Vaasan Filatelistien huutokauppa oli ja meni ja on jo Philabid-palvelusta, jonka kautta vaasalaiset huutokauppaa pyörittävät, kadonnutkin. Tuosta huutokaupasta minulle jäi mieleen tasan yksi asia, nimittäin se, että huutokaupassa oli myytävänä yksi M30 kohde, jossa ei kaikki suinkaan ollut kohdallaan, vai oliko sittenkin… Asiasta minulle vinkkasi eräs, jonka silmä näkee tällaisia asioita ja aivot yhdistävät pisteitä keskimääräistä tehokkaammin. Kyseessä oli 1,25mk / 50p keltaisen kakkosladelman päällepainamamerkin leimattu vaakapari, jonka leima vaikutti ensialkuun siltä, että siinä lukisi 22.7.1930 (tai 1931). Tämä tietysti olisi ollut ns. hurjempi juttu, koska kyseinen merkki ilmestyi vasta joulukuussa vuonna 1931 ja näin ollen kyseessä olisi mahdollinen huijaus, eli filunki.

Kun pyörittelin merkkikuvaa ja katselin leimaa tuli mieleeni, että ehkäpä kysymyksessä sittenkin oli myöhäisempi käyttö ja se minkä ajattelin ensin olevan nollan kaaren voisikin olla numeron yhdeksän kaari ja leimasta olisi jäänyt tarttumatta väriä yhdeksikön yläosaan ja alaosan vasemmalle kaartuvaan osaan. No, kohde meni jonnekin ja toivottavasti ostaja kiinnittää asiaan huomiota, tarkemmalla suurennuslasilla tai mikroskoopilla voi selvitä onko väriä sittenkin jäänyt hailukkana merkille siten, että kävisi ilmi tuo vuosiluvun toinen numero kokonaan – muussa tapauksessa kysymyksessä on väärin asetettu päiväys leimasimeen tai filunki. Jos filunki, niin täytyy pitää silmät auki löytyykö jotain muutakin outoa Uuras-leimattua.

• 

• 

HTO huutokaupassa oli myytävänä kymmenen M30 filateliakohdetta ja noin 25 postihistoriakohdetta omissa osastoissaan. Filateliakohteista mainittakoon esittelyarkin kaksi kulmapalaa arvoista 1,25mk ja 1,5mk, jotka menivät kumpikin kaupaksi 22 eurolla – siistejä kappaleita. Kakkosladelman kolmirivi 1,25mk/50p keltaisesta päällepainamamerkistä myytiin kuuden kympin limitillä. Tätä kirjoitettaessa vain yksi M30 filateliakohde on myymättä. Ihmeitä ei myytävänä ollut, mutta ihan siistiä tavaraa kuitenkin.

Postihistoriapuolella myytävien joukossa oli joitakin ns. pikkukivoja. Ensimmäisenä mieleeni tulee kenttäpostiin alennetulla taksalla joukkoihin lähetetty pakettikortti, joka oli maksettu 1mk oranssin merkin singlellä. Paketti oli lähetetty 21.7.1941 eli ennen punaisen kenttäpostilipukkeen ilmestymistä ja ennen kenttäpostipakettikorttien julkaisemista. Kyseessä on noin neljän kuukauden aika kun paketin saattoi lähettää ilman lipuketta alennetuin maksuin. Kohde oli kohtalaisen siisti ja myytiin 18 eurolla, kun limitti oli 15 euroa.

Huutokaupan mielestäni ehkä paras kohde oli eteenpäin lähetetty paikalliskirje, joka oli ensin maksettu markan merkillä ja sitten paikallistaksan ja kotimaan taksan taksa-eron maksamiseksi oli lisätty 50p keltainen merkki. Tämä kohde irtosi 22 eurolla, mikä mielestäni oli edullinen hinta hyvästä postihistoriakohteesta. Edelleen lähetettyjä paikalliskirjeitä tunnetaan jonkin verran, mutta tällaiset hieman erikoisemmat lähetykset puolustavat hyvin paikkaansa erityisesti postihistoriakokoelmissa. Huomattava on siis se, että kun paikalliskirje lähetettiin eteenpäin tuli maksaa paikallistaksan ja kotimaantaksan välinen erotus, eikä toimittu samalla tavalla kuin lunastusten yhteydessä, jolloin maksettiin kaksinkertaisesti puuttuva postimaksu. Tässä on siis tapahtunut jälkitaksoitus.

Lisäys: Sain kommentin liittyen tähän kohteeseen ja siihen, että mahtaako tässä sittenkään olla ollut kyseessä jälkitaksoitus, vai onko kuori vain palautettu ja lähettäjä on sitten lisännyt paikallistaksan ja kotimaantaksan välisen erotuksen. Itse asiassa en osaa sanoa, mutta ”joku siihen on taksan täyttymiseksi merkin lisännyt”. Täytyypä selvitellä postisäännöstä miten paikalliskirjeen edelleenlähetyksen kanssa toimittiin.

Rullamerkillä lähetetty postikortti myytiin parilla kympillä ja Postin haitaksi tehty filunkiyritys lunastukseen menneellä kuorella teki kauppansa 12 eurolla. Muuten myytävänä ollut tavara oli aikamoisen tavallista. Lentopostin osastolta löytyi myytävien joukosta Argentinaan lähetetty lentopostikortti vuodelta 1947. Etelä-Amerikkaan lähetetyissä korteissa on yleensä korkeat lentopostimaksut ja sitä kautta ne ovat pikkuisen parempia kohteita. Kohde oli lähetetty laivalle ja kun paatti oli ilmeisesti seilannut takaisin päin oli kortti lähetetty perässä ja palautettu Suomeen. Leimaus Argentinassa 4.8.1947 kertoo siitä, että kortti ei ole ihan heti Buenos Airesista takaisin päin lähtenyt. Kaksi merkkiä oli liimattu kortin kuvapuolelle ja ne piti huomata, jotta pääsi räknäämään kortin taksan, joka oli siis oikein. Tästä kortista innostuttiin ja viidentoista euron limitistä sen hinta nousi aina 49 euroon saakka. Lentopostikohteilla on ollut viimeaikoina jonkin verran hyvää vientiä ja näköjään Argentina tuntuu olevan lentopostikeräilijöiden syrämmen valittu, ainakin tällä hetkellä. Viittaan tällä aiempiin toteutuneisiin huimiin myyntihintoihin.

Huomaan, että tätä kirjoitettaessa on auki ainakin seitsemän huutokauppaa kotimaassa. Ilmeisesti nyt otetaan tyhjiä pois ennen kesää. Toki hankkimalla jotain pengottavaa voi varmistaa sadekeleille tekemistä….