Yllä: Kauppakäytävä jolla Olphila sijaitsee, aivan Olomoucin keskustassa keskustorilla
Olomouc on miellyttävä noin sadan tuhannen ihmisen asuttama kaupunki Kakkois-Tsekissä. Kaupunki on vanha ja siellä on mm. Tsekin Tasavallan toiseksi vanhin yliopisto, yli 500 vuotta sitten perustettu Palacky-yliopisto. Kaupungin vanha osa on osittain UNESCOn maaailmanperintökohde ja tyylikkään näköistä siellä onkin. Miellyttävää näin M30-miehen näkökulmasta on, että kaupungissa toimii myös postimerkkiliike Olphila.
Yllä: Olphila liikkeen ovi suljettuna; liike on avoinna vain 14-17 iltapäivisin.
Olphilaa pyörittää Tsekin rautateiltä eläkkeellä oleva keräilijäherra eläkepäiviensä iloksi ja myös rahan tekemiseksi, liikkeessä on ”wanhan ajan” meininki, valtavia kasoja täynnä säiliökirjoja, joissa voi olla mitä tahansa. Postihistoriaa liikkeessä on pääasiallisesti Tsekkoslovakian ja Itävallan osalta, sillä muu materiaali kauppiaalla on kotonaan. Näin ollen ”heti” en voinut saada käsiini mitään kiinnostavaa. Olin tuonut mukanani nipun vanhoja Tsekkoslovakialaisia kuoria, heidän ensimmäistä ”Hradcany” sarjaansa ja se oli kauppiaalle mieleen – sain niillä suoritettua ”koko homman” vaihtona.
Kauppias kertoi, että Tsekkiläinen postihistoriakeräily on alamaissa, samaten filatelia – kuulemma hänen kauppansa myynnistä suurin osa on postikortteja ja muuta kuin filateliaa. Liike on toiminut 22 vuotta ja kun kyseessä ei ole suurkaupunki lienevät ostajat vähissä. Internetin kautta hän ei omien sanojensa mukaan kovinkaan paljoa tavaraa myy. Ulkopuolisen silmin toiminta oli ainakin osaksi harrastusluontoista – kauppias on omalaatuinen tyyppi.
Kaupanteko meni siten, että kävin useampia kertoja katsomassa mitä mies pystyi laatikoistaan kaivamaan, ensimmäisen kerran saldo oli pyöreä nolla, sillä hänellä ei ollut liikkeessä mitään kiinnostavaa – hän oli tosin varannut minulle joitakin löytämiään frankeerattuja kuoria 60-luvulta Suomesta Tsekkoslovakiaan. Ei siis M30 tavaraa eikä muutenkaan järisyttävää. Toisella kerralla (olin ensimmäisellä kerralla jättänyt ”toivomuslistan”) oli hän kaivanut joitakin laatikoita ja löytänyt pari Suomi-kohdetta, M17 kuoren Saksaan ja sensuroidun sodanaikaisen juhlamerkkilähetyksen Saksaan. Lisäksi oli nippu Ruotsista tullutta postia ja vähän Norjaa. Ei kuitenkaan mitään kovinkaan kummoista. Oli pakko luottaa vanhaan sanontaan: ”Kolmas kerta toden sanoo” sillä kolmas kerta olisi viimeinen kerta.
Yllä: Englannissa tsekkiläiselle (ilmeisesti vapaan Tsekin ilmavoimissa palvelevalle sotilaalle) Maida Hillistä 23.7.1942 lähetetty kirje. 2½ pennyn sininen Yrjö VI merkki, Englannin kotimaan 1. painoluokan kirjetaksa 1.5.1940 alkaen. Leimattu myös laatikkoleimalla ”Ceskoslovenska polní posta – Czechoslovak field post” eli tsekkiläinen kenttäposti.
Surulliseksi lopputulemaksi jäi, että kauppias ei löytänyt laatikoistaan ensimmäistäkään M30 kohdetta. Yhteensä suomalaisia kohteita oli viitisen kappaletta, joista yhdessäkään ei ollut edes mukana M30 merkkiä. Hieman harmittavaa, mutta minkäs teet – onni ei ollut matkassa. Homma kääntyi siihen, että noukin hänen minua varten plokkaamistaan kohteista omasta mielestäni kiinnostavimmat kohteet; pääasiallisesti erilaisia sensuurikohteita ja sodanaikaista postia. Laitoin näkyville näistä yhden, jotta tämä artikkeli saisi edes vähän postihistoriallista säpinää.
Ulkomaille mentäessä on tilanne se, että on fiksua olla jo etukäteen yhteyksissä kauppiaisiin, jotta he kaivaisivat esiin kohteita – muussa tapauksessa helposti myydään vain ei-oota, vaikka tavaraa saattaisi jossain kätköissä ollakin. Yritin tämänkin kikan, mutta silti jäin nuolemaan näppejäni M30 osalta.
Yllä: ”Postimerkkiliike” Olomoucissa – liike myy kukkia, ja paperitavaraa mutta myös keräilypostimerkkejä
Olphilan lisäksi Olomoucissa on myös muita postimerkkiliikkeitä, mutta ne ovat lähinnä aihekeräilijöille tarkoitettuja, eivätkä myy lainkaan postihistoriaa. Kaupunki on ehdottomasti näkemisen arvoinen, joten missään tapauksessa ei ollut kysymys hukkareissusta.