malli1930.fi

SP-Lehden 46. HK

By

Suomen Postimerkkilehden huutokauppa numero 46 päättyi yhdeksältä 27.2.2020. Tällä kertaa M30 kohteita ei lukumääräisesti ollut myytävänä suurta määrää, mutta joukkoon osui kuitenkin joitakin mielenkiintoisia kohteita – itse asiassa ”käyttösarjat M30 -” osastossa oli vain yksitoista M30 kohdetta, mikä ei ole paljon. Filateliapuolella myytävänä olevista mainitsen erän, jossa oli pari lisäpainamamerkkien siirtymää ja toisen, jossa oli kaksi 3mk oliivin merkin numerokuusiloa – kumpikin meni kaupaksi pohjahinnoillaan limittien ollessa kahdeksan ja 90 euroa.

Postihistoriakohteita oli myytävänä yhteensä seitsemän kappaletta, eli siis aikamoisen vähän. Kotimaan lähetyksiä näistä oli kaksi, suurella määrällä merkkejä lähetetty vakuutettu kirje, jonka vakuutusarvo oli melkein miljoona markkaa. Lähetykselle oli vielä maksettu lisäpalveluna lakkaus. Kyseessä on mielestäni hieno kotimaan vakuutettu lähetys – kohde nousi aina 28 euron hintaan saakka. Toinen kotimaan kohde oli 3mk vihreällä lähetetty painotuotepostikortti, jossa oli Kakolan Lääninvankilan tarkistusleima. Kakolahan kuuluu menneisyyteen vankilana, nykyään samoissa tiloissa toimii hotelli ja suuri osa alueesta on muunnettu turkulaiseksi asuinalueeksi. Kakolanmäen alla toimii vedenpuhdistamo. Rikollisuus liittyy Kakolaan tänäpäivänä ainoastaan uudisrakennettujen asuntojen hintojen jonkun mielestä rikollisen tason kautta.

Pohjoismaihin lähetettyä postia edusti 1,20mk punainen ehiökortti maksetuin vastauksin ja lisämerkein – tämä oli ainoa kohde, joka postihistoriakohteista jäi myymättä ja syykin siihen oli selkeä – taksa oli väärin. Huomasin kuitenkin sellaisen asian, että kortti on lähetetty Ruotsiin 1933 – jos katsotaan Filatelistiliiton sivuilla olevaa Rahialan M30 kokoelmaa, niin siellä tämän kortin kohdalla sanotaan, että käyttö alkoi vasta vuonna 1935. Eli jossakin on virhe – luultavasti Karilla on käynyt näppäilyvirhe vuoden osalta. Näitä 1,20mk ehiökortteja maksetuin vastauksin ei myyty ulos kuin lisämerkkien kera, mikä on jonkinlainen erikoisuus jo itsessään.

  • Saksaan 1939 lähetetty ja palautettu kirje. Hyvä seliteleimaus takana. Oikeudet kuviin omistaa SP-lehden HK.

Eurooppaan suunnattua postia edustivat vuonna 1939 Saksaan lähetetty ja palautettu kirje, sekä SS-joukkoihin lähteneelle miehelle sairaalaan Kölnin lähelle kesällä 1941 lähetetty lentopostikortti. Palautetun kirjeen takapuolelle on leimattu kotimainen yhteensä kuusirivinen leima, jossa selitetään oikeutus sille, että kirje on avattu osoitteen selvittämiseksi. Tällainen leima on ihan kiva lisä kokoelmaan. SS-miehen kirje on hyvä lisä esimerkiksi sellaiseen kokoelmaan, joka käy läpi suomalaisten SS-miesten tarinaa postihistorian keinoin – uskon sellaisen kokoelman olevan hyvinkin kiinnostavan, vielä kun sellainen tulisi joskus näyttelyyn!

Ainoa kauemmaksi lähetetty myytävänä ollut lähetys oli mielenkiintoinen vuonna 1933 Buenos Airesiin Argentinaan lähetetty lentokirje. Kirjeen lähettäjä on ollut Suomen Vanerinvalmistusyhdistys Helsingissä ja sen päälle on ilmeisesti lähettäjän tai suomalaisen postitoimiston toimesta kirjoitettu reititys ”By air mail via Marseille”, eli lentopostissa Marseillen kautta. Tämä viittaa siihen Etelä-Amerikkaan lähetettävään lentopostiin tyypillisesti aikakautena käytettyyn postireittiin, joka kulki Marseillen kautta ja käytti ranskalaisia lentoreittejä. Posti kulki Suomesta ensin Tukholmaan ilmeisesti lentona. Tukholmassa kuoreen leimattiin reittileimaus ”Par avion, France – Amerique du Sud” ja se lähetettiin käsittääkseni junalla eteenpäin Malmöön ja sieltä yli laivalla Saksaan Sassnitziin, josta oli junayhteys Berliiniin. Lähetyksellä olevat leimat Helsinki 3.5.1933 – Tukholma AVG UTR A 3.5.1933 kertovat sen, että lähetys on lentänyt Helsingistä Tukholmaan (nopeus ei muuten selity) ja Berlin – Sassnitz Hafen leimat junista nro. 13 ja 14 päiväyksellä 5.3.1933 kertovat kuoren saapuneen Berliiniin. Ilmeisesti Berliinissä? saksalainen postivirkamies on todennut, että seuraavana päivänä on lähdössä ilmalaiva LZ127 ”Graf Zeppelin” Friedrichshafenista vuoden 1933 ensimmäiselle Etelä-Amerikan lennolleen ja kuori voisi kulkea sen kyydissä Etelä-Amerikkaan ja lähetti kuoren Friedrichshafeniin sen sijaan, että olisi lähettänyt sen eteenpäin kulkemaan Ranskan kautta. Tämä takasi myös sen, että korkeahkot lentopostin maksut sataisivat Saksan postilaitoksen laariin, eivätkä menisi ranskalaisille. Leima Friedrichshafen 6.5.1933 ja 1/1933 Zeppelin lennon sininen lisäleima, jossa on kuvattuna Kreivi Zeppelin kertovat, että kuori todellakin lensi LZ 127:llä Etelä-Amerikkaan. Itse asiassa Ranska ei aivan täysin ollut pelistä tässä tarinassa pois, sillä ilmalaiva lensi Ranskan läpi, mikä kuulemma aiheutti ranskalaisissa harmistusta, sillä I maailmansodan arvet eivät olleet vielä 1933 suinkaan täysin parantuneet. Zeppelin lensi siis Ranskan yli läpi Espanjan Sevillan kautta Espanjan rannikkoa pitkin Gibraltarille, josta Välimeren yli Afrikan puolelle, seuraten Afrikan rannikkoa aina Rio de Oroon saakka, josta se kääntyi Kap Verden saaria kohti aloittaen Atlantin ylityksen. Kap Verdeltä kurssi laitettiin kohti Fernando de Noronha saaria, jotka sijaitsevat noin 350km Recifen kaupungista Atlantin valtameressä ja sieltä Brasiliaan Recifeen. Recifestä kirjeen matka jatkui Argentinaan. Leima Argentinassa on tässä kohtaa epäselvä, mutta mikäli se on toukokuussa päivätty lienee kirje kulkenut maapostissa Brasiliasta Argentinaan, mutta mikäli se on maaliskuuta on kirje lentänyt Condor yhteydellä Recifestä eteenpäin.

Oikeudet kuvaan omistaa SP-Lehden HK.
Runsaasti leimoja reittiä kertomassa. Oikeudet kuvaan omistaa SP-Lehden HK.

Kaikki tämä on mielenkiintoista, mutta se mikä on kaikkein mielenkiintoisinta on se, että kyseessä on alun perin tyypillistä ranskalaista lentoreittiä käyttäen lähetyksi tarkoitettu lentolähetys Suomesta Argentinaan, eli tarkoitus alunperin EI ole ollut, että kirje kulkisi Zeppelinillä – tämä tekee lähetyksestä tuiki harvinaisen suomalaisen Zeppelin tarvepostilähetyksen ja näitä olen elämäni aikana nähnyt kaksi kappaletta tämä mukaan luettuna. Kun taksakin vielä on oikein, niin ei tätä kohdetta voi kuin ihmetellä – harvinaista herkkua tarjolla. Tämä ei mennyt ohi myöskään huutokauppaan osallistuneilta, nimittäin kirjeen hinta nousi 40 euron lähdöstään aina 299 euroon saakka.

Muuten tästä huutokaupasta ei ole paljon mitään sanottavaa M30 asian osalta. Muihin keräilyalueisiin liittyen huomasin, että Zeppelin 1930 merkki myytiin loistoleimaisena hintaan 510 euroa, joka tuntuu kohtalaisen kovalta hinnalta, lisäksi havaitsin mielenkiintoisen vakuutetun pikakirjeen Itä-Karjalasta tulluksi myytyä yli 120 euron hintaan – tässä kohteessa merkit olivat Itä-Karjala päällepainettuja M30 merkkejä.

HTO 49 – Kovia nousuja, mielenkiintoisia kohteita

By

HTO huutokauppojen 49. kierros pyörähti käyntiin jo jonkin aikaa sitten, mutta kiinni huutokauppa meni 20.2. klo 20, vaikka muutaman kohteen osalta taistelua käytiin puolisen tuntia virallisen sulkeutumisajan yli. Myytävänä oli verrattaen paljon M30 postihistoriakohteita, joista osa oli pikkuhyviä ja muutama hyväkin oli joukkoon osunut. Filateliapuolellakin oli myytävää, mutta ei mitään järisyttävää – se mikä kuitenkin jäi mieleen oli, että myymättä filateliapuolella jäi vain kaksi kohdetta noin kahdesta kymmenestä, mikä on M30 osalta hyvä saavutus.

Loistoleimatut tekivät kauppansa. Kallein oli 2½mk sininen, joka ylsi lähes kuuteen kymppiin. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

M30 merkkien hammastamattomat esittelyarkin parit 50p virheän ja 1,25mk keltaisen merkin arkeista myytiin n. 25 eurolla. Vastaavat 1½mk punaisesta ja 2mk violetista samaan hintaan. M30 20p vihreän leijonamerkin nappiloisto teki kauppansa 30 euron pohjalla ja 2½mk sininen loistoleimattu leijonamerkki myytiin melkein kuudella kympillä. 4mk oliivi leijona jäi alle 15 euron. Loistot vaikuttavat kelpaavan. Hyvällä siirtymällä oleva 2,75mk leijonamerkki myytiin alle kahden kympin – merkin siirtymä on näyttävä, vastaava 1½ violetilla meni sekin alle 20 eurolla. Sanoisin, että 2,75mk kohde oli kevyesti kokoelmakelpoinen.

Postihistoriapuolella myytiin kotimaisia kohteita jonkin verran. Rullamerkki paikalliskuorella vaihtoi omistajaa parin kympin pohjalla, ei siis paha ollenkaan. Rullamerkkien singlet eivät sittenkään ole helppoja! Kenttäpostipaketti alennetulla taksalla ennen punaisen KP-lipukkeen julkaisemista meni kaupaksi alle kolmella kympillä ja nousi 25 euron pohjistaan hiukan. Maarianhaminasta laivaleimalla leimattu kirje ei 20 eurolla löytänyt uutta kotia.

Pohjoismaihin ei ollut mitään erikoista, mutta Suomen ja Saksan välisen sopimustaksainen kirjattu lentokirje vuodelta 1943 myytiin 25 eurolla ja 3½mk/2,75mk päällepainamamerkin singlellä lähetetty kuori Saksaan viidellä kympillä. Kyseisellä merkillä on kyse hiukan paremmasta M30 kohteesta, mutta ei kirjattu lentokuorikaan huono ole. Sopimustaksainen lentopostikortti hyvällä 4mk Postitalo-merkin singlellä myytiin 51 eurolla – tämäkin on hyvä kohde.

Mielenkiintoinen, mutta väärätaksainen kirje Vichyn Ranskaan vuodelta 1942. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokau

Erikoistaksainen kohdeselosteesta huolimatta sitä vastoin ei ollut Ranskaan marraskuussa 1942 lähetetty lentokirje. Kyseinen näyttävän näköinen Suomessa ja Saksassa sensuroitu Vichyn alueelle kulkenut Niinisalosta KP osoitteesta lähetetty kirje oli ajanjaksoltaan kiinnostava, on kuitenkin muistettava, että vaikka Ranska oli osittain Saksan miehittämä ei sinne ollut voimassa Saksan kanssa solmitun sopimuksen mukainen taksa. Tämä tarkoittaa sitä, että marraskuussa 1942 oikea taksa oli kirjeen osalta 4½mk ja lentolisän osalta 4mk, eli yhteensä 8½mk – kirjeelle oli kuitenkin laitettu vain kaksi 2,75mk violettia merkkiä, eli yhteensä 5½mk. Kirje joka tapauksessa myytiin 35 euron pohjahinnallaan.

Eurooppaan lähetettyä postia oli myytävänä paljon, mukana myös mielenkiintoisia kohteita. Mainittakoon mm. Unkariin vuonna 1938 lähetetty kirjattu pikalentokirje, joka myytiin vain hiukan yli 12 eurolla. Saksaan 1940 lähetetty pikalentokirje myytiin kahdella kympillä ja Italiaan 1943 ennen Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliiton sopimuksen alkua lähetetty sodan aikainen lentokirje nousi aina 55 euroon saakka. Maltalle mennyt postikortti ja Kyprokselle lähetetty painotuote, jonka limitiksi oli uskaliaasti laitettu sata euroa, jäivät myymättä.

Harvinainen sodan aikainen lentopostikortti Kanadaan. Helsinki 23.5.1940 – 2kpl M30 4mk Postitalo ja 2mk punaisella ehiökortilla – yhteensä 10mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 2,00mk + postikortin lentolisä Kanadaan lentäen Atlantin yli (25.7.1939 – 23.1.1941) 8,00mk = 10,00mk. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Huutokaupan mielenkiintoisiin kohteisiin kuului Kanadaan 1940 toukokuussa lähetetty lentopostikortti, joka oli Suomen sensuurin tarkastama ja siihen oli Ruotsissa leimattu ”By air over the Atlantic and from New York” leimaus. Kortin takana oli Tukholman lentokentän leima. Kyseessä on mielenkiintoinen kortti siksi, että Saksa ja Englanti siirtomaineen olivat jo sodassa ja siksi posti Kanadaan ei kulkenut Saksan läpi. Käytetty reitti lienee ollut Ruotsin postinkin käyttämä reitti Tukholmasta Baltian kautta Moskovaan ja sieltä eteenpäin Välimerelle Italiaan, josta laivalla yli Yhdysvaltoihin New Yorkiin. Lentona vielä eteenpäin Pohjois-Amerikassa. Mutta, mutta, mutta… ne jotka tietävät vieläkin enemmän tietävät sen, että Italian kautta reitti meni jossain vaiheessa kiinni – viimeistään 10.6.1940, kun Italia liittyi akseliin ja lopetti postin välittämisen Kansainyhteisön maihin. Missä kohtaa tämä reitti meni täysin poikki onkin sitten hiukan kimurantimpi kysymys – ja siihen vastaus kertoo, mistä päivästä lähtien postit ohjattiin kulkemaan Petsamon kautta.

Mutta kortti on takuuvarmasti käynyt Tukholmassa ja ollut siellä 24.5.1940 – kun sille on lisäksi lyöty leima eteenpäin lentoreitistä (jos kohta yli Atlantin ei taideta olla lennetty) , taitaa olla niin, että se on kulkenut lentoreitin 1640 kautta Tukholmasta Rigan kautta Moskovaan ja sieltä eteenpäin junalla. Silti… varmaksi en uskalla sanoa… Kortista tekee mielenkiintoisen ja erinomaisen taksansa puolesta se, että tämä jatkolentokin oli maksettu – asia mikä ei olekaan niin tavallista. Parasta tässä oli silti se, että kortti oli mennyt Kanadaan tuota hyvää reittiä pitkin. Tämäkään asia ei ollut huutajille tuntematon, sillä korttia huudeltiin hartaasti – 30 euron lähtöhinnasta sen hinta nousi aina yli kahteensataan euroon. Eli oli halua ja tietoa kohteen hyvyydestä. Omat kämmeneni hikoilivat jo sivusta seuraamisesta!

Muitakin kiinnostavia kaukomaiden kohteita oli myytävänä – kitani loksahti auki, kun 2. painoluokan kirje Etelä-Afrikkaan vuoden 1939 joulukuulta, jossa oli Etelä-Afrikan sensuurit ei mennyt kaupaksi 20 euron lähtöhinnalla huutokaupan aikana. Tätä kirjoitettaessa kohde on myyty. Kyseessä on kuitenkin sota-aikainen lähetys ja toisen painoluokan kirjeet ovat aina parempia kuin ensimmäisen – kohdemaana Etelä-Afrikka ei ole se kaikkein huonoin. Mutta kun ei mene, niin ei mene!

  • Latikolliset täynnä pakettikortti-ihanaa. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Jos ei Etelä-Afrikan posti kiinnostanut, niin pakettikortit kiinnostivat senkin edestä. Myytävänä oli kaksi hyvän näköistä ja isoa erää pakettikortteja – lupaus laatikoista oli selosteiden mukaan hulppeat 1500-2000 kappaletta per loota. Tihrustamalla kohdekuvia sain ymmärrettyä, että ainakin joitakin kenttäpostipakettikortteja näyttäisi olevan myytävänä ja varmasti niiden lisäksi aika paljon kaikenlaista muuta. Toivottavasti laatikoissa on jotakin, sillä niistä villiinnyttiin aikamoiseen huutoakrobatiaan – toinen laatikko myytiin hintaan 456 euroa ja toinen nousi aina 495 euroon saakka. Nämä olivat kalleimmat myydyt M30 kohteet tämänkertaisessa HTO huutokaupassa.

Mustesensuroitu ehiöpostikortti 14.4.1940 ??? Kotkaan. Taksa: Postikortti kotimassa (1.12.1931-16.6.1940) 1,25mk. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Asia ei kuitenkaan lopu tähän, sillä ehiökohteiden joukossa oli mielenkiintoista M30 tavaraa myytävänä. Nostan niistä vain yhden esiin, eli mielenkiintoisen Sensuurin käsittelemän 1,25mk keltaisen ehiökortin vuoden 1940 huhtikuulta. Kortista oli lähetyspaikkakunta mustattu niin leimasta kuin itse kortin tekstistäkin paikkakunnan nimi (jonne kirjoittaja on lähdössä). Tällaiset mustesensuroidut kohteet eivät ole yleisiä ja 20 euron pohjahinnalla ne ovat suorastaan pakko-ostoksia.

Kaiken kaikkiaan tästä HTO huutokaupasta jäi hyvä maku suuhun, ajatellen siis M30 tilannetta – tavaraa oli myytävänä ja se meni kohtalaisen hyvin kaupaksi. Myymättäkin jäi tavaraa, ihan kivojakin kohteita, mutta joka tapauksessa kuva ei ole ”ankea”. Ensi viikolla katsotaan mitä SP-lehden huutokaupassa tapahtuu.

Postimerkin päivä 2020

By

Postimerkin päivä on Liiton järjestämä tai oikeastaan korkealla tasolla masinoima tapahtuma, jonka tarkoituksena on aktiivisten kerhojen kautta tuoda yleisön tietoisuuteen postimerkkien ja postimerkkeilyn ilosanomaa. Ennen muinoin Posti oli vahvasti mukana näiden karkeloiden järjestämisessä, tarjoten niin tiloja kuin auttavia käsiäkin järjestelyjen toteuttamiseen – suurin vastuu on kuitenkin aina ollut kerhoilla. Tänä päivänä Liitto tukee näitä tempauksia lähettämällä pyydettäessä nipun Filatelisti-lehtiä ja tukemalla myös muuten, tänä vuonna painattamalla kerhojen pyynnöstä (ja kerhojen lähettämästä materiaalista) postikortin.

SS:n artikkeli Salon Kerhon tapahtumasta ja julkaistusta merkistä & kortista.
SSS:n artikkeli Salon Kerhon tapahtumasta ja julkaistusta merkistä & kortista.

Itse olin mukana Salon Filatelistikerhon järjestelyissä, jotka toteutettiin paikallisen ostoskeskuksen tiloissa. Ilahduttavasti Salon Seudun Sanomat julkaisivat ennen tapahtumaa jutun kerhon julkaisemasta omakuvamerkistä ja Liiton toimittamasta kortista – tämä lisäsi kiinnostusta ja kävi niin ihmeellisesti, että merkit myytiin loppuun. Lähes kaikki Liiton lähettämät Filatelisti-lehdet jaettiin yleisölle ja postikorttejakin meni kaupaksi paljon. Olen ollut huomaavinani, että paikalliset aiheet ja paikallishistoria kiinnostaa ainakin Salossa yleisöä. Kerhon tämän kertainen korttikin osuu juuri tähän tarpeeseen ja esittelee teemalla ”Salo ennen ja nyt” keskustan kortteleiden muutosta. Omakuvamerkin kuvassa oli erään tunnetun rakennuksen koristeellinen päätykolmio. Kotiseutukeräily ja innostus taitaa olla vahvaa muuallakin.

Lappeenrannassa kuulin, että postimerkin päivä tapahtuma ei siellä ollut saavuttanut erikoisen suurta suosiota, vaikka kerhon puheenjohtaja olikin kuulemma saanut lähes keskeytyksettä esitellä näytillä ollutta kehystä wanhoja kortteja. Aikoinaan tapahtuman yhteydessä on Lappeenrannassa ollut useita myyjiä mukana ja kauppa on käynyt, nykyään tänä vuonna 90 vuotta täyttävän Lappeenrannan Postimerkkikerhon pöytä on ainoa paikalla. Tästä päästäänkin jouhevasti mainostamaan Lappeenrannan kerhon juhlanäyttelyä 4.-5.2020 (la-su) Lappeenrannassa. Paikalla on siis näyttely ja mukavaa M30 nähtävää on tarjolla runsaasti. Koska osallistuvia kokoelmia ei ole vielä nimetty, niin kerron vain ylesluontoisesti, että tullaan näkemään useampia kehyksiä kohteita, jotka varmasti M30 innostuneita kiinnostavat ja näiden kokoelmien omistajat ovat jopa luvanneet esitellä kohteita kiinnostuneille. Lisäksi järjestetään juhlahuutokauppa 5.4. Paikka on ”Monari” eli nuorisotila Lappeenrannassa osoitteessa Anni Svanin katu 7 – kyse on Lappeenrannan keskustasta.

  • Kupittaan paviljonki

Turussa postimerkin päivä oli mielestäni fiksusti järjestetty Turun Postimerkkikerhon keräilytapahtuman yhteyteen. Paikkana oli Kupittaan Paviljonki – voitaneen sanoa jo ”perinteisesti”. Mukana oli kymmenkunta myyntipöytää ja aamukymmeneltä paikalle tulleena totesin, että vieraita oli tullut myös kauempaakin (kuin Salosta), sillä Tamperelaisia keräilijöitä saapui autolastillinen paikalle. Keli oli sateinen ja tuulinen, mikä ehkä verotti kävijämäärää tänä vuonna – ainakin minulle jäi sellainen olo, että jonakin toisena kertana kävijöitä on ollut enemmän.

Mukava juttu oli se, että Abophilin tarjoushuutokaupan kohteet sai noutaa ilman postikuluja tapahtuman yhteydessä. Useamman kärpäsen nappaaminen yhdellä iskulla on tehokasta ja tehokkuus on nykyään arvossaan. Tällä kertaa Abophilin vuoronumerolla 69 auki olleen ja siis jo päättyneen huutokaupan kohteiden joukossa oli muutamia M30 kohteita – ei mitään erikoista, mutta jotakin sittenkin. Kiinnostavin myytävänä ollut kohde oli puolitettu 4mk postitalo merkki, joka oli leimattu Niinisalossa 1939. Kyseessä oli ns. sotaharjoitusposti, jonka osalta tällainen epävirallinen, mutta turkulaisittain sanottuna ”torellinen” puolitus tapahtui, koska perimätiedon mukaan 2mk merkit loppuivat. Kohteita tunnetaan jonkin verran ja ne on lähetetty Niinisalosta tyypillisesti Kankaanpäähän (kuten tämäkin kohde) eri osoitteisiin. Lähtöhinnaksi tälle M30 erikoisuudelle oli laitettu 15 euroa ja hinta kohosi 27 euroon.

Abophilissä ollut kuva puolitetusta M30 kohteesta. Päiväys on 17.10.1939 ja kotimaan kirjeen taksa oli tosiaan 2mk lähettämisen aikaan. M17 näyttely merkki on oma kohteensa, eikä siis ole samalla kuorella.

Muista myytävänä olleista M30 kohteista mainittakoon M30 2mk vihreä painotuote-single Yhdysvaltoihin vuodelta 1946. Kyseessä on merkin tarkoituksenmukainen käyttö ulkomaan painotuotteella. Myytävänä oli myös Saksaan lähetetty M30 ehiöpostikortin vastausosa, jolle oli mitätöity Saksassa postimerkit. Kun pohdin asiaa enkä nähnyt kortilla saksalaista lentolipuketta, ja kun kortin palautuspuoli oli asianmukaisesti leimattu merkkien viereen Suomessa, tulin siihen lopputulemaan, että kyseessä on ollut lähettäjän munaus – hän ei ole ymmärtänyt, että vastausosan olisi voinut lähettää veloituksetta suomalaisilla merkeillä Saksasta takaisin Suomeen, vaan on liimannu saksalaiset merkit turhaan kortille. Kyseessä on siis ollut jonkin sortin sakko tyhmyydestä.

Lentoposti kiinnostaa

By

Helmikuinen päivä taittuu iltaan ja kansainvälisen nettihuutokaupan tunnelma tiivistyy – myytävänä on mielenkiintoinen lentopostikohde vuodelta 1939 Jaavalle, nykyiseen Indonesiaan, silloiseen Hollannin Intiaan. Pelimerkit on laskettu ja vähäisiksi todettu, silti toivon kipinä elää keräilijän rinnassa – ehkäpä tällä kertaa onnistaa ja mielenkiintoinen kohde siirtyy osaksi juurikin omaa kokoelmaa.

Mielenkiintoinen lentokirje Helsingistä 23.3.1939 Bataviaan, Jaavalle. Lähettäjänä Yhdysvaltain konsulaatti Helsingissä. Paino 14g. M30 Saimaa 2kpl, 1,5mk harmaa leijonamerkki ja 3kpl 1mk oranssia M30 leijonamerkkiä, yhteensä 24,50mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 31.8.1942) 3,50mk + lentolisä (per 5g) Hollannin Intiaan (15.4.1935-14.3.1941) 3*7,00mk = 24,50mk. Hyvä lentolähetys. Oikeudet kuvaan omistaa nimimerkki cjmce.

Kohde on siis Jaavalle 30-luvun lopussa lentopostissa lähetetty kirje, jolle on maksettu kolme lentolisää ja jonka takana on Ruotsin kauttakulku-lentoleima sekä Saksalainen rautatieleima. Saksalainen leima kertoo siitä, että kohde on matkannut eteenpäin ilmeisesti Lufthansan reitillä. Lähettäjänä on Yhdysvaltain konsulaatti Helsingissä. Kyseessä on selvästi ns. parempi kohdemaa ja kaiken kaikkiaan on todettava, että posti kaukomaihin 30-luvulla on tyypillisesti kohtalaisen vaikeata löytää.

Tämä asia oli selvillä useammalle kuin yhdelle keräilijälle, sillä jo kauan ennen kuin ”kello löi” oli kohteesta tehty useita huutoja – kuten tavallista juuri ennen huutokaupan päättymistä tunnelma tiivistyi ja viimeisten viiden sekunnin aikana kohteen hinta nousi 58,50 dollarista ensin $66:n, sitten $88:n ja lopulta 103 taalaan. Postikuluineen kohteen hinta nousi noin 90 euron kieppeille – lähtöhinta oli $2,99 eli kyseessä oli yli kolmekymmentäkertainen nousu. En usko myyjän vuodattaneen kyyneleitä.

Samalla myyjällä oli lähes samaan aikaan päättyvä toinenkin huutokauppa, joka ei kuitenkaan herättänyt yhtä suurta kiinnostusta, vaikka kohde ei ollut huono sekään. Kyseessä oli nimittäin painavampi lentokirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1955.

Alle 85g painava lentokirje Helsingistä 26.8.1955 Washington D.C.:aan, Yhdysvaltoihin. M30 100mk Helsinki 2kpl, M30 40mk puunhakkaaja 2kpl ja M30 6mk vihreä sekä M54 3mk oranssi, yhteensä 289mk. Taksa: Kirje (81-100g) ulkomaille (1.1.1952–31.5.1956) 85,00mk + lentolisä (per 5g) Yhdysvaltoihin ( 1.7.1953-30.9.1957 ) 17*12,00 = yhteensä 289,00mk. Viidennen painoluokan lentokirje, jolle maksettu 17 lentolisää. Oikeudet kuvaan omistaa nimimerkki cjmce .

Painava lentokirje oli lähetetty Helsingistä ja leimattu 26.8.1955 Interparlamentaarisen kongressin leimalla, joka oli käytössä Helsingissä tuolloin. Lähettäjä oli valokuvaaja Esa Hilli ja kukaties isokokoinen kuori oli kuljettanut juurikin kyseiseen kongressiin liittyviä valokuvia Washington D.C.:aan Yhdysvaltoihin, mihin se oli osoitettu. Painava kirje on kevyttä parempi ja 5. painoluokan ollessa kyseessä on painoa ollut sen verran runsaasti, että kirje on ”epätavallisen” painava. Hintaakin oli kertynyt hyvän matkaa yli kahden ja puolensadan markan, mikä tarkoittaa, että valokuvaaja Hilli ei ole turhaan kirjettä postitellut, vaan epäilemättä kyse on juurikin ollut kuvatoimituksesta amerikkalaiselle tilaajalle.

Tämä kirje myytiin alle kymmenellä taalalla postikuluineen, tasan ei käy onnen lahjat kohteiden kesken – on tietysti todettava, että Jaavalle lentänyt kirje oli huomattavasti parempi kohde, mutta lentopostikokoelmiin kuuluuvat myös korkeamman painoluokan lähetykset – niiden puuttuminen on ollut hyvienkin lentopostikokoelmien Akilleen kantapää. Voi olla, että ”juhlaleimaus” tuntui teennäiseltä – oma näkemykseni on, että kyseessä ei ole lähetys, joka leiman takia on lähetetty, nimittäin pelkän leiman takia olisi voinut USAan lähettää ensimmäisen painoluokan kirjeen yhdellä lentolisällä paljon paljon halvemmalla. Joka tapauksessa, mielenkiintoinen iltapuhde seurata huutokauppoja netissä, vaikka tärkein tapahtuukin sen viimeisen minuutin aikana – toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että aikaa näihin ei saa tuhraantumaan.

SP-Lehden ja Sinettipostin huutokaupat ja pikkuisen muutakin

By

SP-Lehden 45. huutokauppa ehti päättyä jo jonkin aikaa sitten. Olin hieman yllättynyt, kun sen M30 tarjonta oli hyvinkin tavanomaista eikä minua kiinnostavia kohteita ollut oikeastaan tarjolla lainkaan. Usein on nimittäin ollut niin, että SP-lehden huutokaupassa on ollut hyviäkin kohteita myytävänä. Tällä kertaa M30 kohteita oli vain vähän, alle viisitoista. Niistä mainittakoon kohde, jossa oli myytävänä 2mk violetin merkin kaikkien painoerien numerokuusilo, eli yhteensä viisitoista kuusiloa. Normahinnaksi oli kerrottu yli 1200 euroa, eli huima luettelohinta. Kohde meni kaupaksi yli sadan viiden kympin hinnalla ja se nousi yli viisi kymppiä satasen lähtöhinnastaan.

2mk violetin merkin kaikkien painoerien numerokuusilokohde. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Postihistorian osalta minulla ei ole oikeastaan muuta kerrottavaa kuin, että mitään erikoista ei mielestäni ollut tarjolla – voi tietysti olla, että olikin, mutta meni minulta ohi.

Sinetti 141 huutokauppa on usein ollut kohtalaisen tavallisen tavaran tarjollepanija ja siksi odotukset eivät olleetkaan erityisen korkealla. Tällä kertaa kuitenkin on todettava, että ne ylittyivät reippaasti. Tarjolla oli sekä hyvää, että vaikeaa ja muutamia kohteita, joissa kumpikin näistä adjektiiveistä yhdistyi. Ikävä kyllä tyypillisesti nämä termit liikkuvat samassa porukassa termin kallis kanssa…

Filateliapuolella oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla eikä sieltä ole tällä kertaa oikeastaan yhtikäs mitään kerrottavaa, kaikki kerrottavan arvoinen olikin postihistorian puolella. Kotimaisia kohteita oli tällä kertaa tarjolla useita hyviä kohteita, mikä on tietysti harvinainen tilanne – useinmiten on niin, että juuri kotimaan lähetykset ovat hyvinkin tavallista tavaraa. Yksi huutokaupan ehdottomista kohokohteista oli 9mk oranssilla merkillä yksin maksettu kotimaan lentopainotuote. Erityisen hyvän tästä kohteesta tekee kaksi asiaa, 9mk oranssille leijonamerkille on aivan erityisen vaikeaa löytää hyvä kohde. Jotkut ovat etsineet sellaista jo vuosia… ja nyt sellainen tuli vastaan. Toinen asia on, että lentopainotuotteet ovat vaikeita kohteita eikä niitä usein tule vastaan. Tästä oli tietoa enemmällä kuin yhdellä keräilijällä, sillä hinta kipusi yli 90 euroon. Oli erityisen mielenkiintoista nähdä, että tässä huutokaupassa oli myytävänä kotimaan lentopainotuotteita useita kappaleita – kaiken kaikkiaan olen ennen tätä huutokauppaa nähnyt yhteensä suurin piirtein yhtä monta kotimaan lentopainotuotetta kuin tässä huutokaupassa oli myytävänä kerralla!

Lentopainotuote Rovaniemeltä 5.10.1950 Porvooseen. 9mk oranssi single. Taksa: Painotuote (-50g) kotimaassa (1.7.1950-31.12.1951) 7,00mk + painotuotteen lentolisä (per 20g) kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 9,00mk. Erittäin hyvä kohde 9mk oranssille merkille, erittäin harvinainen yksittäiskäyttö. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti huutokauppa.

Muut lentopainotuotteet jäivät tämän huippukohteen paitsioon ja niistä toiseksi kallein nousi parin kympin päälle, mutta loput tekivät kauppansa alle kahdella kympillä. Mielestäni oli halpa kyyti tällä kertaa niille, jotka asian tajusivat ja osasivat käyttää hyväkseen. Mutta hyvät kohteet eivät suinkaan jääneet tähän ja sekös minua hymyilytti, nimittäin myytävänä oli myös harvinainen pikana lähetetty pikkupaketti. Pikkupaketit, kuten tiedetään, olivat Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen kautta suomalaiseen lähetyslajien kirjoon mukaan tullut erikoisuus. Kyseessä oli siis alle yhden kilon painoinen paketti, joka taksoitettiin erikseen. Pikkupaketti jäi ilmeisesti suurelle yleisölle tuntemattomaksi ja sen käyttö oli verrattaen vähäistä. Pikkupaketteja on säilynyt vähän, koska merkit kiinnitettiin paketin suojapaperiin ja sitä kautta niitä jäi vähemmän jäljelle kokokohteina, koska epäilemättä leimauksetkin olivat tyypillisesti mitä sattuu. Pikkupaketit lisämaksuilla ovat niitä vaikeampia lähetyksiä ja voin hyvällä omatunnolla todeta nyt myynnissä olleen pika-pikkupaketin olevan harvinainen kohde.

Pika-pikkupaketti 7.9.1953 Helsingistä Porvooseen. M30 merkkejä yhteensä 70 markan edestä. Taksa: Pikkupaketti (1.1.1952 – 30.5.1956) 40,00mk + pikalisä kotimaassa (1.1.1952 – 30.5.1956) 30,00mk = 70,00mk. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti huutokauppa.

Pikkupaketin hinta nousi pikkuisen ylös, eli yli sataan euroon, itse asiassa yli sataan kymmeneen euroon. Kohde on hyvä, mutta liikutaan silti mielestäni kipurajoilla. Kohteesta tekee hyvän ”pikkupaketti” leimaus, joka ei jätä mitään arvailujen varaan.

Pohjoismaihin lähetettyä postia oli muutamia lähetyksiä myytävänä – näistä ehkä kiinnostavin oli Tanskaan vuonna 1955 lähetetty toisen painoluokan lentokirje, jonka sai noin kuudella eurolla mukaansa. 25mk taksainen kirje Norjaan vuodelta 1953 ei herättänyt vitosen lähdöllä mielihaluja. Mukana myytävien joukossa oli myös ”sininen väliinputoaja” eli ennen sinisen 25mk M30 leijonamerkin julkaisua, mutta 25mk kirjetaksan alkamisen jälkeen Ruotsiin lähetetty 25mk M30 puunhakkaaja-merkillä lähetetty kirje. Tämä kohde oli kaksinkertainen väliinputoaja, sillä siihen ei ilmeisesti kiinnittänyt huomiota kuin sen viiden euron limitillä kotiuttanut henkilö.

Myytävänä oli aika tavallista postia Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin ja mielenkiintoinen lentokirje Intiaan vuodelta 1955. Intiaan mennyttä kirjettä huudeltiin noin 13 euroon saakka. Intia on parempi kohdemaa. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen Sinetti huutokauppa.

KIRKENES päällepainettu tai leimattu merkki, mikä lienee. Oikeudet kuvaan omistaa VF-huutokaupat.

Myös kotimaan rajojen ulkopuolella tapahtuu, nimittäin eräässä Tanskalaisessa huutokaupassa oli myytävänä mielenkiintoisen näköinen kohde. M30 merkki, jolle oli ilmeisesti päällepainettu tai leimattu sanan ”SUOMI” päälle sana ”KIRKENES” eli Norjan Kirkniemi. Merkki oli leikkeellä ja leimattu Rovaniemellä 2.2.1943. En ole tällaista ennen nähnyt, mutta vahva epäilys on siitä, että kyseessä on jonkin sortin vedätys tai muu filunki. Tästä on kuitenkin helppoa vääntää jos minkälaista tarinaa ja hypoteesia. En itse lähde sille tielle, mutta mieleen juolahtaa aseveljiin liittyvää asiaa enemmän kuin yhden grillitiedon puitteiksi. Oli miten oli tämäkin kohde löysi uuden kodin ja hintaa sille tuli euroissa kuluineen noin 35 euroa, eli ei varsinaisesti halpaa. Kaikenlaista näkee kun kauan elää.

Lisäkommentti 3.2.2020: Sinetti-Postin kohteet tulivat. Kylläpä pihiä sieluani riipaisi, kun lähetyskulut olivat 15 euroa normaali B5 kokoiselle kirjekuorelle. Tämä tietysi johtui siitä, että se oli lähetetty kirjattuna. Kun pienin paketti, jossa on sama seuranta maksaa alle vitosen on 15 euroa kirjeestä, jota ei kanneta kotiin aika paljon. Plus-merkkikin, jossa on seuranta mukana on ”aika paljon halvempi”. Jos ehdot vaativat kirjattuna postittamista, niin niiden päivittäminen kannattaa… useinmiten asiakas osaa vaatia kirjaamista / vakuuttamista erikseen, jos niin haluaa… muuten kannattaisi mennä edukkaammalla vaihtoehdolla.

2020-luvun ensimmäiset huutokaupat ja ennustukset

By

2020-luku alkoi keskiviikkona. Filatelian kannalta tilanne ei olennaisesti muuttunut tiistaista. On silti mielenkiintoista huomata elävänsä taas uutta vuosikymmentä. Jos 2020-lukua pitäisi filatelian kannalta ennustaa, niin näköpiirissä ei ole ainakaan rakkaan harrastuksemme osalta minkäänlaista suurta kasvua, vaan päin vastoin keräilijöiden joukko harvenee. Mukaan ryhtyy varmasti myös uutta verta, sillä erityisesti historiasta kiinnostuneet saavat filateliasta ja postihistoriakeräilystä paljon, kotiseutututkijat saattavat innostua keräämään paikallispostihistoriaa ja sota-ajan tutkijat saavat filateliasta paljon irti. Keräileminen on nyt helpompaa kuin koskaan aiemmin, nimittäin Internet tuo kohteet tarjolle ”jokaiseen kotiin” ja tietoa on tarjolla erinomaisen paljon. Lienee siis turhaa olla pessimistinen, sillä nykyisille harrastajille tilanne ei näytä pahalta, uusille se näyttää erinomaiselta ja jo lopettaneista ei tarvitse välittää. Sijoituksena filatelia tuskin on hyvä ajatus, mutta rahansa voi menettää monella muullakin tapaa. No jätetään viisastelut tällä kertaa tähän ja mennään vuosikymmenen ensimmäisiä huutokauppoja ihmettelemään.

Tiedustelu 9.2.1957 Helsingistä Bukarestiin Romaniaan. M30 35mk Olavinlinna single. Taksa: Tiedustelu ulkomaille (1.6.1956 – 31.12.1962) 35,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Järvenpään Filateliapalvelu Oy.

Ensimmäiseksi asialle ehti Järvenpään Filateliapalvelu ja sen 2.1.2020 päättynyt huutokauppa numero 15. Mitään erityisen juhlavaa vuosikymmenen aloistushuutokauppaa ei tällä kertaa päästy juhlimaan, sillä mallin 1930 filateliapuolen kohteita oli myytävänä yksitoista kappaletta ja postihistoriapuolella tarjonta rajoittui viiteen kohteeseen. Kaupan oli numerokuusiloita ja loistoleimaisia leijonamerkkejä. Myynti oli filateliapuolella noin puolet kohteista ja postihistoriapuolella kolme viidestä kohteesta meni kaupaksi. Mitään erikoisuuksia tai kanuunoita ei ollut tällä kertaa myynnissä. Ainoa kohde jonka aion mainita on myytävänä ollut Romaniaan lähetetty tiedustelulomake, jolle oli M30 merkin lisäksi laitettu lentopostilipuke ja teksti ”A renvoyer par avion”. Kyseinen tiedustelu oli vuodelta 1957 ja tuolloin tiedustelun hinta oli 35 markkaa – eli tiedustelu oli oikein maksettu. Lentopostilipuke on laitettu lomakkeelle ilmeisesti ”huvin vuoksi” eikä sillä ole ollut ainakaan vaikutusta taksaan. Tiedustelulla on tiedusteltu 4kg painoista lentopakettia ja lähettäjänä on Valio.

Violetin 8mk leijonamerkin kaksi sokkohammaste-erikoisuutta. Oikeudet kuvaan omistaa Lahden Postimerkkikerho.

Seuraavana vuorossa oli 10.1. Lahden Postimerkkikerhon THK 116. Lahtelaiset olivat saaneet kasaan 27 kohdetta ”yleismerkit M30”-osastoonsa. Näistä neljä oli filateliakohteita ja loput postihistoriaa. Filateliakohteista mainittakoon 8mk violetin merkin kaksi sokkohammasta, jotka olivat myytävänä samassa kohteessa yhdeksän euron pohjalla. Nyt myydyt 8mk violetin sokkohampaiset merkit lienevät monille tuttu asia – sillä 8mk violetin sokkohampaat ovat sokkohampaista kaikkein parhaiten tunnettuja. Muillakin M30 leijonamerkkiarvoilla sokkohampaita tunnetaan ja ”uusia tuttavuuksia” on tullut aivan viimeaikoinakin esille. Sokkohammaskohde meni kaupaksi 9,90 eurolla.

Postikortti Porvoosta 29.12.1945 Ålsteniin, Ruotsiin. M30 3mk keltainen single. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Hyvä single-kohde, koska 3mk keltainen julkaistiin marraskuun puolessa välissä 1945. Oikeudet kuvaan omistaa Lahden Postimerkkikerho.

Postihistoriakohteista kiinnostavaa kotimaan ja Pohjoismaihin mennyttä postia oli vaikeaa löytää, ainoa mielestäni parempi kohde olikin sitten aika hyvä 3mk taksainen postikortti keltaisella 3mk leijonamerkillä Ruotsiin vuodelta 1945. Kohteesta tekee hyvän se, että 3mk keltainen leijonamerkki ilmestyi vasta 16.11.1945 ja kun taksa päättyi jo 15.1.1946 jäi merkille käyttöaikaa tällä taksalla vain kaksi kuukautta. Taksalle tosin löytyi jo painettuja M30 merkkejä, nimittäin 3mk tummanoliivi ja 3mk punainen olivat jo olemassa – silti kyseessä on mielenkiintoinen eikä kovin helppo kohde. Kahdeksan euron pohjista kohde ponkaisi aina 111 euron hintaan – ilmeisesti asia ei ollut kaikille huutajille tuntematon juttu, köyhästä hinta tuntuu korkealta.

Kirje 14.8.1940 Helsingistä Portsmouthiin New Hampshireen Yhdysvaltoihin. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk. Oikeudet kuvaan omistaa Lahden Postimerkkikerho.

Myytävänä oli muutamia Yhdysvaltoihin ennen sotaa ja välirauhan aikana kulkenutta kirjettä. Lentokuori, jossa oli maksettu 3*5g edestä lentomaksua ”euroopan satamaan” vuodelta 1937 meni kaupaksi 5 eurolla (pohjahinta) – kohteeseen olikin laitettuttu ”laiva-lentokuori” luonnehdinta, joten myyjäosastollakin on ollut ymmärrystä asiaa kohtaan. Kohdetekstin mukaan Siperian kautta kulkenut perustaksainen kirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1940 myytiin 23 eurolla – voi kuitenkin olla, että kyseinen kirje oli kulkenut Italian kautta höyrylaivalla, sillä mikäli en aivan väärin muista aukesi postiliikenne Yhdysvaltoihin Neuvostoliiton kautta vasta myöhemmin syksyllä 1940. Sodan aikainen posti on kohtalaisen kiinnostavaa, ja siihen liittyen onkin syytä tuntea postin kulkureitit ja jokaiselle reitille olisi ”kiva” olla kohde tai pari. Jälkitaksoitettu lentokuori Yhdysvaltoihin sodan jälkeiseltä ajalta, vuodelta 1947, ei saavuttanut suosiota ja jäi myymättä 20 euron pohjilla – kohde ei ole huono.

Egyptiin lähetetty kirje, joka oli lähetetty eteenpäin ja loppujen lopuksi takaisin lähettäjälle nousi 15 euron lähtöhinnasta 16½ euroon. Tällaiset ”maankiertäjät” ovat mielenkiintoisia erityisesti silloin, kun niissä on useita leimauksia, jotka mahdollistavat koko reitin läpikäymisen luotettavasti. Perustaksainen siisti kirje Brasiliaan vuodelta 1937, joka oli Brasilian-päässä sensuroitu, myytiin 55 eurolla – jollakulla oli sen kokoinen aukko kokoelmassaan ja painetta lompsan puolella.

Valkeakoskella 16.11.1944 leimattu painotuotepostikortti Tervalammen Työlaitokseen. OIkeudet kuvaan omistaa Lahden Postimerkkikerho.

Sotilaspostin osastossa oli muutamia M30 kohteita, mutta yksi niistä kiinnitti huomioni, koska siinä oli minulle ennalta tuntematon leimaus ”Tervalammen Työlaitos”. Työlaitokset olivat julkisia laitoksia, jonne voitiin määrätä huoltoapulain, lapsen elatusavun turvaamisesta annetun lain tai irtolaislain perusteella. Työlaitoksissa asukkaat tekivät työtä korvaukseksi esimerkiksi maksamatta jääneen elatusavun laiminlyömisestä. Kyseessä oli oikeastaan pakkokeino saattaa ihmiset töihin – sillä koska ansaintamahdollisuudet laitoksissa olivat itse asiassa huonot – kannatti hankkiutua mielummin muihin töihin. Työlaitokset lopetettiin vuonna 1982. Meininki oli siis hyvin erilaista kuin nykyisessä holhouksen aivan eri tasolle vieneessä yhteiskunnassamme – aika oli sellainen, että laiminlyönneistään joutui maksamaan työtä tekemällä. Sodan käyneelle sukupolvelle tämä taisi olla itsestään selvää – siis se, että jokaisen on kannettava kortensa kekoon yhteiskunnan eteen tai ainakin oltava kuormittamatta sitä omalla saamattomuudellaan. Kennedykin totesi, että ”Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teidän eteenne, vaan mitä te voitte tehdä maanne eteen”… no Kennedyhän saikin kuulan kalloonsa, sen verran järkeviä hän puheli. Mistä suomalaiset saisivat ”Kennedyn” puhumaan järkeviä nykypäivänä? No joka tapauksessa, tämä Tervalammen työlaitos oli Helsingin kaupungin omistama ja toimi Tervalammen kartanon tiloissa ja mailla, jotka sijaitsevat Nuuksiossa. Kartanon maat on osittain yhdistetty Nuuksion kansallispuistoon. Tältä pohjalta todettakoon, että leima ei ole mitenkään ihmeellinen asia M30 miehelle, mutta paikkakuntakeräilijälle se voi olla hyväkin kohde. Kuuden euron verran siitä pyydettiin ja maksettiin.

Kirje ”tanskalaisesta ambulanssista” Lahdesta 24.3.1940 Aarhusiin, Tanskaan. Taksa ilmeisesti väärin.

Sotilaspostin osastossa oli myytävänä myös M30 kiinnostava kirje ”tanskalaisesta ambulanssista” Tanskaan – tämä on siis postia tanskalaisen vapaaehtoisen ambulanssiryhmän työntekijöiltä talvisodan jälkeen kotiin Tanskaan. Heti talvisodan alkaessa tanskalainen professori (kirurgi) Ole Chievitz, joka oli ollut jo aiemmin kansalaissodan aikana Suomessa Tanskan Punaisen Ristin ambulanssin johtajana päätti lähteä ”samoihin hommiin” Suomeen. Tanskassa järjestettiin yleinen keräys ja saatiin hankittua varustus sata henkeä vetävän sotasairaalan perustamista varten. Sotasairaalan henkilöstöön kuului kuusi lääkäriä, ylihoitaja ja viisitoista sairaanhoitajaa. Sairaalan toimintaa avusti suomalainen yhteysupseeri. Sairaalan laitteisto siirrettiin junalla Ruotsin läpi Tornion kautta Suomeen jouluaattona 1939. Loppujen lopuksi, pienen koukkauksen jälkeen sairaala avattiin Joensuuhun tammikuun viidentenä 1940. Kaksi sairaalan lääkäriä kuoli ilmapommituksessa. Helmikuussa sairaala siirrettiin Rautjärvelle. Talvisodan loppuvaiheessa tanskalaiset lääkärit tekivät töitä siellä missä heitä eniten tarvittiin mm. Rauhan sotilassairaalassa (Lappeenranta) ja Kirvun pääsidontapaikalla. Talvisodan päätyttyä tanskalainen kenttäsairaala siirtyi Lahteen. Myydyt kohteet ovat juuri tältä ajalta. Ensimmäiset tanskalaiset palasivat kotiin maaliskuun viimeisenä 1940 ja Saksalaisten hyökättyä ja valloitettua Tanskan alettiin nopeasti järjestelemään tanskalaisten kotiinpaluuta. Sotilassairaala lopetti toimintansa ja purettiin 20.4.1940 mennessä. Tiedot löytyivät Arno Forsiuksen erinomaisesta selonteosta. Kohde kiinnosti, vaikka kummankin siinä olleen kohteen taksoitus oli mitä sattuu – kahdeksan euron lähtöhinnasta kohteen hinta 8 kertaistui ja saavutti 65 euroa.

Lopuksi: Mielenkiintoisena, vain osittain M30 kohteena (sekapostite M30 ja Ida Ahlberg), mainittakoon lentopostin osastosta maailmalle lentänyt lentokirje Neuvostoliittoon, jossa lentolisä oli maksettu Suomen ja Neuvostoliiton välisen alennetun lentotaksaa käsittelevän sopimuksen mukaisesti, eli 4mk / 10g. Muualle Eurooppaan vastaava taksa oli 4mk / 5g. Neuvostoliittoon tällä sopimustaksalla lentäneet kirjeet ja postikortit ovat vaikeita kohteita. Asia sai 5 ja puolen euron verran intoa osakseen.

Vaasan Kerhon ja Abophilin huutokaupat

By

Huutokauppoja on viimeaikoina päättynyt muutamia, olen niitä hiukan ehtinyt katsella, mutta työ ja joulukiireet ovat tehokkaasti estäneet kaiken muun aktiivisen harrastamisen. Pian täytyy taas aktivoitua postihistorian parissa, sillä seuraava näyttelykoitoskin on huhtikuussa edessä – tunnetusti kannattaa olla ”homma hanskassa” jo hyvissä ajoin, muuten pukkaa päälle ahdistus.

Vaasan Filatelistikerhon huutokauppa päättyi 13.12. ja M30 osastossa oli noin viisikymmentä kohdetta myytävänä. Hyvin nopeasti totesin, että kanuunoja ei ole tarjolla, vaan pikemminkin tavallista tavaraa. Kiinnostavimpia filateliakohteita olivat kaksi suojareijitteitä sisältänyttä erää, joiden kummankin myyntihinta nousi kahden kympin kieppeille. Muutamia ulkomaille menneitä kirjeitä ja lentokirjeitä myytiin lähelle limittiä sijoittuvilla hinnoilla, mutta suurin osa kohteista jäi myymättä kokonaan.

Tiedustelu 12.11.1953 Ruotsiin, 25mk sininen M30 merkki single. Taksa: Tiedustelu Pohjoismaihin (1.1.1952 – 31.1.1953) 25,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa VaFi huutokaupat.

Allekirjoittanutta kiinnosti erityisesti muista kuin filateelisista syistä Ruotsiin lähetetty tiedustelulomake. Tiedustelu oli nimittäin lähetetty NKI-Skolan nimiseen kirjekouluun / kirjeopistoon, eli Nordisk KorrespondensInstitutiin. Kyseessä on alunperin 1910 Malmöön perustettu ”Norénin kirjeopisto”, joka yhdistettiin 1922 Osbyn kirjeopiston kanssa. Vuodesta 1940 alkaen instituutista saattoi valmistua myös insinööriksi. NKI yhdistyi Hermodsin kanssa, joka on Ruotsin vanhin kirjeopisto ja jolla on yhä liiketoimintaa. Tässä tiedustelulomakkeessa minua kiinnosti vastaanottajan lisäksi myös tiedusteltu lähetyslaji, eli tässä tapauksessa asiakirja tai ruotsiksi ”affärshandlingar” – nimittäin Postimerkkimessuilta ostin harvinaisen Ruotsiin lähtetetyn asiakirjan, joka mielestäni näytti kovasti ihan tavalliselta kirjeeltä ja minulla tuli epävarma olo sen suhteen, että uskaltaisinko laittaa kohteen kokoelmaani näytille. Tuo asiakirjalähetys oli lähetetty juuri tähän kyseiseen NKI-skolaniin. Mielestäni tämä tiedustelu samalle vastaanottajalle, nimenomaan asiakirjalähetyksestä aukottomasti osoittaa, että NKI-skolaniin lähetettiin juurikin asiakirjapostia. Kun / jos laitan asiakirjalähetyksen omalle kokoelmasivullene voin liittää tämän tiedustelun ”kylkeen” ja saadaan aikaiseksi mielestäni mukava kokonaisuus. Kyseinen kohde irtosi limitillään 5 euroa ja minulle tuli hyvä mieli.

Taksataulu vuodelta 1947, leimattu Koskenkorva. 3mk punainen M30 leijona Single. Oikeudet kuvaan omistaa VaFi huutokaupat.

Toinen mielenkiintoinen, postihistoriallisesti mielenkiintoisin M30 kohde Vaasan kerhon huutokaupassa oli ”viimehetken kohteet”-osastossa myynnissä ollut postitaksataulu 3mk punaisella merkillä. Kohteen ulkonäkö oli sellainen, että se viittasi paperia käytetyn erään tyypillistä ruumiintoimintoa usein seuraavaan pyyhkäisevän liikkeen yhteydessä. Kuitenkin viiden euron limitillä pieni jarrujälki ei kamalasti haittaa – vai haittaako? – Nimittäin kohde myytiin limitillään. Vaikka taksatauluja on viimeisten kymmenen vuoden aikana myyty noin 20 kappaletta (kaikki eri hintaiset taksataulut yhteensä) on kysymyksessä vaikeudeltaan kohtalaisen hyvä kohde. Näitä 3mk punaisilla maksettuja tauluja tunnetaan eniten, noin 10 kappaletta. Joka tapauksessa tässä on taas testamentti siitä yksinkertaisesta asiasta, että huutokaupassa helmi voi olla missä tahansa osastossa.

Abophilin tarjoushuutokauppa nro. 68 pättyi marraskuun 29. päivä, josta tätä kirjoitettaessa on vierähtänyt melkeinpä kuukausi, mutta parempi ruotia asiaa myöhään kuin ei millloinkaan. Abophil on tietysti Turun Postimerkkikerhon lehti, jonka järjestämä huutokauppaa pyörittävät kerhon aktiiviset jäsenet, etunenässä lehden päätoimittaja Juhani Pietilä, Jarmo Lampi ja M17-keräilijänä tunnettu Pekka Rannikko. Huutokaupassa on usein mielenkiintoisiakin kohteita ja hintataso on mielestäni asetettu sellaiselle tasolle, että siinä on ns. järki mukana. Tarkoitus on siis suorittaa aidosti huutoKAUPPAA eikä pelkästään huutokauppakohteiden listaamista.

Malli 1930 osastossa oli tällä kertaa neljä kohdetta, joista kaksi oli merkattu kuvatuiksi. Kaikki kohteet olivat filateliakohteita. Mielenkiintoisin näistä oli mielestäni 10p leijonamerkin ”LaPe marginaalilla” varustettu leimattu pari leikkeellä. Kohde oli merkattu kuvatuksi, mutta kuvaa en lehdestä löytänyt, miessä lienee ollut. Huippuleimainen I värin 10mk Saimaa-merkkikin oli edustava. Kummankin näistä kohteista limitti oli 10 euroa. Saimaa-loisto myytiinkin kympillä, mikä oli mielestäni halpa hinta, kun merkki oli sitä ”parempaa” laatua. Myös LaPe merkattu 10p merkkipari myytiin limitillään. Postilakon takia huutokauppa oli laitettu myös nettiin näkyville – nimittäin lehden postitus myöhästyi ikävästi, mikä lyhensi huutokauppa-aikaa.

Lentokirje Helsingistä 25.7.1945 Wintherthuriin, Sveitsiin. Lentänyt Englannin kautta (sensuuri). Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945-30.8.1945) 5,00mk + kirjeen lentolisä (per 5g) Eurooppaan (24.4.1945 – 23.9.1945) 2,50mk = Yhteensä 7,50mk. Lentoyhteys Sveitsiin Englannin kautta jatkui vain 17.8.1945 asti, joten kyseinen taksa oli voimassa vain 1.7.-17.8.1945. Leimattu ”By air to the United Kingdom”.

Muita M30 kohteita löytyi mm. lentopostin osastosta, jossa oli myytävänä Helsingistä Sveitsiin 1945 kesällä lähetetty ja Englannin kautta kulkenut lentokirje. Kuten ainakin lentopostista kiinnostuneet tietävät, aukesi lentoposti Suomesta sodan jälkeen keskiseen Eurooppaan siten, että vasta elokuussa 1945 lentoja reititettiin muuta kuin Englannin kautta. Pintapostia ei Keski-Eurooppaan käytännössä kulkenut lainkaan, vaikka postia Yhdysvaltoihin saatiinkin pintapostina kulkemaan Neuvostoliiton kautta. Lentopostiyhteys Sveitsiin oli poikki maalis-huhtikuussa 1945 ja aukesi uudelleen 24.4.1945. Myytävänä ollut lähetys oli lähetetty heinäkuussa 1945, jolloin ulkomaan kirjeen perustaksa oli 5mk. Kyseessä on lyhin M30 käyttöajan ulkomaan kirjeen perustaksa-aika, vain kaksi kuukautta. Kun tästä ajasta vain osan ajasta kuljetettiin lentoposti Sveitsiin Englannin kautta, on tämä kohde ihan mukava lentopostikohde. Kohteen limitti oli 10 euroa ja se myytiin 18 eurolla.

Abophilista kiinnostuneille mainittakoon, että Turun Postimerkkikerhon verkkosivut ovat saaneet viimeisen vuoden aikana uuden freesin ilmeen ja, että Abophil lehti on kerhon jäsenetu.

Toivotan tässä kohtaa kaikille lukijoille erinomaista Joulun aikaa ja vielä parempaa Uutta Merkkeilyvuotta 2020!

Oulun HK ja Marraskuun SFP

By

Kuvioleimattu M30 1mk oranssi leijonamerkki. Leima #226. Oikeudet kuvaan omistaa Oulun Postimerkkikerhon HK.

Minulle kävi harvinainen munaus, nimittäin ”nukuin onneni ohi” Oulun kerhon huutokaupan osalta aivan täysin. En osaa sanoa mikä minuun meni, mutta kuten jo aiemmin tuli todettua on syysväsymys vahvasti hyvä ehdokas. M30 osalstolla oli myytävänä parisen kymmentä kohdetta, joista myytiin kolmea vaille kaikki. Lisäksi M30 myytävää oli ”M30 postilähetykset” osastolla viisi kohdetta. Mitään ihmeitä ei myytävänä ollut, mutta muutamia ihan mukavia kohteita kuitenkin. Kiinnostavin filateliakohde oli myytävänä kuvioleimojen osastossa, jossa 35 euron lähtöhinnalla myytiin kuvioleimalla numero 226 loistoleimattu M30 1mk oranssi leijonamerkki. Kuvioleimat M30 kohteilla ovat hyviä kohteita. Filateliapuolelta mainitsen myös vihkomerkkien leimatut nelilöt, jotka myytiin kuudella eurolla (neljän arvon nelilöt) ja hammastamattomat 2mk punaisen ja 2½mk sinisen leijonamerkin esittelyarkeista peräisin olevat parit, jotka menivät viidentoista euron limitillään kumpikin kaupaksi.

Kynämitätöity kirjattu kirje, Kolkkin postitoimisto. Oikeudet kuvaan omistaa Oulun Postimerkkikerhon HK.

Filateliapuolen osastossa oli myytävänä myös postihistoriakohteita, jotka kuitenkin oli ilmeisesti ajateltu siten, että ne sopisivat paremmin filateeliseen kokoelmaan – ainakin näin saattoi ajatella niitä katsoessaan. Yksi myytävänä olleista kohteista oli kynämitätöity kirjattu kirje. Kynämitätöintejä tulee ajoittain vastaan, mutta mitään valtavan yleistä tavaraa ne eivät ole – kirjatun kirjeen osalta varmaankin vaikeampaa löytää kuin tavallisen, sillä kirjattu kirje on kulkenut postitoimiston kautta – kyseeseen kynämitätöinti tullee vain silloin, kun postileima on ollut hukassa tai rikki. Kyseinen kohde vaihtoi omistajaa kympin limitillä.

Kirje 3.6.1940 Yhdysvaltoihin, New Yorkiin – edelleen Washington D.C.n. Suomen sensuuri. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.8.1942) 3,50mk. Kulkenut Petsamon kautta. Harvinainen postinkuljetusreitti. Oikeudet kuvaan omistaa Oulun Postimerkkikerhon HK.

Mielestäni huutokaupan ylivoimaisesti paras kohde oli M30-postihistoriaosastossa myytävänä ollut hyvin tavallisen näköinen kirje Yhdysvaltoihin. Kirje oli lähetetty 3.6.1940 ja aivan oikein kohdeselosteeseen oli merkitty ”kulkenut Petsamon kautta”. Kyseessä on siis kohde, joka oli reititetty Yhdysvaltoihin Petsamon kautta käyttämällä Thorden varustamon laivoja, joista neljä kuljetti postia Yhdysvaltoihin vuonna 1940 kesällä. Postiyhteys Neuvostoliiton kautta oli sulkeutunut talvisodan alettua ja Saksa piti hallussaan Eurooppalaisia reittejä, joten ainoa reitti jota kautta posti pystyttiin kuljettamaan ilman, että se joutui vieraan varran sensuuriin oli Petsamon kautta laivalla. Petsamon kautta kulkeneita kohteita tunnetaan jonkin verran ja ne ovat kohtalaisen hyviä postihistoriakohteita. Tällä kertaa kohde nousi 40 euron pohjastaan vain alle viiteen kymppiin – tämä oli nukahdukseni suurin tappio.

M30 1mk oranssin leijonamerkin kymmenen merkin pätkä suoraan rullasta, postituore. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu.

Suomen Filateliapalvelun Online huutokauppa 116 loppui 22.11. illalla kahdeksan aikoihin. Minulle jäi tunnelma siitä, että kyseessä oli ”välihuutokauppa” vaikka mukana olikin kaikenlaista mukavaa M30 kohdetta. Filateliapalvelu on vähentänyt huutokauppojensa lukumäärää kuudesta vuosittaisesta neljään, joista kaksi on ”live” huutokauppoja Hellman-brändillä. Tällä kertaa M30 filateliaa oli myytävänä kymmenkunta kohdetta eikä näiden joukossa ollut mitään kovempaa kamaa – vaikeinta päätä edusti 1mk automaattimerkin kymmenen merkin pituinen postituore pätkä rullasta. Ei liene kovin laajalti ymmärretty, että postituoreita pätkiä 1mk merkistä ei ole markkinoilla suuria määriä, koska posti myi käyttämättömät rullamerkit yleisölle automaattien käytön lopettamisen jälkeen ja suurin osa niistä käytettiin normaalisti postituksessa ja näin ollen on leimattu. Erityisesti yhden markan merkki, joka oli sopiva monenlaiseen postitukseen meni hyvin kaupaksi. Yhteensä rulliin varattiin ja tehtiin 340000kpl 1mk oranssia merkkiä. Rullat valmistettiin käsin jo painetuista myyntiarkeista leikkaamalla arkit pystysuoriksi 10-merkin nauhoiksi. Aluksi merkkinauhat olivat numeroimattomia, mutta hyvin nopeasti niihin alettiin lisätä joka kymmenenteen merkkiin numerot. Numeroimattomat 1mk oranssit automaattimerkit ovat erittäin vaikeita – rullia ilman numerointia ehtiin yhteensä vain 31 kappaletta. Tällä kertaa 1mk ”rimpsulle” ei löytynyt ostajaa, syynä saattoi olla 150 euron lähtöhinta. Tarkat tiedot rullamerkeistä löytyvät Hannu Kaupin erinomaisesta ”Yleismerkit 1930” kirjasta.

Kotimaan postikortti japanilaisella Shimonoseki-leimalla. Postin toimesta tämä ei mielestäni Japanissa ole käynyt. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu.

M30 osastossa oli myytäviä yhteensä parisen kymmentä, eli noin kymmenen postihistoriakohdetta filateliakohteiden lisäksi. Kotimaassa lähetettyjen joukossa oli outo postikortti, joka oli ilmeisesti tuotu Japanista asti. Ainakin kortilla oli Shimonosekin japanilainen postileima – ajattelin itse, että joku oli ostanut kortin Japanista ja lähetti sen saavuttuaan kotimaahan kotimaassa. Shimonoseki sijaitsee Japanin pääsaaren Honshun äärimäsessä Etelä-päässä. Kaupunki on tunnettu siitä, että siellä kerätään eniten pallokalaa Japanissa – pallokala kulkee nimellä ”fugu” ja on nimenomaan ”se” kala, joka sisältää tetrodotoksiini-myrkkyä. Mikäli kala valmistetaan väärin sitä syövä aterioitsia kohtaa loppunsa. Kortti myytiin 20 euron limitillä.

Kenttäpostin osastossa oli myytävänä Suursaaren valtauksen erikoisuus, eli Kotkan kuvioleimattu kirje M30 2,75mk merkillä. Näistä on ollut juttua aiemminkin, joten en ala tässä asiaa sen enenpää avaamaan – totean kuitenkin, että tämä on jo ”aika mones” vastaava, mikä tarkoittaa sitä, että harvinaisuus liikkuu jossain ”alle 20 kpl tunnettu” luokassa tällä hetkellä. Erinomainen kenttäpostiin tai sota-ajan postiin liittyvä kohde kuitenkin. Myyntihinnaksi tuli n. 85 euroa. Hinta oli myyjälle hyvä, varsinkin kun kuvasta päätellen merkki oli vaurioitunut – mutta hyvä oli kohdekin.

Mäntyharju Asemalta Katlaan, Viroon 14.9.1943 lähetetty kirje. Palautettu lähettäjälle, koska yksityispostin yhteys Suomesta Viroon oli poikki. M30 3½mk oliivi single. Taksa: Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen taksainen kirje (-20g) Saksan hallitsemille alueille ml. Ostland (1.9.1942 – 5.9.1944) 3,50mk. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu.

Mielenkiintoinen Suomen ja Viron välisen postiyhteyden keskeytymistä edustava kohde vuodelta 1943 myytiin satasen limitillä. Kyseinen kohde oli lähetetty Viroon yksityishenkilölle aikana, jolloin vain firmapostiyhteys oli auki Suomen ja Viron välillä – kyseinen järjestely johtui ilmeisesti Viroa miehittäneiden saksalaisten halusta kontrolloida vahvasti näiden alueiden välistä tiedonvälitystä. Yritysten, jotka halusivat lähettää postia Suomesta Viroon piti hakea lupa kirjeenvaihtoa varten, kuten todettu, yksityinen posti, jota tämä myyty kohde edustaa oli suljettu. Kohteelle oli leimattu asiaa kuvastava ”RETOUR – Vaihto toistaiseksi keskeytetty” leima ja kuori oli palautettu lähettäjälleen. Kiinnostavaksi kohteen tekee se, että tältä ajalta ei tunneta juuri muita vastaavia kohteita – käsittääkseni tunnetaan yksi ehkä Viroon läpi mennyt kuori ja kolme (alle viisi) palautettua kuorta (tämä mukaan luettuna). Tällaisissa kalliimman hintaluokan kuorissa pitäisi olla aina taustapuoli kuvattuna, vaikkei niissä mitään ihmeellistä olisikaan.

Pohjoismaihin kulkenutta postia edusti 10mk Saimaa singlellä Ruotsiin lähetetty toisen painoluokan lentokirje vuoden 1944 lopusta, ajalta, jolloin valvontakomissio ei vielä ollut kieltänyt lentotoimintaa Suomessa. Kyseinen kohde on kuvattuna Postihistoriallisen Yhdistyksen verkkosivuilla kohdassa, jossa kerrotaan 10mk Saimaan single-postilähetyksistä. Kohteen hinta nousi 20 euron pohjasta yhden askelen, eli 22 euroon asti.

Lentopostikortti Ivalosta 6.8.1947 Pariisiin Ranskaan. M30 10mk Saimaa single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00mk + postikortin lentolisä Eurooppaan (24.10.1945 – 30.9.1957) 3,00mk = 10,00mk. Hyvä singlekohde.

Toinen Postihistoriallisen sivuilla näytteillä oleva ja tässä huutokaupassa myytävänä ollut kohde oli 10mk Saimaa single lentopostikortilla Ranskaan vuodelta 1947. Kortin lähettämisen aikoihin postiyhteydet toimivat jo hyvin koko Euroopassa, eikä siihen liity mitään sen kummempaa ihmeellisyyttä. Kyseessä on kuitenkin ihan ”mukava” singlekohde ja se meni kaupaksi 20 euron pohjalla. Muita Eurooppaan lähetettyjä kohteita edusti 6mk oranssi yksin painotuotteella Sveitsiin, joka sekin meni pohjillaan 20 euroa.

Kauemmaksi menneitä kohteita oli myytävänä muutamia, lentokirje Etelä-Afrikkaan, jossa oli takana asialliset leimaukset meni kaupaksi parilla kympillä – itse en saanut tämän kirjeen taksaa stemmaamaan, joten en lähtenyt hippasille. Yhdysvaltain protektoraattiin Puerto Ricoon lähetetty kirje 2½mk leijonamerkillä singlenä nousi aina 37 euroon saakka – Puerto Rico on hiukan tavallista eksoottisempi kohde. Intiaan vuonna 1950 lähetetty lentopostikortti nousi yli kolmen kympin – kohde oli oikeataksainen ja mielestäni hyvä lentopostikorttikohde. Jos kohde olisi ollut kymmenen vuotta vanhempi, olisi nähty hinnan kohoaminen vielä paljon korkeammalle.

Ehiökorttien osastolla myytiin kaksi M30 6mk päällepainamaehiötä, joissa päällepainama oli siirtynyt. Nämä nousivat pohjistaan kolmeen kymppiin. Viimeaikoina on ollut runsaasti ehiökohteita myytäävänä, mieleen tulee mm. edesmenneen ehiökorttien tunnetun keräilijän Kari Rahialan pääkokoelma, joka on myyty viimeisen vuoden aikana. Muutamissa huutokaupoissa on ollut ehiöiden ehdotteita kaupan ja niistä on maksettu hyviä hintoja. Vaikka kauppa on käynyt kaipaisi M30 ehiökeräily jonkinlaista potkua eteenpäin – harva tätä harrastaa ja tyypillisesti M30 ehiöitä saa verrataen edullisesti ja niistä voi luoda hyvinkin mielenkiintoisen kokoelman.

Merkki-Albert HK 58, marraskuu 2019

By

Merkki-Albertin marraskuun huutokauppa päättyi 8.11.2019 – huutokaupa oli auennut jo lähes kuukausi aikaisemmin ja aikaa oli ollut parahultaisesti käydä läpi verkossa esiteltyjä kohteita. M30 osalta kohteita oli tarjolla viitisen kymmentä, mukana niin filateliaa kuin postihistoriaakin. M30-kohteita oli myös tarjolla postilähetyserissä ja joitakin myös lentopostin ja ehiöiden osastolla. Mieleen tästä huutokaupasta jää se, että kohteiden hinta nousi mielestäni tasolle, joka kuvastaa sitä, että M30 keräily on voimissaan – useita kohteita huusi enemmän kuin yksi henkilö ja monen kohteen hinta kohosi limittiä huomattavasti korkeammalle.

Kolme vihkomerkkinelilöä leimattuna. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

Filateliakohteiden osalta kauppa ei käynyt yhtä vahvasti kuin postihistoriapuolella, myytävänä ei tosin tällä kerralla ollut ns. huippufilateliaa, mutta muutamia mielenkiintoisia kohteita kuitenkin. Nostan tässä esiin kolmen vihkomerkkinelilön sisältäneen kohteen, koska vihkomerkit ovat yksi M30 erikoisuus. Kysymyksessä on siis postimerkkivihko V2 vuodelta 1939, jonka painos oli satatuhatta kappaletta sisältäen nelilön arvoista 25p, 50p (vihreä), 1mk (oranssi), 1,25mk ja 2mk (punainen). Vihkon myyntihinta oli 20mk. Vihkomerkkejä on siis olemassa 400-tuhatta per arvo ja niiden erottaminen tavallisista merkeistä perustuu siihen, että vihkomerkeissä vähintään yksi reuna on leikattu (hampaiden päät ovat siis leikatut ei ”revityt”. Vihkomerkkien suosio jäi vähäiseksi ja M30 käyttöajan jälkeenkin oli yli puolet painoksesta yhä jäljellä. Tästä johtuen oikea-aikaiset tarvekäytöt vihkomerkeillä ovat hyviä kohteita, myös ilmestymisen 1.4.1939 aikaiset ja vähän sen jälkeiset leimatut merkit ja lähetykset ovat ”hyvää tavaraa”. Myytävänä olleessa kohteessa 1,25mk merkin nelilö on ilmeisesti leimattu kesällä 1939, mikä tekee siitä ihan ok kohteen. Kaikilla ilmeisesti on jo vihkomerkkien nelilöt ja kohde jäikin 15 euron lähtöhinnalla jälkimyyntiin.

Muista filateliakohteista mainittakoon myytävänä ollut 10p rullamerkkien vajaa rulla, joka myytiin 62 euron hinnalla (limitti 10 euroa) ja 1,25mk hammastamaton liimaton esittelyarkin merkki, joka myytiin kahdella kympillä.

Vapaakirje saantitodistuksella, vain saantitodistus maksettu. Helsinki 12.2.1948. Taksa: Saantitodistus jätettäessä (1.1.1948 – 30.6.1950) 12,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

Postihistoriapuolella oli myytävänä ns. pikkumukavaa tavaraa useita erilaisia kohteita. Vaasassa kulkenut kirjattu paikalliskirje myytiin parilla kympillä, kirjattu paikalliskirje 24mk sinkulla 16 eurolla ja ehiöleikkeellä kulkenut paikalliskirje vuodelta 1951 kympin limitillä. Paikallisesti Helsingissä kulkenut Kansaneläkelaitoksen vapaakirje, jossa oli merkein maksettu vain saantitodistus lähti hintansa osalta kovaan nousuun ja saavutti parin kympin pohjista aina 152 euron hinnan. Tämä oli kova nousu! Tyypillisesti vastaavia kohteita tunnetaan eri arvonlisävero-toimistojen lähetyksillä – tällä kertaa hinnan nousun selittänee se, että kyseessä oli paikallisesti kulkenut lähetys, ne ovat sittenkin vaikeampia kuin tavalliset kotimaan kirjeellä löydettävät saantitodistukset.

Kotimaan vakuutetut lähetykset eivät parin kympin pohjilla tehneet kauppaansa yhtä lukuunottamatta – sen jälkeen kun markkinoille tuli jostakin muutamia laatikollisia täynnä vakuutettuja lähetyksiä on niiden hinta romahtanut. Kalleimmalla lähtöhinnalla 70 euroa myyntiin laitettu kohde, jolla oli 300mk lentokone-merkki oli mielestäni hinnoitteluvirhe, vaikka vakuutusmaksu olikin maksettu suuresta summasta.

Jälkitaksoitus 5mk sinisen merkin singlellä myytiin hintaan 22 euroa, pikkupaketti 40mk puunhakkaaja-merkin singlellä mielestäni kovalla 76 euron hinnalla ja postin taksataulu 3mk punaisen merkin singlellä sadan euron pohjahinnalla.

Toisen painoluokan vakuutettu kirje 4.7.1934 Helsingistä Kööpenhaminaan, Tanskaan. Taksa: Kirje (21-125g) Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + kirjaaminen Pohjoismaihin (1.12.1931 – 31.8.1942) 2,00mk + vakuuttaminen (per alkava 1000mk) Pohjoismaihin (1.6.1922 – 31.12.1934) 0,40mk = 7,60mk. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

Mielenkiintoisin Pohjoismaihin kulkenut kohde oli mielestäni vuonna 1934 Tanskaan lähetetty vakuutettu kirje, joka oli painoltaan toista painoluokkaa. Ulkomaille lähetetyt vakuutetut kirjeet ovat hyviä kohteita, myös Pohjoismaihin lähetetyt. On selvää, että Ruotsi on kohdemaana yleisin ulkomaa, mutta vakuutettujen kirjeiden osalta Ruotsikin on ”ok”, koska ulkomaille lähetettyjen vakuutettujen kirjeiden tunnettu yhteismäärä on kohtalaisen pieni. Euroopan ulkopuolelle lähetettyjä vakuutettuja kirjeitä tunnetaan aniharvoja ja ne ovat erittäin harvinaisia. Tanskaan lähetetty vakuutettu kirje myytiin 36 euron hinnalla. Ruotsiin lähetetyn paketin kortti myytiin myöskin 36 eurolla ja ehiöiden osastossa myynnissä ollut pika(ehiö)postikortti Ruotsiin keräsi 23 euron myyntihinnan. Kolmen markan taksainen postikortti heinäkuulta 1945 Tanskaan myytiin kympin pohjilla – mielenkiintoisen edullinen hinta kohtalaisen vaikeasta kohteesta.

Harvinainen Tanskasta tulleen kirjeen tullaus myytiin 95 eurolla, kyseinen 12mk tullaus oli maksettu kolmella 4mk ruskealla merkillä ja kohde oli siisti. Kirjeiden tullauksia tunnetaan jonkin verran, mutta ne ovat selvästi ja huomattavasti harvinaisempia kuin pakettien tullaukset. Mielestäni kohteen hinta pysyi maltillisena, koska se oli siisti ja kokoelmakelpoinen. Kokoelmalehdellä se monteerattuna olikin. Hyvä kohde esim. 4mk ruskean leijonan kohdalle.

Turusta Tartoon Viroon 26.1.1942 lähetetty postikortti. Postiyhteys keskeytynyt-leimaus. Kyseessä on painotuote, koska tekstiä on niin vähän. Oikea taksa olisi 50 penniä. Hyvä kohde silti. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

Suomen ja Viron välisen postitaksan mukaiset kaksi lentopostikohdetta myytiin 22 eurolla, joka oli mielestäni ostajalle edukas kauppa. Toinen kiinnostava Viroon lähetetty kohde oli vuoden 1942 tammikuussa Tartuun lähetetty painotuotepostikortti, joka oli leimattu ”postiyhteys keskeytetty” ja lähetetty takaisin lähettäjälle. Kyseisenä aikana Viro oli Saksan miehittämä ja postiyhteys sinne ei ollut vielä auennut. Onnetonta tässä kortissa on se, että postitukseen oli käytetty postikortin kansainvälistä 2mk taksaa, vaikka 50 penniä olisi riittänyt. Joka tapauksessa keskeytynyttä postiyhteyttä hyvin kuvaavaa kohdetta arvostettiin 125 euron edestä.

Unkariin sodan aikaisella postisopimustaksalla lähetetty lentopostikortti myytiin 61 eurolla, hinta oli mielestäni ostajalle OK, sillä kortti oli siisti ja taksa erinomainen. Vastaavasti Saksaan lähetetty sopimustaksainen lentopostikortti maksoi huutokaupassa 79 euroa – kortti oli maksettu yhdellä 4mk postitalo-merkillä, mikä teki siitä hyvän single-kohteen. Nämä lentopostin myyntialueella myynnissä olleet kohteet kuuluivat tämän huutokaupan M30 kohteiden kermaan.

Toisen painoluokan kirje Kilosta 24.9.1944 Berniin, Sveitsiin. Kaksi M30 3½mk ruskeaa leijonamerkkiä, Suomen ja Saksan sensuurit ml. kemiallinen sensuuri. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 7,00mk.

4½mk sininen single käyttötarkoituksen mukaisella kuorella vuodelta 1943 Belgiaan myytiin 95 euron hinnalla. Kohde oli siisti ja siinä oli selkeä kemiallisen sensuurin jälki. Mielenkiintoista kyllä toisen painoluokan kirje Suomen ja Saksan välisen postiyhteyden katkeamisen jälkeen 24.9.1944 Sveitsiin ei herättänyt huutokaupan aikana huutajien mielenkiintoa. Mielenkiintoista kirjeessä on se, että se on kulkenut Saksan kautta Sveitsiin aikana jolloin Suomesta ei siis voinut lähettää postia Saksaan – yhteyshän katkesi 5.9.1944. Saksalaiset kuitenkin hyväksyivät postin kauttakulun Suomesta Sveitsiin. Tämä mielenkiintoinen sodan aikainen kohde myytiin 30 euron pohjahinnalla. 6mk oranssi single painotuotteella Tsekkoslovakiaan myytiin 25 eurolla. Vaikka kortilla luki ”Slovakia” ei Slovakian valtiota ollut itsenäisenä ollut olemassa Toisen Maailmansodan lopun jälkeen. Kohteen hyvyyttä se ei vähentänyt, sillä 6mk painotuotetaksa on kiinnostava. Kenttäpostissa kulkenut kirje, joka oli edelleen lähetetty Saksaan meni kaupaksi 32 eurolla, kohteeseen oli lisätty 3½mk sininen merkki – mielenkiintoinen kohde kyseessä ja vuonna 1941 Saksaan lähetetty kenttäposti oli maksullista.

Toisen painoluokan lentokirje Helsingistä 13.4.1942 New Yorkiin Yhdysvaltoihin. M30 merkkejä yhteensä 61,50mk edestä. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 5,50mk + lentolisä (per 5g) Yhdysvaltoihin (24.1.1941 – 9.4.1942 katk.) 8,00mk*7 = 61,50mk. Sensuroitu Bermudalla. Mielenkiintoinen kohde.

Kiinnostava lentopostikohde Yhdysvaltoihin vuodelta 1942 myytiin 42 euron hintaan – kiinnostavan kohteesta teki se, että se oli lähetetty huhtikuun 13. päivä 1942. Mielenkiintoista asia on siksi, että lentopostilähetysten kuljetus Yhdysvaltoihin keskeytyi ilmeisesti 9.4.1942 ja tämän jälkeen lentona Yhdysvaltoihin kulkeneita lähetyksiä tunnetaan vähän. Lentoposti aukesi uudelleen maaliskuussa 1945. Todettakoon, että poikkeuksena oli mahdollista lähettää postia Euroopan sisäisenä lentona siten, että posti jatkoi Atlantin yli laivalla – tällaisia Euroopan sisäinen lento maksettuna Yhdysvaltoihin lähetettyjä lähetyksiä tunnetaan vain harvoja. Mielestäni edullinen hinta mielenkiintoisesta lentopostikohteesta.

Tarjolla oli kaikenlaista, mutta siitä huolimatta itse en saanut oikeastaan minkäänlaista valtavaa intoa päälle. Lieneekö syysväsymystä!

Lahden kerho ja Forssan tapahtuma

By

Vierailin Lahden kerhossa maanantaina esitelmän merkeissä, tällä kertaa esitys käsitteli Suomen ja Viron välisestä postiliikennettä vuosien 1930-1945 välillä. Todellisuudessa esitykseni kävi läpi myös hieman 1920-lukua, sillä Suomen ja Viron välinen postisopimus astui voimaan jo vuoden 1928 viimeisenä päivänä ja se oli allekirjoitettu jo aiemmin vuonna 1928. Ajanjaksoon osuu paljon kiinnostavaa. Paikalla oli arviolta kolmekymmentä Lahden kerhon jäsentä, jotka kuuntelivat esityksen läpi kiinnostuneina – kukaan ei tainnut nukahtaa!

Ennen esitystä käytiin kerhon puolesta läpi ajankohtaiset asiat ja järjestettiin huutokauppa, jossa oli myynnissä noin kolmisenkymmentä kohdetta. Hintataso pysyi sellaisena, että kenellä tahansa on mahdolisuus saada kohteita.

Lahden kerholaiset ”vaihtotuntia” viettämässä. Mukana on viikoittain aktiivisesti suuri osa jäseniä.

Ennen esitystä kävin läpi Lahden kerhon myyntilaatikoita ja huomasin ilokseni juurikin Viroon vuonna 1930 lähetetyn kirjeen myytävänä edullisesti. Päätin ostaa sen pois, vaikka perustaksaiset kirjeet eivät sopimustaksoista niitä kaikkein haastavimpia kohteita olekaan.

  • Kirje 31.7.1930 Kangasalta Juuriin, Viroon. Taksa: Kirje (-20g) Viroon (31.12.1928 – 30.11.1931) 1,50mk.

Viroon menneissä lähetyksissä on tyypillisesti selkeä tuloleima, mikä varmistaa kohteen kulkeneeen, sekä auttaa sen selvittämisessä, että kuinka nopeasti posti on kulkenut. Virossa oli jostain syystä myös tapana leimata kirjauslipukkeet – lähes kaikkien näkemieni Viroon M30 käyttöaikana kulkeneiden kirjattujen lähetysten lipukkeet on leimattu. Jatkoin Lahdesta matkaani Lappeenrantaan yhdessä Lappeenrannan kerhon sihteerin Martti Taurun kanssa.

Pyhäinmiesten päivänä järjestetään jo perinteiseksi muodostunut Forssan kerhon keräilytapahtuma. Paikkana on ollut jo jonkin aikaa Kuhalankadun järjestöjen talo, joka täyttyy tapahtuman tiimoilta keräilytavaran myyjistä. Vaikka virallinen aukiolotieto kertoi tapahtuman aukeavan kymmeneltä oli tupa jo täynnä, kun kurvasin paikalle puoli kymmenen maissa. Tällä kertaa tapahtumassa oli myös Forssan kerhon järjestämän Huutokortti-huutokaupan näyttö, mikä tietysti oli fiksua järjestää samaan aikaan keräilytapahtuman kanssa. Käytinkin tilaisuutta hyväkseni ja kävin kurkistamassa muutamaa kohdetta.

Kuhalankadun kiinteistö on tapahtuman aikana täynnä myyntipöytiä ja niihin tutustuvia keräilijöitä.

Olin huomaavinani, että tarjonta keskittyy enemmän ja enemmän korttipuolelle – korttikauppiaita oli enemmän paikalla ja suurella osalla myyjistä, joilla oli postihistoriaa ja filateliaa myytävänä oli myös kortteja. On selvää, että tähän vaikuttaa Forssan kerhossa vahvana jäsenistön osana oleva korttikeräilijäporukka, mutta tämä on indikatiivista myös sen suhteen, että minne päin rivikeräily on jo pidemmän aikaa ollut liikkeessä. Onneksi mukana oli kuitenkin vielä monta postihistoriaa paikalle tuonutta myyjää.

Forssan tapahtuman saalis. Painotuote postikortti rintamille 1943, jolloin kenttäpostiin sai lähettää painotuotteita ilman kenttäpostimerkkiä.

En rehellisesti sanottuna odottanut löytäväni mitään, mutta silti jotain pientä löytyi – nappasin rintamille joulutervehdyksenä lähetetyn painotuotepostikortin vuodelta 1943. Näitä kenttäpostin erikoisuuksia on vatvottu tässä blogissa sen verran monta kertaa (joulutaksa 1943 ja pääsiäistaksa 1944), että en lähde tässä niitä ja niiden niksejä kertailemaan. Totean kuitenkin, että pikkunäppärä kohde löytyi ja kotiutui edullisesti – näitä painotuotejoulukortteja on löytynyt useita (kymmeniä) sen jälkeen, kun asia otettiin esille. Kävin läpi kohtalaisen määrän erilaisia laatikoita ja lähetyskansioita, mutta vastaan ei tullut ihmeellistä M30 tavaraa.

Postikortti Helsingistä 5.9.1948 Pitestin kaupunkiin, Romaniaan. M30 9mk postitalo single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1948 – 30.10.1949) 9,00mk. Hyvä kohdemaa, saapumisleimana käytetty viestillistä leimaa.

Onneksi paikalle tullut keräilykaveri teki päivästä iloisen lyömällä kouraani Romaniaan Pitestin kaupunkiin lähetetyn postikortin M30 merkillä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että kortti on lähetetty 9mk postitalo-merkillä ennen kuin ulkomaan postikortin taksalle tarkoitettu 9mk punainen julkaistiin, eli kyseessä on ns. ”väliinputoaja”. Eli erinomaisen mukava kohde, varsinkin kun Romania ei ole se helpoin kohdemaa. Pitestin kaupunki sijaitsee Argesin alueella (piirikunnassa), Arges-joen varrella. Lähellä kaupunkia sijaitsevat Dacian suuret tehtaat. Kaupungin juuret ovat noin 1200 luvulta ja kooltaan se on suurin piirtein Turun kokoinen. Enpä tästäkään kaupungista ollut koskaan ennen kuullut, toisaalta moniko Romanialainen on kuullut Turusta?

Blogi siirtyi eri serverille tällä viikolla – huomaan, että kaikkien kirjoitusten yhteydessä olevat kuvat eivät näy normaalisti; yritetään ratkaista ongelma….