HTOn järjestysnumeroltaan 54. huutokauppa päättyi torstaina 20.5. Tällä kertaa mukana oli kohtalaisen runsaasti M30 kohteita, niin filateliaa kuin postihistoriaakin. Filateliaa kolmisenkymmentä ja postihistoriaa yli viisikymmentä kohdetta – eli huudettavaa lukumääräisesti oli paljon. Loistoleimaisia leijonamerkkejä oli myytävänä runsaasti ja halvimmat lähtöhinnat oli asetettu kymmeneen euroon kappaleelta. Monen merkin hinta nousi limitistä, osan vähemmän osan enemmän – hurjimpia nousuja nähtiin 8mk vihreän ja 20mk sinisen merkin yli neljän kympin nousseiden hintojen lisäksi 1½mk harmaan merkin hurjan 112 euron ylittäneen loppuhinnan osalta. Kohtalaisen kova hinta. Keltaisen 5mk merkin, jonka väri oli levinnyt painossa ”näyttävästi” hinta kipusi kuuteen kymppiin. Filatelia teki kauppansa hyvin, sillä myymättömäksi ei jäänyt montakaan kohdetta.
Postihistoriapuolella kotimaassa lähetetyistä lähetyksistä hinnannousua koki 1,25mk ehiökortti, jolle oli maksettu pikalisä 4mk – kortti oli kulkenut vuonna 1935. Hinta nousi yli neljän kympin. Sähkösanoman sisältänyt kuori kotimaan perustaksalla myytiin 33 eurolla ja erä kotimaan lentolähetyksiä vähän yli 15 eurolla – mukana erässä oli yksi kotimaan lentopainotuote M54 sekapostitteena. Näitä vastaavia on viimeaikoina liikkunut jonkin verran ja samaa vauhtia on tunnettujen kotimaan lentopainotuotteiden määrä kasvanut ja lienee tällä hetkellä noin viitisenkymmentä. ASEA firmareijitetty kotimaan postikortti meni kympin pohjilla ja aikamoisen vaikea postiosoitus 20mk sinisen merkin singlellä vuodelta 1952 myöskin pohjillaan 12 euroa. Mielenkiintoinen, mutta erittäin heikkoleimainen pikkupaketti 50mk Tammerkosken silta merkillä jäi 50 euron pohjillaan myymättä. Laatikko on hieno, mutta se on hyvin vaikea saattaa kokoelmakehysten sisälle. Myöskin 8mk violetti merkki ihan asiallisella siirtymällä kuorella jäi myymättä kympin pohjilla. Kuori ei ollut mikään ”morsian”, joten ehkä se pelotti ostajia.
Lentopostikortti Viroon vuodelta 1939 nousi aina 42 euroon saakka. Lentopostikortit Suomenlahden Etelä-puolelle ovat vaikeita kohteita kahdenvälisen taksan aikana, vaikka niitä jonkin verran liikkuukin. Toinen postikortti Viroon vuodelta 1940 myytiin kympin pohjillaan tämä oli seilannut Viron puolelle. 8mk leijonamerkki singlenä lehtikääreellä Ruotsiin myytiin myöskin kympin pohjilla. Saksan erikoistaksainen 2,75mk singlellä lähetetty kirje Itävaltaan, tai no siihen aikaanhan Itävalta oli osa Saksaa, jäi myymättä 25 eurolla. Kuori oli asianmukaisesti sensuroitu Saksassa. Aikoinaan tällaisista kuorista sai pulittaa vähintään tuplahinnan verrattuna tämänkertaiseen limittiin, mutta ajat ovat muuttuneet. Vaikka vastaavia on tullut jonkin verran esiin, ei näitä ensimmäisen Saksan erikoistaksa-ajan singlejä kuitenkaan puissa kasva vieläkään. Myöskään toisen taksa-ajan 3½mk oliivi single jäi myymättä – se tosin oli vähemmän yllättävää – kohde ei ole kovin harvinainen.
Sensuroitu kirjattu pankin kuori Englantiin vuodelta 1939 PC66 sensuurilipukkeella myytiin noin kahdella kympillä, postikortti Jugoslaviaan 2mk violetin singlellä nousi yli neljän kympin ja Unkariin 2mk punaisella merkillä vuonna 1940 lähetetty postikorttikin kipusi yli kolmen kympin. Argentinaan 25mk sinisen singlekuorella lähetetty kirje nousi vain 12 euroon, vaikka kohdemaa oli kohtalainen. Mielenkiintoinen oli 12mk punaisella leijonamerkillä maksettu postikortti vuodelta 1951, joka oli lähetetty Uuteen Seelantiin ja sieltä edelleen Australiaan. Vaikka kohde oli ”kokeneen” näköinen, niin pitkä oli sen kulkema matkakin ollut. Loppuhinnaksi tuli yli 60 euroa. Kallein M30 postihistoriakohde oli Lounais-Afrikkaan lähetetty lentokirje vuodelta 1946, josta kilvoiteltiin aina 65 euroon saakka. Tällä kertaa postikortteja oli paljon myytävänä. Ehiökortien osastolla oli myytävänä kaksi M30 ehiöiden paluukorttia lisämerkein, kumpikin teki kauppansa.
Kuten voidaan huomata mitään aivan erikoista ei tällä kertaa myytävänä M30 osastoilla ollut – ehkäpä siksi kävin kurkkaamassa mitä M17 osastolle kuuluu ja siellä oli kova ”pauke ja rytinä” kuten yleensä – kotkamerkin, M17 merkin ja Waasan mallin merkin epäpyhä kolminaisuus ulkomaille oli myytävänä vahvojen saatesanojen kera. Kohde nousi satasen pohjista yli kuuden sadan – minulle jäi tästä kohteesta hiukan filateelinen maku suuhun. Sitävastoin toinen kiinnostava kohde, M17 5 pennin merkin erittäin voimakas siirtymä ei ollut filunkia nähnytkään ja siksi kohteen hinta nousi yli neljän sadan euron. En muista nähneeni yksittäisestä M30 merkistä koskaan maksetun yhtä kovaa hintaa.
