postihistoria

Yllä: Kokoelmani saama kunniakirja Nordia 2016 näyttelystä. Kokoelmalle annettiin 83 pistettä ja vermeil, eli kullattu hopea.

Nordia 2016 Pohjoismainen postimerkkinäyttely pidettiin Jyväskylässä 8.-10.4., paikkana oli Jyväskylän Paviljonki, eli messukeskus. Samaan aikaan samoissa tiloissa järjestettiin mm. kädentaidon ja antiikkimessut. Itse en ehtinyt tutustua näihin oheistapahtumiin lainkaan. Paikalla oli useita satoja kehyksiä kokoelmia, useita myyjiä ja muita edustuksia. Lisäksi järjestettiin Philean huutokauppa. Näyttelyn yhteydessä järjestettiin myös Filatelistiliiton liittokokous. Eli aktiviteettia oli riittämiin.

Tässä ajattelin kertoa lähinnä fiiliksistä koskien näyttelyä ja hieman avata ei-näyttelyfilatelistille kuvioon kuuluvia ehkäpä ei-tuttuja juttuja, jotka näyttelyihin osallistumiseen kuuluu. Käyn siis läpi oman kokoelmani ja sen esittämisen kautta Nordiaa ikään kuin seikkailuna. Esitys ei ole mitenkään erityisen jäsennelty. Aloitan käymällä läpi kuvion kustannuspuolta.

Kehysmaksut olivat 35€ per kehys, eli minun tapauksessani viidelle kehykselle. Palmares, eli palkintojenjakoillallinen, johon mielestäni kannattaa osallistua maksoi 60 euroa ja sisälsi alku, pää ja jälkiruoan sekä kahvit. Myös viiniä ja alkuun kuohuviini tarjottiin. Matkakulut olivat kohtalaisen vähäiset, koska tulin omalla autollani, toki n. 700 kilometrin bensatkin maksavat. Hotellit maksoivat parilta yöltä noin satasen per yö ja syödäkin piti. Eli kaiken kaikkiaan osallistuminen pakollisineen oli viiden sadan luokkaa. Tähän tulee sitten päälle ns. keräilijän juoksuhiekka, eli kauppiaiden tiskit… ja niiden tarjoamat mahdollisuudet. Lisäksi vakuutin oman kokoelmani kuljetusvakuutuksella, jonka sain ostaa Filatelistiliiton sopimuksella Lähi-Tapiolasta. Tämä vakuutus turvaa kokoelman kuljetukset sekä näyttelypaikalla viettämän ajan. Vakuutus maksaa 0,024% vakuutetusta hinnasta.

Yllä: Kokoelmani saama arvostelu tarkemmin.

Itse päädyin loppujen lopuksi lähettämään kokoelmani Jyväskylään postitse, mutta monet kävivät sen siellä itse monteeraamassa. Paketin lähetin kirjattuna, jota pahimmassa tilanteessa olisi jotakin kättä pidempää millä todistaa kokoelman lähteneen. Ilokseni totesin, että kokoelma tuli perille ongelmitta ja järjestävän kerhon edustaja kuittasi sen vastaanottaneensa sähköpostitse. Jyväskylän kerho oli tehnyt aivan erinomaista työtä ja kokoelmani oli kehyksissä siististi ja ”turvallisesti”. Kiitos järjestäjien talkooporukalle! Kehysten purkaminen aloitettiin sunnuntaina, aikataulun mukaisesti, kello 16. Purkamiseen pitää muistaa ottaa 3mm kuusilokokoavain mukaan, muuten se ei onnistu. Itse tietysti unohdin avaimen kotiin – onneksi filatelisti ei ole koskaan yksin, vaan kolleegoilta sain lainaan avaimen. Lehtien kerääminen kansioihin kesti minun tapauksessani noin puolisen tuntia. Lopuksi kuitataan oma kokoelma ”noudetuksi”.

Kokoelmien arvostelu alkoi heti kehystyksen jälkeen ja tuomareilla on työtä tosiaan riittänyt, nimittäin kehyksiä oli suuri määrä yli 800. Kuten näyttelyissä yleensä kokoelmat oli jaettu useisiin luokkiin, minun kokoelmani esiteltiin postihistorian luokassa, jossa oli mukana 41 kokoelmaa. Näille kokoelmille tuomariston siis tuli löytää arviointi ja pisteyttää kokoelma kuuden osa-alueen osalta. Näistä tärkein on ”Filateeliset ja muut aiheeseen liittyvät tiedot ja henkilökohtainen tutkimus”, jonka painoarvo on kokonaiset 35/100 pistettä. Tämä kertoo heti sen, että kokoelman esityksessä on satsattava siihen, että postihistoriallisesti merkittävät tiedot ja mahdolliset ”uudet löydöt” on riittävällä tavalla kerrottu. Lisäksi on otettava huomioon, että kun tuomareilla on vain vähän aikaa – ehkäpä n. 20 minuuttia per kokoelma arvosteluun, on asiat tuotava esiin siten, että ne huomataan. Tärkeiden asioiden korostaminen tulee siis arvoon arvaamattomaan. Tuomarit voivat arvostella vain sen minkä näkevät. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka kaikki kohteet ovatkin näkyvissä, on kohtalaisen ”rankkaa” olettaa, että tuomarit tuntisivat kaikkien maiden kaikkien postihistoriallisten alueiden kaikki kohteet ja asiat – mikäli heille ei kerrota mitä he näkevät, he näkevät mitä he luulevat näkevänsä. Hyvässä esityksessä siis ei kenellekään jää epäselväksi mitkä ovat ns. ”kanuuna” kohteita tai mikä mielenkiintoinen kommervenkki itse kussakin kohteessa tekee sen erinomaiseksi. Samaan aikaan esityksen pitäisi olla harmooninen, eli erityisen räikeä ei varmaankaan ole hyvä.

Yllä: Kokoelmani kaksisivuinen synopsis

Kokoelmani sai tiedoistaan 30/35 pistettä ja olen siihen tyytyväinen, olin jokaisen kohteen osalta kertonut taksan, lähetyslajin ja painoluokan, sekä mikäli kohteessa oli jotain erikoista pyrkinyt tuomaan sen esille. Lisäksi olin kehittänyt ”harvinaisuusasteikon”, jonka mukaan kohteita oli arvioitu. Tämä osoittautui kuitenkin vaikeaksi, sillä mielestäni hyvin moni kohde olisi voinut olla merkitty vaikeaksi, mutta tällöin koko homma olisi menettänyt merkityksensä, joten jouduin hieman keinotekoisestikin valitsemaan mitkä kohteet saivat merkinnän. Se missä voin nostaa pisteitäni on varmasti käsittely, jossa esimerkiksi hieman tuomalla entistä enemmän (esimerkiksi paksuilla kehyksillä tai värein) esiin tärkeitä kohteita ja parantamalla otsikointia on saatavissa helpostikin pari pinnaa lisää. Kaiken kaikkiaan en ole pettynyt saamiini pisteisiin, ensikertalaisena en osannut odottaa enempää. Kaikki näyttelyn tulokset löytyvät täältä.

Näyttelyissä on yleensä mahdollisuus keskustella tuomarien kanssa kokoelmasta ja saada parannusehdotuksia. Minäkin varasin ”tuomariajan” ja kävimme Tanskalaisen tuomarin Lars Engelbrechtin kanssa kokoelmaa läpi vartin verran. Mielestäni Larsin kommentit olivat asiallisia ja osuivat oikeaan. Se kuitenkin kävi selväksi, että mies ei kovin paljoa M30 postihistoriasta tiennyt, vaan joutui suunnistamaan minun tekemieni esittämieni havaintojen ja tekstien mukaan – lisäksi apuna oli Suomalainen tuomariryhmään kuulunut postihistoriatuomari Petteri Hannula. Tämä nimenomaan tietysti painottaa sitä, että varsinkin kansainvälisissä näyttelyissä kohteiden esiintuominen nousee arvoon arvaamattomaan. Tanskalainen kysyi mm., että onko kokoelmassa mukana kohteita, jonka kaltaisia tunnetaan alle kymmenen kappaletta – osoitin hänelle ensimmäisessä kehyksessä olevat noin kymmenkunta kohdetta; tämä ei siis ollut tullut tarpeeksi selkeästi esiin kokoelmani esityksestä!

Yllä: Kokoelmani etusivu

Nordiassa näytillä ollutta kokoelmaani voi tutkia tästä linkistä. Pitää kuitenkin muistaa, että kuvattu versio ei kuitenkaan ole aivan lopullinen, vaan kaksi sivua kokoelman loppupuolella näistä esitetyistä yhdistettiin lopulliseksi versioksi – joten tässä on yksi ylimääräinen sivu – lisäksi numerointi korjattiin tästä johtuen. Jokainen voi nyt arvioida miten pisteet korreloivat itse kokoelman kanssa. Käsittääkseni on mahdollista haluttaessa ladata kaikki kokoelmakuvat omalle koneelleen helposti yhdellä painalluksella Flickeristä.

Yllä: Kokoelmaa kehyksissä Nordia 2016 näyttelyssä (kuva: Veli-Heikki Nieminen)

Ajattelin jatkaa Nordia näyttelyn ”käsittelyä” seuraavassa postauksessa, ajan kanssa on tiukkaa, joten en osaa sanoa milloin ehdin kirjoittaa uutta – tarkoituksena on käydä läpi M30 kiinnostavia kokoelmia ja vielä erikseen muutamia näyttelystä löytyneitä kohteita.

M30 postihistoria ja filatelia ovat kiinnostavia yleisestikin keräilykohteina, mutta näyttelykokoelman rakentamisessa yksi tärkeä tekijä on kokoelman keskipisteenä olevan ”punaisen langan” löytäminen eli ”kokoelman aihe”. Aihe voi tietysti olla ”M30 filatelia” tai ”M30 postihistoria” tai joku muu hyvin yleinen aihe, mutta tällöin astutaan maailmaan, jossa tavaraa on oltava paljon ja sen laadun on oltava kauttaaltaan hyvää, mielellään erinomaista. Yleisten aiheiden huippukokoelmilla voidaan lähteä tavoittelemaan filatelian tai postihistorian näyttelyluokkien kovempia mitaleita ja niiden kasaaminen on usein vuosia kestävä ja lompakkoa rankasti kurittava harjoitus. Tästä syystä aivan aiheellinen ja asiallinen kysymys onkin: ”Voinko tehdä fiksun näyttelykokoelman M30 merkkeihin liittyen, joka olisi hieman vähemmän raskaan prosessin takana?”. Vastaus on, että ”tottakai” ja tämän asian pohjalta olen lähtenyt tässä artikkelissa pohtimaan, että minkälaisia vaihtoehtoja esimerkiksi voisi olla asiallisen mutta fokusoidumman M30 pohjaisen filatelia tai postihistoriakokoelman rakentamiseksi. Eli kupletin juoni on, että pohdin joitakin kokoelma-aiheita, joissa on jokin voimakkaasti keräilyä tai siis esitettyä materiaalia rajoittava tekijä ja joka ”rajoituksen” tai fokuksen kautta mahdollistaa keskittymisen pienempään kokonaisuuteen – ei välttämättä kehysten laajudella mitattuna, mutta keräilyalueena. Esittelen näitä ajatuksia epäjärjestelmällisen järjestelmällisesti – ensin pohtien filateliakokoelmia ja sitten postihistoriakokoelmia.

Filateliakokoelma-aiheita:

M30 päällepainamamerkit – M30 päällepainamamerkkejä on kahdeksan erilaista, kaikki luonnollisesti leijonamerkkejä. Näihin liittyy kaikenlaista filateelista erikoisuutta, mm. päällepainamien siirtymiä ja hienoja yksittäispostitteita. On helppoa ajatella, että keskimäärin voidaan allokoida kaksi lehteä per merkki ja aloitussivu niin yhden kehyksen kokoelma on kasassa.
1930 ilmestyneet M30 merkit, eli ensimmäinen merkkien julkaisu; tästä saa todella mielenkiintoisen kokonaisuuden ja kohteita tulisi olla useilta vuosikymmeniltä – paperit ja liimat tulisi olla käytynä läpi.
Siirtymät M30 merkein; spesiaali kokoelma jossa tulisi olla kaikenlaista aika paljon – riittääkö materiaali yhteen kehykseen on hyvä kysymys, vai pitäisikö mukaan ottaa myös joku toinen ”pieni aihe” kuten esimerkiksi laskokset ja ehkäpä tarttumat.
M30 kuvamerkit erikoiskokoelma – kuvamerkkejä julkaistiin 15 kappaletta, joten yhden kehyksen kokoelmasta voi aloittaa. Tällöin jää puoli sivua merkkien esittelyyn yksi kullekin merkille ja yksi lähetys per merkki. On helppoa ajatella miten esimerkiksi eri paperit mukaan otettaessa kokoelma kasvaa helposti kahteen kehykseen.

Lähiaikoina M30 filatelisia kokoelmia on ollut näytillä luvattoman vähän, näistä paras lienee Hannu Kaupin kokoelma, jota voitaneen pitää merkkimallin referenssikokoelmana. Muita filateelisia M30 kohteita esitelleitä kokoelmia ovat lähiaikoina olleet mm. Jouko Kaartisen hammaste ja painantaerikoisuuksia esitellyt kokoelma. Tilaa näyttelyissä M30 kohteita esitteleville kokoelmille on!

Postihistoriakokoelma-aiheita:

Ensimmäisenä postihistoriakokoelman aiheena mieleeni tulevat erilaiset taksakokoelmien variaatiot. Näitä luonnollisesti ovat esimerkiksi postikorttien, kirjeiden ja painotuotteiden esittely M30 merkein, kotimaassa, Pohjoismaihin ja ulkomaille tietysti mahdollisesti erikseen.
M30 lyhyet taksat – M30 käyttöaikana oli useita lyhyitä alle vuoden mittaisia taksa-aikoja ja taksakombinaatioita, joiden voimassaoloaika oli lyhyt. Lyhin M30 taksa-aika oli vain yhden päivän mittainen ns. Zeppelin-taksa, muita lyhyitä ovat mm. 9 päivän lentotaksa Iso-Britanniaan ja 10 päivän mittainen pääsiäisen kenttäpostin painotuotteen erikoistaksa. Näitä kaikkia on tässäkin blogissa esitelty.
Lentopostia on kulkenut M30 käyttöaikana koko käyttöajan pituudelta, tähän liittyen voi kasata mielenkiintoisia kokoelmia valiten siis kohteet siten, että mukaan tulee vain M30 merkein frankeerattuja lähetyksiä. Mukaan voi ottaa vain kotimaan lentoja tai esim. pelkästään Pohjoismaihin menneitä jne. Tällaiset rajaukset helpottavat fokusoimaan kokoelmaa ja näin ollen voidaan isosta materiaalista tehdä useampia pienempiä kokoelmia. Usein voi olla vaikeuttava tekijä rajoittaa liikaa, nimittäin yhdenkin kokoelman kasaaminen esimerkiksi lentopainotuotteista Euroopan ulkopuolelle lienee kohtalaisen haastava tehtävä.
Punaiset, siniset ja vihreät M30 merkit, eli UPU väreissä painetut leijonamerkit, joiden käyttötarkoitus oli ulkomaan postikortti, kirje tai painotuote. Nämä ovat haastavia keräilykohteita, sillä hyvien kohteiden hinnat ovat korkeita. Jokaisessa näistä on muutamia erittäin vaikeita kohteita, esimerkiksi punaisissa leijonissa vaikeutta tuovat 2½mk punainen single postikortti ja 3mk punainen postikortti ulkomaille, jota tunnetaan vain yksi kappale. Sinisissä vaikeampia ovat 4½mk kirjeellä ulkomaille ja 5mk sininen kirjeellä ulkomaille. 5mk kirjeellä on viimeksi myyty julkisessa huutokaupassa yli 2500 euron hintaan. Vihreissä merkeissä vaikeutta tuottavat 1mk vihreä ja 3mk vihreä, joista 3mk vihreä yksin painotuotteella ulkomaille on hyvin vaikea kohde.
Postin lisämaksut ja muut kommervenkit – yhden kehyksen erittäin vaativan ja mielenkiintoisen kokoelman saa aikaan, kun kerää erilaisia postin lisämaksuja ja muita maksuja. Tällaisia voivat olla esimerkiksi oikeaksi todistamiset, tiedustelut, osoitteen muutokset, henkilökortti ja muut vastaavat. Vaikeutta mukaan tuo se, että kohteita täytyy olla kolmisen kymmentä, jotta saa yhden kehyksen täyteen.
M30 lunastukset – Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen sekä kotimaassa. M30 käyttöajalta löytyy monia kiinnostavia lunastuskohteita. Mukaan voi laskea myös ns. Poste Restante maksun, jolloin kuvioon tulee myös usein ulkomaisten lunastusmerkkien käyttöjä.
Sota-ajan posti ja postinkuljetusreitit ovat kiinnostavia ja tällaisen kokoelman voi toteuttaa käyttämällä vain M30 merkkejä. Taksojen osalta sota-aika on vaativa, sillä voimassa oli useita ulkomaiden kanssa tehtyjä postisopimuksia (Saksan vaikutuksesta) ja lisäksi postiyhteyksien keskeytyminen aiheutti erittäin kiinnostavia postihistoriallisia kohteita.
Seikkailleet lähetykset M30 merkein; edelleen lähetetyt, virheellisesti osoitetut, takaisin lähetetyt jne. näistä saa mielenkiintoisen kokoelman, joissa varmasti on väriä ja postihistoriallista värinää. Kohteita saa usein järkihinnoin ja silti ne ovat hienoja.
Sekapostitteet M17, M54 ja jopa M63 kanssa. M30 alkupään taivalta ja loppupäätä sekapostittein selitettynä – mukaan joitakin ”sähäköitä” virheellisyyksiä postin puolelta ja hiukan kieli poskessa kertomusta, niin näistä saa ihan kiinnostavia kokonaisuuksia.

Hienoja postihistoriallisia kokoelmia ja kokoelmia, joissa M30 merkit ovat tärkeässä osassa, ovat näyttelyssä viime vuosina esitelleet mm. jo edesmennyt Juhani Kerppola (Suomen postitaksat M30 yleismerkein), Ari Muhonen (ulkomaille kotimaan taksalla), Jorma Lindeblad (ulkomaan postitaksat, Lentoposti Suomesta ja Suomeen poikkeusoloissa 1939-1945), Esko Seitsonen (Saksan vaikutus suomalaiseen kirjepostiin 1938-1945), Harri Ala-Honkola (Paikalliskirje 1881-1963). Näistä kuitenkin ainoa vain M30 keskittynyt on ollut Juhani Kerppolan kokoelma.

Tärkeätä on huomata, että M30 merkeistä ja postihistoriasta on viimeisten viiden vuoden aikana tullut markkinoille paljon tietoa: Kaupin erinomainen kirja ja mm. Juhani Kerppolan ja Esko Seitsosen artikkelisarjat postihistoriaa koskien Filatelistissa. Taksat voi selvittää Esa Mattilan taksakirjasta. Tämäkin blogi yrittää tuoda esiin M30 tietoutta. Paljon on vielä tutkittavaa kuitenkin jäljellä, joten omaa tutkimusta tekemällä saa ”pisteet tehtyä täyteen”.

Jään mielenkiinnolla odottamaan uusia osallistujia M30 kokoelmien kanssa näyttelyihin ja toivonkin, että Jyväskylässä Nordia 2016 näyttelyssä M30 olisi hyvin edustettuna.

Nordia 2016 kuulumisia 1 – oma osallistumiseni

M30 kokoelma-aiheita