Merkki Albertin 61. huutokauppa päättyi perjantaina 2.4. illalla yhdeksän aikoihin. Tällä kertaa myytävänä M30 osastolla oli noin sata kohdetta, joiden joukossa sekä filateliaa, että postihistoriaa. Kohteita oli jos jonkinlaisia ja osasta jäi hieman sanottavaakin.
Albertilla on yleensä ollut paljon loistoleimaisia merkkejä myytävänä, niin tälläkin kertaa. Loistojen lähtöhintana oli kymmenen euroa ja niitä meni useita kaupaksi. Mainittakoon, että 5p ruskean merkin loisto myytiin 19 eurolla, 50p keltaisen ja 60p harmaan loistot kahdella kympillä. Ihmettelin aika paljon, kun kohde 1340 selosteella ”1,25/50p tyyppi II lähes L!” myytiin hintaan 74 euroa, joka mielestäni tästä merkistä, joka ei ollut lähelläkään loistoa oli erittäin kova hinta. Muita pohjahinnastaan ylös ponnahtaneita olivat mm. 3mk vihreän merkin loisto (mh. 28€) ja 15mk sinisen merkin loisto (mh. 28€). Monta loistoa meni kaupaksi pohjahinnalla ja paljon loistoja jäi myös myymättä. 50p vihreän merkin pystypari, jossa oli tarttuma myytiin 12 euron pohjilllaan ja sokkohampainen 8mk violetti merkki 20 eurolla. Filateliapuolella oli ”jokseenkin hiljainen” tarjonta.
Postihistoriapuolella kotimaan postin joukkoon oli osunut muutama mielenkiintoinen kohde. Yksi näistä oli 1mk oranssi merkki yksin kotimaan postikortilla ASEA suojareijitettynä. Reijitysten hinnanmuodostus kokokohteilla on ollut minulle aina mysteeri – joskus kohteista on kova kilpalaulanta ja joskus käy kuten nyt, ne myydään pohjahinnallaan. Mielestäni ostaja sai edullisesti hyvän kohteen 20 euron pohjalla. Kotimaan kirje, joka oli maksettu 1mk ja 50p automaattimerkeillä myytiin 30 euron pohjillaan. Kotkan kuvioleimalla 26b leimattu kirje nousi neljän kympin pohjistaan kolme euroa ja myytiin 43 eurolla. Vastaava kohde jäi myymättä kuvioileimojen osastossa myöskin 40 euron pohjillaan. Tästä kuvioleimasta on kirjoitettu aiemminkin ja se liittyy Suursaaren valtaukseen vuonna 1942. Kallein kotimaan kohde oli ulkomailta tulleen lähetyksen tullausmaksu postin lomakkeella vuodelta 1931 – ilmeisesti lähetyksessä ei ollut mukana pakettikorttia tai se oli kadonnut. Kohde herätti suurta mielenkiintoa ja se myytiin mielestäni kovaan 90 euron hintaan.
Pohjoismaihin kulkenutta kiinnostavaa postia ei M30 osastolla ollut myytävänä. Eurooppaan kulkeneesta postista mainittakoon Italiaan lähetetty pakettikortti, joka oli taksoitettu ilmeisesti eri reitin mukaan kuin mitä se leimojen perusteella oli kulkenut. Tämän sain kuulla itseäni fiksummilta. Saksaan 1947 kesäkuusa kulkenut pakettikortti sitävastoin oli minullekin tuttu juttu, nimittäin tiesin, että pakettiposti Saksaan aukesi sodan jälkeen vasta huhtikuussa 1947 ja Saksan paketteihin liittyi aluksi painorajoituksia. Vuonna 1947, myydyn pakettikortin lähettämisen aikoihin oli voimassa 5kg:n painorajoitus. Paketin paino olikin 4100g ja sen taksakin oli oikein. Myyntihinta 33 euroa ei ollut tästä taksakohteesta paha hinta. Mannertenvälistä postia myytävänä oli vain pari kohdetta. Vuonna 1951 Kanadaan lähetetyn paketin pakettikortti myytiin 14 eurolla ja 1932 Jaavalle lähetetty 1:20mk punainen ehiökortti lisämerkein nousi 20 euron lähdöistään aina 71 euroon asti. Hollannin Intia ilmeisesti innosti kohdemaana.
Huutokaupan tarina ei kuitenkaan pääty tähän, sillä M30 kohteita oli myytävänä myös muissa osastoissa kuin M30 osastossa. Erityisen kiinnostava oli ehiöiden osasto, jossa oli myytävänä useita kiinnostavia M30 ehiökortteja. Kotimaahan lähetetyistä korteista vaikein oli 3mk keltainen vastausehiökortti, jonka löytminen on yleensä kiven alla. Tällä kertaa asian oli ymmärtänyt enemmän kuin yksi keräilijä ja kortin hinta nousi 20 euron lähdöistä sataan euroon. Kortti oli mielestäni tämän hinnan arvoinen ja ostaja saa olla tyytyväinen. Saavutettu hinta on linjassa sen keskustelun kanssa, jota aiemmin on käyty liittyen ehiökorttien luettelohinnoitteluun. Mielenkiintoinen oli myös vuonna 1946 lähetetty 3mk ehiökortti lisämerkeillä pikana lähetettynä. Pikapostikortit ovat kohtalaisen vaikeita kohteita myös kotimaassa lähetettyinä. Tällä kertaa kohteen hinta nousi 26 euroon.
Myytävänä oli myös kaksi harvinaista 6mk punaista ehiökorttia ulkomaille lähetettyinä. Toinen näistä oli ilmeisesti pelkkä vastausosa, joka oli lähetety Hollantiin ja sieltä takaisin, koska vastaanottajaa ei oltu tavoitettu. Surkeaa tämän kortin osalta oli se, että kortin toista puolta ei oltu kuvattu. Tämä sama ongelma koski lähes kaikkia huutokaupan kohteita, joista oli tyypillisesti kuvattu vain merkkipuoli. Erityisesti postikorttien ja ehiöikorttien osalta asia on ”katastrofi” sillä ilman toisen puolen näkemistä on mahdotonta varmistua siitä, että kyseessä on tosiaan postikorttina lähetety kortti. 6mk punaisen vastausosan lähtöhinta oli asetettu 60 euroon, josta se kohosi 90 euroon saakka. Toinen saman 6mk paluukortin kokonainen kappale oli laitettu myyntiin 20 euron hintaan, vaikka se oli osoitettu Brasiliaan. Tämä lienee johtunut siitä, että kortilla oli päivämäärä 2.1.1947 ja kellonaika 6 (aamulla) ja oli ajateltu, että kortti on väärätaksainen, sillä ulkomaan postikortin taksa nousi 1.1.1947 seitsemään markkaan. Mutta, tämä ajattelu on vain osittain oikein, sillä siinä unohtuu, että jos kortti oli laitettu postiluukkuun 31.12.1946 luukun tyhjentämisen jälkeen, jolloin taksa oli yhä 6mk, on kyseinen luukku tyhjennetty seuraavan kerran vasta 2.1.1947 aamulla (tässä tapauksessa noin kello 6), koska 1.1. on pyhäpäivä. Näin ollen kortin on katsottu tulleen lähetettyä oikeataksaisesti ja siihen ei ole laitettu jälkitaksoitusta tai leimattu T-leimalla lunastuksen merkiksi. M30 asiaan liittymättömänä detaljina jäin hieman ihmettelemään, että M17 ehiökorttien julkaisemattomat ”Bernin näytekortit” jäivät huutokaupan aikana myymättä, omasta mielestäni aika sopivista hinnoista huolimatta. Ilmeisesti M17 ehiöiden keräily on täydellisessä aallonpohjassa.
Löytölaatikko suomalaisia merkkejä ja postilähetyksiä”. Oma takamukseni ei kestä tällaiseen leikkiin lähtemistä. Lähetyserien ja löytölaatikoiden osalta on pakko todeta, että jos kohdeselosteessa lukee, että kohteessa on 10 lähetystä, mutta kuvattuna on kolme tai neljä siten, että nekin ovat toistensa päällä limittäin, on vaikea arvioida kohteiden hyvyyttä. Kun kirjoitetaan ”hyvä erä” olisi toivottavaa, että edes puolet kuvassa näkyvistä kohteista olisi oikealla taksalla… Myöskään kuva laatikosta ei anna osviittaa sen sisällöstä. Kun laatikon lähtöhinnaksi on esimerkiksi asetettu yli 200 euroa voisi olla ihan paikallaan, että kuvattaisiin muutakin kuin laatikon kansia… siitäkin huolimatta, että suomalaiset ovat ”lottokansaa”.
