Yllä: Vammalan Seuraintalo kauniina kesälauantaina 28.6.2014
Kauniina lauantai-aamuna suuntasin auton nokan kohti Vammalaa ja Etelä-Satakunnan Postimerkkikerhon 70-vuotis näyttelyä. Paikalle saapuessani huomasin Vammalan seuraintalon läheisyydessä olevan jo jonkin verran autoja ja päästyäni sisälle näyttelytiloihin huomasin mielissäni tapahtumassa olevan hyvän tunnelman, useita myyjiä paikalla, sekä partiotyttöjen miehittämän kahvion. Itse näyttelyssä oli muutamia kokoelmia, joissa esiteltiin niin filateliaa kuin korttejakin.
Kokoelmien joukossa oli malli 1930 keräilijän kannalta mukavaksi yllätykseksi yksi M30 leijonamerkkejä käsittelevä kokoelma, jossa käytiin läpi mallin kaikki leijonamerkit ja jokaiseen leijonaan liittyvä lähetys. Mukana oli muutamia mukavia postihistoriallisia kohteita. Lisäksi mieleeni jäi Itä-Karjalan postihistoriaa käsittelevä kokoelma, jolla esiteltiin mm. kaikkien Itä-Karjalan sotilashallinnon postikonttorien leimaukset.
Yllä: Liiton pj. Juvas ja hallituksen jäsen Juvonen, sekä Pro Filatelia ansiomerkkien saajat.
Tapahtumaan kuului myös juhlallinen osa, kun pidettiin asiaan kuuluva avajaispuhe ja esiteltiin ja julkistettiin kerhon 70-vuotis historiikki; mielenkiintoinen tieto on, että kerho perustettiin 1944 ja näin ollen on vanhempi kuin Filatelistiliitto; perustamisvuosi ajoittui sodan aikaan siksi, että ilmeisesti perustajajäsenet kuuluivat niihin sotaväen osastoihin, jotka tuolloin siirsivät Vammalaan asevarikon evakkoon (jäädäkseen lopullisesti Vammalaan). Liiton pj. Juvas piti lyhyen puheen ja ojensi Liiton myöntämiä Pro Filatelia ansiomerkkejä; onnittelut saajille.Tapahtumassa järjestettiin myös pienimuotoinen huutokauppa, jossa myytiin kymmenisen kohdetta perusfilateliaa.
Tällä(kään) kertaa ei minun tarvinnut lähteä tyhjin käsin paikalta, vaikka elämyspuolella olinkin jo saanut; kauppiaita oli tosiaan runsaasti ja hinnoittelukin oli aika kohdallaan – kuitenkin siten, että korttikauppiaiden, joiden filateelinen osaaminen ei ehkä ole huippuluokkaa, hinnoittelu M30 kohteiden osalta oli kautta linjan sillä tavoin yliampuvaa, että useista tavallisista kohteista ei kauppoja syntynyt. Löysin kuitenkin siis jotakin, alla M30 osaston löydöksiä.
Yllä: Jouluna 1943 kenttäpostiosoitteeseen lähetetty joulukortti 50 pennin taksalla, joka oli voimassa vain yhden kuukauden ajan. Merkkeinä 2*25p ruskea M30 leijona. Taksa: Kenttäpostikortin erikoistaksa 10.12.1943 – 10.1.1944 0,50mk. Tästä taksasta kerrotaan lisää täällä.
Yllä: Tampereelta 26.9.1956 Helsinkiin lähetetty 1,5kg painanut toisen painoluokan paketti. 2kpl 35mk Olavinlinna, yhteensä 70mk. Taksa: Paketti (1-3kg) 1.6.1956 – 31.7.1958 70,00mk. Ei mitään erikoista, en tiedä miksi tämän mukaani noukin.
Yllä: Helsingissä 7.3.1941 kulkenut toisen painoluokan paikalliskirje. M30 50p vihreä, 1mk oranssi ja 2mk punainen, yhteensä 3½mk. Taksa: Paikalliskirje (21-125g) 16.6.1940 – 31.3.1942 3,50mk. Ruma ja risainen, mutta silti 2. painoluokan paikalliskirje.
Pientä kritiikkiä, aiheellista sellaista voi esittää myös Etelä-Satakunnan Postimerkkikerhon järjestävälle porukalle; näyttelystä ja tapahtumasta oli tietoa saatavissa erittäin vaikeasti. Allekirjoittanut, joutui yhden sun toisenkin kerran etsimään verkosta tietoja kunnes vihdoin löysi Pirkanmaan tapahtumakalenterista osoitetiedot ja tapahtuman aukioloajat. Yritin soittaa mm. filatelistissa olevaan kerhon yhteyshenkilön puhelinnumeroon, mutta numero on pois käytöstä – varmasti vastaaviin ongelmiin törmäsi moni muu. Kuinka moni jäi näistä syistä saapumatta paikalle jää ikuiseksi arvoitukseksi.
Kuulin tapahtumassa myös huonoja uutisia, Porin kerhon paikalla olleet jäsenet kertoivat, että keräilijäkolleega ja tunnettu Porilainen filatelisti Alpo Lehtonen on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Alpo oli yksi Porin kerhon moottoreista ja filatelisti isolla F:llä. Niinä muutamina kertoina, kun tapasin Alpon hänellä oli aina uutta kerrottavaa ja näytettävää ja hän tiesi mistä puhui. On mahdotonta arvioida niitä työmääriä mitä Alpo harrastukseen ja tietojensa kartuttamiseen oli laittanut – onneksemme hän myös jakoi tietoa mm. useiden julkaisujen muodossa, joiden tekemiseen hän ehti osallistua. M30 keräilijänä ja postihistorian tuntijana Alpo ei ollut yhtä tunnettu kuin esim. mallin 1963 ja 1975 osalta, mutta hänellä oli silti näyttää ”kovia” M30 kohteita. Tämä oli iso isku Satakuntalaiselle filatelialle ja postihistoriaharrastukselle. Lepää rauhassa Alpo.