Yllä: Gijónin ainoa postimerkkiliike – Filatelia Gijonesa
Työmatkalaisena voi tutustua vapaa-ajan puitteissa paikalliseen filateliatarjontaan, näin pyrin tekemään tälläkin kertaa – töiden viedessä minua Espanjaan. Ensimmäinen kohde oli Gijónin kaupunki Asturiasin maakunnassa Espanjan Pohjois-osassa. Gijónista löysin kaupungin ainoan postimerkkiliikkeen, jossa valikoimaan kuuluivat myös rahat. Liike sijaitsee Gijónin keskustassa, muutaman korttelin päässä rannalta. Gijón ei tosin ole mikään rantapaikka tai turistikohde ylipäätäänsä, mutta kaupungilla on kaksi erinomaista rantaa ja Atlantin vesi on erittäin kirkasta. Juttelin paikan omistajan kanssa, joka kertoi, että heilläpäin juttu ovat Espanjalaiset postimerkit, mutta joku kerää myös Portugalia. Postihistorian osalta hän oli myynyt kaiken ”ulkomaalaisen” materiaalin em. maiden kohteiden lisäksi muutamassa erässä pois. Vastaus oli siis espanjalainen ”nada de nada”.
Yllä: Filatelia ja numismatiikkamyyjiä Plaza Mayorilla
Gijónista siirryin Madridiin junalla – matka kesti noin viisi ja puoli tuntia. Madridissa kyselin hieman espanjalaisilta ystäviltäni, että mistä olisi mahdollista löytää ”postimerkkejä” – heidän vastauksensa oli, että sunnuntaisin Plaza Mayorilla on filatelia ja numismatiikkatori. Tästä innostuneena suuntasinkin sunnuntaina paikalle, ja totta tosiaan siellä oli filatelia tori sanan ”oikeassa” merkityksessä, eli siinä merkityksessä, että myyjiä oli enemmänkin. Itse asiassa myyjiä oli satakunta levittäytyneenä Plaza Mayoria ympäröivän kaariholvin alle koko torin ympäri. Lisäksi torille johtavalla kadulla on vieri vieressä useita filatelialiikkeitä. Eli tämä lienee Madridin ykköskohde filatelian suhteen.
Yllä: Koko Plaza Mayorin ”paras” postihistoriakoju, jonka tarjonnassa oli pari ”kirjaa” täynnä ulkomaita. Myyjä on Fernando Baranda Perga ja kertoi olevansa Lontoossa toimivan Antonio Torresin vanha ystävä
Kylmä tosiasia on, että ainoat suomalaiset kohteet, jotka löysin koko torilta, käymällä läpi joitakin kymmeniä kansioita olivat pari 60-luvun ensipäiväkuorta ja yksi M63/juhlamerkein lähetty kuori Argentinaan. Nämä jäivät kaikki koristamaan torin tarjontaa. Yhtäkään M30 kohdetta ei tullut vastaan postihistoriapuolella. Joitakin irtomerkkejä oli myytävänä. Eräs kauppia sanoi, että: ”On erittäin vaikeaa, että täältä löytäisit yhtäkään suomalaista merkkiä”… en siihen voinut todeta kuin, että: ”Jos ei etsi ei ainakaan löydä”.
Yllä: Madridin Plaza Mayor, jonka ”reunojen” alla keräilytavaraa myydään sunnuntaisin
Hintatasosta sen verran, että se on aikamoinen – katsoin muutamaa hyvää ulkolaista sodan aikaista lähetystä, hinnat olivat ”välittömästi” yli sata euroa kappale; vastaavia olen nähnyt eBayssa ja Delcampessa parilla kympillä, sekä kotimaisissa tapahtumissa vielä edullisemmin. Yleisesti ottaen kaikki kiinnostavammat lähetykset on korkealle hinnoiteltu. Lähden siitä, että en voi torilta ostaessani maksaa enempää kuin mitä maksan verkossa – siksi tingin aivan törkeän paljon. Muutama kauppias meinasi menettää hermonsa, mutta kun kysyin, että montako kyselijää tästäkin kohteesta on viimeisen vuoden aikana ollut ja heiluttelin käteismaksua käpälässäni, niin synapsit alkoivat yleensä laueta ja kauppatapahtumaan tarvittava aivotoiminta sai alkunsa. Noh, ylisanoista huolimatta sain kasaan vain kolme kohdetta – ei siis kuitenkaan suomalaisia.
Se mitä löytyy on tietysti Espanjaa, kaikissa muodoissaan. Myytävänä oli mm. virallisia merkkien luonnoksia – näitähän ei ole koskaan Suomalaisista merkeistä myyty postin toimesta, mutta Espanjassa ilmeisesti on. Portugaliakin on jonkin verran. Pohjois-Afrikan postia, mm. brittiläisiä ja ranskalaisia postitoimistoja Marokossa, Tangeria ja sen sellaista on yllin kyllin, samaten Ranskasta ja Saksasta lähetettyä postia. Jonkin verran myös Venäjältä lähetettyä, kuitenkin siten, että se painottuu 1900-luvun alkuun. Laatu on kirjavaa. Luulen, että monella kauppiaalla olivat minua kiinnostavimmat kohteet kotona – mukaan ei ole otettu sellaista joka luultavasti ei myy.
Kuva: Gironassa toimiva postimerkkiliike Filatelia Trafalgar
Madridista suuntasin itään, kohti Kataloniaa – jälleen junalla, kohteenani Girona. Gironassa on kaksi postimerkkiliikettä, kumpikin keskellä kaupunkia, kaupungin ”vanhalla puolella”. Ensimmäisessä liikkessä työskentelevä rouva totesi yksikantaan, että ei ole mitään postihistoriaa tarjolla. Liike oli erittäin siisti, suorastaan kliininen. Myytävänä oli lähinnä rahoja ja ilmeisesti espanjalaisia merkkejä suoraan säiliökirjoista.
Toisessa liikkeessä ilmeisesti putiikin omistava herra kertoi, että he ovat siirtyneet kokonaan pois postimerkeistä ja heidän liiketoimintansa perustuu tänäpäivänä tinasotilaiden myyntiin ja valmistukseen; liike olikin täynnä erilaisia tinasotilaita, jotka oli taidokkaasti maalattu ilmeisesti pienoismallien tekoa varten. Herran kommentit filateliasta olivat, että sillä ei enää elä. Erittäin heikko onnistuminen siis Gironassa kaiken kaikkiaan.
Yllä: Gironan toinen ”postimerkkiliike”, jonka myynti keskittyy tinasotilaisiin
Luikin lyhyen tutkimusmatkani jälkeen suoraan takaisin hotellille lämpötilan kivutessa yli neljäänkymmeneen asteeseen.
Mitä jäi käteen tästä reissusta? M30 kohteiden kannalta ei yhtään mitään, mutta parempi käsitys siitä, että miten vaikea kohdemaa Espanja oikeastaan on. En puhu pelkästään M30 filateliasta, vaan kaikkien ns. wanhojen käyttösarjamerkkien osalta tilanne on sama. Miten tämä näkyy tai miten sen pitäisi näkyä hinnoittelussa? Hyvä kysymys, eipä se ainakaan mitenkään erityisesti ole näkynyt viime aikoina ja toisaalta vastaavia vaikeita maita on Euroopassakin useita – näin ollen nämä ”vaikeat” yksittäiset yhdessä eivät olekaan niin kovin vaikeita… eli kohde ratkaisee. Mutta ihan kuraa eivät Espanjaan menneet M30 kohteet ole.
