Postimerkin päivä on Liiton järjestämä tai oikeastaan korkealla tasolla masinoima tapahtuma, jonka tarkoituksena on aktiivisten kerhojen kautta tuoda yleisön tietoisuuteen postimerkkien ja postimerkkeilyn ilosanomaa. Ennen muinoin Posti oli vahvasti mukana näiden karkeloiden järjestämisessä, tarjoten niin tiloja kuin auttavia käsiäkin järjestelyjen toteuttamiseen – suurin vastuu on kuitenkin aina ollut kerhoilla. Tänä päivänä Liitto tukee näitä tempauksia lähettämällä pyydettäessä nipun Filatelisti-lehtiä ja tukemalla myös muuten, tänä vuonna painattamalla kerhojen pyynnöstä (ja kerhojen lähettämästä materiaalista) postikortin.
Itse olin mukana Salon Filatelistikerhon järjestelyissä, jotka toteutettiin paikallisen ostoskeskuksen tiloissa. Ilahduttavasti Salon Seudun Sanomat julkaisivat ennen tapahtumaa jutun kerhon julkaisemasta omakuvamerkistä ja Liiton toimittamasta kortista – tämä lisäsi kiinnostusta ja kävi niin ihmeellisesti, että merkit myytiin loppuun. Lähes kaikki Liiton lähettämät Filatelisti-lehdet jaettiin yleisölle ja postikorttejakin meni kaupaksi paljon. Olen ollut huomaavinani, että paikalliset aiheet ja paikallishistoria kiinnostaa ainakin Salossa yleisöä. Kerhon tämän kertainen korttikin osuu juuri tähän tarpeeseen ja esittelee teemalla ”Salo ennen ja nyt” keskustan kortteleiden muutosta. Omakuvamerkin kuvassa oli erään tunnetun rakennuksen koristeellinen päätykolmio. Kotiseutukeräily ja innostus taitaa olla vahvaa muuallakin.
Lappeenrannassa kuulin, että postimerkin päivä tapahtuma ei siellä ollut saavuttanut erikoisen suurta suosiota, vaikka kerhon puheenjohtaja olikin kuulemma saanut lähes keskeytyksettä esitellä näytillä ollutta kehystä wanhoja kortteja. Aikoinaan tapahtuman yhteydessä on Lappeenrannassa ollut useita myyjiä mukana ja kauppa on käynyt, nykyään tänä vuonna 90 vuotta täyttävän Lappeenrannan Postimerkkikerhon pöytä on ainoa paikalla. Tästä päästäänkin jouhevasti mainostamaan Lappeenrannan kerhon juhlanäyttelyä 4.-5.2020 (la-su) Lappeenrannassa. Paikalla on siis näyttely ja mukavaa M30 nähtävää on tarjolla runsaasti. Koska osallistuvia kokoelmia ei ole vielä nimetty, niin kerron vain ylesluontoisesti, että tullaan näkemään useampia kehyksiä kohteita, jotka varmasti M30 innostuneita kiinnostavat ja näiden kokoelmien omistajat ovat jopa luvanneet esitellä kohteita kiinnostuneille. Lisäksi järjestetään juhlahuutokauppa 5.4. Paikka on ”Monari” eli nuorisotila Lappeenrannassa osoitteessa Anni Svanin katu 7 – kyse on Lappeenrannan keskustasta.
Kupittaan paviljonki 
Turussa postimerkin päivä oli mielestäni fiksusti järjestetty Turun Postimerkkikerhon keräilytapahtuman yhteyteen. Paikkana oli Kupittaan Paviljonki – voitaneen sanoa jo ”perinteisesti”. Mukana oli kymmenkunta myyntipöytää ja aamukymmeneltä paikalle tulleena totesin, että vieraita oli tullut myös kauempaakin (kuin Salosta), sillä Tamperelaisia keräilijöitä saapui autolastillinen paikalle. Keli oli sateinen ja tuulinen, mikä ehkä verotti kävijämäärää tänä vuonna – ainakin minulle jäi sellainen olo, että jonakin toisena kertana kävijöitä on ollut enemmän.
Mukava juttu oli se, että Abophilin tarjoushuutokaupan kohteet sai noutaa ilman postikuluja tapahtuman yhteydessä. Useamman kärpäsen nappaaminen yhdellä iskulla on tehokasta ja tehokkuus on nykyään arvossaan. Tällä kertaa Abophilin vuoronumerolla 69 auki olleen ja siis jo päättyneen huutokaupan kohteiden joukossa oli muutamia M30 kohteita – ei mitään erikoista, mutta jotakin sittenkin. Kiinnostavin myytävänä ollut kohde oli puolitettu 4mk postitalo merkki, joka oli leimattu Niinisalossa 1939. Kyseessä oli ns. sotaharjoitusposti, jonka osalta tällainen epävirallinen, mutta turkulaisittain sanottuna ”torellinen” puolitus tapahtui, koska perimätiedon mukaan 2mk merkit loppuivat. Kohteita tunnetaan jonkin verran ja ne on lähetetty Niinisalosta tyypillisesti Kankaanpäähän (kuten tämäkin kohde) eri osoitteisiin. Lähtöhinnaksi tälle M30 erikoisuudelle oli laitettu 15 euroa ja hinta kohosi 27 euroon.
Muista myytävänä olleista M30 kohteista mainittakoon M30 2mk vihreä painotuote-single Yhdysvaltoihin vuodelta 1946. Kyseessä on merkin tarkoituksenmukainen käyttö ulkomaan painotuotteella. Myytävänä oli myös Saksaan lähetetty M30 ehiöpostikortin vastausosa, jolle oli mitätöity Saksassa postimerkit. Kun pohdin asiaa enkä nähnyt kortilla saksalaista lentolipuketta, ja kun kortin palautuspuoli oli asianmukaisesti leimattu merkkien viereen Suomessa, tulin siihen lopputulemaan, että kyseessä on ollut lähettäjän munaus – hän ei ole ymmärtänyt, että vastausosan olisi voinut lähettää veloituksetta suomalaisilla merkeillä Saksasta takaisin Suomeen, vaan on liimannu saksalaiset merkit turhaan kortille. Kyseessä on siis ollut jonkin sortin sakko tyhmyydestä.
