malli1930.fi

HTO – JFP – SP

By

Syyskuussa päättyi kolme Philabid alustan huutokauppaa, HTO Huutokaupat näistä ensimmäisenä huutokaupallaan numero 67. Malli 1930 keräilijälle HTOn kohteiden joukossa on silloin tällöin ollut kiinnostavaa. Tälläkin kertaa oli yhtä sun toista nähtävää, vaikka mitään uskomattomia erikoisuuksia ei ollutkaan tarjolla. Filateliapuolella nähtiin mm. 1½mk punaisen merkin esittelyarkin vasemmasta alakulmasta leikattu hammastamaton pari. Kohteen hinta nousi kympin lähdöstä yli 25 euron. 15mk Olavinlinna-merkistä oli myytävänä leimaamaton nelilö, jossa hammaste oli jonkin verran siirtynyt (myyntihinta n. 25€) ja 100mk Helsinki merkistä oli myytävänä hyvän näköinen laskos. Laskoksen hinta nousi 56 euroon, mikä oli nykyhintatasoon verrattuna ihan hyvä hinta.

Laskos
Esittelyarkin kulmasta hammastamaton pari

Mitään sen ihmeellisempää filateliaa ei tällä kertaa myytävänä ollut. No kolmekin selkeästi kiinnostavaa kohdetta on ”ihan ok”. Postihistoriapuolella oli tällä kerralla aika hiljaista. Jollain tavalla kiinnostavan näköinen kohde oli 1937 Saksaan lähetetty lentokirje, joka oli alifrankeerattu. Kuorelle oli laitettu yhteensä neljä ja puoli markkaa merkkejä. Vuonna 1937 kirjeen taksa ulkomaille oli 3½mk ja lentolisä kahdeltakymmeneltä grammalta kaksi markkaa, eli yhteensä 5,50 mk. Kuorelle oli myös leimattu ”T” leima lunastuksen merkiksi ja punakynällä kirjoitettu ”1 2/3 c” lunastusmääräksi kultafrangeina sekä samasta syystä kuorella oleva lentolipukekin oli, ilmeisesti Saksassa, yliviivattu. Saksassa oli lyöty leima ”Nachgebuhr” eli ”jälkikanto”, mikä tarkoittaa lunastusta. Saksassa kuori on lähetetty edelleen. Ihan kiinnostava kohde, mutta ei kuitenkaan kanuuna. Tällä kertaa arvostusta löytyi tasan kympin verran, joka oli kohteen lähtöhinta.

Järvenpään Filateliapalvelun 33. huutokaupassa ei ollut juurikaan vaikeita tai erityisen kiinnostavia filateliakohteita. Muutamat kiinnostavat kohteet olivatkin postihistoriapuolella. Ruotsiin 1953 pikana lähetetty lentopostikortti nousi kympin pohjista 19 euroon. Tällainen kortti on sopiva kuvaamaan 1950-luvun kasvanutta lisäpalvelujen ja lentopostin käyttöä. Muuta kiinnostavaa oli lentopostin osastossa myynnissä ollut lentopostikortti vuodelta 1936 Sveitsiin. Sen ostaja sai pohjahinnalla, eli kympillä.

Myytävänä oli myös muutamia tiedustelulomakkeita, joiden joukosta tämänkertaisen huutokaupan toiseksi kiinnostavin lähetys löytyi. Kyseessä oli 1940 elokuussa Yhdysvaltoihin lähetetty paketin tiedustelu. Mielenkiintoisen tästä lomakkeesta tekee se, että sen lähettämisen aikoihin Suomen ja Yhdysvaltain välinen postiyhteys kulki Siperian kautta. Ensin mentiin Moskovaan, josta Siperian rataa pitkin Vladivostokiin ja sieltä Japanin kautta Yhdysvaltain Länsirannikolle. New Yorkiin saakka kuljettiin junalla, Pohjois-Amerikan halki. Paketti jota tiedusteltiin oli lähetetty 9.5. ja on saattanut kulkea Petsamon kautta.

Siperian kautta USA:an kulkenut paketin tiedustelu

Ilmeisesti asiasta oli jotakin hajua, koska tämä tiedustelu nousi 36 euroon, mikä sinänsä ei ole erityisen korkea hinta kohteesta, jolla on hyvä tarina. Muitakin tiedusteluja oli myytävänä, mm. sodan aikana 1942 Saksaan lähetetty tiedustelu, jonka hinta jäi 16 euroon. Sodan aikaiset tiedustelut ulkomaille eivät ole aivan jokapäiväisiä.

Malli 1954:n osastossa oli myytävänä muutamia pakettikortteja, joista parilla oli myös M30 merkkejä postimaksuna. Yksi näistä paketeista oli tämän huutokaupan helmi, nimittäin Ruotsiin 1955 lähetetty paketti, joka oli edelleen lähetetetty Belgiaan. Mikäli pakettien vastaanottajaa ei löydetty, lähetettiin paketti käytännössä aina takaisin lähettäjälle. Tässä tapauksessa Ruotsin postihallinto on ollut hövelillä päällä ja paketti on pistetty eteenpäin. Eteenpäin lähetetyt paketit eivät ole yleisiä ja kun myyntihinnaksi tuli 23 euroa saa myyjä olla hyvin tyytyväinen ostokseensa. M30 merkkien osalta paketilla löytyy 100mk ja 35mk merkit – hyvää siis voi saada halvalla!

Harvinainen eteenpäin lähetetty paketti

Muutkin paketit, joista kaksi lentopakettia, jäivät halpoihin hintoihin. Ilmeisesti ei ymmärretty, että kyse oli hyvistä kohteista tai sitten M54 osasto oli näille pakettikorteille huono myyntipaikka. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että M54 keräilijöillä vastaavia löytyy.

SP Lehden huutokauppa 120 oli viimeinen kolmesta Syyskuun huutokaupasta. M30 osastolla oli myytävänä sekalaista seurakuntaa, aivan tavallisesta loistoleimaisesta materiaalista aina erittäin harvinaiseen kirjattuun ulkomaan asiakirjalähetykseen asti. Mielenkiintoisia hintoja nähtiin ainakin 1½mk hyvän siirtymän osalta (toteutunut hinta 71 euroa), 50/40p lisäpainamaerkin loisto nousi 37 euroon ja 16mk linja-auto merkin hyvä loisto 49 euroon. M30 3mk harmaan merkin loiston sai 28 eurolla ja 6mk vihreän loiston 31 eurolla. Nämä ovat hyviä hintoja myyjälle.

Postihistorian osalta hyvät kohteet olivat harvassa. Ainoa parempi kohde oli kuitenkin sitäkin parempi. Kyseessä oli erittäin harvinainen kirjattu ulkomaan asiakirjalähetys, jonka oli lähettänyt patenttitoimisto Kolster Yhdysvaltoihin vuonna 1938. Kuten muistamme, oli asiakirja oma lähetyslajinsa ja sillä oli oma taksansa. Kysymyksessä ei ole kirje, koska asiakirjalähetyksen läppä piti jättää auki. Asiakirja kuuluukin painotuotteiden kanssa samaan kastiin. Asiakirjojen ensimmäisen painoluokan taksa oli useina vuosina yhtä suuri kuin kirjeen ensimmäisen painoluokan taksa, mutta asiakirjana ensimmäinen painoluokka ”kesti” paljon enemmän grammoja, vuonna 1938 350 grammaa, siinä missä kirjeen ensimmäinen painoluokka päättyi 20 grammaan. Asiakirjalähetykset ulkomaille ovat harvinaisia ja lisäpalveluilla, kuten kirjauksella ne ovat erittäin vaikeita.

Harvinainen kirjattu asiakirjalähetys ulkomaille. Taksa: Asiakirja (-350g) ulkomaille (1.11.1936–30.9.1942) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-1.10.1942) 2,50mk = 6,00mk. Läpikäynyt tullitarkastuksen Yhdysvalloissa.

Asiakirjoista täytyy jotenkin käydä ilmi, että ne ovat asiakirjoja, sillä taksathan tosiaan stemmaavat kirjetaksan kanssa yhteen. Tällä kohteella asia on harvinaisen selvästi ilmaistu kirjoituskoneella kirjoitetulla tekstillä ”X-Band. Handlingar.” eli ”Ristiside. Asiakirjoja.” Asiakirjoja tyypillisesti lähettivät lakiasiaintoimistot ja esimerkiksi juuri patenttitoimisto, kuten tässä tapauksessa. Voipi olla, että kohteen huutokauppaan jättänyt henkilö on ollut kuuntelemassa eräänkin Liiton sanktioiman esitelmöitsijän esitystä, jossa asiakirjoista kerrottiin. Jos näin on, on esitelmä selvästi ollut hyödyllinen! Lähetykselle oli laitettu 50 euron lähtöhinta, josta sen hinta nousi aina 144 euroon saakka, eli asia sai ”kannatusta” lähes kolminkertaisesti lähtöhintaan verrattuna. Meklari oli ymmärtänyt kuvata kohteen taustapuolen, josta kävi ilmi neljän leiman voimalla kohteen kulkeminen Yhdysvaltoihin. Kun kysymys on hyvästä kohteesta on tärkeää, että tausta kuvataan – hinta nousee, kun voidaan varmistaa, että kohde on aidosti kulkenut ja perille mennyt.

Aika menee nopeasti, suorastaan vilahtaa. Kävin syyskuussa vierailemassa Lappeenrannan kerhossa ja pidin esitelmän ja kuun viimeisenä päivänä ehdin vielä Suomen Filatelistiseurankin vieraaksi, jossa esitelmäni aiheena oli Siperian kautta kulkenut posti. Minulla syyskuu jäi selvästi plussan puolelle, sen verran paljon sain aikaiseksi! Lokakuussa vuorossa ovat Hellman huutokaupat ja Tanskassa pidettävä Hafnia 2024 näyttely sekä Helsingissä järjestettävät Kirjamessut, joiden yhteydessä tietysti postimerkkimessut, joiden yhteydessä Filatelistiliittokin on esillä. Muistetaanpa vielä Marraskuun alussa oleva Forssan keräilytapahtumakin. Kiirettä tässä taitaa tulla lokakuussakin!

Jatkan vielä vähän (nyt on 3.10.2024) edellisestä, sillä vierailullani SF:n kerhoiltaan eräs keräilijätuttu löi kouraani M30 kohteen, joka on mielenkiintoisen näköinen. Kysymyksessä on vuonna 1937 Turusta Italiaan lähetetty lentokirje. Kirjeelle on laitettu kaksi 3mk merkkiä ja ne on leimattu 17.3.1937. Lähettämisen aikaan kirjeen taksa oli 3½ markkaa 20 grammaan saakka ja lentolisä 2mk jokaista 20 grammaa kohti. Mikäli kyseessä olisi ensimmäisen luokan kirje, olisi asia sitä myöden selvä – tässä olisi 50 penniä ylitaksaa ja kirje lentäisi ”tyytyväisenä” Italiaan. Sitten käänsin kirjeen, toisella puolella oli mitätöity 3½mk sininen leijonamerkki. Leimasta kävi pienen tutkimuksen jälkeen ilmi, että se oli mitätöity 21.3.1937 ja paikkakunnaksi arvioin Helsingin, sillä se käy järkeen… nimittäin Helsingissä oli ulkomaan vaihtopostikonttori. Leima on sen verran suttuinen, että on mahdotonta sanoa mitä siinä lukee – voi olla, että kyseessä on myös Turku. Se mikä hiukan ihmetyttää on, että leima selvästi on 21. päivä, ja alkuperäinen leimaus 3mk merkkien päällä on 17. päivä… neljä päivää on mennyt johonkin. Joka tapauksessa, vaihtopostikonttorissa (kaupungista riippumatta) kirje on ilmeisesti laitettu puntariin ja se on todettu painavammaksi kuin 20g, mikä on johtanut siihen, että konttori on lisännyt kuorelle sinisen 3½mk merkin. Merkkejä on siis yhteensä 6+3½mk eli 9½mk ja tämä täsmää toisen painoluokan (21-40g) kirjeelle, jonka taksa oli (1.11.1936–30.9.1942) 5,50mk sekä kaksi 20g lentolisää (30.4.1928-30.9.1942) tähän päälle yhteensä 4mk ja näistä tulee 9½mk. Näin taksa täsmää ja vaihtopostikonttori on tehnyt filatelistisen palvelulksen luoden oikeataksaisen lähetyksen sen lisäksi, että keräsi postilaitokselle ylimääräiset markat pyörimästä. Turkuun lähti jälkitaksoituspyyntö… No, matkaan tämä siis on lähtenyt joko Turusta tai Helsingistä ja kuten muistamme vuonna 1937 toimi ulkomaille ympärivuotinen lentoyhteys kumipyöräisillä koneilla. Reitti Suomesta ulkomaille käytti lentolinjaa Tallinna – Helsinki – Turku – Tukholma joka lennettiin joka päivä klo. 14.25 Helsingistä ja saapui Tukholmaan kello 16.00. Juuri tämä asia sai minut hiukan pohtimaan, että mahtaako suttuinen leima sittenkään olla Helsinki, koska mitä järkeä olisi ollut lähettää kuori Helsinkiin, jotta se lentäisi Turun kautta Tukholmaan… Noh, oli miten oli. Tukholmasta kuori lähti samana iltana klo 19.00 yölento reitillä Tukholma – Kööpenhamina – Hannover – Berliini, jossa oltiin perillä 04.35 aamuyöstä. Lentoyhteys Berliinistä jatkui Roomaan, jonne saavuttiin 15.45. Kirje on ohjattu Maceratataan kaupunkiin Le Marchen maakuntaan Keski-Italiaan. Maceratassa on yliopisto, jossa on ainakin aikoinaan voinut opiskella myös suomea, kuulin tämän faktan eräältä opiskelukaveriltani aikoinaan Italiassa.

Maceratasta ei kuitenkaan vastaanottajaa ole löytynyt ja syyksi on ilmaistu ”non reclamé” eli ei noudettu. Takaisinhan kirje on sitten lähetetty ja noutamattomuuden merkiksi on lyöty useita leimoja. Lipuke ”al mittente” eli ”lähettäjälle” on täytetty syyn ja palautusmaan osalta. Takaisin Suomeen kirje on tullut toukokuun alussa (Turku 5.5.1937) ja alun perin Turun osoitteella lähetetty kirje on ilmeisesti lähettäjän muuton takia ohjattu Alastaroon (6.5.1937). Kirjeen takana on myös Italialainen leima, mutta se on lähes mahdotonta lukea – siinä kuitenkin lukee Macerata ja ehkäpä 31.3.1937, eli päivä jona kirje lienee lähetetty takaisin Suomeen.

Ei siis mitään ihmeellistä kyseessä, mutta kuitenkin aika mielenkiintoinen kirje ja paljon erilaista tästäkin pystyy raapaisemaan. Kiitoksia kohteesta lahjoittajalle!!

Sinetti 140. – Syyskauden avaus

By

Pitkän ja loppupäästään ei niinkään kuivan kesäkauden lopun alkua kuvastaa suuri määrä käynnissä olevia huutokauppoja. On ikäänkuin suuria määriä patoutunutta myyntitarvetta purkautuisi markkinaan kerralla! Ensimmäisenä pelin avasi Sinetti Postin 140. huutokauppa.

Sinetti Postin luetteloissa ei aina ole ollut M30 keräilijälle ostettavaa tai edes kiinnostavaa katseltavaa, mutta ajoittain huutokaupassa on ollut tarjolla ns. pikkuhyviä. Näin oli tälläkin kertaa, vaikka filateliapuolella myytävistä M30 kohteista ei yksikään saanut minussa aikaan minkäänlaista reaktiota. Kiinnostavuus keskittyi tällä kertaa postihistoriapuolelle.

Paikalliskirjeiden taksat ovat osa taksakokoelmaa ja postihistoriallisesti niiden joukosta löytyy joitakin vaikeita kohteita ja mielenkiintoisia single käyttöjä. Tällä kertaa myynnissä oli 24mk ruskeanvioletin leijonamerkin singlekäyttö kirjatulla paikalliskirjeellä. Tälle 24mk merkille paras käyttö on ulkomaan kirjattu kirje, joka on harvinainen tapaus – tällaisia kirjattuja paikalliskirjeitä tunnetaan kyllä, mutta kyseessä ei silti ole aivan mitätön kohde. Kirjeen lähtöhinta oli 5 euroa ja sillä se myytiin.

Vapaakirje postiennakolla, vain postiennakkomaksu maksettu. Lähetetty Pielavedeltä Kuopioon, päivämäärätieto heikosti näkyvissä. Taksa luultavasti: Postiennakko 50-100mk (1.1.1935 – 31.8.1942) 2,50mk. Singlekäyttönä ihan ok 2½mk merkille. Kaikki oikeudet kuvaan kuuluvat Sinetti Posti huutokaupoille.

Kotimaan taksoista mielenkiintoinen oli 2½mk sinisen merkin singlekäyttö postiennakko-osoitekortilla yksin. Mielenkiintoisen kohteesta teki se, että merkillä oli maksettu vain postiennakko – kyseessä oli nimittäin postiennakolla lähetetty vapaakirje, joka siis itse kirjeen maksun osalta oli maksuvapaa ja merkillä on maksettu vain postiennakkomaksu. Tällaiset ”vain lisä maksettu” kohteet ovat kiinnostava knoppi mihin tahansa postihistoriakokoelmaan. Jos kohta postiennakko vapaakirjeellä tai vapaapaketilla on siitä vähemmän harvinaisesta päästä on se kuitenkin hyvä esimerkki tästä asiasta. Kohteella oli lähettäjän, Pielaveden Tuomiokunnan, suttuinen leima mutta muuten se oli siistin näköinen – itse asiassa leimakin tuo siihen vain hiukan lisää uskottavuutta. Vitosen lähdöllä kohde jäi jälkimyyntiin.

Pohjoismaihin kulkenutta postia oli jonkin verran myynnissä, mutta minun silmääni ei sattunut mitään erikoisenpaa.

Haminasta 22.3.1948 Wieniin Itävaltaan lähetetty kirjattu kirje. Sensuroitu itävaltalaisen kirjesensuurin toimesta. Taksa: Kirje -20g ulkomaille (1.7.1947 – 31.10.1949) 15,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.7.1948 – 31.10.1949) 15,00mk = 30,00mk. Siisti yksittäiskäyttö. Kaikki oikeudet kuvaan kuuluvat Sinetti Posti huutokaupoille.

Eurooppaan kulkeneiden lähetysten joukossa oli muutamia kiinnostavia, joista nostan ensimmäisenä esiin Itävaltaan vuonna 1948 kulkeneen kirjatun kirjeen, joka oli maksettu vain 30mk linja-auto merkkiä käyttäen. Kuori oli sensuroitu itävaltalaisen sensuurin toimesta. Pitää muistaa, että Itävallassa toimi liittoutuneiden miehitys miehitykseen kuuluvine kommervenkkeineen. Itävallan miehitys alkoi vuonna 1945 elokuussa ja päättyi vasta noin kymmenen vuotta myöhemmin!! vuonna 1955 toukouussa. Tämä saavutettiin vasta pitkien neuvottelujen jälkeen ja Itävaltalaisten lupauduttua ”ikuisesti olemaan puolueettomia”. Viimeiset miehitysjoukot lähtivät vasta lokakuussa 1955.

Jaettu Wien, sektorit värikoodattuna. Paasikivi [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)]

Wien, pääkaupunki, oli jaettuna neljän miehittäjävallan kesken sektoreihin, ja kaupungin kartta tuolta ajalta näyttääkin lähinnä palapeliltä. Ei ole vaikeaa uskoa, että itävaltalaisilla ei ole näiltä ajoilta pelkästään hyviä muistoja. Postihistoriakeräilijät tietysti ovat kiinnostuneita eri sektoreille menneistä lähetyksistä ja eri miehittäjävaltojen tekemistä postisensuureista. Itävallan miehitysaikainen posti on osa toisen maailmansodan jälkeistä postin avautumista ja sen ”lieveilmiöitä”. Kohteesta oltiin kiinnostuneita ja sen hinta nousi yli kolmentoista euron kuuden euron lähdöstä.

Pikalentokirje Helsingistä 14.10.1953 Lontooseen, Englantiin. Englannin postin pikalähetystä osoittava leimaus. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952–31.5.1956) 25,00mk + pikalisä ulkomaille (1.1.1952–31.5.1956) 50,00mk + kirjeen lentolisä per 5g ulkomaille (1.7.1953 – 30.9.1957) = 3,00mk => harmi, että 25 ei ole kolmella jaollinen = Yhteensä jotain muuta kuin 100,00mk. Tämä olisi hyvä yksittäiskäyttö, jos taksa täsmäisi. Kaikki oikeudet kuvaan kuuluvat Sinetti Posti huutokaupoille.

Ehkä paras yksittäinen myytävänä ollut kohde olisi ollut vuonna 1953 Englantiin pikana lähetetty lentokirje, jonka postimaksu oli suoritetty käyttämällä yhtä 100mk Helsinki merkkiä – jos kohde olisi taksan mukainen. Nämä 100mk Helsinki-merkin singlekäytöt eivät ole aivan tavallisia ja ne ovat filateeliseen kokoelmaan sopivia kohteita kyseisen merkin kohdalle, ollessaan oikeataksaisia. Englanti ei ole paras mahdollinen kohdemaa, mutta englantilaisilla oli tapana leimata erilaisia leimoja ulkomailta tuleville kirjeille – kohteella olikin laatikkoleima ”express fee paid” joka siis viittaa maksettuun pikajakelumaksuun. Ilmeisesti tarkoituksena oli saada postimies ja postinkäsittely toimimaan ripeästi kirjeen suhteen. Tämä ”melkein oikein oleva satasen kohde” meni kaupaksi kuudella eurolla.

Kovinta M30 hintaa maksettiin YK-postin osastossa myynnissä olleesta Siinain pakettikortista, jonka hinta nousi aina yli 95 euron. Tästä kohteesta (tai itse asiassa aiemmin myydystä täsmälleen samanlaisesta) kirjoitin aiemmin jo tänä vuonna ja kerroin, että kyseessä on tekele ja vieläpä väärätaksainen sellainen – nimittäin kohteeseen ei olisi tarvittu lainkaan merkkejä, koska YK-postin taksa oli muuttunut leimauksen päivänä maksuttomaksi. Lisäksi tiedetään, että kyseessä on Siinain komppanian postitoimiston ensipäiväleima. Blogia lukemalla voi siis jopa säästää!

Kaiken kaikkian Sinetti Postin kauden avaus oli odotusten mukainen ja mukana oli mainittaviakin kohteita, joskaan ei mitään erikoista. Seuraava aktiviteetti harrastamisen saralla lienee visiitti Naantaliin seuraavaan Hellman huutokauppaan.

Tamcollect 2019

By

Tampereen Filatelistiseura Ry

Näin pääsiäisloman loppupuolella on hyvä palata pohtimaan 12.-14. huhtikuuta Tampereella järjestettyä vuoden 2019 suurinta kotimaista näyttelyä, Tamcollect 2019 tapahtumaa. Tapahtumahan järjestettiin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa, joka myös Pirkkahallina tunnetaan. Kuten arvata saattaa on messukeskuksessa tilaa ja niinpä Tamcollect tapahtumalla olikin erinomaiset puitteet tilojensa puolesta. Messukeskukseen käytiin sisään pääovista ja parkkipaikkojen osalta asia oli ns. kunnossa, vanhan lentokentän kiitoradalla oli tilaa ja vaikka parkkipaikat sijaitsevatkin pienen kävelymatkan päässä ei aurinkoisessa säässä ollut ikävää kävellä hallille. Itse saavuin jo näyttelyn ensimmäisenä päivänä perjantaina, jotta minulla riittäisi runsaasti aikaa tutustua kokoelmiin ja nähdä kauppiastarjonta.

Saapuessani huomasin oudon asian, nimittäin Info-koppi, josta minun oli määrä saada näytteilleasettajan statusta osoittava lippuni oli sijoitettu lipuntarkastuksen taakse, eli päästäkseen kopille joutui kulkemaan lipuntarkastuksen läpi. Tämä on hieman outoa, sillä jos saa lipun lipuntarkastuksen jälkeen on vaikeaa päästä saamaan lippu – kyseessä oli siis jonkinlainen Tamperelainen versio muna-kana ongelmasta, jonka ratkaisu onneksi ei ollut vaikea, sillä lippuja tarkastavat viehättävät neitokaiset eivät olleet ensimmäistä kertaa pappia kyydissä – hyvä näin.

Paikallisliikenne toimi moitteettomasti aivan Koskikeskuksen (Hotelli Ilves) edestä suoraan Messukeskuksen etuovelle. Bussia käytettiinkin ahkerasti.

Olin ajatellut, että jätän autoni näyttelyhallin parkkipaikalle ja liikun päivittäin Tampereen keskustasta näyttelypaikalle linja-autokyydillä, nimittäin Tampereella voi raitiotietyömaidenkin takia olla haastavaa löytää parkkipaikkaa. Tämä osoittautui täysin oikeaksi ratkaisuksi, varsinkin kun sain pelipaikalla kuulla, että saan paikoittaa veloituksetta, koska olen näytteilleasettaja. Odottamaton luksus saa aina mielen iloiseksi ja naaman messingille. Kun vielä ymmärsin, että asentamalla puhelimeeni Tampereen paikallisliikenteen ”Nysse tuli” aplikaation saan kokonaiset 50 senttiä alennusta paikallisbussin piletistä oli piheyteen ajoittain ajautuva psyykkeeni saanut multihuipentuman.

Sisään päästyään messuvieras saattoi astua hyvin valaistuun halliin, jossa etualalla aukesi suuri määrä keräilymessujen pöytiä ja hallin halkaisevan seinäkkeen takana postimerkkiosasto. Kyseinen seinäke oli kohtalaisen typerä juttu, sillä se tehokkaasti esti suurta yleisöä kulkeutumasta tutustumaan näyttelyyn. Kun seinäkettä yritettiin saada heivattua kerrottiin, että joku oli ostanut siitä ilmoitustilaa ja tämä ei toteutunut. Kaiken kaikkiaan hölmöläisten hommaa, jossa kuitenkaan Tampereen kerholla ei ollut osaa eikä arpaa. Tämä seinä oli oikeastaan ainoa asia, mikä minulle jäi mieleen pienenä kauneusvirheenä, muuten Tamperelaiset olivat järjestäneet kaiken erinomaisesti – näyttelykehyksillä oli runsaasti tilaa ja valaistus oli kaikkialla hyvä.

Halliin oli tuotu mm. vanha entisöity postibussi, johon pääsi tutustumaan. Etualalla mm. Turun kerhon Ilpo Vesakari. Vasemmalla näkyy hiukan osastot erottanutta seinää.

Paikalla oli yli viisi ja puolisataa kehystä filateliaa ja postihistoriaa sekä lisäksi Pohjois-Hämeen Numismaatikkojen näyttely. Tyypilliseen tapaan eri kilpailuluokat oli sijoitettu luokittain, poislukien Tamperetta käsittelevät kokoelmat, jotka oli sijoitettu luokasta riippumatta yhdeksi kokonaisuudeksi. Näyttelyluettelo löytyy Tampereen Filatelistiseuran sivuilta. Tämä oli tietysti ymmärrettävää, koska kyseessä oli Tampereen Filatelistiseuran 100-vuotisnäyttely. Näyttelyn vetonaulaksi oli kehitetty jääkiekkoilija Aleksander Barkov omakuvamerkki, jota oli painettu ”vain” 500kpl. Merkkiä oli mainostettu Tampereella lehdistössä ja sitä kohtaa selvästi tunnettiin kovaa kiinnostusta, nimittäin merkkiä jonotettiin ahkerasti ja koko painos myytiin loppuun noin tunnissa. Barkov on tietysti lähtöjään Tampereelta, vaikka merkissä hän esiintyykin Florida Panthersin pelipaidassa. Hyvä keksintö tamperelaisilta. Merkki veti monia filateliasta muuten ehkäpä vähemmän kiinnostuneita tutustumaan myös näyttelyyn.

Kauppiaita oli mukana kymmenkunta, kaikki tapahtumissa kävijöille tuttuja, kauimpaa paikalle saapuneita olivat Aspbäck Ruotsista ja Juhani Kemi – kummankin tiskillä vietin aikaa ja kävin läpi lähetyksiä. Vaikka etsiskelinkin useita tunteja jäi haaviin tällä kertaa vain yksi M30 kohde, sadan markan Helsinki-merkillä lähetetty yksittäispostite lentokirje Yhdysvaltoihin. Olin tietysti tyytyväinen, koska kohde ei ole pilipali, vaan ihan kokoelmakelpoinen single. On selvää, että kuori on ”oikean turkulaisen” lähettämä, sillä siinä on selvästi propagandistisessa tarkoituksessa kieliriitamaisesti laitettu Helsinki väärinpäin. Kirjeessä oli sisältö mukana, useita arkkeja kirjettä – näin ollen paino n. 25g on uskottava, vaikka kuoren koko ei olekaan suuri.

Ainoa löytynyt M30 kohde. Toisen painoluokan lentokirje Turusta 16.9.1954 New Yorkiin, Yhdysvaltoihin. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 40,00mk + lentolisä (per 5g) Yhdysvaltoihin (1.7.1953 – 1.10.1957) 12,00mk*5 = 100,00mk. Hyvä single.

Malli 1930 keräilijälle näyttelyssä oli paljon nähtävää, useita M30 merkkejä sisältäviä kokoelmia ja allekirjoittaneen pelkästään M30 merkkeihin keskittyvä postihistoriakokoelma. Aloitetaan muista kokoelmista ja etunenässä perinteisen filatelian luokan kokoelmista. Jouko Kaartinen esitteli ”Suomen hammaste- ja painantaerikoisuuksia ennen vuotta 1963” viidellä kehyksellä ja mukana oli paljon myös M30 erikoisuuksia. En tutustunut kokoelmaan syvemmin tällä kertaa siitä yksinkertaisesta syystä, että en muistanut näin tehdä – tämä oli tietysti munaus, koska kokoelma keräsi 88 pistettä ja palkittiin kultamitalilla, saaden perinteisen filatelian osalta kolmanneksi korkeimmat pisteet.

Kutsuttujen luokassa Jussi Tuori esitti ”Kari Rahiala in Memoriam” kokoelmassa Rahialan keräilyalueen M30 ehiöitä – mukana oli oikeastaan vain parhaita kappaleita ja M30 ehiökeräilyn helmiä. Mestariluokassa John Godfreyn kokoelmassa oli joitakin erinomaisia M30 lentokohteita, mutta kuten olen aiemmin todennut, on kokoelmassa paljon huomautettavaa ja sitä kautta minun intoni katsella sitä oli hiukan himmeä.

Kehyksiä ja etualalla näyttelyekspertti Kari Lehtonen. Valaistus oli kaikkialla hyvä.

Postihistorian luokassa oli mukana 25 kokoelmaa. M30-mielenkiintoista tarjosi Harri-Alahonkolan 81p saanut paikalliskirjeen taksoja käsittelevä kokoelma, sekä Tuomas Juvosen 80p saanut lunastuksiin keskittyvä kokoelma. Ala-Honkola esitteli kuitenkin parastaan kultaa ja 85 pistettä saaneella ”Suomen onnettomuusposti”-kokoelmallaan, jossa on nyt kahteen kehykseen laajennettuna lisää potkua verrattuna entiseen ja paljon uusia kohteita. Minua jäi mietityttämään kokoelmassa se, että pitäisikö se levittää kolmeen tai jopa neljään kehykseen ja käydä onnettomuudet kuvien ja laajemman kertomuksen kanssa läpi paremmin. Lisäksi fonttikokoon ja kohteiden harvinaisuuden kertomiseen voisi satsata. Mielestäni Harrin kokoelma on loistava ja siinä on paljon potentiaalia, uskallan väittää, että tulevaisuudessa tämä kokoelma tulee rikkomaan 90 pisteen rajan.

Toinen erittäin hieno kokoelma, jonka potentiaalia ei suinkaan ole käytetty kokonaan on Esko Seitsosen esittämä ”Saksan vaikutus suomalaiseen kirjepostiin 1934 – 1950”, jonka Esko oli laajentanut neljään kehykseen. Nimensä mukaisesti kokoelma käy läpi Saksan valtakunnan nousun, uhon ja tuhon postilähetysten avulla Saksan vaikutusalueelta Suomeen ja Suomesta näille alueille kulkevien lähetysten kautta. Mukana on useita äärimmäisen vaikeita ja tarinaltaan raflaavia lähetyksiä, joiden täysi vaikeus ja tarina eivät suinkaan kokonaan aukea vihkiytymättömälle katselijalle. Itse olen saanut tehdä paljon töitä, jotta olen päässyt perille kaikista tai edes osasta niistä kommervenkeistä, joita Eskon kokoelma sisällään pitää. Tällä kertaa kokoelma sai 84 pistettä ja suuren kullatun hopean – tuomarit olivat kuitenkin arvostaneet kokoelmaa, näin päättelen sen perusteella, mitä Esko kertoi palautetekstissä lukeneen. Hiukan pyörittelin kuitenkin päätäni, kun kokoelma jäi pisteen päähän kullasta, vaikka parannusta edellisestä kerrasta olikin viisi pistettä.

  • Kokoelma kehyksissä
  • Kokoelman saama arvio

Postihistorialuokan korkeimmat pisteet, 90 pistettä ja ison kultamitalin sai tällä kertaa allekirjoittaneen kasaama ”Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps”-kokoelma, joka oli laajennettu viidestä kokoelmasta kahdeksaan. Kohteita kokoelmassa oli lukumääräisesti noin 85 enemmän kuin aikaisemmin ja kaiken kaikkiaan kohteita oli vaihtunut reippaasti yli sata. Materiaalia arvostettiin, koska kokoelma sai myös erikoispalkinnon juuri materiaalista. Olen hieman huono kehumaan omaa kokoelmaani, mutta se täytyy sanoa, että sen kasaaminen oli iso työ – kuten tietysti jokaisen kokoelman kasaaminen on. Muutos viidestä kahdeksaan kehykseen oli suuritöinen ja erityisesti yritin satsata siihen, että laatu pysyisi vähintään yhtä hyvänä kuin se oli aiemmissa viiden kehyksen kokoelmissa ollut – mielestäni onnistuin. Rehellisesti sanottuna parantamisen varaa on vielä, kahdeksan kehyksen rakentaminen työn ohessa kiireellisellä aikataululla näkyi hieman siinä, että en pystynyt tekemään kaikkea mitä olisin halunnut kokoelman ulkonäön uudistamiseksi, vaan loppujen lopuksi jouduin pitäytymään edellisellä kerralla käyttämässäni formaatissa. Tuomaripalautteessa todettiin, että kohteiden harvinaisuuden esiintuominen lähenteli tautologiaa, mikä tavallaan onkin aivan totta. Toisaalta niin paljon on ”harvinaistamisesta” puhuttu, että ajattelin olevan tärkeää jankuttaa asiasta ainakin riittävästi. Ajattelen, että kirjoitan toisen kirjoituksen muutamista mukana olleista uusista kohteista, jotka olivat näytillä kokoelmassa ensimmäistä kertaa.

Palmares – tuomariston puheenjohtaja Jukka Mäkinen kertoo tuomariston toiminnasta.

Näyttelyn Palmares järjestettiin Hotelli Ilveksessä lauantai-iltana ja sinne myytävänä olleet pääsyliput oli likipitäen kaikki saatu myydyksi. Illan aluksi Tampereen Filatelistiseuran puheenjohtaja Juha Valtonen piti puheen, jonka sisältö mielestäni lähti hieman laukalle, en lähde sen enenpää sitä spekuloimaan. Ilta oli miellyttävä ja siihen liittyi myös taikuriesitys, sekä live-taustamusiikki. Mainittakoon erikseen, että ruoka oli maittavaa ja sitä oli riittävästi. Illan aikana kaikkien kokoelmien pisteet ja palkinnot lueteltiin ja paikalla olleet palkittiin – näyttelyn tulokset löytyvät Tampereen Filatelistiseuran sivuilta.

Kaiken kaikkiaan Tampere näytti parastaan, keli oli loistava, puitteet erinomaiset, järjestelyt toimivat ja Palmaresjuhla onnistunut. Suuret kiitokset järjestäjille, tuomareille ja onnittelut 100-vuotiaalle Tampereen Filatelistiseuralle, vielä kerran.

SP-Lehti, Sinetti ja Huutokortti huutokaupat 2/2019

By

Helmikuun puoleen väliin päättyväksi ajoitetut kolme huutokauppaa päättyivät 14., 15. ja 18. helmikuuta. Kaikissa oli jotakin M30 keräilijää kiinnostavaa – rehellisesti sanottuna ei mitenkään erityisen paljon, mutta jotakin sentään. Ja jotakin on parempi kuin ei mitään. Ensin päättyi SP-Lehden huutokauppa, jossa ”M30 osastolla” oli myytävänä yhteensä parisen kymmentä kohdetta. Mukana oli sekä filatelia, että postihistoriakohteita.


Yllä: 100mk Helsinki merkin hammaste-erikoisuus. Myyntihinta 68 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.
Yllä: Kohde takaapäin kuvattuna. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Filateliapuolen kohteista sanottakoon, että myytävänä oli hammastamattomia liimoitettuja M30 merkkejä, jotka siis ovat aivan oikeaa asiaa ja edustavat niitä muutamia tapauksia, jolloin hammastamattomia arkkeja on päässyt painosta myyntiin asti. Myytävät merkit olivat 6mk punaisen ja 5mk violetin merkin parit sekä 5mk keltaisen merkin neliöt. Nämä ovat M30 filatelistille tarpeelliset kyseisten merkkien kohdalle, eivätkä siis edusta humpuukia. Kaikki leimaamattomat hammastamattomat menivät kaupaksi – limitit olivat 20 euroa ja korkeimmalle, 37 euroon nousi 6mk punaisen merkin pari, 5mk violetti pari myytiin limitillä. Mielestäni nämä ovat halpoja hintoja, koska näitä hammastamattomia pareja on ylipäätään mahdollista olla olemassa vain rajattu määrä. Hinnat kertovat siitä, että M30 filateliaa keräileviä ei ole kovin suuria määriä. Mielenkiintoisin myytävänä ollut filateliakohde oli 100mk Helsinki-merkin erikoinen hammaste, joka oli vino ja siihen liittyi ehkä paperin ryttyyn menemisen aiheuttama ”hammasteen hypähdys” merkin ala-oikeassa kulmassa. Lähtöhinnasta 10 euroa kohde nousi aina 68 euroon saakka.

Yllä: Helsingistä 7.8.1930 Bombayhin Intiaan lähetetty lentokirje. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925 – 31.11.1931) 2,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä Brittiläiseen Intiaan (21.11.1929 – 19.3.1932) 10,00mk = 12,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Postihistoriapuolella SP-lehti ei esittänyt erikoista, oikeastaan ainoa kiinnostava kohde oli Bombayhin, Intiaan 1930 lähetetty lentokirje, joka oli maksettu 2mk mustansinisellä leijonamerkillä ja 10mk vaaleanvioletilla 10mk Saimaa merkillä. Kuorella oli takana hyvät leimat, eli on selkeä asia, että kohde on aidosti kulkenut. 1930-luvun alun lentokirjeet kaukokohteisiin ovat parempia ja Intia on hyvä kohdemaa. Kohteen limitiksi oli laitettu 15 euroa, joka oli mielestäni sopiva limitti. Tästä innostuttiin enemmänkin ja kohteen hinta oli jo paljon ennen huutokaupan loppua ylittänyt sata euroa. Lopulliseksi huutohinnaksi tuli 164 euroa, joka mielestäni on jo kohtalaisen korkea. Kuten hyvin tiedetään, tarvitaan vain kaksi henkilöä, jotka kohteen haluavat… palavasti.

Sinetti-Postin 139. huutokaupassa oli M30 filateliapuolella leijonamerkkien osastossa oli myytävänä kuusi kohdetta, joista kaikki jäivät myymättä. Mukana oli mm. joitakin hiukan helpompia siirtymiä. Kuvamerkkikohteita oli myytävänä neljä ja näistä sentään kolme teki kauppansa. Kuvamerkkipuolella oli erä, jossa mainostettiin ”siirtymiä”, mutta yksikään erässä ollut merkki ei mielestäni ollut siirtymä, vaan kaikki olivat ns. ”huonoja keskityksiä” – siirtymässä pitää näkyä seuraava merkkikuva, mielellään suurelta osin.

Postihistoriapuolella kohteita oli myytävänä yli seitsemänkymmentä, lukumäärään mahtuu mukaan kaikenlaista. Sinetissä alhaisin lähtöhinta on viisi euroa, joka sekin on monelle myytävänä olleelle kohteelle liian korkea, nimittäin suuri osa kohteista on yhden tai kahden euron kohteita. Koko M30 postihistoriaosaston kohteista paras saattoi olla 24mk leijonamerkkisingle lentopostikortilla Englantiin vuodelta 1958. Kyseessä on ihan ok 24mk merkin kohde. Vitosen limitistä kohde nousi 7,70 euron hintaan, eli ei kovin korkealle.

Yllä: Siinailla 1957 leimattu pakettikortti. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti-Posti huutokauppa.

Kiinnostavin kohde Sinetti-Postin huutokaupassa oli Siinailla 1957 leimattu pakettikortti, jolle oli mitätöity M30 50mk Tampere-merkki ja M54 20mk punainen merkki. Kyseessä on siis suomalaisten YK-joukkojen postin pakettikortti ja oikeastaan siis suomalainen postitoimisto ulkomailla. Näyttää siis aikamoisen mielenkiintoiselta, kohteeseen liittyy kuitenkin yksi, jos toinenkin mielenkiintoinen asia, jota on syytä ruotia hiukan tarkemmin. Yksi niistä kävisi ilmi, jos muistamme, että kun on hiukkaakaan erikoisempia kohteita myytävänä, niin pitäisi aina olla kuvattuna kohteen toinen puoli, sillä silloin pääsee perille siitä, että mikä on ”totuus” eri asioiden takana, eikä tarvitse arvuutella. Kohteesta oli tosiaan kuvattu vain toinen (etu) puoli. Kiinnitin tähän asiaan huomioni, sillä muistelin nähneeni kohteen aiemminkin jossain ja kun hiukan kaivelin ensin muistini lokeroita ja sitten arkistojani, totesin, että tämä sama kohde oli myytävänä eräässä erässä Suomen Filateliapalvelun huutokaupassa toukokuussa 2018. Otin siitä ja sen taustapuolesta kuvankin tuolloin.

Yllä: Kohteen taustapuoli teksteineen. Kuva kirjoittajan ottama.

Kortin taustapuolelle on kirjoitettu ruotsiksi, että kyseessä on YK postikonttorin ensipäivä 15.1.1957 ja kyseessä on siis suomalaisen Egyptissä toimivan YK komppanian postitoimisto. Tuolloin leimauttaja on leimannut ilmeisesti kuusi FCD leimaa ja (lisäksi?) kolme pakettikorttia M54 ja M30 merkein (sekapostitteena). Ilmeisesti paketteja ei ole lähtenyt mihinkään vaan pelkästään pakettikortteja on leimattu merkein. Tässä on kuitenkin ”hyvä tieto” liittyen konttorin avaamispäivään.

Kun tätä asiaa tutkitaan hiukan eteenpäin, niin voidaan taksakirjasta löytää tieto siitä, että 10.1.1957 annetulla kiertokirjeellä (KK 5/1957) säädettiin, että 15.1.1957 alkaen rauhanturvaajien pintapostina kulkevat lähetykset ovat maksuttomia (tarkalleen ottaen taksakirjassa ei mainita tätä ”alkaen” päivää, mutta asia tulee selväksi). Kyseinen säädös koski myös paketteja. Ennen tätä päivämäärää, joka sattuu olemaan sama kuin kyseisen konttorin avaamispäivämäärä ja kohteella oleva päiväys oli postimaksu kotimaan maksujen mukainen. Näin ollen kyseinen pakettikortti ei olisi oikeataksainen, vaikka se olisi kulkenut, mitä se siis ei ole. Eli kyseessä on kaksinkertainen hasardi. Kortin limitti oli viisi euroa ja se myytiin hintaan 31,90 euroa, eli kamalan kallista ei ollut tästä varmasti harvinaisesta ensipäivän leimakohteesta, mutta postihistorialliseen kokoelmaan tästä ei ole. Mikäli kohde olisi ollut aidosti kulkenut ja oikeataksainen olisin sitä koettanut huutaa itselleni – eli jos jollakulla on jotain vastaavaa, niin olen kiinnostunut.

Yllä: Toisen painoluokan kirjattu lentopostikirje Saksaan, taksa selitettynä kohteella.

Forssan Huutokortti-huutokaupassa oli tällä kertaa kohtalaisen ”autio” M30 kohteiden osalta. M30 osastolla oli nimittäin kokonaiset yksi kappaletta kohteita myytävänä ja sekin oli tekele. Muilta osastoilta löytyi joitakin kohteita, joista kiinnostavin oli M17 osastolla myytävänä ollut toisen painoluokan kirjattu lentokuori Saksaan, joka oli sekapostite. Ainoa M30 merkki on 1,20mk punainen ja loput on maksettu M17 merkein. Kohteessa on huomattava se, että M17 ajalta lentoposti on harvinaisempaa kuin M30 kohteilla ja toisen painoluokan lentoposti on tietysti vähän parempaa. Kun tähän lyödään kirjaus kaupan päälle ollaan tilanteessa, jossa 80 euron limitti voidaan jollakin tavalla perustella. Limitillä kohde myytiinkin. Kyseessä on firmaposti, joka tosin on postimerkkiliikkeen lähettämä, mutta kun aikoinaan ei sähköpostiakaan ollut, niin jotenkin postimerkkiliikkeidenkin täytyi postinsa lähettää. Kuorella on Saksalainen lentopostileima ja merkintä lentoreitistä, joka siis kulki Tallinnan, Rigan, Königsbergin kautta Berliiniin. En ole vakuuttunut siitä, että reitti pystähtyi Memelissä erikseen, vaikka kohdeselosteelle on näin kirjoitettu. Muuta M30 ihmeellistä ei Huutokortissa oikeastaan myytävänä ollutkaan.


SFP huutokauppa 11/2015

By

Suomen Filateliapalvelun marraskuun huutokaupassa oli muutamia kiinnostavia M30 kohteita tarjolla, niin filateliaa kuin postihistoriaakin. Suomen Filateliapalvelu Oy:n luvalla saan käyttää myös kohdekuvia blogissa, mikä on omiaan parantamaan lukueleämystä. Osittain vaikutti siltä, että M30 kohteista oltiin hieman enenevässä määrin kiinnostuneita, mikä tietysti lämmittää sydäntä. Parista kohteesta oli jopa pientä kahinaa. Mitään samanlaista sutinaa kuin M17 puolella ei kuitenkaan M30 osalta ole havaittavissa. M30 leijonamerkkien osastolla oli myytävänä useita loistoleimattuja merkkejä ja muutamia siirtyneitä hammastuksia. Loistojen lähdöt olivat mielestäni järkevällä tasolla, alkaen vitosesta – monessa muussa huutokaupassa lähdöt ovat kympissä ja mielestäni hieman liian korkealla. Muutamia nousujakin loistojen osalta nähtiin, mm. 3½mk sinisen nappiloiston merkki nousi aina yli 25 euroon saakka, ja 8/5mk päällepainaman loisto myytiin yli 40 eurolla. Muuten pysyteltiin lähtöhinnan tuntumassa.

150309Yllä: Kulmalaskoksella oleva 5mk keltainen leijonamerkki. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Lisäksi myytävänä oli kohtalaisen vaikea 5mk keltainen merkki kulmalaskoksella. Tämän vaikeuden tiesi ilmeisesti myös myyjä, koska limitti oli asetettu 75€:n kohdalle. Merkin myyntihinta oli yli 100 euroa. Myytävänä oli myös yksi hammastamaton 6mk punainen merkki arkin reunasta, merkki myytiin n.20 eurolla. Näitä liimoitettuja hammastamattomia merkkejähän ei ole olemassakaan kuin 200 kappaletta ja näin ollen ne eivät ole mitenkään erityisen yleisiä.

150070Yllä: Levyllinen kuvamerkkien loistoja, lähtöhinta 10€. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kohdenumerolla 2413 oli myytävänä levyllinen loistoleimattuja M30 kuvamerkkejä. Kerrankin oli niin, että kuvaus piti paikkansa. Lähes jokainen merkki oli erinomaisen hyvä loisto, vaikka jossakin merkeistä olikin hieman paksua leimapainantaa. Eli aivan erinomainen satsi sitä tarvitsevalle. Lähtöhinta oli kymmenen euroa, joka oli mielestäni alhainen. Usein tällaisia oikeasti loistoleimaisia on myyty vitosen tai kympin lähtöhinnoilla kappaleelta, levyllä oli kolmetoista merkkiä. 300mk lentokone-merkki loistoleimattuna myytiin n. 20 eurolla.

150321Yllä: Hieno laskos 100mk Helsinki merkillä. Näyttävä. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli myös laskoksella ”varustettu” 30mk postibussi merkki ja 35mk Olavinlinna pari laskoksella, joista kumpikin jäi myymättä huutokaupan aikana. Laskoksella oleva kohde oli myös myytävänä ollut 100mk Helsinki merkki. Tällainen 100mk Helsinki ei ole kovin helppo kohde laskoksella ja se näkyi myös 50€ lähtöhinnasta – merkki oli kuitenkin erityisen hieno, sillä laskos oli leveä ja koko merkin ”halkaiseva”. Myyntihinta n. 80€.

150081Yllä: Ulkomaan postikortti kahdella 60p harmaalla merkillä rautatieleimaus 1931 Heerelsdorfiin Saksaan. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1922 – 30.11.1931) 1,20mk. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli myös 60p harmaan yksi parhaista käytöistä, eli kahdella 60 pennin merkillä rakennettu postikortin taksa ulkomaille. Kysymyksessä oli junaleimalla leimattu Heerelsdorfiin Saksaan lähettetty mainospostikortti vuodelta 1931. Kortin lähtöhinta oli 25€ ja se nousi mielestäni kohtalaisen korkealle, aina yli 80 euroon. (Lisäys 11.12.2015: Lieneekö ollut kahvimainos, joka hintaa nosti?). Toinen mielestäni kohtalaisen paljon noussut postikortti oli 9mk oranssin leijonamerkin tuplalla varusteltu lentopostikortti Hampuriin Saksaan vuodelta 1954, tämän kortin lähtöhinta oli 15€ ja myyntihinnaksi muodostui yli 40€. Tällainen postikortin taksa Eurooppaan ei ole mitenkään erityisen harvinainen, ehkä kisaa käytiin 9mk merkin käytöstä.

150089Yllä: Lentopainotuote 15mk punaisella leijonamerkillä 23.12.1953 Duisburgiin Saksaan. Kohtalaisen vaikea single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952-31.7.1958) 10,00mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Eurooppaan (1.7.1953-30.9.1957) 5,00mk, yhteensä 15mk. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Harvinaisempi myyty kohde, joka kuitenkaan ”ei näytä paljon miltään” oli 15mk punainen leijona yksin painotuotteen lentotaksalla. Tämä kohde oli lähtöhintansa osalta jo hinnoiteltu siten, että myyjä tiesi kohteen olevan vähän paremman; lähtöhinta oli 30€. Kohde myytiin yli 105€ hintaan.

150085Yllä: Aerogrammi, joka on maksettu 20km postitalo merkillä. Taksa: Aerogrammi (1.11.1949 – 31.12.1951) 20,00mk. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen vähän parempi kohde oli aerogrammi, jolle oli postimaksun maksamiseksi laitettu M30 20mk postitalo merkki yksin. Kysymyksessä oli tilanne, jossa ensimmäinen aerogrammi, jonka PLH toi markkinoille oli ilman postimaksuleimaa (ehiöleimaa) ja jolle täytyi aerogrammin postimaksu frankeerata merkein. Taksa oli juuri kyseinen 20mk. Aerogrammi oli postite, jolla pystyi kiinteään hintaan lähettämään yhden arkin mittaisen lentopostikirjeen mihin tahansa maahan. Postitteen yhteyteen ei kuitenkaan saanut lisätä mitään. Myyty aerogrammi on kulkenut Espanjaan ja sen lähtöhinta oli 20 euroa, se myytiin yli 50 eurolla, joka mielestäni oli aika sopiva hinta.

149454Yllä: Kohde numero 2910: ”1908 – 44 erä leimoja korteilla (9)”. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kohdenumerolla 2910 oli myytävänä erä postilähetyksiä ”kiehtovia leimoja” osastossa. Yksi erän kohteista oli vuonna 1944 leimattu postikortti Unkariin, jolla oli Suomen, Saksan (Wienissä) ja Unkarin sensuurileimaus. Merkille oli mitätöity kaksi kahden markan merkkiä, eli yhteensä neljä markkaa ja siihen oli liimattu lentopostilipuke. Unkarin lentopostitaksa oli kuitenkin postikortilta 4 markkaa, joten kysymyksessä on väärätaksainen kohde. Mattilan luettelossa lukee 2mk mutta tämä tieto on väärin. Tämä on nähtävissä myös siitä asiasta, että lentopostilipuke on mitätöity ruksaamalla sen yli kosmoskynällä; joku saattoi ajatella, että näin oli tehty Unkarissa, sillä kortti on palautettu – näin ei kuitenkaan ole, vaan tuo mitätöinti on suurella todennäköisyydellä tehty jo Suomessa ja kortti on kulkenut väärätaksaisena lentopostiin kelpaamattomana ”maapostina”. Vaikkakin väärätaksainen on kohde kiinnostava, sillä Unkarihan kuului kortin lähettämisen aikaan omaan taksaryhmäänsä, sillä Suomen ja Unkarin välillä oli voimassa bilateraalinen postisopimus, joka käsitti postikortin perustaksan. Lentotaksoja tämä sopimus ei koskenut ja näin ollen pätevä lentotaksa oli 4mk, eli postikortin lentolisä Eurooppaan. Kysymyksessä on joka tapauksessa ”kiva” postihistoriallinen kohde. Kohteen lähtöhinta oli 20€ ja itsekin laitoin siihen pienen ”lämmittelypainon”, mutta sen hinta nousi oman ”ajatukseni” yli ja putosin kelkasta. Loppuhinnaksi muodostui yli 80 euroa.

Ensipäiväkuoriakin taas myytiin, mielestäni hurjiin hintoihin! 1,75mk keltainen leijona saavutti yli 650 euron hinnan ja 1½mk harmaakin nousi yli kuuden sadan. 7 ja 9mk postitalot pääsivät yli 160 euron. Kovia hintoja. Lisäksi 3mk punainen, 4mk oliivi ja 5mk sinisen FDC kuori nousi yli 380 euron.

[11.12.2015 – tehty joitakin kirjoitusvirheiden korjauksia]