2½mk punainen

HTO 43. huutokauppa

28 syyskuun, 2018 By Mikael Collan

Tämänkertaisessa HTO huutokaupassa oli M30 filateliakohteita myytävänä 13 kappaletta ja näistä kiinnostavia olivat rullamerkkierä, jossa yhdellä 1mk oranssilla merkillä oli hyvä leikkausvirhe sekä kaksi leimaamatonta arkinreunaparia 8mk violetista merkistä, joissa kummassakin hammasteneulan katkeamisista johtuvat ”puuttuvat reijät”. Rullamerkit jäivät myymättä ja vain toinen hammasteneulan katkeamiskohdeki meni kaupaksi limitillä. M30 filatelia ei näköjään tee kauppaansa – lähtöhinnat eivät olleet erityisen korkealla.

Yllä: Saimaa 10mk vaaleanvioletti numerokuusilo #184, 12-1929.

Muuta kiinnostavaa oli mm. 10mk vaalean violetin, eli vuonna 1930 julkaistun painoksen numerokuusilo, joka ei ole kovin yleinen, mutta joka satasen lähtöhinnalla tulisi joka tapauksessa olemaan hintava. Numerokuusiloja kerääville kyseessä on vaikeampi kohde ja lähtöhinta ilmeisesti oli sopiva, koska kohde myytiin 120 eurolla. Summa summarum, mitään ihmeitä ei tällä kertaa filateliapuolella myytävänä ollut – noin puolet kohteista meni kaupaksi.

Postihistoriapuolella oli kohteita tarjolla runsaasti, yli viisikymmentä. Tämä on tietysti ilahduttavaa. Mukana oli myös kiinnostavia kohteita, joita nostan seuraavassa esiin, tapojeni mukaan, kiinnostavia kohteita ensin kotimaasta ja siirryn sitten ulkomaanpostiin.

Yllä: Hiitolaan 26.2.1940 lähetetty kirje – leimattu: ”Postitoimisto ei toimi”.

Mielestäni kiinnostavin kotimainen kohde oli 2mk punaisella M30 merkillä Laatokan rannalla sijaitsevaan Hiitolaan lähetetty kirje, jolle oli leimattu ”Postitoimisto ei toimi”. Lähetysaika on ollut helmikuussa 1940, kun Hiitolasta on jouduttu jo lähtemään ja postitoimisto on mennyt kiinni. En tunne muita tällaisella leimauksella Hiitolaan lähetettyä kohdetta, mutta kaksi Viipuriin lähtettyä tunnetaan. Ilmeisesti talvisodan loppupuolella postitoimistoja evakuoitiin ja tällaisia leimoja leimattiin evakuoitujen postitoimistojen alueille lähetettyihin lähetyksiin. Missä leimaaminen tapahtui on minulle epäselvää, kuitenkin ilmeisesti jossakin sellaisessa postikonttorissa, jonka kautta posti ko. alueille olisi muuten kulkenut. Kohteen lähtöhinta oli sata euroa, joka oli tarjottu jo kauan ennen huutokaupan loppua – lähtöhinnalla kohde kaupaksi menikin, siitä olen varma, että kaikilla tätä kohdetta ei jo ollut!

Toinen hyvä kotimaan kohde oli kotimaan lentopostikortti vuodelta 1937. Lentopostikortit kotimaassa ovat vaikeampia kuin lentokirjeet. Kyseessä oleva kortti oli mielestäni hieman tekeleenomainen, useine merkkeineen, mutta täytyy sanoa, että aivan helposta kohteesta ei ole kysymys. Olen moneen kertaan todennut kotimaan lentopostin olevan vaikeampaa. Kortin myyntihinta oli 32 euroa, eli nousua parin kympin limitistä oli yli 50%.

Kotimaan lentopostista puheenollen voidaan todeta, että mukana tällä kertaa oli toinenkin hyvä kotimaan lentokohde, nimittäin lentopainotuote Helsingistä Maarianhaminaan vuodelta 1954. Tämä painotuotepostikortti oli lähetetty M30 + M54 sekapostitteena ja vaikutti aidolta asialta. Maarianhamina on mielestäni ”järkevä” kohdepaikkakunta, nimittäin Helsingistä Lahteen lähetetyt lentopainotuotteet haiskahtavat tekeleiltä. Lentopainotuotteet kotimaassa ovat parempia ja vaikeampia kohteita. Parin kympin pohjista kohde nousi 37 euroon saakka. Hyvyys oli selvästi enemmän kuin yhden huutajan tiedossa.

Yllä: Postiosoitus 22.10.1947 Lempäälästä Riihimäelle. Postiennakkomäärä 31095mk. M30 10mk violetti single. Taksa: Postiosoitus (25001-50000mk) kotimaassa (16.1.1946-31.12.1947) 10,00 mk. Vaikea.

10mk violetti single postiosoituskortilla vuodelta 1947 ei ehkä näytä paljon miltään, mutta kyseessä on erinomainen ja vaikea kohde kyseiselle merkille, nimittäin neljäkymmentäluvun puolen välin jälkeen on hyvin vaikeaa löytää postiosoituskortteja ehjinä. Tyypillisesti kaikki kortit silputtiin leikkeeksi, joita kilotavaralaatikot ovat pullollaan. Vain harvoja kortteja on säilynyt ja ne ovat vaikeita – 1930-luvun alusta kortteja löytyy kyllä, tuolloin sääntöjä ilmeisesti valvottiin löysemmin ja kortit jäivät helposti kiertoon, 1940-luvulle tultaessa tilanne oli muuttunut. Kortin lähtöhinta oli 20 euroa ja siitä hinta ei noussut, myytiin limitillä.

Vuodelta 1945 peräisin oleva vakuutettu pikakirje, joka oli lähetetty 50mk Tammerkosken Silta merkillä singlenä myytiin 32 eurolla ja 3mk taksainen postin seinätaksa, joka oli maksettu kolmella 1mk vihreällä merkillä meni kaupaksi 75 euron limitillä. Seinätaksat ovat hyviä kohteita, joita tunnetaan vain noin kymmenkunta. Yleisin on kolmen markan taksainen, 1mk ja 2mk taksaiset huomattavasti vaikeampia.

Pohjoismaihin kulkenutta postia edusti mm. toisen painoluokan kirjattu lentokirje Tanskaan vuodelta 1939, joka oli maksettu 4mk postitalomerkin parilla. Lähtöhinta oli 25 euroa, joka oli mielestäni hiukan korkea, sillä Pohjoismaihin kulkenut posti ei sittenkään ole sitä kaikkein vaikeinta. Toisaalta toisen painoluokan kirjattuja lentokirjeitä Tanskaan ei myöskään joka päivä näy… muut pohtivat samoin lähtöhinnasta ja kohde jäi myymättä.

Yllä: Lentopostikortti Helsingistä 18.10.1931 Nõo:n Viroon. M30 1mk oranssi ja 50p keltainen leijonamerkki, yhteensä 1½mk. Taksa: Postikortti Viroon (4.1.1929 – 31.11.1931) 1,00mk + postikortin lentolisä Viroon (4.1.1929 – 16.6.1940) 0,50mk = 1,50mk. Vaikea.

Suomen ja Viron välisen postisopimuksen mukaisella taksalla lähetetty lentopostikortti Viroon vuodelta 1931 on hyvä Viroon mennyt lentopostikohde. Lentoposti Viroon on vaikeata ja pääosa postista maidemme välillä kulki laivalla – postikortit ovat parempia kuin kirjeet ja nekin kohtalaisen vaikeita. Tämä kohde on yksi harvoista tunnetuista sopimuksen ensimmäisen taksa-ajan aikaisista lentopostikorteista M30 merkeillä. Limitti oli 15 euroa ja kohde myytiin 20 eurolla. Mielestäni vaikeuteen nähden edullinen. Mikä ihmeen Nõo? Nõo on pieni kauppala n. 15km Tartosta Lounaaseen Etelä-Virossa.

Saksan erikoistaksaisia lähetyksiä oli myytävänä muutamia. Näistä mielenkiintoisin oli mielestäni oli pikakirje Aacheniin vuodelta 1944. Kuori oli tyypilliseen tapaan sensuroitu Suomessa ja Saksassa. Lisämaksullinen posti Saksan erikoistaksalla ei sittenkään ole kovin helppoa – yleisin lisä on lentolisä ja lentopostia löytyykin runsaasti, kirjattu ja pikaposti sitävastoin on paljon vaikeampaa. Lähtöhinta oli laitettu korkealle 40 euroon ja kohde jäikin myymättä. Uskon, että parilla kympillä olisi voinut mennä kaupaksi.

Yllä: Väärataksainen postikortti Unkariin vuodelta 1943

Kohdeseloste kuului ”50 p vihr. 2 mk ehiökortilla Unkariin Konnitsa 27.3.43 + Tark.-o 76, 6 kk taksamahdollisuus sota-ajalta !” – asiassa oltiin jollakin tavalla ”jäljillä” nimittäin ulkomaan postikorttitaksan muuttumisen 2½ markkaan 1.10.1942 ja Unkarin ja Suomen välisen postisopimuksen voimantulon väliin jäi aika, jolloin postikortti Unkariin oli taksaltaan 2½ markkaa – tämä aika kuitenkin päättyi jo 30.11.1942, kun kyseinen sopimus astui voimaan. Näin ollen tuo aika oli vain kaksi kuukautta ja myytävänä ollut kohde oli väärätaksainen. Pelottaa saattoi myös se, että kortilla ei näkynyt kuin lähettäjän osoite – tuollaisenahan kortti olisi itse asiassa painotuote eikä postikortti ollenkaan, toisella puolella kuitenkin on kirjoitusta, mikä tekee kohteesta postikortin – olisi tärkeää tällaisissa tapauksissa laittaa kortin kummankin puolen kuva mukaan huutokauppaluetteloon. Limitti oli 50 euroa – kauppoja ei syntynyt, ilmeisesti väärätaksaisuus oli huomattu. Tarkkana kuin porkkana! Taksakirjaa kannattaa selailla ahkerasti! Oikeataksaisia kyseiseen 2kk taksa-aikaan osuvia Unkariin kulkeneita kohteita tunnetaan käsittääkseni vain yksi kappale.

Postikortti Hollantiin 6mk punaisella singlellä, eli erinomaisen hyvä kohde lähti 150 euron limitistä ja jäi myymättä. Näitä 6mk punaisia postikortteja on nyt tullut ”esiin” sen verran, että täytyy alkaa puhumaan niiden harvinaisuudesta hiukan entistä laveampaan sävyyn, nimittäin kohteita lienee tunnettu noin 20 kappaletta tällä hetkellä. Toki suuressa kuvassa 20 on vähän, mutta kysymys ei siis ole kaikkein harvinaisimpiin kohteisiin kuuluva tapaus, vaikka hyvä singlekohde kyseessä onkin. Myynnissä ollut kohtalaisen hyvä väliinputoaja oli Sveitsiin lähetetty painotuote 3mk harmaalla merkillä. Lähettäjänä oli vaihtoklubi ”Finlandia”, jonka lähettämänä tunnetaan muitakin vastaavia 3mk harmaita ennen 3mk vihreän merkin julkaisemista vuoden 1948 alusta. Kyseessä on hyvä ja kohtalaisen vaikea kohde – on otettava huomioon, että koko 3mk painotuotetaksa oli voimassa vain kuuden kuukauden ajan.

Yllä: Painotuote Helsingistä 14.1.1947 USAan. M30 2½mk punainen single – osuu painotuotteen taksan nousun ja 2½mk vihreän merkin ilmestymisen väliin. Taksa: Painotuote ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk. 19 päivän mittainen väliinputoaminen, vaikea.

Toinen myytävänä ollut väliinputoaja oli USAan lähetetty painotuotepostikortti 2½mk punaisen merkin singlellä 14.1.1947, eli ennen painotuotteelle tarkoitetun 2½mk vihreän merkin julkaisemista. Kohde myytiin 36 eurolla limitin oltua 30 euroa. Kyseessä on vaikea, ehkä kaikkein vaikein, ”vihreä” väliinputoaja, väli on vain 19 päivää, eli hyvin lyhyt. Kuten moni tietää, on näistä väliinputoajista on viimeaikoina ollut juttusarja Filatelistissa.

Elokuussa 1945 USAan lähetetty lentokirje, jonka pohjataksa oli M30 ulkomaan kirjeelle harvinaisin 5mk oli myynnissä lähtöhinnalla 40 euroa. Lähtöhinta oli mielestäni aika kova, koska näitä kohteita tunnetaan jonkin verran – tosin asiansa tunteva keräilijä osaa arvostaa oikeaa taksaa ja hyviä leimoja. Kirjeelle oli leimattu ”By air to the United Kingdom” ja kohde oli maksettu 5mk Olavinlinna merkillä ja kahdella 9mk postitalo merkillä. Lentotaksa oli 18mk viideltä grammalta, ja taksa-aja pituus yhteensä 21 päivää. Eli kyseessä on kohtalaisen hyvä kohde. Kohde jäi kuitenkin myymättä, myyntihinta oli liian kova. Toukokuussa 1941 Siperian ja Japanin kautta Yhdysvaltoihin kulkenut 3½mk sinisellä maksettu kirje jäi myymättä kympin limitillä, mikä oli ehkä pieni yllätys.

Tätä huutokauppaa riivasivat tekniset ongelmat – ennen kahdeksalta tarkoitettua loppumisaikaa meni Philabid palvelun serveri juntturaan ja homma meni ns. läskiksi. Tästä johtuen huutokauppa avattiin uudelleen pariksi tunniksi ja saatiin suurin piirtein kunnialla maaliin kymmeneltä. Muutamien kohteiden osalta huutoja tulikin lisää. Nämä tekniset vaikeudet ovat aina harmittavia. Tällä kertaa minuun ne eivät vaikuttaneet negatiivisesti – joskus on käynyt toisinkin.

Hellman huutokauppa 3/2018

25 maaliskuun, 2018 By Mikael Collan

Naantalissa pidettiin 23.-24.3. Hellman huutokauppa – mukana oli paljon materiaalia ja myös paljon M30 keräilijöitä kiinnostavaa tavaraa. Itse mallin 1930 myyntialueella oli noin viisikymmentä kohdetta, mutta kiinnostavia kohteita oli muuallakin. Tämä kertoo siitä tosiasiasta, että kun huutokauppoihin tutustuu on fiksua katsoa läpi muitakin osastoja, kuin vain ”oman” keräilyalueen osasto. Näin siis oli tälläkin kertaa. Saavuin Naantaliin kauniina lauantaipäivänä jo aamutuimaan, jotta ehtisin katsomaan postilähetyseriä läpi ennen mahdollisia huutoja. Olin huomannut eräässä laivakirjeitä sisältävässä erässä mielenkiintoisen lähetyksen, joka kuitenkin osoittautui ns. ”suutariksi” lähemmän tarkastelun kautta. Olen tyytyväinen itseeni, etten lähtenyt sokkona huutelemaan, vaan ”tein tarvittavan työn”, jotta homma meni siten miten sen pitikin mennä. Päivän aikana paikalla oli arvioltani vähintään sata innokasta filatelistia ja jälleen kerran täytyy todeta, että fyysisissä huutokaupoissa on siksi mukava käydä, että tapaa tuttavia ja voi vaihtaa kuulumisia.

Huutokauppaan liittyi tällä kertaa jopa hieman glamouria, sillä Turun Sanomat oli kirjoittanut jutun myytävästä Zeppelin arkista, jossa Liiton puheenjohtaja Juvas epäili arkin hinnan nousevan jopa useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin toimitusjohtaja Untisen toppuutellessa samassa artikkelissa asiaa. Kyseinen arkki myytiin 9000 euron lähtöhinnallaan, mikä sekin sai julkisuutta tämän aamuisessa Turun Sanomissa. Positiivista tässä kaikessa on se, että filatelia pääsi esille! Glamouria oli tarjolla myös ns. ”Hellman Exclusive” palvelun muodossa – eli maksamalla vuosimaksun tarjoaa Hellman huutokaupat ns. parempaa palvelua paketissa asiakkailleen – tämä tarkoittaa käytännössä fyysisessä huutokaupassa mahdollisuuden suorittaa sohvalla köllöttelyä privaattitilassa ja kahvi / naposteltavatarjoilua sekä alennuksen huutorahaan. Tämän kaltaista palvelua en ole ennen Suomen filateliaskenessä nähnyt. Tarjolla oli jälleen yleisestikin viinistä ja naposteltavista nakkeihin saakka herkuteltavaa paikalle tulleille – mielestäni erittäin mukava juttu. Palatakseni itse asiaan, eli myytävänä olleisiin mielenkiintoisiin kohteisiin… aloitan tapani mukaan filateliasta.

Myytävänä oli mielestäni hyvä levyllinen hammastamattomien liimattomien merkkien nelilöitä, seitsemän kappaletta – nämähän ovat tunnetusti ehdotearkeista leikattuja palasia ja siksi kiinnostavia. Hinta oli 70 euroa ja kohde nousi vain 80 euroon – mielestäni halpa hinta, sillä kohteessa oli mukana hyvä kattaus ehdotemerkkejä. Ilmeisesti monella keräilijällä jo on näitä, siksi hinta ei noussut tästä enenpää. Myytävänä oli myös 1½mk punaisen merkin kokonainen ehdotearkki, jonka alareunassa olevassa tekstissä kerrotaan, että kyseessä on esittelyarkki ja siihen on allekirjoitettu hyväksyntä – arkin lähtöhinta oli 450 euroa, mikä on aika kova tässä markkinatilanteessa. Tämä arkki on peräisin eräästä nyt jo hajoitetusta M30 filateliakokoelmasta, jossa oli näytillä seitsemän kokonaista näyttelymerkkien arkkia.

Yllä: Kohde 2239 – levyllinen erikoisuuksia. Lähtöhinta 30 euroa myytiin 68 eurolla. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Erikoisuuksia oli myytävänä levyittäin – ei yksitellen, kuten on totuttu. Tilanne on sillä tavalla muuttunut, että yksittäisistä erikoisuuksista (reijitteet, laskokset, tarttumat jne. ) ei tunnu enää saavan 20 euroa kappaleelta ja siksi niitä on laitettu erinä myyntiin. Kohde numero 2239 sisälsi kolme laskosta (pieniä), reijitteitä ja muutaman muun erikoisuuden. Lähtöhinta oli 30 euroa, joka on mielestäni edullinen – näin ajattelivat ilmeisesti muutkin ja kohteen hinta nousi 68 euroon. Muita myytävänä olleita erikoisuuksia olivat mm. 8mk violetin tunnetut puuttuvien hammasneulojen variantit 4kpl, jotka myytiin kolmella kympillä, joka oli mielestäni edullinen, 2mk vihreä merkin poikittainen siirtymä yhdessä kahden tarttuman kanssa (myyntihinta 30 euroa) ja yksittäiskohteena myyty voimakas 50p vihreän siirtymä, joka ei suinkaan ole helppo. Tämä 50p merkki jäi myymättä. Mitään kanuunoita ei filateliapuolella tällä kertaa myytävänä ollut.

Myytävänä oli muutama kiinnostava kotimaan postihistoriakohde, pikkuhyviä ja joku vähän parempikin. Oranssilla 1mk automaattimerkillä kotimaassa lähetetty postikortti myytiin 40 eurolla ja 1,25/0,50p II tyypin päällepainamasinglellä lähetetty kotimaan postikortti 30 eurolla. Myytävänä oli myös sokeainlähetys 40 pennin taksalla. Tämän kortin lähtöhinta oli 250 euroa ja kysymyksessä on sama kohde, joka on ollut myytävänä viimeksi 2017. Myytiin pohjahinnalla. Kiinnostava oli Ristiinassa puolitetulla 3mk tummanvioletilla merkillä frankeerattu kuori, jossa oli lyijykynällä kirjoitettu osoite – tämä näytti humpuukilta ja kohdetekstissäkin todettiin kyseessä olevan tekele – reilua peliä. Kohde myytiin pohjahinnallaan 20 euroa. Kotimaan kirjattu pikalentokuori vuodelta 1950 myytiin kolmella kympillä – tällainen kohde ei ole helppo ja hinta olikin mielestäni aika edullinen – näitä on kalliimmallakin myyty.

Yllä: Hanko Pohjoisesta Helsinkiin lähetetty vakuutettu toisen painoluokan kirje kotiinkannolla vuodelta 1933, vakuutetun lähetyksen laskenta suoritettu. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + kirjaaminen (1.12.1931 – 31.8.1942) kotimaassa 2,00mk + vakuutus (-1000mk) (1.6.1922 – 31.12.1934) 0,40mk + vakuutetun lähetyksen laskenta (laskenta ja lakkausmaksu yhdessä) (15.1.1926 – 31.12.1934) 1,50mk = 10,90mk. Harvinainen lisäpalvelukokonaisuus. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Isompi kasa isokokoisia vakuutettuja kotimaan kirjeitä oli myynnissä 20 euron limitllä – eivät menneet kaupaksi, itsekin näitä katsoin, mutta on hyvin vaikeaa laittaa isoja kirjekuoria kokoelmaan niiden koon vuoksi. Vaikka korkeamman painoluokan vakuutetut kirjeet ovat hyviä on kyseessä ns. mahdoton tehtävä. Näin taisivat ajatella muutkin ja kohde on tällä hetkellä vielä myymättä. Postihistoriallisesti mielenkiintoinen oli itse tehty reklamaatio Neuvostoliittoon lähetetystä kirjatusta kirjeestä, jossa henkilö oli lähettänyt matka-asiakirjoja Neuvostoliitossa vierailevalle vaimolleen. Kohde oli tehty henkilökohtaiselle tai firman kirjepaperille ja koneella kirjoitettu, postimerkit reklamaation maksuksi oli liimattu arkin yläreunaan. Tämä kohde ei kiinnostanut ja se myytiin pohjahinnallaan, vaikka mielestäni se oli erikoinen ja postihistoriallisesti kiinnostava. Mielenkiintoinen oli myös myytävänä ollut vakuutettu toisen painoluokan kirje kotiinkannolla ja lähetyksen laskennalla, joka myöskin myytiin pohjahinnalla (20 euroa). Kohde oli ”kokeneen” näköinen ja minulla oli aluksi vaikeuksia saada taksa täsmäämään, kunnes tajusin, että takana oli postin sinetit, jossa kohtaa ymmärsin katsoa lähetyksen laskennan maksua, joka vuonna 1933 – kirjeen lähettämisen aikaan oli 1,50mk ja sisälsi sisällön tarkastamisen, laskennan ja sinetöinnin. Kirjeelle on kirjoitettu kosmos-kynällä ruotsiksi ”hembäring betalt” eli kotiinkanto maksettu. Tämä on mielestäni 20 pennin merkeille kohtalainen kohde myös filateeliseen kokoelmaan, koska kahdella 20p vihreällä leijonamerkillä on maksettu nimen omaan ja ainoastaan 40p maksanut vakuutusmaksu. Pidän tätä kohdetta harvinaisena, sillä kirjeiden kotiinkantoja ei puissa kasva ja vakuutetun lähetyksen laskenta on hyvä lisäpalvelu.

Pohjoismaihin mennyttä postia oli tällä kertaa M30 osastossa vain yksi kappale, Ruotsiin 1941 lähettetty pika-postikortti, eli kohtalaisen hyvä kohde. Kirjatut ja pikapostikortit ovat huomattavasti parempia kuin tavalliset tai lentopostikortit. Kohteen lähtöhinta oli asetettu sopivasti, viiteen kymppiin, koska se sillä meni kaupaksi. Ostaja sai hyvän kohteen.

Yllä: Postikortti 1.10.1940 Helsingistä Liepajaan. Sensuuri ja Liepajassa leimaus 9.10.1940. Taksa: Postikortti Latviaan (16.6.1940-31.11.1940) 1,75mk. Kortin takana on pitkä kirjoitettu teksti. Taksa-aika 5,5kk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Latviaan kulkenutta postia oli myytävänä kolme kohdetta – Suomen ja Latvian välillä oli voimassa kahdenvälinen postisopimus vuosina 1937 – 1940, eli noin nelisen vuotta. Tämä on verrattaen lyhyt aika ja Suomesta Latviaan sopimuksen puitteissa mennyttä postia tunnetaan kohtalaisen vähän. Yleisin postite, joka tällä sopimustaksalla tavataan on postikortti 1,25mk keltaisella merkillä – näitä tunnetaan 5-10 kappaletta. Kaikki muut postitteet ovatkin sitten paljon vaikeampia. Siksi olin hieman innostunut, kun huutokaupassa oli peräti kaksi hyvää Latvian sopimustaksaista lähetystä myytävänä. Toinen näistä oli lokakuussa 1940 Liepajaan lähetetty 1½mk punainen ehiöpostikortti lisämerkillä, 1,75mk taksalla. Kortti oli palautettu lähettäjälle, koska vastaanottaja oli lähtenyt. Lokakuussa 1940 Neuvostoliitto oli jo miehittänyt Latvian. Kortti on ainoa näkemäni postikortti tällä taksalla Latviaan ja pidän sitä harvinaisena. Ymmärrystä tälle asialle oli muillakin, sillä kortin hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta 80 euroon saakka.

Yllä: Helsingistä 17.4.1940 Rigaan Latviaan lähetetty lentokirje. Suomen sensuuri. Kaksi 2mk karmiinia M30 leijonamerkkiä. Taksa: Kirje (-20g) Latviaan (1.7.1937 – 15.6.1940) 2,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä Eurooppaan (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,00mk. Harvinainen lentokirje. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen Latvian sopimustaksa-aikainen myytävänä ollut kohde oli lentokirje kahdella 2mk karmiinilla M30 leijonamerkillä. Suoraan sanottuna tämä kohde ei näytä juuri miltään, vaikka se onkin harvinainen, itse asiassa en ole koskaan nähnyt yhtäkään muuta sopimuksen aikaista oikeataksaista lentolähetystä Latviaan. Harvinaisuuden oli haistanut joku muukin, sillä huutajia oli aluksi noin viisi ja kohteen hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 280 euroon asti – selvästi voittaja maksoi tästä kohteesta ns. ”voittajan kirous”-hinnan. Myyjää varmasti naurattaa. Kyseessä on kuitenkin kokoelmakelpoinen harvinainen kohde.

Kolmaskin Latviaan mennyt kohde osuu tähän sopimustaksan aikaan, mutta sitä ei sopimus kattanut – kysymyksessä on nimittäin harvinainen ulkomaan postiosoitus Latviaan. Ulkomaan postiosoitukset ovat harvinaista herkkua ja niitä tunnetaan vain muutamia, ehkäpä alle 10 kappaletta. Kaikki tuntemani kappaleet ovat menneet joko Viroon, Latviaan tai Saksaan. Tämä kappale oli selvästi aidosti kulkenut, mutta en osannut päättää, että olisiko kohteen takana joskus ollut latvialainen merkki kotiinkuljetusmaksun merkiksi vai ei – siksi jätin tästä kohteesta huudot tekemättä. Toinen syy oli se, että minulla on jo kansainvälinen postiosoitus nimen omaan Latviaan. Limitillä 150 euroa kyseessä oli hyvä ostos ostajalle, joka tapauksessa.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä muutakin ja mukana joitakin erittäin hyviä kohteita, sanoisin M30 kohteiden kermaa. Mainitaan ensiksi ja erikseen 2½mk punainen postikortti Bulgariaan vuodelta 1943, eli yksi harvinaisista M30 aikaisista postikorttitaksoista käyttötarkoituksen mukaisella 2½mk punaisen merkin käytöllä – näitä tunnetaan käsittääkseni alle kymmenen. Lähtöhinta kohteella oli 500 euroa. Toinen myytävänä ollut kanuuna oli 1mk vihreän käyttötarkoituksen mukainen käyttö painotuotekortilla Sveitsiin vuodelta 1943. Tämäkin kohde on erittäin harvinainen ja tunnettuja singlekäyttöjä on alle kymmenen. Tämän painotuotekortin lähtöhinta oli 450 euroa. Näiden kahden singlekohteen lisäksi oli myytävänä myös 20mk postitalo kirjatulla kirjeellä Sveitsiin vuodelta 1946 – tämäkin on huippukohde, mutta vastaavia on tullut muutamia uusia tapauksia esiin viime vuosina, tunnettujen lukumäärä lienee 10-15 kappaletta. Lähtöhinnaksi oli laitettu 400 euroa – vastaava myytiin jokin aika sitten muistaakseni reippaasti alle sadalla eurolla. Vaikuttaa siltä, että hinnoittelu oli näiden kohteiden kohdalla metsässä, sillä M30 hintataso on tullut huippuvuosista reippaasti alas, eikä tällaisilla lähtöhinnoilla näköjään päästä kauppoja tällä hetkellä tekemään. En muista ehkä aivan väärin, kun sanon, että samat kohteet ovat olleet viimeisten parin vuoden aikana aiemminkin myytävänä Hellmanin huutokaupoissa, ja tuolloin markkinahintaan verrattuna hurjan korkeilla lähtöhinnoilla. Ne ovat kotoisin eräästä tunnetusta M30 kokoelmasta, jota on hajoitettu jo pidemmän aikaa.

Yllä: Zagrebiin Kroatiaan 4.3.1944 Helsingistä lähetetty lentokirje. M30 7mk postitalo ja 1½mk harmaa leijonamerkki, yhteensä 8,50mk. Suomen ja Saksan sensuurit. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 20g) Eurooppaan (1.10.1942 – 4.9.1944 kesk.) 4,00mk = 8,50mk. Kroatia on hyvä kohdemaa. Vain vähän myöhemmin Kroatiaan alettiin käyttämään erikoistaksaa, jonka aikaiset lähetykset ovat erittäin harvinaisia. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Muitakin kohteita oli myytävänä – Kroatiaan vuonna 1944 lähetetty lentokirje myytiin 38 eurolla ja Unkariin lähetetty erikoistaksainen lentokirje hintaan 70 euroa. Ranskaan 2½mk perustaksalla vuonna 1943 lähetetty lentopostikortti teki kauppansa 75 eurolla. Kyseessä oli hyvännäköinen lähetys sensuureineen. Muuta myytävää oli mm. 2mk vihreän merkin singlekäytöllä oleva painotuotekortti Neuvostoliittoon, joka myytiin 30 eurolla ja oli mielestäni edullinen. Kohde löytyy kuvattuna edesmenneen M30 postihistoriakeräilijä Juhani Kerppolan kokoelmaa käsittelevästä kirjasta. Siisti 4½mk sinisen merkin singlekäyttö vuodelta 1943 Sveitsiin myytiin 32 eurolla. Viimeistään nyt voidaan julistaa kyseisen kohteen hintataso alhaiseksi. Tunnettuja lienee jo vähintään 20 kappaletta ja hinta on mielestäni erittäin alhaalla. En malta jälleen kerran olla vetämättä surullisen kuuluisaa Doodson arkkia peliin mukaan. Näitä höpöhöpöjähän painettiin 3000 kappaletta ja niistä maksetaan yhäkin suolaisia hintoja… harvinaisuus on niin suhteellista!! Aina ei mene tasan onnen lahjat.

Yllä: Kuopiosta 7.12.1931 Rio de Janeiroon, Brasiliaan lähetetty kirjattu postikortti saantitodistuksella. Punainen 1:20 mk ehiökortti ja seitsemän lisämerkkiä, yhteensä 6,50mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 1,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-31.9.1942) 2,50mk + saantitodistus ulkomaille (1.12.1931 – 31.12.1934) 2,50mk = 6,50mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Euroopan ulkopuolisiin maihin menneen postin joukossa oli yksi huutokaupan helmistä, nimittäin kirjattu postikortti saantitodistuksella Brasiliaan. Tarkkasilmäiset tunnistivat lähettäjän käsialan välittömästi, eikä kyseessä ole kukaan muu kuin Kuopiolainen tunnettu Filatelisti, laajoista kansainvälisistä yhteyksistään tunnettu, Granfelt. Postikortin tekstipuolella Granfelt kirjoittaa brasilialaiselle keräilijälle, ettei ole kuullut hänestä sen jälkeen, kun lähetti 417,65 markan? arvosta leimamerkkejä, joita tämä oli pyytänyt. Kysymyksessä on siis tarvepostia myös saantitodistuksen osalta, sillä allekirjoitusta edeltää maininta ”Avocat” eli suomeksi lakimies – Granfelt on lähtenyt selvittämään, että mihin merkit ovat kadonneet ja halunnut varmistaa, että kortti menee perille brasilialaiselle vastaanottajalle. Granfeltiä ei pidä sotkea toiseen suomalaiseen filatelistiin Granbergiin, joka tunnetaan kaikenlaisista erikoisista ja eksoottisista tekeleistään, joita hän lähetti ympäri maapalloa ja joista useat tulivat takaisin, koska olematonta vastaanottajaa ei imaginäärisessä osoitteessa tavoitettu. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat harvinaisia, saantitodistuksella olevat kirjatut erittäin harvinaisia. Lentopostipakettikortti Etelä-Afrikkaan myytiin parillä kympillä – ei ollut kallis.

Eristä täytyy sanoa, että tällä kertaa oli laivapostikeräilijän onnenpäivä, sillä myynnissä oli paljon laiva-aiheista ja laivaleimattua materiaalia, (meri)onnettomuuspostia ja kaikenlaista laivoihin liittyvää materiaalia, kortteja ja kirjallisuutta sekä muuta pinsseistä astioihin. Kysymys on hurjasta määrästä tavaraa, joka on peräisin Raumalaisen kaikkeen meriaiheiseen keräilyyn erikoistuneen suurkeräilijä Johan Snellmanin pesästä. Johan oli mukava mies ja laivapostin osalta tiedoiltaan luultavasti valtakunnan kärkinimi. Mukana oli yksi erittäin kiinnostava onnettomuuspostikokoelma, jossa kuitenkaan ei ollut M30 kohteita.

Minua kiinnosti eniten kohde numero 1864, joka sisälsi pääasiallisesti M30 lentopostia, nimittäin mukana oli kaksi lähetystä, joista toinen oli harvinainen kotimaan lentopostilähetys vuodelta 1940, vaikealla 2,75mk peruskirjetaksalla ja 1mk lentotaksalla ja toinen Yhdysvaltoihin vuoden 1942 tammikuussa lentopostissa lähetetty kirje. Tämän Yhdysvaltoihin menneen lähetyksen mielenkiintoiseksi tekee se, että vuoden 1942 alussa Turun vaihtopostikonttorissa käytetty lentopostin ohjausleimasin uusittiin ja tämä kohde oli leimattu tällä uudella leimalla. Uusinta tapahtui luultavasti sen vuoksi, että vanha jo vuodelta 1940 peräisin oleva leimasin oli kammottavassa kunnossa ja epäselvä – tapahtui kuitenkin niin, että uuteen leimasimeen oli tullut ”painovirhepaholainen” ja teksti, jonka piti kuulua ”par service arien..” oli kirjoitettu ”par servise arien..” eli ”c” kirjain oli muuttunut ”s” kirjaimeksi. Ilmeisesti tästä syystä leimasimen käyttö jäi lyhytaikaiseksi ja näitä virheellisellä leimatekstillä leimattuja lähtetyksiä tunnetaan tällä hetkellä vain muutama, tarkalleen ottaen tiedän kolme tapausta. Tällä leimalla leimattuja kohteita varmasti on olemassa enemmänkin, mutta juuri tällä hetkellä niitä siis tunnetaan vain vähän ja kaikki tunnetut ovat tammikuulta 1942. Joku tai jotkut muutkin olivat perillä erästä löytyvistä kohteista, sillä erän hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 170 euron myyntihintaan saakka. Olin silti tyytyväinen ostokseeni, sillä tähtäsin tämän kotimaan lentopostikohteen kotiuttamiseen ja olin varautunut nimenomaan siitä maksamaan – Yhdysvaltoihin mennyt kuori oli tällä kertaa minulle pelkkää plussaa.

Muita maininnan arvoisia eriä olivat kaksi M30 kokoelmaa, joissa oli mukana paljon materiaalia – toisen lähtöhinta oli 750 euroa ja toisen 400 euroa. Katsoin läpi kummatkin – vaikka kummassakin oli mukana joitakin ihan hyviä kohteita, eivät erät asetettuun hintatasoon suhteutettuna sopineet minulle. Myytävänä oli myös M30 ehiötavaraa ja itse asiassa ilmeisesti valtakunnan paras M30 ehiökokoelma. Kävin kokoelman läpi ja totesin, että se oli erityisen hieno – parasta antia olivat ehiökorttien ehdotteet, joita oli monia erilaisia, sekä useat hyvät ja vaikeat ehiöt kulkeneina. Totesin, että ”tätä on pakko yrittää” ja huutelinkin omaan maksimiini asti – muut jatkoivat siitä mihin minä lopetin… kun noin 3500 eurossa jäljellä oli vain yksi huutaja kävi hänelle ”huutokauppapainajainen” toteen, nimittäin vasta silloin kun jo vaikutti hyvältä, nosti eräs huutaja numerolaikkansa ulos, eikä sitten sitä laskenutkaan ennen kuin oli todettu, että kohteesta on tehty kaupat 5200 euron hintaan. Näin yksi oman alansa huippukokoelma vaihtoi omistajaa.

Kaiken kaikkiaan tämä huutokauppa oli mielenkiintoinen ja mielenkiintoisia olivat myös monet kohteet. Se on sanottava, että hintataso on M30 kohteiden osalta tullut alas, mutta M30 ei ole tässä trendissä yksin. Toivottavasti edullisemmat hinnat innostavat uusia keräilijöitä M30 apajille, minusta tuntui, että huutelin muutamia ”uusia kasvoja” vastaan osassa kohteista – toivottavasti tämä ei ollut vain toiveajattelua!

Hellman Huutokauppa 102

18 maaliskuun, 2017 By Mikael Collan

Järjestyksessä sadas toinen Suomen Filateliapalvelun järjestämä huutokauppa päättyi tänään Helsingissä. Mukana myytävänä oli kolmisen kymmentä M30 kohdetta, joiden mukana muutamia kiinnostavia. Kuten voidaan huomata, ei kohteiden määrä ollut kovin korkea. Tavoilleni uskollisena aloitan filateliasta ja etenen postihistoriaan.

Yllä: Neljä M30 ehdotetta kokoelmalehdellä sisältänyt kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Merkkimallin ehdotteita kokoelmalehdellä sisältänyt kohde oli myynnissä tuhannen euron limitillä. Kyseiset ehdotteet ovat merkkimallin ”helpoimmat” ja näin ollen pidin limittiä korkeana. Muut eivät ajatelleet samoin, sillä myyntihinta nousi aina 1200 euroon. Per ehdote hintaa siis tuli kolme sataa. Tällaiset ehdotteet ovat erinomaisia filateeliseen kokoelmaan ja nykyään tuomarit niitä lähes tulkoon vaativatkin, jos halajaa saada korkeampia pisteitä filateelisesta kokoelmasta. Tähän on liittynyt tiettyjä ongelmia nimen omaan suomalaisiin kokoelmiin liittyen, sillä Suomessa ei ehdotteita myyty julkisesti yleisölle samalla tavalla kuin monessa muussa maassa – tämä taas on johtanut siihen, että ulkolaiset tuomarit, jotka ovat tästä asiasta olleet tietämättömiä ovat saattaneet sakottaa ”enemmän kuin olisi ollut oikein”, vaikka käytännössä suomalaisiin filateelisiin kokoelmiin on aina ollut vaikeaa saada ehdotteita.

Yllä: Keltaisen 1,25mk M30 leijonamerkin ehdotearkki. Alareunassa käsin kirjoitettu hyväksyntä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Pitkästä aikaa tai oikeammin sanottuna ensimmäistä kertaa niin pitkän ajan kuluessa kuin minä muistan oli julkisesti myytävänä kokonainen M30 merkin esittelyarkki, jonka alareunaan oli käsin kirjoitettu hyväksyntä. Näitä esittelymerkkien arkkeja on postimuseon lisäksi muutamien filatelistien hallussa ja käsittääkseni ”vapailla markkinoilla” niitä on ehjinä yhteensä kymmenkunta, joista siis jokainen eri M30 arvosta. Kohde on näin ajatellen erittäin harvinainen ja se sopii erinomaisesti filateelisen M30 kokoelman sellaiseen kohtaan, jossa esitellään merkkimallin ehdotteita. Myyty arkki oli 1,25mk keltaisen M30 leijonamerkin ehdote. Esittelyarkin lähtöhinnaksi oli laitettu 450 euroa ja sillä arkki myös myytiin. On hyvin mahdollista, että muitakin ehdotearkkeja tulee myyntiin jatkossa, sillä samalla keräilijällä, jonka kokoelmasta tämä arkki on lähtöisin on useita vastaavia.

Esittelyarkkeihin liittyi myös toinen myytävänä ollut kohde, joka sisälsi reunaneliöt kuudesta eri M30 arvon esittelyarkista. Tällaisia esittelyarkin palasia on myyty viime aikoina muutamissakin eri yhteyksissä ja vaikuttaa siltä, että niitäkin voi markkinoille olla tulossa jatkossakin. Tällaisella kohteella pääsee helpommin kiinni usean merkkiarvon ehdotteisiin. Lähtöhinta oli 50 euroa ja myyntihinta 111 euroa, joka mielestäni ei ollut kovin korkea. Ehdotteiden lisäksi filateliapuolella oli myytävänä muutamia siirtymiä, yhdesä kohteessa kuvamerkkien laskoksia ja useampi kohde numerokuusiloita. Suoraan sanoen ei mitään erikoista ehdotteiden lisäksi.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia laadukkaita kohteita, joiden lähtöhinnat oli kuitenkin asetettu erittäin korkeiksi. Arvaan, että kohteiden jättäjä on vaatinut juuri näitä hintoja ja huutokauppahuoneen on ollut vaikeaa kieltäytyä, kun kohteita on samalta jättäjältä tullut useampia hyviä. On kuitenkin huutokaupan järjestäjän kannalta ikävää, kun kohteita ylihinnoitellaan heti kättelyssä ja niitä jää myymättä. M30 kohteiden hinnat, aivan kuten monenkin muun keräilyalueen kohteiden hinnat ovat tulleet alas huippuvuosista ja limittien pitäisi seurata yleistä hintatasoa.

Yllä: Postin henkilökortti 5mk Olavinlinna single. Taksa: Postin henkilökortti (1.12.1931 – 30.6.1945) 5,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli Postin henkilökortti, joka oli maksettu viiden markan Olavinlinna-merkillä. Kohteen limitiksi oli laitettu korkea 700 euroa, jolla kohde kuitenkin meni kaupaksi. Mielestäni hinta oli loppuhinnaksi sopiva, mutta limittinä kohtalaisen korkea. Näitä postin henkilökortteja tunnetaan M30 merkeillä yhteensä alle kymmenen kappaletta, ja useimmat näistä ovat 5mk Olavinlinna-merkillä. Kaksi henkilökorttia tunnetaan 20mk Postitalo-merkillä. Kyseessä siis on harvinainen kohde. Postiviiri 25mk sinisen leijonamerkin singlenä myytiin 20 euron limitillä ja 24mk single kirjatulla paikalliskirjeellä jäi myymättä 60 euron limitillä – mielestäni limitti oli aivan liian korkea, vastaavia on myyty kympin lähdöillä viime aikoina. Automaattimerkein lähetetty kuori (kolme yhden markan merkkiä) myytiin hintaan 65 euroa. Ainoa Pohjoismaihin lähetetty myytävänä ollut kohde oli 5mk sininen leijonamerkki singlenä kirjeellä Tanskaan 27.7.1945. Kuoren oli Tanskan sensuuri avannut. Kooltaan se vaikutti olevan ”isompi pitkulainen” mikä ehkä pelotti ostajat pois, sillä yhtäkään tarjousta ei kohde saanut. Lähtöhinta 30 euroa ei mielestäni ollut erityisen kova.

Yllä: Haminasta 27.3.1942 Sofiaan Bulgariaan lähetetty postikortti. M30 2½mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 2,50mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Ulkomaille lähetettyjen lähetysten osalta mukana oli muutamia kiinnostavia ja harvinaisia lähetyksiä. Näistä yksi oli Bulgariaan lähetetty postikortti 2½mk punaisella M30 leijonamerkillä. Nämä 2½mk punaisen merkin singlelähetykset ovat vaikeita ja harvinaisia ja niitä on ollut myynnissä harvoin. Kortin limitiksi oli laitettu 850 euroa, joka oli liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Myynnissä oli toinenkin hyvä M30 punainen postikortti, nimittäin 6mk punaisella merkillä Vaasasta Englantiin lähetetty kortti. Tämän lähtöhinnaksi oli laitettu 150 euroa, joka sekin on nykyisen hintatason mukaisesti liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Viimeaikoina on 6mk punaisia tullut markkinoille useita – niitä tunnetaan tällä hetkellä alle viisitoista kappaletta, joten mikään yleinen kohde ei kuitenkaan ole kyseessä.

Myytävänä oli myös kirjattu kirje vuodelta 1946 Sveitsiin, joka oli maksettu 20mk postitalo-merkillä. Kyseessä on vaikea ja harvinainen single kohde. Kohdeselosteeseen kirjoitettu ”Vain kolme tunnetaan” mikä ei kuitenkaan ole vuosikymmeniin ollut enää totta. Vastaavia tunnetaan kymmenkunta. Limitiksi kohteelle oli laitettu hulppeat 900 euroa, joka oli ehkäpä viisinkertaisesti sen mitä limitin olisi pitänyt olla, eli tässä mentiin rankasti metsään. Kuori jäikin myymättä.

Yllä: Kirje 21.7.1945 Turusta Lontooseen, Englantiin. Alunperin 5mk sininen single, jolle kuitenkin lisätty toinen 5mk sininen lentolisän maksamiseksi. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 5,00mk + lentolisä (2,50mk per 5g) Englantiin (28.2.1945 – 24.10.1945) 5,00mk = 10,00mk. Harvinainen, kiinnostava. Lyhyt 2kk taksa. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriallisesti kiinnostavana pidin kohdetta numero 1907, joka oli lähetetty Turusta 21.7.1945 Englantiin 5mk sinisellä merkillä singlenä frankeerattuna. Kohde oli leimattu ”Palautetaan lähettäjälle – Postimaksu puuttuu”, koska heinäkuun 1945 aikana posti Englantiin kulki vain lentona. Leima on vedetty yli ja kirjeelle on lisätty toinen 5mk sininen merkki maksamaan lentomaksu ja se on postitettu uudelleen lentokirjeenä. Kirje oli Englannin sensuurin avaama. Kohde kertoo hyvin sodan jälkeisen postin avautumisen erikoisuuksia – kohdeselosteessa luki ensin ”uniikki”, joka myöhemmin muutettiin muotoon ”harvinainen”. Limitti oli asetettu 900 euroon, joka mielestäni oli korkea, sillä kohde kuitenkin meni kaupaksi.

Yllä: Painotuotekortti 22.12.1943 Turusta Geneveen Sveitsiin. M30 1mk vihreä single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942-31.8.1945) 1,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kiinnostavia painotuotteitakin oli myytävänä kokonaiset kolme kappaletta. Näistä harvinaisin 1mk taksa-aikainen yksin 1mk vihreällä M30 leijonamerkillä oli limitiltään asetettu 900 euroon. Tämä oli mielestäni aikamoinen yliarviointi ja kohde jäikin myymättä. Mikäli limitti olisi ollut esimerkiksi 500 euroa olisi luultavasti syntynyt kilpailua ja hinta olisi siitä noussut ”päivän hintaan”. Kohde on erittäin harvinainen. Kohdeselitykseen oli kirjoitettu optimistisesti: ”Vain kolme tunnetaan”, mikä ei pidä paikkaansa, oikea tunnetujen määrä lienee viisi.

Muita hyviä painotuotteita olivat Bulgariaan lähetetty 2½mk vihreällä singlellä maksettu postikorttimuotoinen painotuote, jonka limitti oli 30 euroa ja myyntihinta 32 euroa. Mielestäni ei ollut kovin paha hinta, sillä kohteessa oli mielestäni luonnetta… ja saapumisleima. Myytävänä oli myös 3mk vihreällä singlellä maksettu painotuotepostikortti Bulgariaan, jonka lähtöhinta oli laitettu 70 euroon ja joka myytiin hintaan 110 euroa. Olen aiemminkin ollut sitä mieltä, että nämä 3mk vihreät single painotuotteet ovat vaikeita, vaikka niitä viime vuosina onkin tullut markkinoille lisää. Arvioin tunnettuja kappaleita olevan noin kymmenkunta. Myyntihinta vastasi sitä tasoa, jolla vastaavia on lähiaikoina myyty.

Erien osalta kävin katsomassa muutaman erän ja vaikka joissakin erissä oli kiinnostavia ns. pikkukivoja M30 kohteita, en pystynyt itselleni mitenkään perustelemaan miksi olisin lähtenyt leikkiin mukaan. Myytävänä oli puolitteita sisältävä erä, jossa oli mukana myös muutama M30 kohde, joista kiinnostavimpana ns. Niinisalon puolite kuorella. Tarinahan kertoo, että Niinisalon sotaharjoitusten aikana (1939) merkit loppuivat Niinisalon postista ja 4mk Postitalo-merkkejä leikattiin kahtia sotilasvirkamiehen ”käskystä”, jotta kirjeitä saatiin lähetettyä. Nämä kohteet ovat kohtalaisen harvoin vastaan tulevaa sorttia. En ole pystynyt muodostamaan mitään erityisen johdonmukaista mielipidettä siitä, että ovatko kyseiset kohteet tekeleitä vai ”aitoa asiaa”.

Huutokaupasta jäi vähän kaksitahoinen olo – toisaalta myytävänä oli hienoja kohteita, mutta lähtöhintojen liian korkealle asettaminen ihmetytti.

SFP:n kesähuutokauppa

6 heinäkuun, 2016 By Mikael Collan

Kesäkuu on jo ohi, mutta vielä ehtii käydä läpi Suomen Filateliapalvelun kesäkuun huutokauppaa ja sen tuloksia. Blogikirjoittaja huomaa, että työ haittaa rankasti harrastuksia ja kirjoittaminen on jäänyt lähiaikoina hieman paitsioon. Kesällä toivottavasti kuitenkin ehdin muutaman tarinan kirjoittaa. Mutta nyt asiaan, eli huutokauppaan: Jälleen kerran Suomen Filateliapalvelun huutokaupassa oli kaikenlaista mielenkiintoista M30 keräilijälle – ei kuitenkaan mitään uskomatonta, mutta ”pikkuhyvää” ja mukana oli muutama kohde, joiden kanssa oli syytä käyttää ns. hoksnokkaa. Aloitan tapani mukaan kotimaan lähetyksistä ja siirryn pikkuhiljaa kaukomaihin. Tällä kertaa jätän ”filatelian” pois tarkastelusta ja keskityn postihistoriaan.

Yllä: Onnittelu postikortti Liperistä kenttäpostiin 18.10.1943. Käytetty ”tavallista” M30 merkkiä lähettämiseen kenttäpostiosoitteeseen 16.10.1943 jälkeen. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Mielestäni erittäin kiinnostava kohde oli vuonna 1943 lähetetty painotuotepostikortti Liperistä kenttäpostiin. Kortti oli kulkenut lokakuussa, eli ei pääsiäisen eikä joulun aikaan, vaan ilmeisesti syntymäpäivä tai nimipäivätervehdyksenä. Mielenkiintoisen kortista tekee se, että se on lähetetty painotuotteen taksalla käyttämällä M30 50p vihreätä leijonamerkkiä aikana, jolloin joulun tai pääsiäisen erikoistaksa kenttäpostiin ei ole ollut voimassa. Kyseessä onkin kiinnostava juttu, josta käsikirja (Suomen Postimerkkien Käsikirja, osa IV, s. 168) kertoo seuraavasti otsikon ”Yleismerkit kenttäpostimerkkeinä” alla: ”Asetuksella määrättiin, että maksullisia kenttäpostimerkkejä oli 16.10.1943 alkaen käytettävä kenttäpostikirjelähetyksillä, joita ei ollut varustettu maksuttomilla kenttäpostimerkeillä. Tästä poiketen annettiin kuitenkin määräys, jolla pelkästään joulu- tai uudenvuodentervehdyksen sisältävän kettäpostilähetyksen sai 10.12.1943-10.1.1944 varustaa 50 pennin merkillä (kirjoittajan huomio: Eli siis painotuotteen taksalla). Määräys oli voimassa myös pääsiäisen aikana 1944. Postilaitos on hyväksynyt myös pelkän onnittelukortin, kihlausilmoituksen tai vastaavan lähettämisen avonaisessa kuoressa muinakin aikoina varustettuna 50 pennin merkillä. Näillä lähetyksillä siis tavalliset postimerkit olivat täysiasteikkoisia kenttäpostimerkkejä.” Tässä on kysessä ”pelkkä onnittelukortti”. Näitä joulun 1943 tai pääsiäisen 1944 pääsiäisen erikoistaksa-aikojen ulkopuolella lähetettyjä painotuotelähetyksiä kenttäpostiin ei tunneta kovinkaan montaa. Myyntihinta 35,20€ – ilmeisesti ostajakunnassa oli asian havainneita henkilöitä enemmän kuin yksi.

Yllä: Vakuutettu toisen painoluokan kirje Helsingistä 30.5.1947 Putkilahdelle.25mk puunhakkaaja single. Vakuutusmäärä viisituhatta markkaa. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.1.1947 – 31.12.1947) 15,00mk, kirjaaminen (1.1.1947 – 31.12.1947) 10,00mk, vakuuttaminen 1mk / 1000mk (1.7.1945 – 30.6.1950) 5,00mk, yhteensä 25,00mk. Hyvä singlekohde. Myyntihinta 26 euroa. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Yllä: Kotimaan lentokirje Kemistä 20.9.1951 Helsinkiin. M30 leijonamerkeillä maksettu yhteensä 22mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk, kotimaan (-20g) lentolisä (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk, yhteensä 22,00mk. Jäi myymättä huutokaupan aikana – lähtöhinta oli ilmeisesti liian korkea. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Muita kiinnostavia myytävänä olleita kotimaisia ”pikkuhyviä” kohteita olivat mm. 25mk puunhakkaaja merkki singlenä vakuutetulla kuorella ja 5mk violetti yksin korkeamman painoluokan painotuotteella kohtalaisen lyhyeksi jääneellä käyttö / taksa-ajalla. Mukana oli myös ehiöleikkeellä postitettu postikortti ja kotimaan lentokirje.

159330

Yllä: Postikortti 29.7.1939 Toholammilta Helsinkiin. Käytetty ehiöleikettä postimaksun maksamiseen, eli kyseessä on ”laiton” käyttö. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk. Myyntihinta 22,55€ oli mielestäni yllättävän korkea – vastaavia on saanut aiemmin edullisemmin. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy. 160420 Yllä: Painotuotekirjekuori 10.11.1945 Turusta Saloon, painomerkintä 230g eli viides painoluokka. M30 5mk violetti single. Taksa: Painotuote (200-250g) kotimaassa ( 1.12.1944 – 15.1.1946) 5,00mk. Kohteen tekee erinomaiseksi se, että 5mk violetti julkaistiin vasta 29.10.1945 ja näin ollen kyseinen taksa oli mahdollinen tällä merkillä vain noin 2½ kuukautta. Lyhyt taksa-aika! Kohteen hyvyys havaittiin ja myyntihinta kipusi aina yli 55 euron. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Pohjoismaisia ”herkkuja” ei ollut varsinaisesti myytävänä ulkomaan painotuotteen taksaista M30 3mk harmaata single postikorttipainotuotetta lukuun ottamatta. Eurooppaan kulkeneita mielenkiintoisia lähetyksiä sitten olikin muutamia. Kuvaavaa oli, että myytävien kohteiden joukossa oli kohteita, joiden ymmärtäminen vaati kohtalaisen hyvää tuntemusta sodanaikaisesta postinkulusta ja ainakin pientä perehtyneisyyttä siihen, että minkälaiset kohteet ovat niitä vaikeampia sodan aikaisia M30 kohteita.

Yllä: Getasta, Ahvenanmaalta 17.3.1948 Mariehamniin merimiehelle (perämies) lähetetty painotuotepostikortti, joka on edelleenlähetetty Norjaan. Taksa: painotuote (-50g) kotimaassa 1.1.1948 – 31.12.1948) 3,00mk => edelleenlähetetty Norjaan, eli ulkomaan painotuotteen taksa-alueelle – ulkomaan painotuotteen taksa oli kuitenkin lähetysaikana sama kuin kotimaassa. Mariehamnin kauttakulkuleimaus 17.3.1948. Tämä 3mk harmaa single ulkomaan painotuotteella on hyvä kohde, tässä tapauksessa kuitenkin kysymys on tapauksesta jota voidaan amerikkalaisittain kutsua sanoilla ”close, but no cigar” eli ei sittenkään aivan nappiin. Myyntihinta oli limitti 30€. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Yllä: Erittäin mielenkiintoinen postikortti Helsingistä 24.10.1939 Königsbergiin Itä-Preussiin eli Memelin alueelle. M30 ehiökortilla 3kpl 25p ruskeita M30 leijonia, yhteensä 2mk. Sotasensuurin tarkastama Suomessa ja Saksan asevoimien leimaus ”Von der Wermacht zugelassen” eli Wehrmachtin ”läpipäästämä”. Sensuurileima ”Auslandsnachrichtenprufstelle – Königsberg (Pr)”, jonka epäilen olevan hiukan harvinaisemman. Königsbergin leimaus 28.10.1939. ”Nicht abgeholt – non reclame” lipuke ja kosmos kynällä kirjoitettu ”retour” ja leima ”zurück”. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Kiinnostavaksi tämän postikortin tekee se, että Itä-Preussiin ei suinkaan kulkenut paljon postia ja ajankohta on erittäin mielenkiintoinen – Saksa oli hyökännyt Puolaan 1.9. ja käytännössä syyskuun puoleen väliin mennessä sota oli ohi, vain Varsova pinnisteli 27.9. asti. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Yllä näkyvä Itä-Preussiin lähetetty postikortti on sinänsä erinomainen kohde, että lähettämisen aikaan Itä-Preussi tai Memel (millä nimellä alue myöskin tunnetaan) oli käytännössä sotatoimialuetta Saksan hyökättyä Puolaan syyskuussa 1939 ja postin kulku alueelle oli suljettu tai ainakin rajoitettu. Neuvostoliittolaiset odottivat 17.9.1939 ennen kuin aloittivat oman hyökkäyksensä – muistetaan, että kyseessä oli Saksan ja Neuvostoliiton välisen Molotov – Ribbentrop sopimuksen mukainen sotatoimi, jossa Puola oli jaettu kummankin maan etupiiriin. Puolan sotavoima oli keskitetty Länsi-rintamalle Saksaa vastaan ja Neuvostoliitto pystyi helposti valloittamaan Itä-Puolan. Alla näkyvä postikortti, jolla on käytetty singlenä 2½mk punainen M30 leijonamerkki näyttää ensialkuun erinomaiselta, mutta tarkempi tutkinta osoittaa, että kyseessä on painotuotteeksi laskettava lähetys – nimittäin kortille on kirjoitettu vain hyvin vähän ja se olisi voitu lähettää painotuotteen taksalla, joka oli 1 markka. 2½mk punainen single postikortti ulkomaille on erittäin harvinainen kohde ja niitä tunnetaan ehkäpä kymmenisen kappaletta.

157071

Yllä: Postikortti 9.10.1942 Amsterdamiin, Hollantiin. M30 2½mk punainen leijona single. Saksan sensuuri (b) Berlin.Huomattavaa on se, että kortille on kirjoitettu niin vähän tekstiä, että se olisi kulkenut painotuotteen taksalla! Näin ollen kohde voidaan tulkita väärätaksaiseksi. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942 – 31.8.1945) 1,00mk. Väärä taksa. Myyntihinta 99 euroa. Jos kyseessä olisi ollut ”aito” postikorttilähetys, olisi hinta noussut tästä ylöspäin. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Yllä: Toisen painoluokan kirje Helsingistä 8.6.1943 Nogetiin, Ranskaan. Saksan sensuuri. M30 3½mk oliivi tupla, yhteensä 7mk. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 7,00mk. Ranska ei kuulunut sodan aikaisten erikoistaksojen piiriin, joten kirjeposti kulki ”normaalilla” ulkomaan taksalla. Toisen painoluokan lähetykset sodan aikana ulkomaille ovat vaikeita kohteita. Myyntihinta 30€, joka oli myös kohteen limitti. Ilmeisesti tavallinen merkki (3½mk oliivi) pelotti? Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Yllä: Helsingistä 16.7.1947 Düsseldorfiin, Saksaan Englantilaiselle vyöhykkeelle lähetetty kirje. Englantilaisten sensuuri Saksassa. M30 6mk oranssi tupla, yhteensä 12mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 12,00mk. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Yllä näkyvä Saksaan sodan jälkeen mennyt lähetys näyttää sensuuriensa takia kiinnostavalta, mutta sensuuri on kuitenkin tavallaan vain osa tarinaa, nimittäin tärkeää on näissä Saksaan menneissä lähetyksissä olla perillä postin aukeamisen aikataulusta. Eli kysymys on siitä, että milloin posti Saksaan sodan jälkeen ylipäätään avautui. Kirjepostin kuljetus Saksaan lakkasi niinkin ”aikaisin” kuin 4.9.1944 ja alkoi uudelleen vasta 4.12.1946. Tämä lähetys ei siis ole kovin aikainen. Esko Seitsonen esitteli Saksan postin avautumista Lapoex 2015 näyttelyssä. Toivottavasti uusi taksakirja, joka on tuloillaan tuo nämäkin asiat ”kaiken kansan” tietoisuuteen entistä paremmin.

Yllä: Helsingistä 30.3.1948 Izmiriin, Turkkiin lähetetty lentokirje. M30 25mk puunkaataja single. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1947-30.6.1948) 12,00mk, lentolisä ( vyöhyke 3 (15.1.1947 – 30.11.1948) 13,00mk, yhteensä 25,00mk. Hyvä yksittäiskäyttö hieman paremmalla lentotaksalla. Ei mennyt kaupaksi huutokaupan aikana. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Yllä: Kuopiosta 21.3.1932 Addis-Abebaan Etiopiaan lähetetty kirjattu kirje. M30 merkejä yhteensä 5,05mk:n edestä. Takana sulkija sekä mikä tärkeintä saapumisleima Addis-Abeba 5.4.1932. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 2,50mk, kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931 – 31.8.1942) 2,50mk, yhteensä 5,00mk. Ylitaksa. Harvinainen kohdemaa. Myyntihinta 25,50€. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Tarkkasilmäiset huomaavat yllä näkyvän Etiopiaan menneen lähettäjän ja huomasivat heti myös käsialan: Kysymyksessä on tunnetun filatelistin Kuopiolaisen H.A. Granfeltin lähettämä kirje. Painakaa mieleenne nimi ja käsiala, jos ette sitä aiemmin ole tuntenut, nimittäin kyseinen Granfelt oli aktiivinen filatelisti ja häneltä säilynyttä postia ”mitä ihmeellisimpiin kohdemaihin” tunnetaan. Filatelisteilla oli aivan yhtä suuri oikeus lähettää postia minne halusivat, mutta on toki syytä ajoittain olla hieman kriittinen sen suhteen, että kuinka monta esimerkiksi Granfeltin lähettämää kohdetta laittaa kokoelmaansa yhtäaikaisesti. Helposti tulee mieleen, että aivan kaikki lähetykset eivät välttämättä olekaan olleet tarvepostia.

2½mk punainen – neljäs ulkomaan postikortille tarkoitettu M30 leijona

29 maaliskuun, 2015 By Mikael Collan

Yllä: Helsingissä 3.10.1944 leimattu sellupaperinen merkki. Erittäin kaunis leimaus.

2½mk punainen M30 leijonamerkki ilmestyi 1.10.1942 sodan riehuessa kiivaana. Se julkaistiin korvaamaan 2mk karmiini ulkomaan postikortille käytettävänä merkkinä taksan noustua merkin ilmestymispäivänä kahteen ja puoleen markkaan. Merkkiä painettiin yhteensä 15 miljoonaa kappaletta, viidessä eri tilauserässä, joista kolme ensimmäistä 517 (9-1942), 535 (11-1942) ja 553 (3-1943) painettiin lumppusellupaperille (LSP) ja kaksi viimeistä 625 (9-1944) ja 635 (2-1945) sellupaperille (SP).

Yllä: Numeropalat kaikista viidestä tilauserästä

Merkkiä liimoitettiin kolmella eri liimalla siten, että tilauseriä 517 ja 535 löytyy liimalla 2 (vaalea, heikosti kellertävä liima – osittain arabikumiliima), tilauseriä 553 ja 635 liimalla 3 (keltainen tai kellertävä liisteriliima) ja tilauseriä 625 ja 635 liimalla 4 (valkea liisteriliima). Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että ”yksi numeropala per tilauserä” ei riitä, vaan äärimmäisen pedantin filatelistin tulisi kerätä ”kaikki paperit kaikilla liimoilla”, mikä tarkoittaa sitä, että tilauserästä 635 ”on hankittava” kummatkin liimat.

Yllä: Tilauserän 635 (2-1945) kaksi eri liimaista numeropalaa. Ero ei ole valtava, mutta silti selvä, oikealla lm4 vaaleampana, lähes värittömänä ja vasemmalla lm3, kellertävä liima.

Liimaerot voi havaita silmällä, mutta pitää olla vertailuaineistoa. Merkille löytyy erikoisuuksina tarttuma ja ylimääräinen hammaste, sellupaperille lisäksi ohutta paperia ja pieniä siirtymiä, mutta myös hieman rosoisia hampaita sisältäviä merkkejä on olemassa ja olen myös löytänyt yhden paksummalle paperille painetun merkin.

Yllä: Jonkinlainen osittainen tarttuma – ei kuitenkaan painovaiheessa, vaan ilmeisesti alla olevasta arkista on liimalle jäänyt jälkeä – eli ei mikään ”oikea” tarttuma ollenkaan.

Yllä: Vähävärinen merkkipari, eli punainen väriaine ei ole levinnyt tasaisesti tai sitä on jostain syystä tullut painokoneelle vähemmän kuin tavallisesti

Merkin käyttötarkoitus oli siis toimia ulkomaan postikortin taksalla 1.10.1942 – 30.6.1945, aika oli käytännössä kokonaisuudessaan sota-aikaa ja siksi ulkomaan postikortit tältä ajalta yksin 2½mk punaisella merkillä ovat harvinaisia. Harvinaisuutta lisää se, että sodan aikana ja tämän postikorttitaksan voimassaollessa oli Suomen ja Saksan välillä postisopimus, jonka mukaisesti postikortin taksa oli kotimaan taksa, eli niitä ”ulkomaita”, joihin posti kulki oli vain vähän, kun muistetaan, että postin kulku akselivaltojen ulkopuolelle Yhdysvaltoja lukuunottamatta oli käytännössä kiinni. Näin ollen sellaiset maat kuten Belgia, joka ei kuulunut saksalaisen postisopimuksen piiriin vaikka olikin Saksan miehittämä on mahdollinen kohdemaa. Muita mahdollisia ovat mm. Sveitsi, Espanja ja Portugal, sekä luonnollisesti monet Aasian maat, mutta eivät brittiläisen kansainyhteisön maat. 2½mk punainen yksin postikortilla on hyvä ja harvinainen kohde, harvinaisuudessaan täysin eri luokka kuin esimerkiksi 2mk karmiini yksin postikortilla. Minulla ei ole näyttää malliksi 2½mk punaisen merkin oikean taksan mukaista single ulkomaan postikorttikohdetta – päästään kuitenkin aika lähelle, kuten alla voidaan havaita.

Yllä: Helsingistä 8.2.1944 Milanoon Italiaan kulkenut kortti, jolla 2½mk punainen single. Suomen ja Saksan sensuurit. Näyttää hyvältä, kunnes muistetaan, että Italia kuului Saksan liitolaisena Euroopan posti- ja pikatiedotusliittoon ja näin olleen käypäinen postikortin taksa oli kotimaan taksa. Taksa: Euroopan posti- ja pikatiedotusliiton postikortin taksa (1.9.1942 – 8.9.1944) 2,00mk. Ylitaksainen. Jos kerrankin joku kohde saa täydet pisteet ”on se niin väärin” asteikolla, niin tässä on hyvä ehdokas.

Vuonna 1.1.1947 nousi painotuotteen (-50g) taksa 2½:n markkaan. Tämä taksa päti painotuotteeseen kotimaassa ja ulkomailla (painotuotteiden taksathan olivat samat kaikkiin ulkomaihin ml. Pohjoismaat). Taksaa varten suunniteltu 2½mk vihreä merkki ilmestyi kuitenkin vasta 20.1.1947. Näin olleen painotuotteen taksalle singlenä sopivia merkkejä olivat aiemmin julkaistut 2½ markan merkit, sininen ja punainen. Sinisen painaminen oli kuitenkin lopetettu jo paljon aikaisemmin ja relevantein vaihtoehto oli juuri 2½mk punainen merkki. Lyhyen 19 päivän ajan se siis oli ”ainoa” singlenä käyvä merkki tälle taksalle. Alla esitellään ulkomaan ja kotimaan painotuotteita 2½mk punaisilla singleillä.

Yllä: Painotuote Hännilästä 3.3.1947 Columbiaan Louisianaan USA:n. 2½mk punainen single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk.

Yllä: Painotuotepostikortti Vaskiluodosta 10.1.1947 Vihtiin. 2½mk single. Taksa: Painotuote (-50g) kotimaassa (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk. Osuu tuohon 19 päivän väliin, jolloin 2½mk vihreä leijonamerkki ei ollut vielä ilmestynyt.

Singlenä merkki kävi myöhemmin mm. paikalliskirjeelle, sekä muutamille taksakombinaatioille, alla esitellään muutamia.

Yllä: Paikalliskirje Helsingissä 7.12.1943, 2½mk punainen single joulumerkein. Edelleen lähetetty Helsingissä, eli saman paikallistaksa-alueen sisällä; tällöin ei tarvinnut maksaa lisää edelleen lähettämisestä. Taksa: Paikalliskirje (-20g) (1.9.1942 – 30.6.1945) 2,50mk.

Yllä: Postiennakkopainotuote 6.5.1943 Helsingistä Nummelle. Kirjoitettu lyijykynällä ”kirjeessä 50p”. Postiennakkomäärä 13mk, 2½mk punainen single. Taksa: Painotuote (-50g) kotimaassa (1.12.1931 – 30.11.1944) 0,50mk, postiennakko (-50mk) (1.9.1942 – 31.8.1943) 2,50mk, yhteensä 3,00mk. On harvinaista, mutta ei tavatonta, että postimerkkejä mitätöitiin postiennakon yhteydessä kirjeelle – tässä yhteydessä tämä ”kommervenkki” on johtanut siihen, että postiennakko-osoitekortille on mitätöity vain postiennakon määrä. TOINEN tulkinta tästä kohteesta olisi, että kysymyksessä on vapaakirjelähetyksen postiennakko, joka oli myös vapaakirjeistä pakko maksaa. Tähän viittaisi se, että jos luetaan lomakkeelle kirjoitettu teksti ”kirjeenä sop” niin silloin voidaan myös kiinnittää huomiota vastaanottajan ammattiin, joka on kirjoitettu ”kantori” – jos tämä oli jokin kirkollinen asia, niin useilla kirkkojen järjestöillä oli vapaakirjeoikeus. Joka tapauksessa kortti on vajaasti täytetty ja siksi vaikeuttaa taksan tulkitsemista.

Yllä: Lentopostikortti Helsingistä 16.5.1945 Vaasaan, 2½mk punainen single. Laatikkoleima ”luftpost”. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.9.1942 – 30.6.1945) 2,00mk, postikortin lentolisä kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962 asti) 2,00mk, yhteensä 4mk. Väärä taksa, 1½mk liian alhainen. Tässä kohteessa on kuitenkin otettava huomioon, että valvontakomissio oli julistanut kotimaahan lentokiellon ja keskeytti kotimaan lentotoiminnan ajaksi 5.3.1945 – 27.7.1945, jona aikana kotimaassa ei kotimaisten lentoyhtiöiden mukana kulkenut lentopostia. Tässä saattaa ja hyvin todennäköisesti onkin kysessä vaasalainen vitsi, eli joku on lyönyt lentopostileiman vasta kirjeen saavuttua Vaasaan – tuskin siis kovin korkealla lentänyt! Joka tapauksessa väärä taksa.

Muita kuin single-käyttöjä on tietysti monen erilaisia, alla esittelen joitakin.

Yllä: Toisen luokan paikalliskirje Helsingissä 10.4.1945, 2½mk punainen tupla. Taksa: Paikalliskirje (21-250g) (1.9.1942 – 30.6.1945) 5,00mk. Yllä: Kirje Someerjärveltä 7.7.1945 Helsinkiin, 2½mk punainen tupla. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 5,00mk.

Yllä: Postiljoonivaunuleimattu postikortti 16.6.1946 Helsinkiin. 2½mk punainen tupla. Taksa: Postikortti kotimaassa 16.1.1946 – 31.12.1946 5,00mk. Tämä postiljoonivaunuleimaus B-K on reitin Porvoo-Kerava (Borgå – Kervo) leimaus ja kyseessä on leima PJV.10.04. Yllä: Postiennakkopaketti Helsingistä 23.4.1945 Puolanka KK:lle. 5kpl 2½mk punainen. Postiennakkomäärä 320mk. Taksa: Paketti (1-3kg) kotimaassa (1.9.1942 – 30.6.1945) 9,00mk , postiennakko (-500mk) ( (1.9.1943 – 30.6.1945) 3,50mk, yhteensä 12,50mk.

Merkki sopi tietysti muidenkin postimerkkien ohella rakentamaan taksoja ja sitä käytettiinkin paljon myös tähän tarkoitukseen.

Yllä: Kirje Helsingistä 28.9.1944 Zurichiin Sveitsiin, 2½mk punainen ja 2mk keltainen M30 leijona. Suomen ja Saksan sensuurit sekä kemiallisen sensuurin selvät jäljet. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk. Vuoden 1944 loppu oli Euroopan sotanäyttämöllä Saksan luhistumisen aikaa, kirjeen lähettämisen aikoihin puna-armeija oli jo Puolassa ja saksalaiset olivat juuri torjuneet liittoutuneiden suuren laskuvarjo-operaation Arnheimissa (operaatio Market Garden). Yllä: Kirjattu kirje Helsingistä 15.7.1943 Stuttgartiin Saksaan, 2½mk punainen, 2mk keltainen ja 3½mk oliivi, yhteensä 8mk. Sensuroitu Suomessa ja Saksassa (liuska). Taksa: Euroopan posti- ja pikatiedotusliiton (-20g) kirjetaksa (kotimaan taksa) Saksaan (1.9.1942 – 30.6.1945) 3,50mk, kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk, yhteensä 8,00mk. Huomioitavaa tässä kohteessa on se, että tämä ns. ”Saksan erikoistaksa” ei sisältänyt mitään alennuksia koskien kirjausmaksua ja näin ollen kirjaamisesta maksettiin Saksaan menevillä kuorilla sama maksu, kuin muihin ulkomaihin. Hyvä ja kohtalaisen harvinainen kohde.

Yllä: Lentokirje 15.6.1945 Zurichiin Sveitsiin, M30 7mk postitalo ja 2½mk punainen. Suomen ja Englannin sensuurit, ”By air to the United Kingdom” leimaus. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk, lentolisä (jokaiselta 5g:lta) Englantiin (15.3.1945 – 11.8.1945) 2,50mk*2=5,00mk, yhteensä 9,50mk. Tässä kohtaa on huomattava, että vaikka Englannin lentolisän taksa-aika jatkui samana pidempään korvasi Sveitsin oma lentotaksa Englannin taksan 10.8.1945 alkaen, näin ollen kyseeseen tulee Sveitsiin menneillä lähetyksillä tämä taksa-ajan osa. Taksa aika noin 3½ kuukautta. Varhaista postiyhteyksien aukeamisen jälkeistä postia.

Yllä: Lentokirje Helsingistä 10.3.1945 New Yorkiin USAan, 2kpl M30 10mk Saimaata ja 2½mk punainen, yhteensä 22½mk. Suomen ja USAn sensuurit. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk, kirjeen lentolisä (jokaiselta 5g) USAan (6.3.1945-30.6.1945) 9,00mk*2=18,00mk, yhteensä 22,50mk. Posti USAan aukesi 6.3.1945, kyseessä on aikainen postin avautumisen jälkeen lähetetty lähetys. Taksa aika hieman yli 3½ kuukautta.Yllä: Lentokirje Hangosta 5.10.1945 Lontooseen Englantiin, M30 10mk Saimaa ja 2½mk punainen. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk, kirjeen lentolisä (jokaiselta 5g:lta) Englantiin (15.3.1945 – 23.10.1945) 2,50mk, yhteensä 12,50mk. Kyseessää on 53 päivän pituinen taksa-aika.Yllä: Raahesta 26.6.1945 Rovaniemelle lähetetty toisen painoluokan postiennakkokirje. Postiennakkomäärä 350mk, M30 2½mk punainen tripla ja 2kpl 1mk vihreä, yhteensä 9,50mk. Taksa: Kirje (21-250g) kotimaassa (1.9.1942 – 30.6.1945) 6,00mk, postiennakko (-500mk) (1.9.1943 – 30.6.1945) 3,50mk, yhteensä 9,50mk. Yleensä postiennakkokirjeiden postimaksu mitätöitiin postiennakko-osoitekortille ja kirjeelle laitettiin vain postiennakkolähetystä indikoiva kolmionmuotoinen lipuke. Joskus asiakas oli kuitenkin ollut omatoiminen ja liimannut merkit lähetykselle valmiiksi, tämä on kuitenkin ollut harvinaista ja näitä postiennakkolähetyksiä, joille on suoraan mitätöity postimerkkejä liikkuu vähän.

« Edellinen sivu