Käyn Italiassa usein työni puolesta ja näillä matkoilla pyrin mahdollisuuksien mukaan käymään keräilytapahtumissa; kokemus on osoittanut kuitenkin sen, että Suomen ja Italian väliset suhteet ovat historiallisesti olleet sen verran ohuet, että M30 postihistoriaa on lähes turha odottaa löytävänsä. Italiassa on paljon keräilijöitä, mutta pääasiallinen keräilyalue on Italialaiset merkit. Triesten alue, eli AMG-FTT ja muut Triesteen liittyvät lisäpainamat italialaisilla merkeillä ovat myös kiinnostavia. Kauppiashinnat Italiassa ovat suomalaisen mittapuun mukaan pöyristyttäviä ja pitääkin osata neuvotella hyvin, muuten köyhtyy todella tehokkaasti.

Yllä: Kännykkäkameran hämyinen kuva Trentosta. Kaupunki sijaitsee Adige joen laaksossa ja on vuorien ympäröimä.

Mielenkiintoinen kokemus Trentossa oli, kun ex-tempore linja-auton ikkunasta näin kirpputoritapahtuman, italiaksi ”mercatino” Trenton keskustassa – hyppäsin pois bussin kyydistä ja menin nuuskimaan. Tapahtumassa oli kuin olikin yksi filateliaa myyvä pöytä, jota miehitti n. 75-vuotias herrasmies. Hänellä oli joitakin kymmeniä säiliökirjoja eri näköistä filateliaa tarjolla, käytännössä siten, että suuri osa, poislukien Italian, Sveitsin ja Itävallan merkit, oli hinnoiteltu 0,20€ per merkki. Tämä kuvastaa sitä, että Pohjois-Italiassa muun kuin Italian alueen, Italian siirtomaiden, ja lähialueiden merkit eivät ole kovinkaan kovassa huudossa.

Kiintoisaksi myytävän tavaran teki se, että miehellä oli selvästi ns. jäännöskokoelmia, joissa oli joitakin ihan hyviäkin merkkejä vielä mukana, ja näin pääsin noukkimaan sopuhintaan paljon filateliaa. Pääasiassa haaviin jäi Englannin siirtomaita. Ainuttakaan suomalaista merkkiä hänellä ei kuitenkaan myynnissä ollut. Herra kertoi minulle Padovassa samana viikonloppuna sunnuntaina järjestettävästä valtavasta antiikki ja keräilytapahtumasta, jossa olisi 320 myyjää, joista suuri osa myös postihistoriaa / filateliaa myyviä. Kun lähdin tutkimaan miten pääsisin tuohon tapahtumaan kävi ilmi, että tapahtuma onkin kaupungissa, joka on noin 25 kilometrin päässä Padovasta ja yksikään julkinen kulkuväline ei sunnuntaina sinne kulje! Tätä on Italia sunnuntaisin. Kirkon vaikutus näkyy niin vahvasti yhä näinä päivinä, että julkinen liikenne ei sunnuntaina juurikaan liiku – ainakaan sellaisessa mittakaavassa, että kaikkialle pääsisi. En nyt ollut suorastaan surun murtama, mutta pientä harmistusta tämä asia herätti, kun nyt kerran kuitenkin olin ”paikan päällä”.

Mielenkiintoinen ja erityisen hyödyllinen ohje filatelisteille, jotka Italiaan matkailevat: Kannattaa katsoa sen paikkakunnan kohdalta jolle on tulossa Internetistä esimerkiksi googlea käyttämällä hakusanalla ”paikkakunnan nimi + mercatino” ja monen paikkakunnan kirpparitapahtumat löytyvät. Nämä järjestetään yleensä Suomesta poikkeavasti ulkona siten, että myyjillä on omat pienet kojunsa / pöytänsä, joista tavaraa myydään. Hinnat ovat huomattavasti edullisempia kuin esimerkiksi suurissa filateliatapahtumissa, joissa myyntipaikat ovat maksullisia.

Yllä: Pala-Nord Bolognassa – kaarihalli täynnä filateliaa ja numismatiikkaa.

Käväisin myös Bolognassa, ja tätä matkaa suunnitellessani huomasin ilokseni, että siellä järjestettiin juuri samana päivänä filateliatapahtuma. Päätin lähteä tutkimaan asiaa lähemmin. Pala-Nord nimisessä keskuksessa olikin parkkipaikka aivan täynnä… Kysymyksessä oli suomalaisen jäähallin kokoinen kaarihalli täynnä filatelian, postihistorian ja numismatiikan myyjiä; aivan valtava tapahtuma. Lisäksi parkkipaikalla oli kymmeniä autoja ”perät auki” ja tavaraa myytiin suoraan takakontista. Sisällä olivat ammattilaiset myyjät ja parkkipaikalla siis keräilijät myivät tavaraansa; jokainen voi arvata, että kumpi porukka myy tavaraa edullisemmin… Pöytien hinnoittelu oli toteutettu kuulemma sillä periaatteella, että hinta oli per pöytämetri. Mielenkiintoista oli nähdä, että kohteiden hinnoittelu oli ehkäpä tästä johtuen ERITTÄIN rasvaista; kuvitelma siitä, että Suomessa kauppiaat hinnoittelisivat jotenkin erityisen korkealle on kuvitelmaa – saapasmaan sankarit osaavat nostaa hinnat vielä paljon korkeammalle. Osa myyjistä oli selvästi ns. ”nollat taulussa” ja hinnoittelu perustui HHH-periaatteeseen, eli hihaan, hattuun ja hilseeseen; heidän pöydissään ”tauhkakin” maksoi maltaita. Osa myyjistä oli sitävastoin aivan täysin ”pro” tasoa; heillä oli tietoa ja näkemystä; tosin Suomesta hekään eivät tienneet mitään – mutta Italian historia heillä on hallussaan ja tieto siitä, että postia ei maidemme välillä mitenkään liikaa ole koskaan kulkenut.

Yllä: Ainut M30 osuma Italian reissulta. Hansa Express laivan neitsytmatkalta lähetetty painotuote Saksaan 27.7.1962 M30 15mk punaisella singlellä. Leimattu Visby (Gotlannissa). Palautettu, kun ei ole tultu noutamaan (Zuruck nicht abgefordert). Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille 1.8.1958 – 31.12.1962 15,00mk. Vaikka kyseessä on tällainen vähän ”höpöhöpö” kohde, niin se on kuitenkin viimeisen M30:lle käyvän ulkomaan painotuotetaksan kohde.

Kävin läpi kaikki filateliaa ja postihistoriaa myyvät pöydät, kysyin siis jokaikiseltä myyjältä, että oliko suomalaisia merkkejä tai postihistoriaa; muutamissa pöydissä oli. Mutta vain yksi M30 kohde löytyi koko tästä valtavasta hallista! Ostin sen pois kuljeksimasta, jotta olisi edes jotain kotiin tuotavaa!  Osumaprosentti siis M30 osalta noin 1/100!!! Aihekeräilijöille, Italia-keräilijöille ja oikeastaan Keski-Euroopan maiden merkkien ja postihistorian keräilijöille olisi ollut paljonkin tarjolla.

Yritän vielä käydä paikallisen (Trento) filatelistiseuran kokouksessa matkani aikana, en kuitenkaan usko sieltä löytyvän yhtäkään suomalaista kohdetta, saatika sitten M30 kohdetta, mutta toivossa on hyvä elää.