Yllä: Forssan tapahtuman meininkiä kuvattuna näyttämöltä ”saliin” päin.

Forssassa järjestettiin taas perinteinen keräilytapahtuma, jossa olen ”pruukannut” pistäytyä. Tällä kertaa tulin paikalle kahden Salon kerhon kolleegan kanssa heti aamutuimaan. Nykyään en enää odota mitään ihmeellisiä löytöjä keräilytapahtumista, mutta aina olen jotain pientä mukaani saanut – kivaakin. Parasta antia on tietysti tavata keräilijäkolleegoita muilta paikkakunnilta. Forssassa paikalla oli mm. kovia M54 miehiä Haahtela ja Tapola.

Yllä: Ehiöleikkeellä lähetetty kirje Enonkoskelta 15.4.1950 Helsinkiin. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1948 – 30.6.1950) 15,00mk. Ostin tämän Hämeenlinnan kerhon laatikosta vitosella. Hauska mutta erittäin epävirallinen.

Kävin läpi lähes kaikki pöydät, joilla oli myytävänä M30 ”näköistä” tavaraa – eräällä, ilmeisesti virolaisen myyjän pöydällä oli laatikko toisen maailmansodan aikaista sensuuripostia. Kuoret olivat hyvän näköisiä, oli mm. Hollantiin mennyttä sodan aikaista tavaraa, Italiasta Eurooppaan lähetettyä ynnä muuta, mutta kaikki suomalaiset ns. erikoistaksaiset oli noukittu pois ja jäljellä oli vain väärätaksaisia tai muuten vähemmän kiinnostavia suomalaisia kohteita. Olo oli kuin hyeenalla, joka saapui vanhalle haaskalle.

Yllä: Toisen painoluokan kirje Helsingistä 24.4.1940 Toijalaan. 4mk Postitalo single. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk.

Juttelin eräänkin myyjän kanssa, joka kertoi, että hänellä on ”sata laatikkoa kellarissa” tavaraa odottamassa myyntiä, kun kysyin, että vaihtaako hän koskaan mukaan otettavia laatikkoja oli vastaus, että ”pitäisi varmaan” – no niin pitäisi. Koska samat myyjät kiertävät tapahtumia ja samat ostajat kiertävät tapahtumia, niin ainakin tavaran pitäisi vaihtua, muuten kiinnostus tulla tapahtumiin stoppaa tykkänään. Salossa järjestettävässä iltatori-tapahtumassa on tehty kaupungin puolelta sellainen päätös, että ”antiikkitavaran” myyntipaikkoja myydään ”vuosilipulla”, jolloin sementoidaan myyjät aina vuodeksi kerrallaan – tämä tarkoittaa sitä, että sama tavara on aina näytillä – keräilijän kannalta tämä on murhaavaa, koska ei ole mitään intoa käydä kuin kerran vuodessa katsomassa tavara läpi. Aiemmin myyjät vaihtuivat usein ja uutta tavaraa oli tarjolla joka viikko. Aina se järjestäjälle helpoin tapa ei ole oikea tapa toimia – se pitäisi muistaa, kun laitetaan kasaan erilaisia tapahtumia. Kun asiakas unohtuu tulee pää pian vetävään käteen.

Yllä: Postikortti Lieksasta 27.5.1943 Helsinkiin. Koska osoitekenttään on kirjoitettu ”tarinaa” on kortille suoraan laitettu 3½mk:n oliivi kirjemaksua vastaava merkki. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.9.1942 – 30.6.1945) 3,50mk.

Mitään kanuunoita ei tällä kertaa löytynyt, mutta muutamia ihan kivoja kohteita kyllä – etsiminen palkittiin. Ostin vitosella ehiöleikkeellä postitetun kirjeen, nämä ovat postin kannalta ”laittomia” lähetyksiä, mutta usein silti kulkeneita, kuten ostamani. Löysin myös penkolaatikoista yhden toisen painoluokan kirjeen 4mk Postitalo merkillä, kohde ei ole mitenkään ihmeellinen tai edes harvinainen, mutta olen usein noukkinut toisen ja ylempien painoluokkien kirjeitä talteen – kaikkia kohteitahan pitää olla vähintää kuusi kappaletta tallessa… Paras postihistoriakohde, jonka löysin oli postikortti, jolle oli ”suoraan” laitettu kirjetaksaa vastaava merkki, koska kortin osoitekenttään oli kirjoitettu tekstiä. Postikortin osoitekenttään kirjoittaminen oli postin sääntöjen mukaan kielletty ja johti siihen, että postikortti tulkittiin kirjeeksi. Lähetys on siis oikeataksainen ja ns. ”pikkumukava”. Jos esimerkiksi esitetään kotimaan postitaksoja mahtuu yksi tällainen lähetys varmasti mukaan kokoelmaan.