Yllä: Digitaalinen mikrometri, jonka erottelukyky on 0,01 mm

Paperin paksuus on yksi ”mitattava” asia filateliassa ja pätee myös M30 merkkeihin. Käytännössä paperin paksuutta on kolmenlaista: normaalia paksuutta, ohutta paperia ja paksua paperia. Lisäksi voidaan vielä huomioida erittäin paksu paperi. Nämä paksuudet on ”standardoitu” ja menevät seuraavasti:

Ohut paperi: (Px) alle 0,06mm paksu paperi

Normaali paperi: (Py) 0,06mm – 0,08mm paksu paperi

Paksu paperi: (Pz) yli 0,08mm – 0,10mm paksu paperi

Erittäin paksu paperi: (Pzz) yli 0,10mm paksu paperi

Paperilaatu tietysti vaikuttaa paksuuteen, mutta M30 merkkien paksuus on yleensä ”normaalin” paperin paksuuden rajoissa. Erotuksena voidaan mainita sellupaperi (SP) jonka sisällä paperin paksuus vaihtelee runsaammin – tämä siis tarkoittaa, että sellupaperille painettujen M30 merkkien joukossa löytyy niin ohutta kuin paksua ja erittäin paksuakin paperia. Paperin paksuuksista kerrotaan mm. LaPe luettelossa.

Paperien paksuuden tarkka mittaaminen onnistuu harvemmin ilman kunnollisia asiaan sopivia välineitä; mittaamiseen sopiva väline on mikrometri. Mikrometrejä mekaanisia ja digitaalisia; mekaanisten mikrometrien käyttö voi olla näppäryyttä vaativaa. Digitaaliaika on  tuonut mittaamiseen suuren helpotuksen, koska ”kone mittaa automaattisesti” ja tänä päivänä oikeasta paikasta etsimällä voi löytää tarpeeksi tarkkoja digitaalisia mikrometrejä järkevään hintaan. Vaadittava minimitarkkuus on 0,01 mm, eli mitan tulee pystyä erottelemaan paperin paksuus 0,01 mm:n tarkkuudella. Mikäli erottelukyky on tätäkin tarkempi on kysymyksessä jo erittäin tarkka mittaväline. Mm. Biltemasta voi ostaa 0,01 mm erotuskykyisen mekaanisen mikrometrin noin 12€ hintaan, joten hinta ei ole ratkaiseva tekijä. Yllä näkyvässä kuvassa on 0,01 mm erottelukyvyllä toimiva digitaalinen mikrometri, jonka hinta oli muistaakseni n. 30€. Parempia, jopa 0,001 mm erottelukykyyn pystyviä digitaalisia mikrometrejä löytyy alle satasella. Jos olet ostamassa mikrometriä, niin hanki sellainen, jonka mittauspinnat ovat riittävän laakeat – liian ohut mittauspinta voi vahingoittaa postimerkkiä ja pilata sen (voi tulla esim. reikä tai merkin pinta naarmuuntuu). Yllä olevassa kuvassa olevassa mikrometrissä on halkaisijaltaan n. 2cm paksu ympyränmuotoinen mittauspinta, joka ei vahingoita merkkejä mitattaessa. Ohuen ja erittäin paksun paperin kohdalla havainnointi onnistuu myös ”käsikonstein” sillä ohut paperi (ainakin erittäin ohut) esiintyy joskus lähes läpinäkyvän ohuena siten, että painokuva näkyy merkin takapuolelta ”läpi” ja erittäin paksu paperi on lähes kartonkimaisen tuntuinen.

Yllä: 0,11mm paksu 5mk sininen leijonamerkki, eli erittäin paksu paperi (Pzz)

Joidenkin filatelistien mielestä paperien paksuuksien tutkiminen on liiallista hifistelyä; kieltämättä 0,01 mm heitto normaali paksuisesta paperista suuntaan tai toiseen voidaankin tulkita hieman väkisin väännetyksi ”tikusta asiaa” toiminnaksi. Mielestäni ohuemmasta päästä olevat, selvästi tavallista ohuemmalle paperille painetut merkit ja erittäin paksulle paperille painetut merkit ovat ”aidosti” erikoisuuksia. Varsinkin erittäin paksu kartonkimainen paperi on ja tuntuu erikoiselta!

Mitenkäs hinnoittelun kanssa? Se onkin vaikeampi kysymys – olen nähnyt valintavihkoissa määriteltyjä M30 merkkien paperin paksuuksia ”perus merkeillä” myytävänä alkaen 0,20€ kappale ja erittäin paksun 30mk linja-auto merkin, joka oli todella paksua paperia olleen myytävänä 10€ hintaan; kyseessä oli lähes pahvin palanen! Oma linjani näiden kanssa on, että jos vastaan tulee erittäin ohutta tai erittäin paksua paperia, niin pistän kappaleen kutakin talteen.

Jos haluaa lähteä etsimään paksuja ja ohuita papereita M30 merkeillä voi aloittaa esimerkiksi 5mk sinisestä leijonamerkistä ja 30mk linja-auto merkistä. Näistä on massaa saatavissa edullisesti ja paperin paksuus tunnetusti vaihtelee.