malli1930.fi

Postimerkkimessut 2019

By

Helsingin Messukeskuksessa järjestettävät postimerkkimessut ovat nyt jo jonkin aikaa olleet Filatelistiliiton syksyinen ponnistus, jossa yhdessä yhden tai useamman järjestävän kerhon kanssa toteutetaan kirjamessujen yhteydessä filateliaa esilletuova tapahtuma. Tällä kertaa tapahtuma järjestettiin 24.-27.10. eli neljän päivän aikana ja järjestäjänä Liiton lisäksi toimi Aihefilatelistit. Tällä kertaa Postihistoriallinen yhdistys järjesti messujen yhteydessä myös postihistoriallisten kokoelmien rakentamisen seminaarin, johon en ajan puutteen takia pystynyt osallistumaan.

Postimerkkimessujen myyntialuetta ja messuvieraita tutustumassa filateliaan ja taaempana levymessuihin

Useita kertoja aiemminkin messuilla käyneenä olin toteavinani, että liikkeellä oli verrattaen paljon ihmisiä – tämä saattoi johtua siitä, että Liiton messualue oli eri paikassa kuin aiemmin, ehkäpä hiukan keskeisemmällä paikalla, jossa ihmisten yksi pääkulkureiteistä kulki aivan alueen ohi. Oma käyntini ajoittui lauantaille, joka tyypillisesti on messujen kaikkein vilkkain päivä, joten tämä saatoi olla näkemykseeni vahvasti vaikuttava asia. Kuulin muilta messukävijöiltä, jotka olivat olleet paikalla myös torstaina ja perjantaina, että meno oli ollut huomattavasti rauhallisempaa aiempina päivinä – mutta hyvä, että lauantaina massat olivat löytäneet paikalle.

Messuilla tapaa kavereita ja onkin yksi suurimmistä syistä saapua paikalle. Kauppi, Elo, Ratinen ja Lehtonen – eri filatelian osa-alueita edustettuna laajasti ja kaksi kultaisen Pro Filatelian mitalistia – ”Kulta-Hannut”.

Aihefilatelistien järjestämää näyttelyä katsellessani olin aluksi hiukan hukassa, sillä M30 asiaa ei näyttänyt olevan mukana lainkaan, mutta onneksi näyttelyn puolessa välissä tuli vastaan Tuomas Juvosen yhden kehyksen kokoelma ”Postitalo”, jossa esiteltiin käytännössä M30 Helsingin postitaloa kuvaavia merkkejä ja niiden postihistoriaa. Käytännössä tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että vaikka ensilehdellä olikin mukana myös vuonna 1938 julkaistu postitaloa kuvaava vihkomerkki, ei tämä merkki ollut muuten mukana kokoelmassa, vaan kokoelma keskittyi esittelemään neljää M30 postitalo-kuvamerkkiä, eli 4mk, 7mk, 9mk ja 20mk käyttöarvoisia merkkejä. Mukana oli muutamia oikein hyviä kohteita, kuten neljän markan merkin käyttö Norjasta tulleen kirjeen pelkän pikalisän maksuna kirjettä eteenpäin lähetettäessä, hyvä vakuutettu kuori kahdella 4mk merkillä Ranskaan, yhdeksän päivän lyhyen taksa-ajan aikainen Englantiin mennyt lentokirje, 20mk merkki singlenä aerogrammin maksuna Brasiliaan ja kirjatun kirjeen maksuna Neuvostoliittoon. Oikein mieltä lämmitti katsella.

Juvosen ”Postitalo”-kokoelman lehti, jolla nähdään pelkän pikalisän maksu kotimaassa maksettuna M30 4mk postitalo-merkillä.

Muissa kokoelmissa M30 kohteita oli vain vähän näytillä, poikkeuksena Kaarlo Hirvikosen näytille tuoma ”Suomen sota-ajan maksulliset ja maksuttomat kenttäpostimerkit 1941-1944”, jonka mukana oli muutamia kenttäpostiin lähetettyjä painotuotekortteja, joissa m30 50p vihreää oli luvallisesti saanut käyttää kenttäpostiin lähetettävissä lähetyksissä.

Ilokseni huomasin, että paikalle pystytettyä näyttelyä tutki myös useita henkilöitä, joilla tuskin oli sen suurempaa aiempaa kosketusta filateliaan. Päättelen näin vain siksi, että itse näyttelyyn tutustuessani pääsin kuulemaan heidän kommettejaan näkemästään…

3.2.1944 Kenttäpostikonttorissa 30 kenttäposti-leimalla leimattu asiakirjalähetys Tukholmaan, Ruotsiin. M30 2mk keltainen, 1mk vihreä ja 50p vihreä leijonamerkki. Kirjoitettu kynällä ”affärshandlingar”, osoitettu kirjekouluun. Taksa: Asiakirjoja (-150g) Pohjoismaihin (1.10.1942 – 30.6.1945) 3,50mk. Harvinainen.

Kauppiastarjontaan tutustuin jonkin verran – surullinen tosiasia on, että olen ollut M30 osalta jo jonkin aikaa tapahtumissa pessimistisenä liikenteessä siksi, että on alkanut olla vaikeaa löytää mitään uutta ja ihmeellistä, mutta kerrankos sitä ihminen pettyy, kun odotukset löytämättömyydestä eivät toteudukaan. Näin kävi tälläkin kerralla ja kuin ihmeen kaupalla lähdin kotiin hyvillä mielin uusi kohde mukanani… eikä ihan mikä tahansa kohde, vaan harvinainen asiakirjalähetys Ruotsiin sodan ajalta. Olen aiemminkin nähnyt asiakirjalähetyksen Pohjoismaihin Harri Ala-Honkolan kokoelmassa, mutta muuten en vastaavaa ole koskaan nähnyt. Kyseinen kohde on siitä erikoinen, että se on lähetetty kenttäpostikonttorista ja M30 merkit on mitätöity ”kenttäpostia” laatikkoleimalla. Merkkien käyttö oli täysin oikein, sillä lähetykset ulkomaille kenttäpostista oli maksettava kokonaan. Lähettäjä oli ilmeisesti käynyt maksullista? kirjekoulua Ruotsiin ja lähettänyt tähän liittyvää asiakirjapostia kouluun. Kyseessä oli ilmeisesti jonkinlainen aikuisille tarkoitettu jatkokoulutus-kirjekoulu.

Hyvä löytö sai hyvälle mielelle ja saavuin kotiin tyytyväisin mielin, sateisesta kelistä huolimatta.

Syyskuun 2019 JFP, Huutokortti ja HTO huutokaupat

By

Syyskuu vaikuttaa olevan vuoden tiukin huutokauppakuukausi filateliarintamalla – huutokauppoja on useita eritasoisia ja erikokoisia. 25. ja 26. päivinä päätökseensä tuli yhteensä kolme on-line huutokauppa, joista ensimmäisenä päättyi Järvenpään Filateliapalvelun 14. on-line huutokauppa. Aiemmin JFP:n huutokaupoissa on ollut tarjolla sekalaista M30 seurakuntaan ja tämä asiantila ei varsinaisesti ole muuttunut.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupassa filatelian puolella oli yli kolmekymmentä kohdetta myytävänä, näistä muutama oli ns. pikkumukava – esimerkiksi ”virheellisiä” numerokuusiloita oli myytävänä kaksikin kappaletta. Antinumeron 181 kuusilo, jossa kahdeksikko oli kääntynyt väärin päin ja 15mk punaisen kuusilo vuodelta 1951, jossa vuosiluvun keskimmäiset numerot vaihtaneet paikkaa ja vuosiluvun tilalla lukee 1591. Nämä erikoisuudet menivät kumpikin kaupaksi, kuusilo 181 hintaan 33 euroa ja 1591 kolmella kympillä.

Kohde 159, siirtyminä myytyjä, mutta todellisuudessa moni merkki ei ole siirtymää sanan filateelisessa merkityksessä nähnytkään. Kuvan oikeudet omistaa Järvenpään Filateliapalvelu.

Kohdenumerolla 159 kohdeselosteenaan: ”Erä 11 eri hammastesiirtymää leimatuilla leijona merkeillä. 11 diff. misplaced perforations on Lion type stamps.” oli tosiaan myytävänä yksitoista M30 leijonamerkkiä. Surullinen tosiasia näiden suhteen on se, että hyviä siirtymiä ei erässä ollut ainoatakaan. Muutamalla merkillä näkyy toisen merkin merkkikuva hieman, mutta kaikilla ei sitäkään – vaikka merkit, joissa ei näy toista merkkikuvaa ovatkin heikosti keskitettyjä ei niitä voi kutsua siirtymiksi hyvällä tahdollakaan. Kunnollisessa siirtymässä nimittäin näkyy kahden tai useamma merkin kuva ”paljon” – erässä olevat kohteet ovat rankimman määrittelyn mukaan kaikki huonoja keskityksiä. Viime aikoina ja oikeastaan jo kauankin on moni kauppias ja myyjä yrittänyt myydä huonosti keskitettyjä merkkejä siirtyminä. On tärkeää havaita ja ymmärtää tämä ero! Kahden kympin pohjilla tämä levyllinen ei mennyt kaupaksi ja hyvä niin.

Postihistoriapuolella kohteita oli myytävänä viitisentoista. Mielenkiintoisimpia näistä olivat tiedustelulomakkeelle tehty paketin palautuspyyntö vuodelta 1956 ja Chileen lähetetty palautettu lentokirje.

Tavallisen tiedustelun sijaan lähetetyn postin palautuspyynnöt ovat harvinaisempia ja niitä näkee harvoin. Tässä tapauksessa oli palautuspyyntö erikseen kirjoitettu tiedustelulomakkeelle ruotsiksi ”Paketet bedes returnera till avsändaren”. Taksakirjasta voidaan lukea, että erilaisille anomuksille ja pyynnöille oli asetettu maailmanpostisopimuksessa maksu, joka vastasi alimman painoluokan kirjeen postimaksua. Erilaisia mahdollisia anomuksia ja pyyntöjä olivat osoitteenmuutos, lähetyksen palauttaminen ja jälkeenlähettäminen, postietuantimäärän vähentäminen, korottaminen tai peruuttaminen. Näistä määrättiin useissa eri kiertokirjeissä vuosien varrella. Myytävänä ollut kohde oli oikeataksainen ja kohtalaisen ”selkeä tapaus”… sille joka osaa ruotsia ja ymmärsi katsoa mitä kohtalaisen tavallisen näköisellä lomakkeella lukee. Limitistään 10 euroa kohteen hinta ei liikahtanut piiruakaan.

  • Taustapuolella olevat seitsemän leimaa kertovat kohteen tarinaa tehokkaasti.
  • Kokeneen näköinen ”julkisivu”. Kuvien oikeudet omistaa Järvenpään Filateliapalvelu.

Chileen Suomesta lähetetty posti ei ole sitä kaikkein yleisintä – yleisin Etelä-Amerikan maa, jonne postia on Suomesta lähetetty lienee Argentina. Myytävänä ollut kohde oli lähetetty vuonna 1938 Santiagoon lentopostina. Kohteen taksa oli oikein, kirjeen postimaksu ulkomaille 3½mk ja lentolisä Chileen 22 markkaa viideltä grammalta, yhteensä 25,50mk. Huomataan, että lentolisä oli huomattavan korkea suhteessa kirjeen perustaksaan.

Tässä kohtaa täytyy kehua JFP:n meklaria, sillä kohteesta oli kuvattu kumpikin puoli eikä potentiaalisten tarjoajien tarvinnut arvailla, että olisiko kohteen kääntöpuolella merkintöjä tai leimauksia. Lentopostin kannalta on merkityksellistä ymmärtää kohteen kulkenut reitti ja se tyypillisimmin selviää varmasti vain kauttakulkuleimojen perusteella. Kohteessa oli taustapuolella kokonaiset seitsemän leimaa, joiden perusteella oli mahdollista päätellä ensinnäkin, että kohde oli varmasti käynyt Chilessä ja, että se oli kulkenut sinne ranskalaista lentopostiyhteyttä käyttämällä Pariisin kautta. Etelä-Amerikkaan kulkevia lentopostireittejä ylläpitivät 1930-luvun alkupuolelta alkaen ranskalaiset ja saksalaiset. Kohteen lähtöhinta oli asetettu viitentoista euroon ja se nousi aina noin 75 euroon euroon saakka. Lentopostikeräilijät ilmeisesti innostuivat kohteesta.

HTO huutokauppojen 47. huutokauppa päättyi 26.9. kello 20. Vaikka filateliapuolen tarjonta oli kohtalaisen ohutta, niin mukana oli kaikenlaista pikkukivaa. Oli esittelyarkista leikattuja liimattomia hammastamattomia pareja, liimalla oleva 5mk violetin hammastamattoman merkin pari ja ehkäpä mielenkiintoisimpana kohteena 25mk puunhakkaajamerkki ”W” suojareijityksellä. Tämä W tarkoittaa ilmeisesti Waldhof:ia, eli Waldhofin sulfiittiselluloosatehdasta, joka rakennettiin Käkisalmeen vuonna 1931. Kuten tiedämme jäi Käkisalmi ja kyseinen tehdas Neuvostoliitolle sodassa, mutta tehtaan toiminta ei kuitenkaan loppunut – venäläiset jatkoivat tehtaan käyttöä aina yli 1980-luvun puolenvälin ja sulkivat sen vasta 1987 liian ympäristöä likaavana. Arvatenkin koneet oli ajatettu täysin loppuun. Tiloissa toimii tällä hetkellä lämpövoimalaitos. No joka tapauksessa, kyseinen tehdas ja sen omistanut saksalainen Zellstoff-fabrik Waldhof AG ilmeisesti suojareijitti käyttämiään merkkejä. Näitä reijitteitä tunnetaan kuitenkin vain vähän, mikä tekee niistä harvinaisia. Niin harvinaisia, että joku uskalias myyjä oli päättänyt jättää W reijitteellä olevan merkin myyntiin hulppealla 500 euron lähtöhinnalla.

Waldhof suojareijite – harvinainen. Limitti 500 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Kohteessa on mukana atesti, mikä tuo uskottavuutta – oma kompetenssini suojareijitteiden osalta on puutteellinen, yritän oppia lisää… Kohde myytiin 500 euron hinnalla, mikä teki siitä huutokaupan kalleimman M30 kohteen.

Postihistorian puolella huutokaupassa oli yli kolmekymmentä kohdetta tarjolla, mukana muutavia pikkuhyviä. Kotimaan kohteista maininnan arvoinen oli kirjattu painotuote, joka 25 euron lähdöstä n. 29 euroon. Yhden kohteen kohdalla nähtiin aikamoinen ylilyönti. Kyseessä oli Norjaan vuonna marraskuussa 1942 lähetetty kirjattu kirje, jolle oli maksuksi laitettu neljä erilaista M30 leijonamerkkiä yhteensä 11 markan edestä. Kuori oli sensuroitu Suomessa ja saksalaisen sensuurin toimesta Oslossa ja sille oli kirjoitettu ruotsiksi ajatuksia siitä mitä postimaksu voisi olla. Nämä ajatukset eivät ole linjassa sen kanssa mitä posti oikeasti postimaksuna veloitti.

Kirjattu kirje Äänekoskelta Osloon 27.11.1942. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk + Kirjaaminen Pohjoismaihin (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk = 7,00mk. Ylitaksa. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokauppa.

Oikea taksa on helppoa tarkistaa uudesta taksakirjasta, mutta siitä huolimatta kohde lähti kympin pohjista nousuun jo monta päivää ennen huutokaupan loppukahinoita ja oli saavuttanut 250 euroa jo päivää ennen päätöstä. Loppuhinnaksi muodostui 271 euroa.

Saksaan 2mk/1½mk punaisella M30 päällepainamamerkillä lähetetty postikortti myytiin 50 eurolla, lähtöhinta oli laitettu viiteen kymppiin. Kyseinen kohde oli mielestäni aika kallis – toisaalta jos oli puutos juuri tämän merkin hyvälle singlelle, niin aukon sai täyteen. Se mitä en ymmärtänyt on, että edellinen kohde oli samalla merkillä Englantiin lähetetty postikortti, jonka lähtöhinta oli 30 euroa, itse olisin kilpaillut Englantiin menneestä ensin 50 euroon asti ja vasta sen jälkeen lähtenyt hakemaan Saksan kohdetta… varsinkin kun kumpikin oli muuta kuin aivan juhlaliputuksen arvoinen leimoiltaan. Englantiin mennyt kohde myytiin lopulta 30 euron hintaan.

Muitakin mielenkiintoisia postihistoriallisia kohteita oli tarjolla, mutta niissä oli mukana juhlamerkkejä, jotka tekivät niistä minulle vähemmän kiinnostavia – olen puristi sen asian suhteen, että haluan kohteeni vain M30 merkein, enkä ”sulata” sekapostitteita juhlamerkkien kanssa. Tämä on tietysti omaa hulluuttani, sekapostitteissa ei ole mitään vikaa – mutta meillä jokaisella on omat ajatuksemme…

Kenttäpostiosoitteesta 16.9.1942 Ruotsiin lähetetty lentopostikortti. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.9.1942-30.6.1945) 2,00mk + Postikortin lentolisä Pohjoismaihin (30.4.1928-30.9.1942) 0,50mk = 2,50mk. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Huutokaupan ehkäpä parhaat M30 kohteet oli tällä kertaa myytävänä sotilaspostin osastossa, jossa myytävänä oli harvinainen postikortti syyskuulta 1942 Ruotsiin. Harvinaisen kortista tekee se, että taksa oli mahdollinen vain yhden kuukauden ajan, kun uusi postikorttitaksa oli jo voimassa ja vanha lentopostitaksa ei vielä väistynyt. Ulkonäöllä kohdetta ei oltu pilattu, vaan se on kaikin puolin muotopuoli – sotilaspostin osastossa se oli siksi, että se oli lähetetty kenttäpostiosoitteesta. Kun kenttäpostia lähetettiin lentona tuli maksaa koko postimaksu. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se ei siitä noussut.

Toinen kiinnostava M30 kohde sotilaspostin osastossa oli painotuotelähetys vuodelta 1944, joka oli ensin lähetetty painotuotteen taksalla sitten eteenpäinlähetetty kenttäpostiosoitteeseen. Koska kenttäpostiin ei saanut lähettää postia ilman kenttäpostilipuketta tai kenttäpostimerkkejä oli lähetykseen, asianmukaisesti, lisätty kenttäpostilipuke. Kyseessä on kiinnostava sekapostitelähetys. Tällaisia kenttäpostiin edelleen lähetettyjä kohteita tunnetaan jonkin verran, ne ovat mielenkiintoisia ja sopivat sekä kenttäpostin, että postihistoriakokoelmiin kotimaan lähetysten kohdalle hyvin. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja sillä se myytiin.

Juuri ennen huutokaupan aikataulunmukaista sulkeutumista n. 19.57 Philabid järjestelmä, eli on-line kauppapaikka päätti tehdä niin kutsutun wanhan liiton jysähdyksen ja päätti kaatua. Näin ollen saatiin odottaa ja ihmetellä, että mitä huutokaupassa oikein tapahtuu. Kun 20.22 sain avattua Philabid sivut oli HTO huutokauppa mennyt jo jälkimyyntiin ja kaikki kohteet päättyneet. Sen jälkeen tilanne muuttui ja ilmeisesti tilanne palautettiin siihen hetkeen, kun systemi oli mennyt tilttiin ja huutoaikaa jatkeettiin klo. 22 asti, vaikka huutokauppa oli jo kertaalleen päättynyt…. Nämä tekniset ongelmat ovat erittäin ikäviä juttuja, koska ne aiheuttavat epävarmuutta. Ongelmat jatkuivat myös noin kello 22, kun uusi sulkeutumisaika oli käsillä – järjestelmä ei ottanut huutoja normaalisti vastaan.

Huutokortti huutokauppa numero 20 päättyi tuntia HTO huutokaupan alkuperäisen päättymisajan jälkeen, kello 21. M30 osastossa oli myytävänä yhteensä hiukan alle kolmekymmentä kohdetta, kuten yleensä filatelia ja postihistoria olisivat sekaisin, mutta tällä kertaa myytävänä oli yhtä kohdetta lukuunottamatta pelkästään postihistoriaa. Kun filateliakohteesta, eli 1,25mk/50p merkin I tyypin loistosta ei tehty kauppoja normaalin myyntiajan puitteissa, oli filateliapuolen myyntiprosentti nolla.

Jäniskosken voimalaitokselta 1949 Helsinkiin lähetetty kirjattu kirje. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1948-30.6.1950) 15,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.12.1948-30.6.1950) 15,00mk = 30,00mk. Suomalaista postia lähetettynä Neuvostoliitosta. Oikeudet kuvaan omistaa Huutokortti huutokaupat.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia ulkomaan postikortteja asianmukaisilla punaisilla M30 merkeillä ja mm. paikalliskirjealueen sisällä eteenpäinlähetetty paikalliskirje. Mitään erikoisuuksia ei myynnissä ollut. Tältä osin tästä siis tuli lyhyt juttu – onneksi sentään ”Luovutettu alue” osastossa oli M30 ”kivaa” – myytävänä oli nimittäin kaksikin Jäniskosen Voimalaitokselta sodan jälkeen lähetettyä lähetystä, joista toinen oli kirjattu kirje. Kysymyshän on yhdestä suomalaisilla voimalatyömailla Neuvostoliiton puolella toimineista postikonttoreista, joista saattoi lähettää postia suomalaisilla merkeillä. Nämä ovat mielestäni kivoja kohteita – muita mahdollisuuksia, jolloin suomalaisia merkkejä sai käyttää ulkomailla olivat laivaposti sekä YK-posti. Kirjattu kirje nousi 10 euron lähtöhinnastaan n. 15 euroon saakka.

Kaikenlaista näissä kolmessa huutokaupassa oli myytävänä, ei kuitenkaan mitään varsinaisia kanuunoita, ehkäpä kuukauden lentotaksaista postikorttia lukuunottamatta. Kohtalaisen ”normaali” M30 kattaus siis.


Syyskuun 2019 Hellman

By

Syyssateen piiskatessa aamuista asfalttia kääntyi auton nokka kohti Naantalia ja kevään Hellman huutokauppaa. Tällä kertaa olin jo etukäteen verkosta käynyt kohteita mittavasti läpi ja todennut, että suurimpia kanuunoja M30 rintamalla ei tällä kertaa ollut vajoistaan rullattu kentälle. Myytävänä oli toki kaikenlaista mukavaa.

Filateliapuolella oli myyntiin saatu useita hammastamattomien merkkien pareja – osa ns. esittelyarkeista leikattuja liimattomia ja osa liima takana olevia ”oikeita” vahingossa hammastamattomia käyttöön tarkoitettuja merkkejä. Kohteena näistä mielestäni paras 5mk violetin M30 leijonamerkin pala arkin yläkulmasta meni kaupaksi 24 eurolla ja kalleimmaksi ostajalleen koitui 6mk punaisen merkin pari 55 euron myyntihinnalla. Liikutaan kaiken kaikkiaan edullisissa hinnoissa.

Erikoisuuksia ja tarttumia sisältänyt levyllinen meni kaupaksi 42 euron hinnalla – mukana oli siirtymiä ja mm. 8mk violetin sokkohammaskohde. Karjalan väreissä oleva 1,25mk ehdotenelilö myytiin kolmen kympin pohjilla. Olavinlinna 35mk kuvamerkki hienolla laskoksella keräsi 70 euron myyntihinnan.

1mk oranssin kokonainen rulla. Jäi myymättä, limitti oli hurja 1800€. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.

Myymättä jäi vain FORD suojareijitepari 50mk limitillä ja mielestäni hurjasti ylihinnoiteltu 1mk rullamerkin kokonainen rulla, jonka lähtöhinnaksi oli laitettu 1800 euroa. Jos kohta näitä kokonaisia rullia ei valtavia määriä olekaan markkinoilla on kyseinen kohde mielestäni jonkinlainen kommervenkki ja näyttelykokoelmaan sellaisen laittaminen on vaikeaa, jos ei mahdotonta. En lähde arvuuttelemaan mikä olisi ollut oikea tarkka lähtöhinta kyseiselle kohteelle, mutta nykyisessä markkinatilanteessa liikuttiin varmaan tilanteessa, jossa ”hinnassa oli vähintään nolla liikaa”.

Postihistoriapuolella myytävää oli jonkin verran, M30 osastossa kuitenkin vain kahdeksan kohdetta, mikä ei ole paljon. Voidaan sanoa, että kohtalaisen vaisu esitys lukumäärällisesti – on kuitenkin huomattava, että postihistoriakohteiden myynti oli 100%. Kotimaan kohteita oli myytävänä yksittäiskappaleena yksi ainoa – vakuutettu kirje vuodelta 1951 isommalla vakuutusmäärällä ja useilla M30 kuvamerkeillä maksettuna. Käytetyssä V lipukkeessa oli kirjoitettu kirjain A – kyseessä lienee tilanne, jossa Hämeenlinnassa, jossa lipuke oli liimattu on ollut kaksi lipukerullaa käytössä ja on ollut tärkeää pystyä määrittämään kumman rullan lipukkeella merkitystä kohteesta on kysymys: ei olisi ollut mahdollista muuten sanoa saman numeroisista lähetyksistä kumpi on kumpi, joten toiseen on merkitty kirjain A mukaan. Vakuutetut lähetyksethän kirjattiin ja listattiin, jotta niiden kohtaloa pystyttiin seuraamaan jättämisestä luovutukseen saakka aukottomasti. Kohteen hinta nousi kolmesta kympistä aina 125 euroon saakka. Mainospainatuksella varustetuilla M30 merkeillä Ruotsiin lähetetty Peltosen painotuote myytiin 38 eurolla.

Parempi single lentolähetys – kirjattu lentokirje Helsingistä Berniin Sveitsiin 21.11.1945. Kirje (21-40g) ulkomaille (1.9.1945-31.12.1945) 16,00mk + kirjaaminen (1.9.1945-31.12.1946) ulkomaille 10.00mk + kirjeen (per 5g) lentolisä Sveitsiin (24.10.1945-30.11.1950) 8*3,00mk = 50,00mk. Hyvä single käyttö LSP-paperin 50mk merkille. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.

M30 Tammerkosken silta 50mk kuvamerkin LSP-paperisella singlellä Sveitsiin kulkenut kirjattu lentokirje vuodelta 1945 meni kaupaksi kahdeksalla kympillä – kyseessä on hyvä käyttö kyseiselle merkille. Ilahduttavaa, että joku ymmärsi hyvän päälle.

Lentopostin osalta myytävänä oli kaksi kiinnostavaa kirjettä, toinen Yhdysvaltoihin vuonna 1939 lähetetty kirje, jolle oli kirjoitettu reittiohjeeksi ”Via Cherbourg” ja maksettu halvempi lentolisä, eli ei lentoa Atlantin yli. Kirje on lentänyt Euroopassa ”Atlantin satamaan” ja kulkenut höyrylaivalla lätäkön yli lentääkseen uudelleen Amerikassa. Näitä taksoja näkee silloin tällöin, mutta tyypillisesti ne ovat kohtalaisen vaikeita löytää. Kohteet ovat kiinnostavia sekä lentopostin että laivapostin keräilijöille. Hinta nousi 30 euron lähtöhinnasta aina 75 euron myyntihintaan saakka. Toinen kiinnostava lentopostikohde oli sodan aikana Lounais-Afrikkaan lähetetty lentokirje. Kuten tiedetään alueella oli suomalaista lähetystoimintaa, joten kyseessä on ns. ”aito asia” eikä mikään kommervenkki. Mielenkiintoista asiassa on se, että lähettämisen aikaan, vuonna 1941 posti Afrikkaan Englannin alusmaihin saattoi kulkea vain Moskovan kautta ja reitti jatkui Bagdadiin, josta Kairon kautta Etelään. Kirje on siis mielenkiintoisen reittinsä takia hyvä postihistoriakohde.

  • Suomen ja Etelä-Afrikan sensuurit. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.
  • Tukholman ja Bagdadin kauttakulkuleimat 19.2. ja 9.3.1941. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.

Positiivista oli, että huutokauppaan oli otettu kuva kohteen kummastakin puolesta – tämä on erittäin tärkeää, kun on kysymys lentokohteista, sillä jos kohteen takana on kauttakulku / tuloleimoja on reitti mahdollista todentaa ja se on aina merkityksellistä (ja nostaa kohteen arvoa). Kirje oli lähetetty 18.2.1941 Port Tsumebiin Ondongaan Lounais-Afrikkaan, jonne se oli tullut perille arviolta maaliskuun puolen välin paikkeilla. Bagdadissa kirje oli ollut 9.3.1941. Lentoreitti Bagdadin kautta ei suinkaan kulkenut joka päivä, vaan arvioni mukaa kerran viikossa (tämä on mahdollista selvittää tarkasti). Kirjeen perustaksa oli lähettämisen aikana 3½mk ja lentolisä 7mk jokaista viittä grammaa kohti (15.4.1935 – 14.3.1941), eli yhteensä 17,50mk, joka täsmälleen olikin kirjeelle maksettu. Kun kirjeellä oli vielä suomalainen sensuurileima ja asian mukainen Etelä-Afrikan sensuuri oli siinä paljon hyvää. Tämän hyvyyden huomasivat huutajat ja kirjeen hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 180 euron myyntihintaan saakka.

Minua eniten kiinnostavia olivat muutamat myytävänä olleet postilähetyserät, joiden takia lähdin Naantaliin. Erien ostaminen sokkona on aina hyvin riskaabelia hommaa ja siksi ajattelin, että on syytä investoida aikaa niiden läpikäymiseen. Yksi syy oli se, että erien osalta ei valokuvaus tyypillisesti huutokauppahuoneissa ole kovinkaan kummoista – tämä vitsaus koski myös tämänkertaista Hellman huutokauppaa. Erien kuvat olivat kohtalaisen heikkolaatuisia, eikä niiden perusteella uskaltanut tehdä ostopäätöstä. Erissä oli kaikenlaista kiinnostavaa, kuitenkin pääasiallisesti ns. pikkuhyviä ja esimerkiksi lentopostikeräilijälle hyviä kohteita. Hinnat nousivat huutokaupan aikana jonkin verran ja halpoja eriä ei jäänyt saataville.

M30 keräilijää kiinnostavat myös M30 ehiöt ja tällä kertaa myytävänä oli pari hyvää ehiökohdetta. 15mk punaisen ehiökortin ehdote, jonka taustapuolella oli setelipainon ”mitätön” leimaus ja mukana oli Juhani Pietilän atesti. Kohde myytiin satasen pohjalla, mikä oli minulle pieni yllätys. Toinen hyvä ehiökohde oli koko huutokaupan kalleimmalla myyty M30 kohde, 12mk Turku-aiheisen ehiökortin luonnos. Tällekin kortille oli haettu atesti ja sen lähtöhinnaksi oli laitettu 1200 euroa. Tämä harvinainen ehdotekortti meni kaupaksi limitillään. Kyseessä on erinomainen kohde, koska 12mk puunhakkaaja-aiheista merkkiä ei koskaan julkaistu.

  • Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuviin.

Myytävänä oli jälleen yhtä sun toista, ja vähän kolmattakin – laatikoita ja eriä oli hurja määrä, mutta huippufilatelia ja postihistoriakohteita ei mitenkään valtavasti. Toki pikantin makunsa soppaan antoi jälleen kerran huippuhintoja kerännyt M1875 päikkönelilö, joka oli saanut mediassakin paljon huomiota.

Omalta osaltani ns. kylmäksi tosiasiaksi jäi, että minua kohtasi ns. voittajan kirous, eli maksoin ostamistani liikaa. Tulin tähän johtopäätökseen sen jälkeen kun käytin tunnin verran tutustuakseni ostamiini kohteisiin. Tätä aina välillä sattuu ja tunnetusti tunne sattuu päähän… pahasti pelkään, että en kuitenkaan opi asiasta mitään. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

SP-Lehden HK 44

By

SP-lehden huutokaupassa on kesän aikana saatu kasaan pieni kattaus kohteita ja lukumääräisesti M30 keräilijälle ei kyseessä ole mikään aarrearkku. Tyypillisesti SP-lehden huutokaupassa on taso ollut kohtalaisen hyvä, tarkoitan tällä sitä, että mukaan on kelpuutettu vain hiukan parempaa tavaraa, mikä tekee kohteiden katselun kiinnostavaksi ja vähemmän harmittavaksi. Tauhkaa nimittäin osaa odottaa tauhkalaatikoista, mutta huutokaupoissa toivoisi olevan seulan jo käyneen myytäviä läpi. Tällä kertaa tämä politiikka on johtanut siihen, että kohteita ei siis paljon tarjolla ole.

M30 osastossa filateliaa oli myytävänä alle viisitoista kohdetta, mutta mukaan mahtui kiinnostaviakin. Tarjolla oli mm. hammastamaton liimoitettu 50p vihreän leijonamerkin pari – kyseessä siis ei ole ehdotemerkki, vaan myyntiin vahingossa päässeen hammastamattoman arkin osanen. Parin kympin lähdöllä kohde jäi myymättä. Ilmeisesti kaikilla oli jo tämä…. niinpä niin. Numeroituja automaattimerkkejä jatkoksella sisältänyt kolmen palan erä myytiin kolmellatoista eurolla.

9mk Postitalo-merkin pystysuuntainen siirtymä. Kyseessä on ”oikea” siirtymä, jossa merkkikuva on voimakkaasti väärässä paikassa suhteessa leikkaukseen. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Mielestäni paras M30 filateliakohde oli 9mk Postitalo kuvamerkin siirtymä. Kyseessä tällä kertaa oli ihan oikea siirtymä – toisin kuin muutamissa muissa huutokaupoissa nähdyt huonot keskitykset, joita on myyty siirtyminä. Kohteen lähtöhinta oli laitettu kahdeksaan euroon, josta hinta oli noussut jo hyvissä ajoin ennen huutokauppapäivää jo yli kolmen kympin. Kohteen myyntihinnaksi muodostui 101 euroa – hyvät siirtymät voivat tuoda myyjälleen hyvän hinnan!

Kuvioleimojen osastossa oli M30 merkkien pari, joiden keskelle oli lätkäisty kuvioleima Lahdessa, ilmeisesti saapuneen postin mitätöimiseksi. Tämä pari oli liikenteessä lähtöhinnalla 15 euroa, vaikka kohteen vasemmassa alareunassa oli toinen merkki ”leikattu sisään”. M30 kuvioleimakohde myytiin loppujen lopuksi hintaan 51 euroa. Taistelu kohteen omistajuudesta meni ”jatkoajalle”.

M30 kuvioleimakohde. Kuvioleimoja M30 kohteilla tunnetaan muutamia erilaisia. Kaikki oikeudet kuvaan omista SP-lehden huutokauppa.

Postihistoriapuolella oli aikamoisen hiljaista, muutama hassu kohde, joista kiinnostavin taksansa puolesta oli 3mk painotuotetaksa ulkomaille kahdella merkillä. Kohdemaana Tsekkoslovakia. Aivan oikein kohteen yhteyteen oli mainittu, että taksa oli lyhyt, vain kuusi kuukautta, mikä perustaksalle onkin lyhyt. Kahdeksan euron limitistä kohde yli tuplasi hintansa ja myytiin 19 eurolla.

Postikortti S/S Leppävirta I laivalta Buecheliin, Kentuckyyn, Yhdysvaltoihin. Leimattu Kuopiossa 22.7.1938. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Mielenkiintoinen kohde. Kaikki oikeudet kuvaan omista SP-lehden huutokauppa.

Mielenkiintoisin M30 kohde minun mielestäni löytyi tällä kertaa laivapostin osastosta, jossa myytävänä oli S/S Leppävirta I laivan leimalla mitätöity postikortti Yhdysvaltoihin. Kohde vaikuttaa aidolta ja on amerikkalaisen turistin lähettämä kotiinsa. Mukavaa on se, että laivaleima on nimen omaan merkin päällä, ja lisäksi mukavaa on se, että ”Kuopio” leima on lisäksi kokonaan kortilla. Tämä on mielestäni ”kiva” kohde, koska siinä on ulkomaan postite, joka on leimattu epätavallisella leimalla ja lisäksi tavallisella postileimalla – monikäyttöinen kohde, sopii postihistoriakokoelmaan, laivapostikokoelmaan, kotiseutukokoelmaan ja vaikkapa punaisten postimerkkien kokoelmaan. Kohteesta oltiin kiinnostuneita ja 20 euron pohjista se kipusi aina lähes viiteen kymppiin asti.

Kohteessa on mukavaa myös se, että sitä ei ole lähetetty mihinkään Yhdysvaltain suurista kaupungeista vaan Buechelin pikkukaupunkiin Louisvillen lähellä Kentuckyssa. Nykyään Buechelin kaupunkia ei enää ole olemassa, vaan se on osa Louisvillen (suur)kaupunkia vuodesta 2003 alkaen.

Mainitsen myös kenttäpostin osastossa myytävänä olleen Lempäälän Internoimisleirin leimalla leimatun painotuotepostikortin. Merkkeinä oli käytetty kahta M30 50p vihreää leijonamerkkiä. Tällaiset internointileirien leimat ovat mielenkiintoisia ja olisi joskus mielenkiintoista nähdä kokoelma, jossa kaikki erilaiset tunnetut leimat olisivat samassa paikassa. Kotiseutukokoelmia tekeville tällaiset ovat erinomaisia kohteita. Internoimisleiriltä lähetetty kohde nousi tänään 24 euron hintaan, mikä oli mielestäni edullinen.

Sinetti 140. – Syyskauden avaus

By

Pitkän ja loppupäästään ei niinkään kuivan kesäkauden lopun alkua kuvastaa suuri määrä käynnissä olevia huutokauppoja. On ikäänkuin suuria määriä patoutunutta myyntitarvetta purkautuisi markkinaan kerralla! Ensimmäisenä pelin avasi Sinetti Postin 140. huutokauppa.

Sinetti Postin luetteloissa ei aina ole ollut M30 keräilijälle ostettavaa tai edes kiinnostavaa katseltavaa, mutta ajoittain huutokaupassa on ollut tarjolla ns. pikkuhyviä. Näin oli tälläkin kertaa, vaikka filateliapuolella myytävistä M30 kohteista ei yksikään saanut minussa aikaan minkäänlaista reaktiota. Kiinnostavuus keskittyi tällä kertaa postihistoriapuolelle.

Paikalliskirjeiden taksat ovat osa taksakokoelmaa ja postihistoriallisesti niiden joukosta löytyy joitakin vaikeita kohteita ja mielenkiintoisia single käyttöjä. Tällä kertaa myynnissä oli 24mk ruskeanvioletin leijonamerkin singlekäyttö kirjatulla paikalliskirjeellä. Tälle 24mk merkille paras käyttö on ulkomaan kirjattu kirje, joka on harvinainen tapaus – tällaisia kirjattuja paikalliskirjeitä tunnetaan kyllä, mutta kyseessä ei silti ole aivan mitätön kohde. Kirjeen lähtöhinta oli 5 euroa ja sillä se myytiin.

Vapaakirje postiennakolla, vain postiennakkomaksu maksettu. Lähetetty Pielavedeltä Kuopioon, päivämäärätieto heikosti näkyvissä. Taksa luultavasti: Postiennakko 50-100mk (1.1.1935 – 31.8.1942) 2,50mk. Singlekäyttönä ihan ok 2½mk merkille. Kaikki oikeudet kuvaan kuuluvat Sinetti Posti huutokaupoille.

Kotimaan taksoista mielenkiintoinen oli 2½mk sinisen merkin singlekäyttö postiennakko-osoitekortilla yksin. Mielenkiintoisen kohteesta teki se, että merkillä oli maksettu vain postiennakko – kyseessä oli nimittäin postiennakolla lähetetty vapaakirje, joka siis itse kirjeen maksun osalta oli maksuvapaa ja merkillä on maksettu vain postiennakkomaksu. Tällaiset ”vain lisä maksettu” kohteet ovat kiinnostava knoppi mihin tahansa postihistoriakokoelmaan. Jos kohta postiennakko vapaakirjeellä tai vapaapaketilla on siitä vähemmän harvinaisesta päästä on se kuitenkin hyvä esimerkki tästä asiasta. Kohteella oli lähettäjän, Pielaveden Tuomiokunnan, suttuinen leima mutta muuten se oli siistin näköinen – itse asiassa leimakin tuo siihen vain hiukan lisää uskottavuutta. Vitosen lähdöllä kohde jäi jälkimyyntiin.

Pohjoismaihin kulkenutta postia oli jonkin verran myynnissä, mutta minun silmääni ei sattunut mitään erikoisenpaa.

Haminasta 22.3.1948 Wieniin Itävaltaan lähetetty kirjattu kirje. Sensuroitu itävaltalaisen kirjesensuurin toimesta. Taksa: Kirje -20g ulkomaille (1.7.1947 – 31.10.1949) 15,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.7.1948 – 31.10.1949) 15,00mk = 30,00mk. Siisti yksittäiskäyttö. Kaikki oikeudet kuvaan kuuluvat Sinetti Posti huutokaupoille.

Eurooppaan kulkeneiden lähetysten joukossa oli muutamia kiinnostavia, joista nostan ensimmäisenä esiin Itävaltaan vuonna 1948 kulkeneen kirjatun kirjeen, joka oli maksettu vain 30mk linja-auto merkkiä käyttäen. Kuori oli sensuroitu itävaltalaisen sensuurin toimesta. Pitää muistaa, että Itävallassa toimi liittoutuneiden miehitys miehitykseen kuuluvine kommervenkkeineen. Itävallan miehitys alkoi vuonna 1945 elokuussa ja päättyi vasta noin kymmenen vuotta myöhemmin!! vuonna 1955 toukouussa. Tämä saavutettiin vasta pitkien neuvottelujen jälkeen ja Itävaltalaisten lupauduttua ”ikuisesti olemaan puolueettomia”. Viimeiset miehitysjoukot lähtivät vasta lokakuussa 1955.

Jaettu Wien, sektorit värikoodattuna. Paasikivi [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)]

Wien, pääkaupunki, oli jaettuna neljän miehittäjävallan kesken sektoreihin, ja kaupungin kartta tuolta ajalta näyttääkin lähinnä palapeliltä. Ei ole vaikeaa uskoa, että itävaltalaisilla ei ole näiltä ajoilta pelkästään hyviä muistoja. Postihistoriakeräilijät tietysti ovat kiinnostuneita eri sektoreille menneistä lähetyksistä ja eri miehittäjävaltojen tekemistä postisensuureista. Itävallan miehitysaikainen posti on osa toisen maailmansodan jälkeistä postin avautumista ja sen ”lieveilmiöitä”. Kohteesta oltiin kiinnostuneita ja sen hinta nousi yli kolmentoista euron kuuden euron lähdöstä.

Pikalentokirje Helsingistä 14.10.1953 Lontooseen, Englantiin. Englannin postin pikalähetystä osoittava leimaus. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952–31.5.1956) 25,00mk + pikalisä ulkomaille (1.1.1952–31.5.1956) 50,00mk + kirjeen lentolisä per 5g ulkomaille (1.7.1953 – 30.9.1957) = 3,00mk => harmi, että 25 ei ole kolmella jaollinen = Yhteensä jotain muuta kuin 100,00mk. Tämä olisi hyvä yksittäiskäyttö, jos taksa täsmäisi. Kaikki oikeudet kuvaan kuuluvat Sinetti Posti huutokaupoille.

Ehkä paras yksittäinen myytävänä ollut kohde olisi ollut vuonna 1953 Englantiin pikana lähetetty lentokirje, jonka postimaksu oli suoritetty käyttämällä yhtä 100mk Helsinki merkkiä – jos kohde olisi taksan mukainen. Nämä 100mk Helsinki-merkin singlekäytöt eivät ole aivan tavallisia ja ne ovat filateeliseen kokoelmaan sopivia kohteita kyseisen merkin kohdalle, ollessaan oikeataksaisia. Englanti ei ole paras mahdollinen kohdemaa, mutta englantilaisilla oli tapana leimata erilaisia leimoja ulkomailta tuleville kirjeille – kohteella olikin laatikkoleima ”express fee paid” joka siis viittaa maksettuun pikajakelumaksuun. Ilmeisesti tarkoituksena oli saada postimies ja postinkäsittely toimimaan ripeästi kirjeen suhteen. Tämä ”melkein oikein oleva satasen kohde” meni kaupaksi kuudella eurolla.

Kovinta M30 hintaa maksettiin YK-postin osastossa myynnissä olleesta Siinain pakettikortista, jonka hinta nousi aina yli 95 euron. Tästä kohteesta (tai itse asiassa aiemmin myydystä täsmälleen samanlaisesta) kirjoitin aiemmin jo tänä vuonna ja kerroin, että kyseessä on tekele ja vieläpä väärätaksainen sellainen – nimittäin kohteeseen ei olisi tarvittu lainkaan merkkejä, koska YK-postin taksa oli muuttunut leimauksen päivänä maksuttomaksi. Lisäksi tiedetään, että kyseessä on Siinain komppanian postitoimiston ensipäiväleima. Blogia lukemalla voi siis jopa säästää!

Kaiken kaikkian Sinetti Postin kauden avaus oli odotusten mukainen ja mukana oli mainittaviakin kohteita, joskaan ei mitään erikoista. Seuraava aktiviteetti harrastamisen saralla lienee visiitti Naantaliin seuraavaan Hellman huutokauppaan.

Kesäkokous Kuopiossa

By

Osallistuin Kuopion Filatelistikerhon kesäkokoukseen Koivumäen kartanossa, Kuopion Eteläpuolella. Kartano on Ranin-suvun sukukartano ja oli hienoa kuulla, että se on yhä suvun hallussa. Kartanossa toimii ravintola ja siellä kuulemma järjestetään mm. hääjuhlia ja muita ”arvokkaita” tilaisuuksia. Kuopion seura on onnekas saadessaan käyttää kartanon tiloja kesäkokoustensa järjestämiseen.

Koivumäen kartanon päärakennus

Minut oli paikalle kutsunut kerhon puheenjohtaja Risto Pitkänen, pitkän linjan Kuopiolainen filatelisti ja keräilyaktiivi. ”Toimenkuvani” oli pitää esitelmä postiyhteyksien keskeytymisestä sodan aikana. Kuopio on minulle tuttu paikka sillä olen aikoinaan, kymmeniä vuosia sitten, ollut kerhon jäsen muutamien vuosien ajana. Niistä ajoista muistona on mm. vuonna 1986 julkaistu kuva Filatelisti-lehdessä, kun pikkusällinä tutustun näyttelyyn muistaakseni Iisalmessa. Paikalla oli ehkäpä noin viitisenkymmentä Kuopion, Jyväskylän ja Oulun kerhon edustajaa ja joistakin muistakin kerhoista tuntui väkeä olevan paikalla. Aktiivista toimintaa siis! Esitystäni kuunneltiin tarkkaavaisesti ja sain muutamia hyviä kysymyksiä.

Kokousväki tutustuu huutokauppakohteisiin. Tarjolla oli hyvää tavaraa.

Kokoukseen kuului myös noin kuudenkymmenen kohteen huutokauppa, jossa nuijittiin maailmalle hyvin erilaisia kohteita, kuitenkin siten, että tavaran laatu oli tavanomaista kerhohuutokappaa parempi – lähtöhinnat vaihtelivat kymmenestä noin sataan viiteenkymmeneen euroon. Suurin osa kohteista meni kaupaksi, johtuen osittain siitä, että paikalla oli runsaasti kiinnostuneita keräilijöitä ja ehkäpä osaksi siksi, että myyntiin jättäjät tiesivät mitä yleisö kaipaa. Suureksi surukseni huomasin, että myytävien joukossa ei ollut minulle oikeastaan mitään kiinnostavaa, mutta kuten yleensä on vaikeaa vastustaa kiusausta ja huusin kuin huusinkin yhden sodanaikaisen lähetyksen Itä-Karjalasta. Moni tietysti muistaa, että suuri osa Itä-Karjalan merkeistä on oikeastaan Malli-30 merkkejä, nimittäin pohjamerkkeinähän käytettiin kolmea M30 kuvamerkkiä ja viittä M30 leijonamerkkiä. Päällepainamia on kahta päätyyppiä, ja yhteensä viisitoista erilaista M30-pohjaista Itä-Karjalan merkkiä julkaistiin – nimittäin mustalla lisäpainamalla varusteltuja M30 kuvamerkkejä on vain kaksi. Näiden lisäksi Itä-Karjalalle julkaistiin Mannerheim- ja Ryti-sarjat päällepainamin, sekä vuonna 1943 hyväntekeväisyysmerkki, joka on ainoa Itä-Karjalan merkki ilman päällepainamaa.

  • Takana paperisinetti
  • Aunuksenlinna 30.8.1943

Ostamani kohde sentään sisältää kaksi M30-pohjaista Itä-Karjalan merkkiä, nimittäin kahden 50p vihreän merkin parin. Tätä kohdetta ei kuitenkaan tulla koskaan näkemään näyttelyssä minun M30 kokoelmassani, sillä esitän siellä vain ”puhtaasti” M30 kohteita, enkä sekapostitteita lainkaan. Kohde on kuitenkin mielestäni aika kiva, koska Itä-Karjalasta lähetettyjä vakuutettuja kirjeitä ei suinkaan kasva puissa. Itä-Karjalan kohteista yleensä voidaan todeta, että suurin osa lähetyksistä on väärataksaisia ja suuri osa myös filateelisia tekeleitä. Tämän kirjeen osalta asia ”ei ole aivan niin yksinkertainen”, sillä kohde on ja ei ole väärätaksainen.

Kun katsotaan kotimaan vakuutettujen kirjeiden taksoja, huomataan, että alle 20 gramman kirjeen taksa oli kohteen lähettämisen aikaan 3,50mk ja kirjeen kirjaaminen maksoi 3,50mk, eli yhteensä seitsemän markkaa. Vakuutusmaksu oli 30 penniä jokaista tuhatta markkaa kohti, eli kohteen osalta siis oikea vakuutusmaksu olisi 60 penniä (vakuutusarvo 2000mk). Koska kuorella on merkkejä yhteensä 8,00 markan edestä on kohde väärätaksainen. Kun asiaa kuitenkin pohditaan tarkemmin ja todetaan, että Itä-Karjalasta lähetettiin postia vain Itä-Karjalan merkein, vaikka postimaksut olivatkin ”Suomen” postimaksut, huomataan, että olemassaolevilla Itä-Karjalan merkeillä ei olisi voinut rakentaa täsmälleen postimaksulle 7,60mk sopivaa kombinaatiota – näin ollen oli mahdotonta maksaa tarkasti oikea postimaksu Itä-Karjalan merkeillä. Kuinka lähelle sitten oli mahdollista päästä, jos lähdetään siitä, että alipostitteet eivät kelpaa? Mahdolliset merkit olivat arvoiltaan 50p, 1,75mk, 2mk, 2,75mk, 3,5mk, ja 5mk. Isompiakin arvoja oli, mutta yritämme rakentaa 7,60 taksaa. Ensimmäisenä tulee mieleen kombinaatio 5mk + 2,75mk – tällä päästään 7,75mk taksaan, joka riittää ja on vain 15 pennin päässä. Lähemmäksi ei millään päästä. Mutta oliko Äänisenlinnan postikonttorissa asiaa ajateltu ja oliko 1,75mk tai 2,75mk merkkejä saatavilla? En osaa sanoa, mutta konttorissa on merkkejä laitettu 8 markan edestä, missä on 40 penniä liikaa. Eli enemmän liikaa, kuin mikä olisi mahdollisimman vähän liikaa. Ei siis optimaalista, mutta en menetä yöuniani. Vastaavia kohteita, joissa ei ole ollut mahdollista saavuttaa täsmälleen oikeaa taksaa löytyy aika ajoin Itä-Karjalan merkeillä, on siis pidettävä silmät auki. Äänisenlinnasta lähetetty vakuutettu kirje on joka tapauksessa ihan kiva kohde.

Huutokaupan jälkeen saunottiin kartanon saunassa, jonka jälkeen illan kruunasi illallinen, joka tyyliin kuuluen syötiin ”valkoisilta pöytäliinoilta” ja jonka kartanon keittiömestari oli valmistanut – mitään ei puuttunut ja mitään ei ollut liikaa. Kiitokset Kuopion kerholle erinomaisesta tapahtumasta.

Tätä kirjoitettaessa huomaan ensimmäisten syyskauden postimerkkihuutokauppojen auenneen ja vaikuttaa siltä, että on jälleen kerran tulossa kiinnostava merkkeilysyksy.


Stanley Gibbons, Lontoo

By

Stanley Gibbons on luultavasti maailman vanhin yhä toiminnassa oleva postimerkkiliike – toiminta on aloitettu 1856 eli kuusitoista vuotta ensimmäisten postimerkkien julkaisemisen jälkeen. Liikkeen nykyinen sijainti on yhtä hyvä, jos ei parempi kuin edellisessä blogissa keskustellun Argyll Etkinin, se nimittäin sijaitsee osoitteessa Strand 399, joka on Lontoon ns. parempaa seutua. Minun kannaltani sijainti oli mukava sattuma, sillä työasiani keskittyivät vain 500 metrin päässä olevaan rakennukseen. Tämä mahdollistikin lounastauolla alfa-iskun tutkimaan tämän nestori-liikkeen valikoimaa.

Liikkeen ulkonäkö on korkealaatuinen ja vieressä tehdystä tietyöstä huolimatta kaikki on ns. hyvän näköistä ja siistiä. Ensivaikutelma ei petä, sillä sisälläkin on siistiä ja hyvin ilmastoitua. Sisään tullessa eteen aukeavat Stanley Gibbonsin julkaisemat monet postimerkkiluettelot, jotka lienevätkin brittiläisille keräilijöille suomalaisten LaPe ja Norma luetteloiden kaltainen tiedonlähde koskien Yhdistyneiden Kuningaskuntien ja brittiläisen kansanyhteisön maiden merkkejä. Pidemälle edetessäni huomasin valaistun vitriinin, johon oli nostettu parempaa brittiläistä tavaraa, myytävänä oli penny black merkkejä ja muuta klassista Englannin filateliaa ja postihistoriaa.

Englannin pakettipostimerkin koevedos

Vitriinissä olevan tavaran hinnat olivat kohtalaisen suolaisella kantilla, voin kuvitella, että samanlaisia kohteita voi saada Suomesta edullisemmin… jos niitä on ylipäätään saatavilla – kysyntä määrää hinnan Englannissakin.

Kun keskustelin myyjän kanssa ja kysyin, että mitä Suomen tai Pohjoismaiden merkkejä tai postihistoriaa heillä olisi tarjolla, sain kuulla välittömästi, että postihistorian puolella ”ei mitään” ja merkkien puolella vain klassista. Löytäminen loppui ennen kuin ehti alkaakaan. Palvelu oli tosin peri-englantilaisen kohteliasta ja napakkaa. Myyjä kertoi, että he ovat lähes täysin keskittyneet Englannin merkkeihin ja kansainyhteisöön – niillä on Lontoossa kysyntää ja suurin osa myynnistä keskittyy niihin. Huutokaupoissa on sitten myytävänä muutakin – meinasin räjähtää nauramaan, kun hän kertoi, että heillä oli ollut Tukholmassa mies vierailemassa mukanaan kansio Pohjoismaista materiaalia, jonka he olivat hinnoitelleet noin 20 000 puntaan – joku oli tarjonnut heille kansiosta 200 euroa. Onneksi pystyin pitämään mölyt mahassani, sen verran nyreältä ja pettyneeltä tämä herrasmies vaikutti – hekottelin asiaa vasta päästyäni liikkeen ulkopuolelle. Olen jo aikaisemmin todennut, että hinnoittelu on hankala harrastus, ilmeisesti Stanley Gibbonsilla hinnoittelu ei Pohjoismaiden osalta ole ns. hansikkaassa.

Kun tarjolla ei ollut mitään päätin kuitenkin katsella ympärilleni ja silmäni huomasivat eri kuninkaiden ympärille keskittyvää keräilyä koskevaa materiaalia ja varta vasten eri kuninkaiden aikana julkaistujen merkkien keräilyä varten painettuja kansioita – eli esim George VI eli Yrjö kuudennen aikana ja hänen kuvansa sisältäviä merkkejä varten oli tehty useaosainen keräilykansioiden sarja. Sarjassa on kuvalliset paikat taskuineen kaikille Yrjö kuudennen aikana julkaistuille merkeille, sisältäen kaikkien siirtomaiden julkaisemat merkit. Materiaalissa kerrottiin, että tämä ”kuningas-keräily” on tällä hetkellä kaikkein suosituin keräilymuoto Brittein saarilla.

Stanley Gibbonsin osakkeen ”mielenkiintoinen” hintahistoria vuodesta 2000 alkaen

Stanley Gibbonsiin liittyy eräs mielenkiintoinen asia – firma on nimittäin pörssinoteerattu. Noteeraus alkoi jo vuonna 1968, jolloin anti ylimerkittiin viisinkertaisesti ja osakkeen hinta nousi voimakkaasti. Menemättä sen enenpää yksityiskohtiin voidaan todeta, että yhtiön menestys ei ole ollut erityisen mairittelevaa pörssinoteerauksen jälkeen. Nykyään firma on taloudeltaan heikossa jamassa ja pörssikurssi on laskenut kuin lehmän häntä. Firma on ollut kovassa ristipaineessa, joka on johtunut siitä, että kivijalkaliikkeiden aika filateliassa on ohi ja Internet on vallannut alaa – yhtiö ei ole pystynyt vastaamaan tähän huutoon tarvittavalla nopeudella. Tämä on johtanut suuriin tappioihin, jotka ovat heijastuneet pörssikurssiin – yhtiön tulevaisuus on arvoitus.

Tullessani ulos Stanley Gibbonsin ovesta koin jonkinlaisen haukansilmä-hetken, sillä silmäni kohdistui suoraan tien toisella puolella olevaan postimerkin kuvan ja sitä kautta suunnistin kohti tätä uutta ja tuntematonta liikettä, joka osoittautui kolmen myyjän yhteisesti pyörittämäksi keräilytuotteiden kaupaksi, jonka luonne oli hyvin erilainen kuin kliinisen Stanley Gibbonsin.

Ensivaikutelma oli hiukan nuhjuinen ja tiskin takana päivystävä herra oli kohtalaisen perienglantilainen tapaus, mieleeni tulivat stereotyyppiset sketsisarjojen hahmot – lajinomaisella käytöksellään hän vahvisti tätä käsitystäni. Ystävällisesti tämä alkuasukki osoitti minulle postihistorialaatikot, joissa oli kuin olikin myös suomalaista materiaalia. M30 kohteitakin oli mukana, mm. M30 20mk sininen lähetettynä singlenä kirjeellä Englantiin. Jätin sen ostamatta, koska vastaavia minulta löytyy useita, mutta paikalla OLI kohteita. Hinnoittelu oli noin kolme puntaa kappale, eli ei järjetön. Toki ns. heikompikin tavara oli hinnoiteltu (tiedon puutteen takia) samalla hinnalla.

Toisella myyjällä ei ollut mitään Suomi-postihistoriaa, kuulemma joitakin merkkejä kyllä ja kolmannella oli yksi kuori – kahdella Zeppelin merkillä lähetetty kirje Saksaan. Hän pyysi siitä 200 puntaa, eli ylihintaa. Mutta pakko todeta, että kohde vaikutti aidolta ja ihan ”kiva” suomalainen kohdehan Zeppelinkuori on. Vaikka käpälään ei jäänyt mitään, niin oli ihan kiva nähdä tämäkin putiikki.

Yleiskuvani Lontoosta on se, että kyseessä on aikamoinen viidakko, petoineen kaikkineen. Jos haluaa tutustua englantilaisuuteen, niin sitä Lontoosta löytyy enää vain vähän – ulkoiset tunnusmerkit ja nähtävyydet ovat paikallaan, mutta kaikkea toimintaa leimaa selvä rahastuksen meininki. Metsien miestä se väsyttää henkisesti. Paluu kotimaahan tuntukin hyvältä.

Argyll Etkin Ltd., Lontoo

By

Viimeaikoina ja oikeastaan Tampereen näyttelystä lähtien on työ haitannut keräilyharrastusta pahasti – viimeisestä postauksesta on vierähtänyt jo jonkin aikaa ja näpeissäkin alkoi jo poltella. Jos kohta töiden tekeminen mahdollistaa keräilyn rahallisen puolen, niin joskus käy niinkin, että työmatka mahdollistaa tutustumisen uusiin harrastuksen kannalta kiinnostaviin kohteisiin – tässä tapauksessa postimerkkiliikkeisiin. Tällä kertaa työmatka vei M30 miehen Lontooseen ja tulopäivän iltapäiväksi siunaantui mahdollisuus tutustua paikalliseen kauppiaaseen.

  • Alaoven soittokello

Argyll Etkin Ltd. on englantilainen etupäässä huutokauppahuoneena tunnettu postimerkkeihin ja postihistoriaan erikoistunut keräilyliike Lontoossa. Firman repertuaariin kuuluu myös kaikenlainen muukin keräilytavara. Jos kiinteistökaupan motto on ”sijainti, sijainti, sijainti” niin tämä on Argyll Etkinillä hallussa, käytännössä yhtiön toimitilat sijaitsevat aivan Lontoon keskustassa Piccadilly Circus metropysäkin välittömässä läheisyydessä osoitteessa Wardour street 1 ja toinen kerros. Liikkeeseen mennään sisään ensin painamalla ovisummeria ja sitten kävelemällä tai hissi-matkailemalla toiseen kerrokseen (joka suomalaisittain on kolmas kerros).

Olin ilmoittanut tulostani sähköpostitse jo etukäteen, jotta kauppias osaisi valmistautua ja mahdollisesti jopa etsiä minulle jotain kiinnostavaa – näin olikin käynyt, nimittäin hän otti minut sydämellisesti vastaan ja kertoi keränneensä kaiken Suomi-materiaalinsa näytille. Tavaraa oli noin sata kohdetta. Pääasiallisesti mukana oli postihistoriaa, klassista päätä ja myös esifilateelista postia, sekä parempia irtomerkkejä – wanhempaa tavaraa kaikki. Se mikä oli kiinnostavaa oli, että mukana oli myös muutamia UPU specimen, eli Kansainvälisen Postiliiton sääntöjen mukaisesti jäsenmaiden postilaitoksille lähetettyjä mallimerkkejä suomalaisista julkaisuista, jotka oli kohdemaassa, tyypilliseen tapaan, liimattu ”mallikirjaan” ja leimattu specimen vastaanottajamaan omalla specimen-leimasimella. Kun kyselin, että mistä tavara oli tullut, niin myyjä kertoi, että yhtiö oli aikoinaan ostanut Portugalin specimen arkiston kokonaisuudessaan ja merkkejä oli lähetetty Portugalin siirtomaihin. Lisäksi hän kertoi, että heille on specimen merkkejä joskus aikoinaan tullut myös Englannin siirtomaista. Asian varmistukseksi hän näytti minulle Portugalin postin kansion, jossa oli useiden maiden specimen-leimattuja merkkejä alkuperäisillä sivuilla kiinni. M30 miehen sydän pamppaili, kun hän pohti kuumeisesti, että löytyisikö M30 merkkejä specimen leimalla – ja löytyihän niitä. Tosin antiklimaattisesen huonosti leimattuna.

Specimen leimattuja M30 merkkejä Portugalin UPU mallikirjasta. Leimajälki on erittäin huonoa.

Leimaukset löytyneissä merkeissä olivat erittäin huonot ja epäselvät, mutta ei kovin erilaiset verrattuna esimerkiksi tanskalaisten merkkien vastaaviin leimauksiin, joissa osassa sentään näkyivät selvästi kirjaimet – Portugalin postissa on lätkitty ilman sen suurempaa ajattelua merkkien päälle leimat – lieneekö lämpö tai joku muu vielä sotkenut leimoja lisää. Odotukset olivat nolla, saavutus enemmän kuin nolla, mutta vain hiukan oltiin pakkaselta pois – näidenkin suttuisten merkkien hintapyyntö oli nimittäin laatuun verrattuna korkea. Päätin kamaluudesta huolimatta investoida ja tutkia merkkejä tarkemmin suurennuslasilla kotona, toivottavasti niistä erottuu kirjaimia, muuten tuli kallis lasku turhaan, vaikka uskonkin, että merkit ovat aitoja specimen kappaleita, sillä paperi on täsmälleen sama kuin muussakin Portugalin postin specimen kirjassa käytetty.

Kirjoittaja tutustuu liikkeen kirjastoon

Pääsin tutustumaan myös liikkeen takatilassa sijaitsevaan filateeliseen kirjastoon, josta myyjänä toimiva yhtiön edustaja oli ylpeä. Kirjoja oli runsaasti, arvioltani 100 hyllymetriä ja koko maailma oli katettuna – suomalaisia kirjoja oli kolme kappaletta, Liiton julkaisuja 80-luvulta. Pääasiallisesti painopiste vaikutti olevan kansanyhteisössä, mikä tietysti on liikkeen pääasiallista ostajakuntaa ajatellen aivan ymmärrettävää.

Hintataso Lontoossa, mukaanlukien postimerkkiliikkeet on kohtalaisen korkea – korkeampi kuin Suomessa ja pienellä painettu teksti kannattaa kaikkialla lukea tarkkaan. Ravintolan menussa lukee pienellä alareunassa, että jo valmiiksi rasvaisiin hintoihin lisätään 12,5% palvelumaksu – jos näitä ei huomaa voi vahingossa ns. kävellä siihen itseensä. Turismi on inflatoinut Englannin kansainvälisen pääkaupungin hinnat epäedulliseen pisteeseen saakka. Satunnaista matkailijaa rokotetaan, paikalliset syövät edullisesti, sillä supermarketeissa keskustan ulkopuolella hinnat ovat Suomea edullisemmat.

Lahden kerhon HK, toukokuu 2019

By

Lahden kerhon huutokauppa päättyi 11.5. lauantaina ja M30 osastolla oli myytävänä yhteensä noin seitsemänkymmentä kohdetta – pääasiallisesti postihistoriaa, kuitenkin mukana muutamia loistoleimattuja ja vähän muuta. Tässä kirjoituksessa keskityn postihistoriakohteisiin, koska filateliapuolella ei ollut mielestäni mitään erityisen jännittävää. Kuten yleensä aloitetaan läheltä ja jatketaan kauas…

Pikakirje 5.7.1944 Raumalta saksalaiseen kenttäpostiin, maksettu kotimaan taksojen mukaisesti. Oikea taksa, jos sellaista on, on minulle arvoitus. Oikeudet kuvaan omistaa KLahden kerhon huutokauppa.

Kotimaassa kulkeneista kohteista mielestäni kiinnostava oli vuonna 1944 Raumalta lähetetty pikakirje Rovaniemelle saksalaiseen kenttäpostiosoitteeseen. Kun kenttäpostin taksoja ja sääntöjä lukee, niin vastaan ei tule pikakirjettä saksalaiseen kenttäpostiin. Uskoakseni lähettäjä on lähettänyt kirjeen ikään kuin se olisi tavallinen kotimaan pikakirje asiaa sen enenpää ajattelematta. Tilanne oli kuitenkin se, että saksalaiselle sotaväelle lähetetyt kenttäpostilähetykset (eli kenttäpostiosoitteeseen lähtetyt lähetykset) olivat 4.1.1943 – 4.9.1944 vapaita postimaksusta 40 grammaan saakka ja ilmeisesti pikapostin lähettäminen kenttäpostiosoitteisiin ei ollut mahdollista? Tässä kuitenkin on täysin maksettu pikapostilähetys saksalaiseen kenttäpostiin, joka on Raumalla leimattu ja ilmeisesti normaalisti pikapostissa perille kulkenut. Eli mielenkiintoinen tapaus – lieneekö muita vastaavia nähty? Itse en ole nähnyt. Kohde myytiin 12 euron limitillä, mikä viitaisi siihen, että kyseessä ei mikään kanuuna ole – mutta on sitä ihmeitä ennenkin nähty!

Kotimaan lentokirje Maarianhaminaan vuodelta 1948 ei mennyt vitosella kaupaksi ja 6mk oranssi yksin postikortilla Tanskaan jäi myymättä myöskin vitosella. Kiinnostavampi erikoistaksainen, tällä kertaa Suomen ja Unkarin välisen erikoistaksan mukainen kirje vuodelta 1944 myytiin kahdeksan euron pohjilla – ei erityisen kallista.

Neljännen painoluokan lentokirje Helsingistä 25.5.1937 Tsekkoslovakiaan. M30 10mk Saimaa, 5mk Olavinlinna ja 2*1,25mk keltainen leijona, yhteensä 17,50mk. Taksa: Kirje (61-80g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 9,50mk + lentolisä (61-80g) Eurooppaan (30.4.1928 – 30.9.1942) 8,00mk = 17,50mk. Tsekkiläisten merkkien merkitys? Oikeudet kuvaan omistaa Lahden kerhon huutokauppa.

Vuonna 1937 Tsekkoslovakiaan lähetetty lentokirje, joka oli edelleenlähetetty Tsekkoslovakiasta Lontooseen meni kaupaksi 60 eurolla. Kirjeessä oli painoa neljännen painoluokan verran, mikä on aina hyvä juttu, verrattuna perustaksaiseen lähetykseen. Kuori oli kulkenut ensin lentona Suomesta Tsekkoslovakiaan, josta siihen oli lisätty Tsekkoslovakialasia merkkejä. On tietysti merkityksellistä ymmärtää miksi tsekkoslovakialaiset merkit on kohteelle lisätty, vaikka lentomaksu oli maksettu jo Suomessa ja asiaan liittyykin tsekkoslovakian taksojen osaaminen… Voi olla, että kyseinen kirje on maksettu ”jatkolennon” osalta englantiin, JOS se olisi muuten lähetetty eteenpäin maapostina – ainakin tsekkoslovakialaiset merkit ovat lentopostimerkkejä… mutta ken tietää, se on viisas. Vai onko tässä maksettu joku muu lisä? Kiinnostava kohde siis tämäkin, jos kohta oma tietämykseni ei riitä suoraan sen kokonaisuuden täydelliseen arviointiin. Kohde on myyty joskus aiemminkin, viime vuosina, yleisessä huutokaupassa, minulla on ainakin sellainen muistikuva.

Pikalentokuori Italiaan, kohdeselosteen mukaan vuodelta 1943, mutta suttuisista leimoista päätellen vuodelta 1942, meni kaupaksi alle 15 eurolla. Itse en saanut kohteen osalta taksaa laskettua tasan, joten jätin karkelot sen osalta muille koettavaksi. Lentokohteiden osastolla oli myytävänä lentona Jugoslaviaan 1947 kulkenut 7mk punainen ”carte postale” ehiökortti 3mk keltaisella lisämerkillä. Kohde meni kaupaksi 15 eurolla, nousten yli 100% seitsemän euron pohjistaan. Jugoslavia on parempi kohdemaa.

Lentopostikortti 7.12.1945 Hinnerjoelta New Yorkiin, USAan. M30 3/2mk keltainen ehiökortti ja 2kpl 3mk punaista leijonamerkkiä, yhteensä 9mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk + postikortin lentolisä Yhdistyneisiin Kuningaskuntiin (24.10.1945 – 31.12.1947) 3,00mk = 9,00mk. Kohtalaisen vaikea kohde. Myytiin 40€ limitillä. Oikeudet kuvaan omistaa Lahden kerhon huutokauppa.

Huutokaupan minun mielestäni kiinnostavin M30 kohde oli 3mk / 2mk keltaisella päällepainama-ehiökortilla lisämerkein USAan lähetetty lentopostikortti vuodelta 1945. Kortilla oli kirjoitus ”By air to the United Kingdom”, joka siis tarkoittaa yksinkertaisesti, että ”lentona Yhdistyneisiin Kuningaskuntiin saakka” ja viittaa siihen, että kortti on kulkenut tämän jälkeen laivalla Yhdysvaltoihin. Samaan aikaan oli mahdollista maksaa myös kalliimpi lentomaksu koko matkalta Yhdysvaltoihin. Kuten hyvin tiedetään on posti Suomesta Yhdysvaltoihin kohtalaisen tavallista, mutta samaan aikaan tiedetään, että postikortit ovat vähemmän yleinen lähetyslaji kuin kirjeet, lisäksi pitää muistaa, että lähetyksen aikaan voimassa oli 6mk postikortin pohjataksa ja tietää, että Sodan jälkeen 1945 ei postikorttiposti ei ollut kovin yleistä. Lisäksi kun muistetaan, että kuuden markan pohjataksaisia lähetyksiä lentona Euroopan ulkopuolelle tunnetaan vain kourallinen, tullaan lopputulokseen, nämä asiat ynnäämällä yhteen, että kyseessä onkin kohtalaisen vaikea lentokohde. Tämän oli myyntiin jättäjä selvästi tiennytkin, koska limitti oli asetettu 40 euroon. Lisäksi tietysti on huomattava, että sille, joka M30 ehiöitä keräilee, on kyseessä aikamoisen hyvä kohde tälle päällepainamaehiölle. Oli miten oli, ei tämä kohde herättänyt juuri minkäänlaista intoa ostajissa, se jäi myymättä huutokaupan aikana ja näköjään on mennyt kaupaksi jälkimyynnissä – sinänsä mielenkiintoista, sillä kohde oli erittäin hyvä ja erityisesti lentopostikokoelmiin sopiva. Lentopostikokoelmissa tulee mielestäni näyttää eri reittien osalta eri taksamahdollisuuksia – kun puhutaan vaikeammista pohjataksoista saadaan ”nopeasti vaikeutta lisää”, kun pystytään näyttämään jo valmiiksi vaikealle kohteelle variaatiota.

Summa summarum: Lahden kerhon huutokauppa ei jättänyt täysin kylmäksi, mikä on tietysti mukava asia. Kesä näyttää saapuneen, seuraavana vuorossa onkin ruohon leikkuu, sillä piha näyttää tällä hetkellä sen verran safarilta, että kohta tulee kaupungilta huomautus, ellei asialle tapahdu nopeasti jotakin.

JFP, Huutokortti ja SFP huutokaupat, 5/2019

By

Toukokuun huutokauppasuma alkoi purkaantua ja ensimmäisenä asialla oli Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa. Tyypillisesti en ole osannut tältä huutokaupalta odottaa ihmeitä, enkä odottanut tälläkään kertaa. Ihmeitä ei M30 rintamalla ollut myöskään tarjolla. Myytävää kuitenkin M30 osastoilla oli yhteensä noin 35 kohdetta, joista pääosa filateliaa. Kympin alimmalla lähdöllä myytävänä löytyi loistoleimattuja merkkejä ja postituoretta. Mukana oli myös 10p merkin horisontaalinen siirtymä, joka myytiin kympillä. Postihistoriaosastolla oli tarjolla vain neljä kohdetta, joista yksi meni kaupaksi – tämä yksi oli automaattimerkkejä ja automaattimerkeillä lähetetyn kirjeen sisältänyt erä, joka myytiin 50 euron limitillä.

10p harmaa siirtymä. Myytiin kympillä. Oikeudet kuvaan omistaa Järvenpään Filateliapalvelu Oy.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta ei sen enenpää kerrottavaa olekaan, mutta ei hätää, sillä voimme siirtyä ruotimaan 18. Forssan Kerhon Huutokortti-huutokauppaa. Huutokortissa oli tällä kertaa yli seitsemänkymmentä M30 kohdetta kaupan. Pääpaino oli voimakkaasti postihistorian puolella, jos kohta muutamia filateliakohteitakin myytävänä oli – pääasiassa numerokuusiloita. Postihistoriatavara oli aika tavallista, mutta joukossa oli mukana muutamia hiukan kiinnostavampiakin lähetyksiä. Kotimaassa kulkenut vakuutettu toisen painoluokan kirje, joka oli maksettu yksin 30mk linja-auto merkillä nousi limitistään aina n. 25 euron hintaan saakka – kohde oli lähestulkoon ainoa, jonka hinta lähti nousuun. Kyseessä on hiukan parempi yksittäiskohde.

Postikortti, johon lähettäjä on piirtänyt kuvan. Helsingistä 12.12.1942 Tukholmaan, Ruotsiin. M30 2mk keltainen ja 1mk vihreä, yhteensä 3mk. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942 – 31.8.1945) 1,00 + painotuotteen (per ) lentolisä Pohjoismaihin (per 20g) 2,00mk = 3,00mk. Hyvä taksa. Oikeudet kuvaan omistaa Huutokortti huutokaupat.

Ruotsiin lentopostissa vuonna 1942 lähetetty postikortti, jolla ei ole kirjoitusta, eli painotuote myytiin neljän euron limitillä. Kortti oli Suomessa sotasensuurin tarkastama ja siihen oli lähettäjä piirtänyt mielestäni kohtalaisen taidokkaasti kuvan. Lentopainotuotteet ulkomaille vuonna 1942 ovat kohtalaisen vaikeita kohteita ja kyseinen taksa, vaikkakin lähetettynä Ruotsiin, ei ole yleinen. Neljällä eurolla kyseessä on hyvä kauppa – veikkaan, että kortti ja kuva hämäsivät lentopostikeräilijöitä sen verran, että taksan tarkistus jäi puolitiehen. Kaiken kaikkiaan aika kiva kohde!

Päivitys: MUTTA SITTEN… ostin tämän kohteen ja odottelin sitä innolla, kohde saapuikin ja kurkistin heti sen kääntöpuolen. Surkea tosiasia on, että kohteen toinen puoli sisältää viestin, joka tekee siitä postikortin ja sitä kautta väärätaksaisen. Tässä näemme, että kohdeselosteessa pitäisi vähintäänkin lukea, että onko korteilla tekstiä tai mielellään olla kummastakin puolesta kuva. Tämä on erityisen tärkeää postihistoriakohteiden osalta, sillä taksojen määrittäminen tarkasti on mahdotonta ilman, että kohteen kaikki atribuutit ovat näkyvissä. Kohteen hinta oli 4 euroa ja en jaksa sitä lähteä takaisin lähettämään ja kinuamaan rahojani Forssasta takaisin, mutta hiukan kismittää. Olisi taas kerran pitänyt kysyä kuva toisesta puolesta.

Postikortti Helsingistä 6.12.1940 Poseniin, Reichsgau Wartherlandiin, Saksaan. Suomen sensuuri, M30 2mk karmiini single. Taksa: Postikortti ulkomaille, Saksaan (1.11.1936 – 31.3.1942) 2,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Huutokortti huutokaupat.

Muutakin mukavaa oli tarjolla, nimittäin erityisesti postihistorialliselta kannalta kiinnostavaa ja muodoltaan tämä kiinnostava oli Saksaan, Puolalta valloitettuun osaan, Posenin kaupunkiin lähetetty postikortti vuodelta 1940. Kun asiaa hiukan tarkemmin mietitään huomataan, että Posen on nykyään ja oli ennen miehitystä nimeltään Poznan ja oli siis osa 1939 miehitettyä Puolaa. Posen toimi saksalaisen hallintoalueen ”Reichsgau Wartherland” pääkaupunkina – Wartherland tulee Warta-joen nimestä – Poznan on tämän joen länsirannalla. Tämä postikortti ei muuten olekaan mitenkään erikoinen, sillä se on maksettu tavallisella 2mk karmiinilla M30 merkillä ja kyseinen postikortin taksa on yleinen. Mutta, kun kyseessä on hiukan yli vuosi aikaisemmin Saksaan liitetty alue on tämä postihistoriallisesti hiukan parempi kohde.

Kuva: Lonio17 – Own work, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=31996938

Yllä olevasta kartasta voidaan nähdä Posenin sijainti suhteessa Saksan vuoden 1939 valtakunnanrajaan ja suhteessa muuhun miehitettyyn Puolaan. Mielestäni juuri tällaiset asiat ovat postihistoriassa mielenkiintoisia ja näihin liittyvä hyvä puoli on se, että tekemällä hiukan töitä voi löytää edullisesti kiinnostavia ”johonkin tarinaan” sopivia kohteita. Kohteen lähtöhinta oli viisi euroa ja sillä se myytiin.

Suomen Filateliapalvelun 114 huutokauppa täydensi tämän kolmen huutokaupan triplan kahteen päivään. Tällä kertaa myytävänä oli viitisenkymmentä kohdetta M30 osastolla. Näistä suuri määrä filateliakohteita, joiden joukossa paljon numerokuusiloita. Suurin osa tavarasta meni kaupaksi, mikä on tietysti mukava asia. Pitkästä aikaa useamman numerokuusilon hinta lähti nousuun ja tavara ei mennyt pelkästään lähtöhinnoilla kaupaksi. Filateliapuolella mielestäni kaikkein kiinnostavin kohde oli 6mk oranssin merkin hyvä siirtymäpari.

6mk oranssin merkin siirtymänelilö. Vaikea kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kohteessa oli arkin reunassa olevassa ilmeisesti ollut liimake, jonka jälki oli kohtalaisen selvästi nähtävissä, mutta se ei mielestäni pilaa kohdetta. Näitä 6mk oranssin siirtymiä tunnetaan vain muutamia, joten kyseessä on hyvä filateliakohde. Limitti oli asetettu 40 euroon, josta kohde nousi 55 euroon – hinta oli mielestäni halpa. Päällepainamamerkin 1,25mk/50p lähes loisto sai kiinnostusta ja huutoja osakseen, merkin hinta kipusi parin kympin pohjista aina 79 euroon saakka. Tämän merkin loistot ovat niitä hiukan vaikeampia kohteita.

Lähetyksiä oli tällä hetkellä myytävänä vähän hintsummin, vain kuusi kohdetta. Kotimaan kohteista kiinnostavin oli vakuutetun paketin kortti, jolla maksu oli suoritettu käyttämällä 10p harmaata lumppusellupaperin merkkiä. Kuten Kaupin M30 raamatusta voidaan lukea (tai LaPen luettelosta) painettiin LSP paperille vain puoli miljoonaa 10p merkkiä ja näin ollen kyseessä on ”laskennallisesti” ihan hyvä kohde. Sellupaperiset merkit ovat kuitenkin vielä astetta vaikeampia – lähtöhinta 20 euroa oli paperia ja kohde nousi 27 euroon saakka. Viroon menneet kaksi postikorttia, toinen laivalla ja toinen lentona, jotka myytiin samassa erässä eivät nousseet parin kympin pohjista, lentopostikortit Viroon ovat parempia lähetyksiä.

Kolmen ”sinisen” lähetyksen erä, joista yksi oli 4½mk merkin singlenä lähetetty kirje Sveitsiin myytiin 56 eurolla, tämä on aika lähellä halvinta 4½mk singleä, minkä olen nähnyt, ja vielä pari muuta lähetystä samaan hintaan! Olen jo jankuttamiseen asti kertonut siitä, että 4½mk singlejä tunnetaan se noin 40 kappaletta, mutta se ei tarkoita, että kyseessä on trivialiteetti. Asian voi laittaa mielessään järjestykseen, kun miettii sitä, että 500 kpl painettu ja takuulla kaikki kappaleet tallessa oleva Barkov merkki myytiin tässä huutokaupassa hintaan 525 euroa + huutoraha. Sillä summalla olisi saanut noin 9 kappaletta näitä pikkukivoja lähteyksiä…. voi voi kun sattuu päähän… taas.

Kolmen sodanaikaisen lähetyksen erä Lounais-Afrikkaan. Myyntihinta 44 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Paremmat kolme sodan aikaista Lounais-Afrikkaan lähetettyä maapostikuorta myytiin vähän yli neljällä kympillä. Kuorissa oli Etelä-Afrikan sensuurit ja ne olivat kulkeneet Moskovan kautta Kairoon, josta eteenpäin Itä-Afrikan reittiä Etelään. Erittäin hyviä sodanaikaisen postin keräilijöille, mutta kilpailua ei varsinaisesti syntynyt – hieman yllätti, hyviähän nuo ovat ja halvalla meni.

Suomen Lasten Posti leikkilaatikko, myytiin 20 eurolla. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Lopuksi huomoin oikean M30 erikoisuuden, nimittäin myytävänä olleen Suomen Lasten Posti leikkilaatikon, jossa oli ”aitoja” M30-leikkimerkkejä ja ehiöitä. Pohdin kauan tämän ostamista, mutta mielessäni soivat vaimoni sanat ”älä vaan osta lisää mitään tauhkaa”. Yleensä olen saanut vaiennettua nämä skitsofreeniset äänet, jotka ovat useata keräilijää valvottaneet, mutta ei tällä kertaa…. laatikko jäi ostamatta, toivotan onnea ostajalle.

Tässä ei ehdi nyt levätä laakereillaan, kun huomenna päättyy Lahden kerhon huutokauppa. Kesää kohti kuitenkin mennään…