Suomen Filateliapalvelun vuoden ensimmäisessä huutokaupassa oli jälleen kerran M30 kohteita myytävänä. Tällä kertaa huutokauppa tarjosi ”vauhtia ja vaarallisia tilanteita”, jopa sivustakatsojana alkoi hirvittää! Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, vaan käydään kohteita läpi ensin totutussa järjestyksessä: Filatelia edellä ja postihistoria perässä, läheltä kauas. Sain jälleen luvan huutokaupan meklarilta käyttää kuvia.

Yllä: Lauri Peltosen mainospainatuksella varusteltu 10p harmaa merkki arkin reunasta. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Filateliapuolella kohteita oli myytävänä erikseen kahdessa osastossa, M30 leijonat ja kuvamerkit erikseen. Suurin osa kohteista meni kaupaksi, myymättä jäivät vain tavallisimmat kohteet. Myytävänä oli yhteensä parisen kymmentä kohdetta, eli aika vähän – mitään valtavan ihmeellistä ei filateliapuolella kaupan ollut. Lauri Peltosen arkin reunassa olevalla mainospainatuksella varustettu 10p merkki myytiin yli 12 eurolla (limitti 10€) – kyseessä on omanlaisensa erikoisuus, joka ehkä kokoelmaan mahtuu / ehkä ei. Vastaavia ei Suomalaisessa filateliassa paljon näe, toisin kuin monen muun maan merkeissä. Muutamia siirtymiä oli kaupan, näistä hienoin oli 60p harmaa arkin yläreunasta, joka myytiin hintaan yli 30 euroa limitin ollessa pari kymppiä, myös 1mk oranssi merkki hyvällä siirtymällä meni kaupaksi samaan hintaan. Kuvioleimalla mitätöity 1mk oranssi merkki myytiin yli 34 eurolla, kuvioleimattuja M30 merkkejä ei mitenkään liikaa liiku. Kaksi 5mk keltaista hammastamatonta paria myytiin, toinen postituore ja toinen Vihdissä leimattu; postituore pari myytiin lähes kolmella kympillä ja leimattu nousi n. 65 euroon. On syytä olettaa leimatun olevan tekele. Tämänkertainen filateliapuolen ylilyönti oli mielestäni 1,25/50 keltaisen kakkosladelman leimatun merkin yli 70€ myyntihinta.

Yllä: Kuvaleimalla numero 102 leimattu 1mk oranssi merkki. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kuvamerkkipuolella pari kokoelmasivua 50mk ja 100mk merkeistä myytiin lähes neljällä kympillä, ostaja sai valmiiksi määritellyt hyväleimaiset merkit ja pari lähetystä. 25mk puunhakkaja ihan ”tyylikkäällä” laskoksella meni kaupaksi yli 25€ hinnalla. Filateliapuolen hintataso ei ollut mielestäni ainakaan laskemaan päin, vaan päin vastoin – tavarasta maksettiin kohtalaisen runsaita hintoja. Jos filateliapuolella maksettiin runsaita hintoja… niin postihistoriapuolella mentiinkin sitten hiukan pidemmälle…

Yllä: Kirjattu tavaranäyte Helsingistä 16.1.1940 Ouluun. Talvisodan sensuuri. 2mk karmiini ja 1mk oranssi leijona, yhteensä 3mk. Taksa: Tavaranäyte (-100g) kotimaassa (1.12.1931 – 31.8.1942), kirjaaminen kotimaassa (1.12.1931 – 31.8.1942) 2,00mk, yhteensä 3,00mk. Myyntihinta yli 330 euroa. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä ei ollut kovin monta kohdetta, itse asiassa vain kolmetoista kappaletta. Joukossa oli kuitenkin kiinnostaviakin kohteita. 1,25/50 keltaisen kakkosladelman kotimaan postikorttikäytön sisältänyt kolmen kortin kohde myytiin n. kuudella kympillä, kotimaan lentokirje 50-luvulta meni kaupaksi noin 25 eurolla ja tiedoksiantolomakkeelle mitätöity 12mk sinisen leijonan nelirivilökin maksoi tänään yli 25 euroa. Kotimaan lentokirjeessä oli minua kiinnostavaa: Vastaanottaja oli minulle tuntematon sukulaiseni. Kotimaisista kohteista ja itse asiassa kaikista myydyistä M30 kohteista kalleimmat olivat Helsingistä Ouluun 1940 lähetetty kirjattu tavaranäyte, jonka hinta pikkuhiljaa nousi kolmen kympin lähdöstä aina yli 330 euroon asti ja kohde numero 2100, joka käsitti kaksi oikeaksi todistettua asiakirjakopiota ja jonka hinta nousi 40 euron limitistä aina yli 470 euroon. Kumpikin näistä kohteista oli kohtalaisen vaikea, kirjattu tavaranäyte ei ole tavallinen, sillä kyseessähän on ”arvoton näyte” ja harvemmin arvotonta kirjattiin. Nämä oikeaksi todistamiset olivat mm. kauppiaiden ja juristien käyttämiä palveluita tilanteissa, jossa piti pystyä osoittamaan mitä oli lähetetty vastaanottajalle. Harvinaiseksi nämä tekee se, että usein asian tultua hoidettua kaksoiskappaleet heitettiin menemään. Lisäksi koska kyseessä usein oli luottamuksellinen kirjeenvaihto ei näitä ole mitenkään valtavasti jäänyt jäljelle – kyseessä ei kuitenkaan ole postihistoriallisesti ajatellen mikään ”Iso Bertha” tyyppinen kanuuna, pikemminkin korkeintaan Winchester. Seurailin tämän kohteen 2100 hinnan nousua ja jossakin kohdassa kävin hakemassa nitropurkin varmuuden varalta lähemmäksi. Kahden sadan euron kohdalla oltiin jo sellaisessa hinnassa, joka oli mielestäni jo yli kipukynnyksen. Toisaalta, siinä missä minua sattuu sytyttää rikas mies piippunsa satasella – siirryin kolmen sadan kohdalla kuuntelmaan viulunsoittajaa katolla…

Yllä: Kohde 2100, joka sisälsi kaksi oikeaksi todistettua jäljennöstä. Alempi näistä oli maksettu käyttämällä 2kpl 4mk M30 postitalo-merkkiä. Kävin tarkistamassa kohteet ja ihan aidosta asiasta oli kysymys. Taksa: Asiakirjan kopion oikeaksi todistaminen maksoi vuonna 1942 (päivätty 21.10.1942) 8,00mk – tämä tieto löytyy kiertokirjeestä 198/1942. Myyntihinta yli 470 euroa. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Erä tiedustelulomakkeita meni kaupaksi noin kahdella kympillä, yksi näistä oli muita parempi, se oli itse asiassa takaisinvaatiminen, joka oli kirjoitettu tiedustelulomakkeelle. Tätä ei voinut kohteesta tai sen kuvauksesta nähdä, vaan se piti käydä paikalla toteamassa. Tukholmaan lähetetty lentokirje, joka oli osunut huono-onniseen Sampo lentokoneeseen, joka putosi Kustavin vesillä mereen vuonna 1941 meni kaupaksi noin 170€ hinnalla, kuori oli asiallinen ja siinä oli asianmukainen kolmerivinen onnettomuudesta ilmoittava leimaus. Näitä Sampon kohteita on muutamia myyty lähiaikoina, viimeksi jo tarinansa päättäneessä Alandia huutokaupassa.

Yllä: Huono-onnisessa Sampo lentokoneessa mukana ollut ”katastrofipostilähetys”. Leimattu Turussa 7.11.1941 ja oli matkalla Tukholmaan. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaissa (16.6.1940-31.8.1942) 2,75mk, kirjeen lentolisä (jokaiselta 20g:lta) Pohjoismaissa (1.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk, yhteensä 3,75mk. Postimerkki irtautunut. Huomattavaa, että 1mk oranssi on ”siirtynyt” – postit makasivat vedessä 2vrk ajan. Myyntihinta yli 170 euroa. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Saksaan lähetetty lentopostikortti, jolle oli laitettu 3½mk oliivi ja 2mk keltainen merkki myytiin noin kympillä – kohde oli väärätaksainen, merkkien määrä vastasi kirjetaksaa. Tarkkana pitäisi näiden Saksan erikoistaksojen kanssa olla… Kiinaan lähetetty ”ajan patinaa” ulospäin uhkuva kohtalaisen kovia kokenut kirje vuodelta 1938 meni kaupaksi kympin lähdöllä. Ulkomaan osasto oli tällä kertää ohut kuin saksalainen vitsikirja.

Muutama sananen vielä M30 tavaraa sisältäneistä eristä, kohdenumerolla 2555 myytiin varaleimoja sisältänyt erä, jossa oli muutama M30 kohde – tämä meni kaupaksi vähän yli 25 euron hintaan; näitä varaleimoja tulee vastaan usein; joku leimauksista näytti kuitenkin olevan hieman tavallisuudesta poikkeava. Varsinaisia postilähetyseriä sisältäneessä osastossa myytiin muutamia laatikollisia M30 kohteita, nostan esille muutamia tavallisuudesta poikkeavan korkealle nousseita hintoja. Vakuutettuja lähetyksiä käsittävä erä (numero 1690) myytiin yli kahden sadan euron hintaan – tämä oli mielestäni erinomaisen kova hinta, sillä käsittääkseni mukana ei ollut ulkomaille menneitä. Lunastuslähetyksiä sisältänyt laatikko (kohde 1695) myytiin noin sadalla kahdella kympillä ja pakettikortteja sisältänyt laatikko (numero 1692) keräsi noi 250 euroa… huima hinta mielestäni. Mukana oli kyllä muutamia kenttäpostipakettikortteja. Kävin nämä kurkkaamassa läpi Turussa; itse en uskalla huudella sokkona yli satasen kohteita. En ainakaan mielelläni – on sekin ihme kyllä nähty… vaikkei vaimolle olekaan kerrottu.

Tässä huutokaupassa menivät joidekin kohteiden hinnat todella korkealle, mitä olisikaan nähty, jos mukana olisi ollut joitakin todellisia M30 kanuunakohteita!? Ilmeisesti M30 keräilyn hintojen ”suvantovaihe” on päättynyt!!!