksan kehyksen ”Finland Airmails 1920-1946” sisältää myöskin M30 kohteita. Godfreyllä oli viimenäkemällä (Jyväskylän Nordiassa) mukana paljon ensilentokuoria ja muita vahvasti ”tarkoituksenmukaisia” lentopostikohteita, joita henkilökohtaisesti en arvosta yhtä paljon kuin tarvepostilähetyksiä.

Ehiöluokassa ei ole näytillä M30 ehiöitä, mikä on hieman harmi. Filateelisen kirjallisuuden luokassa on mukana uusi postitaksakirja, joka on hyvin relevantti myös M30 keräilijälle.

Näyttelyn tuomarilistasta selviää, että puheenjohtajana toimii Jussi Tuori, jonka M30 kokoelma on jo hajotettu, mutta kokemusta M30 aiheesta miehellä on. Tuomareista Ari Muhosella on itsellään hyvä postihistoriakokoelma, jossa M30 näyttelee tärkeää osaa. Tuomaristosta siis löytyy osaamista M30 osalta, mikä on hyvin positiivista.

Kaikesta päätelleen Tampereella tulee M30 asiasta kiinnostuneelle olemaan ”tarpeeksi” nähtävää.

Vuoden 2017 huutokauppakevään avaus SFP 101

By

Vuosi 2017 on itsenäisen Suomen juhlavuosi ja tähän liittyvä FINLANDIA 2017 kansainvälinen postimerkkinäyttely Tampereella kruunaa filatelistien juhlavuoden. Tähän liittyen näyttelyyn osallistuvat keräilijät virittelevät kokoelmiaan maksimikuntoon ja on tietysti odotettavissa, että tämä vaikuttaa myös alkuvuoden huutokauppoihin. Nähtäväksi jää minkälaisia hintatasoja saavutetaan, se on ainakin varma-asia, että mallin 1917 keräilijät eivät tule halvalla pääsemään – siitä on osviittaa jo aiemmilta huutokauppakierroksilta hurjan kovien loppuhintojen ja hintanousujen osalta. Malli 1930 osalta huutokauppahinnat ovat olleet mielestäni kohtuullisella tasolla, mitään vastaavaa, jopa hieman hurmosmaista hintojen karkaamista ei ole tapahtunut, kuin mitä mm. juuri M17 osalta on nähty. Jostakin olen saanut päähäni, että M30 keräilykin on pienessä nosteessa, sillä en ole aivan samalla tavalla saanut kohteita noukittua kuin vielä vuosi sitten, eli ”apajilla” on myös muita ja tämä on minun mielestäni pelkästään positiivinen asia.

Yllä: 2mk violetin merkin ehdote arkin reunasta. Hammastamaton ilman liimaa. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Eilen päättynyt Suomen Filateliapalvelun 101 huutokauppa oli oikeastaan vuoden 2017 huutokauppakevään avaus, tällä kertaa myytävänä oli jonkin verran M30 kohteita, joista osa hyvinkin kiinnostavia. Jälleen nähtiin ihmeellisiä hintoja suuntaan ja toiseen sekä pienimuotoisia huutokilpailuja hyvien kohteiden osalta. M30 filateliaosastossa oli tällä kertaa jonkin verran kohteita myytävänä, niin ”leijona” kuin ”kuvamerkki” puolellakin.  Myytävänä oli mm. 2mk violetin leijonamerkin ehdotearkista leikattu hammastamaton ja liimoittamaton merkki. Näistä ehdotteista on tässäkin blogissa ollut aiemmin puhetta. Kysymyksessä on siis postimerkkien hyväksymiseen liittyvä muodollisuus, jonka yhteydessä tehtiin siis päättäjille näytiksi ilmeisesti yksi painoarkki (kaksi arkkia) merkkejä, joita ei hammastettu eikä liimoitettu. Näiden perusteella päättäjät hyväksyivät merkit painatukseen. Nämä ovat tulleet markkinoille ns. keittiön kautta, huhu kertoo, että sodan aikana kun postin arkistot siirrettiin pommituksia pakoon ”katosi” suuri osa materiaalia mystisesti. Nämä tulivat sitten myöhemmin markkinoille kuolinpesästä ja sitä kautta ovat löytäneet tiensä kokoelmiin. Se mikä on tärkeää ymmärtää on, että kysymyksessä ei ole humpuuki, vaan aito asia – eli kyseessä on ns. ehdotemerkki ja tämä kelpaa M30 filateeliseen kokoelmaan kyseisen merkin kohdalle hyvinkin tuomaan ns. ”kovuutta”. Lähtöhinta 20 euroa, myyntihinta 42 euroa.

Yllä: Virhevuosiluvulla 1591 painettu 10mk ruskean leijonan numerokuusilo. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Huutokaupan mielestäni kovin M30 ylilyönti oli leimaamattoman 5mk sinisen merkin arkin reunasta olevan siirtymän hinta, joka oli kokonaiset 180 euroa. Kysymyksessä oli kyllä kohtalaisen näyttävä pystysuuntainen siirtymä ja juuri tällaisista siirtymistä on aikoinaan leikkaamalla ”kehitetty”, silloin tällöin esiin tuleva ”muka-muka” yläreunastaan hammastamaton 5mk sininen merkki, jota siis ei oikeasti ole olemassakaan. Silti,  vaikka tähän liittyy tarina, on 180€ mielestäni aika kova hinta tästä kohteesta – tosin jälleen nähtiin, että ”kerjäläisten” viuhtominen ei rahamiehiä hidasta! Mielestäni mielenkiintoinen kohde oli 10mk ruskean leijonan virhevuosiluvulla 1591 painettu numerokuusilo – näitä on aina ajoittain myytävänä ja tällaiset virheellisyydet ovat ”hauskoja” kohteita. Kohteen myyntihinta oli karvan verran alle 50 euroa – itsekin huusin tätä kohdetta, mutta ei jäänyt tällä kertaa minulle.

Yllä: N reijitetyillä merkeillä frankeerattu postiennako-osoitekortti. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kuvamerkkien osastossa myytävänä oli mm. 5mk olavinlinna-merkin ja 300mk lentokone-merkin erikoisuuksia. Ainoa mikä jäi mieleen oli 300mk merkin reunavesileiman siirtymä, joka myytiin pohjahinnalla 20 euroa. Tämä oli ostajalleen löytö, sillä siirtyneet reunavesileimat eivät merkillä sittenkään ole kovin yleisiä. Muistettava on, että M30 merkeillä reunavesileima voi olla merkillä vain arkin alimmalla tai ylimmällä rivillä ja näin ollen mahdollisuuksia per arkki on 20kpl. Näiden reunavesileimojen asentoja voi olla neljä. M30 postihistoria tai ”lähetykset” osastossa oli tällä kertaa myytävänä muutamia suojareijitettyjä merkkejä lähetyksillä, näistä ”N” reijitetyillä merkeillä frankeerattu postiennakkopaketin osoitekortti myytiin 166 eurolla. N tarkoittaa Notraco. Olen näistä reijitetyistä kohtalaisen tietämätön, enkä osaa sanoa, että mikä oli yksittäinen syy miksi tämän kohteen hinta lähti nousuun. Joku kortilla olleista merkeistä saattoi olla vaikea lähetyksellä tai reijityksen asento oli harvinainen. Ehkäpä joku valistaa minua tässä asiassa. Toinen ASEA reijitetty osoitekortti myytiin 25:llä eurolla.

Yllä: Lentokirje 13.5.1947 Vaasasta Tornioon. M30 12mk sininen leijona single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.1.1947 – 31.12.1947) 10,00mk, lentolisä (-20g) kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk, yhteensä 12,00mk.  Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kotimaassa pikana lähetetty ehiökortti lisämerkillä vuodelta 1930 myytiin hinnalla 42 euroa. Kohteeseen oli laitettu maninta ”harvinainen” – tämä on mielestäni puolitotuus, vaikka näitä pikapostikortteja ei kasva puissa, eivät ne ole erityisen harvinaisia. Tästä kertoo sekin tosiasia, että samassa huutokaupassa oli myytävänä ”ehiökortit” osastossa M30 ehiökortti pikana lisämerkin kanssa. Hyvä kohde silti, express lipuke oli ”wanhan” mallinen ja se tietystikään ei haittaa. Kotimaassa oli kulkenut myös vakuutettu kirje, jolla oli maksuna käytetty mm. M30 300mk lentokone-merkkiä. Tämä oli sinänsä hyvä kohde, että 300mk merkin löytäminen pienikokoisella kuorella voi olla haastavaa – tällainen pienempikokoinen kuori, jolla merkkiä on käytetty on hyvä kokoelmaa varten, koska sen lisäksi sivulle mahtuu myös muuta. Myyntihinta oli 20 euroa, joka oli limitti. Hyvä kotimaan lentokirjekohde oli myytäänä kohdenumerolla 1842, kyseessä oli 12mk sinisen merkin single. Kirje oli lähetetty Vaasasta Tornion vuonna 1947. Hinta nousi aina yli 60 euron. Kotimaan saantitodistuskirje jäi myymättä 20 euron lähtöhinnalla, syynä varmaankin kohteen suuri koko.

Yllä: Kirje Tanskaan ilmeisesti Turusta 31.7.1945 lähetetty kirje, Tanskan sensuurin tarkastama. 5mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 5,00mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Pohjoismaihin kulkeneita kohteita oli myytävänä vain yksi, 5mk sininen leijonamerkki yksin kirjeellä Tanskaan vuonna 1945 heinäkuussa ja se myytiin hintaan 41 euroa. Kohteen arvoa nostaa se, että 5mk sininen single kirjeellä ulkomaille on yksi harvinaisimmista M30 kohteista ja niitä tunnetaan vain kourallinen – keräilijät, joilla ei ole tätä harvinaisuutta voivat käyttää tällaista Tanskaan mennyttä aukontäyttäjänä. Vaikka kysymyksessä on Pohjoismaihin lähetetty kohde on Tanskan ja Ruotsin ero kohdemana näiden välillä kuin yö ja päivä. Siihen nähden, että vastaavista on aiemmin maksettu paljon enemmänkin oli hinta mielestäni, suttuisesta leimauksesta huolimatta, kohtalaisen edullinen.

Yllä: Lentopainotuote 13.5.1948 Helsingistä Englantiin, m30 6mk oranssi single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1948 – 30.6.1948) 3,00mk, painotuotteen lentolisä (per 5g) ulkomaille (24.19.1945 – 30.6.1953) 3,00mk, yhteensä 6,00mk. Vaikea. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Ulkomaille lähetettyjä kohteita oli myytävänä muutamia, näistä mielestäni paras oli lentopainotuote yksin 6mk oranssilla merkillä vuodelta 1948. Kohde on aidosti erittäin vaikea, sillä 3mk ulkomaanpainotuotteen taksa-aika oli vain kuusi kuukautta ja tähän taksa-aikaan ei sisältynyt joulu, mikä varmasti olisi lisännyt myös ulkomaille lähetettyjen painotuotteiden määrää. Lähtöhinta oli 30 euroa ja kohde myytiin 55 eurolla. Myytävänä oli myös Saksaan lähetetty postikortti 15mk punaisella leijonamerkillä, joka oli leimattu laivalla ”paquebot” ja merkki leimattu Ruotsissa Tukholmassa. Tällä kortilla oli lyhyt tervehdys ja minusta se olisi voinut kulkea yhtä hyvin painotuotteena. Myytiin 35€ hintaan.

Yllä: Lentokirje 21.12.1949 Haminasta Zürichiin Sveitsiin, 24mk ruskeanvioletti single. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1948-31.10.1949) 15,00mk, lentolisä (per 5g) ulkomaille (24.10.1945 – 30.9.1957) 3,00mk*3=9,00mk, yhteensä 24,00mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Sveitsiin M30 24mk ruskeanvioletilla singlellä lähetetty lentokirje myytiin hintaan 20 euroa, tämä oli ehkä pieni yllätys, sillä kohtalaisen hyviä 24mk singlejä ei sitten kuitenkaan kasva puissa. Toki vaihtoehtoja on aika monia, mutta silti vaikuttaa edulliselta. Tämä on mielestäni ihan siisti kohde tämän merkin kohdalle, vaikka toinen leima onkin osunut kuoren ylälaitaan. Sodan aikainen Turkkiin Neuvostoliiton kautta kulkenut kirje myytiin 22 eurolla. Kohde oli postinkulkureittinsä takia hyvä sodanaikaista postia keräävälle. Kiinaan lähetetty kirje 30-luvulta jäi myymättä 20 euron limitillä. Kanadaan 1946 lähetetty aikainen sodan jälkeinen paketti(kortti) myytiin 33 euron hintaan – tämä kohde on parempi kuin miltä ensi silmäyksellä näyttää, nimittäin pakettiposti aukesi sodan jälkeen verattaen myöhään ja ne, jotka ovat kiinnostunut postin avautumisesta ja ”normalisoitumisesta” sodan jälkeen olivat tästä varmasti kiinnostuneita (tai olisi pitänyt olla). Argentinaan mennyt pikalentokuori M30 100mk Helsinki-merkillä ja 15mk M54 merkillä jäi myymättä.

Yllä: Sveitsiin  27.7.1945 Helsingistä lähetetty 3mk punainen ehiökortti. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 3,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Ehiökorttien osastossa oli myytävänä yksi kanuunakohde M30 harrastajalle, nimittäin Sveitsiin lähetetty 3mk punainen ehiökortti. Esittelytekstissä oli kirjoitettu, että näitä tunnetaan vain kaksi kappaletta ”oikein käytettynä”. Oikea lukumäärä lienee kolme ja mahdollisesti lisäksi joku suspekti kappale, josta tuskin kukaan voi mennä takuuseen. Joka tapauksessa kiven kova kohde. Jälleen kerran huomataan, että Filateliapalvelun sivuilla oli näkyvissä vain kortin etupuoli. Kun sitä katsotaan, niin vaikuttaa siltä, että kyseessä on tilanne, jossa kortilla ei ole mitään tekstiä…. eli kyseessä olisi painotuote. Tästä johtuen pitäisi AINA olla vastaavissa kohteissa kumpikin puoli kuvattuna. Tämän kortin osalta tilanne on se, että toisella puolella on asianmukainen ”kirje” kirjoitettuna ja kortti on näiltä osin aivan OK. Lähtöhinta oli 300 euroa ja kortti myytiin 544 eurolla. Hinta oli edullisempi kuin mitä vastaavasta kortista on aiemmin maksettu, toki huutomaksuineen mennään noin kuuteen ja puoleen sataan. Tämä olisi mahtunut minullekin, mutta rahkeet eivät riittäneet tällä(kään) kertaa.

Lisäys 27.1.2017: Märehdittyäni tätä korttia muutaman päivän ja soiteltuani itseäni viisaammille siihen liittyen olen tullut siihen lopputulokseen, että se on liian kaunis ollakseen totta, nimittäin kortin lähettämisen aikaan 27.8.1945 lisämaksuton pintapostiyhteys Suomen ja Sveitsin välillä oli vielä kiinni. Kyseinen yhteys aukesi vasta 25.9.1945. Tätä ennen posti toki kulki maidemme välillä, mutta vain lentopostina. 18.8.1945 postia kuljettanut lentolinja siirtyi kulkemaan Tukholman ja Pariisin kautta ja tätä aiemmin se kulki Englannin kautta. Näin ollen uskaltaudun sanomaan, että kortti tuskin on kulkenut lainkaan.

 

 

 

 

Filateliapalvelun 100. ja HTO:n 36. huutokauppa 12/2016

By

Jälleen on ollut tavaraa myynnissä, tässä postissa raportoin paristakin huutokaupasta. Vaikuttaa siltä, että Philabid-alustan käyttö on ”kiihdyttänyt” huutokauppakenttää ja ainakin itsestäni tuntuu, että lähes jatkuvasti on joku huutokauppa päättymässä. Tämä on mielestäni positiivista, sillä se tarkoittaa, että tavaraa on myynnissä hyvin helposti lähestyttävissä paikoissa. Toisaalta tämä muutos Internet-pohjaisiin huutokauppoihin on tarkoittanut sitä, että painettujen luettelojen aika on lopussa ja tämä aiheuttaa kustannuspaineita myös filateelisille julkaisuille, kuten Liiton Filatelisti-lehdelle. Itse en jää painettuja luetteloja kaipaamaan, sillä nettipohjaiset huutokaupat ja niissä näkyvät luettelot ovat parempia kuin painetut. Huutokauppakohteiden ”fyysisen” läpikäymisen tarvetta eivät nettihuutokaupatkaan ole kuitenkaan lopettaneet – kalliimpia kohteita ja eriä on mielestäni ”vähän pakko” mennä katsomaan, muuten niistä en uskalla juurikaan huutaa. Mutta, se näistä aforismeista tekniikkaan liittyen…

Turussa päämajaansa pitävä Suomen Filateliapalvelu järjesti sadannen huutokauppansa joulukuun alussa, sadan pidetyn huutokaupan virstanpylväs on hieno merkki pitkäaikaisesta toiminnasta, onnittelut yhtiölle tästä. Tuskin merkkipaalun kunniaksi, mutta kumminkin, mukana oli tällä kertaa pieni, mutta kohtalaisen hyvä kattaus M30 kohteita niin filatelia kuin postihistoriapuolellakin.

166206Yllä: Huomattava 50p/40p vihreän merkin lisäpainaman siirtymä. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Filateliapuolella oli myytävänä hammastamattomia M30 merkkejä, yksi 50p vihreän merkin pari ja toisessa kohteessa 5mk violetti ja 6mk punainen yksittäinen merkki. Oman näkemykseni on, että hammastamattomia pitäisi aina myydä pareissa tai isommissa ryhmissä – yksittäisten merkkien kohdalla nimittäin ”idea” hammastuksen puutteesta ei mielestäni tule riittävän hyvin esiin. Toki myyjä saa arkista tällöin vähintään kaksinkertaisen määrän kohteita, mutta se ei ostajaa juurikaan lämmitä. 50p vihreän parin myyntihinta kohosi kympin limitistä 44 euroon ja harvinaisemmat hammastamattomat merkit, mutta yksittäiskappaleina myytiin hintaan 34,10 euroa. Automaattimerkkien ”rimpsut” menivät kaupaksi 15 eurolla ja 50p keltaisen automaattimerkin pari paperijatkoksella ja numerolla kympillä.

Kuvioleimalla (Lahti 102) leimattu 1mk oranssi M30 leijona myytiin parilla kympillä. Tämä kohde on mielestäni ollut aiemminkin myynnissä viimeisten parin vuoden aikana. Lisäpainaman siirtymiä oli myynnissä kaksin kappalein 50p/40p vihreästä merkistä – leimaamaton huomattavasti siirtynyt painama myytiin 12,10 eurolla ja leimattu II ladelman vastaava jäi myymättä kympin limitillä.  Huomattava lisäpainaman siirtymä 1,25mk/50p II ladelman keltaisesta merkistä nousi aina hintaan 37 euroa. Mielestäni nämä huomattavat siirtymät olivat filateliapuolen parhaat kohteet tällä kertaa.

169036Yllä: Tämä loistoleimainen 2½mk sininen maksoi yli 170€. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Tämän huutokaupan ylilyönti oli 2½mk sinisen M30 leijonamerkin loistoleimattu merkki, jonka hinta nousi viiden euron limitistä aina hintaan 170,50 euroa. En tätä nousua pysty mitenkään selittämään. Voin vain todeta, että tuntemattomat ovat filatelian tiet.

168191Yllä: Kahden paketin lähettämiseen käytetty pakettikortti, ns. monipakettilähetys. Lähetetty Puumalasta 20.2.1935 Kuusankoskelle. M30 10mk Saimaa ja 2kpl 2mk violetti leijona, yhteensä 14mk. Taksa: Kahden paketin 14,00mk taksa (1.7.1924 – 31.8.1942) muodostuu joko yhdestä I painoluokan (5,00mk) ja yhdestä III (9,00mk) painoluokan tai kahdesta II (7,00mk) painoluokan paketista.  Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutama vähän parempikin kohde, sanoisin kokoelmakelpoinen. Kotimaassa kulkeneista kohteista mielenkiintoinen oli kahden paketin lähettämisessä käytetty pakettikortti. Tällaiset monipakettilähetysten kortit eivät ole tavallisia ja yllätyin, kun myyntihinta ei noussut limitistä ylöspäin – ehkä pakettikorttien / pakettitaksojen keräily ei ole sitä kaikkein ”seksikkäintä” postihistoriaa, mutta kohteena tämä oli kuitenkin aika mielenkiintoinen, eikä vastaavia joka päivä vastaan tule. Kotimaan lentokirje vuodelta 1945 nousi hintaan 32 euroa.

Pohjoismaihin lähetettyjen kohteiden joukossa oli useita mielenkiintoisia kohteita. Myytävänä oli mm. kaksi lentokuorta Ruotsiin vuosilta 1945 ja 1946, siis valvontakomission asettaman lentokiellon aikaan. Lentokielto ei kuitenkaan ollut ehdoton, sillä valvontakomissio salli joitakin ns. koelentoja Suomeen ja Suomesta. Näillä on luultavasti kulkenut postia. Asiaa valotetaan mm. uudessa Keturin ja Pokelan lentopostia käsittelevässä kirjassa ja lentokiellon aikaiset lennot on ko. kirjassa myös listattu. Kummassakin kohteessa on postin käyttämä lentoleima (Huom! Ei siis lipuke), jota arvellaan käytetyn nimen omaan koelennoilla kulkeneissa lähetyksissä. Päivämäärät eivät aivan kuitenkaan stemmaa näiden lentojen kanssa, joten itse en uskaltanut lähteä ”hippasille” näiden kohteiden kanssa. Hinnat asettuivat 23 euroon ja toinen kohde jäi myymättä. Näiden kulkeneiden lentokiellon aikaisten kohteiden mielenkiintoisuus on selkeästi mennyt suurelta osalta lentopostikeräilijöitämme ohi, kun kauppa ei lainkaan käynyt ja hinnat pysyivät ”pohjissa”.

167078Yllä: Kirjattu postiennakkopostikortti 31.8.1937 Helsingistä Tukholmaan Ruotsiin, M30 merkkejä yhteensä 8,75 markan edestä. Osa merkeistä leimattu Tukholmassa 18.9.1937.  Postiennakkomäärä 82,75kr. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.12.1931-15.6.1940) 1,25mk + kirjaaminen Pohjoismaihin ja kotimaassa (1.12.1931-31.8.1942) 2,00mk  + postiennakko 51-500mk Pohjoismaihin (1.1.1935 – 30.6.1945) 5,50mk, yhteensä 8,75mk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Tanskaan sodan aikana vuonna 1942 kulkenut painotuote lehtikääre, jolla oli harvinainen Tanskalainen tulli-sensuurileimaus myytiin hintaan 33 euroa. Kohteella oli myös Ak Saksalainen sensuuri Kööpenhaminassa ja se oli 1mk oranssin merkin singlekohde. Jos kohde olisi ollut himpun verran pienempikokoinen olisi ollut tästä innoissani. Hieno kohde joka tapauksessa. Paras Pohjoismaihin kulkenut kohde tässä huutokaupassa oli mielestäni kohdenumerolla 2444 myynnissä ollut kirjattu postiennakkopostikortti Ruotsiin. Kyseessä oli (valtion) obligaatiolainarahaston Ruotsiin lähettämä obligaatiolainan maksukuitti. Obligaatio oli tarkoitus maksaa postiennakolla ja kortti olisi jäänyt maksusta kuitiksi ostajalle. Kyseinen vastaanottaja on ilmoituksestaan ostaa obligaatiolainaa huolimatta tullut toisiin ajatuksiin ja jättänyt lunastamatta obligaatiolainan ja näin se on palautettu Suomeen. Vastaavia kohteita tunnetaan kulkeneina ja palautuneina Tanskasta. Tällaiset postiennakkopostikortit eivät ole yleisiä. Kun pohditaan kortin taksaa huomataan, että uusi postitaksakirja hyvine tietoineen tulee asiassa suureksi avuksi – taksa ei jää epäselväksi ja saadaan myös lisätietoa liittyen eri Pohjoismaihin liittyviin detaljeihin. Kohteen hinta päätyi 89.10 euroon, kokoelmalaatuisesta kohteesta mielestäni hyväksyttävä hinta ja näin tämäkin kohde tullaan näkemään Tampereella toukokuussa…

Myynnissä oli yksi ns. Saksan erikoistaksainen lähetys – tällä kertaa kirjattu kirje. Tälle hintaa saatiin 20 euroa. Sveitsiin kulkenut pakettikortti myytiin 25 eurolla ja Englantiin lähetetty kirjattu lentokirje M30 30mk linja-auto merkin singlellä jäi yllättäen myymättä 10 euron lähtöhinnalla. Turkkiin lähetetty lentopostikortti 20mk sinisellä singlellä nousi kympin lähdöstä aina 28 euroon. Turkki on kohtalainen kohdemaa ja kohde on ns. ”ok” kohde 20mk siniselle merkille. Euroopan ulkopuolelle lähetettyjä lähetyksiä oli M30 postihistoria osastossa myytävänä tasan yksi kappale. Kysymyksessä oli Johannesburgiin Etelä-Afrikkaan 1936 lähetetty kohdemaassa lunastettu lentokirje. Muuten kiinnostavasta kohteesta minulle epäkiinnostavan teki se, että mukana oli yksi juhlamerkki. Kyseinen kohde oli hyvä esimerkki Afrikan varhaisilla postilentoreiteillä kulkeneesta kirjeestä ja sopii varmasti hyvin lentopostikokoelmaan.

Myytävänä oli lisäksi muutamia eriä, joissa oli M30 kohteita – katsoin nämä läpi Turussa, mutta en inspiroitunut. Ehiökorttien osastossa oli myytävänä nippu M30 ehiökortteja, joiden joukossa oli muutama kiinnostava – ongelmana oli, että lähtöhinta oli valmiiksi asetettu siihen mitä nipusta olisin maksimissaan voinut maksaa huutorahoineen. Kohteiden osalta nippu oli ehkäpä 50€ lähtöhintansa arvoinen, mutta kun olen tässä M30 ehiöiden hintaa seuraillut, niin olen huomannut, että jos kohta M30 merkkien postihistorian hinnat ovat alhaalla, niin ehiöiden osalta hinnat ovat vieläkin alempana.

36_cm896ktvdn_sd0004Yllä: Loistoleimattu 1mk oranssi automaattimerkki. Myyntihinta yli 95 euroa. Takana numerointi, mikä ”parantaa” kohdetta.

HTO:n 36. huutokauppa päättyi 8.12. Tällä kertaa M30 osastoilla ei ollut varsinaisesti mitään erityisen merkittävää kohdetta, joka olisi nostanut ainakaan allekirjoittaneen verenpainetta. Muutama kohde oli kuitenkin mielenkiintoisen näköinen, vaikka sitten osoittautuikin vähän vähemmän jännäksi. Filateliapuolella oli myytävänä useita lävisteitä, joista suurin osa jäi myymättä, myös loistoleimaisia oli myynnissä ja ne menivät kaupaksi vaihtelevalla menestyksellä. Loistoleimattu 1mk oranssi rullamerkki myytiin hinnalla yli 95 euroa. Myytävänä oli yksi vuoden 1931 päällepainamamerkkien kokoelmasivu, jolla oli hyvin esitelty kyseiset merkit. Tämä sivu myytiin yli 85 eurolla. Joku sai tämän ”asian kuntoon” mielestäni kohtalaisen edullisesti, sillä merkeistä oli yksittäiskappaleiden lisäksi myös nelilöt mukana. Mielestäni ihan hyvän näköinen 2mk punaisen merkin arkkitarttuma vaihtoi omistajaa kympillä. Muutama laskos myytiin suurin piirtein limiteillä. Tällä kertaa ei mielestäni ollut myynnissä mitään ihmeitä filateliapuolella.

Postihistoriapuolella kohteita oli myytävänä kohtalaisen runsaasti. Kotimaan lentopostikortti vuodelta 1952 meni kaupaksi parilla kympillä ja vakuutettu kullan kuljetuksessa käytetty pakettikortti myytiin viidellä kympillä. Pakettikortilla oli merkkejä kokonaisten 2885 markan edestä, vakuutusarvo oli ollut n. 1,4 miljoonaa markkaa. Pohjoismaihin kulkenutta postiakin oli myytävänä, näistä mielestäni paras oli hieno Tanskaan 4.7.1945 lähetetty 5mk Olavinlinna singlellä varustettu kirje, joka oli Tanskassa sensuroitu ja takaisin lähetetty. Tämän kuoren hinta oli 60 euroa, mutta sillä se ei mennyt kaupaksi. Nämä 5mk taksaiset lähetykset vuoden 1945 heinä-elokuussa ovat kohtalaisen vaikeita muihin maihin kuin Ruotsiin, puhumattakaan Pohjoismaiden ulkopuolelle menneistä lähetyksistä.

36_z6q17f34hn_sh0139Yllä: Tammisaaresta 4.7.1945 Krussaan Tanskaan lähetetty kirje, 5mk Olavinlinna single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946 ) 5,00mk. 6,5kk taksa, kohtalaisen vaikea.

Turusta 22.12.1942 Saksaan lähetetty painotuote postikortti 1mk oranssilla singlellä myytiin hintaan yli 50 euroa. Kortti oli siisti ja hyväleimainen. Suomen ja Saksan sensuuritkin asianmukaisesti leimattuna. Nämä sodan aikaiset painotuotteet ovat hyviä kohteita, 1mk taksa on vaikea. Oranssilla merkillä näitä tunnetaan jonkin verran, mutta vihreällä 1mk merkillä hyvinkin vähän. Hinta asettui mielestäni sille tasolle, kuin kohteelta saattoi odottaakin. Jonkinlainen yllätys minulle oli Petsamosta 23.8.1941 Saksaan lähetetyn postikortin myyntihinta yli 45 euroa. Kortti oli siisti ja sille oli leimattu yksi 2mk punainen M30 merkki. Leima oli siisti, mutta silti hinta oli mielestäni kova – lieneekö Petsamo-asia ollut kiinnostuksen kohteena. Erikoistaksainen 2,75mk violetti single kirje myytiin hintaan 30 euroa, kirje oli isokokoinen, silti ihan hyvä kohde.

Englantiin lähetetty Englannissa ja Suomessa sensuroitu kirjattu kirje vuodelta 1939 myytiin yli 34 eurolla, kirjeellä oli Englantilaisille tyypillinen sininen ristaus, joka tarkoittaa kirjattua kirjettä. Toinen Englantiin lähetetty kirje, nimittäin 2,5kk taksa-aikainen sodan jälkeen lähetetty lentokirje ei mennyt kaupaksi 30 euron lähtöhinnalla.

36_cntvzbmfhd_sh0130Yllä: Loviisasta 27.12.1949 Zaandamiin, Hollantiin lähetetty painotuote. 8mk violetti M30 single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 8,00mk. Single lähetys ennen taksalle tarkoitetun 8mk virheän merkin ilmestymistä.

Hollantiin 8mk violetilla merkillä lähetetty painotuote myytiin lähtöhinnallaan 15 euroa. Tämän kohteen kohdalla oli kysymys eräänlaisesta kommervenkistä, nimittäin painotuotteille tarkoitettu 8mk vihreä merkki ilmestyi vasta 9.1.1950 ja näin ollen 8mk violetti oli ainoa taksalle yksin sopiva M30 merkki. Taksahan alkoi 1.11.1949 ja tämä ”väliaika” siis kesti hieman kolmatta kuukautta. Ihan hauska pikku-kiva kohde siis.

36_c4txkd0sf8_sn0193Yllä: Huutokaupan keuliva mopo. Turusta 29.3.1947 Japaniin lähetetty palautettu postikortti. Paljon leimoja ja japanilainen lipuke. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00mk. Yksi merkki irronnut! Myyntihinta yli 160 euroa.

Tämän huutokaupan överit tehtiin 1947 Japaniin lähetetyn postikortin huutokilpailun yhteydessä. Tämä kiinnostavan näköinen, japanilaisin merkinnöin ja lipukkein varustettu kohde on kieltämättä ulkokuoreltaan aika jännittävä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kortille laitetut kaksi 2½mk vihreää merkkiä eivät viiden markan kokonaisarvollaan riitä tarvittavan taksan täyttymiseen. Tuona aikana taksan nimittäin ulkomaan postikortille oli 7mk. Se, joka kävi katsomassa kohdetta liikkeessä näki, että siltä oli selvästi irronnut yksi merkki – arvatenkin arvoltaan 2mk. Tiukan ja pitkään venyneen huutokilpailun päätös saavutettiin yli 161 euron kohdalla – hinta, mikä saa minut väkisinkin pohtimaan, että kannattaisi investoida se noin 40 euroa, jonka uusi taksakirja postikuluineen maksaa, niin selviäisi huomattavasti edullisemmin. Kuten tässäkin blogissa on useita kertoja todettu: Tarkkana kuin porkkana!

Muitakin kauas menneitä kohteita oli myytävänä, mm. kauas asti laivan perään lähetetty kirje, joka oli lähetetty Helsingissä syyskuussa 1939 laivayhtiön konttoriin käyttämällä 3½mk sinistä M30 leijonamerkkiä ilmeisesti tietäen, että laiva on jo seilannut ja siksi laittaen kuorelle valmiiksi ulkomaantaksan verran postimaksua. Laivayhtiö onkin lähettänyt kirjeen edelleen laivan perässä New Yorkiin, Yhdysvaltoihin, josta se on matkannut laivan perässä Louisburgiin, Nova Scotiaan (N.S.) Kanadaan. Kanadassa kuori on sensuroitu ja sille on laitettu sensurointiliuska (C. 55). Laiva on kuitenkin jo seilannut eteenpäin, kun kuori on saapunut ja se on palautetu Helsinkiin. Tällaisista kohteista pitäisi AINA olla näkyvissä myös taustapuoli. Kohdeselosteessa kerrottiin kuoren palautuneen Suomeen 25.2.1940. Kuori myytiin noin kolmen kympin hintaan. Ihan kiinnostava tarinahan siihen liittyikin.

36_pbxq08cyd7_sn0047Yllä: Sidorowin Helsingistä 2.12.1930 Intiaan lähettämä, kuitenkin varmasti kulkenut, 1:20mk ehiökortti. Lähetetty takaisin, useita Intialaisia leimoja. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1922-30.11.1931) 1,20mk. Sidorow on tunnettu filatelisti, jolta tunnetaan jos jonkinmoisia lähetyksiä ympäri maailmaa. Ollaan varovaisina näiden kanssa.

Ehiöosastolla myytävänä oli mm. Unkariin Vesannolta 1943 lähetetty ehiökortti, jolle oli jostain syystä Turussa laitettu 1mk lisämerkki ja yritetty postittaa se lentona, vaikka lentolisä Unkariin oli kansainvälinen postikortin lentolisä 4mk (ja 1mk ei ollut lentolisä tuona aikana mihinkään) myytiin. Kyseessä siis selkeästi väärätaksainen kohde, joka kuitenkin myytiin 60 euron hintaan. Toinen ehiöosaston kiinnostava kohde oli Helsingistä 1930 Intiaan lähetetty 1:20mk punainen ehiökortti – lähettäjänä G. Sidorow, tunnettu filatelisti. Sidorowin postia tunnetaan paljon ja on ilmeistä, että herra on lähettänyt myös tarkoituksella lähetyksiä kaukomaihin osoitteisiin tai ihmisille, joita ei ole ollut olemassakaan, jotta kyseiset postitteet tulisivat hänelle paluupostissa. Tällainen filunkipeli ei kaikissa tapauksissa pilaa kohteita, mutta asettaa ne kuitenkin huonoon valoon. Erityisesti kohteet, joissa ei ole mitään kohdemaan leimoja ovat hyvinkin suuren epäilyksen alaisia – tässä myytävänä olleessa Intiaan menneessä kohteessa on sentään leimoja vaikka muille jakaa, vaikka se muuten onkin ”ehtaa Sidorowia”.

kusetus_etuYllä: Heikkolaatuinen Zeppelin väärenne – leimasta näkee selvästi, että väärentäjän painomenetelmä on ollut ala-arvoinen ja leima on vääränlainen. Taustamerkki on väärä… 

Lopuksi vielä manaamista: Kyllä minä taas niin paljon mieleni pahoitin, kun katsoin Systeemi.net:issä myynnissä olevaa aivan selvää Zeppelin 1830 väärennettä. Kohde on mukamas pari, jossa alemmassa merkissä on väärinpainama 1830 ja yllä 1930. Väärennös on tökerö – taustamerkin väri on selkeästi väärä – lienee painettu kokonaan pohjamerkkikin väärenteenä tai painettu lisäpainamat ja leima ”väärän värisen” 10mk Saimaa merkin päälle. Painatus lienee tehty printterillä tai jonkinlaisella mulla huonolaatuisella painomenetelmällä, koska rasteri näkyy selvästi esimerkiksi postileimassa, joka sekin on vääränlainen. Tästä on joku jo kiekaissut yli 130 euroa ja huutoja on yhteensä tässä kohtaa jo yli 20. Voi voi voi… järki käteen! Tällaisen väärenteen ”arvo” on viihteellinen ja rahallisesti esimerkiksi 5 euroa on vielä maksimi, koska sen verran voi maksaa siitä, että saa kavereita huvittaa.

 

Merkki Albertin Huutokauppa ja Forssan keräilytapahtuma

By

Isänpäivän iltana on hieman aikaa palata lähiajan M30 tapahtumiin ja raportoida 11.11. päättyneestä Merkki Albertin huutokaupasta sekä vielä katsoa taaksepäin edellisen viikonlopun Forssassa järjestettyyn keräilytapahtumaan. Merkki Albertin huutokaupassa oli myytävänä muutamia edesmenneen M30 postihistoriakeräilijän Juhani Kerppolan kokoelmassa olleita hyviä M30 kohteita. Nämä tekivätkin huutokaupasta erittäin mielenkiintoisen ja itsekin osallistuin ”kanuunojen” huuteluun. Kanuunoiden lisäksi muutakin hyvää oli myynnissä, kokoelmakelpoisia pikkuhyviä. Totuttuun tapaan katsotaan ensin filateliaa, sitten postihistoriaa kotimaasta ulkomaille.

52_a5syfhm8bk_22532Yllä: Kohde 1215 onko ykkös vai kakkosladelma? Vaikuttaa kakkoselta.

Filateliapuolen tarjonta oli tällä kertaa painottunut arkkeihin ja myytävänä oli useita täysarkkeja hieman ”parempia” M30 merkkejä, tarkoitan tällä sitä, että kysymyksessä oli sellaisten merkkien arkkeja, joiden arvo leimaamattomana on hieman korkeampi. Näissäkin oli löytöjä tehtävissä tarkkasilmäisille! Kallein arkkikohde oli 1,25mk/50p keltainen ladelma kakkosen arkki, jonka lähtöhinta oli 425 euroa ja jolla arkki meni kaupaksi. Näitä ei joka päivä ole myynnissä näkynyt. Muita ”hyviä” myytyjä arkkeja olivat 1,75mk & 2,75/2mk punaisen ylipainaman kahden arkin erä, myyntihinta limitti 185 euroa ja kohde numerolla 1215 selitetekstillä ”1,25/50p I arkki nro 222 vasen puoli”, joka myytiin hintaan 195 euroa. Tarkkasilmäinen keräilijä katsoi tätä kohdetta 1215 toisenkin kerran ja ei jättänyt asiaa puolitiehen – nimittäin kun kuvaa katsoi näytti siltä, kuin kyseessä olisi kakkosladelman kohde.

Siirtymiäkin myytiin, 2mk vihreän siirtymänelilö meni kaupaksi 55 eurolla ja 4mk oliivi ja 5mk sininen siirtymä kumpikin 15 eurolla. Myytävänä oli myös muutamia loistoleimaisia M30 merkkejä, jotka menivät hieman nihkeästi kaupaksi. Tarttumiakin oli myynnissä, mutta kauppoja ei syntynyt. Violetin 8mk merkin sokkohampainen yksilö ja kuusilo kahdella sokkohampaalla oli myynnissä, kuusilosta tehtiin kaupat limitillä 33 euroa. On huomattava, että sokkohampaat ovat 8mk merkin arkin reunimmaisessa hammastusrivissä.

52_5kz3war8yd_24342Yllä: Sokeainkirje postivaunusta 21.4.1937 Helsinkiin. Taksa: Sokeainkirje (1.1.1935-31.8.1942) 0,30mk.

Postihistoriaosasto oli tällä kertaa hyvä, myytävänä oli useita hyviä kohteita, joista muutama ns. kiven kova. Kotimaassa kulkeneen postin osalta mielenkiintoisia olivat 30p taksainen sokeainkirjoituskoneella kirjoitettu kortti, joka meni kaupaksi lähtöhinnalla 450 euroa. Sokeainkirjeet ovat harvinaisia ja niiden hinnat ovat pysyneet verrattaen korkealla. Toinen kotimainen huippukohde oli  postin seinätaksa, jolle oli mitätöity 3mk punainen leijonamerkki maksun merkiksi. Halukkaat saivat ostaa tällaisia seinätaksoja kotiinsa postista, tyypillisestihän näitä ei ”kotiin” ostettu, vaan yritykset, jotka postittivat paljon myös ulkomaille ostivat taksataulun pystyäkseen frankkeeraamaan lähetykset oikein jo omassa toimipaikassaan. Näitä seinätaksoja on säilynyt vain muutamia ja kysymyksessä on harvinainen kohde. 3mk punaisella merkillä maksettuja seinätaksoja tunnetaan yhden käden sormin laskettava määrä ja 2mk vihreällä maksettuja ilmeisesti vain yksi kappale. Kuten muissakin vastaavissa tilanteissa postitoimistot käyttivät usein käsittelyssä rikki menneitä leimaamattomia merkkejä mm. tällaisiin tarkoituksiin. Kohteen lähtöhinta oli sata euroa ja se vaihtoi omistajaa lopulta 281 eurolla. Kohde on ex-Kerppola.

52_kjm6dxn2pa_23055Yllä: Postin seinätaksa. Maksettu 3mk punaisella merkillä. Mitätöity Porvoo 14.3.1946. Harvinainen, myyntihinta 281 euroa.

Myytävänä oli lisäksi kotimaassa painotuotteena kulkenut sanomalehti, jolla oli 3mk vihreä merkki. Nämä kulkeneet ”painotuotesanomalehdet” eivät ole yleisiä, kohde myytiin pohjahinnalla 75 euroa. USAsta tullut paketin osoitekortti, jolle oli mitätöity tullaus ja edelleen lähetysmaksu meni kaupaksi niin ikään limitillä 25 euroa. Tämä oli paljon parempi kohde, kuin mitä ensihätään saattaisi ajatella. Pakettien edelleen lähettäminen ei ollut yleistä ja samalla kohteella kaksi asiaa, jotka on maksettu on parempi kuin tavallinen.

52_b4mx6r3vkc_23900Yllä: Painotuote Helsingistä 7.10.1931 Aarstadiin, Norjaan. Kaksi 40p vihreää merkkiä, hyvä leima. Taksa: Painotuote (50-100g) ulkomaille (1.1.1922-30.11.1931) 0,80mk.

Pohjoismaihin kulkenutta postiakin oli myynnissä, Ruotsiin lähetetty postiennakkokirje myytiin limitillään 25 euroa. Tämä oli mielestäni yllätys, sillä tarvepostitteena lähetetyt postiennakkokirjeet M30 merkeillä eivät ole yleisiä, vaikka postiennakkokirjeitä tavataankin usein Punaisen Ristin merkeillä tekeleinä. Toisen painoluokan painotuotekuori Norjaan siistileimaisella 40p vihreän leijonamerkin parilla vuodelta 1931 myytiin hintaan 46 euroa. Hinta nousi 15 euron limitistä yli kolminkertaiseksi. Hinta oli mielestäni tästä kohteesta hieman korkea, mutta tarvitseva sai siistillä leimalla varustellun kohteen. Tiedustelulomake 4mk postitalo-merkillä Tanskaan meni kaupaksi kympin lähtöhinnalla.

52_9jhcr1s7bx_23052Yllä: Lentopostikortti Helsingistä 15.7.1942 Winterbergiin, Saksaan. 2,75mk violetti leijona yksittäispostite. Taksa: Postikortti Saksaan (1.4.-31.8.1942) 1,75mk, postikortin lentolisä ulkomaille (1.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk, yhteensä 2,75mk. Harvinainen!

Lentopostilähetysten osastossa myytävänä ollut 2,75mk violetilla leijonamerkillä yksittäispostitteena kulkenut lentopostikortti Saksaan oli yksi huutokaupan kovimmista kohteista, jos ei kovin. Kysymyksessä on kortti, jonka taksa kuului ensimmäiseen ns. Saksan erikoistaksa-aikaan eli 1.4.1942-31.8.1942 väliin, jolloin viiden kuukauden ajan perustaksat Suomesta Saksaan olivat kotimaan taksan kanssa saman suuruiset. Kyseessä on siis kotimaan postikorttitaksan ja ulkomaan postikortin lentotaksan yhdistelmä. Kyseessä on erittäin vaikea yksittäispostite, tietääkseni näitä tunnetaan vain kaksi kappaletta! Kerppola oli kirjoittanut omassa kokoelmassaan ”very scarce” – itse uskaltaisin kirjoittaa harvinainen ”rare”. Kohde on ex-Kerppola ja kuvassakin näkyy kokoelmaan kuuluva kohdeseloste. Huusin tätä pitkään ja hartaasti, mutta vielä suuremmalla hartaudella kohdetta huusivat muut. Tämä on mielenkiintoinen monelle keräilijälle, lentopostia kerääville erinomainen, sodan ajan postia kerääville hyvä, SS-miesten postia kerääville hyvä ja niin edelleen. Vastaanottaja tosiaan oli ilmeisesti toipumassa oleva suomalainen SS-mies. En löydä pahaa sanottavaa tästä kohteesta, leima tietysti voisi olla nappi ja lottovoittokin olisi kiva. Lähtöhinta 55 euroa ja toteutunut hinta 340 euroa, huutorahoineen ja muine kuluineen nelisen sataa, onnea voittajalle!

52_gqt0b8s4zv_22945Yllä: Kirjattu seitsemännen painoluokan kirje 1.4.1931 Porista Tetscheniin Tsekkoslovakiaan. 10mk Saimaa vaaleanvioletti, 1mk oranssi ja 20p vihreä leijona, yhteensä 11,20mk. Taksa: Kirje (121-140g) ulkkomaille (1.10.1925 – 30.11.1931) 9,20mk, kirjaaminen ulkomaille (1.1.1922 – 30.11.1931) 2,00mk, yhteensä 11,20mk.

Jostakin syystä on niin, että lähes jokaisessa huutokaupassa on joku kohde, josta innostutaan enemmän kuin mitä kohdetta tarkastellessa olisi syytä odottaa. Tällä kertaa tällainen kohde oli mielestäni numerolla 1200 myytävänä ollut selosteella ”20p + 1mk + 10mk vaal. Saimaa 7. paivoluokan R-firmakuorella Tsekkoslovakiaan, taksa 11,20 on oikea!” varustettu kirjattu kirje. Myönnettäköön, että korkeamman painoluokan kirjeet ovat parempia kohteita ja lisäksi, että 10mk Saimaa merkin vaaleanvioletin hyvät postitteet eivät kasva puissa, mutta yllätyin silti kohteen tavoittamasta 170 euron myyntihinnasta. Myös Englannista 1937 takaisinlähetetystä 3½mk sinisellä kulkeneesta kuoresta maksettiin hyvin, kokonaiset 70 euroa – tämän teki erikoisemmaksi sisällä oleva lappu, jossa kerrottiin, että kuori oli osoiteselvityksen takia avattu postilaitoksen toimesta. Ranskaan vuoden 1945 puolella 2mk vihreällä merkillä lähetetty painotuote meni kaupaksi kympin pohjalla, tämä on hyvä kohde, sillä painotuotteiden lähettäminen sodan jälkeen alkoi vasta myöhään, joten voidaan sanoa kohteen olevan varhaisen. Tämä on todettu jo aiemminkin ja näitä kohteita on olemassa jonkin verran, silti mielestäni ehdottomasti kympin kohde.

52_kwsjd3yvzc_22888Yllä: Postikortti 3.9.1946 Helsingistä Oxfordiin Englantiin. 6mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk. 

Yksi yllätys edullisuutensa puolesta oli Englantiin lähetetty postikortti 6mk punaisella leijonamerkillä yksittäispostitteena. Kyseessä on vaikea kohde, joita tunnetaan vain kymmenkunta. Tämä vaikeus ilmeisesti oli mennyt ohi tai sitten jälleen kerran ”kaikilla” on jo tämäkin, enkä minä tiedä asiasta mitään. Näitä on ollut muutamia myynnissä viimeaikoina, muistan ainakin yhden olleen kaupan viime vuonna Hellmanin huutokaupassa 800 euron lähdöllä, jolloin kohde jäi myymättä. Tämän myytävän kohteen lähtöhinta oli 80 euroa, mikä oli mielestäni aika hyvä lähtöhinta – huutajia ei kuitenkaan ilmaantunut ja kohde myytiin 90 euron hinnalla. Olen sitä mieltä, että nämä ovat parin sadan euron paremmalle puolelle hinnoiteltavia siitäkin huolimatta, että joitakin kappaleita on vaihtanut omistajaa lähiaikoina. Halvalla meni.

[Lisäys 18.11.2016: Sain tietää, että pitkään myös M30 markkinaa seurannut keräilijäkolleega on pitänyt lukua 2,75mk violeteista singleistä erikoistaksaisella lentopostikortilla. Hän kertoi, että hänellä on ylhäällä kokonaiset kuusi rekisteriöintiä vastaavasta kohteesta. Tämä on erinomainen tieto.]

Euroopan ulkomaille kulkeneista myytävänä olleista kohteista mainittakoon Iraniin lähetetty painotuote 50p vihreällä merkillä ja tuloleimoilla myytiin 32 eurolla, kohde on hyvä – vastaavia tunnetaan muutamia.  Siirrytään seuraavaksi lyhyesti kuvaamaan Forssan kerhon keräilytapahtumaa.

wp_20161105_09_11_18_proYllä: Kuhalankadun luminen aamu, kylmä sellainen. Salossa mittasin -11 astetta lämpöä lähtiessäni.

Katselin monen myyjän pöytiä ja löysin joitakin sodan aikaisia Suomeen tulleita ulkolaisia lähetyksiä, mutta M30 puolella oli kuivaa. Ainoa kohde, jonka löysin olikin sitten aika hyvä, nimittäin rumasta leimauksestaan huolimatta ”löytämäni” 3mk keltainen postikortilla on ihan kelpo kohde. Ajattelin jostain syystä kotiin asti ostaneeni kotimaan käytön, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että kortti olikin lähetetty Ruotsiin. Tämä on toinen näkemäni Ruotsiin lähetetty 3mk keltainen single postikortti. Tosin se, että minä en ole näitä nähnyt ei tarkoita sitä, etteikö näitä olisi useitakin, mutta toteanpahan tämän asian.

m170001Yllä: Postikortti Helsingistä 14.12.1945 Tukholmaan. Kortilla 3mk keltainen single. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.7.1945-15.1.1946) 3,00mk. Kysymyksessä on vaikea 3mk keltaisen merkin yksittäiskäyttö, nimittäin 3mk keltainen julkaistiin vasta 16.11.1945, joten käyttö tällä merkillä rajoittui vain kolmeen kuukauteen.

Sanottakoon, että yhdenkin hyvän kohteen löytyminen aina pelastaa päivän, mutta Forssan keräilytapahtumasta en ole koskaan ikävissäni lähtenyt, nimittäin tunnelma on hyvä ja paikalla useita keräilijöitä. Myyjiä oli jälleen Ruotsista ja Virosta, sekä suuri määrä kotimaisia voimia. Ihmettelin virolaisen myyjän hintoja, ne olivat nimittäin aivan katossa – katsoin lähinnä sodan aikaista postia, jota hänellä oli myynnissä ja ihmettelin, että vitosen kohteita myytiin kolmella neljällä kympillä. Onko Virossa markkina niin kuumana, että tällaisilla hinnoilla tavara menee kaupaksi, vai olikohan kyseessä joku pahemman luokan väärinymmärrys.

Stamp Forum 2016 Helsingin Messukeskuksessa

By

wp_20161027_11_55_53_pro_sYllä: Stamp Forumin näyttelyosasto

Ehdin vasta nyt, hieman ”myöhässä” kirjoittamaan Kirjamessujen yhteydessä Helsingin Messukeskuksessa järjestetystä StampForumista. Kysymyksessähän oli nelipäiväinen tapahtuma, joka alkoi torstaina 27.10. ja päättyi sunnuntaina 30.10. eli oikeastaan ihan kohtalainen Marathon. Itse vierailin tapahtumassa torstaina, jolloin saattoi olla hieman hiljaisempaa kuin perjantaina ja lauantaina. Huomasin, että paikalla oli paljon koululaisia ja jokseenkin paljon oli myös muuta väkeä. Kuten aiempinakin vuosina Stamp Forumissa oli mukana näyttely, tällä kertaa järjestäjinä olivat Hämeenlinnan kerhon jäsenet. Katsoin näyttelyn läpi ja siellä oli mielenkiintoisia kokoelmia, itseäni kiinnostivat mm. suojareijitteet, toki erityisesti M30 merkeillä ja Koivuniemen M01-M11 kokoelma, josta oli pari kehystä näytillä. Kaiken kaikkiaan mukavaa, että kokoelmia oli näytillä – näyttelyluettelo on saatavissa tästä linkistä.

wp_20161027_11_56_10_pro_sYllä: Kauppiaiden ständejä

Kauppiaitakin oli paikalla useita, Ruotsista oli saapunut Aspbäckin ja kotimaisia myyjiä oli edustamassa Käpylän Merkki, Merkki Albert, Suomen Filateliapalvelu, ja Lauri Peltonen. Lisäksi Hellman-Huutokaupoilla oli piste, jossa saattoi arvioittaa kohteitaan. Ahvenanmaan postillakin oli oma ständinsä. Tällä kertaa myyjien pöydiltä löysin kovin vähän mitään M30 kiinnostavaa, huomasin kotona ostaneeni pari väärätaksaista kohdetta ja sekös kismittää, onneksi hölmöilyn hinta oli tällä kertaa sellainen, että siihen ei vene kaadu.

pt0001Yllä: Lentopainotuote 22.12.1952 Helsingistä Ruotsiin, loistoleimainen 12mk punainen leijona single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952-31.7.1958) 10,00mk, painotuotteen lentolisä (per 50g) Pohjoismaihin (1.7.1950-30.9.1957) 2,00mk, yhteensä 12,00mk. Huomattavaa on, että painotuotteiden osalta ulkomaan painotuotetaksa sisälsi Pohjoismaihin lähetetyt painotuotteet, mutta lentotaksa Pohjoismaihin painotuotteiden osalta oli oma taksansa. Tämä on siis kahden taksaryhmän yhdistelmä.

isompiYllä: Ahlström osakeyhtiön Kauttualta 23.7.1935 Berniin, Sveitsiin lähettämä VIII-painoluokan lentopainotuote. 7kpl 5mk Olavinlinna ja 1mk vihreä leijona, yhteensä 36mk. Taksa: painotuote (351-400g) ulkomaille (1.12.1931-30.9.1942) 4,00mk, painotuotteen lentolisä (per 50g) ulkomaille (1.4.1928-30.9.1942) 4,00mk*8=32,00, yhteensä 36,00mk. Tällaiset painavammat lentopainotuotteet 30-luvulta eivät kasva puissa.

Sain eräältä keräilijäkolleegalta ostaa muutamia kiinnostavia kohteita, tällä kertaa painotuotepainotteisesti. Mukana oli yksi Ruotsiin vuonna 1952 kulkenut joulukorttipainotuote 12mk punaisen leijonamerkin yksittäispostitteella. Ei vaikuta aluksi juuri miltään, mutta kohde on kuitenkin ihan ”kiva” sillä siinä yhdistyy kaksi eri taksa-aluetta, kansainvälinen painotuotetaksa ja Pohjoismaiden lentotaksa, nimittäin on muistettava, että painotuotteiden osalta taksa Pohjoismaihin oli sama kuin muualle ulkomaille. Toinen saamani painotuotekohde oli ns. painavampi tapaus 1930 luvulta ja siksi hyvä lentopainotuote. Lisäksi, M30 kohteiden läpikäynnin lomassa huomasin erään myyntipöydän laatikossa Suomessa käytettynä ryhmän venäläisiä merkkejä postiennakko-osoituksella, jossa oli välilöpari. Eipä ole sellaista tullut ennen vastaan, joten päätin ostaa kyseisen kohteen ”parempaan talteen” – mihin hienoon M30 kohteeseen sen jonakin päivänä pääsenkään vaihtamaan!

Stamp Forumissa julkaistiin lauantaina odotettu uusi postitaksakirja, joka on työryhmän Ala-Honkola, Kauppi, Kerppola, Muhonen ja Seitsonen käsialaa. Kirjojen painos on 550 kappaletta ja myynti lauantaina oli kuulemma sen verran vilkasta, että painoksesta myytävänä lienee enää 200-250 kappaletta. Kiinnostuneiden kannattaa siis aktivoitua, ennen kuin painos on loppuun myyty. Seuraava tulee kukaties milloin. Taksakirjassa on mukana sellaisia taksoja, joita tietääkseni ei ole aiemmin missään listattu, kuten mm. kenttäpostin pakettitaksat mukaanlukien kenttäpostilipukkeiden vasta-arvot, sekä moderneja postitaksoja aina vuoteen 2001 saakka. M30 keräilijää kiinnostaa se, että kirjassa on tarkasti kartoitettu monia sellaisten erikoisten lähetyslajien taksoja, jotka aiemmin ovat olleet suurelta osin hämäryyden peitossa. Lisäksi lentotaksojen hyvän läpikäynnin lisäksi on mukana postin aukeamiseen liittyvää postihistoriakeräilijälle tärkeää tietoa, jota ei aiemmissa taksaluetteloissa ole nähty. Sanalla sanoen tämä on hatunnoston arvoinen suoritus

wp_20161030_20_08_02_proYllä: Uusi postitaksakirja ”Suomen postitaksat 1875 – 2001”

Kirjassa on vihdoinkin ajateltu myös ulkomaalaisia Suomi-keräilijöitä, sillä koko materiaali on esitelty myös englanniksi. Tämä on erittäin kallisarvoinen asia, jota kotimainen filatelia on tähän asti hiukan hintsusti ottanut huomioon. Kaiken kääntäminen on nimittäin kohtalaisen iso homma itsessään. Kuvituksena on käytetty harvinaisia kohteita – kehoitan jokaista kirjaan tutustuvaa selvittämään kuvituksessa käytettyjen kohteiden taksat ja luvassa on ahaa elämyksiä, esimerkiksi sivulla 152 kuvattu kirje on erittäin harvinainen vaikkei harjaantumattomaan silmään varmastikaan näytä juuri miltään.

Oma panokseni Stamp Forumin ohjelmaan oli pitämäni esitelmä liittyen postinkulun keskeytyksiin toisen maailmansodan aikana. Aloittaessani esityksen sitä oli tullut kuuntelemaan neljä henkeä, kun lopetin kuuntelijoita oli 25, joten kiinnostusta postihistoriaa kohtaan on. Tämä on tietysti rohkaisevaa, sillä Stamp Forumin ohjelman uutisointi ei ollut kaikilta osin mennyt putkeen, vaan ohjelma julkaistiin kovin myöhään. Tekniikka kuitenkin pelasti moitteitta ja sain myös positiivista palautetta esityksestä, joten hommasta jäi hyvä maku.