Järvenpään Filatelistit järjestävät viiden vuoden välein isomman näyttelyn, jossa on tuomarointi ja asian mukainen palkintojen jako, eli siis kyseessä on täysimittainen kotimainen näyttely. Näin tapahtui myös tänä vuonna ja tarkemmin sanottuna tapahtuu vielä tätä kirjoitettaessa, tällä kertaa kerhon 55 vuotisen olemassaolon kunniaksi. On erityisen hienoa, että näyttelyitä järjestetään, sillä se on tapa pitää filateliaa ja keräilyharrastusta yllä korkealla tasolla. Kun yleisöllä on mahdollisuus nähdä toisten kokoelmia syntyy ahaa-elämyksiä ja ymmärrys oman kokoelmankin suhteen paranee. Näin ainakin minulle on käynyt joka kerta, kun olen näyttelyssä käynyt. Lisäksi näyttelyt ovat oiva tapa nähdä keräilijäkolleegoita, vaihtaa kuulumisia ja tutkia myyntipöytiä.

Yllä: Näyttelysalina toimi Harjulan koulun liikuntasali, jonne tuli kenkien päälle pukea ”muovipussit” jottei lattia likaannu tarpeettomasti. Kehykset olivat sopivalla etäisyydellä toisistaan ja valaistus oli hyvä. Paikalla oli käydessäni muutamia kymmeniä filatelisteja.

Tällä kertaa olin erittäin positiivisesti yllättynyt ja kunnia tästä kuuluu JF:n talkooporukalle, nimittäin näyttely oli hienosti järjestetty ja kokoelmien taso oli mielestäni hyvä. M30-miehenä olin erittäin mielissäni nähdessäni useita hienoja M30 kohteita monessakin kokoelmassa. Mieleen painuvin oli kuitenkin Jorma Lindebladin kokoelma kotimaan lentopostista, joka laittoi minulle suorastaan jauhot suuhun, nimittäin mukana oli sen verran kovia kotimaan lentokohteita. Mielestäni koko näyttelyn timanttisimmat kohteet olivat nimen omaan Lindebladin kokoelmassa, sillä siellä oli näytilla mm. kaksi sodan aikaista (1941-44) kotimaan lentopostilähetystä ja erittäin harvinanen kotimaan lentopakettikortti kotiinkuljetuksella. Sodanaikainen kotimaan lentoposti on erittäin harvinaista ja tätä moni ei ehkäpä tiedä, postin arkistoista paljastuvan tiedon perusteella vain 3kg lentopostia kulki kotimaassa välillä 1941-1944, eli keskimäärin alle kilo per vuosi. Tämä määrä sisältää kaikki mahdollisesti lähetetyt painavammatkin lentolähetykset. En lähde tässä kuvailemaan Jorman kokoelmaa sen enempää, mutta sanonpahan sen, että hyviä kohteita oli mies saanut kerättyä! Muita M30 kohteita esittäneitä olivat mm. Harri Ala-Honkola ja Petsamon filateliaa esitellyt kokoelma, jonka esittäjän nimeä en juuri nyt muista.

Yllä: Myyntiosastolle oli raivattu tila ilmeisesti koulun ruokasaliin. Paikalla noin kymmenen myyntipöytää.

Ostospuolella oli minun kohdaltani kohtalaisen hiljaista, ostin yhden vuonna 1944 Unkariin menneen lähetyksen PR merkillä ja myin sen jo tapahtuman aikana eteenpäin ”kaverille”, itselleni ostin yhden kohteen, jossa oli jälleen kerran osoitus katajaisen kansan vankkumattomasta tahdosta säästää ja huijata valtion vahingoksi. Kyseessä oli kirje vuodelta 1953, jolle oli postimaksuksi laitettu 2kpl 10p harmaata merkkiä kymmenen markan merkkien tilalle. Vakuttaa siltä, että tämä huijaus oli mennyt postilta ohi, nimittäin lunastusta ei oltu kuorelle laitettu. Ajattelin, että parhaassa tapauksessa merkit olisivat sellupaperia, mutta silmämääräisen tarkastelun perusteella vaikutti siltä, että näin ei ole. Myöhemmin tarkastin lampulla vertaillen ”varmaan tapaukseen” ja kyseessä oli tavallinen lumppupaperi. Joka tapauksessa uusi tulokas osastoon ”kommervenkit”.

Yllä: Tainionkoskelta 135.1953 Helsinkiin lähetetty kirje. Viisi M30 1mk vihreää ja kaksi 10p harmaata, yhteensä 5,20mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.1.1952 – 31.5.1956) 25,00mk. Alitaksa! Yritetty huijata postia käyttämällä 10p merkkejä 10mk merkkien sijaan ja onnistuttu.

Filatelistisen annin lisäksi opin kaksi asiaa Järvenpään reissulta: Ei kannata ajaa Järvenpäähän Tuusulantietä, vaan kannattaa ottaa Lahden moottoritie sekä kannattaa katsoa, että on tarpeeksi polttoainetta autossa, jottei tarvitse pelätä tielle jäämistä. Oppia ikä kaikki.