Elokuussa alkavat yleensä kesän jälkeiset nettihuutokaupat, näin tälläkin kertaa. Ensimmäisenä asialla oli SF:n huutokauppa, eli Suomen Filatelistiseuran järjestämä nettihuutokauppa. SF on yksi aktiivisimmista huutokauppojen järjestäjistä ja syynä tähän lienevät kaksi asiaa: perinne, joka on muodostunut, sekä tarve rahoittaa yhdistyksen toimintaa ja varmistaa talouden tasapaino. Erityisesti tätä toiseksi mainittua painotti jo edesmennyt entinen puheenjohtaja Jouko Mattila. Huutokauppa oli numerolla 124, mikä sekin kertoo, että aktiviteettia on ollut. Kerho järjestää myös maanantaisia kerhoiltoja, joissa on live-huutokauppa… kuulin eräältä jäseneltä, että esitelmät ovat ilmeisesti jääneet huutokauppojen jalkoihin, mutta ei kai sentään… netistä huomaan, että ainakin kaksi esitelmää on tulossa vielä syyskuussa. Mutta itse asiaan…
Tällä kertaa huutokaupassa ei ollut tarjolla ihmeitä… filateliapuolella oli myytävänä kohtalaisen tavanomaista materiaalia, mutta 1mk oranssi automaatista ostettu leimattu merkki numerolla oli kuitenkin hieman tavallista parempi kohde. Toinen kiinnostava kohde oli 16mk linja-auto merkin laskos, joka ei ole aivan helppo. Laskos ei ollut mikään ylisanoja herättävä leveä ”haitarimainen” laskos, mutta laskos mikä laskos… 16mk merkille on vaikeaa löytää hyviä kohteita, ja kaikenlaiset erikoisuudet tälle merkille ovat siis haluttuja. Siihen nähden ostaja sai kohteen edullisesti, kahdeksalla erolla, mikä oli kohteen pohjahinta.
Postihistoriapuolella myytävänä oli myöskin kohtalaisen tavallisia kohteita, nostan niistä pari. Toinen kiinnostava oli sodan aikainen lentokirje Ruotsiin vuodelta 1944, joka oli maksettu yksin 10mk Saimaa-merkillä. Kyseessä oli siis toisen painoluokan lentokirje. Kohde oli käynyt sensuurissa, kuten sodan aikainen ulkomaanposti yleensäkin. En pannut merkille mihin hintaan kohde myytiin, mutta muistikuvani on, että hinta ei erityisesti noussut. Toinen kelpo kohde oli 6mk oranssilla leijonamerkillä 1948 lähetetty painotuotekirjekuori Geneveen, Sveitsiin. Painotuotteet ulkomaille eivät ole erityisen harvinaisia, mutta kohde oli ihan siisti. Jos ollaan aivan tarkkoja, ei 6mk oranssi ole ”oikea” merkki painotuotteelle, vaan se on 6mk vihreä, joka oli UPU:n värimääräysten mukainen merkki ulkomaan ensimmäisen painoluokan painotuotteelle. Tämän ajan 6mk taksaiset painotuotteet eivät ole aivan huonoja kohteita, erityisesti vihreillä merkeillä – oranssikin kuitenkin kelpaa, jos hinta on edullinen.
Tällä kertaa SF ei siis tarjonnut ihmeitä. Tarjonta on kuitenkin laajaa ja myynti hyvä. On merkillepantavaa, että M30 kohteetkin käyvät hyvin kaupaksi!
Toinen Elokuussa alkanut ja syyskuun puolella päättynyt huutokauppa oli Järvenpään Filateliapalvelun 37. huutokauppa. Filateliapuolella kohteita oli myytävänä parisen kymmentä, mukana ei ollut suuria erikoisuuksia. Automaattimerkkejä oli kuitenkin JFP:lläkin myytävänä. Kauppa kävi hiukan nihkeästi, vain kuusi kohdetta meni kaupaksi. M30 postihistorian osastolla oli myytävänä muutamia kiinnostavia kohteita, näistä minua kiinnosti eniten sodan aikainen vakuutettu lähetys, joka oli sensuurin tarkastama. Talvisodan sensuurit vakuutetuilla lähetyksillä eivät ole erityisen yleisiä. Parhaita kohteita ovat sellaiset, jotka sensuuri on uudelleen sinetöinyt. Myytävänä ollut kohde oli sensuurin avaama ja liuskalla sulkema. Limitti oli 15 euroa ja kaupat tehtiin 17 eurolla. Kohteessa oli kaksi kuorta, toinen myöhäisempi vakuutettu kotimaan lähetys. Ei ollut kallis, jos kerää kotimaan sota-ajan postioloja tai sotasensuuria toisen maailmansodan ajalta.
Toinen kiinnostava lähetys oli vuonna 1947 Yhdysvaltoihin lähetetty kirje, joka oli avattu tullin toimesta ja hyväksytty lähetettäväksi. Sodan jälkeen oli voimassa vientikieltoja mm. valuutan vientikielto, jonka takia kirjeitä avattiin ja sisältöjä tarkistettiin. Tullin avaamat kuoret eivät ole erityisen harvinaisia, mutta ne ovat osa sodanjälkeistä ”tilannetta” ja sopivat postihistorialliseen kokoelmaan kertomaan aikansa käytänteistä. Kuori on tullin / postin uudelleen sinetöimä ja sen etusivulle oli leimattu tieto siitä, että kirje on saanut jatkaa matkaansa. Tällä kertaa kohde irtosi pohjahinnallaan viidellätoista eurolla – ei erityisen kallis hinta ihan kelpo kohteesta. JFP:ssä on toimittu hyvin ja kohteesta oli kolme kuvaa. Tärkeimmät asia oli kuvattu ”suurennettuna”, eli leima ja uudelleensinetöinti.
Huutokaupassa oli myytävänä vain kolme M30 postihistoriakohdetta ja ne kaikki myytiin. Kolmas kohde oli nippu aiemmin myymättömiä kokoelmalehdillä olevia kohteita, jotka myytiin 67 eurolla limitin ollessa 45 euroa.
Kaikkia hyviä M30 kohteita ei suinkaan myydä Suomessa. Tästä hyvä esimerkki on Ruotsissa Traderassa, huuto.netiä vastaavassa myyntipalvelussa myyty painava Suomesta Ruotsiin lähetetty vakuutettu kirje, joka oli lähetetty kangaspussissa. Kyseessä on Volvon Suomen liikkeen rahatilitys, ja säkissä lienee ollut sisällä käteistä riihikuivaa. Vakuutusarvokin on ollut huima, yli miljoona markkaa. Vastaavia säkkejä on nähty aiemminkin ja niistä on saanut maksaa 200-300 euroa. Näitä lienee olemassa kymmenkunta. Se mikä asiasta tekee erikoisen ja postihistoriallisesti merkittävän on tämän lähetyksen paino. Vakuutettu kirje Ruotsiin on tietysti hyvä ja korkealla vakuutusarvolla kiinnostava, mutta kun kirjeen paino ylitti 500g käsiteltiin sitä kansainvälisen postin taksoilla, eli ei käytetty pohjoismaisen postisopimuksen taksoja. Vakuutus ja kirjausmaksu sitävastoin tuli maksaa pohjoismaisen sopimuksen taksojen mukaisesti. Kyseessä siis on juurikin tuon 500g painorajan ylittävä kirje ja siis sekasikiö, mitä tulee taksaregiimeihin.
Kirjeelle olikin kirjoitettu 674g painoksi ja vakuutusarvo selvästi. Taakse on laitettu sinettejä ”riittävästi”. Asia ei jäänyt keräilijöiltä huomaamatta, vaan kyseinen kohde vaihtoi omistajaa 3758 kruunun hinnalla, joka vastaa noin 350 euroa. Ostaja sai erinomaisen hyvän postihistoriakohteen, jos kohta sen esittäminen vaatii A3 lehden, kohde ei mahdu A4 lehdelle. Sain taksan täsmäämään, joten erinomainen kohde… kirvelee yhäkin, että rankasta itseruoskinnasta huolimatta en pystynyt kotiuttamaan tätä kohdetta. Hinta se vain jatkoi nousuaan, vaikka kaikkeni tein – jonkun toisen kaikki oli jälleen enemmän.
Nordia on vuosittain järjestettävä pohjoismainen postimerkkinäyttely ja järjestämisvastuu kiertää maasta toiseen. Tänä vuonna oli ruotsalaisten vuoro ja näyttely järjestettiin Malmössä, Etelä-Ruotsissa. Malmö on suuri kaupunki ja sillä on oma lentokenttänsä Sturup. Sitä kuitenkaan eivät kaikki tai oikeastaan juuri kukaan yleensä käytä, sillä Kööpenhaminan kenttä on kätevämmän yhteyden, nimittäin junayhteyden päässä Malmöstä. Tämä on sinänsä kiinnostavaa, että Kööpenhaminan ja Malmön välissä on 10 kilometriä vettä. Mutta kuten tiedämme on tähän väliin rakennettu silta, joka toimii erittäin vilkkaan juna ja autoliikenteen mahtollistajana. Suoraan Kastrupista (Kööpenhaminan kenttä) voi hypätä junaan ja olla perillä Malmön keskustassa, tai Nordian järjestämispaikalla Hyllien esikaupungissa alle viidessätoista minuutissa. Kun Suomesta lennetään suoraan Kööpenhaminaan ja vain vaihdon kautta Malmön kentälle on asia ”sitä myöten selvä”. Näin minäkin tein, lensin Helsingistä Kastrupiin. Filatelia alkoi jo menomatkalla, nimittäin minulla kävi tuuri – tuttu oululainen näyttelyfilatelisti istui viereisellä paikalla ja ehdimme vaihtaa kuulumiset ja keskustella filateliaa runsaasti. Laskeutumisen jälkeen kiisimme ripeästi junalle ja valehtelematta alle 20 minuuttia siitä kun koneen renkaat olivat koskettaneet Tanskan maaperää olimme jo junassa matkalla Ruotsin puolelle. Asemalla näimme ”tyrintää” pyytämättä ja yllätyksenä, nimittäin ulkomailta (selvästi) tullut pariskunta kantoi kassejaan junaan hitaalla intensiteetillä. Junan ovet menivät kiinni ja osa matkatavaroista jäi laiturille. En ole vastaavaa hölmöilyä ennen yhtä läheltä päässyt seurailemaan. Olin äärettömän hämmästynyt, että kyseiset henkilöt eivät päästäneet juurikaan älämölöä asiasta, itselläni olisi ollut varmasti rankasti tatti otsassa.
Asemalta Malmön messukeskukseen oli kävellen noin 200 metriä matkaa, joka taittui samaan reippaaseen tahtiin kuin junallekin siirtyminen. Pohjoismaiden ja Nordian liput olivat rivissä toivottamassa kävijät tervetulleiksi. Päivä oli puolipilvinen ja lämmin, Malmössä oli yhä kesä, siinä missä kotisuomessa jo syksy on niskan päällä. Ollaan kuitenkin merellisessä ympäristössä ja eteläisen Ruotsin suurimmassa kaupungissa. Messukeskuksen aulassa oli järjestäjien pöytiä ja myös nuorisofilatelistien pöytä. En nähnyt ainuttakaan nuorisofilatelistia koko matkan aikana. Kyseessä oli siis toivotaan toivotaan koju, jota kuitenkin jatkuvasti miehittivät alan ruotsalaiset harrastajat.
Sisään näyttelyalueelle tultaessa olivat kauppiaat ensin esillä kohtalaisen suurella alueella, mukana oli myös useita muita toimijoita – huutokauppahuoneita ja palveluntarjoajia. Ohjelmalehdykän mukaan kauppiaita ja muita tarjoajia oli paikalla kokonaiset 24 kappaletta. Näistä kauppiaita ehkä kymmenisen ”kojua”. Myytävänä oli paljon filateelista materiaalia, erityisesti Ruotsin ja Tanskan filateliaa ja postihistoriaa, mutta hyvin myös suomalaista merkkimateriaalia ja postihistoriaa. Tämä oli tietysti mukava asia, koska se herätti toiveen siitä, että mukaan saattaisi tarttua jotakin, jos ei peräti kokoelmakelpoista, niin ainakin kiinnostavaa. Eri myyjien hinnoittelu oli toisistaan poikeavaa. Tämän olin jo havainnut Hafnia 2024 näyttelyssä Kööpenhaminassa. Myyjä, joka Hafniassa oli seonnut hinnoittelussaan yläkanttiin kertoimella viisi ei ollut saanut lääkitystään kuntoon. Tarkistin asian ja siirryin takavasemmalle. Muilla ei ollut sama meininki. Ainakin kolmella myyjällä oli runsaasti suomalaista materiaalia ja myös n. penkolaatikkotyyppistä materiaalia hintaa 10 kruunua per kuori tai 30 kruunua per kuori. Eräällä pöydällä oli tarjous 12 kuorta sadalla kruunulla. Nämä ovat edullisia hintoja ja vastaavaa tarjoaa kotimaassa mm. Järvistö ja muutama muu myyjä yleisesti. Kun kaikki kohteet eivät olleet aivan huonoja hankin minäkin näiltä pöydiltä nippuja tavaraa, joista toki ajattelen osan jäävän itselleni ja osa saattaa löytää tiensä jonkun toisen kotimaisen keräilijän kokoelmiin. Parempia tai ”parempia” eli paremmiksi arveltuja ei niin ihmeellisiä kohteita oli hinnoiteltu hyvinkin sekavasti ja erikoisesti – ruotsalaisten ja tanskalaisten kauppiaiden ymmärrys suomalaisten kohteiden ”päivän hinnasta” vaihtelee kovasti, tai oikeastaan ei vaihtele, vaan kukaan ei tuntunut olevan ajan tasalla. Osa kohteista siis oli edullisia ja osa sikamaisen kalliita, en jäänyt neuvottelemaan kalliista ja saatoin ottaa jonkun edullisen pois pyörimästä. Rahaa kuitenkin kului vähemmän kuin mitä olin etukäteen ajatellut, eli sinänsä tämä ei ollut mikään erityinen onnistuminen.
Itse näyttely oli lähes 600 kehyksen kokoinen, mutta ei tuntunut erityisen suurelta. Joukossa oli paljon tyhjiä kehyksiä ja tilaa selvästi olisi ollut enemmällekin. Näyttelytila valaistus häikäisi jonkin verran kehyksiä, ainakin valokuvia otettaessa. Erikoisuutena kehysten järjestys oli tehty tavalla, josta en koskaan päässyt perille. Joko järjestys oli annettu jonkun asiaa ymmärtämättömän hoitoon tai se oli tehty rapuillallisella liian monen akvaviitin nauttimisen jälkeen. Jonkinlainen tietäjä Akvavitix tosiaan täytyi olla, että ylipäätään löysi etsimänsä kokoelmat – järjestys siis ei ollut esimerkiksi ”perinteinen filatelia”, ”postihistoria” jne. luokittain, vaan jotain mitä en ymmärrä tänäkään päivänä. Kyseessä lienee ollut ”Malmön erikoinen”. Näytteilleasettajia oli suuri määrä ja suomalaiset olivat erittäin hyvin edustettuina. Laskin ainakin seitsemän suomalaista näytteilleasettajaa ja lisäksi on huomioitava Jon Iversen, joka oli mukana suomen sotasensuuria 1914-1918 esittelevällä kokoelmallaan. M30 kokoelmia ei ollut mukana eikä M30 kohteita ollut juurikaan näytillä esitetyissä kokoelmissa. Kaiken kaikkiaan vastaan tuli vain yksi M30 kohde, joka kuitenkin oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen. Kyseessä oli Leif Ruudin ruotsalaista keskeytettyä postia esittelevässä kahdeksan kehyksen kokoelmassa esillä ollut Boren toisen haverin katastrofipostiin kuuluva lentolähetys Australiaan vuodelta 1950.
Ruudin kokoelma on aivan erinomainen ja se käsittelee laajasti kaikenlaisia postin keskeytyksiä ruotsalaisittain – Ruotsissa, Ruotsista ja Ruotsiin kulkeneilla lähetyksillä. Nämä Boren toisen haverin kohteet ovat vaikeita ja kuvassa esitetyllä kokoelmasivulla näytillä oleva kohde kelpaisi minullekin. Näyttelyn palmares-lehdykkä kertoo, että kokoelma sai 88 pistettä ja suuren vermeilin. Mielestäni kokoelma oli ensiluokkainen.
Kohde on mielenkiintoinen, sillä Bore on laiva ja kohde on lähetetty lentona Australiaan. Miksi ihmeessä se on ylipäätään kulkenut laivalla Suomesta Ruotsiin? Tätä tarina ei kerro, mutta näin asia nyt vain on. Selitys asiaan löytynee siitä, että kirje on lähetetty 3.4.1950 Pietarsaaresta, josta se lienee kulkenut junalla Turkuun. Turusta se on laitettu 5.4. postilaivaan (Bore) joka joutui 6.4. onnettomuuteen. Syynä onnettomuuteen oli sankka sumu. Sumu oli syynä saman laivan aiempaan uppoamiseen viisikymmentä vuotta aiemmin (1899). Kirje on ollut matkalla Australiaan ja jäljellä ovat kaksi 4½mk sinistä merkkiä. Leiman kaarista päätellen merkkejä on ollut useita, mikä onkin selvä, sillä lentotaksat Australiaan vaativat kohtalaisen paljon maksettavaa. On huomattava seliteleima, englannin kielisenä, jossa kerrotaan onnettomuudesta. Sivulla on toinenkin kohde, mutta sen merkeistä ei ole jälkeäkään.
Miten kilpailut suomalaisilta menivät? Sanonpa näin: Katsottuani kaikki suomalaiset ja suomalaista filateliaa esittelevät kokoelmat läpi, jäi minulle sellainen olo, että pisteitä ei jaettu ehkä aivan niin paljon kuin mitä olisin odottanut. Tämähän ei suinkaan ole mikään uusi asia, että suomalaisille kokoelmille ei Pohjoismaissa jaeta erityisen korkeita pisteitä. Jonkinlainen kotiinpäin veto on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus ja olen kuullut eräiden näyttelyfilatelistien vannovan, että he eivät enää Nordia näyttelyihin ulkomailla osallistu. En lähde arvostelemaan kokoelmia, jokainen voi katsoa tulokset alla näkyvästä palmarés-lehdykästä.
Jorma Saarikoski sai 90p ja kultamitalin ollen paras perinteisen filatelian suomalaisen kokoelman esittäjä, Esa Kärkäs sai klassisella Venäjä / Puola kokoelmallaan 88p ja suuren vermeilin ja Pauli Salminen 86p M11 kotkamerkeillä. Postihistorialuokassa Jon Iversen sai 88p sensuurikokoelmallaan, Pekka Nuikki 86p Philadelphia – Ranska kokoelmallaan, Harry Svanljung 83p Fiji-kokoelmallaan ja Kaarlo Hirvikoski 74p Itä-Karjala kokoelmallaan, jossa oli varhaista Itä-Karjalan leimastoa mukana, jota ei aivan joka päivä näe (tai en ollut itse koskaan ennen nähnyt). Kovin suomalainen kilpailuluokan kokoelma oli tällä kertaa Heikki Virtasen avoimessa luokassa esitetty presidenttikokoelma, joka keräsi 95 pistettä ja suuren kultamitalin sekä erikoispalkinnon. Samassa luokassa Nuikki sai toisella kokoelmallaan 83p.
Viimeisenä on todettava, että Kai Nieminen voitti Nordia 2025 Grand Prixin klassisen suomen kokoelmallaan ollen ”kukkulan kunkku” Malmössä. Näin, vaikka kaikki suomalaiset eivät menestyneet ehkä aivan odotetulla tavalla.
Matkailu avartaa, näin tälläkin kertaa. Olin varannut hotellin Malmön keskustasta ja ehdinkin käydä hieman kävelemässä ja katselemassa maisemia. Malmö on merellinen suuri kaupunki ja vanha kaupunki on miellyttävä. Olemme kuulleet mm. maahan muuttoon liittyvistä ongelmista alueella, mutta näistä ei ollut merkkejä oman vierailuni aikana. Kuin niin usein ja muuallakin, lienee kysymys siitä, että ikävät asia keskittyvät tietyille alueille, jos kohta olemalla väärässä paikassa väärään aikaan niistä voi päästä osalliseksi missä tahansa. Minulle jäi positiivinen kuva kaupungista.
