Järvenpään Filateliapalvelun 20 nettihuutokauppa päättyi 3.3. – mukana oli sekä M30 filateliaa, että M30 postihistoriaa. Kohteiden myyntiprosentti ei noussut uskomattomaksi, mutta myyntiä kuitenkin oli – etenkin parempien kohteiden osalta. Filateliapuolella oli mukana mielenkiintoisia tarttumia ja hammastesiirtymiä, joista mainittakoon ensimmäisenä 5mk keltaisen merkin numeropalalla oleva arkinreunaan tullut hammaste-erikoisuus. Hammaste-erikoisuus nousi 20 euron lähdöstä 29 euron myyntihintaan.
Mielestäni toinen siisti siirtymä oli 1½mk harmaan merkin nelilöllä oleva siirtymä, joka myytiin neljänkymmenen euron pohjahinnalla. Numerokuusiloita oli myytävänä ainakin 3mk tummanoliivista merkistä, ja kohteen hinta nousi aina 134 euroon saakka, sekä 1,25/50p keltaisen merkin kaksi kuusiloa, joiden hinta kipusi 66 euroon. Toinen näistä oli tyyppi I ja toinen tyyppi II. M30 20mk postitalo-merkin siisti tarttuma leimatun merkin takaa myytiin 29 eurolla.
Postilähetyksiä oli myytävänä yli kolmekymmentä kappaletta ja arvioni mukaan puolet niistä meni kaupaksi. Pääasiallisesti myytävänä oli aika tavallista tavaraa. Kotimaan kohteista mainittakoon tiedoksiantolomake, jolle oli mitätöity lunastusten maksamiseksi useita yläarvoja (mm. 300mk lentokone-merkkejä) – kohde myytiin lähtöhinnallaan 25 euroa.
Pohjoismaihin lähetetyistä ehkä mielenkiintoisin oli kohde numero 195, jonka seloste luki seuraavasti: ”1931 10 mk Saimaa vaaleanviol. 
Rek 18.12.31 Pietarsaaresta > Göteborgiin. Paino oli 465 gr. Taksa on oikea, paketti 8 mk ja kirjaus 2 mk. Erillinen kartonkikortti / etusivu. ollut lähetyksen päällä.” Tämä oli mielestäni hiukan huono juttu, koska itse en saanut taksaa täsmäämään Ruotsiin kulkeneeseen pakettiin. Jos kyseessä olisi ollut kirjattu pakettikortti Ruotsiin, olisi kyseessä ollut erittäin kovan harvinaisuuden kohde ja hinta olisi varmati kivunnut kovastikin. Tässä tapauksessa ei ole kuitenkaan paketista lainkaan kyse, vaan mielestäni kyseessä on painavassa kirjeessä kiinni ollut osoitelappu – myös taksa, joka painavalle kirjeelle sopii, osoittaa mielestäni tämän asian.
Nimittäin: Alle kilon painavan paketin taksa Ruotsiin (Mattilan taksakirjan mukaan, s. 98) oli 15.10.1931 asti 8,00mk, tämän jälkeen taksa nousi 11,00 markkaan. Kun kirjaamisen maksu Pohjoismaihin oli 1.12.1931 saakka 1,50mk ja sen jälkeen 2,00mk voisi paketin taksa olla, joko 9,50mk, 12,50mk tai 13,00mk, mutta ei 10,00mk. Sitä vastoin, 251-500g kirjeen taksa 1.12.1931 alkaen oli 8,00mk ja tämä täsmäisi kymppiin. Kun merkiltä kuitenkaan ei pysty lukemaan päiväystä erityisen hyvin, voidaan asiaa kuitenkin taksan alkupäivän perusteella arvioida. Merkkinä oli 10mk Saimaa vaaleanvioletti, eli ensimmäinen väri – kaiken kaikkiaan ihan kiinnostava kohde, jonka myyntihinnaksi tuli 37 euroa. Silti on todettava, että satuilu taksojen osalta on hiukan huonoa toimintaa.
Saksaan 1944 lähetetty kirjattu lentokirje oli laitettu myytäväksi 150 euron lähtöhinnalla. Kirjeellä oli 9mk postitalo-merkki yksin. Kuten tiedetään on vaikeaa löytää hyviä single kohteita tälle merkille. Tässä oli nyt tilanne, jossa ei ollut yksi näistä hyvistä kohteista. Syykin oli yksinkertainen ja selvä – kohteen taksa ei ole oikein. Oikein olisi nimittäin ollut 10mk.
Kuori oli avattu kummaltakin puoleltaan leikkaamalla – tämä oli ja on rahoituslaitoksiin lähetetyillä kirjeillä tavallista. Kohde oli hyvän näköinen ja siltä löytyi Suomen kuin Berlinkinkin sensuurileimaus. Mutta kuten todettu, kun ei ole oikein, niin ei ole oikein. Tässä tuli nyt ostajalle kallis ohilaukaus.
Muuta mainittavaa on, että 12/10mk päällepainamamerkki singlenä Ranskaan taksanmukaisella kirjeellä ei mennyt 20 eurolla kaupaksi, kaikilla oli sellainen jo kokoelmassaan. Kohde 214 oli 24mk ruskeanvioletti yksin lentokirjeellä USAan lähetetty kirje ja sen kohdeseloste luki seuraavasti: ”1948 24 mk lentokirje 
Helsinki 25.5.48 > USA. Lienee yhtä harvinainen kuin kirjattu kirje ulkomaille 24 mk:n merkillä.” – kohde ei 120 euron lähtöhinnalla mennyt kaupaksi ja hyvä niin, nimittäin vastaus selosteessa esitettyyn arveluun on, että ”ei tosiaankaan liene”… 24mk single kirjatulla kirjeellä ulkomaille on harvinainen kohde, toisen painoluokan kirje saman merkin singlenä ulkomaille on myöskin hyvä ja vaikea kohde, mutta lentokirjeitä 24mk singlellä tunnetaan useita, arvaan kolmisen kymmentä ja näin ollen kyseessä on vain ns. pikkuhyvä, jonka lähtöhinta voisi olla vaikkapa kymmenen euroa.
HTO huutokauppojen 53 kattaus päättyi päivää JFP:n huutokaupan jälkeen. Filateliapuolella myytäviä oli noin kaksikymmentä kohdetta ja postihistoriaa kuutisenkymmentä kohdetta. Filatelian osalta on sanottava, että myytävänä oli vain yksi kiinnostava kohde, 50p vihreän merkin arkki, jonka reunassa oli hammaste-erikoisuus. Muuten kaikki kohteet olivat hyväleimaisia merkkejä, joiden vähintään 10 euron lähtöhinta arvelutti ainakin minua…
Hammaste-erikoisuuden myyntihinnaksi tuli mielestäni vaatimaton 22 euroa, olisi voinut olla enemmänkin. Joku sai sopivasti tämän mielenkiintoisen kohteen.
Kotimaan postihistoriakohteista voidaan mainita kotimaan Lentopostikortti Rovaniemeltä Helsinkiin vuodelta 1951, joka myytiin 15 euron pohjilla. 50-luvulle tultaessa oli kotimaan lentopostikin yleistynyt. Siitä huolimatta lentopostikortit kotimaassa ovat hieman parempia kohteita. Toisen painoluokan painotuote 10mk ruskeanlilan leijonamerkin singlellä nousi arvoon arvaamattomaan, kun sen myyntihinta kohosi viidentoista euron pohjista aina 90 euroon saakka. Pidän hintaa aikamoisena.
Vaikka 10mk ruskeanvioletille on kohtalaisen vaikeaa löytää erinomaisia single-kohteita pidän toteutunutta hintaa aika kovana. Toinen korkealle noussut kotimaan ”kymppi” oli saantitodistuskirje 10mk violetillä merkillä vuodelta 1947, jonka hinta nousi yli 70 euron. Kahdella 6mk oranssilla maksettu postiosoitus vuodelta 1949 myytiin 81 eurolla ja 350g painoinen kotimaan lehtikääre yli 27 eurolla. Sensuurin mustaama leimaus 2mk punaisella merkillä maksetulla postikortilla nousi yli kolmen kympin. Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoisia kotimaan kohteita oli myytävänä – hintatasokin oli kohtalaisen korkealla.
Lauri Peltosen lähettämä kortti vuodelta 1942 Norjaan yksin 1,75/1,25 keltaisella merkillä oli tyylikkään näköinen ja leimattu sensuurin leimoilla niin kotimaassa kuin Norjassakin. Ao leimaus kertoo kortin tulleen sensuroitua Oslon sensuurissa. Hinta nousi hiukan yli 20 euron. Englantiin 1940 lähetetty englantilaisella sensuuriliuskalla suljettu talvisodan aikainen kirje meni kaupaksi 15 euron pohjillaan. Kirje oli lähetetty suomalaiselle laivalle. Muuta Eurooppaan mennyttä postia oli mm. 2mk päällepainamamerkin singlellä Saksaan lähetetty kortti, joka teki kauppansa yli 35 eurolla. Painotuote 6mk vihreällä leijonamerkillä Saksaan myytiin hiukan yli 27 euron huudolla.
Mannertenvälistä postia mielestäni myydyistä parhaiten edustaa Etelä-Afrikkaan 1936 lähetetty lentokirje. Ryppyisyydenstään huolimatta tämä yli 80-vuotias on hyvä esimerkki kaukomaihin lähetetystä lentopostista. Kuoren hinta nousi kympin lähdöstä 27,50 euroon.
Yhdysvaltoihin lähetetty posti, mm. lentopostikortti vuodelta 1949 ja kaksi USA:ssa tullattua kirjettä myytiin pohjillaan 10, 20 ja 25 euroa – kaikki hyviä kohteita ja menivät sinänsä edullisesti, että vaikka kirjeiden tullaukset USA:ssa eivät ole erityisen harvinaisia, ne eivät ole kohteita, joita aivan joka päivä tulee vastaan.
Kauniin näköinen 1,25/50p keltaisen merkin parilla Bermudalle lähetetty kirje vuodelta 1932 myytiin kovalla 133 euron hinnalla. Oma näkemykseni on, että jos takapuolella oli olemassa tuloleima, niin se olisi ehdottomasti pitänyt näkyä kohdekuvissa ja jos ei, niin… en halua miettiäkään. Kaiken kaikkiaan kaikki kaunis ei ole totta, toteaisin, jos tässä runolliseksi oikein ryhtyisin… Kuubaan kolmella 1mk vihreällä merkillä lähetetty painotuotekuori myytiin hiukan yli 25 eurolla. Muuten tämä oli hyvä, mutta lähettämisen aikaan taksa oli 2½mk. Kohdemaa on kuitenkin hyvä.